Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa
21.12.2022 |
Lapsiemme mummo yrittää monella tavalla suorittaa isovanhemmuutta ja haluaa olla "paras mummo". Mummo ei kysy lapsilta/vanhemmilta lahjatoiveita tai vinkkejä lahjan suhteen. Mummo ei ota lahjavinkkiä siitä, millaisista asioista lapset kertovat pitävänsä. Jos Leo puhuu jatkuvasti dinosauruksista ja rakastaa kaikkea niihin liittyvää, niin mummo antaa lahjaksi laivoista kertovan kirjan, vaikka pieni dinosauruslelu olisi ollut Leon toive. Jos Eevi rakastaa kaikkea Ryhmä Hau -aiheista, niin mummo tuo lahjaksi Peppi Pitkätossu pyjaman, vaikka Ryhmä Hau -aiheinen penaali olisi ilahduttanut enemmän. Mummo ajattelee tuntevansa lapsenlapsensa parhaiten ja tietävänsä, mitä he haluavat. Kun jouluna (ja synttäreinä sama homma) avataan lahjat, niin mummo korostaa kuinka juuri hänen antamansa lahjat ovat niin hienoja. "Katsopas, Leo, miten upea kirja!" "Voi, miten ihana pyjama, Eevi!". Mummo myös kuvailee jälkikäteen, kuinka hänen ostamansa lahjat olivat lapsille niin mieluisia ja sopivat lapsille niin hyvin. "Kun Leo niin ahkerasti lukee sitä laivakirjaa ja Eevillä on melkein joka yö Peppi-pyjama päällä", vaikka oikeasti näin ei olisikaan. Nihkeintä tietysti on, kun lapset silminnähden ilahtuvat mummon lahjan sijaan jostain sellaisesta, mitä ovat aidosti toivoneet. Lapset hihkuvat toivelahjansa parissa ja se mummon lahja ei samalla tavalla innostakaan.
Olen yrittänyt puhua aiheesta hienotunteisesti mummon kanssa. Kertonut, että Leo tykkäisi jostain dinosauruksiin liittyvästä lahjasta ja Eevin suosikki on Ryhmä Hau. Saatan jopa kertoa, että kaupassa X oli muuten tuollainen lelu aiheeseen liittyen, jota Leo/Eevi on ihaillut. Mummo sanoo, että hänpä sitten ostaa tuon lahjan lapselle. Lahjapaketista paljastuu kuitenkin lopulta ihan muuta ja jos mummolta yrittää kysyä asiasta, niin mummo sanoo halunneensa hankkia jotain muuta. Miksi se mummo ei sitten sano, että jättää lapsen lahjatoiveen huomiotta? Mummo ei myöskään suostu etukäteen kertomaan meille vanhemmille, mitä antaa lapsille lahjaksi. Toisaalta, tuskinpa sattuisi kahta samaa lahjaa pukinkonttiin, kun mummoa ei lasten toiveet kiinnosta. Noh, joulua ja mummon pettymystä odotellessa.
Kommentit (1055)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aloittajaa siinä mielessä, että lapsi harmistuu jos oikein kovasti jotain odottaa ja samalla harmittanee vanhempiakin, jos laskettiin sen varaan että mummo tuo sen jutun x.
Toinen vastaava mielestäni ihan aiheellinen harmi on, jos lapsi toivoo mitä tahansa asiaa ja sitten saa sen mahdollisimman kehnona versiona, joka hajoaa ensimmäisellä käyttökerralla.
Meille näitä virityksiä on tullut, kun isovanhemmat on koettaneet päästä mahdollisimman halvalla. Ihanaa on se, että haluavat hankkia lapsille jotain, mutta on tosi harmillista jos lapsen erittäin suurella hartaudella toivoma asia, sanotaan vaikka kuorma-auto, tulee sellaisena versiona että se hajoaa suurin piirtein kun otat sen paketista. Näitä on tullut lahjaksi huolimatta siitä että ollaan toivottu vaikka sukkia, kerrastoa, suklaarasiaa...
Koska kuitenkin esimerkiksi ne kestävämmät kuormurit on verrattain kalliita ja meillä saajia kolme, ymmärrän, että satsaus voi tuntua isolta. Olenkin puhunut asiasta suoraan ja sanonut, että tuokaa oikeasti ennemmin niitä sukkia tai suklaarasia, koska ne tuottaa enemmän iloa kuin ne heti hajoavat. Ja että se oikeasti todella on täysin ok emmekä me oleta että pitäisi mitään tavaravuorta saada. Tämä on ymmärretty.
