Lähtisitkö kimppaan miehen kanssa, joka tapaa ex-vaimoaan säännöllisesti?

Voisivat minun puolesta olla kavereita niin että vaihellaan kuulumisia ja totta kai lasten asiat ja näin, siihen vedän rajan. Ei mitään avaimien vaihtelua kuitenkaan, lapset ja tavarat otetaan sillon kun sovittu face to face, eikä mennä itekseen hakee mitään tavaraa vaan sitten se jäi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tavallaan läheiset välit eksään ja lasteni isään. Vietämme joulut ja juhannuksen lasten kanssa yhdessä, ja saatetaan kyllä jutella omia kuulumisiani, mutta emme kyllä ihan  noin tiiviisti hengaile yhdessä. En koe, että eksä on osa omaa perhettäni, mutta minulle on ok, että lapset voivat viettää tärkeitä hetkiä Yhdessä molempien vanhempien kanssa "perheenä". En kuitenkaan ymmärrä ketjun kommentteja siitä, että tuossa ei olisi tilaa uudelle kumppanille - miten niin? Itse olen seurustellut eron jälkeen, ja uudelle kumppanille on tilaa minun kumppaninani. En miellä lasten kanssa vietettyä aikaa sellaiseksi, joka edes ensisijaisesti uutta seurustelukumppania kiinnostaisi, ja toisaalta minulla on omat merkittävät hetkeni kumppanin kanssa. Haen suhteelta kahden aikusien välistä kumppanuutta ja läheisyyttä. Mutta se nyt on fakta, että minulla on lapsia, eli minulla on myös muuta elämää. Jos menen vaikka lasten kanssa kolmistaan matkalle, onko sekin uudelta kumppanilta pois? Minusta ei, koska hänen kanssaan voi sitten mennä omalle matkalle.

Vaikka vaihdan eksän kanssa kuulumisia, jauhan silti ystävieni kanssa kuulumiseni tarkempaan ja ystäville kerron asioitani enemmän. Ystävien kanssa voin kirjoitella aika tiiviistikin, pitkiä viestejä monta kertaa päivässä, jos jollain on jotain tärkeitä kuulumisia - onko tämäkin sitten kumppanilta pois? Esim. tapailuvaiheessa saatan ystävien kanssa viestitellä jopa paljon enemmän kuin uuden tapailukumppanin. Ollaanko ystävistä yhtä mustasukkaisia kuin eksästä, jonka kanssa ollaan tekemisissä?

Eri asia, jos se ex lasten kanssa kuuluu juhliin, mutta jos se ex on läsnä joka arkipäivä elämässä fyysisesti nokatusten tai puhelimen kautta niin tuohon ei parisuhde sovi.

Entä kun tulee tilanne, jossa pitää valita ex tai nykyinen. Mitä sitten? Tilanne voi olla vaikka molempien sairastuminen yhtaikaa tai mitä vain.

Miksi pitäisi valita näiden välillä? Ongelma ja vastuut ovat lastenhoidossa, jos kummatkin sairastuisivat yhtäaikaa. Exä ei voi hoitaa, isän on vastattava lapsista. Voi olla uuden kumppanin tukena, mutta ei pelkästään, koska lapset on huolehdittava myös. Ei siinä ole kyse siitä, ketä aikuista hoivataan.

Ne lapset voi sitten hoitaa sen uuden puolison kanssa, ei siihen sitä eksää tarvita. Toki voi olla henkisenä tukena ja käydä katsomassa, mutta mitään hoivakotia ei voi eksälle perustaa jos on uudessa suhteessa.

Tässä on se ero, ymmärrättekö? Eksä on eksä ja elämien polku lähtee eri suuntiin kun päätetään erota. Jos halutaan erota ja olla tiiviisti perheenä ja ystävinä yhdessä, niin silloin pitää ymmärtää ettei siihen kuvioon sovi uusia parisuhteita.

Sellainen laajennettu perhe josta varsinkin amerikkalaiset puhuu toimii käytännössä hyvin harvoin ja vain silloin jos kunnioitus on molemminpuolista eksän ja nyksän välillä ja rajanveto ajankäytöstä yhteisesti hyväksyttyä.

Entä jos ei halua uusperhettä eikä joko itse tai nyksä halua, että hoidetaan lapsia yhdessä?

Joulut ja juhannus exän kanssa?

Tuohon kuvioon ei kyllä uusi kumppani mahdu.

Jos nykyinen kumppani menee joka tapauksessa vanhempiensa luo, niin mitä väliä sillä on, keitä minun luonani on? Vai onko jokin sääntö, että on pakko viettää nuo juhlat kumppanin kanssa aina? 

"jos et suostu kolmanneksi pyöräksi, sulla on huono itsetunto". AAVEE 2022 a.d.

Minun ex.n kanssa asiat toimi hyvin.

Hän mm on myynti-ihminen ja usein toi minulle mm hyonekaluja, jotka asiakkaat jättivät muuttaessa.

Hänellä oli avain ja paku.

Ex nro 2 , hänen työmatka meni kodin ohi. Avain oli tietyssä paikassa ja usein tämä uusi vaimo haki mm lasten vaatteita.

Jätin ne usein eteiseen, mutta pari krt vuodessa tuli sisälle ja keitin teetä. Juteltiin.

Kun he menivät naimisiin, oli paikkakunnalla hotellit täynnä. Vaimon vanhemmat nukkuivat meillä.

En itse ex.ää nähnyt usein, mutta etenkin ero nro 2 jälkeen vietettiin joulut meillä, ex.n vanhassa kodissa.

