Lue keskustelun säännöt.
Olen esikoislapselleni kuin ilmaa.
24.12.2022 |
Asia ihmetyttää ja surettaakin minua, ja on vaikea ymmärrä tälle syytä.
Minulla on kaksi lasta, molemmat samaa sukupuolta keskenään. Ikäeroa heillä 3 vuotta, liki aikuisia jo. Tai esikoinen asuukin jo omillaan.
Tokan lapsen mielestä olen hauska ja mukava mutsi, hän viihtyy kanssani, on lämmin ja välittävä persoona, läheinen, halailee minua ohimennen, avautuu asioistaan jne. On aina ollut sellainen.
Esikoinen taas on pienestä asti ollut todella etäinen minua kohtaan. Jos yritän halata, joko "sietää" sen (ei halaa takaisin) tai ihan jopa töykeästi ravistaa itsensä irti (eli en enää juuri yritäkään koskea häneen). Ei kerro asioistaan, ei todellakaan tunnu haluavan viettää kanssani aikaa, vasta monen pyynnön jälkeen nyt joulunakin suostui piipahtamaan, ja viipyi noin 30 min. Vastaa lyhyesti viesteihini tai ei vastaa ollenkaan...
On muutenkin jotenkin sulkeutunut ja etäinen. Joskus olen yrittänyt kysyä mistä tämä johtuu/olenko tehnyt jotain väärin, hän tuntuu ärsyyntyvän aiheesta, ei halua keskustella, sanoo kuitenkin etten ole tehnyt mitään väärää, eikä osaa sanoa mitään syytä käytökselleen.
Ei saisi varmaan sanoa näin, mutta ilman tätä toista, lämmintä, avointa, minusta pitävää lasta kokisin itseni varmaan aivan täysin epäonnistuneeksi äidiksi. Niin viileää kohtelua tältä ensimmäiseltä lapseltani saan. On ollut varsin korjaava kokemus saada sitten toinen lapsi, joka näyttää selkeästi rakastavan minua takaisin.
Yhtä rakkaita ovat minulle molemmat silti, vaikka tämä ensimmäinen pitää itsensä minusta etäällä.
Muita joilla samoja kokemuksia?
Kommentit (93)
Vanhemmat on monesti täysin sokeita sille että muka rakastavat ja ovat muutenkin tasapuolisia. Näin ei todellakaan ole. Se lempilapsi, josta selvästi tykkää saa täysin erilaisen kohtelun. Itse en esimerkiksi kerho vanhemmilleni mitään elämästäni, enkä vastaa viesteihin, enkä oikein mene käymään koska ovat aina arvostelleet minua ja valintojani. Sitten taas siskon asioista ollaan sitä mieltä että kaikki on upeaa. Ja kyse ei ole siitä että tekisin oikeasti huonoja valintoja, teen valintoja jotka ei heitä miellytä. Omatkin vanhempani ihmettelevät että mitä ovat muka tehneet ja miksen kerro heille mitä ovat tehneet. Todellisuus on että olen kertonut useasti, mutta sen sijaan että ottaisivat vastuuta sanoistaan ja teoistaan kieltävät ja käyttäytyvät kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei se lapsi huvikseen sinua vieroksu. Yksikään lapsi ei halua menettää vanhempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet pitänyt esikoista "vääränlaisena" ja kuopusta "oikeanlaisena". Kyllähän siinä väistämättä etääntyy kun äiti suosii toista lasta.
En oikeasti ole. Molempia rakastan, ovat loistavia, fiksuja tyyppejä ja olen sen heille sanonutkin, molemmille, ja pitänyt aina huolen että kohtelen heitä samalla tavalla.
Itseasiassa tämä nuorempi, läheisempi on se joka välillä on vihjaillut, että suosin esikoista tai että esikoinen olisi minulle rakkaampi (Mielestäni en suosi, mutta toki voi olla että yritän jotenkin tiedostamatta enemmän huomioida häntä, kun häneen ei saa kunnolla mitään kontaktia?)
