Lähtisitkö kimppaan miehen kanssa, joka tapaa ex-vaimoaan säännöllisesti?

Todennäköisesti mies on edelleen exänsä kanssa yhdessä ja vastaa tietysti puhelimeen, ettei ole epäilyttävää vaimosta. Eikä suurin osa aviopareista joka puhelussa mitään lirkuttele, vaihtavat vain kuulumiset. Siksi ei kuulosta sunkaan korvaan epäilyttävältä.

Miehellä varmaan työnvuoksi joku viikkokämppä ja siksi vaikuttaa sinkulta, jos olet käynyt hänen kotonaan. Saattaa olla ihan pahimman luokan valehtelija. Siis kusettaa sekä vaimoa että sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tavallaan läheiset välit eksään ja lasteni isään. Vietämme joulut ja juhannuksen lasten kanssa yhdessä, ja saatetaan kyllä jutella omia kuulumisiani, mutta emme kyllä ihan  noin tiiviisti hengaile yhdessä. En koe, että eksä on osa omaa perhettäni, mutta minulle on ok, että lapset voivat viettää tärkeitä hetkiä Yhdessä molempien vanhempien kanssa "perheenä". En kuitenkaan ymmärrä ketjun kommentteja siitä, että tuossa ei olisi tilaa uudelle kumppanille - miten niin? Itse olen seurustellut eron jälkeen, ja uudelle kumppanille on tilaa minun kumppaninani. En miellä lasten kanssa vietettyä aikaa sellaiseksi, joka edes ensisijaisesti uutta seurustelukumppania kiinnostaisi, ja toisaalta minulla on omat merkittävät hetkeni kumppanin kanssa. Haen suhteelta kahden aikusien välistä kumppanuutta ja läheisyyttä. Mutta se nyt on fakta, että minulla on lapsia, eli minulla on myös muuta elämää. Jos menen vaikka lasten kanssa kolmistaan matkalle, onko sekin uudelta kumppanilta pois? Minusta ei, koska hänen kanssaan voi sitten mennä omalle matkalle.

Vaikka vaihdan eksän kanssa kuulumisia, jauhan silti ystävieni kanssa kuulumiseni tarkempaan ja ystäville kerron asioitani enemmän. Ystävien kanssa voin kirjoitella aika tiiviistikin, pitkiä viestejä monta kertaa päivässä, jos jollain on jotain tärkeitä kuulumisia - onko tämäkin sitten kumppanilta pois? Esim. tapailuvaiheessa saatan ystävien kanssa viestitellä jopa paljon enemmän kuin uuden tapailukumppanin. Ollaanko ystävistä yhtä mustasukkaisia kuin eksästä, jonka kanssa ollaan tekemisissä?

Eri asia, jos se ex lasten kanssa kuuluu juhliin, mutta jos se ex on läsnä joka arkipäivä elämässä fyysisesti nokatusten tai puhelimen kautta niin tuohon ei parisuhde sovi.

Entä kun tulee tilanne, jossa pitää valita ex tai nykyinen. Mitä sitten? Tilanne voi olla vaikka molempien sairastuminen yhtaikaa tai mitä vain.

Miksi pitäisi valita näiden välillä? Ongelma ja vastuut ovat lastenhoidossa, jos kummatkin sairastuisivat yhtäaikaa. Exä ei voi hoitaa, isän on vastattava lapsista. Voi olla uuden kumppanin tukena, mutta ei pelkästään, koska lapset on huolehdittava myös. Ei siinä ole kyse siitä, ketä aikuista hoivataan.

Ne lapset voi sitten hoitaa sen uuden puolison kanssa, ei siihen sitä eksää tarvita. Toki voi olla henkisenä tukena ja käydä katsomassa, mutta mitään hoivakotia ei voi eksälle perustaa jos on uudessa suhteessa.

Tässä on se ero, ymmärrättekö? Eksä on eksä ja elämien polku lähtee eri suuntiin kun päätetään erota. Jos halutaan erota ja olla tiiviisti perheenä ja ystävinä yhdessä, niin silloin pitää ymmärtää ettei siihen kuvioon sovi uusia parisuhteita.

Sellainen laajennettu perhe josta varsinkin amerikkalaiset puhuu toimii käytännössä hyvin harvoin ja vain silloin jos kunnioitus on molemminpuolista eksän ja nyksän välillä ja rajanveto ajankäytöstä yhteisesti hyväksyttyä.

Entä jos ei halua uusperhettä eikä joko itse tai nyksä halua, että hoidetaan lapsia yhdessä?

Joulut ja juhannus exän kanssa?

Tuohon kuvioon ei kyllä uusi kumppani mahdu.

Jos nykyinen kumppani menee joka tapauksessa vanhempiensa luo, niin mitä väliä sillä on, keitä minun luonani on? Vai onko jokin sääntö, että on pakko viettää nuo juhlat kumppanin kanssa aina? 

Jos olen itse pois, niin kumppanini ei ikinä majoittaisi luokseen ketään muuta naista. Ei exää eikä kaveria.

