Lue keskustelun säännöt.
Olen esikoislapselleni kuin ilmaa.
24.12.2022 |
Asia ihmetyttää ja surettaakin minua, ja on vaikea ymmärrä tälle syytä.
Minulla on kaksi lasta, molemmat samaa sukupuolta keskenään. Ikäeroa heillä 3 vuotta, liki aikuisia jo. Tai esikoinen asuukin jo omillaan.
Tokan lapsen mielestä olen hauska ja mukava mutsi, hän viihtyy kanssani, on lämmin ja välittävä persoona, läheinen, halailee minua ohimennen, avautuu asioistaan jne. On aina ollut sellainen.
Esikoinen taas on pienestä asti ollut todella etäinen minua kohtaan. Jos yritän halata, joko "sietää" sen (ei halaa takaisin) tai ihan jopa töykeästi ravistaa itsensä irti (eli en enää juuri yritäkään koskea häneen). Ei kerro asioistaan, ei todellakaan tunnu haluavan viettää kanssani aikaa, vasta monen pyynnön jälkeen nyt joulunakin suostui piipahtamaan, ja viipyi noin 30 min. Vastaa lyhyesti viesteihini tai ei vastaa ollenkaan...
On muutenkin jotenkin sulkeutunut ja etäinen. Joskus olen yrittänyt kysyä mistä tämä johtuu/olenko tehnyt jotain väärin, hän tuntuu ärsyyntyvän aiheesta, ei halua keskustella, sanoo kuitenkin etten ole tehnyt mitään väärää, eikä osaa sanoa mitään syytä käytökselleen.
Ei saisi varmaan sanoa näin, mutta ilman tätä toista, lämmintä, avointa, minusta pitävää lasta kokisin itseni varmaan aivan täysin epäonnistuneeksi äidiksi. Niin viileää kohtelua tältä ensimmäiseltä lapseltani saan. On ollut varsin korjaava kokemus saada sitten toinen lapsi, joka näyttää selkeästi rakastavan minua takaisin.
Yhtä rakkaita ovat minulle molemmat silti, vaikka tämä ensimmäinen pitää itsensä minusta etäällä.
Muita joilla samoja kokemuksia?
Kommentit (93)
Tuskin vika on sinussa. Jotkut ihmiset pitävät etäisyyttä myös vanhempiinsa. Onko hän ollut ihan pienestä asti samanlainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet pitänyt esikoista "vääränlaisena" ja kuopusta "oikeanlaisena". Kyllähän siinä väistämättä etääntyy kun äiti suosii toista lasta.
En oikeasti ole. Molempia rakastan, ovat loistavia, fiksuja tyyppejä ja olen sen heille sanonutkin, molemmille, ja pitänyt aina huolen että kohtelen heitä samalla tavalla.
Itseasiassa tämä nuorempi, läheisempi on se joka välillä on vihjaillut, että suosin esikoista tai että esikoinen olisi minulle rakkaampi (Mielestäni en suosi, mutta toki voi olla että yritän jotenkin tiedostamatta enemmän huomioida häntä, kun häneen ei saa kunnolla mitään kontaktia?)
He vaan vastaavat minulle niin eri tavalla. Jo kun olivat pieniä ja menin esim. antamaan hyvänyönhalaukset, toinen rutisti lujaa takaisin, toinen ei vastannut halaukseen ollenkaan, jne.
Ap
Käyttäjä24557 kirjoitti:
Tuskin vika on sinussa. Jotkut ihmiset pitävät etäisyyttä myös vanhempiinsa. Onko hän ollut ihan pienestä asti samanlainen?
On ollut. Ihan pienestä saakka.
Ap
Suhtaudun samoin isääni. Ei muuta syytä kuin erilainen luonne. Ärsyttää ja ahdistaa, kun yrittää saada huomiota ja tietyllä tavalla nöyristelee. Esikoisellasi ehkä sama tilanne. Ei ole sinua vastaan. Anna tilaa ja hyväksy tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"... ihan jopa töykeästi ravistaa itsensä irti." jos kuka tahansa halaa vasten tahtoa, niin ei ole töykeää ravistaa itseään irti. Ei edes vanhemmilla ole lupaa halata tai pussailla ilman lupaa, etenkään aikuista ihmistä. Se ei ole töykeää, että pitää kiinni omista rajoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet pitänyt esikoista "vääränlaisena" ja kuopusta "oikeanlaisena". Kyllähän siinä väistämättä etääntyy kun äiti suosii toista lasta.
