Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummo kuvittelee ostavansa lapsille mieluisimmat lahjat - jouluna taas pettymys luvassa
21.12.2022 |
Lapsiemme mummo yrittää monella tavalla suorittaa isovanhemmuutta ja haluaa olla "paras mummo". Mummo ei kysy lapsilta/vanhemmilta lahjatoiveita tai vinkkejä lahjan suhteen. Mummo ei ota lahjavinkkiä siitä, millaisista asioista lapset kertovat pitävänsä. Jos Leo puhuu jatkuvasti dinosauruksista ja rakastaa kaikkea niihin liittyvää, niin mummo antaa lahjaksi laivoista kertovan kirjan, vaikka pieni dinosauruslelu olisi ollut Leon toive. Jos Eevi rakastaa kaikkea Ryhmä Hau -aiheista, niin mummo tuo lahjaksi Peppi Pitkätossu pyjaman, vaikka Ryhmä Hau -aiheinen penaali olisi ilahduttanut enemmän. Mummo ajattelee tuntevansa lapsenlapsensa parhaiten ja tietävänsä, mitä he haluavat. Kun jouluna (ja synttäreinä sama homma) avataan lahjat, niin mummo korostaa kuinka juuri hänen antamansa lahjat ovat niin hienoja. "Katsopas, Leo, miten upea kirja!" "Voi, miten ihana pyjama, Eevi!". Mummo myös kuvailee jälkikäteen, kuinka hänen ostamansa lahjat olivat lapsille niin mieluisia ja sopivat lapsille niin hyvin. "Kun Leo niin ahkerasti lukee sitä laivakirjaa ja Eevillä on melkein joka yö Peppi-pyjama päällä", vaikka oikeasti näin ei olisikaan. Nihkeintä tietysti on, kun lapset silminnähden ilahtuvat mummon lahjan sijaan jostain sellaisesta, mitä ovat aidosti toivoneet. Lapset hihkuvat toivelahjansa parissa ja se mummon lahja ei samalla tavalla innostakaan.
Olen yrittänyt puhua aiheesta hienotunteisesti mummon kanssa. Kertonut, että Leo tykkäisi jostain dinosauruksiin liittyvästä lahjasta ja Eevin suosikki on Ryhmä Hau. Saatan jopa kertoa, että kaupassa X oli muuten tuollainen lelu aiheeseen liittyen, jota Leo/Eevi on ihaillut. Mummo sanoo, että hänpä sitten ostaa tuon lahjan lapselle. Lahjapaketista paljastuu kuitenkin lopulta ihan muuta ja jos mummolta yrittää kysyä asiasta, niin mummo sanoo halunneensa hankkia jotain muuta. Miksi se mummo ei sitten sano, että jättää lapsen lahjatoiveen huomiotta? Mummo ei myöskään suostu etukäteen kertomaan meille vanhemmille, mitä antaa lapsille lahjaksi. Toisaalta, tuskinpa sattuisi kahta samaa lahjaa pukinkonttiin, kun mummoa ei lasten toiveet kiinnosta. Noh, joulua ja mummon pettymystä odotellessa.
Kommentit (1055)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun teineillä on ainakin 20 ylimääräistä pussilakanaa per nuppi. Ne on kaikki erilaisia ja eriparisia kun haluttiin että me vanhemmat ei ainakaan niitä käytetä.
Ainakin 10 vuotta olen jankuttanut että älä tuo enempää pussilakanoita. Jos ihan pakko on ostaa liinavaatteita niin aluslakanoita tai ylimääräisiä sävyihin sopivia tyynyliinoja.
He saa pussilakanat.
Lahjoita eteenpäin, vie vaikka pelastusarmeijalle avaamattomat pakkaukset. Ihme uhriutumista
Miksi minun kotini on jokin lajittelupiste? Ja ei niiyä voi koska siitä sitä vasta uhriudtaankin!!!
Ette siis 10 vuoden aikana ole onnistuneet käyttämään yhtäkään pussilakanaa? Sairasta
Kyllähän hyvälaatuiset pussilakanat kestää paljon kauemmin kuin 10 vuotta ja niitä tarvitsee ehkä 2-3 per asukas. Loput on ylimääräistä.