Vuosia, kun ex appivanhemmat olivat paikkakunnalla, jos lapset oliat kotona, he tulivat kylään, lapsia katsomaan.

En muista milloin olisin jutellut ex.n kanssa.

Aiomme lähteä ensi kesänä Japania kiertämään. Minä, ex ja neidän lapset. Esikoinen on muuttanut jo pois kotoa ja kummallakin on uusi asuinkumppani.

Tämä päätettiin ennen koronaa. Kaikki on varattu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tavallaan läheiset välit eksään ja lasteni isään. Vietämme joulut ja juhannuksen lasten kanssa yhdessä, ja saatetaan kyllä jutella omia kuulumisiani, mutta emme kyllä ihan  noin tiiviisti hengaile yhdessä. En koe, että eksä on osa omaa perhettäni, mutta minulle on ok, että lapset voivat viettää tärkeitä hetkiä Yhdessä molempien vanhempien kanssa "perheenä". En kuitenkaan ymmärrä ketjun kommentteja siitä, että tuossa ei olisi tilaa uudelle kumppanille - miten niin? Itse olen seurustellut eron jälkeen, ja uudelle kumppanille on tilaa minun kumppaninani. En miellä lasten kanssa vietettyä aikaa sellaiseksi, joka edes ensisijaisesti uutta seurustelukumppania kiinnostaisi, ja toisaalta minulla on omat merkittävät hetkeni kumppanin kanssa. Haen suhteelta kahden aikusien välistä kumppanuutta ja läheisyyttä. Mutta se nyt on fakta, että minulla on lapsia, eli minulla on myös muuta elämää. Jos menen vaikka lasten kanssa kolmistaan matkalle, onko sekin uudelta kumppanilta pois? Minusta ei, koska hänen kanssaan voi sitten mennä omalle matkalle.

Vaikka vaihdan eksän kanssa kuulumisia, jauhan silti ystävieni kanssa kuulumiseni tarkempaan ja ystäville kerron asioitani enemmän. Ystävien kanssa voin kirjoitella aika tiiviistikin, pitkiä viestejä monta kertaa päivässä, jos jollain on jotain tärkeitä kuulumisia - onko tämäkin sitten kumppanilta pois? Esim. tapailuvaiheessa saatan ystävien kanssa viestitellä jopa paljon enemmän kuin uuden tapailukumppanin. Ollaanko ystävistä yhtä mustasukkaisia kuin eksästä, jonka kanssa ollaan tekemisissä?

Eri asia, jos se ex lasten kanssa kuuluu juhliin, mutta jos se ex on läsnä joka arkipäivä elämässä fyysisesti nokatusten tai puhelimen kautta niin tuohon ei parisuhde sovi.

Entä kun tulee tilanne, jossa pitää valita ex tai nykyinen. Mitä sitten? Tilanne voi olla vaikka molempien sairastuminen yhtaikaa tai mitä vain.

Miksi pitäisi valita näiden välillä? Ongelma ja vastuut ovat lastenhoidossa, jos kummatkin sairastuisivat yhtäaikaa. Exä ei voi hoitaa, isän on vastattava lapsista. Voi olla uuden kumppanin tukena, mutta ei pelkästään, koska lapset on huolehdittava myös. Ei siinä ole kyse siitä, ketä aikuista hoivataan.

Ne lapset voi sitten hoitaa sen uuden puolison kanssa, ei siihen sitä eksää tarvita. Toki voi olla henkisenä tukena ja käydä katsomassa, mutta mitään hoivakotia ei voi eksälle perustaa jos on uudessa suhteessa.

Tässä on se ero, ymmärrättekö? Eksä on eksä ja elämien polku lähtee eri suuntiin kun päätetään erota. Jos halutaan erota ja olla tiiviisti perheenä ja ystävinä yhdessä, niin silloin pitää ymmärtää ettei siihen kuvioon sovi uusia parisuhteita.

Sellainen laajennettu perhe josta varsinkin amerikkalaiset puhuu toimii käytännössä hyvin harvoin ja vain silloin jos kunnioitus on molemminpuolista eksän ja nyksän välillä ja rajanveto ajankäytöstä yhteisesti hyväksyttyä.

Entä jos ei halua uusperhettä eikä joko itse tai nyksä halua, että hoidetaan lapsia yhdessä?

Joulut ja juhannus exän kanssa?

Tuohon kuvioon ei kyllä uusi kumppani mahdu.

Jos nykyinen kumppani menee joka tapauksessa vanhempiensa luo, niin mitä väliä sillä on, keitä minun luonani on? Vai onko jokin sääntö, että on pakko viettää nuo juhlat kumppanin kanssa aina? 

Jos olen itse pois, niin kumppanini ei ikinä majoittaisi luokseen ketään muuta naista. Ei exää eikä kaveria.

Ihan kunnioituksesta minua kohtaan.

Ja toisin päin, en päästäisi yöksi ketään muuta miestä kuin omani.