He vaan vastaavat minulle niin eri tavalla. Jo kun olivat pieniä ja menin esim. antamaan hyvänyönhalaukset, toinen rutisti lujaa takaisin, toinen ei vastannut halaukseen ollenkaan, jne.
Ap
Todella omituista ylipäätään, että lapsi kommentoi sinun suosivan jompaa kumpaa. Itse asiassa molemmat suhteet vaikuttavat hieman omituisilta.
Höpön löpön. Ja tämä kommentti saa ilkeiltä mammoilta yläpeukkuja... *huoh* Ihan normaalia tuollainen kommentti lapselta. Kumpikaan suhde ei vaikuta omituiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet pitänyt esikoista "vääränlaisena" ja kuopusta "oikeanlaisena". Kyllähän siinä väistämättä etääntyy kun äiti suosii toista lasta.
En oikeasti ole. Molempia rakastan, ovat loistavia, fiksuja tyyppejä ja olen sen heille sanonutkin, molemmille, ja pitänyt aina huolen että kohtelen heitä samalla tavalla.
Itseasiassa tämä nuorempi, läheisempi on se joka välillä on vihjaillut, että suosin esikoista tai että esikoinen olisi minulle rakkaampi (Mielestäni en suosi, mutta toki voi olla että yritän jotenkin tiedostamatta enemmän huomioida häntä, kun häneen ei saa kunnolla mitään kontaktia?)
He vaan vastaavat minulle niin eri tavalla. Jo kun olivat pieniä ja menin esim. antamaan hyvänyönhalaukset, toinen rutisti lujaa takaisin, toinen ei vastannut halaukseen ollenkaan, jne.
Ap
Todella omituista ylipäätään, että lapsi kommentoi sinun suosivan jompaa kumpaa. Itse asiassa molemmat suhteet vaikuttavat hieman omituisilta.
Ei todellakaan ole omituista 😅 Suurin lapsista, joilla on sisaruksia, kokee että joku muu on se jota suositaan. Tällainen ajattelu on evoluution näkökulmasta suosittavaa, kun sisarukset kamppailee samoista resursseista, pitää huomioida ja reagoida jos joku kiilaa ohi. Kenen lapsi EI ole joskus marissut että miksi sisko/veli aina saa ja miks sää aina tolle mut et mulle (vaikka valituksessa ei olisi mitään perää)? Aikuisena valtaosa saa perspektiiviä tai ainakin oppii sulkemaan suunsa, mutta ei kaikki.
Eri, mutta itse en ole kyllä koskaan ollut kateellinen sisaruksilleni (ja heitä löytyy neljä). He eivät myöskään ole koskaan ilmaisseet tällaista asiaa minulle tai tietääkseni vanhemmilleni. Omat kolme lastani eivät myöskään ole syyttäneet minua tuollaisesta🤔
Minä en kerro äidille yhtään mitään, koska tiedän että kertoo asioistani eteenpäin ihan kaikille, työpaikallaan, sukulaisille ja kavereilleen. Minä arvostan yksityisyyttäni, äiti ei ymmärrä mitä se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan esikoinen jotenkin autisti tms?
Yleensä lapset pienenä halaavat kyllä takaisin. Ja vanhempanakin jos välit on kunnossa.Ei ole. Ei kukaan koskaan ole ainakaan mistään sellaista vihjaillutkaan, ei päiväkodissa, kouluissa, ei missään. Enkä itsekään pidä mitenkään autistisena, on vain vaikeasti lähestyttävä, etäinen ja kylmä, varsinkin siis käsittääkseni minua kohtaan. Isäänsä kohtaan ei niinkään. Isä nyt ei häntä halailekaan tms mutta esim isänsä kanssa soittelee ja viestittelee.
Ap
Sillä vaan synkkaa isänsä kanssa paremmin, ovat samalla aaltopituudella tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet pitänyt esikoista "vääränlaisena" ja kuopusta "oikeanlaisena". Kyllähän siinä väistämättä etääntyy kun äiti suosii toista lasta.