Kestää jopa liian hyvin. Häälahjaksi saadut lakanat on edelleen käytössä, vaikka avioliitto päättyi 15 vuoden jälkeen.
Niin, minä yritin sanoa, että antaa samaa kuosia edes niin, että niistä saa sitten vaikka pariskunnalle lakanat, mutta ei, kun niiden pitää olla erilaiset.
Lapsesi ovat teini-ikäisiä ja sä olet ollut 10 vuotta huolissasi siitä sopiiko ne pariskunnalle? Ihan hyvä pelastusyritys, mutta myönnä nyt vaan että sä et ole käyttänyt yhtäkään pussilakanaa vuosien aikana. Arvatenkin, koska ne on mummolta (anopilta) ja ei sovi sun silmään.
Niin. Tuollahan lukee ihan selkeästi että meillä on 20 ylimääräistä pussilakanaa.
Ei ole käytetty, ei, koska niitä on muutenkin.
Nuo on edelleen paketeissaan odottamassa sitten sitä että lapset muuttaa omilleen. Olisi huomattavasti fiksummat ottaa mukaan jos olisivat settejä.
Todennäköisesti tässä käy niin että minä noiden kanssa asun palvelutalossa vanhuuteni ja lapset ottaa nämä joita on setit.
No nih, ihan itse aiheutettu ongelma. Et ole onnistunut 10 vuoteen ottamaan käyttöön pussilakanoita vaan jemmannut niitä ja se on sit anopin vika?
Kun meillä on pussilakanoita vaikka miten paljon ennestään!
Ja kyse on mieheni anopista, ei minun.
Aa, virkistävän erilaista, vaikea äiti-tytär-suhde. Pääasia pysyy samana, äitisi on narsisti.
Kyllä kai teillä on ennestään lakanoita ihan tarpeeksi kun ette ole edes lapsille ottaneet käyttöön muita kuin muihin sopivia pussilakoina! Se 4-5-vuotiashan ei voi nukkua mummon ostamissa lakanoissa kun äidillä ja isällä on paremmat.
Summasummaarum, melkoista nipottamista.
Niin. Minähän kirjoitin että lakanoita on tarpeeksi. Onko sulla lukihäiriö?
Siksi en ole ottanut noitakin pyörimään liinavaatekaappiin. Miksi olisi pitänyt?
Käytin myös lapsilla lastenkuosiset ensisijaisesti pois. Niitä kun ei ainakaan sinne omaan kotiin haluta.
Ja he nukkui todella pitkään sekä kotona että mökillä samassa huoneessa joten oli siistimmän näköistå että ne lakanat oli samanlaiset ja huoneen väreihin sopivat.
Sulla nyt menee todella pahasti ohi se mitä sulle sanotaan. Väität siis että et ole uusinut pussilakanoita +10 vuoteen ja ne mummon ostamat lakanat ei ole missään vaiheessa olleet tarpeen? Ok.
Kun niitä lakanoita EI SAA KÄYTTÄÄ kuin ne lapset. Siksi ne on just ostettukin niin, että niistä ei saa meille vanhemmille parisänkyyn petausta.
Mun lapsilla oli ja on molemmilla ihan uudet useammat lakanasetit huoneisiinsa. Kyllä, ihan itse ostin ja todellakin käytin sitten niitä. Siistit toisiinsa ja huoneisiin sopivat, kotona ja mökillä. Mm. lasten kuoseja, muumia jne.
Olisiko ne sitten ptiänyt jättää käyttämättä ja pakata lapsille sitten poismuuttaessa ne mukaan. Ikean ja Finlaysonin lasten kuosit, niinkö?
Sivusta kommentoin, että tässä näyttää olevan aika paljon kaikenlaisia sääntöjä siitä, miten ja millaisia lakanoita käytetään. Ovatko nämä siis lahjan antajan vai saajan keksimiä sääntöjä? Oli kummin tahansa, niin ehkä toinen osapuoli ei ole tietoinen, että toisella on tällaisia lakanasääntöjä, ja siksi lahja ei ole paras mahdollinen....
