Entisen kumppanin haudalla käynti

No voi jösses! Jotkut pitävät vanhaa vihkisormustaankin, koska eivät olisi koskaan edesmenneestä puolisostaan eronneet.

Tämä ei varmaan myöskään AP:lle sopisi.

Mikä sinua siinä kaivelee? Jollain tasolla et ole sinut miehesi historian kanssa.

Onpas paljon leskiä, eihän se ole ihan tavallista että puolison ex on kuollut.

Taitaa vanha suola janottaa!

Miksi menet pettämään miestäsi exän kanssa?

Taitaa olla se exä koko ajan mielessä. Ikävää pettämistä ja vielä näin Joulun alla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän synkempi jouluprovo. Koittaisit keksiä jotain kivempaa :/

Mikä hiton provo? Ei todellakaan ole. Huomaa, ettei sinun ole tarvinut elää vastaavan tilanteen kanssa.

Ap

Minä olen avoliitossa lesken kanssa. Hänen puolisonsa on haudattu syntymäseudulleen, joten puolisoni ei vieraile haudalla jouluisin (satojen kilometrien matka). Mutta on päivänselvää, että hän saa muistaa puolisoaan, sytyttää halutessaan tälle kynttilän paikallisen hautausmaan muualle haudattujen muistopaikalle.

Jos avaus ei ollut provo, niin minusta se oli aika sairas. Puolisoni edesmennyt puoliso oli merkittävä osa hänen elämäänsä ja hänellä todellakin on oikeus häntä muistaa.

eri

Vierailija kirjoitti:

Onpas paljon leskiä, eihän se ole ihan tavallista että puolison ex on kuollut.

No eiköhän kyse ole siitä, että tällainen aloitus kiinnittää sellaisen henkilön huomion, jolla on asiasta henkilökohtainen kokemus, jolloin siihen myös vastaa moni, jota aihe koskettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelepa ap, että itse menehdyt. Jonkin ajan päästä miehesi löytää uuden kumppanin ja lakkaa käymästä haudallasi. Tuntuuko mukavalta ajatukselta? Että hän pyyhkisi sinut pois elämästään kokonaan, kuin sinua tai teitä ei olisi koskaan ollutkaan?

Tähän totean, että ymmärtäisin kyllä. Eläisin toivon mukaan hänen muistoissaan positiivisessa kuvassa, mutta en minä ajattele, että hän kävisi enää haudallani jos on uusi kumppani. Se olisi mielestäni itsekästä ajattelua. Silti se ei tarkoita, että omissa muistoissa pitäisi ihminen kokonaan unohtaa.

Ap

Pelottaako sinua se haudallakäynti siksi, että se on jotain konkreettista ja todellista? Oikeastiko ajattelet, että kuollut kisailee kanssasi ja jos mies pysyy poissa haudalta, niin kaikki on hyvin.

Ei, vaan haluan hänen olevan niin tyytyväinen elämäänsä minun kanssani, ettei entiset tule pintaan hiljaisia positiivisia muistoja enempää. Kysymys on siitä, että kuinka tärkeäksi tunnet itsesi ja kuinka saat tuntea, että olet kumppanille se hänen elämänsä merkittävin rakkaus, vaikka hänellä muuta elämää takanaan onkin.

Ap

On teillä murheet. Taas kerran voi vain huokaista että olen sinkku.

Minä käyn toisen miehen haudalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelepa ap, että itse menehdyt. Jonkin ajan päästä miehesi löytää uuden kumppanin ja lakkaa käymästä haudallasi. Tuntuuko mukavalta ajatukselta? Että hän pyyhkisi sinut pois elämästään kokonaan, kuin sinua tai teitä ei olisi koskaan ollutkaan?

Tähän totean, että ymmärtäisin kyllä. Eläisin toivon mukaan hänen muistoissaan positiivisessa kuvassa, mutta en minä ajattele, että hän kävisi enää haudallani jos on uusi kumppani. Se olisi mielestäni itsekästä ajattelua. Silti se ei tarkoita, että omissa muistoissa pitäisi ihminen kokonaan unohtaa.