Näihin molempiin ongelmiin (aloittajan ja tämä meillä ollut) on se, että ostaa toivotuimmat lahjat itse. Tulee sellaista, kuin haluaa. Ja muut tosiaan sitten pitää ekstrana :)
Vanhemmat voivat ihan itse ostaa lasten toivomat lahjat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on väärin ja tyhmää tuhlausta ostaa yhtään mitään tarpeetonta. Ne pitää kaikki palauttaa antajalleen että se oppii. Näin minä tein kun äitini kysymättä toi sellaista mitä en halunnut.
Meillä on samanlaista. Sillä twistillä että aina jotenkin koko homma kiertyy minun syykseni.
Minä jotenkin muka sekaannun siihen mistä lapset tykkää.
Olen antanut väärää tietoa ja siksi lahja on väärä.
Kasvatan väärin joten kun tytär ei leiki millään nukeilla, syy on minun tavassani kasvattaa.
Lasten kuuluu tykätä samoista asioista kuin mummo. Jos ei, minun syyni kun en ole opettanut heille mistä mummo tykkää.
Ja minun äitini on, ei ole anoppi.
Rajattomuuttahan tuo on. Kyvyttömyyttä nähdä lapsenlapset erillisinä olentoina.
Vierailija kirjoitti:
Heh, entäs kun näitä on koko suku. Muistan kun lapsi toivoi jotain semmoista muotinukkea, nyt ei tule nimi päähän, semmoinen isopäinen joku.
Lapsilta oli toivelistat kysytty, ja ajattelin tietysti että saavat ne suurimmat toiveet sieltä sitten.
No, jouluna paketeista paljastui joku 6 kpl jotain huoltiksen halpisnukkeja.
Olisivat nyt ostaneet keräyksellä sen jonkun 30e aidon nuken, vaan eipä tietenkään.
Osta kersallesi itse lahjat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
First world problem. Hitunen suhteellisuudentajua, ehkä jopa huumoria, auttaa sinun ongelmaasi.
Se, että isovanhempi tahallaan pahoittaa lapsen mielen jouluna. Ei, en näe tässä huumoria.
Minkä sille sitten mahdat? Lapsi avaa paketin nätisti ja kiittää lahjasta. Sitten siirrytään eteenpäin avaamaan seuraava lahja. Jos isovanhempi on hankala niin et sä siitä varmaan lapsen ongelmaa tee? Tuskin alat siinä käymään läpi mikä isovanhemman ongelma on? En mä ainakaan. Paketoin itse suurimmat toiveet ja varmaan lapsi saa joltain muultakin lahjan.
Jos toinen on tahallaan tuonut epämieluisan lahjan, niin ei tarvitse kiittää.
Joten eikun kasvattamaan seuraavallekin sukupolvelle ongelmainen käsitys kaikkeen. Saatanan sekopää mummo tulee jouluksi, niin pitää lapselle opettaa osoittamaan mieltään, jotta kaikkien joulu on varmasti pilattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on joskus ihan vauva/taaperovaiheessa päätetty lasten lempivärit.
Nyt nämä on jo teinejä eikä ne lempivärit päde. En tiedä onko ne edes olleet koskaan oikeat lasten lempivärit eli mitään hajua ei meillä vanhemmilla ole mistä nuo on päähänsä saatu.
Silti niistä pudetään kiinni kuin ne olisi hakattu kiveen.
Olen kyllästynyt näihin iän ikuisiin valittajiin, kun mikään ei käy ja toiveita pidetään tilauksena. Ja valitukset aloitetaan jo ennen joulua ja se jatkuu seuraavaan vuoteen.
Eikö vanhemmat itse voi toteuttaa lastensa lahjatoiveita, eikä siirtää niitä muiden ostettavaksi.
Minulla on viisi kummilasta ja tänä vuonna jätän kaikkien lahjat ostamatta, sillä en enää jaksa tätä vanhempien vaatimuksia, kun ne eivät ole edes lasten, eikä osasta edes kiittää lahjasta.
Ja vanhemmat lähettävät näitä tilauslistoja lahjanantajalle pyytämättä, jopa kuvien kanssa, eikä oteta lainkaan huomioon, kuinka paljon nämä tilaukset maksavat ja usein sitten kierrät puolipäivää etsimässä niitä, kun ne ovat joka paikassa loppu.
Vanhempien tehtävä on ostaa lahjat, ei mummojen ja muiden.