Mutta jos lakanat eivät ole mieluisat eivätkä sovi perheen noudattamiin tapoihin, niin nehän voi vaikka lahjoittaa eteenpäin, varsinkin kun ovat vielä paketissa. Turha tehdä jostain joululahjalakanoista elämää suurempaa kysymystä.
Lahjan antaja erikseen määrää että mitään lapsille annettua ei saa perheen aikuiset hyväksikäyttää, erikseen sanoo, että ne lakanatkin on ostettu lapsille ja ne ei todellakaan sovi yhteen mikään minkään kanssa, juurikin tästä syystä. Vallankäyttöä.
Siksi ne on nyt paketeissaan odottamassa, saa käydä ihailemassa niitä se antajakin, ja sitten kun lapset muuttaa kotoa, saavat siitä ottaa mukaansa sen mitä haluavat. Ja kun perivät mökkimme, voivat siellä sitten käyttää loput mielensä mukaan.
Niihn eivät saastu kalliit ajatuksella annetut lakanat ainakaan meillä vanhemmilla koko tänä aikana.
Lakanamuseonkin voivat sitten joskus perustaa ja laittaa sinne antajan kunniaplakaatin.
Ahaa, eli kyseessä oli lahjan antajan säännöt. Valitettavasti lahjan antajan kontrolli lahjaan päättyy siihen hetkeen, kun lahja vastaanotettu. Älkää ottako liikaa paineita siitä, että tanssisitte lahjan antajan pillin mukaan. Taitaa olla korkea aika hänenkin oppia, mihin hänellä on valtaa ja mihin ei. Jos ei opi, niin sitten on rajattava kontakteja häneen sen verran, että pystytte pitämään omat rajanne ja tämä ihmissuhde ei rasita teitä liikaa.
P.S. Jos kyseessä on narsisti, suosittelen tutustumaan nk. grey rock -menetelmään. Nyt tuntuu, että annatte narsistin oikkujen mennä vähän liikaa ihon alle. Valitettavasti hän ei muutu, mutta te voitte muuttaa sitä, miten häneen reagoitte.
Niillä lakanoilla ei saa parisänkyyn kaunista petausta.
Ja lapsilla käytetään ne lastenkuosiset ensin pois, ja sitten ne jotka sopii heidän huoneisiinsa.
No tämä taas antaakin ymmärtää, että kyseessä on lahjan saajan (tai lahjan saajan äidin?) "lakanasännöt" eli käsitys kauniista petauksesta. Jos lahja ei osu näihin esteettisiin kriteereihin, niin pistäkää ne kiertoon. En ymmärrä, miksi pitää lakanamuseo perustaa. Teillä on nyt joku ihmeen tahtojen taistelu niinkin triviaalista asiasta kuin lakanat... Onko se tosiaan vaivan arvoista? Luulen, ettei tässä taistelussa kukaan voita mitään. Antakaa siis olla jo, aikuiset ihmiset.
Olen nyt sanonut jo miljoona kertaa, että ne on tahallaan annettu niin, että niistä me vanhemmat emme saa aikaiseksi petausta, vaikka haluaisimmekin.
Ja lapsilla niitä on idioottimaista käyttää, koska olen talon remontoituamme ostanut ihan itse omaan kotiimme omille lapsilleni mm. lastenkuosisia lakanoita, joita en ala laittaa kiertoon vain siksi, että joku haluaa tunkea meille 20 lakanat.
Ne odottaa nyt sitä onko niistä mitään hyötyä koskaan vai ei. Mitään taistelua ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele että mummo tekee kuin tekee koska ei ymmärretä mikä on LAHJA. Se ei ole toivomuskaivon täyttymys.
Tästä taitavat kaikki olla samaa mieltä. Ongelmana on, jos mummo vaatii lasten käyttäytyvän, kuin lahja olisi toivomuskaivon täyttymys. Tai jos lapset eivät osa olla riittävän kohteliaita, kun lahja ei olekaan toivomuskaivon täyttymys.
