Oliko unelma omakotitalosta sitten toteutuessaan pettymys?
Olen aina haaveillut omakotitalosta, mutta hinnat ovat pääkaupunkiseudulla olleet aina hieman liian isoja, että olisin uskaltanut lähteä rakentamaan. Pelottaa, että pienellä tontilla sattuisi vääränlaiset naapurit. En pääsisi pakoon minnekään.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakotitalon hoitoon menee paljon aikaa arjesta, mieluummin asun rivitalossa ja harrastan enemmän.
Jos omakotitalon huoltoon ei käytä tarpeeksi aikaa, näyttää talo pian aika rupsahtaneelle, niinkuin omakotitalot keskimäärin tekee.
Yllättävän monessa rivitalossa on päädytty siihen huoltohimmat tehdään talkoilla ja koko talon lumitöille on jaettu vuorot.
Eli painajaista.
Tarkoita saa pitää, mutta vuoroja ei voi jakaa, katsos kun talkoot on aina vapaaehtoisia. Tarkista as.oy laista.
Kun on elossa olevat iäkkäät, omakotitalossa asuvat vanhemmat, sitä omakotitalon ihanuutta pääsee myös jälkikasvu kokemaan. Harva se päivä pitää mennä tekemään jotain ja välillä yölläkin. En ikinä muuta omakotitaloon vaikka maksettaisi.
14 vuotta asunut omakotitalossa, joka oli uusi kun ostimme, en vaihtaisi päivääkään pois. Iso helppohoitoinen tontti. Pienet remontit olemme teettäneet ammattilaisilla.
Vierailija kirjoitti:
Kun on elossa olevat iäkkäät, omakotitalossa asuvat vanhemmat, sitä omakotitalon ihanuutta pääsee myös jälkikasvu kokemaan. Harva se päivä pitää mennä tekemään jotain ja välillä yölläkin. En ikinä muuta omakotitaloon vaikka maksettaisi.
Meillä ainakin vanhemmat muutti espanjaan ja myivät omakotitalon pois.
Käydään pari kertaa vuodessa siellä lomalla.
Ei ole ollut, tämä on ihanin koti jossa olen asunut. Pihatöistä peloitellaan, mutta ei ne nyt niin aikaa vieviä ole. Tosin meillä on tontti vajaa 1000 neliötä...
Vierailija kirjoitti:
Jouduin lapsuuteni asumaan omakotitalossa.
En ikinä enää!!!
Sama. Asuttiin alueella, jossa asui vain vanhoja ihmisiä. Ulkona ei saanut meluta yhtään, ei nauraa eikä itkeä eikä varsinkaan puhua äänekkäästi, ettei naapurit häiriinny. Lähimmät koulukaverit asui parin kilometrin päässä eli liian kaukana. Kukkapenkkiä ja kasvimaata piti kitkeä kesällä ja haravoida lehtiä syksyllä joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on elossa olevat iäkkäät, omakotitalossa asuvat vanhemmat, sitä omakotitalon ihanuutta pääsee myös jälkikasvu kokemaan. Harva se päivä pitää mennä tekemään jotain ja välillä yölläkin. En ikinä muuta omakotitaloon vaikka maksettaisi.
Meillä ainakin vanhemmat muutti espanjaan ja myivät omakotitalon pois.
Käydään pari kertaa vuodessa siellä lomalla.
No nyt olen kateellinen.
Vierailija kirjoitti:
En, kun omakotitalossa asuminen ei ole vaihtoehto meille, kahdelle asumisen helppoutta arvostavalle.
Kukin tavallaan. Itselläni on valtava määrä muita asioita ok-talossa, joita arvostan suunnattomasti enemmän elämässäni kuin helppoutta. Sitäpaitsi, ei elämäni ole mitenkään vaikeaa eikä raatamista joka päivä ok-talossani.
Vierailija kirjoitti:
Okt on kurkan valinta.
Kerrostalossa kärvistelee hyyryläinen ja fattalainen.
