Lue keskustelun säännöt.
Millaisia kokemuksia 9kk täysiaikaisesta päivähoidosta?
23.12.2022 |
Taloustilanne pakottaa palaamaan töihin jo heti vanhempainvapaan jälkeen ja itku kurkussa nyt jo mietin miten tämä toteutetaan. Työpaikalle on tunnin ajomatka kotoa, perhepäivähoitajia ei ole alueella. Kaksi lähinnä (22km) olevaa päiväkotia on kuulema aivan täynnä.
Työpäivän pituus matkoineen 10h eli tulee aika pitkiä hoitopäiviä, aamulla pitäisi viedä 5 jälkeen hoitoon ja yleensä siinä 16 viimeistään pääsee hakemaan.
Isovanhemmat asuvat eri paikkakunnalla joten hoitoapua ei sieltä tule ja mies tekee kausihommia joissa työpäivät saattavat venyä jopa 16h/vrk mutta ovat minimissään 10h+matkat.
Olisin halunnut olla lapsen kanssa kotona sinne että hän on 1,5 vuotias, mutta laskut on jollain maksettava ja nyt on ollut tiukkaa jo vanhempainvapaalla vaikka saan palkkaan sidonnaista päivärahaa.
Lyhennetty työpäivä ei alallani toimi ja lyhennetty työviikko taas syö ison siivun nettopalkasta (400e).
Mielellään kuulisin miten muilla mennyt näin pienien kanssa töihin paluu? Itkettää jo valmiiksi miten ikävä noin pientä tuleekaan päivän aikana ja alkaako vierastamaan? 😭
Kommentit (109)
Ohis,
Maissa joissa vauvoja viedäään hoitoon on hieman erilaisia hoitopaikkoja myös. Sama oli aikanaan Suomessakin kun äitiysloma oli lyhyempi, "seimi"(?) vai mitkä lie olivatkaan ne "päiväkodit" joissa pienimmät olivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivät ovat kieltämättä valtavan pitkiä noin pienelle, mutta muuten lähtökohtaisesti 9kk ikäiset pärjäilevät mukavasti päiväkodissa, jos ryhmät on rakennettu järkevästi ja toiminta suunniteltu juurikin näitä pieniä ajatellen. Meidän
isossa talossa 9kk ikäisiä lapsia tulee jatkuvasti ja se on ihan tavallista arkea meille 😊 -Varhaiskasvatukset erityisopettaja
Vierailija kirjoitti:
Ohis,
Maissa joissa vauvoja viedäään hoitoon on hieman erilaisia hoitopaikkoja myös. Sama oli aikanaan Suomessakin kun äitiysloma oli lyhyempi, "seimi"(?) vai mitkä lie olivatkaan ne "päiväkodit" joissa pienimmät olivat.
Miltäköhän vuosikymmeneltä tuo kommentti oli? Perhepäivähoidoksi on ainakin 50 vuotta kutsuttu pienten lasten hoitopaikkoja. Nykyisin perhepäivähoitopaikkoja ei enää juuri ole ja päiväkodissa hoidetaan myös vauvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja täynnä. Jos nyt sinnittelisitte vielä muutaman kuukauden niin, että hoidat itse pientä ihmistä, teet suuren, merkittävän sijoituksen hänen elämäänsä.
Sillä kukaan muu ei voi vauvalle vanhempana toimia kuin oma. Näin 30 vuotta päiväkodissa opettajana töitä tehneenä ja lapsen kehityspsykologiaan perehtyneenä sanon tämän.
Oman nuoremman lapsen kanssa olin siihen, kunnes hän täytti kolme vuotta. Tiukille otti,mutta talous tasapainoittui myöhemmin.
En kadu.
Kolme vuotta on sitten toinen ääripää, eikä mikään hyvä juttu. Lapsi ei opi toimimaan ryhmässä pienestä pitäen, vaan jää ikuiseksi ainokaiseksi. Perheet ovat pieniä yhden kahden lapsen perheitä, joten sosiaalistaminen pitäisi tapahtua aikaisemmin.
