Oliko unelma omakotitalosta sitten toteutuessaan pettymys?
Olen aina haaveillut omakotitalosta, mutta hinnat ovat pääkaupunkiseudulla olleet aina hieman liian isoja, että olisin uskaltanut lähteä rakentamaan. Pelottaa, että pienellä tontilla sattuisi vääränlaiset naapurit. En pääsisi pakoon minnekään.
Kommentit (113)
Ainoa mikä harmitti, etten älynnyt muuttaa omakotitaloon jo aikaisemmin. Väsymys, uupumus ja masis hävisivät ja esim. töissä jaksan ihan eri tavalla. Mikä lie home tai sisäilmajuttu oli kerrostalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on elossa olevat iäkkäät, omakotitalossa asuvat vanhemmat, sitä omakotitalon ihanuutta pääsee myös jälkikasvu kokemaan. Harva se päivä pitää mennä tekemään jotain ja välillä yölläkin. En ikinä muuta omakotitaloon vaikka maksettaisi.
Meillä ainakin vanhemmat muutti espanjaan ja myivät omakotitalon pois.
Käydään pari kertaa vuodessa siellä lomalla.
Meillä tuo myynti on jonain päivänä edessä, ehkä 5v kuluttua.
3. talomme on pieni (120m2) ja edellisestä ylijääneet rahat käytettiin etelän taloon (ei Espanja).
Toistaiseksi selviämme 2 talosta hyvin.
Eiköhän ne kodinkoneet siinä kymmenessä vuodessa ole loppuun kuluneita kerrostalossa ja rivarissakin, eikä vain omakotitalossa. Ja se kylpyhuone matkansa päässä yhtä lailla missä vaan.
Ei kai sitä sellaista asumismuotoa ole olemassakaan, missä kaikki pysyisi priimakunnossa. Kyllä sitä on sellaisissa kerrostaloasunnoissakin tullut vierailtua, missä näkee, että olisi ajat sitten ollut aika jo tehdä jotain.
En jaksanut elämää omakotitalossa. Teen pitkää päivää puutarhurina ja yleensä kotiin tullessa kaipaan vain lepoa. Aluksi niin ihanalta tuntunut vanha puutarhapiha olikin rasite. Ei sitä viitsinyt pusikoitumaankaan jättää, ammattiylpeyskin olisi kärsinyt.
Kannattaa myös miettiä, kenen kanssa hankkii sen talon. Exäni sairaus esti häntä tekemästä fyysisiä hommia joten minä pieni nainen tein lumityöt. Katolta tippuva henkilöauton kokoinen kasa märkää lunta ei siirry lingolla. Lisäksi siivottava pinta-ala kasvoi. Exä hoiti onneksi tekniset ongelmat ja niitä tuossa vanhassa rähjässä riitti. Vesi-ilmalämpöpumppua opin vihaamaan. Samoin kunnan viemärin kanssa oli jatkuvaa ongelmaa.
Omaa rauhaa oli mutta kesällä naapurit polttivat tupakkaa tai grilliä ja talvella puuta niin, että aina sai haistella savua tai pitää ikkunat kiinni.
Kaikki rahat menivät vanhan talon elvyttämiseen. Kun avioliitto kuoli, muutin helpottuneena vuokralle kerrostaloon. On ihanaa, kun ehtii ja jaksaa harrastaa muutakin kuin omakotiasujan arkea. Rahatkin riittävät paremmin.
😇🎅🏻🤶🏻🎄🧑🏻🎄🕯🕎🍖🔥
JOULU OMAKOTITALOSSA
Lapset ovat jo menneet nukkumaan. Jouluyön hiljaisuudessa katsomme kuinka kauniisti joulukuusi loistaa kotimme tunnelmallisessa salissa.
Seisomme vierekkäin ja kädet ovat automaattisesti hakeutuneet toisen käteen. Niin kuin ne ovat tehneet jo vuosikymmenen ajan.
Ulkona on pyryttää lunta ja ulkotulet valaisevat kartanoa. Tuvassa takka säteilee hiljaista lämpöään, tunnelmallisissa makuuhuoneissa pönttöuunit tuovat lämpöään.
On hiljaista. Vain kyynel vierähtää silmäkulmaan ja painaudumme toisiamme vasten. Maa on niin kaunis.
- ote päiväkirjasta jouluyönä 2023 -
ei ollut. se oli sitä aikaa kun halusimme viettää kaiken ajan kotona (pieni lapsi, pitkä matka kotiseudulle missä mökki ja sukulaiset ja tuttavat)
Nyt en enää lähtisi omakotitaloon koska arvostan joustavuutta (rahallista ja huolenpidon suhteen) ja vapautta liikaa.
ei ollut. se oli sitä aikaa kun halusimme viettää kaiken ajan kotona (pieni lapsi, pitkä matka kotiseudulle missä mökki ja sukulaiset ja tuttavat)
Nyt en enää lähtisi omakotitaloon koska arvostan joustavuutta (rahallista ja huolenpidon suhteen) ja vapautta liikaa.