En oikeasti ole. Molempia rakastan, ovat loistavia, fiksuja tyyppejä ja olen sen heille sanonutkin, molemmille, ja pitänyt aina huolen että kohtelen heitä samalla tavalla.
Itseasiassa tämä nuorempi, läheisempi on se joka välillä on vihjaillut, että suosin esikoista tai että esikoinen olisi minulle rakkaampi (Mielestäni en suosi, mutta toki voi olla että yritän jotenkin tiedostamatta enemmän huomioida häntä, kun häneen ei saa kunnolla mitään kontaktia?)
He vaan vastaavat minulle niin eri tavalla. Jo kun olivat pieniä ja menin esim. antamaan hyvänyönhalaukset, toinen rutisti lujaa takaisin, toinen ei vastannut halaukseen ollenkaan, jne.
Ap
Todella omituista ylipäätään, että lapsi kommentoi sinun suosivan jompaa kumpaa. Itse asiassa molemmat suhteet vaikuttavat hieman omituisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudun samoin isääni. Ei muuta syytä kuin erilainen luonne. Ärsyttää ja ahdistaa, kun yrittää saada huomiota ja tietyllä tavalla nöyristelee. Esikoisellasi ehkä sama tilanne. Ei ole sinua vastaan. Anna tilaa ja hyväksy tilanne.
Voi se olla näinkin. Olen myös yrittänyt antaa tilaa. Laitan pari kertaa viikossa viestiä, ehkä kerran- pari kertaa kuussa soitan. (hän ei minuun päin ota yhteyksiä) Näemme noin kerran kahdessa kuukaudessa.
Jonkinlaisen suhteen haluaisin kuitenkin esikoiseen pitää. Kuten sanoin, hän on minulle rakas. Emme varmaan olisi yhteydessä lainkaan, jos se olisi hänestä kiinni...
Saako kysyä, haluaisitko sinä katkaista välisi isääsi täysin, tai välittäisitkö siitä, jos ette olisi missään tekemisissä enää...? Miten ajattelet?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onkohan esikoinen jotenkin autisti tms?
Yleensä lapset pienenä halaavat kyllä takaisin. Ja vanhempanakin jos välit on kunnossa.
Ei ole. Ei kukaan koskaan ole ainakaan mistään sellaista vihjaillutkaan, ei päiväkodissa, kouluissa, ei missään. Enkä itsekään pidä mitenkään autistisena, on vain vaikeasti lähestyttävä, etäinen ja kylmä, varsinkin siis käsittääkseni minua kohtaan. Isäänsä kohtaan ei niinkään. Isä nyt ei häntä halailekaan tms mutta esim isänsä kanssa soittelee ja viestittelee.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ideoita. Anna nuoren olla rauhassa, tuohan on tyypillistä nuorena että vanhempaa vältellään vähän. Älä väkisin halaa tai yritä koskea, se pahentaa asioita, se ei ole kaikille normaalia koskea. Älä kysy kylään väkisin tai että sinä aina ehdotat sitä. Vie itse tarvittava hänelle autolla (tai sukulaisen kanssa), hän tulee vaikka pihaan tai autoon hetkeksi - tai varastoon tavarat. Älä utele kysele, jos soittelette, puhu neutraaleista aiheista. Ellei käytä aineita tai alkoholia runsaasti, siitä kai voisi kysyä. Aina ei kemia kohtaa ihmisillä (sen nuoren mielestä), voi olla jokin ikäkausi nuorella aikuisella, ollaan erilaisia tai eri mielipiteet, tapa elää.
Hän haluaa ehkä irrottautua vanhemmista ja pitää oman tilan ympärillä, ettei joku takerru halaamalla. Älä viesti koko ajan(?), jos on asiaa hän soittaa tai sinä. Ehkä koulu tai työ vie hänen voimaa, aikaa tai muu arki, harrasteet. Osa ei pidä äidistään, jos oli käskevä tai vaativa kun oli teini. Riitakin voi katkaista välit tai liika hössöttäminen "yliystävällisenä" epäaitona. 30v on aika erilainen kuin 20v jne. Älä juoksuta nuorta lapsuudenkodissa jos asuu kaukana, jos ei jaksa tulla, voittehan tekin liikkua itse jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"... ihan jopa töykeästi ravistaa itsensä irti." jos kuka tahansa halaa vasten tahtoa, niin ei ole töykeää ravistaa itseään irti. Ei edes vanhemmilla ole lupaa halata tai pussailla ilman lupaa, etenkään aikuista ihmistä. Se ei ole töykeää, että pitää kiinni omista rajoista.
