Lähtisitkö kimppaan miehen kanssa, joka tapaa ex-vaimoaan säännöllisesti?

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo ole mikään normaali ystävyyssuhde, kuten joku tuolla väitti. Vai kenen aikuisen ystävällä on kaverin kotiin avaimet ja tulee milloin haluaa, soittelee joka päivä ja kertoo pienetkin kuulumiset, käy kaverille kaupassa kysymättä jne. Kuulostaa enemmän parisuhteelta tai lapsuusajan tiiviiltä ystävältä.

Omalla miehelläni on ystäviä enkä ole heistä mustasukkainen, käyvät yhdessä pelaamassa, baarissa ja joskus tulevat meille viettämään iltaa, mutta eivät nyt sentään aamusta iltaan ole tekemisissä joka päivä.

Heillä ei varmaan ole yhteisiä lapsia.

Kuulostaa siltä, että ap:lla on erittäin mukava ja kypsä mies. Aloittajan kannattaisi yrittää aikuistua.

Onko kyse ihmistyypistä, joka vaatii myös etäisyyden ottamista miehen vanhempiin ja sisaruksiin. Kohta alkaa myös tuntua, että miehen lapsetkin ovat "kotipesässä" liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykkäisi enkä jatkaisi sinuna. Itsellä ei noin paha tilanne ole. Miehen lapset on jo aikuiset, mutta miehellä on avain exälleen. Käyvät yhdessä tapaamassa lapsenlapsiaan, mies auttaa exää renkaiden vaihdossa.

Olen puhunut asiasta miehelle, kun asia vaivaa. Mies ei ymmärrä, kun pitää exää ystävänään. Mies käy joulunakin exällään kun aikuiset lapset sinne tulee. Tunnen olevani se kakkonen. Minä en kuulu perheeseen. Mies sanoi ettei ex ole myöskään hänen perhettä, mutta teot sanoo toista. Vuosia ollaan yhdessä oltu. Nuo lasten lapsien syntymät tiivisti miehen ja exän välejä.

Itselläni on alaikäinen lapsi, mutta lapsen isän kanssa en ole missään tekemisissä.

Melkein kuin kirjoittaisit isästäni. Vanhempani erosivat, kun olin 8v, mutta he päättivät, että lapsilta ei mene perhettä. Koska eroon ei liittynyt erityistä dramatiikkaa, vanhemmat pysyivät ystävinä ja loivat toimivan mallin, jolla me lapset (sisko oli tuolloin 11v, veli 4v) emme joutuneet mihinkään välikäteen. Isä vain muutti pois kotoa, mutta saattoi tulla sinne koska tahansa tms. (tosiasiassa äiti ja isä olivat aika tarkasti sopineet, milloin ne käynnit olivat, mutta eihän me lapset siitä tiedetty).

Isä ja äiti ovat edelleen parhaat ystävykset ja isän nyxällä on erittäin iso ongelma se, että äiti ja isä viettävät joulua yhdessä, vaikka äiti on ollut etäparisuhteessa kohta 12 vuotta pääosin Suomen ulkopuolella työskentelevän miehen kanssa. Meille lapsille perhe on pysynyt samana aina, meille tämä on ollut hieno järjestely eikä äidin miesystäväkään ole sitä pahalla katsonut.

Ei parisuhteen päättyminen tarkoita sitä, että tuli valittua huono puoliso ja siitä pitää päästä eroon.

Miksi sitten erotaan? Siinäkö tilanteessa erotaan, kun tuli valittua hyvä puoliso ja siitä ei halua ollenkaan eroon?

Miksi olla "suhteessa" jos ei ole romanttisia tunteita ja haluja toista kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykkäisi enkä jatkaisi sinuna. Itsellä ei noin paha tilanne ole. Miehen lapset on jo aikuiset, mutta miehellä on avain exälleen. Käyvät yhdessä tapaamassa lapsenlapsiaan, mies auttaa exää renkaiden vaihdossa.