Lahjatoiveita saa esittää ja kysyä, mutta niitä ei ole pakko noudattaa. Lapsen tulee oppia ottamaan kohteliaasti vastaan sellaisetkin lahjat, jotka ovat oman toivomuslistan ulkopuolelta. Ja mummojen tulee oppia, että lapsen ei ole pakko pitää saamastaan lahjasta. Siis sekä lasten että mummojen täytyy osata sietää pettymyksiä, jos lahja ei ole mieluinen.
Lahjoja saadaan ei vaadita ja lahjanantajalle on sopivaa osoittaa kiitollisuutta. Lapset voivat purkaa tunteitaan sitten yksityisesti. Tämä on hyvä oppia jo lapsena. Tunnetta voi siirtää myöhempään ajankohtaan eli säilöä tuo pieni hetki kyllä. Anna lasten ja mummon keskenään setviä tilannetta myös. Se on heidänvälinen asia.
Joo, itse asiassa minulla ei omassa perheessä ole tällaista ongelmaa. Olen kyllä näistä sinun ohjenuorista ihan samaa mieltä.
Mutta ketjussa on ollut muita, jotka kertovat mummon vaativan lapsilta tietynlaista ylistävää reaktiota mummon lahjaan. Minusta peruskohteliaisuus pitäisi riittää. Ja jos mummo alkaa kovasti painostaa lasta jouluaattona lahjoista, niin kyllä siihen voi vanhempi puuttua, varsinkin jos kyse on pienestä lapsesta. Onneksi minulla sekä oma äiti että anoppi eivät tällaista tee, ei ole tarvetta siis minunkaan puuttua.
Ei se reaktion vaatiminen rajoitu siihen jouluaattoon, vaan se toistuu joka kerta kun lapsen näkee. Lapsen huoneesta kaivetaan se The lahja, pakotetaan leikkimään sillä, tivataan yhä uudestaan että onhan se paras jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos tänä Jouluna istuisitte kuuntelemaan mummon elämäntarinaa siellä voisi olla jotain teillekin kuultavaa.
- synnyin perheeseen jolla oli varaa pitää kotirouvaa vuosikymmenet ja kotiapulaistakin
- silti oli talo, mökki, auto
- pääsin töihin heti kun halusin
- vakivirkojakin oli pilvin pimein
- koulutusvaatimukset olemattomat
- inflaatio maksoi velkamme
- perheverotus avitti vaurastumistamme
- mistään ei ole ikinä tarvinnut tinkiä
- kehitykseni jäi sinne jonnekin uhmaikäisen tasolle
- maailma on aina pyörinyt napani ympäri
😂
Lisäys:
- koska rahaa on kuin roskaa niin jäänpä kohta 62-vuotiaana eläkkeelle
- saan järkevän eläkkeen ja pääsen eläkkeelle aiemmin kuin 70-vuotiaana, toisin kuin te lapseni ja lapsenlapseni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo haluaa olla läsnä yöpuvussa ja muussa, ymmärtäkää tämä. Se on rakkautta.
Rakkautta olisi opetella tuntemaan lapsenlapsensa, eikä päättää heidän puolestaan mistä heidän kuuluu tykätä. Mutta kaikki ei osaa tai kykene sellaiseen pyyteettömään rakkauteen.
Krääsällä ja rakkaudella ei ole mitään tekemistä keskenään.
Niin, mutta eihän nämä mummot sitä tajua.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erinomainen hetki kasvatukselle. Lapset opetetaan kiittämään aina lahjasta ja kunnioittamaan huomionosoitusta. Kotona puretaan sitten tunteita ja pettymyksiä vasta. Opetetaan että lahja ei ole itsestäänselvyys eikä mummo ole itsestäänselvyys. Lahja on etuoikeus ja rakkauden viesti sinulle lapsena. Sinun ei ole pakko pitää ko lahjasta mutta on tärkeää ymmärtää miten etuoikeutettu on että saa lahjoja ja että on mummi.
Alle kouluikäinen lapsi voi lahjan nähdessään spontaanisti sanoa mitä siitä ajattelee, eikä hän sillä tarkoita pahaa.