Koko joululahjat ovat aikansa eläneitä, kun ne eivät koskaan ole lahjansaajalle mieleisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jukolauta mikä mummo. Keppiä sille niin oppiipahan ostelemaan lahjoja.
JOs tuntisin tuon mummon, kävisin vihjaamassa hänelle, että ostaisikin lahjarahoilla jotain kivaa ittelleen.
Hierontaa, jalkahoidon, risteilyn, suursiivouksen, tandemhypyn lentokoneesta...jne.
Mieluummin käyttää rahat itseensä tai minun puolesta vaikka pelikoneisiin, mutta en halua meille sellaista tavaraa, jota kukaan ei käytä. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllästynyt näihin iän ikuisiin valittajiin, kun mikään ei käy ja toiveita pidetään tilauksena. Ja valitukset aloitetaan jo ennen joulua ja se jatkuu seuraavaan vuoteen.
Eikö vanhemmat itse voi toteuttaa lastensa lahjatoiveita, eikä siirtää niitä muiden ostettavaksi.
Minulla on viisi kummilasta ja tänä vuonna jätän kaikkien lahjat ostamatta, sillä en enää jaksa tätä vanhempien vaatimuksia, kun ne eivät ole edes lasten, eikä osasta edes kiittää lahjasta.
Ja vanhemmat lähettävät näitä tilauslistoja lahjanantajalle pyytämättä, jopa kuvien kanssa, eikä oteta lainkaan huomioon, kuinka paljon nämä tilaukset maksavat ja usein sitten kierrät puolipäivää etsimässä niitä, kun ne ovat joka paikassa loppu.
Vanhempien tehtävä on ostaa lahjat, ei mummojen ja muiden.
Koko joululahjat ovat aikansa eläneitä, kun ne eivät koskaan ole lahjansaajalle mieleisiä.
Miksi ei voi ostaa toiveen mukaan?
Tämä on ikuinen mysteeri. Mieluiten ostaan sitä mitä toivotaan ja tarvitaan.
t. mummo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen on poika, ja sitten on kaksi tyttöä kahden vuoden ikäerolla. Muutama vuosi sitten vanhempi tyttö innostui Schleich-hevosista.
Schleichit on kalliita, mutta sitten myös nättejä, yksityiskohtaisia ja ihan laadukkaita. Meille niitä on kulkeutunut sekä lahjoina, että kirpparilta tai torista, tai joskus harvemmin muuten vaan kauppareissun yhteydessä.
Miehen äiti on nähnyt tyttöjen innostuksen, ja siellä lastenhuoneissa istunut lattialla mukana leikkimässä. Mikä on mahtavaa, enkä sitä moiti mitenkään. Ainoa, mikä ihmetyttää on lahjat. Mummo kysyy, mitä tytöt toivoo ja vastaus on ilmeinen. Minulle anoppi sanoo että niitä on teillä jo aika paljon ja ne on tosi kalliita, ja joulahjaksi hän antoi tytöille yhteiseksi puisen, pienen hevostallin ja eri valmistajan muovihevosia.
Niille hepoille ei menneet mitkään varusteet eikä Schleich-ratsastajat sopineet selkään. Talli jäi pölyyntymään hyllyyn, enkä yhtään syytä siitä lapsia. Annoin heidän myydä tallin pois pihakirppiksellä viime kesänä ja pitää rahat.
Anopin lahjassa ei ollut järkeä. Halvemmalla olisi saanut vaikka yksittäisen pupun ja varustepaketin missä on loimi ja suitset. Se olisi ollut paljon tykätympi.
Miehen perheessä on myös kulttuurina, että mistään ei puhuta. Tyhmiin letkautuksiin ja huomautuksiin ei puututa, koska siitähän voisi tulla riita vaikka. Kaikki pidetään sisällä, eikä tätä joka vuotista ohi toiveiden osteluakaan voi ottaa nätisti puheeksi. Ollaan vaan hys, hys.
No joo, tuollaista se joskus on. Isovanhemmat tietävät omasta mielestään parhaiten, ja sivuuttavat lasten toiveet. Mikä on mielestäni aikuiselta aivan hölmöä. Ja odottavat sitä kiittelyä ja ihastelua...