Okt vaan tarjoaa niin paljon enemmän kaikkea hyvää, tilaa ja mahdollisuuksia.
Eli okt rules.
Joo, kyllä se vaan niin on, että Helsingin jopa yli 10 000 euron neliöhinnoilla asuva on hyyryläinen ja fattalainen, toisin kuin maakunnan negatiivisella neliöhinnalla asusteleva rahamies.
Sanni16kerava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakotitalon hoitoon menee paljon aikaa arjesta, mieluummin asun rivitalossa ja harrastan enemmän.
Jos omakotitalon huoltoon ei käytä tarpeeksi aikaa, näyttää talo pian aika rupsahtaneelle, niinkuin omakotitalot keskimäärin tekee.
Mitähän se " hoito" on?
Viimeviikolla ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Normi viikkosiivous kai tehdään kerrostalossakin?? Ai joo, pyyhkäisin takkaluukut puhtaiksi, se toki on ekstratyö!
Edellisellä viikolla luotiin lunta. Mun mielestä ihanaa jos ei ole märkää nuoskaa. Muuta ei tarvinnut tehdä.
Lumenluonnin jälkeen seuraava homma onkin sitten huhtikuun lopussa kukkapenkkien siivous. Ei rasite vaan rakas harrastus.
7v vanha talo jossa huoltotyö on rännien putsaus 1x vuodessa. Viimekesänä maalasin uudelleen roskakatoksen otsalaudat. 5min homma. Muuta ei ole vielä ilmennyt.
Talotekniikka tuntematta ollenkaan..
Ekana tulee mieleenTerassin öljyäminen
Ilmanvaihto koneen/ilp yms suodattimien vaihto
Viemärien vesilukkojen putsaus
Salaojien/ jv viemärien toiminnan tarkastus/huuhtelu/sakkapesien tyhjennys
IV kanavien nuohous, säätöjen tarkastus
Savupiipun nuohous
Auraus, hiekoitus
Katon tiiviyden tarkastus
Huoltomaalaukset
Onhan näitä..
- Terassin öljyäminen - 2 vuoden välein. Nykyinen on komposiittia joten ei koskaan
- salaojien, kaivojen tarkastus 5 min vuodessa. Jos toimii ei tarvetta huuhtelulle
- vesilukot kuuluu normisiivoukseen pari kertaa vuodessa - myös kerrostalossa jne
- ilmanvaihtoon vaihdetaan suodatin 2x vuodessa itse - 5 min. Ammattilaiset nuohoo kanavat 5v välein, ei sitä itse tehdä!
- nuohous - ei tehdä itse. 1x vuodessa
- kunta auraa, sangossa hiekkaa autopaikkaa varten
- katon tiiviys tulee vilkaistua kun käy vintillä pari kertaa vuodessa, kosteusvauriot kyllä näkee.
- huoltomaalaus - 7 vuoden aikana tuo roskakatoksen 12m otsalautaa.
Jatka van, mitäs ne olikaan??
Noihin em menee vuodessa tunti-pari.
Voi miten rankkaa!
Asuttiin omakotitalossa 15 vuotta. Sit kun oli kotona enää nuorimmainen, muutettiin rivitalon päätyyn. Järvinäköala, erittäin iso piha rivitalo-asunnoksi, uudenaikainen ja ah niin helppohoitoinen. Sen verran iso yhtiö ettei tartte talkoina esim lumitöitä tehdä. Saa laittaa pihaa, lapsenlapsille on tramppa. Saunan Pukuhuoneesta pääsee suoraan ulos, haettiin lupa paljulle ja se on kovassa käytössä.
Kyllä omakotitalossa on aina hommaa. Toki kaiken voi ulkoistaa mutta se sitten maksaa ja ainakaan meillä ei ollut sellaiseen rahaa lasten ollessa pieniä, lainojen ja muiden kustannusten ohella. Mutta kyllä kaikki tuli tehtyä, tykättiin puuhata. Mutta aikansa kutakin. Nyt tykätään näin. Ehkäpä voisi harkita joskus jotain pientä helppohoitoista omakotitaloa jostain hyvin syrjästä. Omakoti-alueet on oma juttunsa ja täytyy jaksaa sosialiseerata ja tulla toimeen rajanaapureiden kanssa.