Lähinnä olen siis halannut esim syntymäpäivänä onnitellessa, tai silloin alussa kun hän muutti omilleen, halasin aina ovella, kun oli lähdössä takaisin omaan kotiinsa. Luovuin siitä sitten äkkiä kun tuntui olevan niin vastenmielistä.
Olen ollut luulossa että näissä tilanteissa olisi ollut ihan soveliasta äidin halata lastaan, mutta luulo ei kyllä selkeästi ole tiedon väärti...
Ap
Halaa ja pidä yhteyttä. Älä anna periksi, äläkä luovuta.
Mun esikoinen on myös vähän vaikea mutta en anna etääntyä liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme kaikki erilaisia persoonatyyppejä. Ehkä hän tarvitsee omaa tilaa, on introvertti, tai kokee että olette hyvin erilaisia. Ei se tarkoita että sinussa olisi äitinä mitään vikaa. Minulla on kaksi keskenään hyvin erilaista lasta.
En ole itse yhtään halailijatyyppi, ja äitini on. En ole kiinnostunut muiden ihmisten asioista ja hän on. Viihdyn yksin, hän on sosiaalinen ja höpöttelee asiansa naapurille ja tuttaville siinä missä olen hyvin yksityinen ja varautunutkin. Ei etäisyys ole hänen vikansa, eikä minun. Olemme vain hyvin erilaiset.
Osa nuorista voi etsiä vielä itseään ja elämä muotoutuu, joku voi olla ahdistunutkin vaatimuksiin. Ellei ole rento aina ja iloinen. 30-40v voi olla puheliaampi, ellei ole autistisempi luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi(aikuinen) ei tykkää sun halailuista ja halaat silti väkisin..juu terve äiti tosiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet pitänyt esikoista "vääränlaisena" ja kuopusta "oikeanlaisena". Kyllähän siinä väistämättä etääntyy kun äiti suosii toista lasta.
En oikeasti ole. Molempia rakastan, ovat loistavia, fiksuja tyyppejä ja olen sen heille sanonutkin, molemmille, ja pitänyt aina huolen että kohtelen heitä samalla tavalla.
Itseasiassa tämä nuorempi, läheisempi on se joka välillä on vihjaillut, että suosin esikoista tai että esikoinen olisi minulle rakkaampi (Mielestäni en suosi, mutta toki voi olla että yritän jotenkin tiedostamatta enemmän huomioida häntä, kun häneen ei saa kunnolla mitään kontaktia?)
He vaan vastaavat minulle niin eri tavalla. Jo kun olivat pieniä ja menin esim. antamaan hyvänyönhalaukset, toinen rutisti lujaa takaisin, toinen ei vastannut halaukseen ollenkaan, jne.
Ap
Todella omituista ylipäätään, että lapsi kommentoi sinun suosivan jompaa kumpaa. Itse asiassa molemmat suhteet vaikuttavat hieman omituisilta.
No siis, nuorempi esim. saattanut narista puolileikillään että "no niin, taas sää lellit xxxx:a, ostit sille kivemmat sukat/isomman pussin karkkia/miks ton ei tarvi imuroida vaan se saa tiskata, sä suosit sitä" tms
Jota lähinnä oon pitänyt siis ihan normaalina nuorten kitinänä/sisaruskateutena. Ei mielestäni mitenkään älyttömän omituista?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"... ihan jopa töykeästi ravistaa itsensä irti." jos kuka tahansa halaa vasten tahtoa, niin ei ole töykeää ravistaa itseään irti. Ei edes vanhemmilla ole lupaa halata tai pussailla ilman lupaa, etenkään aikuista ihmistä. Se ei ole töykeää, että pitää kiinni omista rajoista.
Lähinnä olen siis halannut esim syntymäpäivänä onnitellessa, tai silloin alussa kun hän muutti omilleen, halasin aina ovella, kun oli lähdössä takaisin omaan kotiinsa. Luovuin siitä sitten äkkiä kun tuntui olevan niin vastenmielistä.
Olen ollut luulossa että näissä tilanteissa olisi ollut ihan soveliasta äidin halata lastaan, mutta luulo ei kyllä selkeästi ole tiedon väärti...
Ap
Halaa ja pidä yhteyttä. Älä anna periksi, äläkä luovuta.
Mun esikoinen on myös vähän vaikea mutta en anna etääntyä liikaa.
Pakkohalaaminen on sairasta, älä kehoita siihen. Se voi myös nolata toisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan esikoinen jotenkin autisti tms?