Miksi on edes erottu, jos edelleen pitää yökyläillä toisten tuona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tavallaan läheiset välit eksään ja lasteni isään. Vietämme joulut ja juhannuksen lasten kanssa yhdessä, ja saatetaan kyllä jutella omia kuulumisiani, mutta emme kyllä ihan  noin tiiviisti hengaile yhdessä. En koe, että eksä on osa omaa perhettäni, mutta minulle on ok, että lapset voivat viettää tärkeitä hetkiä Yhdessä molempien vanhempien kanssa "perheenä". En kuitenkaan ymmärrä ketjun kommentteja siitä, että tuossa ei olisi tilaa uudelle kumppanille - miten niin? Itse olen seurustellut eron jälkeen, ja uudelle kumppanille on tilaa minun kumppaninani. En miellä lasten kanssa vietettyä aikaa sellaiseksi, joka edes ensisijaisesti uutta seurustelukumppania kiinnostaisi, ja toisaalta minulla on omat merkittävät hetkeni kumppanin kanssa. Haen suhteelta kahden aikusien välistä kumppanuutta ja läheisyyttä. Mutta se nyt on fakta, että minulla on lapsia, eli minulla on myös muuta elämää. Jos menen vaikka lasten kanssa kolmistaan matkalle, onko sekin uudelta kumppanilta pois? Minusta ei, koska hänen kanssaan voi sitten mennä omalle matkalle.

Vaikka vaihdan eksän kanssa kuulumisia, jauhan silti ystävieni kanssa kuulumiseni tarkempaan ja ystäville kerron asioitani enemmän. Ystävien kanssa voin kirjoitella aika tiiviistikin, pitkiä viestejä monta kertaa päivässä, jos jollain on jotain tärkeitä kuulumisia - onko tämäkin sitten kumppanilta pois? Esim. tapailuvaiheessa saatan ystävien kanssa viestitellä jopa paljon enemmän kuin uuden tapailukumppanin. Ollaanko ystävistä yhtä mustasukkaisia kuin eksästä, jonka kanssa ollaan tekemisissä?

Eri asia, jos se ex lasten kanssa kuuluu juhliin, mutta jos se ex on läsnä joka arkipäivä elämässä fyysisesti nokatusten tai puhelimen kautta niin tuohon ei parisuhde sovi.

Entä kun tulee tilanne, jossa pitää valita ex tai nykyinen. Mitä sitten? Tilanne voi olla vaikka molempien sairastuminen yhtaikaa tai mitä vain.

Miksi pitäisi valita näiden välillä? Ongelma ja vastuut ovat lastenhoidossa, jos kummatkin sairastuisivat yhtäaikaa. Exä ei voi hoitaa, isän on vastattava lapsista. Voi olla uuden kumppanin tukena, mutta ei pelkästään, koska lapset on huolehdittava myös. Ei siinä ole kyse siitä, ketä aikuista hoivataan.

Ne lapset voi sitten hoitaa sen uuden puolison kanssa, ei siihen sitä eksää tarvita. Toki voi olla henkisenä tukena ja käydä katsomassa, mutta mitään hoivakotia ei voi eksälle perustaa jos on uudessa suhteessa.

Tässä on se ero, ymmärrättekö? Eksä on eksä ja elämien polku lähtee eri suuntiin kun päätetään erota. Jos halutaan erota ja olla tiiviisti perheenä ja ystävinä yhdessä, niin silloin pitää ymmärtää ettei siihen kuvioon sovi uusia parisuhteita.

Sellainen laajennettu perhe josta varsinkin amerikkalaiset puhuu toimii käytännössä hyvin harvoin ja vain silloin jos kunnioitus on molemminpuolista eksän ja nyksän välillä ja rajanveto ajankäytöstä yhteisesti hyväksyttyä.

Entä jos ei halua uusperhettä eikä joko itse tai nyksä halua, että hoidetaan lapsia yhdessä?

Joulut ja juhannus exän kanssa?

Tuohon kuvioon ei kyllä uusi kumppani mahdu.

Jos nykyinen kumppani menee joka tapauksessa vanhempiensa luo, niin mitä väliä sillä on, keitä minun luonani on? Vai onko jokin sääntö, että on pakko viettää nuo juhlat kumppanin kanssa aina? 

Jos olen itse pois, niin kumppanini ei ikinä majoittaisi luokseen ketään muuta naista. Ei exää eikä kaveria.

Ihan kunnioituksesta minua kohtaan.

Ja toisin päin, en päästäisi yöksi ketään muuta miestä kuin omani.

Miksi on edes erottu, jos edelleen pitää yökyläillä toisten tuona?

Mistä yökyläilyn revit? Kirjoitin joulunvietosta, en yökyläilystä. Ja toisaalta sittenhän biseksuaali ei voisi kutsua edes parasta ystävää ikinä yöksi, jos kerran nimenomaan yökyläily on ongelma sellaisen kanssa, joka edustaa sitä sukupuolta josta itsekin voisi viehättyä.

Tuntuisi oudolta olla ylimääräinen hengailija keskellä toisten perhe-elämää.

Toisaalta asian voisi ottaa siltä kantilta, että tapailee vaan, eikä ota juttua kovin vakavasti. Itselle ei tarvitsisi tuossa tilanteessa ottaa mitään paineita eikä velvollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Minun ex.n kanssa asiat toimi hyvin.

Hän mm on myynti-ihminen ja usein toi minulle mm hyonekaluja, jotka asiakkaat jättivät muuttaessa.

Hänellä oli avain ja paku.

Ex nro 2 , hänen työmatka meni kodin ohi. Avain oli tietyssä paikassa ja usein tämä uusi vaimo haki mm lasten vaatteita.

Jätin ne usein eteiseen, mutta pari krt vuodessa tuli sisälle ja keitin teetä. Juteltiin.

Kun he menivät naimisiin, oli paikkakunnalla hotellit täynnä. Vaimon vanhemmat nukkuivat meillä.