Olen puhunut asiasta miehelle, kun asia vaivaa. Mies ei ymmärrä, kun pitää exää ystävänään. Mies käy joulunakin exällään kun aikuiset lapset sinne tulee. Tunnen olevani se kakkonen. Minä en kuulu perheeseen. Mies sanoi ettei ex ole myöskään hänen perhettä, mutta teot sanoo toista. Vuosia ollaan yhdessä oltu. Nuo lasten lapsien syntymät tiivisti miehen ja exän välejä.

Itselläni on alaikäinen lapsi, mutta lapsen isän kanssa en ole missään tekemisissä.

Melkein kuin kirjoittaisit isästäni. Vanhempani erosivat, kun olin 8v, mutta he päättivät, että lapsilta ei mene perhettä. Koska eroon ei liittynyt erityistä dramatiikkaa, vanhemmat pysyivät ystävinä ja loivat toimivan mallin, jolla me lapset (sisko oli tuolloin 11v, veli 4v) emme joutuneet mihinkään välikäteen. Isä vain muutti pois kotoa, mutta saattoi tulla sinne koska tahansa tms. (tosiasiassa äiti ja isä olivat aika tarkasti sopineet, milloin ne käynnit olivat, mutta eihän me lapset siitä tiedetty).

Isä ja äiti ovat edelleen parhaat ystävykset ja isän nyxällä on erittäin iso ongelma se, että äiti ja isä viettävät joulua yhdessä, vaikka äiti on ollut etäparisuhteessa kohta 12 vuotta pääosin Suomen ulkopuolella työskentelevän miehen kanssa. Meille lapsille perhe on pysynyt samana aina, meille tämä on ollut hieno järjestely eikä äidin miesystäväkään ole sitä pahalla katsonut.

Ei parisuhteen päättyminen tarkoita sitä, että tuli valittua huono puoliso ja siitä pitää päästä eroon.

Miksi sitten erotaan? Siinäkö tilanteessa erotaan, kun tuli valittua hyvä puoliso ja siitä ei halua ollenkaan eroon?

Miksi olla "suhteessa" jos ei ole romanttisia tunteita ja haluja toista kohtaan?

Miksei ole, jos se on maailman ihanin ihminen, sen kanssa on tosi ihanaa viettää aikaa ja jutella joka päivä? Jos romantiikka hukkui ruuhkavuosiin, niin olisi pariterapia ollut eroa parempi ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Oliko kolmosen vastaus ap:lle? Minulla on omasta mielestäni ihan hyvä itsetunto. Tarkoitatko siis, että lopettaisin suhteen vai että antaisin miehen rauhassa viettää "perhe-elämää" eksänsä ja lastensa kanssa?

Minua ei siis pätkääkään haittaa, että olen lasten jälkeen toisarvoinen, se on ok ja normaalia, mutta sen kanssa kipuilen, että haluanko suhdetta, jossa miehen exän tarpeet menee omieni edelle. Mies taas selvästi näkee lapset ja eksän yhtenä pakettina.

En ole puhunut asiasta miehelle, koska en halua vaikuttaa mustasukkaiselta tai mitenkään hankaloittaa hänen suhdetta lapsiinsa.

Mä tapailin kerran miestä joka asui samassa talossa vanhempiensa kanssa, niin että heillä oli mm yhteiset pesutilat. Kun olimme sohvalla katsomassa elokuvaa, niin yhtäkkiä kuului eteisestä hei minä täällä, tulin laittamaan saunan päälle! 

MUutaman viikon päästä kysyin mieheltä että miten hän on ajatellut  asumiskuviot, ja hän sanoi että hänen talossaan on kyllä tulevalle kumppanille tilaa. Kysyin että ihanko tosiaan hän kuvittelee että KUKAAN nainen muuttaa taloon jossa anoppi tulee kesken vaikkapa romanntisen illan huutelemaan eteiseen? Mies  sanoi että voihan sille anopille sanoa etukäteen että älkää tänään tulko.  Tähän vastasin että mies ei varmaankaan  voi olla tosissaan, ja että mikäli on, niin  tämä tapilu loppuu nyt tähän. 