Ihan kunnioituksesta minua kohtaan.

Ja toisin päin, en päästäisi yöksi ketään muuta miestä kuin omani.

Miksi on edes erottu, jos edelleen pitää yökyläillä toisten tuona?

Olen ryypiskellyt miespuolisen ystäväni kanssa jo 15 vuotta ennen kuin tapasin mieheni, ja se perinne meillä on jouluna vieläkin. Mieheni lähtee lastensa kanssa vanhemmilleen jouluksi, ja minä jään yksin kotiin, ja tuo kaveri tulee meille, ja sitten joudaan viiniä ja syödään juustoja ja suklaata ja muuta mitä joulusta jäi. Monesti hän tuo vielä jonkun kaverinkin, tai yhteisen kaverimme mukanaan. Todellakin saa jäädä meille vierashuoneeseen yäksi jos väsy yllättää kesken kaiken pahasti, eikä mieheni pidä tätä minään kunnioittamattomuutena. Olisi epäkunnioittavaa jos minulta ruvettaisiin kieltämään kavereita. 

Vierailija kirjoitti:

Eli eksä hoitaa lapsia miehen viikoilla, jos miehellä on menoa - mitä sitten pitäisi tehdä? Palkata joku ulkopuolinen hoitaja, vai? Kai lapset mieluummin oman vanhemman kanssa ovat kuin ulkopuolisen lapsenhoitajan. Ja eikö ole hyvä, että miehen menot mahdollistetaan vaikka lapset olisivat hänelle? Tällöinhän voi vaikka treffitkin onnistua noilla viikoilla.

Lasten kanssa käydään siis eksän kanssa yhdessä metsäretkillä, leffassa, uimassa... miten tämä on pois nykyiseltä kumppanilta? Oletettavasti nykyinen kumppani ei näihin tulisi kuitenkaan mukaan, mutta mies olisi silti metsäretkellä tai katsomassa Risto Räppääjä-leffaa. Miten nämä harrastukset ovat enemmän pois kumppanilta, jos läsnä on myös lasten toinen vanhempi, kuin jos mies olisi niissä yksin?

Se, että eksä on mukana jossain lasten jutuissa, ei ole nyksältä pois. Itselleni tulee mieleen lukuisia asioita, joita voi nykyisen kumppanin kanssa tehdä, ja ainakin itse mieluummin tekisinkin kumppanin kanssa vähän aikuisempia juttuja kuin katsoisin Risto Räppääjää.

Hassu tapa nykyään vedota, että ei se ole nyxältä pois.

On se sinun seura nyxältä pois, jos annat aikaasi exälle.

Ja on se nyxältä pois, jos touhuat lasten ja exän kanssa keskenään, vaikka voisitte tehdä retkiä, käydä leffassa jne lasten ja nyxän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tavallaan läheiset välit eksään ja lasteni isään. Vietämme joulut ja juhannuksen lasten kanssa yhdessä, ja saatetaan kyllä jutella omia kuulumisiani, mutta emme kyllä ihan  noin tiiviisti hengaile yhdessä. En koe, että eksä on osa omaa perhettäni, mutta minulle on ok, että lapset voivat viettää tärkeitä hetkiä Yhdessä molempien vanhempien kanssa "perheenä". En kuitenkaan ymmärrä ketjun kommentteja siitä, että tuossa ei olisi tilaa uudelle kumppanille - miten niin? Itse olen seurustellut eron jälkeen, ja uudelle kumppanille on tilaa minun kumppaninani. En miellä lasten kanssa vietettyä aikaa sellaiseksi, joka edes ensisijaisesti uutta seurustelukumppania kiinnostaisi, ja toisaalta minulla on omat merkittävät hetkeni kumppanin kanssa. Haen suhteelta kahden aikusien välistä kumppanuutta ja läheisyyttä. Mutta se nyt on fakta, että minulla on lapsia, eli minulla on myös muuta elämää. Jos menen vaikka lasten kanssa kolmistaan matkalle, onko sekin uudelta kumppanilta pois? Minusta ei, koska hänen kanssaan voi sitten mennä omalle matkalle.

Vaikka vaihdan eksän kanssa kuulumisia, jauhan silti ystävieni kanssa kuulumiseni tarkempaan ja ystäville kerron asioitani enemmän. Ystävien kanssa voin kirjoitella aika tiiviistikin, pitkiä viestejä monta kertaa päivässä, jos jollain on jotain tärkeitä kuulumisia - onko tämäkin sitten kumppanilta pois? Esim. tapailuvaiheessa saatan ystävien kanssa viestitellä jopa paljon enemmän kuin uuden tapailukumppanin. Ollaanko ystävistä yhtä mustasukkaisia kuin eksästä, jonka kanssa ollaan tekemisissä?

Eri asia, jos se ex lasten kanssa kuuluu juhliin, mutta jos se ex on läsnä joka arkipäivä elämässä fyysisesti nokatusten tai puhelimen kautta niin tuohon ei parisuhde sovi.