En oikeasti ole. Molempia rakastan, ovat loistavia, fiksuja tyyppejä ja olen sen heille sanonutkin, molemmille, ja pitänyt aina huolen että kohtelen heitä samalla tavalla.
Itseasiassa tämä nuorempi, läheisempi on se joka välillä on vihjaillut, että suosin esikoista tai että esikoinen olisi minulle rakkaampi (Mielestäni en suosi, mutta toki voi olla että yritän jotenkin tiedostamatta enemmän huomioida häntä, kun häneen ei saa kunnolla mitään kontaktia?)
He vaan vastaavat minulle niin eri tavalla. Jo kun olivat pieniä ja menin esim. antamaan hyvänyönhalaukset, toinen rutisti lujaa takaisin, toinen ei vastannut halaukseen ollenkaan, jne.
Ap
Todella omituista ylipäätään, että lapsi kommentoi sinun suosivan jompaa kumpaa. Itse asiassa molemmat suhteet vaikuttavat hieman omituisilta.
Ei todellakaan ole omituista 😅 Suurin lapsista, joilla on sisaruksia, kokee että joku muu on se jota suositaan. Tällainen ajattelu on evoluution näkökulmasta suosittavaa, kun sisarukset kamppailee samoista resursseista, pitää huomioida ja reagoida jos joku kiilaa ohi. Kenen lapsi EI ole joskus marissut että miksi sisko/veli aina saa ja miks sää aina tolle mut et mulle (vaikka valituksessa ei olisi mitään perää)? Aikuisena valtaosa saa perspektiiviä tai ainakin oppii sulkemaan suunsa, mutta ei kaikki.
Eri, mutta itse en ole kyllä koskaan ollut kateellinen sisaruksilleni (ja heitä löytyy neljä). He eivät myöskään ole koskaan ilmaisseet tällaista asiaa minulle tai tietääkseni vanhemmilleni. Omat kolme lastani eivät myöskään ole syyttäneet minua tuollaisesta🤔
Sisarusten välinen kateus tai kinastelu ei ole normaalia, vaikka sitä onkin tehokkaasti normalisoitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet pitänyt esikoista "vääränlaisena" ja kuopusta "oikeanlaisena". Kyllähän siinä väistämättä etääntyy kun äiti suosii toista lasta.
En oikeasti ole. Molempia rakastan, ovat loistavia, fiksuja tyyppejä ja olen sen heille sanonutkin, molemmille, ja pitänyt aina huolen että kohtelen heitä samalla tavalla.
Itseasiassa tämä nuorempi, läheisempi on se joka välillä on vihjaillut, että suosin esikoista tai että esikoinen olisi minulle rakkaampi (Mielestäni en suosi, mutta toki voi olla että yritän jotenkin tiedostamatta enemmän huomioida häntä, kun häneen ei saa kunnolla mitään kontaktia?)
He vaan vastaavat minulle niin eri tavalla. Jo kun olivat pieniä ja menin esim. antamaan hyvänyönhalaukset, toinen rutisti lujaa takaisin, toinen ei vastannut halaukseen ollenkaan, jne.
Ap
Todella omituista ylipäätään, että lapsi kommentoi sinun suosivan jompaa kumpaa. Itse asiassa molemmat suhteet vaikuttavat hieman omituisilta.
Ei todellakaan ole omituista 😅 Suurin lapsista, joilla on sisaruksia, kokee että joku muu on se jota suositaan. Tällainen ajattelu on evoluution näkökulmasta suosittavaa, kun sisarukset kamppailee samoista resursseista, pitää huomioida ja reagoida jos joku kiilaa ohi. Kenen lapsi EI ole joskus marissut että miksi sisko/veli aina saa ja miks sää aina tolle mut et mulle (vaikka valituksessa ei olisi mitään perää)? Aikuisena valtaosa saa perspektiiviä tai ainakin oppii sulkemaan suunsa, mutta ei kaikki.