Samalla tavalla suhtautuisin johonkin noin absurdiin ajatukseen että exä kulkee mukana parisuhteessa. Ei sillä ole mitään tekemistä mustasukkaisuuden kanssa, tai muun kuin sen että on naurettava ajtaus kuvitella että voi sekä pitää exän että ottaa uuden naisen :D

Kuten joku kirjoitti, niin järjestys pitää olla lapset-nyxä-exä.

Jos näin ei ole niin vapauta kiertoon, tai takaisin exälle.

En ikinä lähtisi kimppaan miehen kanssa jolla on ex-vaimo, saati sitten lapsia.

N26

Meillä järjestys on nyksä, lapset, ja eksä ei kuulu ollenkaan järjestykseen.

Ainoa oikea tapa pitää se tärkein, eli vaimo ja lapset onnellisina. Kun vaimo on ekana, niin hänen ei tarvitse tuntea jäävänsä kenenkään varjoon, ja täten hän pitää huolen että lapseni ovat hänellekin kaikista tärkeimpien joukossa.

Jos minun mieheni juttelisi joka päivä exänsä kanssa, ja viettäisi joulun hänen kanssaan ym yhdessäoloa lasten varjolla, niin miehelläni olisi kaksi exää.

Uimahallissa ja retkillä voi käydä kokoonpanolla mies, SINÄ ja lapset.

Mun ex-miehellä on juuri näin kun edellisellä vastaajalla, eli nyxä ensin, sitten lapset ja minun tarpeeni ei ole missään roolissa. Siis esim. jos olen sairaana tms, niin ei ota lapsia tai auta muuten, vaan joudun etsimään muualta apua. Lasten sovittuja menoja peruttaa ja kerran esim. kuulin, että olivat lähteneet nyxänsä kanssa ex tempore viikonloppureissuun ja se oli syy, miksi ei ottanut lapsia sinä viikonloppuna.

Sitten taas nykyinen mieheni on täysin päinvastainen, hänen järjestyksensä on lapset, eksä, minä ja viimeisenä minun lapseni.

Tässä on luovimista enkä tiedä kauanko jaksan tässä suhteessa.

Minunkin mielestä äidin pitäisi pyytää jotain kaveriaan tms uimaan, jos ei pärjää lasten kanssa yksin. Näin ainakin minun eronneet kaverit ovat tehneet. Mutta kaikki tyylillään tietysti. Itse en kyllä lähtisi ap:n kuvailemaan suhteeseen, sammuisi kiinnostus miestä kohtaan aika nopeasti.

Lapsiin liittyvien raha-asioiden puiminen kesken romanttisen illallisen kuulostaa juuri siltä mitä mun ex tekin. Lasten parhaan nimissä lasten äidin jokainen toive piti täyttää, vaihtaa renkaita , huollattaa autoa ja todellakin hypätä aina kuin ex niin sanoi, vaikka olisi oltu kauan sitten buukatulla romanttisella illallisella. Samainen ex-vaimo sitten sitten myöhemmin alkoi todella savustaa minua ulos parisuhteesta, selkeästi manipuloi lapsia minua vastaan, kertoi perättömiä tarinoita yms. Heidän erostaan oli tuossa vaiheessa jo yli 6 vuotta. Itse en enää lähtisi moiseen. Jos mies ei osaa laittaa rajoja exälle niin ei siitä miehestä ole sulle mitään iloa.

Ja minulla on pari omaakin lasta, eikä tulisi mieleenikään roikuttaa heidän isäänsä elämässäni enää tuolla tavalla kun kerran erottu on. Ei sillä roikottamisella ole mitään tekemistä lasten parhaan kanssa, mutta hyvähän sitä on käyttää aseena kun itse tarvitsee jotain, mitä voi sen avulla kiristää. 

Ei jatkoon.