Hän ei ymmärrä, että ei ole kohteliasta sanoa niin ääneen. Ja hän voi sanoa sen siitäkin huolimatta, että asiasta on keskusteltu 5 minuuttia aikaisemmin, tunti aikaisemmin, sekä joka päivä viimeisen kuukauden ajan. Lapsen päässä se menee niin, että hän toivoi (kenties joulupukilta johon vielä uskoo ja keltä ajattelee lahjojen tulleen) lelua x ja paketista tuleekin lelu y.
Vielä kierompaa on, jos joulupukki on ihan itse punanutussaan tuonut lahjan, ja jonka avaamista mummo katsoo silmä tarkkana. Ja siinä mummo sitten odottaa lapselta spontaania reaktiota, mutta vain sellaista että lahja on maailman paras.
Jos se ei ole maailman paras, se ei ole.
Jos mummo on antanut lahjan, sanotaan kiitos, ja sen pitää riittää. Normaalissa perheessä lahjoja ei paiskota mihinkään ja kiukun puuskat mennään rauhoittumaan muualle. Mutta nekään ei ole mikään henkilökohtainen moite lahjan antajalle. Lapsi vain on, mikä on. Kehittyvä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele että mummo tekee kuin tekee koska ei ymmärretä mikä on LAHJA. Se ei ole toivomuskaivon täyttymys.
Tästä taitavat kaikki olla samaa mieltä. Ongelmana on, jos mummo vaatii lasten käyttäytyvän, kuin lahja olisi toivomuskaivon täyttymys. Tai jos lapset eivät osa olla riittävän kohteliaita, kun lahja ei olekaan toivomuskaivon täyttymys.
Lahjatoiveita saa esittää ja kysyä, mutta niitä ei ole pakko noudattaa. Lapsen tulee oppia ottamaan kohteliaasti vastaan sellaisetkin lahjat, jotka ovat oman toivomuslistan ulkopuolelta. Ja mummojen tulee oppia, että lapsen ei ole pakko pitää saamastaan lahjasta. Siis sekä lasten että mummojen täytyy osata sietää pettymyksiä, jos lahja ei ole mieluinen.
Lahjoja saadaan ei vaadita ja lahjanantajalle on sopivaa osoittaa kiitollisuutta. Lapset voivat purkaa tunteitaan sitten yksityisesti. Tämä on hyvä oppia jo lapsena. Tunnetta voi siirtää myöhempään ajankohtaan eli säilöä tuo pieni hetki kyllä. Anna lasten ja mummon keskenään setviä tilannetta myös. Se on heidänvälinen asia.
Joo, itse asiassa minulla ei omassa perheessä ole tällaista ongelmaa. Olen kyllä näistä sinun ohjenuorista ihan samaa mieltä.
Mutta ketjussa on ollut muita, jotka kertovat mummon vaativan lapsilta tietynlaista ylistävää reaktiota mummon lahjaan. Minusta peruskohteliaisuus pitäisi riittää. Ja jos mummo alkaa kovasti painostaa lasta jouluaattona lahjoista, niin kyllä siihen voi vanhempi puuttua, varsinkin jos kyse on pienestä lapsesta. Onneksi minulla sekä oma äiti että anoppi eivät tällaista tee, ei ole tarvetta siis minunkaan puuttua.
Ei se reaktion vaatiminen rajoitu siihen jouluaattoon, vaan se toistuu joka kerta kun lapsen näkee. Lapsen huoneesta kaivetaan se The lahja, pakotetaan leikkimään sillä, tivataan yhä uudestaan että onhan se paras jne.
Opeta lapselle että mummo haluaa näin vaan osoittaa hänen ja lapsen välistä sidettä ja rakkauttaan, ja pyytää siksi leikkimään niillä. haluaako lapsi leikkiä? Ellei se on ok.
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu, ettei tuohon kommentoida enää mitään, kun ehdotetaan että viedään mummolle:
- stringejä
- ei mieluisaa kahvia tai teetä
- Kevyet herkut - leivontakirja
- lihansyöjäkasvi
- vegaaninen piiras joulupöytäänJa lisäksi vielä Appiukolle tyttökalenteri autotalliin.