Entä kun tulee tilanne, jossa pitää valita ex tai nykyinen. Mitä sitten? Tilanne voi olla vaikka molempien sairastuminen yhtaikaa tai mitä vain.

Miksi pitäisi valita näiden välillä? Ongelma ja vastuut ovat lastenhoidossa, jos kummatkin sairastuisivat yhtäaikaa. Exä ei voi hoitaa, isän on vastattava lapsista. Voi olla uuden kumppanin tukena, mutta ei pelkästään, koska lapset on huolehdittava myös. Ei siinä ole kyse siitä, ketä aikuista hoivataan.

Ne lapset voi sitten hoitaa sen uuden puolison kanssa, ei siihen sitä eksää tarvita. Toki voi olla henkisenä tukena ja käydä katsomassa, mutta mitään hoivakotia ei voi eksälle perustaa jos on uudessa suhteessa.

Tässä on se ero, ymmärrättekö? Eksä on eksä ja elämien polku lähtee eri suuntiin kun päätetään erota. Jos halutaan erota ja olla tiiviisti perheenä ja ystävinä yhdessä, niin silloin pitää ymmärtää ettei siihen kuvioon sovi uusia parisuhteita.

Sellainen laajennettu perhe josta varsinkin amerikkalaiset puhuu toimii käytännössä hyvin harvoin ja vain silloin jos kunnioitus on molemminpuolista eksän ja nyksän välillä ja rajanveto ajankäytöstä yhteisesti hyväksyttyä.

Entä jos ei halua uusperhettä eikä joko itse tai nyksä halua, että hoidetaan lapsia yhdessä?

Joulut ja juhannus exän kanssa?

Tuohon kuvioon ei kyllä uusi kumppani mahdu.

Jos nykyinen kumppani menee joka tapauksessa vanhempiensa luo, niin mitä väliä sillä on, keitä minun luonani on? Vai onko jokin sääntö, että on pakko viettää nuo juhlat kumppanin kanssa aina? 

Jos olen itse pois, niin kumppanini ei ikinä majoittaisi luokseen ketään muuta naista. Ei exää eikä kaveria.

Ihan kunnioituksesta minua kohtaan.

Ja toisin päin, en päästäisi yöksi ketään muuta miestä kuin omani.

Miksi on edes erottu, jos edelleen pitää yökyläillä toisten tuona?

Mistä yökyläilyn revit? Kirjoitin joulunvietosta, en yökyläilystä. Ja toisaalta sittenhän biseksuaali ei voisi kutsua edes parasta ystävää ikinä yöksi, jos kerran nimenomaan yökyläily on ongelma sellaisen kanssa, joka edustaa sitä sukupuolta josta itsekin voisi viehättyä.

En heterona serustele kuin heteroiden kanssa joten tämä ei ole ongelma.

Onko isot munat ja sakeasti mustaa kiharaa karvaa munissa ja reiteen asti?

t. nainen 45 v

Vierailija kirjoitti:

Onko isot munat ja sakeasti mustaa kiharaa karvaa munissa ja reiteen asti?

t. nainen 45 v

On kyllä pitkät karvat jos reiteen asti. Varsinainen munakarvojen samsoni.

Voihan eron aikaan tilanne olla todella huono. Elämä perheenä ei vaan onnistu. Parisuhde ei onnistu. On ajauduttu umpikujaan. Rakkaus on loppunut.

Ehkä eron jälkeen molemmat on mennyt itseensä, muuttuneet. Rakkaus on erilaista. Ystävyyttä. Voidaan olla taas tekemisissä, ja yhteistyö sujuu, kun ollaan etäämmällä. Mitään romanttista toisen kanssa ei kuitenkaan enää haluta. Ollaan toisesta irti.

Yhteisten lasten vuoksi halutaan elää erilaista perhe-elämää. Tehdä yhdessä, vaikkei olla yhdessä.

Tämähän olisi ihanne, ydinperheen jälkeen lapsille, lastenlapsille jne.

Mahtavaa, että joillain onnistuu. Ja kun asia on avointa, ilman salailua, ei siitä ole syytä olla mustasukkainen.

Miksi jäädyttää välit ihmiseen, jonka kanssa vuosien yhteinen historia, jos pystyy olemaan väleissä?

Itse en tähän luultavasti avioeroni jälkeen tule kykenemään. Vaikka lasten vuoksi olisi mahtava tilanne.

Meillä erosta tulee ruma ja riitaisa. Ja miehen kanssa yhteistyö ihan missä vaan asiassa hankalaa. Varmasti sanoo minusta samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli eksä hoitaa lapsia miehen viikoilla, jos miehellä on menoa - mitä sitten pitäisi tehdä? Palkata joku ulkopuolinen hoitaja, vai? Kai lapset mieluummin oman vanhemman kanssa ovat kuin ulkopuolisen lapsenhoitajan. Ja eikö ole hyvä, että miehen menot mahdollistetaan vaikka lapset olisivat hänelle? Tällöinhän voi vaikka treffitkin onnistua noilla viikoilla.

