Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa
Lapsiemme mummo yrittää monella tavalla suorittaa isovanhemmuutta ja haluaa olla "paras mummo". Mummo ei kysy lapsilta/vanhemmilta lahjatoiveita tai vinkkejä lahjan suhteen. Mummo ei ota lahjavinkkiä siitä, millaisista asioista lapset kertovat pitävänsä. Jos Leo puhuu jatkuvasti dinosauruksista ja rakastaa kaikkea niihin liittyvää, niin mummo antaa lahjaksi laivoista kertovan kirjan, vaikka pieni dinosauruslelu olisi ollut Leon toive. Jos Eevi rakastaa kaikkea Ryhmä Hau -aiheista, niin mummo tuo lahjaksi Peppi Pitkätossu pyjaman, vaikka Ryhmä Hau -aiheinen penaali olisi ilahduttanut enemmän. Mummo ajattelee tuntevansa lapsenlapsensa parhaiten ja tietävänsä, mitä he haluavat. Kun jouluna (ja synttäreinä sama homma) avataan lahjat, niin mummo korostaa kuinka juuri hänen antamansa lahjat ovat niin hienoja. "Katsopas, Leo, miten upea kirja!" "Voi, miten ihana pyjama, Eevi!". Mummo myös kuvailee jälkikäteen, kuinka hänen ostamansa lahjat olivat lapsille niin mieluisia ja sopivat lapsille niin hyvin. "Kun Leo niin ahkerasti lukee sitä laivakirjaa ja Eevillä on melkein joka yö Peppi-pyjama päällä", vaikka oikeasti näin ei olisikaan. Nihkeintä tietysti on, kun lapset silminnähden ilahtuvat mummon lahjan sijaan jostain sellaisesta, mitä ovat aidosti toivoneet. Lapset hihkuvat toivelahjansa parissa ja se mummon lahja ei samalla tavalla innostakaan.
Olen yrittänyt puhua aiheesta hienotunteisesti mummon kanssa. Kertonut, että Leo tykkäisi jostain dinosauruksiin liittyvästä lahjasta ja Eevin suosikki on Ryhmä Hau. Saatan jopa kertoa, että kaupassa X oli muuten tuollainen lelu aiheeseen liittyen, jota Leo/Eevi on ihaillut. Mummo sanoo, että hänpä sitten ostaa tuon lahjan lapselle. Lahjapaketista paljastuu kuitenkin lopulta ihan muuta ja jos mummolta yrittää kysyä asiasta, niin mummo sanoo halunneensa hankkia jotain muuta. Miksi se mummo ei sitten sano, että jättää lapsen lahjatoiveen huomiotta? Mummo ei myöskään suostu etukäteen kertomaan meille vanhemmille, mitä antaa lapsille lahjaksi. Toisaalta, tuskinpa sattuisi kahta samaa lahjaa pukinkonttiin, kun mummoa ei lasten toiveet kiinnosta. Noh, joulua ja mummon pettymystä odotellessa.
Kommentit (1055)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo ostaa mitä ostaa, miksi sinä vanhempana odotat jotain tiettyä? Vanhemmat hommaavat ne mieluisimmat ja toivotuimmat, jos lastaan oikeasti haluaa ilahduttaa.
Tottakai vanhemmat ostaa. Mutta tarkoittaako se, että mummun lahjan ei ole tarkoituskaan ilahduttaa? Miksi se mummukin ei voisi ilahduttaa lasta? Vai onko se minäminäminä niin vahvana, että ei voi ostaa sitä ryhmähauta, koska periaate?
Meillä toinen mummu ostaa vain tarpeellista, esim kalsareita, tänä vuonna toinen lapsista saa maton. Toinen ostelee tämä on mun mielestä kiva -lahjoja, joista osa on mennyt suoraan roskikseen.
Voi olla niin. Ehkä hänellä on joku pakottava tarve väittää vastaan. Sille ei voi oikein mitään, kun mielenterveys on niissä raameissa. Senhän piti olla nykyisin ihan jees sekoilla menemään omiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas ärsyttävä mummo.
Tytär/miniä on saatanan ärsyttävä, oikea ihmispasca. Tuuttaa näitä mummu juttujaan sairaan ihmisen kiihkoilla. Toivottavasti ap löytäå itsensä suljetulta. En lukenut kuin kolme ekaa sanaa, tämän mielisairaan aloitukset on niin tuttuja.