En itse ex.ää nähnyt usein, mutta etenkin ero nro 2 jälkeen vietettiin joulut meillä, ex.n vanhassa kodissa.

Vuosia, kun ex appivanhemmat olivat paikkakunnalla, jos lapset oliat kotona, he tulivat kylään, lapsia katsomaan.

En muista milloin olisin jutellut ex.n kanssa.

Aiomme lähteä ensi kesänä Japania kiertämään. Minä, ex ja neidän lapset. Esikoinen on muuttanut jo pois kotoa ja kummallakin on uusi asuinkumppani.

Tämä päätettiin ennen koronaa. Kaikki on varattu

Tämä on ilmeisesti sellaisten ihmisten elämästä, joille kaikki parisuhde- ja rakkauselämä on toissijaista ja muut asiat kiinnostavat enemmän ja/tai ovat tärkeämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tavallaan läheiset välit eksään ja lasteni isään. Vietämme joulut ja juhannuksen lasten kanssa yhdessä, ja saatetaan kyllä jutella omia kuulumisiani, mutta emme kyllä ihan  noin tiiviisti hengaile yhdessä. En koe, että eksä on osa omaa perhettäni, mutta minulle on ok, että lapset voivat viettää tärkeitä hetkiä Yhdessä molempien vanhempien kanssa "perheenä". En kuitenkaan ymmärrä ketjun kommentteja siitä, että tuossa ei olisi tilaa uudelle kumppanille - miten niin? Itse olen seurustellut eron jälkeen, ja uudelle kumppanille on tilaa minun kumppaninani. En miellä lasten kanssa vietettyä aikaa sellaiseksi, joka edes ensisijaisesti uutta seurustelukumppania kiinnostaisi, ja toisaalta minulla on omat merkittävät hetkeni kumppanin kanssa. Haen suhteelta kahden aikusien välistä kumppanuutta ja läheisyyttä. Mutta se nyt on fakta, että minulla on lapsia, eli minulla on myös muuta elämää. Jos menen vaikka lasten kanssa kolmistaan matkalle, onko sekin uudelta kumppanilta pois? Minusta ei, koska hänen kanssaan voi sitten mennä omalle matkalle.

Vaikka vaihdan eksän kanssa kuulumisia, jauhan silti ystävieni kanssa kuulumiseni tarkempaan ja ystäville kerron asioitani enemmän. Ystävien kanssa voin kirjoitella aika tiiviistikin, pitkiä viestejä monta kertaa päivässä, jos jollain on jotain tärkeitä kuulumisia - onko tämäkin sitten kumppanilta pois? Esim. tapailuvaiheessa saatan ystävien kanssa viestitellä jopa paljon enemmän kuin uuden tapailukumppanin. Ollaanko ystävistä yhtä mustasukkaisia kuin eksästä, jonka kanssa ollaan tekemisissä?

Eri asia, jos se ex lasten kanssa kuuluu juhliin, mutta jos se ex on läsnä joka arkipäivä elämässä fyysisesti nokatusten tai puhelimen kautta niin tuohon ei parisuhde sovi.

Entä kun tulee tilanne, jossa pitää valita ex tai nykyinen. Mitä sitten? Tilanne voi olla vaikka molempien sairastuminen yhtaikaa tai mitä vain.

Miksi pitäisi valita näiden välillä? Ongelma ja vastuut ovat lastenhoidossa, jos kummatkin sairastuisivat yhtäaikaa. Exä ei voi hoitaa, isän on vastattava lapsista. Voi olla uuden kumppanin tukena, mutta ei pelkästään, koska lapset on huolehdittava myös. Ei siinä ole kyse siitä, ketä aikuista hoivataan.

Ne lapset voi sitten hoitaa sen uuden puolison kanssa, ei siihen sitä eksää tarvita. Toki voi olla henkisenä tukena ja käydä katsomassa, mutta mitään hoivakotia ei voi eksälle perustaa jos on uudessa suhteessa.

Tässä on se ero, ymmärrättekö? Eksä on eksä ja elämien polku lähtee eri suuntiin kun päätetään erota. Jos halutaan erota ja olla tiiviisti perheenä ja ystävinä yhdessä, niin silloin pitää ymmärtää ettei siihen kuvioon sovi uusia parisuhteita.

Sellainen laajennettu perhe josta varsinkin amerikkalaiset puhuu toimii käytännössä hyvin harvoin ja vain silloin jos kunnioitus on molemminpuolista eksän ja nyksän välillä ja rajanveto ajankäytöstä yhteisesti hyväksyttyä.

Entä jos ei halua uusperhettä eikä joko itse tai nyksä halua, että hoidetaan lapsia yhdessä?

Joulut ja juhannus exän kanssa?

Tuohon kuvioon ei kyllä uusi kumppani mahdu.

Jos nykyinen kumppani menee joka tapauksessa vanhempiensa luo, niin mitä väliä sillä on, keitä minun luonani on? Vai onko jokin sääntö, että on pakko viettää nuo juhlat kumppanin kanssa aina? 

Jos olen itse pois, niin kumppanini ei ikinä majoittaisi luokseen ketään muuta naista. Ei exää eikä kaveria.

Ihan kunnioituksesta minua kohtaan.

Ja toisin päin, en päästäisi yöksi ketään muuta miestä kuin omani.

Miksi on edes erottu, jos edelleen pitää yökyläillä toisten tuona?