Lasten kanssa käydään siis eksän kanssa yhdessä metsäretkillä, leffassa, uimassa... miten tämä on pois nykyiseltä kumppanilta? Oletettavasti nykyinen kumppani ei näihin tulisi kuitenkaan mukaan, mutta mies olisi silti metsäretkellä tai katsomassa Risto Räppääjä-leffaa. Miten nämä harrastukset ovat enemmän pois kumppanilta, jos läsnä on myös lasten toinen vanhempi, kuin jos mies olisi niissä yksin?

Se, että eksä on mukana jossain lasten jutuissa, ei ole nyksältä pois. Itselleni tulee mieleen lukuisia asioita, joita voi nykyisen kumppanin kanssa tehdä, ja ainakin itse mieluummin tekisinkin kumppanin kanssa vähän aikuisempia juttuja kuin katsoisin Risto Räppääjää.

Hassu tapa nykyään vedota, että ei se ole nyxältä pois.

On se sinun seura nyxältä pois, jos annat aikaasi exälle.

Ja on se nyxältä pois, jos touhuat lasten ja exän kanssa keskenään, vaikka voisitte tehdä retkiä, käydä leffassa jne lasten ja nyxän kanssa.

Mutta se nyksä on lasten elämässä täysin ylimääräinen ihminen. Eivät välttämättä edes pidä toisistaan. Saatika että se nyksä voisi ikinä kokea äidin/isänrakkautta niitä lapsia kohtaan. Näissä pitäisi AINA mennä lasten etu edellä. Ei minkään perkeleen nyksän mielihalujen!! Lapsille se äidin ja isän kanssa vietetty aika on valtavan arvokasta. Siinä ei paljon nyksät ja nyksän pahat mielet paina.

Äiti itsekin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Hyvä että ovat väleissä. Minunkin lapseni isä on ystäväni jonka kanssa olen aikalailla päivittäin tekemisissä.

Miksi sitten erositte? En ymmärrä tälläisiä ihmisiä. Lapsilta on kaikki pistetty p*skaksi, vaikka silti hengaillaan yhdessä päivittäin ja viedään eksälle ystävänpäiväsuklaatkin 😂 Sanoisin että joko toinen tai molemmat ei oikeasti ole täysin päässyt yli toisesta.

Tämähän se näissä ihmetyttää kaikista eniten! Jos välit on todella lämpimät ja hyvät, viihdytään yhdessä ja pidetään toisesta paljon, niin miksi on pitänyt eroamalla rikkoa lasten perhe? Ymmärrän eron sillon, kun ei kertakaikkiaan tulla toimeen ja kotona on huono ilmapiiri sen vuoksi. Silloin se on parempi lapsillekin niin.

Mutta kun äiti ja isi on toistensa parhaimmat ystävät ja viihtyvät yhdessä sekä auttelevat toinen toisiaan puolin ja toisin, niin eikö siinä lapsetkin ihmettele, että miksi meillä ei ole perhettä, vaan kaksi erillistä kotia?

Vierailija kirjoitti:

Äiti itsekin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Hyvä että ovat väleissä. Minunkin lapseni isä on ystäväni jonka kanssa olen aikalailla päivittäin tekemisissä.

Miksi sitten erositte? En ymmärrä tälläisiä ihmisiä. Lapsilta on kaikki pistetty p*skaksi, vaikka silti hengaillaan yhdessä päivittäin ja viedään eksälle ystävänpäiväsuklaatkin 😂 Sanoisin että joko toinen tai molemmat ei oikeasti ole täysin päässyt yli toisesta.

Miksi itse olet ollut yhdessä ihmisen kanssa jonka voit vain heittää pois elämästäsi?

Itse erosin eksästä ihan ystävinä. Erosimme koska tajusimme että olimme vain kavereita ja sellaisina olisi pitänyt pysyäkin seurustelun ja naimisiinmenon sijaan. Lapsia ei onneksi ole.

Mutta emme pidä yhteyttä satunnaisia joulukortteja yms lukuun ottamatta. Syy siihen on hienotunteisuus uusia puolisoita ja uutta liittoa kohtaan. Me molemmat haluamme antaa toisillemme ja uusille puolisoille tilan ja mahdollisuuden omaan yksityiseen elämään mikä heille kuuluukin. Eksän tiivis pyöriminen kuvioissa ei ole meidän mielestä oikein kivaa uutta kumppania kohtaan. Olemme kumpikin kyllä tavanneet uudet puolisot ja välit ovat ihan ystävälliset muuten. Jos tavattaisiin sattumalta vaikka jossain kaupungilla niin voisin hyvin kuvitella että voisimme mielellämme istahtaa yhdessä kahville vaihtamaan kuulumiset. Mutta emme me varta vasten sovi tapaamisia.

Lasten kanssa tilanne on pakostikin hiukan eri. Halusin vaan kertoa oman tilanteeni ja miksi olemme tähän ratkaisuun päätyneet.