Yleensä lapset pienenä halaavat kyllä takaisin. Ja vanhempanakin jos välit on kunnossa.Ei ole. Ei kukaan koskaan ole ainakaan mistään sellaista vihjaillutkaan, ei päiväkodissa, kouluissa, ei missään. Enkä itsekään pidä mitenkään autistisena, on vain vaikeasti lähestyttävä, etäinen ja kylmä, varsinkin siis käsittääkseni minua kohtaan. Isäänsä kohtaan ei niinkään. Isä nyt ei häntä halailekaan tms mutta esim isänsä kanssa soittelee ja viestittelee.
Ap
Jos onkin vain niin vähän, ettei kiinnitetä huomiota mutta sitten muussa kommunikoinnussa on vaikeuksia. En osaa sanoa muuta kuin, että mä halaisin vaan ja pitäisin yhteyttä vaikka väkisin.
Jotkut neuvoo, että anna olla mutta mä olen tuosta eri mieltä.
Jos nyt jätät yksin ja rauhaan, niin mistä tiedät sitten enää tämänkään vertaa mitä hänelle kuuluu ja miten menee?
Nuoria ei itseasiassa saa jättää liikaa pärjäämään itsekseen. Vanhempien kuuluu olla olemassa taustalla, että jos tarvii, niin on joku turvallinen ihminen olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olet pitänyt esikoista "vääränlaisena" ja kuopusta "oikeanlaisena". Kyllähän siinä väistämättä etääntyy kun äiti suosii toista lasta.
En oikeasti ole. Molempia rakastan, ovat loistavia, fiksuja tyyppejä ja olen sen heille sanonutkin, molemmille, ja pitänyt aina huolen että kohtelen heitä samalla tavalla.
Itseasiassa tämä nuorempi, läheisempi on se joka välillä on vihjaillut, että suosin esikoista tai että esikoinen olisi minulle rakkaampi (Mielestäni en suosi, mutta toki voi olla että yritän jotenkin tiedostamatta enemmän huomioida häntä, kun häneen ei saa kunnolla mitään kontaktia?)
He vaan vastaavat minulle niin eri tavalla. Jo kun olivat pieniä ja menin esim. antamaan hyvänyönhalaukset, toinen rutisti lujaa takaisin, toinen ei vastannut halaukseen ollenkaan, jne.
Ap
Todella omituista ylipäätään, että lapsi kommentoi sinun suosivan jompaa kumpaa. Itse asiassa molemmat suhteet vaikuttavat hieman omituisilta.
Ei todellakaan ole omituista 😅 Suurin lapsista, joilla on sisaruksia, kokee että joku muu on se jota suositaan. Tällainen ajattelu on evoluution näkökulmasta suosittavaa, kun sisarukset kamppailee samoista resursseista, pitää huomioida ja reagoida jos joku kiilaa ohi. Kenen lapsi EI ole joskus marissut että miksi sisko/veli aina saa ja miks sää aina tolle mut et mulle (vaikka valituksessa ei olisi mitään perää)? Aikuisena valtaosa saa perspektiiviä tai ainakin oppii sulkemaan suunsa, mutta ei kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"... ihan jopa töykeästi ravistaa itsensä irti." jos kuka tahansa halaa vasten tahtoa, niin ei ole töykeää ravistaa itseään irti. Ei edes vanhemmilla ole lupaa halata tai pussailla ilman lupaa, etenkään aikuista ihmistä. Se ei ole töykeää, että pitää kiinni omista rajoista.
Lähinnä olen siis halannut esim syntymäpäivänä onnitellessa, tai silloin alussa kun hän muutti omilleen, halasin aina ovella, kun oli lähdössä takaisin omaan kotiinsa. Luovuin siitä sitten äkkiä kun tuntui olevan niin vastenmielistä.
Olen ollut luulossa että näissä tilanteissa olisi ollut ihan soveliasta äidin halata lastaan, mutta luulo ei kyllä selkeästi ole tiedon väärti...
Ap
Kyse ei ole siitä, missä tilanteessa sinä koet halauksen olevan sovelias. Kyse on siitä, että jos toinen ihminen ei halua halausta, niin hänen ei tarvitse sitä vastaanottaa tai "kestää", vaan koska sinä koet sen tilanteeseen kuuluvana.
Kuulostaa siltä, että olet pitänyt esikoista "vääränlaisena" ja kuopusta "oikeanlaisena". Kyllähän siinä väistämättä etääntyy kun äiti suosii toista lasta.