Entisen kumppanin haudalla käynti

Mun mielestä on kaunis ajatus, että käy siellä haudalla ja muistaa itselleen tärkeän ihmisen..

Eikö tuo ole ihan normaalia, että kuolleita läheisiä muistetaan? 

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo ole ihan normaalia, että kuolleita läheisiä muistetaan? 

Niin, minua ainakin enemmän ihmetyttäisi, jos siellä haudalla ei kävisi. 

Yllättävän moni ottaa ap:n tässä asiassa hampaisiinsa, ikään kuin nuo olisivat jotain täysin kiellettyjä tunteita. Olisiko teistä mukavaa, jos nykyinen kumppaninne veisi exälleen kukkia säännöllisesti? Ja jo valmiiksi ei, se ei tee siihen eroa, että onko se entinen elävä vai kuollut. Se on joka tapauksessa entinen, on se ero hänestä sitten tapahtunut mitä kautta tahansa. Minusta on jotenkin absurdia jos kuolleen ja elävän exän välille tehdään jokin massiivinen ero. Ihan hyvin se olisi voinut siitä kuolleestakin erota jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän synkempi jouluprovo. Koittaisit keksiä jotain kivempaa :/

Mikä hiton provo? Ei todellakaan ole. Huomaa, ettei sinun ole tarvinut elää vastaavan tilanteen kanssa.

Ap

Miehesi tarvitsee elää sen kanssa, että hänen ex-puolisonsa on aikoinaan kuollut. Mulle kävi sama juttu ja voin kertoa, ettei se suru ja järkytys ikinä täysin katoa. Jos et tätä suostu ymmärtämään, miehellesi löytyy kyllä ymmärtäjiä muualta. On meinaan aika paha turnoff, kun kumppani sekaantuu normaaliin surutyöhön.

Eiköhän se surutyö ole siinä vaiheessa tehty jos on jo uudessa suhteessa. Elämää pitää jatkaa eteenpäin. Muistoja menneestä saa olla, mutta niissä ei pidä elää ja takertua.

Uusi suhde ei koskaan korvaa sitä vanhaa, koska jokainen ihmissuhde on erilainen. Jos ihmiseltä on lapsi kuollut, niin uuden lapsen saaminen on suuri ilo, mutta ei poista surua siitä kuolleesta lapsesta. Nykyinen puolisoni on elämäni rakkaus, mutta kyllä se edellisen kumppanin kuolema tulee kulkemaan mukanani aina. Elän siitä huolimatta nykypäivässä.

Jeesus mikä idiootti olet jos et ole trolli toivottavasti mies tajuaa jättää sinut.

Myrmyr kirjoitti:

Jeesus mikä idiootti olet jos et ole trolli toivottavasti mies tajuaa jättää sinut.

Toivottavasti tajuaa jättää aloittajan ja elää sen jälkeen yksinään surkutellen exäänsä omaan kuolemaansa saakka.

Hirveästi AP:ta tässä mollataan, mutta kukaan ei kysy, että onko tässä nyt oikeasti kyse pelkästään siitä haudalla käymisestä? Onko mies muuten läsnä täysillä nykyhetkessä, vai kaipaako muutenkin eksäänsä? Entä jos AP ei olekaan miehelle se ykkönen, ja tämä tunne nyt vaan sattuu pulpahtamaan pintaan silloin, kun mies käy eksänsä haudalla?

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän moni ottaa ap:n tässä asiassa hampaisiinsa, ikään kuin nuo olisivat jotain täysin kiellettyjä tunteita. Olisiko teistä mukavaa, jos nykyinen kumppaninne veisi exälleen kukkia säännöllisesti? Ja jo valmiiksi ei, se ei tee siihen eroa, että onko se entinen elävä vai kuollut. Se on joka tapauksessa entinen, on se ero hänestä sitten tapahtunut mitä kautta tahansa. Minusta on jotenkin absurdia jos kuolleen ja elävän exän välille tehdään jokin massiivinen ero. Ihan hyvin se olisi voinut siitä kuolleestakin erota jossain vaiheessa.