Tilanne siis se, jos olen oikein ymmärtänyt, että mies ei näe mitään "vikaa" suhtautumisessaan ex-vaimoon.

Ap, asutte siis omissa kodeissanne. Onko mies puhunut tai oletteko puhuneet mitään yhteisestä tulevaisuudestanne? Onko miehen exällä uutta kumppania? Oletkohan sinä eka naisystävä miehelle tämän eron jälkeen?

Joku sanoi, että tuommoinen mieshän on kypsä. Minusta ei, jos todellakin ex:n asiat tuntuvat menevän usein edelle, vaikka on uusi naisystäväkin.

Miehelläni on 2 lasta edellisestä liitosta.

Lapset ovat jo aikuisia.

Jos hänen exänsä olisi pyörinyt suhteemme alkuainoina tuolla tavalla miehen seurassa, niin emme olisi olleet naimisissa 10 vuotta.

Menneestä pitää päästää irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli eksä hoitaa lapsia miehen viikoilla, jos miehellä on menoa - mitä sitten pitäisi tehdä? Palkata joku ulkopuolinen hoitaja, vai? Kai lapset mieluummin oman vanhemman kanssa ovat kuin ulkopuolisen lapsenhoitajan. Ja eikö ole hyvä, että miehen menot mahdollistetaan vaikka lapset olisivat hänelle? Tällöinhän voi vaikka treffitkin onnistua noilla viikoilla.

Lasten kanssa käydään siis eksän kanssa yhdessä metsäretkillä, leffassa, uimassa... miten tämä on pois nykyiseltä kumppanilta? Oletettavasti nykyinen kumppani ei näihin tulisi kuitenkaan mukaan, mutta mies olisi silti metsäretkellä tai katsomassa Risto Räppääjä-leffaa. Miten nämä harrastukset ovat enemmän pois kumppanilta, jos läsnä on myös lasten toinen vanhempi, kuin jos mies olisi niissä yksin?

Se, että eksä on mukana jossain lasten jutuissa, ei ole nyksältä pois. Itselleni tulee mieleen lukuisia asioita, joita voi nykyisen kumppanin kanssa tehdä, ja ainakin itse mieluummin tekisinkin kumppanin kanssa vähän aikuisempia juttuja kuin katsoisin Risto Räppääjää.

Hassu tapa nykyään vedota, että ei se ole nyxältä pois.

On se sinun seura nyxältä pois, jos annat aikaasi exälle.

Ja on se nyxältä pois, jos touhuat lasten ja exän kanssa keskenään, vaikka voisitte tehdä retkiä, käydä leffassa jne lasten ja nyxän kanssa.

Mutta se nyksä on lasten elämässä täysin ylimääräinen ihminen. Eivät välttämättä edes pidä toisistaan. Saatika että se nyksä voisi ikinä kokea äidin/isänrakkautta niitä lapsia kohtaan. Näissä pitäisi AINA mennä lasten etu edellä. Ei minkään perkeleen nyksän mielihalujen!! Lapsille se äidin ja isän kanssa vietetty aika on valtavan arvokasta. Siinä ei paljon nyksät ja nyksän pahat mielet paina.

Ai äidin uusi kumppani on ylimääräinen??

No tuolla asenteella ei kyllä edes kannata uutta parisuhdetta rakentaa.

Ei ihme, jos uusia kumppaneita ahdistaa, kun ollaan pelkkiä "ylimääräisiä" perhekuvioissa.

Akan pitää itsenäistyä ja vaihattaa ne renkaat itt tai maksaa palveluntarjoajille. Ne on niitä avioliiton etuja,. Yrittää hyötyä sinun miehestä

TÄYS STOPPI HETI. ULLLTIMATUM ANNETTAVA. EIKÖHÄN OPI

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli eksä hoitaa lapsia miehen viikoilla, jos miehellä on menoa - mitä sitten pitäisi tehdä? Palkata joku ulkopuolinen hoitaja, vai? Kai lapset mieluummin oman vanhemman kanssa ovat kuin ulkopuolisen lapsenhoitajan. Ja eikö ole hyvä, että miehen menot mahdollistetaan vaikka lapset olisivat hänelle? Tällöinhän voi vaikka treffitkin onnistua noilla viikoilla.

Lasten kanssa käydään siis eksän kanssa yhdessä metsäretkillä, leffassa, uimassa... miten tämä on pois nykyiseltä kumppanilta? Oletettavasti nykyinen kumppani ei näihin tulisi kuitenkaan mukaan, mutta mies olisi silti metsäretkellä tai katsomassa Risto Räppääjä-leffaa. Miten nämä harrastukset ovat enemmän pois kumppanilta, jos läsnä on myös lasten toinen vanhempi, kuin jos mies olisi niissä yksin?

Se, että eksä on mukana jossain lasten jutuissa, ei ole nyksältä pois. Itselleni tulee mieleen lukuisia asioita, joita voi nykyisen kumppanin kanssa tehdä, ja ainakin itse mieluummin tekisinkin kumppanin kanssa vähän aikuisempia juttuja kuin katsoisin Risto Räppääjää.