Perehdyhän vähän psykologiaan. Se on todellakin niin, ettei siitä ole lapselle mitään haittaa, jos hän on vanhemman kanssa kotona 3-vuotiaaksi. Päinvastoin. Eikä 1-3- vuotias mitenkään kykene vielä oppimaan sosiaalisia taitoja, niiden vuoro tulee myöhemmin.
Kolmivuotias osaa jo puhua sujuvasti, tietää käytössäännöt jne. ja jo yksivuotias osaa toimia ryhmän mukana, jos siihen vaaditaan. Kolmivuotias on jo liian vanha päivähoitoon, ei välttämättä enää sopeudu, jos tapoihin ei ole panostettu. Voi olla aika taistelua, jos vasta kolmivuotiaana aloittaa sosiaalisten taitojen opettelun. Silloin ollaan jo liian myöhässä. Pahimmat ongelmalapset ovat aina pitkään kotona olleita lapsia.
"1-vuotias osaa toimia ryhmän mukana, jos siihen vaaditaan." Kerrohan esimerkki tuosta vaatimisesta.
Ymmärrätkö sinä edes, mitä sosiaalisilla taidoilla tarkoitetaan?
Ja tuo, että pahimmat ongelmalapset ovat kotona pitkään olleita, on ihan höpöhöpöjuttuja. Se voi olla sinun oma mielipiteesi, mutta sille ei ole mitään tieteellistä eikä tutkittua pohjaa.955
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis,
Maissa joissa vauvoja viedäään hoitoon on hieman erilaisia hoitopaikkoja myös. Sama oli aikanaan Suomessakin kun äitiysloma oli lyhyempi, "seimi"(?) vai mitkä lie olivatkaan ne "päiväkodit" joissa pienimmät olivat.
Miltäköhän vuosikymmeneltä tuo kommentti oli? Perhepäivähoidoksi on ainakin 50 vuotta kutsuttu pienten lasten hoitopaikkoja. Nykyisin perhepäivähoitopaikkoja ei enää juuri ole ja päiväkodissa hoidetaan myös vauvat.
Ei perhepäivähoito ole mikään pienten lasten paikka, vaan hoitajan kotona toteutettu hoitomuoto. Toki soveltuu pienen ryhmäkokonsa ja joustavamman aikataulunsa vuoksi hyvin juuri pienille, mutta kyllä siellä isojakin voi olla. Oma lapsi oli pph:lla 1-4 vuodet, 5-v. siirtyi päiväkotiin, kun pph muutti ja ryhmäkin oli muuttunut. Ja omassa lapsuudessa meillä oli kotona 6-vuotiaitakin perhepäivähoidossa (aikana ennen eskaria).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Lainat koroille
- Mies käyttää omat ansiosidonnaisensa, molemmat käytätte lomat vuorotellen
- Toinen jää hoitovapaalle ja tekee keikkaa sopivina aikoina
Sitten, kun näin ei enää pärjää:
- Lyhennetty työaika ja kelan joustava hoitoraha
Miksei teillä ole säästöjä?
Miksi teette lapsia, jos niitä ei ole varaa hoitaa asiallisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö löydä työpaikkaa lähempää? Osa-aikainen työ voisi olla hyvä ratkaisu, niin että lapsi on korkeintaan 3 päivää viikossa hoidossa. Jos teillä molemmilla on yli tunnin työmatka, voisiko miettiä muuttoa lähemmäs? 10 tuntiset päivät on tosi pitkiä vähän isommallekin lapselle, puhumattakaan vauvasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuonikäinen osaa edes kävellä eli jää kaikkien muiden jalkoihin. Todella huono idea. Luultavasti jatkuvaa itkua hoitopäivät ainakin aluksi ja varsinkin jos ovat noin pitkiä. Pitäisi aloittaa 4-6 h päivällä.