Eri, mutta itse en ole kyllä koskaan ollut kateellinen sisaruksilleni (ja heitä löytyy neljä). He eivät myöskään ole koskaan ilmaisseet tällaista asiaa minulle tai tietääkseni vanhemmilleni. Omat kolme lastani eivät myöskään ole syyttäneet minua tuollaisesta🤔
On tätä tutkittukin, oliko niin että suomalaisessa aineistossa 70% koki että sisarusta suositaan, hyvin pieni osa koki itse olevansa se vanhempien suosikki, ja loput sitten koko ettei ole nokkimisjärjestystä.
Väite ettet ole KOSKAAN ollut kateellinen sisaruksillesi johtuu todennäköisemmin huonosta muistista tai kyvystä tunnistaa ja nimetä tunteita kuin siitä että väite pitäisi paikkansa, sen verran tavallinen tunne vähintäänkin ohimenevä kateus ihmiselle on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheissä on usein suosikkilapset, mutta vanhemmat eivät (muka) nää sitä. Lapsilla on tarkat tutkat näissä asioissa. Toinen on luottamus, jos vanhempi juoruilee asiat, introvertti vetää liinat kiinni aika äkkiä.
Kuulostaahan tuo selvästi siltä, että lapsi on sinulle katkera. Kuitenkin juttelee isälleen normaalisti.
Ehkä nyt turhaan takerrun näihin halaamisiin, mutta puhut niistä mielestäni todella omituisesti. Ensin kerrot itse halaavasi lasta silloin kun sinun mielestäsi on soveliasta - ei siksi, että haluaisit, vaan siksi että tilanteessa kuuluu halata.
Seuraavaksi kommentoit, että isä nyt ei tietenkään halaa, joten heillä ei ole samaa ongelmaa. Miksi ei halaisi? Onkp teidän mielestä omituista, että isät halaavat lapsiaan? Voiko kyse olla siitä, että teillä on jotenkin todella perinteiset sukupuoliroolit kotona, jonka takia nuorta ahdistaa, sillä hän ei sovi muottiin? Ehkä hän haluaisi elää eri tavalla, mutta tietää teidän kauhistelevan, jos hän esimerkiksi ei olekaan perinteinen tyttö/poika.
Onko teillä kotona puhuttu esimerkiksi seksuaalisesta suuntautumisesta? Onko teillä siinä mielessä avoin ja hyväksyvä koti, jossa lapsi saa olla kuka on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna tilaa, vähän harvemmin kontaktia. Lapsi kuulostaa vain sulkeutuneelta persoonalta. Kaikki yhteydet ei vaan luonnostaan kulje, vaikka kaikki olisi "tehty oikein." Lisäksi nuorena (vuodet 18-27v) En itsekään osannut vanhempiani juuri kaivata tai arvostaa, vaikka syvällä sisimmässäni heitä rakastinkin. Olivat itsestäänselvyyksiä, joiden seurassa en liiemmin viihtynyt. Kaverit ja muu menivät edelle. Vasta 28v kun ystäväni kuoli koin havahtumisen miten arvaamatonta elämä on, miten tärkeä perheeni on ja ihmissuhteet ylipäänsä.. Sen jälkeen olen oppinut avautumaan ja niihin panostamaan. Sanoisin että älä ole huolissasi. Tilanne voi muuttua lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet pitänyt esikoista "vääränlaisena" ja kuopusta "oikeanlaisena". Kyllähän siinä väistämättä etääntyy kun äiti suosii toista lasta.
En oikeasti ole. Molempia rakastan, ovat loistavia, fiksuja tyyppejä ja olen sen heille sanonutkin, molemmille, ja pitänyt aina huolen että kohtelen heitä samalla tavalla.