Hassu tapa nykyään vedota, että ei se ole nyxältä pois.

On se sinun seura nyxältä pois, jos annat aikaasi exälle.

Ja on se nyxältä pois, jos touhuat lasten ja exän kanssa keskenään, vaikka voisitte tehdä retkiä, käydä leffassa jne lasten ja nyxän kanssa.

En itse ainakaan halua, että seurusteluni on jotain Risto Räppääjä -leffoja nyksän ja lasteni kanssa - kaipaan seurustelulta nimenomaan kahden aikuisen aikaa. Mieluummin menen nyksän kanssa katsomaan aikuisten elokuvaa ja harrastan vaikka seksiä, juttelen ja lojun sylikkäin sohvalla, tms. kuin teen hänen kanssaan lapsijuttuja niin, että treffit menevät lasteni ehdoilla. Uusperhettä ei kaavailla. Toki lasten kanssa voi JOSKUS viettää aikaa myös suhteessa, mutta lähtökohtaisesti kaipaan seurustelulta ja parisuhteelta muuta kuin lastenhoitokuvioita.

Suhteessa molemmilla osapuolilla on omaa aikaa. Sinun viestisi kuulostaa siltä, että kaikki oma aika on "pois" kumppanilta. Itse ajattelen toisin. Minusta oma aika on tärkeää. Joku voi käyttää sen omien kavereidensa kanssa tai vaikka yksin, minä käytän omaa aikaani esim. viettämällä aikaa lasteni kanssa. Ei se ole nykyiseltä kumppanilta pois sen enempää kuin aiemmin eksän kanssa yhdessä ollessa (ydinperheenä) kumpikin teki myös välillä asioita ilman toista. En ole ikinä halunnut mitään 24/7 suhdetta, enkä etenkään enää tässä iässä ja tässä elämäntilanteessa, kun minulla on lapsia. Kannattaa myös muistaa, että ei useinkaan nyksän käsitys ihanneseurustelusta ole se, että hengataan kumppanin ja tämän lasten kanssa metsäretkillä, lastenleffoissa, yms. Aika moni nyksä jättää mieluusti väliin lapsikuviot ja keskittyy suhteessa kahdenkeskiseen aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Äiti itsekin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Hyvä että ovat väleissä. Minunkin lapseni isä on ystäväni jonka kanssa olen aikalailla päivittäin tekemisissä.

Miksi sitten erositte? En ymmärrä tälläisiä ihmisiä. Lapsilta on kaikki pistetty p*skaksi, vaikka silti hengaillaan yhdessä päivittäin ja viedään eksälle ystävänpäiväsuklaatkin 😂 Sanoisin että joko toinen tai molemmat ei oikeasti ole täysin päässyt yli toisesta.

Tämähän se näissä ihmetyttää kaikista eniten! Jos välit on todella lämpimät ja hyvät, viihdytään yhdessä ja pidetään toisesta paljon, niin miksi on pitänyt eroamalla rikkoa lasten perhe? Ymmärrän eron sillon, kun ei kertakaikkiaan tulla toimeen ja kotona on huono ilmapiiri sen vuoksi. Silloin se on parempi lapsillekin niin.

Mutta kun äiti ja isi on toistensa parhaimmat ystävät ja viihtyvät yhdessä sekä auttelevat toinen toisiaan puolin ja toisin, niin eikö siinä lapsetkin ihmettele, että miksi meillä ei ole perhettä, vaan kaksi erillistä kotia?

No kun tuo ei vielä ihan riitä parisuhteen sisällöksi, suurimmalla osalla. Jos toista kohtaan ei tunne kumppanuutta,  rakkautta ja seksuaalista halua, ei se tunnu parisuhteelta. Ja jos asuu yhdessä toisen kanssa, vaikka se ei tunnu itsestä hyvältä, voi niitä riitoja ja kireää tunnelmaa tulla sellaistenkin ihmisten välille, jotka erillään asuessaan voivat hyvinkin olla läheiset ystävät.

En kestäisi, mutta tuo on lasten kannalta paras mahdollinen tilanne joten nostan hattua ja kannustan muitakin lapsellisia sinkkuja toimimaan samoin. Itse pitäydyn kuitenkin lapsettomissa, vielä pahempi olisi sellainen, joka vain riitelee lastensa äidin kanssa eikä tule toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tavallaan läheiset välit eksään ja lasteni isään. Vietämme joulut ja juhannuksen lasten kanssa yhdessä, ja saatetaan kyllä jutella omia kuulumisiani, mutta emme kyllä ihan  noin tiiviisti hengaile yhdessä. En koe, että eksä on osa omaa perhettäni, mutta minulle on ok, että lapset voivat viettää tärkeitä hetkiä Yhdessä molempien vanhempien kanssa "perheenä". En kuitenkaan ymmärrä ketjun kommentteja siitä, että tuossa ei olisi tilaa uudelle kumppanille - miten niin? Itse olen seurustellut eron jälkeen, ja uudelle kumppanille on tilaa minun kumppaninani. En miellä lasten kanssa vietettyä aikaa sellaiseksi, joka edes ensisijaisesti uutta seurustelukumppania kiinnostaisi, ja toisaalta minulla on omat merkittävät hetkeni kumppanin kanssa. Haen suhteelta kahden aikusien välistä kumppanuutta ja läheisyyttä. Mutta se nyt on fakta, että minulla on lapsia, eli minulla on myös muuta elämää. Jos menen vaikka lasten kanssa kolmistaan matkalle, onko sekin uudelta kumppanilta pois? Minusta ei, koska hänen kanssaan voi sitten mennä omalle matkalle.