Muistakaa isovanhemmat: kaikista lahjoista tulee olla kiitollinen.
32 sivua vanhempien kiittämättömyyttä, mutta yksikään mummo ei vastannut tähän :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele että mummo tekee kuin tekee koska ei ymmärretä mikä on LAHJA. Se ei ole toivomuskaivon täyttymys.
Tästä taitavat kaikki olla samaa mieltä. Ongelmana on, jos mummo vaatii lasten käyttäytyvän, kuin lahja olisi toivomuskaivon täyttymys. Tai jos lapset eivät osa olla riittävän kohteliaita, kun lahja ei olekaan toivomuskaivon täyttymys.
Lahjatoiveita saa esittää ja kysyä, mutta niitä ei ole pakko noudattaa. Lapsen tulee oppia ottamaan kohteliaasti vastaan sellaisetkin lahjat, jotka ovat oman toivomuslistan ulkopuolelta. Ja mummojen tulee oppia, että lapsen ei ole pakko pitää saamastaan lahjasta. Siis sekä lasten että mummojen täytyy osata sietää pettymyksiä, jos lahja ei ole mieluinen.
Lahjoja saadaan ei vaadita ja lahjanantajalle on sopivaa osoittaa kiitollisuutta. Lapset voivat purkaa tunteitaan sitten yksityisesti. Tämä on hyvä oppia jo lapsena. Tunnetta voi siirtää myöhempään ajankohtaan eli säilöä tuo pieni hetki kyllä. Anna lasten ja mummon keskenään setviä tilannetta myös. Se on heidänvälinen asia.
Joo, itse asiassa minulla ei omassa perheessä ole tällaista ongelmaa. Olen kyllä näistä sinun ohjenuorista ihan samaa mieltä.
Mutta ketjussa on ollut muita, jotka kertovat mummon vaativan lapsilta tietynlaista ylistävää reaktiota mummon lahjaan. Minusta peruskohteliaisuus pitäisi riittää. Ja jos mummo alkaa kovasti painostaa lasta jouluaattona lahjoista, niin kyllä siihen voi vanhempi puuttua, varsinkin jos kyse on pienestä lapsesta. Onneksi minulla sekä oma äiti että anoppi eivät tällaista tee, ei ole tarvetta siis minunkaan puuttua.
Ei se reaktion vaatiminen rajoitu siihen jouluaattoon, vaan se toistuu joka kerta kun lapsen näkee. Lapsen huoneesta kaivetaan se The lahja, pakotetaan leikkimään sillä, tivataan yhä uudestaan että onhan se paras jne.
Opeta lapselle että mummo haluaa näin vaan osoittaa hänen ja lapsen välistä sidettä ja rakkauttaan, ja pyytää siksi leikkimään niillä. haluaako lapsi leikkiä? Ellei se on ok.
En todellakaan opeta, koska ei tuossa ole kyse rakkaudesta, vaan mummon tarpeista.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erinomainen hetki kasvatukselle. Lapset opetetaan kiittämään aina lahjasta ja kunnioittamaan huomionosoitusta. Kotona puretaan sitten tunteita ja pettymyksiä vasta. Opetetaan että lahja ei ole itsestäänselvyys eikä mummo ole itsestäänselvyys. Lahja on etuoikeus ja rakkauden viesti sinulle lapsena. Sinun ei ole pakko pitää ko lahjasta mutta on tärkeää ymmärtää miten etuoikeutettu on että saa lahjoja ja että on mummi.
Tuota... Missä on mainittu, ettei lahjoista kiitetä? Ja mummohan se on, joka on pettynyt, kun ei saa suitsutusta ja ylistystä, kun on tahallaan tehnyt ihan päinvastoin Täytyy kyllä myös sanoa, että tällainen näpäyttely ja opetusten antaminen ei ole myöskään ihan ok käytöstä etenkään joululahjojen muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erinomainen hetki kasvatukselle. Lapset opetetaan kiittämään aina lahjasta ja kunnioittamaan huomionosoitusta. Kotona puretaan sitten tunteita ja pettymyksiä vasta. Opetetaan että lahja ei ole itsestäänselvyys eikä mummo ole itsestäänselvyys. Lahja on etuoikeus ja rakkauden viesti sinulle lapsena. Sinun ei ole pakko pitää ko lahjasta mutta on tärkeää ymmärtää miten etuoikeutettu on että saa lahjoja ja että on mummi.