Tarvitset suhteen, jossa sinä olet järjestyksessä ennen exää, sinä olet tärkeämpi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä järjestys on nyksä, lapset, ja eksä ei kuulu ollenkaan järjestykseen.

Ainoa oikea tapa pitää se tärkein, eli vaimo ja lapset onnellisina. Kun vaimo on ekana, niin hänen ei tarvitse tuntea jäävänsä kenenkään varjoon, ja täten hän pitää huolen että lapseni ovat hänellekin kaikista tärkeimpien joukossa.

Tarkoittaako tuo siis sitä, että jos molemmat sairastuvat samaan aikaan, menisit kumppanin seuraksi sairaalaan ja lapsi saisi pärjäillä yksikseen? Täällä'hän oli aiemmin otettu esimerkiksi se sairastuminen, että se ratkaisee, kuka on oikeasti ykkönen. Miten on siis?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tavallaan läheiset välit eksään ja lasteni isään. Vietämme joulut ja juhannuksen lasten kanssa yhdessä, ja saatetaan kyllä jutella omia kuulumisiani, mutta emme kyllä ihan  noin tiiviisti hengaile yhdessä. En koe, että eksä on osa omaa perhettäni, mutta minulle on ok, että lapset voivat viettää tärkeitä hetkiä Yhdessä molempien vanhempien kanssa "perheenä". En kuitenkaan ymmärrä ketjun kommentteja siitä, että tuossa ei olisi tilaa uudelle kumppanille - miten niin? Itse olen seurustellut eron jälkeen, ja uudelle kumppanille on tilaa minun kumppaninani. En miellä lasten kanssa vietettyä aikaa sellaiseksi, joka edes ensisijaisesti uutta seurustelukumppania kiinnostaisi, ja toisaalta minulla on omat merkittävät hetkeni kumppanin kanssa. Haen suhteelta kahden aikusien välistä kumppanuutta ja läheisyyttä. Mutta se nyt on fakta, että minulla on lapsia, eli minulla on myös muuta elämää. Jos menen vaikka lasten kanssa kolmistaan matkalle, onko sekin uudelta kumppanilta pois? Minusta ei, koska hänen kanssaan voi sitten mennä omalle matkalle.

Vaikka vaihdan eksän kanssa kuulumisia, jauhan silti ystävieni kanssa kuulumiseni tarkempaan ja ystäville kerron asioitani enemmän. Ystävien kanssa voin kirjoitella aika tiiviistikin, pitkiä viestejä monta kertaa päivässä, jos jollain on jotain tärkeitä kuulumisia - onko tämäkin sitten kumppanilta pois? Esim. tapailuvaiheessa saatan ystävien kanssa viestitellä jopa paljon enemmän kuin uuden tapailukumppanin. Ollaanko ystävistä yhtä mustasukkaisia kuin eksästä, jonka kanssa ollaan tekemisissä?

Mun mielestä jos nähdään joskus ja jouluna, niin se ei ole uudelta kumppanilta pois, kun syynä ovat lapset. Mutta jos entisen ydinperheen tekemisiä ja menemisiä on enemmän kuin aikaa uuden kumppanin kanssa, niin kyllä uutena kokisin jääväni toiseksi.

Yhdellä työkaverilla on tällainen suhde, että he käyvät exän ja lasten kanssa sukulaisissa, on yhteinen auto. Hän on välillä exvaimon kotona yötä, ja tapaa siellä lapsia. Tätä yöksi jäämistä mun on ainakin vaikea ymmärtää jos on kuitenkin oma asunto samassa kaupungissa, että miksi asioita ei voi järjestää niin että lapset voi olla yötä kummassa paikassa vain? 

Eli ainakin minulle se määrä ja laatu vaikuttaa siihen, että olisinko mustasukkainen. Toki jos mun kanssa lenkillä mies vastaa puhelimeen kun exä soittaa niin koen aika epäkohteliaaksi toiminnaksi, edellyttäen ettei siellä ole mikään hätätilanne lapsilla menossa.