Itseasiassa tämä nuorempi, läheisempi on se joka välillä on vihjaillut, että suosin esikoista tai että esikoinen olisi minulle rakkaampi (Mielestäni en suosi, mutta toki voi olla että yritän jotenkin tiedostamatta enemmän huomioida häntä, kun häneen ei saa kunnolla mitään kontaktia?)
He vaan vastaavat minulle niin eri tavalla. Jo kun olivat pieniä ja menin esim. antamaan hyvänyönhalaukset, toinen rutisti lujaa takaisin, toinen ei vastannut halaukseen ollenkaan, jne.
Ap
Todella omituista ylipäätään, että lapsi kommentoi sinun suosivan jompaa kumpaa. Itse asiassa molemmat suhteet vaikuttavat hieman omituisilta.
Ei todellakaan ole omituista 😅 Suurin lapsista, joilla on sisaruksia, kokee että joku muu on se jota suositaan. Tällainen ajattelu on evoluution näkökulmasta suosittavaa, kun sisarukset kamppailee samoista resursseista, pitää huomioida ja reagoida jos joku kiilaa ohi. Kenen lapsi EI ole joskus marissut että miksi sisko/veli aina saa ja miks sää aina tolle mut et mulle (vaikka valituksessa ei olisi mitään perää)? Aikuisena valtaosa saa perspektiiviä tai ainakin oppii sulkemaan suunsa, mutta ei kaikki.
Eri, mutta itse en ole kyllä koskaan ollut kateellinen sisaruksilleni (ja heitä löytyy neljä). He eivät myöskään ole koskaan ilmaisseet tällaista asiaa minulle tai tietääkseni vanhemmilleni. Omat kolme lastani eivät myöskään ole syyttäneet minua tuollaisesta🤔
On tätä tutkittukin, oliko niin että suomalaisessa aineistossa 70% koki että sisarusta suositaan, hyvin pieni osa koki itse olevansa se vanhempien suosikki, ja loput sitten koko ettei ole nokkimisjärjestystä.
Väite ettet ole KOSKAAN ollut kateellinen sisaruksillesi johtuu todennäköisemmin huonosta muistista tai kyvystä tunnistaa ja nimetä tunteita kuin siitä että väite pitäisi paikkansa, sen verran tavallinen tunne vähintäänkin ohimenevä kateus ihmiselle on.
No selkeästi ei ole ollut iso ongelma, kun en kerran sellaista muista. Mielellään kuulisin tuosta tutkimuksesta enemmän, itse en sitä googletuksella löytänyt ollenkaan, ja tuo 70% kuulostaa erittäin omituisen korkealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en kerro äidille yhtään mitään, koska tiedän että kertoo asioistani eteenpäin ihan kaikille, työpaikallaan, sukulaisille ja kavereilleen. Minä arvostan yksityisyyttäni, äiti ei ymmärrä mitä se on.
Äitini on samanlainen. Oli melkoinen shokki kun perhetuttu tuli yhtäkkiä kaupassa esittämään osanottonsa keskenmenostani. Harmittaa kun ei edes omaan äitiin voi luottaa, että osaisi pitää asiat itsellään ja olisi edes joku hienotunteisuudentaju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"... ihan jopa töykeästi ravistaa itsensä irti." jos kuka tahansa halaa vasten tahtoa, niin ei ole töykeää ravistaa itseään irti. Ei edes vanhemmilla ole lupaa halata tai pussailla ilman lupaa, etenkään aikuista ihmistä. Se ei ole töykeää, että pitää kiinni omista rajoista.
Lähinnä olen siis halannut esim syntymäpäivänä onnitellessa, tai silloin alussa kun hän muutti omilleen, halasin aina ovella, kun oli lähdössä takaisin omaan kotiinsa. Luovuin siitä sitten äkkiä kun tuntui olevan niin vastenmielistä.
Olen ollut luulossa että näissä tilanteissa olisi ollut ihan soveliasta äidin halata lastaan, mutta luulo ei kyllä selkeästi ole tiedon väärti...