En nyt ihan ymmärrä miksi ihmisillä ei saisi olla tunteita myös niitä ex kumppaneita kohtaan. Ei minua haittaa vaikka puoliso veisi exälle kukkia. Eriasia tietenkin jos puoliso ei koskaan huomioisi minua mutta jos niin olisi tuskin hän olisi puolisoni, korkeitaan exä hänkin.

Mistään muusta tässä kysymys, kuin vain puhtaasti mustasukkaisuudesta.

Kuvittelepa ap, että itse menehdyt. Jonkin ajan päästä miehesi löytää uuden kumppanin ja lakkaa käymästä haudallasi. Tuntuuko mukavalta ajatukselta? Että hän pyyhkisi sinut pois elämästään kokonaan, kuin sinua tai teitä ei olisi koskaan ollutkaan?

Jokaisella on menneisyys ja minusta on liikuttavaa, että käy muistelemassa entistä puolisoaan. Ei ole sinulta pois (paitsi minuuteissa sen ajan, jonka on muualla) Mutta enikeis. Anna olla 

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi AP:ta tässä mollataan, mutta kukaan ei kysy, että onko tässä nyt oikeasti kyse pelkästään siitä haudalla käymisestä? Onko mies muuten läsnä täysillä nykyhetkessä, vai kaipaako muutenkin eksäänsä? Entä jos AP ei olekaan miehelle se ykkönen, ja tämä tunne nyt vaan sattuu pulpahtamaan pintaan silloin, kun mies käy eksänsä haudalla?

Jos kumppani ei ole läsnä suhteessa kannattaako suhdetta jatkaa?

Minusta on hyvä, ettei miehesi vaadi sinua tulemaan mukaansa haudalla käydessään, vaan pitää sen käynnin itsellään. Pitäisin outona, jos nykyisen kumppanin pitäisi tulla mukaan. Eikö tämä asia häirinnyt sinua suhteen alussa? Päätit tilanteesta huolimatta vakiintua juuri tämän miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo ole ihan normaalia, että kuolleita läheisiä muistetaan? 

Oletko oikeasti i d i o o t t i vai esitätkö vain? Vähän eri asia, että onko se kuollut esim isäsi tai äitisi, vai joku sinua köyrinyt äijä, jonka perään nyt nyyhkit. Aika eri asia kumppanina käsitellä noita tapauksia.

Kyllä minusta olisi tuntunut pahalta, jos isä ei olisi enää käynyt äidin haudalla vaikka uuden kumppanin löysikin. Äiti oli rakas ihminen isälle kuoleman jälkeenkin, mutta elämässä on mentävä eteenpäin ja siihen kuuluu uusi kumppani. Aika kamalaa ajatella isän miettivän äitiä vain köyrimisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelepa ap, että itse menehdyt. Jonkin ajan päästä miehesi löytää uuden kumppanin ja lakkaa käymästä haudallasi. Tuntuuko mukavalta ajatukselta? Että hän pyyhkisi sinut pois elämästään kokonaan, kuin sinua tai teitä ei olisi koskaan ollutkaan?

Tähän totean, että ymmärtäisin kyllä. Eläisin toivon mukaan hänen muistoissaan positiivisessa kuvassa, mutta en minä ajattele, että hän kävisi enää haudallani jos on uusi kumppani. Se olisi mielestäni itsekästä ajattelua. Silti se ei tarkoita, että omissa muistoissa pitäisi ihminen kokonaan unohtaa.

Ap

Aikoinaan mentiin äitipuolen kanssa isän mukana äidin haudalle ja meidän oli pakko tanssia siinä tip-tap-tonttujen jouluyötä, vaikka hävetti ja itketti. Edelleen säälin sitä 8v ikäistä minua, jolla oli ikävä äitiä ja joka halusi tuijottaa rauhassa kynttilää, mutta ei, äitipuoli hyppeli tonttulakki päässä haudan vierellä, että nyt me lauletaan tässä ja tanssitaan samalla. Jos ei suostunut, jäi ilman jouluruokaa (tai ylipäätään ruokaa) sinä iltana.