Ajatelkaa miten tyhjä elämä aplla, tuutata typeryyksiä avulle ja vastata itse itselleen.
Sairas tuo on ap on, miettikää, se istuu kämäsessä kelayksiössään ja miettii aivot savuten
Noita typeriä juttujaan, ei sillä ole miestä, ei isossa ei kavereita, sairas paskca kun on.
Vierailija kirjoitti:
First world problem. Hitunen suhteellisuudentajua, ehkä jopa huumoria, auttaa sinun ongelmaasi.
Se, että isovanhempi tahallaan pahoittaa lapsen mielen jouluna. Ei, en näe tässä huumoria.
Vierailija kirjoitti:
Ällistynyt kirjoitti:
Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:
Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Olemme tehneet näin jo 19 vuotta.
Jos mummo tulee meille aamiaiselle, hän saa luvan syödä samaa kuin me muutkin. Meille ei tulisi mieleenkään tarjota hänelle jotain muuta. Ei koskaan. Ei ikinä.
Tämä on oikein. Grahampuuro on hyvää ja terveellistä. En ymmärrä, miksi mummmolle pitäisi olla omat amiaistarjoilut.
Kysyin mummolta ajoissa, onko ruokavalioita, allergioita tai jotain mistä hän ei pidä. Ei ole, kaikki käy. Ruokapöydässä; en voi syödä tätä. En voi syödä tuota. Tuosta en tykkää. No ok, älä syö. Lähti naama norsunveellä Nesteen noutopöytään.
Nesteen noutopöytä ei ole oikein allergisen paikka, ja varsinkaan jos on monenlaista rajoitetta.
Tyhmää mummojen tuhlata rahaa ja ostaa sellaista mistä ei pidetä tai jota ei edes tarvita ja joka myydään joulun jälkeen eteen päin kirpparilla muutamalla eurolla. Meidän mummo osti joka joulu lapsenlapsilleen kalsareita, pikkareita ja yöpukuja ja ne kyllä tulivat tarpeeseen samoin kuin mummon kutomat villasukat ja lapaset. Joskus rahavarojen sen salliessa mummo saattoi antaa myös muutaman kympin rahaa. Minä en ymmärrä sellaisia perheitä ja sukuja joissa ei voida keskustella rehellisesti juuri mistään asioista eikä edes joululahjoista.
Vierailija kirjoitti:
Jos mummolla on muistisairaus, eikä muistakkaan mikä se lasten lempi toive lahja olikaan
Tai on vain vi##um@!nen luonne. Ei siihen mitään muistisairautta tarvita.
Ja ne valtavat äänekkäät lahjat ostetaan lähinnä vanhempien kiusaksi.
Tällaisia ketjuja kun lukee, tulee mieleen, että parempi olisi kun ei ostaisi kenellekään mitään. t. mummo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
First world problem. Hitunen suhteellisuudentajua, ehkä jopa huumoria, auttaa sinun ongelmaasi.
Se, että isovanhempi tahallaan pahoittaa lapsen mielen jouluna. Ei, en näe tässä huumoria.
Minkä sille sitten mahdat? Lapsi avaa paketin nätisti ja kiittää lahjasta. Sitten siirrytään eteenpäin avaamaan seuraava lahja. Jos isovanhempi on hankala niin et sä siitä varmaan lapsen ongelmaa tee? Tuskin alat siinä käymään läpi mikä isovanhemman ongelma on? En mä ainakaan. Paketoin itse suurimmat toiveet ja varmaan lapsi saa joltain muultakin lahjan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
First world problem. Hitunen suhteellisuudentajua, ehkä jopa huumoria, auttaa sinun ongelmaasi.
Se, että isovanhempi tahallaan pahoittaa lapsen mielen jouluna. Ei, en näe tässä huumoria.
Jos se, että lapsi saa laivakirjan tai peppi-pyjaman (vai mitä ne oli) joululahjaksi, pahoittaa lapsen mielen, niin kyllä syy silloin on vanhemmissa eikä lahjan antajassa. Eri asia sitten, jos paketissa olisi jotain ei-lapselle-tarkoitettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ällistynyt kirjoitti:
Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:
Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Olemme tehneet näin jo 19 vuotta.