T:varhaiskasvattaja
Päiväkodeissa on pienten ryhmät, joissa muutkin lapset ovat pieniä. Ei välttämättä ole itkua edes aluksi, jos lapsi on rohkea. Ihan luonnekysymys. 9 kk: n ikäinen voi jo kävellä ja oppii viimeistään parin kuukauden kuluessa.
Pienet lapset talloo tuonikäisen ja osa saattaa jopa hakatakin. 9kk vanha kun ei puolusta itseään. Miksi selittelet minulle itsestäänselvyyksiä kun olen 5 vuotta tehnyt töitä päiväkodissa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuonikäinen osaa edes kävellä eli jää kaikkien muiden jalkoihin. Todella huono idea. Luultavasti jatkuvaa itkua hoitopäivät ainakin aluksi ja varsinkin jos ovat noin pitkiä. Pitäisi aloittaa 4-6 h päivällä.
T:varhaiskasvattaja
Päiväkodeissa on pienten ryhmät, joissa muutkin lapset ovat pieniä. Ei välttämättä ole itkua edes aluksi, jos lapsi on rohkea. Ihan luonnekysymys. 9 kk: n ikäinen voi jo kävellä ja oppii viimeistään parin kuukauden kuluessa.
Pienet lapset talloo tuonikäisen ja osa saattaa jopa hakatakin. 9kk vanha kun ei puolusta itseään. Miksi selittelet minulle itsestäänselvyyksiä kun olen 5 vuotta tehnyt töitä päiväkodissa ?
Olet aivan oikeassa. Ja 1-2-vuotiaat hakkaavat, lyövät, purevat, raapivat, nipistävät myös toisiaan. Eivät tietenkään kaikki tee tuota kaikkea, mutta onhan se aivan yleistä tuonikäisillä.
Miksi isä ei käytä omia ansiosidonnaisia vaaditaan? Mihin ap hävisi, kun ei vastaa? Jos isä käyttäisi edes omat ansiosidonnaiset vapaansa, lapsi ei ole 9 kk kun kaikki ansiosidonnaiset on käytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten teillä ei ole rahaa, jos mies käy töissä ja ap on vielä ansiosidonnaisella vanhempainvapaalla?
Ymmärtäisin, jos ap olisko yh, mutta miten muka rahat ei riitä? Varsinkin jos mies tekee 16 tunnin työpäiviä kuten ap väittää.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vanhempaa ja kumpikaan ei pysty joustamaan työajoista? Tuntuu erikoiselta.
Kyllä lapsi sopeutuu, jos on luonteeltaan rohkea ja utelias. Mutta hän voi unohtaa vanhempansa, jos on 10 h päivässä hoidossa. Kotonaolemisaika menee vain nukkumiseen.
Hyvin monessa esim ihan tavallisessa duunariammatissa on kellokortti ja muutenkin joustamattomat työajat. Esim sairaalat ja tehtaat.
Ei kaikki ole hienoissa toimihenkilöhommissa joissa voi tehdä töitä miten sattuu, täydellä palkalla.
Tämä erikoisuus on arkea varmaan miljoonalle suomalaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei päiväkotiin eikä pph:lle voi viedä lasta klo 5 aamulla. Valoja päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vanhempaa ja kumpikaan ei pysty joustamaan työajoista? Tuntuu erikoiselta.
Kyllä lapsi sopeutuu, jos on luonteeltaan rohkea ja utelias. Mutta hän voi unohtaa vanhempansa, jos on 10 h päivässä hoidossa. Kotonaolemisaika menee vain nukkumiseen.
Hyvin monessa esim ihan tavallisessa duunariammatissa on kellokortti ja muutenkin joustamattomat työajat. Esim sairaalat ja tehtaat.
Ei kaikki ole hienoissa toimihenkilöhommissa joissa voi tehdä töitä miten sattuu, täydellä palkalla.Tämä erikoisuus on arkea varmaan miljoonalle suomalaiselle.
Päinvastoin muualla Euroopassa on täysin normaalia, että äiti tekee osa-aikatyötä. Monessa maassa se on normi. Myös muissa Pohjoismaissa lyhennetty työaika on ihan normijuttu myös duunariammateissa.