Elo on sellaista moottoripyörä- ym. jengeissä ja lahkoissa, joissa kaikki tavallaan kuuluu kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tavallaan läheiset välit eksään ja lasteni isään. Vietämme joulut ja juhannuksen lasten kanssa yhdessä, ja saatetaan kyllä jutella omia kuulumisiani, mutta emme kyllä ihan  noin tiiviisti hengaile yhdessä. En koe, että eksä on osa omaa perhettäni, mutta minulle on ok, että lapset voivat viettää tärkeitä hetkiä Yhdessä molempien vanhempien kanssa "perheenä". En kuitenkaan ymmärrä ketjun kommentteja siitä, että tuossa ei olisi tilaa uudelle kumppanille - miten niin? Itse olen seurustellut eron jälkeen, ja uudelle kumppanille on tilaa minun kumppaninani. En miellä lasten kanssa vietettyä aikaa sellaiseksi, joka edes ensisijaisesti uutta seurustelukumppania kiinnostaisi, ja toisaalta minulla on omat merkittävät hetkeni kumppanin kanssa. Haen suhteelta kahden aikusien välistä kumppanuutta ja läheisyyttä. Mutta se nyt on fakta, että minulla on lapsia, eli minulla on myös muuta elämää. Jos menen vaikka lasten kanssa kolmistaan matkalle, onko sekin uudelta kumppanilta pois? Minusta ei, koska hänen kanssaan voi sitten mennä omalle matkalle.

Vaikka vaihdan eksän kanssa kuulumisia, jauhan silti ystävieni kanssa kuulumiseni tarkempaan ja ystäville kerron asioitani enemmän. Ystävien kanssa voin kirjoitella aika tiiviistikin, pitkiä viestejä monta kertaa päivässä, jos jollain on jotain tärkeitä kuulumisia - onko tämäkin sitten kumppanilta pois? Esim. tapailuvaiheessa saatan ystävien kanssa viestitellä jopa paljon enemmän kuin uuden tapailukumppanin. Ollaanko ystävistä yhtä mustasukkaisia kuin eksästä, jonka kanssa ollaan tekemisissä?

Eri asia, jos se ex lasten kanssa kuuluu juhliin, mutta jos se ex on läsnä joka arkipäivä elämässä fyysisesti nokatusten tai puhelimen kautta niin tuohon ei parisuhde sovi.

Entä kun tulee tilanne, jossa pitää valita ex tai nykyinen. Mitä sitten? Tilanne voi olla vaikka molempien sairastuminen yhtaikaa tai mitä vain.

Miksi pitäisi valita näiden välillä? Ongelma ja vastuut ovat lastenhoidossa, jos kummatkin sairastuisivat yhtäaikaa. Exä ei voi hoitaa, isän on vastattava lapsista. Voi olla uuden kumppanin tukena, mutta ei pelkästään, koska lapset on huolehdittava myös. Ei siinä ole kyse siitä, ketä aikuista hoivataan.

Ne lapset voi sitten hoitaa sen uuden puolison kanssa, ei siihen sitä eksää tarvita. Toki voi olla henkisenä tukena ja käydä katsomassa, mutta mitään hoivakotia ei voi eksälle perustaa jos on uudessa suhteessa.

Tässä on se ero, ymmärrättekö? Eksä on eksä ja elämien polku lähtee eri suuntiin kun päätetään erota. Jos halutaan erota ja olla tiiviisti perheenä ja ystävinä yhdessä, niin silloin pitää ymmärtää ettei siihen kuvioon sovi uusia parisuhteita.

Sellainen laajennettu perhe josta varsinkin amerikkalaiset puhuu toimii käytännössä hyvin harvoin ja vain silloin jos kunnioitus on molemminpuolista eksän ja nyksän välillä ja rajanveto ajankäytöstä yhteisesti hyväksyttyä.

Entä jos ei halua uusperhettä eikä joko itse tai nyksä halua, että hoidetaan lapsia yhdessä?

Joulut ja juhannus exän kanssa?

Tuohon kuvioon ei kyllä uusi kumppani mahdu.

Hyvin mahtuu, jos tämän intohimona on olla 6uck-mies.

Tää on klassikko! Jos haluaa olla miehensä ainoa kumppani, on huonoitsetuntoinen ja terapian tarpeessa. Kyllä normaali ihminen nauttii kumppanin eksän seurasta olohuoneessaan joka päivä kevyesti. Mihin tää maailma on menossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tavallaan läheiset välit eksään ja lasteni isään. Vietämme joulut ja juhannuksen lasten kanssa yhdessä, ja saatetaan kyllä jutella omia kuulumisiani, mutta emme kyllä ihan  noin tiiviisti hengaile yhdessä. En koe, että eksä on osa omaa perhettäni, mutta minulle on ok, että lapset voivat viettää tärkeitä hetkiä Yhdessä molempien vanhempien kanssa "perheenä". En kuitenkaan ymmärrä ketjun kommentteja siitä, että tuossa ei olisi tilaa uudelle kumppanille - miten niin? Itse olen seurustellut eron jälkeen, ja uudelle kumppanille on tilaa minun kumppaninani. En miellä lasten kanssa vietettyä aikaa sellaiseksi, joka edes ensisijaisesti uutta seurustelukumppania kiinnostaisi, ja toisaalta minulla on omat merkittävät hetkeni kumppanin kanssa. Haen suhteelta kahden aikusien välistä kumppanuutta ja läheisyyttä. Mutta se nyt on fakta, että minulla on lapsia, eli minulla on myös muuta elämää. Jos menen vaikka lasten kanssa kolmistaan matkalle, onko sekin uudelta kumppanilta pois? Minusta ei, koska hänen kanssaan voi sitten mennä omalle matkalle.