Ap
Kyse ei ole siitä, missä tilanteessa sinä koet halauksen olevan sovelias. Kyse on siitä, että jos toinen ihminen ei halua halausta, niin hänen ei tarvitse sitä vastaanottaa tai "kestää", vaan koska sinä koet sen tilanteeseen kuuluvana.
Jos lapsella ei ole diagnoosia, kyllä sen on kestettävä oman äidin halailu silloin tällöin. Ihan käsittämätöntä tuollainen lumihiutailu, ettei edes koskea saa. En tiedä missä autis tien jalostusalueella tuollaisia ihmisiä kasvaa, jotka eivät osaa edes tervehtiessä halata. Itse en tunne ketään tuollaista.
Kehenään ei saa fyysisesti koskea ilman lupaa. Mistään syystä. Ihan sama vaikka pakkohalaisit kuinka, se ei silti ole hyväksyttävää. Tämä ei ole oma mielipiteeni, vaan ihan fakta. Pahimmassa tapauksessa toinen osapuoli voi haastaa sinut oikeuteen ahdistelusta. Harva näin varmasti tekee, mutta heillä olisi siihen laillinen oikeus.
Äitinä myös kokisin kauheana, että joudun pakottamaan lapseni halaamaan, jos hän ei oikeasti halua. En koe, että pakotus noin "turhaan" asiaan ole luottamuksen/arvostuksen rikkomisen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en kerro äidille yhtään mitään, koska tiedän että kertoo asioistani eteenpäin ihan kaikille, työpaikallaan, sukulaisille ja kavereilleen. Minä arvostan yksityisyyttäni, äiti ei ymmärrä mitä se on.
Minulla on tämä sama. Tajuan, ettei hän ymmärrä siinä olevan mitään väärää levitellä yksityiselämääni joten en kerro juuri mitään. En kerro myöskään työpaikoilla juuri mitään yksityiselämästäni, siinä missä toiset tuuttaa ihan kaiken ulos omasta, lastensa, puolisonsa ja muiden läheisten elämästä.
En ole avoin kuin miehelleni ja parhaalle ystävälleni, jotka kunnioittavat yksityisyyden tarvettani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudun samoin isääni. Ei muuta syytä kuin erilainen luonne. Ärsyttää ja ahdistaa, kun yrittää saada huomiota ja tietyllä tavalla nöyristelee. Esikoisellasi ehkä sama tilanne. Ei ole sinua vastaan. Anna tilaa ja hyväksy tilanne.
Voi se olla näinkin. Olen myös yrittänyt antaa tilaa. Laitan pari kertaa viikossa viestiä, ehkä kerran- pari kertaa kuussa soitan. (hän ei minuun päin ota yhteyksiä) Näemme noin kerran kahdessa kuukaudessa.
Jonkinlaisen suhteen haluaisin kuitenkin esikoiseen pitää. Kuten sanoin, hän on minulle rakas. Emme varmaan olisi yhteydessä lainkaan, jos se olisi hänestä kiinni...
Saako kysyä, haluaisitko sinä katkaista välisi isääsi täysin, tai välittäisitkö siitä, jos ette olisi missään tekemisissä enää...? Miten ajattelet?Ap
En halua katkaista välejä - toki välitän hänestä. Otan itse yhteyttä ja käyn katsomassa, kun tuntuu siltä. Ehkä kuukauden kahden välein. Josko kuitenkin malttaisit kulkea hänen tahdissaan - ainakin osittain? Taatusti ottaa yhteyttä sinuun.
Kotoa muuttaminen on sellainen vaihe että saattaakin ottaa etäisyyttä vanhempiin, korostaa omaa elämää ja omaa vapautta. Minulla oli läheinen äiti mutta koin että hän liikaa kyttäili esim.menojani ja kodinhoitoani vaikka olin muuttanut kotoa.