Ap

Pelottaako sinua se haudallakäynti siksi, että se on jotain konkreettista ja todellista? Oikeastiko ajattelet, että kuollut kisailee kanssasi ja jos mies pysyy poissa haudalta, niin kaikki on hyvin.

Ei, vaan haluan hänen olevan niin tyytyväinen elämäänsä minun kanssani, ettei entiset tule pintaan hiljaisia positiivisia muistoja enempää. Kysymys on siitä, että kuinka tärkeäksi tunnet itsesi ja kuinka saat tuntea, että olet kumppanille se hänen elämänsä merkittävin rakkaus, vaikka hänellä muuta elämää takanaan onkin.

Ap

Luuletko, että jos avaudut aiheesta miehellesi ja purat harmiasi, hän muuttuu onnellisemmaksi suhteessanne? Pikemminkin kannattaa olla ystävällinen ja ymmärtäväinen, jolloin hän kokee sinun tukevan häntä ja on onnellinen. Jos entisen muistelu ei mene liiallisuuksiin ja hän on ainua kohtaan rakastava ja huomioiva, niin etköhän sinä ole nykyään hänelle se merkittävin rakkaus. Jos sinulle ei riitä se, vaan sinun täytyy saada olla hänen koko elämänhistoriansa merkittävin ihminen, sitten on varmaan kysyttävä häneltä asiaa ja riskeerattava koko suhde. Itse päätät, mutta kannattaa harkita, mitä hyvää siitä voi seurata. Et voi omistaa hänen historiaansa, vaikka tuo mustasukkaisuus on sinänsä ihan inhimillistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelepa ap, että itse menehdyt. Jonkin ajan päästä miehesi löytää uuden kumppanin ja lakkaa käymästä haudallasi. Tuntuuko mukavalta ajatukselta? Että hän pyyhkisi sinut pois elämästään kokonaan, kuin sinua tai teitä ei olisi koskaan ollutkaan?

Tähän totean, että ymmärtäisin kyllä. Eläisin toivon mukaan hänen muistoissaan positiivisessa kuvassa, mutta en minä ajattele, että hän kävisi enää haudallani jos on uusi kumppani. Se olisi mielestäni itsekästä ajattelua. Silti se ei tarkoita, että omissa muistoissa pitäisi ihminen kokonaan unohtaa.

Ap

Pelottaako sinua se haudallakäynti siksi, että se on jotain konkreettista ja todellista? Oikeastiko ajattelet, että kuollut kisailee kanssasi ja jos mies pysyy poissa haudalta, niin kaikki on hyvin.

Ei, vaan haluan hänen olevan niin tyytyväinen elämäänsä minun kanssani, ettei entiset tule pintaan hiljaisia positiivisia muistoja enempää. Kysymys on siitä, että kuinka tärkeäksi tunnet itsesi ja kuinka saat tuntea, että olet kumppanille se hänen elämänsä merkittävin rakkaus, vaikka hänellä muuta elämää takanaan onkin.

Ap

Jostain syystä et siis tunne olevasi kumppanillesi tärkeä? Silloin on ihan ymmärrettävää että hänellä on tai on ollut muita tärkeitä ihmisiä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en edes haluaisi, että akka kävisi haudallani kuoltuani, jos hänellä olisi samalla jo uusi äijä. Joo, ensin minulle kukkia ja sitten kotiin uudelle äijälle persettä jakamaan. Juu ei.

Haluaisiko sä sitten että alalla ylipäätään olisi exä tai jopa useampia?

Vierailija kirjoitti:

Minä en edes haluaisi, että akka kävisi haudallani kuoltuani, jos hänellä olisi samalla jo uusi äijä. Joo, ensin minulle kukkia ja sitten kotiin uudelle äijälle persettä jakamaan. Juu ei.

Mielenkiintoisen joulunviettomallin olet sitten kotoasi omaksunut; haudalle ja sitten kotiin persettä jakamaan.