Alle kouluikäinen lapsi voi lahjan nähdessään spontaanisti sanoa mitä siitä ajattelee, eikä hän sillä tarkoita pahaa.
Hän ei ymmärrä, että ei ole kohteliasta sanoa niin ääneen. Ja hän voi sanoa sen siitäkin huolimatta, että asiasta on keskusteltu 5 minuuttia aikaisemmin, tunti aikaisemmin, sekä joka päivä viimeisen kuukauden ajan. Lapsen päässä se menee niin, että hän toivoi (kenties joulupukilta johon vielä uskoo ja keltä ajattelee lahjojen tulleen) lelua x ja paketista tuleekin lelu y.
Vielä kierompaa on, jos joulupukki on ihan itse punanutussaan tuonut lahjan, ja jonka avaamista mummo katsoo silmä tarkkana. Ja siinä mummo sitten odottaa lapselta spontaania reaktiota, mutta vain sellaista että lahja on maailman paras.
Jos se ei ole maailman paras, se ei ole.
Jos mummo on antanut lahjan, sanotaan kiitos, ja sen pitää riittää. Normaalissa perheessä lahjoja ei paiskota mihinkään ja kiukun puuskat mennään rauhoittumaan muualle. Mutta nekään ei ole mikään henkilökohtainen moite lahjan antajalle. Lapsi vain on, mikä on. Kehittyvä ihminen.
Lapsi on mikä on mutta yhtä tärkeää on oppia miten ja missä on sopivaa osoittaa tunteitaan. Juuri tämän opettelemattomuus johtaa siihen että nuoret tulevat kettingin kanssa sitten mummon kotiin hakemaan rahaa jne.
Vuonna 1995 olin vuosi sitten saanut ensimmäisen lapseni, olin asuntovelallinen, jäin työttömäksi ja mummo (yli 90, mutta ei dementikko) antoi lahjaksi paikallisen seurakunnan joululehden. Ei itse vouhottanut uskonnosta tms, oli ilmeisesti saanut sen itse. Kiitos kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun teineillä on ainakin 20 ylimääräistä pussilakanaa per nuppi. Ne on kaikki erilaisia ja eriparisia kun haluttiin että me vanhemmat ei ainakaan niitä käytetä.
Ainakin 10 vuotta olen jankuttanut että älä tuo enempää pussilakanoita. Jos ihan pakko on ostaa liinavaatteita niin aluslakanoita tai ylimääräisiä sävyihin sopivia tyynyliinoja.
He saa pussilakanat.
Lahjoita eteenpäin, vie vaikka pelastusarmeijalle avaamattomat pakkaukset. Ihme uhriutumista
Miksi minun kotini on jokin lajittelupiste? Ja ei niiyä voi koska siitä sitä vasta uhriudtaankin!!!
Ette siis 10 vuoden aikana ole onnistuneet käyttämään yhtäkään pussilakanaa? Sairasta
Kyllähän hyvälaatuiset pussilakanat kestää paljon kauemmin kuin 10 vuotta ja niitä tarvitsee ehkä 2-3 per asukas. Loput on ylimääräistä.
Kestää jopa liian hyvin. Häälahjaksi saadut lakanat on edelleen käytössä, vaikka avioliitto päättyi 15 vuoden jälkeen.
Niin, minä yritin sanoa, että antaa samaa kuosia edes niin, että niistä saa sitten vaikka pariskunnalle lakanat, mutta ei, kun niiden pitää olla erilaiset.
Lapsesi ovat teini-ikäisiä ja sä olet ollut 10 vuotta huolissasi siitä sopiiko ne pariskunnalle? Ihan hyvä pelastusyritys, mutta myönnä nyt vaan että sä et ole käyttänyt yhtäkään pussilakanaa vuosien aikana. Arvatenkin, koska ne on mummolta (anopilta) ja ei sovi sun silmään.
