Entisen kumppanin haudalla käynti
En tiedä olenko jotenkin liian niuhottaja, mutta minua jollain tasolla häiritsee se, kun mieheni käy ex-puolisonsa haudalla. Varsinkin näin jouluna se latistaa tunnelmaa. Kun hän tulee takaisin reissultaan, niin minulla on sisäisesti täysi työ pidätellä tunteitani etten tiuski tai suutu hänelle. Esitän pirteää ja että kaikki on ok. En vain voi sille mitään, että tämä asia katkaisee minulta jouluntunnelman, kun tulee jollain tasolla ikään kuin syrjäytetty olotila. Noh, ehkä ylireagoin, en tiedä, mutta vaikeahan sitä on omia tuntemuksia kieltääkään.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelepa ap, että itse menehdyt. Jonkin ajan päästä miehesi löytää uuden kumppanin ja lakkaa käymästä haudallasi. Tuntuuko mukavalta ajatukselta? Että hän pyyhkisi sinut pois elämästään kokonaan, kuin sinua tai teitä ei olisi koskaan ollutkaan?
Tähän totean, että ymmärtäisin kyllä. Eläisin toivon mukaan hänen muistoissaan positiivisessa kuvassa, mutta en minä ajattele, että hän kävisi enää haudallani jos on uusi kumppani. Se olisi mielestäni itsekästä ajattelua. Silti se ei tarkoita, että omissa muistoissa pitäisi ihminen kokonaan unohtaa.
Ap
Pelottaako sinua se haudallakäynti siksi, että se on jotain konkreettista ja todellista? Oikeastiko ajattelet, että kuollut kisailee kanssasi ja jos mies pysyy poissa haudalta, niin kaikki on hyvin.
Ei, vaan haluan hänen olevan niin tyytyväinen elämäänsä minun kanssani, ettei entiset tule pintaan hiljaisia positiivisia muistoja enempää. Kysymys on siitä, että kuinka tärkeäksi tunnet itsesi ja kuinka saat tuntea, että olet kumppanille se hänen elämänsä merkittävin rakkaus, vaikka hänellä muuta elämää takanaan onkin.
Ap
Ei mun ainakaan tarvitsisi olla elämän merkittävin rakkaus.
Jos exän haudalla pitää laukata, niin parempi pysyä sinkkuna.