Vaikka vaihdan eksän kanssa kuulumisia, jauhan silti ystävieni kanssa kuulumiseni tarkempaan ja ystäville kerron asioitani enemmän. Ystävien kanssa voin kirjoitella aika tiiviistikin, pitkiä viestejä monta kertaa päivässä, jos jollain on jotain tärkeitä kuulumisia - onko tämäkin sitten kumppanilta pois? Esim. tapailuvaiheessa saatan ystävien kanssa viestitellä jopa paljon enemmän kuin uuden tapailukumppanin. Ollaanko ystävistä yhtä mustasukkaisia kuin eksästä, jonka kanssa ollaan tekemisissä?

Eri asia, jos se ex lasten kanssa kuuluu juhliin, mutta jos se ex on läsnä joka arkipäivä elämässä fyysisesti nokatusten tai puhelimen kautta niin tuohon ei parisuhde sovi.

Entä kun tulee tilanne, jossa pitää valita ex tai nykyinen. Mitä sitten? Tilanne voi olla vaikka molempien sairastuminen yhtaikaa tai mitä vain.

Miksi pitäisi valita näiden välillä? Ongelma ja vastuut ovat lastenhoidossa, jos kummatkin sairastuisivat yhtäaikaa. Exä ei voi hoitaa, isän on vastattava lapsista. Voi olla uuden kumppanin tukena, mutta ei pelkästään, koska lapset on huolehdittava myös. Ei siinä ole kyse siitä, ketä aikuista hoivataan.

Ne lapset voi sitten hoitaa sen uuden puolison kanssa, ei siihen sitä eksää tarvita. Toki voi olla henkisenä tukena ja käydä katsomassa, mutta mitään hoivakotia ei voi eksälle perustaa jos on uudessa suhteessa.

Tässä on se ero, ymmärrättekö? Eksä on eksä ja elämien polku lähtee eri suuntiin kun päätetään erota. Jos halutaan erota ja olla tiiviisti perheenä ja ystävinä yhdessä, niin silloin pitää ymmärtää ettei siihen kuvioon sovi uusia parisuhteita.

Sellainen laajennettu perhe josta varsinkin amerikkalaiset puhuu toimii käytännössä hyvin harvoin ja vain silloin jos kunnioitus on molemminpuolista eksän ja nyksän välillä ja rajanveto ajankäytöstä yhteisesti hyväksyttyä.

Entä jos ei halua uusperhettä eikä joko itse tai nyksä halua, että hoidetaan lapsia yhdessä?

Joulut ja juhannus exän kanssa?

Tuohon kuvioon ei kyllä uusi kumppani mahdu.

Jos nykyinen kumppani menee joka tapauksessa vanhempiensa luo, niin mitä väliä sillä on, keitä minun luonani on? Vai onko jokin sääntö, että on pakko viettää nuo juhlat kumppanin kanssa aina? 

Jos olen itse pois, niin kumppanini ei ikinä majoittaisi luokseen ketään muuta naista. Ei exää eikä kaveria.

Ihan kunnioituksesta minua kohtaan.

Ja toisin päin, en päästäisi yöksi ketään muuta miestä kuin omani.

Miksi on edes erottu, jos edelleen pitää yökyläillä toisten tuona?

Mistä yökyläilyn revit? Kirjoitin joulunvietosta, en yökyläilystä. Ja toisaalta sittenhän biseksuaali ei voisi kutsua edes parasta ystävää ikinä yöksi, jos kerran nimenomaan yökyläily on ongelma sellaisen kanssa, joka edustaa sitä sukupuolta josta itsekin voisi viehättyä.

Ja juhannuksesta jota vietetään pari päivää.

Mutta onhan se perin outoa, että mielummin viettää juhlia exän kanssa kuin uuden kumppanin. Eipä tarvitse miettiä kumpi tulee järjestyksessä ensin.

Noi kimppahommat ei oo mun juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tavallaan läheiset välit eksään ja lasteni isään. Vietämme joulut ja juhannuksen lasten kanssa yhdessä, ja saatetaan kyllä jutella omia kuulumisiani, mutta emme kyllä ihan  noin tiiviisti hengaile yhdessä. En koe, että eksä on osa omaa perhettäni, mutta minulle on ok, että lapset voivat viettää tärkeitä hetkiä Yhdessä molempien vanhempien kanssa "perheenä". En kuitenkaan ymmärrä ketjun kommentteja siitä, että tuossa ei olisi tilaa uudelle kumppanille - miten niin? Itse olen seurustellut eron jälkeen, ja uudelle kumppanille on tilaa minun kumppaninani. En miellä lasten kanssa vietettyä aikaa sellaiseksi, joka edes ensisijaisesti uutta seurustelukumppania kiinnostaisi, ja toisaalta minulla on omat merkittävät hetkeni kumppanin kanssa. Haen suhteelta kahden aikusien välistä kumppanuutta ja läheisyyttä. Mutta se nyt on fakta, että minulla on lapsia, eli minulla on myös muuta elämää. Jos menen vaikka lasten kanssa kolmistaan matkalle, onko sekin uudelta kumppanilta pois? Minusta ei, koska hänen kanssaan voi sitten mennä omalle matkalle.