Toki sitten toisaalta, jos nyt lahja on jotenkin ikätasoinen ja yhtään lapsen persoonaan sopiva (tyyliin, älä osta kirjoja lapselle, joka vihaa lukemista, ei hän opi rakastamaan lukemista vaikka saisi sata kirjaa), ei kaikkien lahjojen tarvitse olla juuri dinosaurusta ja ryhmä Hauta. Tai ainakin meillä osa lahjoista on juuri niitä ykköstoiveita ja osa sitten sellaisia mistä uskomme lastemme pitävän, vaikkeivät olekaan niitä toivoneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen on poika, ja sitten on kaksi tyttöä kahden vuoden ikäerolla. Muutama vuosi sitten vanhempi tyttö innostui Schleich-hevosista.
Schleichit on kalliita, mutta sitten myös nättejä, yksityiskohtaisia ja ihan laadukkaita. Meille niitä on kulkeutunut sekä lahjoina, että kirpparilta tai torista, tai joskus harvemmin muuten vaan kauppareissun yhteydessä.
Miehen äiti on nähnyt tyttöjen innostuksen, ja siellä lastenhuoneissa istunut lattialla mukana leikkimässä. Mikä on mahtavaa, enkä sitä moiti mitenkään. Ainoa, mikä ihmetyttää on lahjat. Mummo kysyy, mitä tytöt toivoo ja vastaus on ilmeinen. Minulle anoppi sanoo että niitä on teillä jo aika paljon ja ne on tosi kalliita, ja joulahjaksi hän antoi tytöille yhteiseksi puisen, pienen hevostallin ja eri valmistajan muovihevosia.
Niille hepoille ei menneet mitkään varusteet eikä Schleich-ratsastajat sopineet selkään. Talli jäi pölyyntymään hyllyyn, enkä yhtään syytä siitä lapsia. Annoin heidän myydä tallin pois pihakirppiksellä viime kesänä ja pitää rahat.
Anopin lahjassa ei ollut järkeä. Halvemmalla olisi saanut vaikka yksittäisen pupun ja varustepaketin missä on loimi ja suitset. Se olisi ollut paljon tykätympi.
Miehen perheessä on myös kulttuurina, että mistään ei puhuta. Tyhmiin letkautuksiin ja huomautuksiin ei puututa, koska siitähän voisi tulla riita vaikka. Kaikki pidetään sisällä, eikä tätä joka vuotista ohi toiveiden osteluakaan voi ottaa nätisti puheeksi. Ollaan vaan hys, hys.
Ihan ohiksena, mikseivät schleich-hevoset voisi asua toisen merkin tallissa? Meillä on schleich-hepoille tehty talleja milloin pahvilaatikoista, milloin Legoista, ovat asuneet nukkekodissa...
Vierailija kirjoitti:
Nostan hattua, jos joku jaksaa lukea tuon sepustuksen.
Miksei jaksaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lasten mummo ei koskaan kysy mitä tarvitaan ja ostelee sitten liian pieniä vaatteita heille. Mun ostamia heittelee sit niiden tieltä roskiin :D No, tästäkään ei saisi varmaan valittaa.
Olen itsekin tätinä saanut näitä tilauksia, yleensä vasta pari päivää ennen joulua/syntymäpäivää. Itse ostan lahjat ajoissa, ja mietin tarkkaan, mitä hankin, enkä usko tuottaneeni pettymyksiä.
Minulle ei tuota mitään iloa toimia lasten vanhempien tilausten maksajana, joten hankin tasan mitä itse haluan.
Kyllä se näköjään niin on, että mummot, varsinkin anopit, on kaikki hulluja narsisteja ja tekevät aina kaiken väärin. Onneksi on olemassa vaarit, jotka osaavat tehdä kaiken oikein, tai ei niiden ostamia lahjoja ainakaan kukaan hauku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen on poika, ja sitten on kaksi tyttöä kahden vuoden ikäerolla. Muutama vuosi sitten vanhempi tyttö innostui Schleich-hevosista.
Schleichit on kalliita, mutta sitten myös nättejä, yksityiskohtaisia ja ihan laadukkaita. Meille niitä on kulkeutunut sekä lahjoina, että kirpparilta tai torista, tai joskus harvemmin muuten vaan kauppareissun yhteydessä.
Miehen äiti on nähnyt tyttöjen innostuksen, ja siellä lastenhuoneissa istunut lattialla mukana leikkimässä. Mikä on mahtavaa, enkä sitä moiti mitenkään. Ainoa, mikä ihmetyttää on lahjat. Mummo kysyy, mitä tytöt toivoo ja vastaus on ilmeinen. Minulle anoppi sanoo että niitä on teillä jo aika paljon ja ne on tosi kalliita, ja joulahjaksi hän antoi tytöille yhteiseksi puisen, pienen hevostallin ja eri valmistajan muovihevosia.