Vaikka vaihdan eksän kanssa kuulumisia, jauhan silti ystävieni kanssa kuulumiseni tarkempaan ja ystäville kerron asioitani enemmän. Ystävien kanssa voin kirjoitella aika tiiviistikin, pitkiä viestejä monta kertaa päivässä, jos jollain on jotain tärkeitä kuulumisia - onko tämäkin sitten kumppanilta pois? Esim. tapailuvaiheessa saatan ystävien kanssa viestitellä jopa paljon enemmän kuin uuden tapailukumppanin. Ollaanko ystävistä yhtä mustasukkaisia kuin eksästä, jonka kanssa ollaan tekemisissä?

Eri asia, jos se ex lasten kanssa kuuluu juhliin, mutta jos se ex on läsnä joka arkipäivä elämässä fyysisesti nokatusten tai puhelimen kautta niin tuohon ei parisuhde sovi.

Entä kun tulee tilanne, jossa pitää valita ex tai nykyinen. Mitä sitten? Tilanne voi olla vaikka molempien sairastuminen yhtaikaa tai mitä vain.

Miksi pitäisi valita näiden välillä? Ongelma ja vastuut ovat lastenhoidossa, jos kummatkin sairastuisivat yhtäaikaa. Exä ei voi hoitaa, isän on vastattava lapsista. Voi olla uuden kumppanin tukena, mutta ei pelkästään, koska lapset on huolehdittava myös. Ei siinä ole kyse siitä, ketä aikuista hoivataan.

Ne lapset voi sitten hoitaa sen uuden puolison kanssa, ei siihen sitä eksää tarvita. Toki voi olla henkisenä tukena ja käydä katsomassa, mutta mitään hoivakotia ei voi eksälle perustaa jos on uudessa suhteessa.

Tässä on se ero, ymmärrättekö? Eksä on eksä ja elämien polku lähtee eri suuntiin kun päätetään erota. Jos halutaan erota ja olla tiiviisti perheenä ja ystävinä yhdessä, niin silloin pitää ymmärtää ettei siihen kuvioon sovi uusia parisuhteita.

Sellainen laajennettu perhe josta varsinkin amerikkalaiset puhuu toimii käytännössä hyvin harvoin ja vain silloin jos kunnioitus on molemminpuolista eksän ja nyksän välillä ja rajanveto ajankäytöstä yhteisesti hyväksyttyä.

Entä jos ei halua uusperhettä eikä joko itse tai nyksä halua, että hoidetaan lapsia yhdessä?

Joulut ja juhannus exän kanssa?

Tuohon kuvioon ei kyllä uusi kumppani mahdu.

Jos nykyinen kumppani menee joka tapauksessa vanhempiensa luo, niin mitä väliä sillä on, keitä minun luonani on? Vai onko jokin sääntö, että on pakko viettää nuo juhlat kumppanin kanssa aina? 

Jos olen itse pois, niin kumppanini ei ikinä majoittaisi luokseen ketään muuta naista. Ei exää eikä kaveria.

Ihan kunnioituksesta minua kohtaan.

Ja toisin päin, en päästäisi yöksi ketään muuta miestä kuin omani.

Miksi on edes erottu, jos edelleen pitää yökyläillä toisten tuona?

Mistä yökyläilyn revit? Kirjoitin joulunvietosta, en yökyläilystä. Ja toisaalta sittenhän biseksuaali ei voisi kutsua edes parasta ystävää ikinä yöksi, jos kerran nimenomaan yökyläily on ongelma sellaisen kanssa, joka edustaa sitä sukupuolta josta itsekin voisi viehättyä.

En heterona serustele kuin heteroiden kanssa joten tämä ei ole ongelma.

Heterona voikin sitten turvautua omituisiin, keinotekoisiin rajoituksiin ja luoda sitä kautta toisenlaisia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli eksä hoitaa lapsia miehen viikoilla, jos miehellä on menoa - mitä sitten pitäisi tehdä? Palkata joku ulkopuolinen hoitaja, vai? Kai lapset mieluummin oman vanhemman kanssa ovat kuin ulkopuolisen lapsenhoitajan. Ja eikö ole hyvä, että miehen menot mahdollistetaan vaikka lapset olisivat hänelle? Tällöinhän voi vaikka treffitkin onnistua noilla viikoilla.