Vasta myöhemmin tajusin, miten kateellinen äitipuoli oli äidille.

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi AP:ta tässä mollataan, mutta kukaan ei kysy, että onko tässä nyt oikeasti kyse pelkästään siitä haudalla käymisestä? Onko mies muuten läsnä täysillä nykyhetkessä, vai kaipaako muutenkin eksäänsä? Entä jos AP ei olekaan miehelle se ykkönen, ja tämä tunne nyt vaan sattuu pulpahtamaan pintaan silloin, kun mies käy eksänsä haudalla?

Minä en mollannut. Olen se, joka kertoi juuri tulleensa kuolleen puolison haudalta.

Tunteet on ymmärrettäviä ja on totta, että ne saattavat kertoa jostain syvemmästäkin epävarmuudesta suhteessa tai ylipäänsä normaalista mustasukkaisuudesta. Mutta johtuivatpa ne mistä tahansa ja kertoipa miehen haudallakäynnit aktiivisesta kaipauksesta kuollutta kohtaan tai ei, niin yksi juttu on varma: Näyttämällä ärsyyntyneisyytensä haudalta palaavaa miestä kohtaan ja alkamalla kyseenalaistaa tätä tapaa ap ei saa miestä muuttamaan lämpimiä muistoja ja tunteita eksäänsä kohtaan. Ja todennäköisesti mies kokee ap:n asenteen kohtuuttomana. Jos ei ole itse kokenut leskeyttä, sitä kaikkea on vaikea ymmärtää eikä se täysin vertaudu muunlaiseen eroon päättyneeseen suhteeseen ja muunlaiseen eksään.

Tästä syystä sanoisin, että vaikka ap saa tuntea tunteensa ja voi tarvittaessa puida niitä jonkun ystävänsä kanssa, ihan kaikkea ei vaan tarvitse lastata kumppanin niskaan. Ja negatiiviset/mustasukkaiset fiilikset edesmennyttä kohtaan ovat tällainen asia. (Ellei kyse ole todellisesta kuolleen palvonnasta, johon elävää kumppania verrataan jatkuvasti. Silloin leski ei ole vielä valmis uuteen suhteeseen ja suhteesta kannattaa varmaan häipyä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelepa ap, että itse menehdyt. Jonkin ajan päästä miehesi löytää uuden kumppanin ja lakkaa käymästä haudallasi. Tuntuuko mukavalta ajatukselta? Että hän pyyhkisi sinut pois elämästään kokonaan, kuin sinua tai teitä ei olisi koskaan ollutkaan?

Tähän totean, että ymmärtäisin kyllä. Eläisin toivon mukaan hänen muistoissaan positiivisessa kuvassa, mutta en minä ajattele, että hän kävisi enää haudallani jos on uusi kumppani. Se olisi mielestäni itsekästä ajattelua. Silti se ei tarkoita, että omissa muistoissa pitäisi ihminen kokonaan unohtaa.

Ap

Minusta olisi todella outoa ettei käydä elämässä hyvin tärkeän ihmisen haudalla vaikka elämä meneekin eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelepa ap, että itse menehdyt. Jonkin ajan päästä miehesi löytää uuden kumppanin ja lakkaa käymästä haudallasi. Tuntuuko mukavalta ajatukselta? Että hän pyyhkisi sinut pois elämästään kokonaan, kuin sinua tai teitä ei olisi koskaan ollutkaan?

Tähän totean, että ymmärtäisin kyllä. Eläisin toivon mukaan hänen muistoissaan positiivisessa kuvassa, mutta en minä ajattele, että hän kävisi enää haudallani jos on uusi kumppani. Se olisi mielestäni itsekästä ajattelua. Silti se ei tarkoita, että omissa muistoissa pitäisi ihminen kokonaan unohtaa.

Ap

Pelottaako sinua se haudallakäynti siksi, että se on jotain konkreettista ja todellista? Oikeastiko ajattelet, että kuollut kisailee kanssasi ja jos mies pysyy poissa haudalta, niin kaikki on hyvin.