Jos nykyinen kumppani menee vanhempiensa luo joka tapauksessa jouluna, miksi ei lasten isä voisi tulla meille? Ei se ole nykyiseltä kumppanilta pois, kun joka tapauksessa viettäisin joulut lasteni kanssa. En lähtisi kumppanin kanssa hänen sukulaistensa luo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tavallaan läheiset välit eksään ja lasteni isään. Vietämme joulut ja juhannuksen lasten kanssa yhdessä, ja saatetaan kyllä jutella omia kuulumisiani, mutta emme kyllä ihan  noin tiiviisti hengaile yhdessä. En koe, että eksä on osa omaa perhettäni, mutta minulle on ok, että lapset voivat viettää tärkeitä hetkiä Yhdessä molempien vanhempien kanssa "perheenä". En kuitenkaan ymmärrä ketjun kommentteja siitä, että tuossa ei olisi tilaa uudelle kumppanille - miten niin? Itse olen seurustellut eron jälkeen, ja uudelle kumppanille on tilaa minun kumppaninani. En miellä lasten kanssa vietettyä aikaa sellaiseksi, joka edes ensisijaisesti uutta seurustelukumppania kiinnostaisi, ja toisaalta minulla on omat merkittävät hetkeni kumppanin kanssa. Haen suhteelta kahden aikusien välistä kumppanuutta ja läheisyyttä. Mutta se nyt on fakta, että minulla on lapsia, eli minulla on myös muuta elämää. Jos menen vaikka lasten kanssa kolmistaan matkalle, onko sekin uudelta kumppanilta pois? Minusta ei, koska hänen kanssaan voi sitten mennä omalle matkalle.

Vaikka vaihdan eksän kanssa kuulumisia, jauhan silti ystävieni kanssa kuulumiseni tarkempaan ja ystäville kerron asioitani enemmän. Ystävien kanssa voin kirjoitella aika tiiviistikin, pitkiä viestejä monta kertaa päivässä, jos jollain on jotain tärkeitä kuulumisia - onko tämäkin sitten kumppanilta pois? Esim. tapailuvaiheessa saatan ystävien kanssa viestitellä jopa paljon enemmän kuin uuden tapailukumppanin. Ollaanko ystävistä yhtä mustasukkaisia kuin eksästä, jonka kanssa ollaan tekemisissä?

Eri asia, jos se ex lasten kanssa kuuluu juhliin, mutta jos se ex on läsnä joka arkipäivä elämässä fyysisesti nokatusten tai puhelimen kautta niin tuohon ei parisuhde sovi.

Entä kun tulee tilanne, jossa pitää valita ex tai nykyinen. Mitä sitten? Tilanne voi olla vaikka molempien sairastuminen yhtaikaa tai mitä vain.

Miksi pitäisi valita näiden välillä? Ongelma ja vastuut ovat lastenhoidossa, jos kummatkin sairastuisivat yhtäaikaa. Exä ei voi hoitaa, isän on vastattava lapsista. Voi olla uuden kumppanin tukena, mutta ei pelkästään, koska lapset on huolehdittava myös. Ei siinä ole kyse siitä, ketä aikuista hoivataan.

Ne lapset voi sitten hoitaa sen uuden puolison kanssa, ei siihen sitä eksää tarvita. Toki voi olla henkisenä tukena ja käydä katsomassa, mutta mitään hoivakotia ei voi eksälle perustaa jos on uudessa suhteessa.

Tässä on se ero, ymmärrättekö? Eksä on eksä ja elämien polku lähtee eri suuntiin kun päätetään erota. Jos halutaan erota ja olla tiiviisti perheenä ja ystävinä yhdessä, niin silloin pitää ymmärtää ettei siihen kuvioon sovi uusia parisuhteita.

Sellainen laajennettu perhe josta varsinkin amerikkalaiset puhuu toimii käytännössä hyvin harvoin ja vain silloin jos kunnioitus on molemminpuolista eksän ja nyksän välillä ja rajanveto ajankäytöstä yhteisesti hyväksyttyä.