Seuraava omakotitalo jos hommataan, täytyy olla ylhäisessä yksinäisyydessään ilman näköyhteyttä naapureihin ja kooltaan pieni ja simppeli mieluusti kivitalo. Eikä mitään turhia vajoja, pergolaa, leikkimökkiä ja isoa roskakatosta pihassa, niitä saa kans hoitaa, jokainen tönö pihassa tarkoittaa lisää hommaa. Ja myös pihan oltava pieni, jotta pakollisten hommien lisäksi on mahdollisimman vähän mitään extratöitä. Tontti sinänsä voikin olla iso ja rajoittua mieluusti metsään.
En koe tätä työläänä asumismuotona.
Siivottavaa tietysti riittää, mutta siivottava se on muissakin asumismuodoissa. Nuohouksen hoitaa nuohooja, maalauksen (sitten joskus) maalari ja itse puhdistetaan ja puunataan muuten. Terassin öljyäminen on isohko homma, koska terassi on iso. Mutta siinä se menee kirjaa kuunnellessa.
Takapihan nurmikon hoitaa robottileikkuri, ja etupihalla on asfalttia ja kivetystä. Aidat on puisia, teinit voi maalata ne sitten joskus taskurahan eteen.
En mielelläni vaihtaisi omakotitalosta enää muuhun. On ihanaa nukkua hiljaisuudessa, eikä kuunnella rappukäytävän ääniä tai naapurin meteliä seinän takana.
Asumme taajamassa, ja täällä on elämää, teollisuuttakin niin että päiväsaikaan arkena saattaa kuulua kolinaa. Mutta bussit kulkee, koulut on lyhyen matkan päässä ja kirjasto, uimahalli ja hevostalli jopa.
Onni on upea metsä, joka on suojeltu ja alkaa 50m päässä meidän ulko-ovelta.
Ne joilla ei oikeasti ole rahaa ostaa omakotitaloa, sanovat etteivät ikinä edes haluaisi asua omakotitalossa.
Ne joilla on rahaa ostaa omakotitalo, ovat valmiita maksamaan isoja summia päästäkseen asumaan omakotitaloon.
Tutkimusten mukaan omakotitalo on edelleen se suomalaisten unelma, mutta yhä useammalla se jää toteutumattomaksi unelmaksi.
Ei todellakaan ollut pettymys. Rakensimme 18 vuotta sitten ja olen rakastanut joka hetkeä tässä talossa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko toimelias vai sohvaperuna? OKT on nimittäin itsessään harrastus, johon menee tunteja viikossa. Esim. näin talviaikaan lumien kolausta
Olet väärässä. Vauva-palstan mukaan ok-talossa asujan ei tarvitse tehdä mitään sellaista, mitä ei halua tehdä. Kaiken voi ostaa muilta.
Oli todella iso pettymys. Talo oli sinänsä kiva, tilaa oli yllin kyllin ja omalla takapihalla kiva grillailla ja antaa lasten touhuta.
Kuherruskuukausia kesti muutamia ennen kuin alkoi valjeta mikä hinta ja vaiva lystistä pitää maksaa. Pihatyöt, nurmikon leikkuut, rikkaruohot, maalaukset, korjaukset, energiakustannukset, yllättävät menot, rautakaupassa ravaaminen, jne jne. Öisin joskus heräilin ja murehdin mahdollisista kosteusvaurioista, tulevasta kattoremontista, autotallin laudoituksista ja ties mistä. Nämä kaikki yhdistettynä pikkulapsiarkeen ja vaativaan työhön saivat aikaan sen että viidessä vuodessa aloin vihaamaan koko taloa sydämeni pohjasta ja kaduin sen hankintaa. Sekin alkoi ärsyttää että talossa oli liikaa siivottavaa. Yksi elämäni onnellisimmista hetkistä oli se kun talo meni kaupaksi ja muutettiin ihanaan vaivattomaan hyväkuntoiseen kerrostaloasuntoon. Kaikki asumiseen liittyvä stressi katosi kertaheitolla.