Vaikka vaihdan eksän kanssa kuulumisia, jauhan silti ystävieni kanssa kuulumiseni tarkempaan ja ystäville kerron asioitani enemmän. Ystävien kanssa voin kirjoitella aika tiiviistikin, pitkiä viestejä monta kertaa päivässä, jos jollain on jotain tärkeitä kuulumisia - onko tämäkin sitten kumppanilta pois? Esim. tapailuvaiheessa saatan ystävien kanssa viestitellä jopa paljon enemmän kuin uuden tapailukumppanin. Ollaanko ystävistä yhtä mustasukkaisia kuin eksästä, jonka kanssa ollaan tekemisissä?

Eri asia, jos se ex lasten kanssa kuuluu juhliin, mutta jos se ex on läsnä joka arkipäivä elämässä fyysisesti nokatusten tai puhelimen kautta niin tuohon ei parisuhde sovi.

Entä kun tulee tilanne, jossa pitää valita ex tai nykyinen. Mitä sitten? Tilanne voi olla vaikka molempien sairastuminen yhtaikaa tai mitä vain.

Miksi pitäisi valita näiden välillä? Ongelma ja vastuut ovat lastenhoidossa, jos kummatkin sairastuisivat yhtäaikaa. Exä ei voi hoitaa, isän on vastattava lapsista. Voi olla uuden kumppanin tukena, mutta ei pelkästään, koska lapset on huolehdittava myös. Ei siinä ole kyse siitä, ketä aikuista hoivataan.

Ne lapset voi sitten hoitaa sen uuden puolison kanssa, ei siihen sitä eksää tarvita. Toki voi olla henkisenä tukena ja käydä katsomassa, mutta mitään hoivakotia ei voi eksälle perustaa jos on uudessa suhteessa.

Tässä on se ero, ymmärrättekö? Eksä on eksä ja elämien polku lähtee eri suuntiin kun päätetään erota. Jos halutaan erota ja olla tiiviisti perheenä ja ystävinä yhdessä, niin silloin pitää ymmärtää ettei siihen kuvioon sovi uusia parisuhteita.

Sellainen laajennettu perhe josta varsinkin amerikkalaiset puhuu toimii käytännössä hyvin harvoin ja vain silloin jos kunnioitus on molemminpuolista eksän ja nyksän välillä ja rajanveto ajankäytöstä yhteisesti hyväksyttyä.

Entä jos ei halua uusperhettä eikä joko itse tai nyksä halua, että hoidetaan lapsia yhdessä?

Joulut ja juhannus exän kanssa?

Tuohon kuvioon ei kyllä uusi kumppani mahdu.

Jos nykyinen kumppani menee joka tapauksessa vanhempiensa luo, niin mitä väliä sillä on, keitä minun luonani on? Vai onko jokin sääntö, että on pakko viettää nuo juhlat kumppanin kanssa aina? 

Jos olen itse pois, niin kumppanini ei ikinä majoittaisi luokseen ketään muuta naista. Ei exää eikä kaveria.

Ihan kunnioituksesta minua kohtaan.

Ja toisin päin, en päästäisi yöksi ketään muuta miestä kuin omani.

Miksi on edes erottu, jos edelleen pitää yökyläillä toisten tuona?

Mistä yökyläilyn revit? Kirjoitin joulunvietosta, en yökyläilystä. Ja toisaalta sittenhän biseksuaali ei voisi kutsua edes parasta ystävää ikinä yöksi, jos kerran nimenomaan yökyläily on ongelma sellaisen kanssa, joka edustaa sitä sukupuolta josta itsekin voisi viehättyä.

Ja juhannuksesta jota vietetään pari päivää.

Mutta onhan se perin outoa, että mielummin viettää juhlia exän kanssa kuin uuden kumppanin. Eipä tarvitse miettiä kumpi tulee järjestyksessä ensin.

Juhannusta voi viettää vaikka vain puoli päivää, jos haluaa. Ei ole mitään normia, että on oltava parin päivän bileet.

Mistä tärkeysjärjestyksestä puhut? Ei minule ole henkilökohtaisesti mitenkään tärkeää viettää mitään juhlia eksän kanssa. Lasten kanssa sen sijaan on, ja he haluavat viettää juhlia molempien vanhempien kanssa. Nykyinen kumppani voisi siis tulla mukaan, mutta hän taas tykkää kaveriporukan juhannusbileistä. Itse taas en jaksa bilettää ja vietän mieluummin lapsijuhannusta. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä järjestys on nyksä, lapset, ja eksä ei kuulu ollenkaan järjestykseen.

Ainoa oikea tapa pitää se tärkein, eli vaimo ja lapset onnellisina. Kun vaimo on ekana, niin hänen ei tarvitse tuntea jäävänsä kenenkään varjoon, ja täten hän pitää huolen että lapseni ovat hänellekin kaikista tärkeimpien joukossa.

Ohhoh, tulipas sieltä ihan yllättävä viisaus, ja mitä enemmän tuota ajattelen, sitä viisaammalta tuntuu :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä järjestys on nyksä, lapset, ja eksä ei kuulu ollenkaan järjestykseen.

Ainoa oikea tapa pitää se tärkein, eli vaimo ja lapset onnellisina. Kun vaimo on ekana, niin hänen ei tarvitse tuntea jäävänsä kenenkään varjoon, ja täten hän pitää huolen että lapseni ovat hänellekin kaikista tärkeimpien joukossa.

Tarkoittaako tuo siis sitä, että jos molemmat sairastuvat samaan aikaan, menisit kumppanin seuraksi sairaalaan ja lapsi saisi pärjäillä yksikseen? Täällä'hän oli aiemmin otettu esimerkiksi se sairastuminen, että se ratkaisee, kuka on oikeasti ykkönen. Miten on siis?