Entä jos ei halua uusperhettä eikä joko itse tai nyksä halua, että hoidetaan lapsia yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tavallaan läheiset välit eksään ja lasteni isään. Vietämme joulut ja juhannuksen lasten kanssa yhdessä, ja saatetaan kyllä jutella omia kuulumisiani, mutta emme kyllä ihan  noin tiiviisti hengaile yhdessä. En koe, että eksä on osa omaa perhettäni, mutta minulle on ok, että lapset voivat viettää tärkeitä hetkiä Yhdessä molempien vanhempien kanssa "perheenä". En kuitenkaan ymmärrä ketjun kommentteja siitä, että tuossa ei olisi tilaa uudelle kumppanille - miten niin? Itse olen seurustellut eron jälkeen, ja uudelle kumppanille on tilaa minun kumppaninani. En miellä lasten kanssa vietettyä aikaa sellaiseksi, joka edes ensisijaisesti uutta seurustelukumppania kiinnostaisi, ja toisaalta minulla on omat merkittävät hetkeni kumppanin kanssa. Haen suhteelta kahden aikusien välistä kumppanuutta ja läheisyyttä. Mutta se nyt on fakta, että minulla on lapsia, eli minulla on myös muuta elämää. Jos menen vaikka lasten kanssa kolmistaan matkalle, onko sekin uudelta kumppanilta pois? Minusta ei, koska hänen kanssaan voi sitten mennä omalle matkalle.

Vaikka vaihdan eksän kanssa kuulumisia, jauhan silti ystävieni kanssa kuulumiseni tarkempaan ja ystäville kerron asioitani enemmän. Ystävien kanssa voin kirjoitella aika tiiviistikin, pitkiä viestejä monta kertaa päivässä, jos jollain on jotain tärkeitä kuulumisia - onko tämäkin sitten kumppanilta pois? Esim. tapailuvaiheessa saatan ystävien kanssa viestitellä jopa paljon enemmän kuin uuden tapailukumppanin. Ollaanko ystävistä yhtä mustasukkaisia kuin eksästä, jonka kanssa ollaan tekemisissä?

Mun mielestä jos nähdään joskus ja jouluna, niin se ei ole uudelta kumppanilta pois, kun syynä ovat lapset. Mutta jos entisen ydinperheen tekemisiä ja menemisiä on enemmän kuin aikaa uuden kumppanin kanssa, niin kyllä uutena kokisin jääväni toiseksi.

Yhdellä työkaverilla on tällainen suhde, että he käyvät exän ja lasten kanssa sukulaisissa, on yhteinen auto. Hän on välillä exvaimon kotona yötä, ja tapaa siellä lapsia. Tätä yöksi jäämistä mun on ainakin vaikea ymmärtää jos on kuitenkin oma asunto samassa kaupungissa, että miksi asioita ei voi järjestää niin että lapset voi olla yötä kummassa paikassa vain? 

Eli ainakin minulle se määrä ja laatu vaikuttaa siihen, että olisinko mustasukkainen. Toki jos mun kanssa lenkillä mies vastaa puhelimeen kun exä soittaa niin koen aika epäkohteliaaksi toiminnaksi, edellyttäen ettei siellä ole mikään hätätilanne lapsilla menossa.

Jos nykyinen kumppani menee vanhempiensa luo joka tapauksessa jouluna, miksi ei lasten isä voisi tulla meille? Ei se ole nykyiseltä kumppanilta pois, kun joka tapauksessa viettäisin joulut lasteni kanssa. En lähtisi kumppanin kanssa hänen sukulaistensa luo. 

