Mitä mieltä ihmisestä joka hymyilee koko ajan?
Mulla työkaveri joka hymyilee ihan koko työpäivän ajan. Tapahtuu mitä vaan tai puhuu se mitä tahansa. Ihan eka ajattelin että onpa iloinen ja positiivinen ihminen. Nyt mua jotenkin kammottaa... Hän hymyilee myös konflikti tilanteissa. On jotenkin outoa kun puhuu rumasti, mutta hymy ei hyydy. Peitteleekö hymyllä jotain vai mikä saa ihmisen hymyilemään myös kun on pahalla päällä.
Kommentit (79)
Olen itse tällainen, että peitän hermostusta, pelkoa ja ahdistusta hymyllä ja nauramisella. Se on ihan reaktio, jälkikäteen ajattelen usein että miksi taas nauroin, mutta siinä tilanteessa en voi mitään. Toisaalta olen kyllä myös iloinen ihminen ja normaaleissa keskustelutilanteissakin hymyilen paljon. Varmaan joku ajattelee teennäiseksi ja osittain kai olenkin.
Hänellä on masennuslääkitys tai sitten hän tsemppaa kovasti, jotta ei näyttäisi vihaiselta.
Täh etkö tiedä vi.. ttumaista hymyä tai sellasta kun pitää tiannetta absurdina tai ärsyttävänä, eikä naurettavana. Harva kyllä tuolloinkaan koko ajan hymyilee, mutta joissain lauseissa joo, esim. itse teen niin, kun pidän toisen käytöstä typeränä, mutta vihastuminen olisi vielä typerämpää. Onhan se silloin oudompi hymy kun se että on aidosti iloinen.
Luulin ensin että tarkoitit sellaista tyyppiä, joka puhuu jossain tilanteessa ylikorostuneen ystävällisesti sellaisella hersyvällä nauru äänellä.
Antaa vähän hän yksinkertaisen kuvan, tai sitä miettii onkohan tuo esitystä vai oikeasti tuollainen.
Hymyilen paljon, koska se on kivaa, olen onnellinen. Olen onnellinen pikku jutuista, en siksi että olisin aina saanut kaiken.
No en nyt koko ajan hymyile, mutta voin sanoa että paljon enemmän kuin ennen.
Tosi rankoista ja kovista ajoista jotakuinkin yhtenä kappaleena selvinneenä, ei sitä vaan enää voi ottaa elämää niin vakavana vastaan. Muuten ei olisi selvinnyt lainkaan. Ihan aidosti siis hymyilen ja koen iloa ja kiitollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, en yhtään mitään mieltä.
Hymyilevä, positiivinen ilme on
niin sanotusti pakollinen palveluammateissa.Eniten näkee eri ammateissa olevia
hymyileviä ja asenteltaan positiivisia ihmisiä, myyjjissä, matkkinointialalla toimivissa ja sairaanhoitajissa ja lähihoitajissa.Se kuuluu rooliin.
Vähiten hymyileviä tyyppejä työelämässä ovat lääkärit ja syyttäjät.
Ja poliisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, en yhtään mitään mieltä.
Hymyilevä, positiivinen ilme on
niin sanotusti pakollinen palveluammateissa.Eniten näkee eri ammateissa olevia
hymyileviä ja asenteltaan positiivisia ihmisiä, myyjjissä, matkkinointialalla toimivissa ja sairaanhoitajissa ja lähihoitajissa.Se kuuluu rooliin.
Vähiten hymyileviä tyyppejä työelämässä ovat lääkärit ja syyttäjät.
Ja poliisit.
Tehastöissäkin v1tuttaa niin paljon että ei paljon hymyilytä.
Tämä. Todella epäilyttävää. Välttelisin.
Minulla työkaveri joka myös hymyilee kokoajan, eikä siinä vielä kaikki. Hän myös nauraa alati puhuessaan myös asiakkaille. Meidän asiakkaat puhuvat kuitenkin raskaista ja henkisesti haastavista asioista , ja tämä perkele nauraa vaa.
Toisilla on kasvot rakenteellisesti sellaiset, että heillä on hymyntapainen kasvoilla koko ajan ja perusilmekin näyttää iloiselta, vaikka samassa olotilassa jonkun toisen suupielet (esim. omani) roikkuvat polvissa.
Sitten tietysti voi olla opeteltu hymy. Pahimmillaan ääripäässä sellainen, että esim. lapsuudessa ei ole lainkaan saanut näyttää negatiivisia tunteita ja siksi hymy on vielä aikuisenakin pakko pitää kasvoilla, ettei suojakuori romahda.
Millaisissa konfliktitilanteissa? Ihmiset tulkitsevat tilanteet erilailla. Jonkun mielestä tässä nyt vain keskustellaan ammatillisesti, kinastellaan vitsillä, väännetään kättä ilman oikeaa konfliktia. Kaikki eivät ota tai osaa ottaa vakavasti tilannetta, joka toiselle on haudanvakava.
Tulee mieleen että hyvä lääkitys päällä. Ei kukaan hymyile koko päivää, paitsi lääkitty tai idiootti
Sisäinen rauha?
Elämässä koetut kovat ajat on ohi ja sisälle on jäänyt rauha joka loistaa hymyn kautta ulos.
Minä pidän hymyileviä ihmisiä epäluotettavina, ainakin niitä jotka myös usein väläyttelevät täydellistä vitivalkoista hammaskalustoa. Mietin vain, miten se haluaa minua huijata, kun noin on mielinkielin.
Hymyilen paljon, koska olen iloinen ja tahdon hyvää, rakastan myös huumoria. Tämä maailma on kova ja raskas, haluan muuttaa sitä osaltani edes hymyilemällä. Psykologista merkitystä kannattaa kysyä psykiatrilta.
pillu-hymy.