Ei ollut pettymys. En osa kuvitella asuvani muualla kuin tällä asuntoalueella ja okt:ssa. Itse olen ollut onnekas ja päässyt asumaan paikoissa ja asunnoissa, joissa olen halunnut asua.
Okt ei ollut minulle mikään "pakko saada" tai "hinnalla millä hyvänsä" unelma koskaan. Eli lainakin on jo maksettu. Yleisesti unelman saavutettuaan alkaa tavoitella seuraavaa unelmaa. Meillä mökki ja ulkomailla asuminen.
Sanni16kerava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanni16kerava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole pettynyt mihinkään. Naapurissa yksi perhe jotka pitää liikaa koiria pihalla ja äänekäs haukkuminen häiritsee. Ei muuta valittamista oikeastaan.
Rakensimme tämän 10 v sitten joten on vielä uusi ja ei ole maalaamista tai tapetointia kummempaa. Mulla ei ole paljoa kukkia, lähinnä nutrsia ja pensaita, pensasaita.
Olen aktiivinen ihminen mutta sanoisin ettei tähän liikaa aikaa mene. Nurtsi on työläin ja sen hoitaa mies. Pensasaita leikattu nopeasti. Muutamia kukkasipuleja istutin syksyllä. Pidän lumitöistä. Joku sanoo että omakotitalo on työleiri, minusta se vaatii puuhastelua. Toki se nurmikkohomma on iso koska piha on iso. Mutta mies ei ole valitellut.
Terassia emme öljyä joka vuosi, se on isohko homma mihin tartun heti keväällä.
Tiesin rakennusvai
Kuulostaa aika hauskalta sellaisen ihmisen korviin, joka asuu satavuotiaassa talossa..
Ei vaan päinvastoin positiivinen yllätys. Siis se oma rauha, tila ja vaivattomuus (mm. ostosten kantaminen ja roskien vieminen) sekä polkupyörien ja lastenvaunujen säilytys. Vapaus päättää itse asioista ja niiden toteuttamisesta. Naapurit paljon mukavampia ja ylipäätänsä he moikkaavat ja juttelevat. Ei vuokratalojen lieveilmiöitä.
Ollaan kaikki nukuttu ja voitu paremmin omakotitalossa.
Onhan tämän tason omakotitalot ihan jäätävän kalliita, mutta ehdottomasti kannattava investointi.
Ensimmäinen ei ollut, vaikka olikin ison pihan vuoksi aika työllistävä. Mutta oli ihanaa pienen lapsen kanssa rakentaa lumilinnoja ja laskea mäkeä omassa pihassa. Ja ruokkia sorsia tai saunoa omassa rannassa.
Toinen olikin sitten pettymys. Mies halusi rakentaa sen itse. Appivanhemmat hääräsi mukana. Kaiken piti olla niiiiin kallista ja hienoa, hirveä stressi ja jatkuvaa riitaa ja minun tekemisten vähättelyä. Budjetti ylittyi ja aikataulu venyi. Kun talo valmistui jatkettiin riitelyä sen huollosta ja tekemättömien töiden viimeistelyistä. Ero tuli.
Ihana ja parempi kuin osasin ajatellakaan. Siis se elämisen vapaus ja rauha verrattuna rivariin ja kerrostaloihin joissa olemme aiemmin asuneet.
Nyt kelpaa pitää viinijuhlat ja vaikka innostua saunomaankin aamuyön puolella eikä naapurit häiriinny.
Ja oman terassin ja pihan rauha oikeasti rauhoittaa. Ihana ottaa aurinkoa.
Mun kokemuksen mukaan omakotitalo on ihan OK, jos ei sen lisäksi ole vielä kesämökkiä tms. huollettavana. Me päädyttiin nyt ostamaan vakituikseksi kodiksi kaukolämmössä oleva perherivari, koska mun maaseudulla oleva lapsuudenkoti (vanha rintamamiestalo) & kesämökki tulevat jäämään meidän perheelle "kakkosasunnoksi". Tuollainen kakkosasunto melkein vaatii, että siellä ollaan talvellakin - lämmitetään takkaa, lasketaan vettä etteivät putket jäädy jne.
Omakotitalon hankkimista kannattaa miettiä myös siitä näkökulmasta, miten pärjää jos tulisikin ero ja pitäisi jäädä taloon yksin asumaan. Tai toki eron mahdollisuus kannattaa aina ottaa huomioon asumusta ostettaessa, oli kyseessä sit ok-talo tai kerrostalokämppä.