En edes viitsi vastata mihinkään noin lapselliseen. Oikeastiko te pohditte tällaisia, aikuiset ihmiset? 

Vierailija kirjoitti:

Äiti itsekin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Hyvä että ovat väleissä. Minunkin lapseni isä on ystäväni jonka kanssa olen aikalailla päivittäin tekemisissä.

Miksi sitten erositte? En ymmärrä tälläisiä ihmisiä. Lapsilta on kaikki pistetty p*skaksi, vaikka silti hengaillaan yhdessä päivittäin ja viedään eksälle ystävänpäiväsuklaatkin 😂 Sanoisin että joko toinen tai molemmat ei oikeasti ole täysin päässyt yli toisesta.

Päivittäinen yhteydenpito on tiivistä, mutta omiin silmiin pahemmin kiinni eksässä on ne jotka ei siedä silmissään. Eikä ole sanottua että yhteiselämä olisi sopuisaa jos eronneena on. Ero tulee siksi kun mitään romanttista ei enää ole, sopu eron vuoksi kun kumppani ei enää ole se yksi joka estää rakkauden elämästä.

Jos eroaa väkivaltaisesta miehestä, eikä siedä tätä enää silmissää on kiinni hänessä? Hölmö yleistys sinulta.

Ainoastaan aloituksen lukaisin, kun rupesi sitten ällöttämään. En ikimaailmassa menisi kimppaan ap:n kuvaileman miehen kanssa.

Ei ole normaalia tuommoinen.

Voiko tuo edes olla totta? Uskotaan, että on. Hyi hitto sentään.

Alapeukkuja ei tarvitse laittaa. Kullakin saa olla oma mielipide asiasta.

Äiti kahdelle kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti itsekin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Hyvä että ovat väleissä. Minunkin lapseni isä on ystäväni jonka kanssa olen aikalailla päivittäin tekemisissä.

Miksi sitten erositte? En ymmärrä tälläisiä ihmisiä. Lapsilta on kaikki pistetty p*skaksi, vaikka silti hengaillaan yhdessä päivittäin ja viedään eksälle ystävänpäiväsuklaatkin 😂 Sanoisin että joko toinen tai molemmat ei oikeasti ole täysin päässyt yli toisesta.

Miksi itse olet ollut yhdessä ihmisen kanssa jonka voit vain heittää pois elämästäsi?

Koska luulin että hän oli jotain muuta kuin lopulta oli. Jos olisin eksän kanssa noin hyvissä väleissä mitä ihmiset täällä kuvaa olevansa, en todellakaan olisi rikkonut lapsilta kotia, vaan mennyt vaikka pariterapiaan. Ihan järjetöntä laittaa lapsia käymään eroa ja kaikkea siihen liittyvää läpi jos on noin hyvää pataa eksän kanssa. Silkkaa itsekkyyttä moninpuolin jolla sitten sorkitaan vielä niiden uusienkin kumppanien elämää.

Enkä todellakaan tarkoita että eksän kanssa pitäisi tapella tai ei saisi vaikka kerran/ pari vuodessa kahvitella lasten läsnäollessa. Mutta kyllä monella on selvästi jäänyt erotyö ja irtaantuminen tekemättä ja se ei välttämättä edes ole lasten etu.

Minulla on eksän kanssa kaksi lasta ja edelleen hyvät välit. Asumme kaukana toisistamme, mutta pidämme yhteyttä säännöllisesti ja jutellaan ihan kaikesta. Saattaa myös yöpyä meillä kun on täälläpäin. Erosin hänestä aikoinaan, koska oli/on kroonisesti masentunut ja järkyttävän raskasta seuraa arjessa, joka jätti kaiken vastuunkannon minulle. Kävimme pariterapiat yms. Kuusi vuotta tein kaikkeni että tilanne muuttuisi. Sitten aloin itsekin masentumaan ja lapset oireilemaan. Eksä on siis oikeasti ihan hyvä tyyppi, mutta ei hänestä ole puolisoksi lapsiperheeseen.

Eli eksä hoitaa lapsia miehen viikoilla, jos miehellä on menoa - mitä sitten pitäisi tehdä? Palkata joku ulkopuolinen hoitaja, vai? Kai lapset mieluummin oman vanhemman kanssa ovat kuin ulkopuolisen lapsenhoitajan. Ja eikö ole hyvä, että miehen menot mahdollistetaan vaikka lapset olisivat hänelle? Tällöinhän voi vaikka treffitkin onnistua noilla viikoilla.

Lasten kanssa käydään siis eksän kanssa yhdessä metsäretkillä, leffassa, uimassa... miten tämä on pois nykyiseltä kumppanilta? Oletettavasti nykyinen kumppani ei näihin tulisi kuitenkaan mukaan, mutta mies olisi silti metsäretkellä tai katsomassa Risto Räppääjä-leffaa. Miten nämä harrastukset ovat enemmän pois kumppanilta, jos läsnä on myös lasten toinen vanhempi, kuin jos mies olisi niissä yksin?

Se, että eksä on mukana jossain lasten jutuissa, ei ole nyksältä pois. Itselleni tulee mieleen lukuisia asioita, joita voi nykyisen kumppanin kanssa tehdä, ja ainakin itse mieluummin tekisinkin kumppanin kanssa vähän aikuisempia juttuja kuin katsoisin Risto Räppääjää.