sori, meni väärään viestiin tämä vastaus. sama

Ehdottakaapa tlc, jos teette sisarvaimoista suomalaisen version.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tavallaan läheiset välit eksään ja lasteni isään. Vietämme joulut ja juhannuksen lasten kanssa yhdessä, ja saatetaan kyllä jutella omia kuulumisiani, mutta emme kyllä ihan  noin tiiviisti hengaile yhdessä. En koe, että eksä on osa omaa perhettäni, mutta minulle on ok, että lapset voivat viettää tärkeitä hetkiä Yhdessä molempien vanhempien kanssa "perheenä". En kuitenkaan ymmärrä ketjun kommentteja siitä, että tuossa ei olisi tilaa uudelle kumppanille - miten niin? Itse olen seurustellut eron jälkeen, ja uudelle kumppanille on tilaa minun kumppaninani. En miellä lasten kanssa vietettyä aikaa sellaiseksi, joka edes ensisijaisesti uutta seurustelukumppania kiinnostaisi, ja toisaalta minulla on omat merkittävät hetkeni kumppanin kanssa. Haen suhteelta kahden aikusien välistä kumppanuutta ja läheisyyttä. Mutta se nyt on fakta, että minulla on lapsia, eli minulla on myös muuta elämää. Jos menen vaikka lasten kanssa kolmistaan matkalle, onko sekin uudelta kumppanilta pois? Minusta ei, koska hänen kanssaan voi sitten mennä omalle matkalle.

Vaikka vaihdan eksän kanssa kuulumisia, jauhan silti ystävieni kanssa kuulumiseni tarkempaan ja ystäville kerron asioitani enemmän. Ystävien kanssa voin kirjoitella aika tiiviistikin, pitkiä viestejä monta kertaa päivässä, jos jollain on jotain tärkeitä kuulumisia - onko tämäkin sitten kumppanilta pois? Esim. tapailuvaiheessa saatan ystävien kanssa viestitellä jopa paljon enemmän kuin uuden tapailukumppanin. Ollaanko ystävistä yhtä mustasukkaisia kuin eksästä, jonka kanssa ollaan tekemisissä?

Eri asia, jos se ex lasten kanssa kuuluu juhliin, mutta jos se ex on läsnä joka arkipäivä elämässä fyysisesti nokatusten tai puhelimen kautta niin tuohon ei parisuhde sovi.

Entä kun tulee tilanne, jossa pitää valita ex tai nykyinen. Mitä sitten? Tilanne voi olla vaikka molempien sairastuminen yhtaikaa tai mitä vain.

Miksi pitäisi valita näiden välillä? Ongelma ja vastuut ovat lastenhoidossa, jos kummatkin sairastuisivat yhtäaikaa. Exä ei voi hoitaa, isän on vastattava lapsista. Voi olla uuden kumppanin tukena, mutta ei pelkästään, koska lapset on huolehdittava myös. Ei siinä ole kyse siitä, ketä aikuista hoivataan.

Ne lapset voi sitten hoitaa sen uuden puolison kanssa, ei siihen sitä eksää tarvita. Toki voi olla henkisenä tukena ja käydä katsomassa, mutta mitään hoivakotia ei voi eksälle perustaa jos on uudessa suhteessa.

Tässä on se ero, ymmärrättekö? Eksä on eksä ja elämien polku lähtee eri suuntiin kun päätetään erota. Jos halutaan erota ja olla tiiviisti perheenä ja ystävinä yhdessä, niin silloin pitää ymmärtää ettei siihen kuvioon sovi uusia parisuhteita.

Sellainen laajennettu perhe josta varsinkin amerikkalaiset puhuu toimii käytännössä hyvin harvoin ja vain silloin jos kunnioitus on molemminpuolista eksän ja nyksän välillä ja rajanveto ajankäytöstä yhteisesti hyväksyttyä.

Entä jos ei halua uusperhettä eikä joko itse tai nyksä halua, että hoidetaan lapsia yhdessä?

Joulut ja juhannus exän kanssa?

Tuohon kuvioon ei kyllä uusi kumppani mahdu.

Jos ovat juuri eronneet, niin tuo selittyy sillä, että eron jälkeisen elämän kuviot eivät ihan vielä ole selkiytyneet ja sitä myötä herää kysymys, onko mies vielä valmis uuteen parisuhteeseen. Jos taas erosta on jo aikaa ja tuollainen meininki, niin itse juoksisin ja kovaa toiseen suuntaan.