Niille hepoille ei menneet mitkään varusteet eikä Schleich-ratsastajat sopineet selkään. Talli jäi pölyyntymään hyllyyn, enkä yhtään syytä siitä lapsia. Annoin heidän myydä tallin pois pihakirppiksellä viime kesänä ja pitää rahat.
Anopin lahjassa ei ollut järkeä. Halvemmalla olisi saanut vaikka yksittäisen pupun ja varustepaketin missä on loimi ja suitset. Se olisi ollut paljon tykätympi.
Miehen perheessä on myös kulttuurina, että mistään ei puhuta. Tyhmiin letkautuksiin ja huomautuksiin ei puututa, koska siitähän voisi tulla riita vaikka. Kaikki pidetään sisällä, eikä tätä joka vuotista ohi toiveiden osteluakaan voi ottaa nätisti puheeksi. Ollaan vaan hys, hys.
Ihan ohiksena, mikseivät schleich-hevoset voisi asua toisen merkin tallissa? Meillä on schleich-hepoille tehty talleja milloin pahvilaatikoista, milloin Legoista, ovat asuneet nukkekodissa...
En tiedä miksi lapset ei lämmenneet tälle tallille. Ovat tehneet isänsä kanssa kyllä vanerista ties millaisia virityksiä hekin ja ne on käytössä varsinaisten Schleich-tallien rinnalla.
Ehkä se oli se, että tämä lahjatalli näytti enemmän siltä hökötykseltä mistä laukkahevoset lähtee radalle. Tämä siis oma arvaus, että eläinrakkaat lapset ei tykänneet kun hevonen ei mahdu pilttuussa kääntymään. Mene ja tiedä, mutta kyllä me yritettiin saada uusi talli leikkeihin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllästynyt näihin iän ikuisiin valittajiin, kun mikään ei käy ja toiveita pidetään tilauksena. Ja valitukset aloitetaan jo ennen joulua ja se jatkuu seuraavaan vuoteen.
Eikö vanhemmat itse voi toteuttaa lastensa lahjatoiveita, eikä siirtää niitä muiden ostettavaksi.
Minulla on viisi kummilasta ja tänä vuonna jätän kaikkien lahjat ostamatta, sillä en enää jaksa tätä vanhempien vaatimuksia, kun ne eivät ole edes lasten, eikä osasta edes kiittää lahjasta.
Ja vanhemmat lähettävät näitä tilauslistoja lahjanantajalle pyytämättä, jopa kuvien kanssa, eikä oteta lainkaan huomioon, kuinka paljon nämä tilaukset maksavat ja usein sitten kierrät puolipäivää etsimässä niitä, kun ne ovat joka paikassa loppu.
Vanhempien tehtävä on ostaa lahjat, ei mummojen ja muiden.
Koko joululahjat ovat aikansa eläneitä, kun ne eivät koskaan ole lahjansaajalle mieleisiä.
1. Kyllä minä ostan ne ihan must -lahjat lapsilleni pettymyksen välttämiseksi
2. Ikinä en ole pyytänyt keneltäkään yhtään lahjaa lapsilleni tai itselleni. Jos joku on lahjatoiveita kysynyt, olen kertonut. Mitään kalliita lahjatoiveita en ole sanonut, vaan max 50 € lahjoja.
Se, että joku on jo päättänyt, että mummu tuo pleikkarin, vaari suksisetin ja jokainen kummi parin sadan euron legopaketin ja nämä vaatimukset ilmoitetaan, niin sitten on jotain pahasti vialla äidin tai isän päässä.
3. Kun se mummo kuitenkin ostaa jotain, niin miksi pitää ostaa jotain, mistä kukaan ei tykkää, eikä edes tarvitse? Miksi kysellä toiveita, kun on jo päättänyt että ostaa vauvojen mikkihiiripeiton, jos teini on toivonut kakka-emojityynyä. Jos on kyvytön täyttämään toivetta niin voisko sitten jättää sen lahjan ostamatta kokonaan?
Kyllä mua lapsena harmitti, kun sain joka vuosi lahjaksi valtavan kasan marmeladi. En syö marmeladia. Omaa herkkuaan oli mummu mulle ostanut.
Minusta on moukkamaista esittää mitään lahjalistaa mummolle, tai kellekään muulle.
Alue: Aihe vapaa
Jos toinen on tahallaan tuonut epämieluisan lahjan, niin ei tarvitse kiittää.