Mä ymmärrän aloittajaa ja miestä. Olisihan se kiva tuntea olevansa ainutlaatuinen ja rakkain vaikka järki kuinka sanoo että aikuisella voi olla useampi rakkain.

Etenkin joulun aikaan ei välttämättä haluaisi saada muistutusta entisestä elämästä. Etenkin kun lesken kohdalla voi nousta ajatuksia siitä, että ilman kuolemaa, mies ei olisi aapeen kanssa.

Toisaalta miehellä on oikeus käydä haudalla.

Ehkä kompromissi olisi, että siellä käydään pari päivää ennen joulua ja jouluna keskitytään nykyiseen elämään. Ei niin että keskellä aattoa lähdetään kuolleen vaimon haudalle, se ei ole reilua nykyistä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelepa ap, että itse menehdyt. Jonkin ajan päästä miehesi löytää uuden kumppanin ja lakkaa käymästä haudallasi. Tuntuuko mukavalta ajatukselta? Että hän pyyhkisi sinut pois elämästään kokonaan, kuin sinua tai teitä ei olisi koskaan ollutkaan?

Tähän totean, että ymmärtäisin kyllä. Eläisin toivon mukaan hänen muistoissaan positiivisessa kuvassa, mutta en minä ajattele, että hän kävisi enää haudallani jos on uusi kumppani. Se olisi mielestäni itsekästä ajattelua. Silti se ei tarkoita, että omissa muistoissa pitäisi ihminen kokonaan unohtaa.

Ap

Pelottaako sinua se haudallakäynti siksi, että se on jotain konkreettista ja todellista? Oikeastiko ajattelet, että kuollut kisailee kanssasi ja jos mies pysyy poissa haudalta, niin kaikki on hyvin.

Ei, vaan haluan hänen olevan niin tyytyväinen elämäänsä minun kanssani, ettei entiset tule pintaan hiljaisia positiivisia muistoja enempää. Kysymys on siitä, että kuinka tärkeäksi tunnet itsesi ja kuinka saat tuntea, että olet kumppanille se hänen elämänsä merkittävin rakkaus, vaikka hänellä muuta elämää takanaan onkin.

Ap

Voisi oikeasti olla syytä harrastaa vähän itsetutkiskelua ja käydä vaikka juttelemassa noista ajatuksista jonkun kanssa, ap. Kuolleen kumppanin muistelu tai kaipaaminen ei liity mitenkään siihen, miten tyytyväinen hän on elämäänsä sinun kanssa, tai miten tärkeänä hän sinua pitää. Se on täysin sinuun liittymätön ja sinulle kuulumaton asia. Vaikka olisit hänen sielunkumppani, hän muistelisi menehtynyttä exäänsä silti ihan samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas paljon leskiä, eihän se ole ihan tavallista että puolison ex on kuollut.

No eiköhän kyse ole siitä, että tällainen aloitus kiinnittää sellaisen henkilön huomion, jolla on asiasta henkilökohtainen kokemus, jolloin siihen myös vastaa moni, jota aihe koskettaa.

Että jos olisi kuollut niin kävisikö ja olisiko se ongelma.

Tuleeko sulla sitten parempi mieli, jos hän ei enää käy haudalla ihan vaan sinun mieliksesi? Muistoissa varmaan pysyy kuitenkin ikuisesti. 

Tuskinpa se sitä tarkoittaa, että olisi edelleen rakastunut häneen. Eihän se haudalla käynti häntä takaisin tuo. Eiköhän tuo ole hänelle joku tapa käsitellä menneisyyden traumaa. Varmasti jättää jälkensä ihmiseen eikä siinä ole kyse pelkästään siitä kuka se ihminen hänelle tuolloin oli.

Miksi otit lesken jos et kestä ajatusta? Kai tuo nyt juo seurusteluaikana/kihlausaikana sulle tullut mieleen että hei tää jätkä käy exänsä haudalla? Vai nytkö vasta kertoi sulle?

Täytyy olla provo koska aplle tuskin uusi asia.