Ei koskaan enää omakotitaloon. Ruusunpunaiset kuvitelmat kaikkosivat kantapään kautta opettelemalla.
Vierailija kirjoitti:
Olin kasvanut omakotitalossa, joten tiesin kyllä, mitä odottaa.
Minä ajattelin ap:n kysymyksen eri tavalla kuin sinä. Ajattelin sen tarkoittavan, että itselleen rakentamiseen liittyy haaveita, joita ei ole, jos ostaa valmiin talon. Kyse ei ole myöskään siitä, että lapsena ok-talossa asuneena tietäisi, mitä sen ylläpito vaatii.
Kyse on ns. täydellisen kodin haaveesta, mutta sellainen ei välttämättä toteudu, koska haaveet voivat olla ristiriitaisia. Usein joutuu tekemään kompromisseja eikä kaikkia niitä edes tajua ennen kuin talo on rakennettu. Myöhemmin voi tulla mieleen uusia haaveita, jotka on myöhäistä toteutta.a
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko toimelias vai sohvaperuna? OKT on nimittäin itsessään harrastus, johon menee tunteja viikossa. Esim. näin talviaikaan lumien kolausta
Olet väärässä. Vauva-palstan mukaan ok-talossa asujan ei tarvitse tehdä mitään sellaista, mitä ei halua tehdä. Kaiken voi ostaa muilta.
Se on kyllä ihan totta, katsos työllistävä vaikutus. Joku saa töitä ja rahaa sen eteen, kokeile vaikka.
Meillä nyt kuitenkin vielä hoidetaan aika paljon itse, tykkään kolata lunta ja haravoida, saan hyötyliikuntaa samalla ja se on tehokkaampaa kuin lenkkeily.
Kukkapenkit ja kasvimaat on sitten niitä hardcore harrastajia varten, ei ole pakko pitää. On meilläkin muttei ne kovin paljon aikaa minulta vie.
Vierailija kirjoitti:
Oli todella iso pettymys. Talo oli sinänsä kiva, tilaa oli yllin kyllin ja omalla takapihalla kiva grillailla ja antaa lasten touhuta.
Kuherruskuukausia kesti muutamia ennen kuin alkoi valjeta mikä hinta ja vaiva lystistä pitää maksaa. Pihatyöt, nurmikon leikkuut, rikkaruohot, maalaukset, korjaukset, energiakustannukset, yllättävät menot, rautakaupassa ravaaminen, jne jne. Öisin joskus heräilin ja murehdin mahdollisista kosteusvaurioista, tulevasta kattoremontista, autotallin laudoituksista ja ties mistä. Nämä kaikki yhdistettynä pikkulapsiarkeen ja vaativaan työhön saivat aikaan sen että viidessä vuodessa aloin vihaamaan koko taloa sydämeni pohjasta ja kaduin sen hankintaa. Sekin alkoi ärsyttää että talossa oli liikaa siivottavaa. Yksi elämäni onnellisimmista hetkistä oli se kun talo meni kaupaksi ja muutettiin ihanaan vaivattomaan hyväkuntoiseen kerrostaloasuntoon. Kaikki asumiseen liittyvä stressi katosi kertaheitolla.
Ei koskaan enää omakotitaloon. Ruusunpunaiset kuvitelmat kaikkosivat kantapään kautta opettelemalla.
Minä taas en ikinä ostaisi tuollaista remonttiprojektia, ei mikään ihme että väsyitte.
Robottileikkuri. Pientä huoltoa sekin vaatii, mutta nurtsi pysyy hyvänä pienemmällä vaivalla.