Entisen kumppanin haudalla käynti
En tiedä olenko jotenkin liian niuhottaja, mutta minua jollain tasolla häiritsee se, kun mieheni käy ex-puolisonsa haudalla. Varsinkin näin jouluna se latistaa tunnelmaa. Kun hän tulee takaisin reissultaan, niin minulla on sisäisesti täysi työ pidätellä tunteitani etten tiuski tai suutu hänelle. Esitän pirteää ja että kaikki on ok. En vain voi sille mitään, että tämä asia katkaisee minulta jouluntunnelman, kun tulee jollain tasolla ikään kuin syrjäytetty olotila. Noh, ehkä ylireagoin, en tiedä, mutta vaikeahan sitä on omia tuntemuksia kieltääkään.
Kommentit (104)
Olet kamala niuhottaja ja ylireagoit.
Miehesi ansaitsisi parempaa kuin sinut. Hyi.
Minulle tuo kyllä sopisi, jos vain saisin vastapainona itse käydä muhinoimassa exäni kanssa aina välillä, jos kerran halutaan menneisyyttä kantaa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän synkempi jouluprovo. Koittaisit keksiä jotain kivempaa :/
Ei välttämättä ole. Oma mieheni on samanlainen.
Unohtui tästä että oma mieheni siis suuttuu minulle kun minä käyn muistamassa exää hänen haudallaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuo kyllä sopisi, jos vain saisin vastapainona itse käydä muhinoimassa exäni kanssa aina välillä, jos kerran halutaan menneisyyttä kantaa mukana.
Ex jätti sinut kun haluat olla hänen kanssaan tekemisissä mutta olet kuitenkin exä. En ihmettele..
Ei ole muuta reittiä kuin tutustua noihin tuntemuksiisi. Ei niitä kieltää pidä tai hävetä. Mitä ne peittävät alleen? Epäilemättä arvottomuuden tunteita ja pelkoa yksin jäämisestä nyt vähintään. Olennaista suhteesi kannalta on, että olet rehellinen näistä tunteita myös toiselle. Et kuitenkaan saisi häntä niistä millään tavalla kurmottaa. Se on sitten sitä nihkeää toimintaa, mitä tässäkin ketjussa kovin sanoin lytätään. Tunteet siis eivät ole väärin, mutta käytöksesi voi olla.
Kuolleen kumppanin muistaminen ei ole pois uudesta parisuhteesta. Se, että menettää rakastamansa ihmisen, mutta on silti valmis sitoutumaan toiseen ihmiseen, kertoo miehesi rakkaudesta sinuun. Muuten hän varmaan olisi jäänyt sinkuksi(?)
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuo kyllä sopisi, jos vain saisin vastapainona itse käydä muhinoimassa exäni kanssa aina välillä, jos kerran halutaan menneisyyttä kantaa mukana.
Nekrofiili.
Vierailija kirjoitti:
Entä saako vanhan luokkakaverin haudalla käydä?
Ei tietenkään saa. Mitä siitä mahtaisi ajatella elossa olevat ystävät tai puoliso jos sellainen sattuu olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän synkempi jouluprovo. Koittaisit keksiä jotain kivempaa :/
Mikä hiton provo? Ei todellakaan ole. Huomaa, ettei sinun ole tarvinut elää vastaavan tilanteen kanssa.
Ap
Miehesi tarvitsee elää sen kanssa, että hänen ex-puolisonsa on aikoinaan kuollut. Mulle kävi sama juttu ja voin kertoa, ettei se suru ja järkytys ikinä täysin katoa. Jos et tätä suostu ymmärtämään, miehellesi löytyy kyllä ymmärtäjiä muualta. On meinaan aika paha turnoff, kun kumppani sekaantuu normaaliin surutyöhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän synkempi jouluprovo. Koittaisit keksiä jotain kivempaa :/
Mikä hiton provo? Ei todellakaan ole. Huomaa, ettei sinun ole tarvinut elää vastaavan tilanteen kanssa.
Ap
Miehesi tarvitsee elää sen kanssa, että hänen ex-puolisonsa on aikoinaan kuollut. Mulle kävi sama juttu ja voin kertoa, ettei se suru ja järkytys ikinä täysin katoa. Jos et tätä suostu ymmärtämään, miehellesi löytyy kyllä ymmärtäjiä muualta. On meinaan aika paha turnoff, kun kumppani sekaantuu normaaliin surutyöhön.
Eiköhän se surutyö ole siinä vaiheessa tehty jos on jo uudessa suhteessa. Elämää pitää jatkaa eteenpäin. Muistoja menneestä saa olla, mutta niissä ei pidä elää ja takertua.
Ymmärrä sellainen asia, että jos puoliso eläisi vielä, niin sinä et olisi ikinä tavannutkaan nkyistä miestä. Sinä olet vain ja ainoastaan siinä toisen kuoleman takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän synkempi jouluprovo. Koittaisit keksiä jotain kivempaa :/
Mikä hiton provo? Ei todellakaan ole. Huomaa, ettei sinun ole tarvinut elää vastaavan tilanteen kanssa.
Ap
Miehesi tarvitsee elää sen kanssa, että hänen ex-puolisonsa on aikoinaan kuollut. Mulle kävi sama juttu ja voin kertoa, ettei se suru ja järkytys ikinä täysin katoa. Jos et tätä suostu ymmärtämään, miehellesi löytyy kyllä ymmärtäjiä muualta. On meinaan aika paha turnoff, kun kumppani sekaantuu normaaliin surutyöhön.
Eiköhän se surutyö ole siinä vaiheessa tehty jos on jo uudessa suhteessa. Elämää pitää jatkaa eteenpäin. Muistoja menneestä saa olla, mutta niissä ei pidä elää ja takertua.
Ei ole olemassa mitään surutyötä. Suru on surua, eikä sitä voi tehdä valmiiksi. Tuo mieshän on jatkanut elämäänsä eteenpäin, kun on hankkinut uuden kumppanin. On julmaa vaatia häntä nollaamaan ihminen, joka on ollut hänen menneisyydessään tärkeä.
Ja joo, minunkin eksäni ja lasteni isä on kuollut. Käyn joskus hänen haudallaan, vaikka hänellä oli uusi vaimo emmekä olleet väleissä. Hän oli silti lasteni isä.
Juuri tulin edesmenneen puolison haudalta. Käyn siellä 2-3 kertaa vuodessa. Jos nykyinen kumppani ilmaisisi sen haittaavan häntä, se vähentäisi kyllä arvostustani häntä kohtaan.
Ymmärrän, että uudella kumppanilla voi olla asiasta tunteita, kuten sinullakin on, sillä onhan se muistutus siitä, että sinua ennen joku toinen on ollut tärkein ja rakkain ja häntä edelleen muistellaan. Siihen puuttuminen tuntuisi kuitenkin yritykseltä kontrolloida toisen privaattia surua tai menneisyyttä, ajatuksiakin. Käsittele tunteet itseksesi, älä näytä niitä kumppanillesi.
Ei välttämättä ole. Oma mieheni on samanlainen.