Mitä mieltä ihmisestä joka hymyilee koko ajan?
Mulla työkaveri joka hymyilee ihan koko työpäivän ajan. Tapahtuu mitä vaan tai puhuu se mitä tahansa. Ihan eka ajattelin että onpa iloinen ja positiivinen ihminen. Nyt mua jotenkin kammottaa... Hän hymyilee myös konflikti tilanteissa. On jotenkin outoa kun puhuu rumasti, mutta hymy ei hyydy. Peitteleekö hymyllä jotain vai mikä saa ihmisen hymyilemään myös kun on pahalla päällä.
Kommentit (79)
Voi apua. Itse olen juuri sellainen tilanne-nauraja, nauran samalla kun puhun, nauran kun kysyn, nauran kun vastaan ja nauran kun ihmettelen. Vain silloin kun joku kertoo jotakin tosi surullista, silloin en naura, mutta olen kuitenkin jollakin tapaa lukossa ja tilanteeseen liittyvä reaktio jää epävarmuuteni takia ilmestymättä kokonaan. Tunnen itseni niin typeräksi. Minut saa vapaasti diagnostisoida vaikka miksi, mutta itse ajattelisin että kaiken alla piilee epävarmuus toisten seurassa, en osaa yhtään olla rento ja ilmeisesti haen rentouden imagoa tuolla tavalla naureskelemalla kuin pelle. Metsään menee. Jälkeen päin annan itseäni turpiin (henkisesti) ja häpeän kunnes tulee taas seuraava, tuore tilanne.
H*llu tulee ekana mieleen. Ei ole normaalia hymyillä 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Eli hän on teennäinen, thaimaalainen sika, joka koittaa peittää masennustaan?;D
Bingo!
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän hymyileviä ihmisiä epäluotettavina, ainakin niitä jotka myös usein väläyttelevät täydellistä vitivalkoista hammaskalustoa. Mietin vain, miten se haluaa minua huijata, kun noin on mielinkielin.
Tässä ei ole kyse pelkästä hymystä, vaan hymyilee KOKO AJAN koko päivän. Normaali ihminen voi hymyillä usein, mutta että koko ajan suu korvissa. Itsekin hymyilen usein, mutten ole huijari ja hymy ei ole jäänyt kasvoille kuin robotilla.
Ehkä hänelle on tarpeeksi monta kertaa sanottu, että pitää hymyillä, tai että hänen perusilmeensä näyttää tympeältä? Sitten on väkisin opetellut uuden ilmeen, joka ei enää noudata oikeita mielialoja.
Entä jos joku olisi aina hiljainen, vihainen tai vakava. Silloin voisi joku ajatella, että on niin tosikko ja kuiva tyyppi.
Joillakuilla on vain sellainen naaman muoto, vähän niinkuin joillakuilla on RBF. Ja sitten jotkut (yleensä tyttöjä) on lapsena opettamalla opetettu "näyttämään iloiselta" joten hymyilystä on tullut niille neutraali ilme.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos joku olisi aina hiljainen, vihainen tai vakava. Silloin voisi joku ajatella, että on niin tosikko ja kuiva tyyppi.
Olen mies ja mulla on perusilme semmoinen vakava ja jopa vihaisen näköinen, näytin elämäänsä kyrpiintyneeltä kuusikymppiseltä jo kolmikymppisenä, toki on minua elämässäni kyllä vituttanutkin rankasti. Olen nyt 48v.
Minulta kysytään usein, miksi hymyilen. En mielestäni hymyile, mutta muut tulkitsevat normaali ilmeeni hymyilyksi...
Ihan 👹. Tai sitten kuningatar Silvia. Jos on käynyt kiristävässä kauneusleikkauksessa?
Olen tuollainen. Arvelen että johtuu siitä että olen ollut koko ikäni masentunut ja tunnen olevani ulkopuolella muista ihmisistä (estynyt persoonallisuus todettu) ja saan sitten vähästä iloa. Niin hymyilen herkästi jos joku vaikka puhuu minulle tai huomioi minua. älkää kiusatko ketään, ette tiedä kenenkään tarinaa :-(
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen. Arvelen että johtuu siitä että olen ollut koko ikäni masentunut ja tunnen olevani ulkopuolella muista ihmisistä (estynyt persoonallisuus todettu) ja saan sitten vähästä iloa. Niin hymyilen herkästi jos joku vaikka puhuu minulle tai huomioi minua. älkää kiusatko ketään, ette tiedä kenenkään tarinaa :-(
Sama vika! Ilahdun kovasti, kun joku on minulle mukava tai juurikin ihan vain huomioi. Kiva, jos se sitten tulkitaan niin, että olen hullu eikä minulle uskallakaan enää olla mukava.
Tasapainoinen ihminen jota ei hullut hetkauta
Hymy rentouttaa tehokkaasti kasvolihaksia. Auttaa esim. jännityspäänsärkyyn tehokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hänelle on tarpeeksi monta kertaa sanottu, että pitää hymyillä, tai että hänen perusilmeensä näyttää tympeältä? Sitten on väkisin opetellut uuden ilmeen, joka ei enää noudata oikeita mielialoja.
Näin on sanottu, sekä näytän kusipäälle. Hymyillään sitten.
Muinaisessa ruotsin kielen oppikirjassa oli lausahdus / ohje: "Fly ett leende fiende och en smickrande vän." Eli karta hymyilevää vihollista ja imartelevaa ystävää. Ei huono ohje. Hymy ja imartelu peittävät usein taakseen jotain kovinkin pahaa.