Jos mummo tulee meille aamiaiselle, hän saa luvan syödä samaa kuin me muutkin. Meille ei tulisi mieleenkään tarjota hänelle jotain muuta. Ei koskaan. Ei ikinä.
Tämä on oikein. Grahampuuro on hyvää ja terveellistä. En ymmärrä, miksi mummmolle pitäisi olla omat amiaistarjoilut.
Kysyin mummolta ajoissa, onko ruokavalioita, allergioita tai jotain mistä hän ei pidä. Ei ole, kaikki käy. Ruokapöydässä; en voi syödä tätä. En voi syödä tuota. Tuosta en tykkää. No ok, älä syö. Lähti naama norsunveellä Nesteen noutopöytään.
Nesteen noutopöytä ei ole oikein allergisen paikka, ja varsinkaan jos on monenlaista rajoitetta.
Ei ole minun ongelmani.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ketjuja kun lukee, tulee mieleen, että parempi olisi kun ei ostaisi kenellekään mitään. t. mummo
Älä sitten osta. Sä tosin mikään mummu edes ole.
Itse annoin aikoinaan mummolle (anoppi, oma äitini edesmennyt) lahjavinkkejä ja aika kivasti hän niitä noudattikin... Kaikki toiveet olivat aina edullisia ja helposti hänen hankittavissaan. Lapsen kalliimmet/erikoiset toiveet toteutettiin sitten harkiten isänsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmää mummojen tuhlata rahaa ja ostaa sellaista mistä ei pidetä tai jota ei edes tarvita ja joka myydään joulun jälkeen eteen päin kirpparilla muutamalla eurolla. Meidän mummo osti joka joulu lapsenlapsilleen kalsareita, pikkareita ja yöpukuja ja ne kyllä tulivat tarpeeseen samoin kuin mummon kutomat villasukat ja lapaset. Joskus rahavarojen sen salliessa mummo saattoi antaa myös muutaman kympin rahaa. Minä en ymmärrä sellaisia perheitä ja sukuja joissa ei voida keskustella rehellisesti juuri mistään asioista eikä edes joululahjoista.
Muuten samaa mieltä, mutta on niitäkin mummoja, joiden kanssa ei voi keskustella. Mitäpä lapsen äiti voi tietää mistään mitään, kun mummu ostaa aina mielestään sen joulun ykköslahjan.
Mun lapset ovat jo koululaisia, vielä kertaakaan ei mummun lahja ole ollut se lemppari. Monta kertaa taas "miksi pukki toi mulle tällaisen" -lahja on ollut näitä mummun tuomia.
Mummona antaisin vain ässän lahjakortteja ja sitten haluaisin tietää mitä niillä on ostettu.
Pääsisin itse paljon helpommalla ja inhoan joulu kaupoissa juoksemista eikä perheiden tarvitse tuskailla turhien tuotteiden takia.
Jukolauta mikä mummo. Keppiä sille niin oppiipahan ostelemaan lahjoja.
JOs tuntisin tuon mummon, kävisin vihjaamassa hänelle, että ostaisikin lahjarahoilla jotain kivaa ittelleen.
Hierontaa, jalkahoidon, risteilyn, suursiivouksen, tandemhypyn lentokoneesta...jne.
Perusnainen. Tietää kaikesta kaiken, eikä muiden ole syytä tätä epäillä. Lapset vaan eivät tajua.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä sellaisia perheitä ja sukuja joissa ei voida keskustella rehellisesti juuri mistään asioista eikä edes joululahjoista.
Sellaisia on paljon. Mielenterveyden ongelmistahan nämä varsin usein kumpuaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiittämättömyys huipussaan, mummo haluaa ostaa lapsillesi lahjat ja sinä ruikutat että ne on vääränlaiset.
No jos lahja on saajasta typerä. Olisi koko roskan voinut jättää ostamatta.
Vierailija kirjoitti:
Joskus voi käydä niinkin, että se, mitä ei osaa toivoa, yllättääkin iloisesti. Ei aina tarvitse saada sitä mitä haluaa.
Tämä. Uskomattomia kuspäitä moni nykyajan vanhempi.
Kysyin mummolta ajoissa, onko ruokavalioita, allergioita tai jotain mistä hän ei pidä. Ei ole, kaikki käy. Ruokapöydässä; en voi syödä tätä. En voi syödä tuota. Tuosta en tykkää. No ok, älä syö. Lähti naama norsunveellä Nesteen noutopöytään.