Ihmiset ovat myös tunneilmaisultaan todella erilaisia, jotkut ovat vaan pidäyttyväisempiä ja vähemmän tunneihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaahan tuo selvästi siltä, että lapsi on sinulle katkera. Kuitenkin juttelee isälleen normaalisti.
Ehkä nyt turhaan takerrun näihin halaamisiin, mutta puhut niistä mielestäni todella omituisesti. Ensin kerrot itse halaavasi lasta silloin kun sinun mielestäsi on soveliasta - ei siksi, että haluaisit, vaan siksi että tilanteessa kuuluu halata.
Seuraavaksi kommentoit, että isä nyt ei tietenkään halaa, joten heillä ei ole samaa ongelmaa. Miksi ei halaisi? Onkp teidän mielestä omituista, että isät halaavat lapsiaan? Voiko kyse olla siitä, että teillä on jotenkin todella perinteiset sukupuoliroolit kotona, jonka takia nuorta ahdistaa, sillä hän ei sovi muottiin? Ehkä hän haluaisi elää eri tavalla, mutta tietää teidän kauhistelevan, jos hän esimerkiksi ei olekaan perinteinen tyttö/poika.
Onko teillä kotona puhuttu esimerkiksi seksuaalisesta suuntautumisesta? Onko teillä siinä mielessä avoin ja hyväksyvä koti, jossa lapsi saa olla kuka on?
Minulle tuli sama mieleen. Jos olet esimerkiksi todella uskovainen ja suhtaudut vihamielisesti seksuaalivähemmistöihin, ja lapsesi onkin vaikka h*mo, niin mieti miten henkisesti raskasta on elää perheessä, joka ei hyväksy, pahimmassa tapauksessa katkaisee välit jos salaisuus tulee esille. Lapsi ei koskaan voi olla oma itsensä, täytyy aina varoa sanomisiaan ja tekemisiään, pienestä asti on opetettu, että hänessä on jotain väärää ja syntistä. Ei sellaisella lapsella missään tapauksessa voisi olla hyvää tai tervettä suhdetta vanhempiinsa. Vaikka jos tämä skenario olisi totta, koen kyllä että lapsesi on yrittänyt parhaansa mukaan kuitenkin olla osa perhettä eikä menettää teitä, vaikka te ette häntä hyväksyisi. Hän varmaan itse asiassa pelkää hylätyksi tulemista, jonka takia minimoi aikansa kanssanne, jotta ette vahinhossakaan tajuaisi asian oikeaa laitaa.
Itse en tykkää siitä että toinen mummini halailee minua, muiskauttelee märkiä pusuja poskelle, tulee liian kylkeen kiinni ja tarttuu käsivarteen yms. Hän on sellainen kaikkia kohtaan, mutta itse en halua niin lähelle ketään muuta kuin puolisoni ja tuo iholle tunkeminen ja henkilökohtaisen tilan epäkunnioittaminen ärsytti jo lapsena. Nyt olen siis yli 30-vuotias nainen.
Hyvä siis että olet lopettanut sen halailun, kun hän ei tykkää.
Ei pidä mennä halailemaan, jos huomaa että vastapuoli ei tykkää halailusta. Fyysinen läheisyys ei ole kaikkien juttu, ja sitä alkaa hiljalleen karttamaan näitä halailijoita. Pidän vastenmielisenä, että joku tunkee niin lähelle. Siinä ole mitään henkilökohtaista. Koskee kaikkia.
lapsi nyt syystä tai toisesta ei luota suhun, kun ei kerro asioitaan eikä tykkää sun läheisyydestä. Hän ei ole sinun omaisuutta, jota voit muotoilla mielesi mukaan. Todennäköisesti hän on saanut kuulla olevansa erilainen ja pitäisi olla reippaampi, avoimempi tms = vetäytyy vielä kauemmas. Eli jos joskus haluat normaalin suhteen häneen, anna hänen olla ja löytää oma tilansa ja paikkansa tässä maailmassa ihan rauhassa. ps. hänen normaali on todennäköisesti eri kuin sinun.