Lasten kanssa käydään siis eksän kanssa yhdessä metsäretkillä, leffassa, uimassa... miten tämä on pois nykyiseltä kumppanilta? Oletettavasti nykyinen kumppani ei näihin tulisi kuitenkaan mukaan, mutta mies olisi silti metsäretkellä tai katsomassa Risto Räppääjä-leffaa. Miten nämä harrastukset ovat enemmän pois kumppanilta, jos läsnä on myös lasten toinen vanhempi, kuin jos mies olisi niissä yksin?

Se, että eksä on mukana jossain lasten jutuissa, ei ole nyksältä pois. Itselleni tulee mieleen lukuisia asioita, joita voi nykyisen kumppanin kanssa tehdä, ja ainakin itse mieluummin tekisinkin kumppanin kanssa vähän aikuisempia juttuja kuin katsoisin Risto Räppääjää.

Hassu tapa nykyään vedota, että ei se ole nyxältä pois.

On se sinun seura nyxältä pois, jos annat aikaasi exälle.

Ja on se nyxältä pois, jos touhuat lasten ja exän kanssa keskenään, vaikka voisitte tehdä retkiä, käydä leffassa jne lasten ja nyxän kanssa.

Mutta se nyksä on lasten elämässä täysin ylimääräinen ihminen. Eivät välttämättä edes pidä toisistaan. Saatika että se nyksä voisi ikinä kokea äidin/isänrakkautta niitä lapsia kohtaan. Näissä pitäisi AINA mennä lasten etu edellä. Ei minkään perkeleen nyksän mielihalujen!! Lapsille se äidin ja isän kanssa vietetty aika on valtavan arvokasta. Siinä ei paljon nyksät ja nyksän pahat mielet paina.

Ai äidin uusi kumppani on ylimääräinen??

No tuolla asenteella ei kyllä edes kannata uutta parisuhdetta rakentaa.

Ei ihme, jos uusia kumppaneita ahdistaa, kun ollaan pelkkiä "ylimääräisiä" perhekuvioissa.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta onhan hän lasten näkökulmasta ylimääräinen. Vaikka lasten äiti/isä kuinka kokisi, että uusi kumppani on täysivaltainen perheenjäsen, voi lapsilla olla täysin eri kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykkäisi enkä jatkaisi sinuna. Itsellä ei noin paha tilanne ole. Miehen lapset on jo aikuiset, mutta miehellä on avain exälleen. Käyvät yhdessä tapaamassa lapsenlapsiaan, mies auttaa exää renkaiden vaihdossa.

Olen puhunut asiasta miehelle, kun asia vaivaa. Mies ei ymmärrä, kun pitää exää ystävänään. Mies käy joulunakin exällään kun aikuiset lapset sinne tulee. Tunnen olevani se kakkonen. Minä en kuulu perheeseen. Mies sanoi ettei ex ole myöskään hänen perhettä, mutta teot sanoo toista. Vuosia ollaan yhdessä oltu. Nuo lasten lapsien syntymät tiivisti miehen ja exän välejä.

Itselläni on alaikäinen lapsi, mutta lapsen isän kanssa en ole missään tekemisissä.

Melkein kuin kirjoittaisit isästäni. Vanhempani erosivat, kun olin 8v, mutta he päättivät, että lapsilta ei mene perhettä. Koska eroon ei liittynyt erityistä dramatiikkaa, vanhemmat pysyivät ystävinä ja loivat toimivan mallin, jolla me lapset (sisko oli tuolloin 11v, veli 4v) emme joutuneet mihinkään välikäteen. Isä vain muutti pois kotoa, mutta saattoi tulla sinne koska tahansa tms. (tosiasiassa äiti ja isä olivat aika tarkasti sopineet, milloin ne käynnit olivat, mutta eihän me lapset siitä tiedetty).

Isä ja äiti ovat edelleen parhaat ystävykset ja isän nyxällä on erittäin iso ongelma se, että äiti ja isä viettävät joulua yhdessä, vaikka äiti on ollut etäparisuhteessa kohta 12 vuotta pääosin Suomen ulkopuolella työskentelevän miehen kanssa. Meille lapsille perhe on pysynyt samana aina, meille tämä on ollut hieno järjestely eikä äidin miesystäväkään ole sitä pahalla katsonut.

Ei parisuhteen päättyminen tarkoita sitä, että tuli valittua huono puoliso ja siitä pitää päästä eroon.

Sulla ei riitä ymmärrystä sille että isäsi kumppani saattaisi haluta välillä viettää joulua isäsi kanssa?

Toki minulla on sille ymmärrystä. Mutta silloin isän nyxä joutuisi sanomaan hyvästit sellaiselle sukujoululle, josta hän nauttii. Jos hän haluaa isän kokonaan jouluksi itselleen, niin sitten sitä joulua ei ole jakamassa kukaan muu, ei nyksän iäkkäät vanhemmat eikä omat lapset. Toistaiseksi hän on pitkin hampain valinnut sukujoulunsa.