Vierailija kirjoitti:
Etkö löydä työpaikkaa lähempää? Osa-aikainen työ voisi olla hyvä ratkaisu, niin että lapsi on korkeintaan 3 päivää viikossa hoidossa. Jos teillä molemmilla on yli tunnin työmatka, voisiko miettiä muuttoa lähemmäs? 10 tuntiset päivät on tosi pitkiä vähän isommallekin lapselle, puhumattakaan vauvasta.
Duunit pitäis vaihtaa ja kämpät myydä jne.
Aika isoja elämänmuutoksia ehdotat ihan vaan siksi että lapsi joutuu menemään päiväkotiin muutamaa kuukautta aiemmin.
Sulla ei itselläsi taida olla lapsia, duunia tai mitään omaisuutta kun muutokset käy noin käden käänteessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vanhempaa ja kumpikaan ei pysty joustamaan työajoista? Tuntuu erikoiselta.
Kyllä lapsi sopeutuu, jos on luonteeltaan rohkea ja utelias. Mutta hän voi unohtaa vanhempansa, jos on 10 h päivässä hoidossa. Kotonaolemisaika menee vain nukkumiseen.
Hyvin monessa esim ihan tavallisessa duunariammatissa on kellokortti ja muutenkin joustamattomat työajat. Esim sairaalat ja tehtaat.
Ei kaikki ole hienoissa toimihenkilöhommissa joissa voi tehdä töitä miten sattuu, täydellä palkalla.Tämä erikoisuus on arkea varmaan miljoonalle suomalaiselle.
Päinvastoin muualla Euroopassa on täysin normaalia, että äiti tekee osa-aikatyötä. Monessa maassa se on normi. Myös muissa Pohjoismaissa lyhennetty työaika on ihan normijuttu myös duunariammateissa.
Näin on.
Mutta oletan että ap on Suomessa.
Ei hirveästi häntä lämmitä se, miten asiat maailmalla tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Ei päiväkotiin eikä pph:lle voi viedä lasta klo 5 aamulla. Valoja päälle.
Miksi ne on sitten auki tuohon aikaan, jos lapsia ei saa sinne viedä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö löydä työpaikkaa lähempää? Osa-aikainen työ voisi olla hyvä ratkaisu, niin että lapsi on korkeintaan 3 päivää viikossa hoidossa. Jos teillä molemmilla on yli tunnin työmatka, voisiko miettiä muuttoa lähemmäs? 10 tuntiset päivät on tosi pitkiä vähän isommallekin lapselle, puhumattakaan vauvasta.
Duunit pitäis vaihtaa ja kämpät myydä jne.
Aika isoja elämänmuutoksia ehdotat ihan vaan siksi että lapsi joutuu menemään päiväkotiin muutamaa kuukautta aiemmin.
Sulla ei itselläsi taida olla lapsia, duunia tai mitään omaisuutta kun muutokset käy noin käden käänteessä?
Sinulla ei taida niitä lapsia olla jos luulet, että on ihan normaalia, ettei rahat riitä ansiosidonnaisella vapaalla, jos mies tekee samaan aikaan 16 tunnin päivää ja vauvaa ollaan tunkemassa hoitoon aamuviidestä alkaen. Tietenkään lapsen isä ei ota mitään vastuuta lapsen viemisestä eikä hakemisesta.
Minusta kertoo siitä, ettei elämää tässä tapauksessa oikein hallita.
Kolmivuotias osaa jo puhua sujuvasti, tietää käytössäännöt jne. ja jo yksivuotias osaa toimia ryhmän mukana, jos siihen vaaditaan. Kolmivuotias on jo liian vanha päivähoitoon, ei välttämättä enää sopeudu, jos tapoihin ei ole panostettu. Voi olla aika taistelua, jos vasta kolmivuotiaana aloittaa sosiaalisten taitojen opettelun. Silloin ollaan jo liian myöhässä. Pahimmat ongelmalapset ovat aina pitkään kotona olleita lapsia.