Niin. Tuollahan lukee ihan selkeästi että meillä on 20 ylimääräistä pussilakanaa.
Ei ole käytetty, ei, koska niitä on muutenkin.
Nuo on edelleen paketeissaan odottamassa sitten sitä että lapset muuttaa omilleen. Olisi huomattavasti fiksummat ottaa mukaan jos olisivat settejä.
Todennäköisesti tässä käy niin että minä noiden kanssa asun palvelutalossa vanhuuteni ja lapset ottaa nämä joita on setit.
No nih, ihan itse aiheutettu ongelma. Et ole onnistunut 10 vuoteen ottamaan käyttöön pussilakanoita vaan jemmannut niitä ja se on sit anopin vika?
Kun meillä on pussilakanoita vaikka miten paljon ennestään!
Ja kyse on mieheni anopista, ei minun.
Aa, virkistävän erilaista, vaikea äiti-tytär-suhde. Pääasia pysyy samana, äitisi on narsisti.
Kyllä kai teillä on ennestään lakanoita ihan tarpeeksi kun ette ole edes lapsille ottaneet käyttöön muita kuin muihin sopivia pussilakoina! Se 4-5-vuotiashan ei voi nukkua mummon ostamissa lakanoissa kun äidillä ja isällä on paremmat.
Summasummaarum, melkoista nipottamista.
Niin. Minähän kirjoitin että lakanoita on tarpeeksi. Onko sulla lukihäiriö?
Siksi en ole ottanut noitakin pyörimään liinavaatekaappiin. Miksi olisi pitänyt?
Käytin myös lapsilla lastenkuosiset ensisijaisesti pois. Niitä kun ei ainakaan sinne omaan kotiin haluta.
Ja he nukkui todella pitkään sekä kotona että mökillä samassa huoneessa joten oli siistimmän näköistå että ne lakanat oli samanlaiset ja huoneen väreihin sopivat.
Sulla nyt menee todella pahasti ohi se mitä sulle sanotaan. Väität siis että et ole uusinut pussilakanoita +10 vuoteen ja ne mummon ostamat lakanat ei ole missään vaiheessa olleet tarpeen? Ok.
Kun niitä lakanoita EI SAA KÄYTTÄÄ kuin ne lapset. Siksi ne on just ostettukin niin, että niistä ei saa meille vanhemmille parisänkyyn petausta.
Mun lapsilla oli ja on molemmilla ihan uudet useammat lakanasetit huoneisiinsa. Kyllä, ihan itse ostin ja todellakin käytin sitten niitä. Siistit toisiinsa ja huoneisiin sopivat, kotona ja mökillä. Mm. lasten kuoseja, muumia jne.
Olisiko ne sitten ptiänyt jättää käyttämättä ja pakata lapsille sitten poismuuttaessa ne mukaan. Ikean ja Finlaysonin lasten kuosit, niinkö?
Sivusta kommentoin, että tässä näyttää olevan aika paljon kaikenlaisia sääntöjä siitä, miten ja millaisia lakanoita käytetään. Ovatko nämä siis lahjan antajan vai saajan keksimiä sääntöjä? Oli kummin tahansa, niin ehkä toinen osapuoli ei ole tietoinen, että toisella on tällaisia lakanasääntöjä, ja siksi lahja ei ole paras mahdollinen....
Mutta jos lakanat eivät ole mieluisat eivätkä sovi perheen noudattamiin tapoihin, niin nehän voi vaikka lahjoittaa eteenpäin, varsinkin kun ovat vielä paketissa. Turha tehdä jostain joululahjalakanoista elämää suurempaa kysymystä.
Lahjan antaja erikseen määrää että mitään lapsille annettua ei saa perheen aikuiset hyväksikäyttää, erikseen sanoo, että ne lakanatkin on ostettu lapsille ja ne ei todellakaan sovi yhteen mikään minkään kanssa, juurikin tästä syystä. Vallankäyttöä.
Siksi ne on nyt paketeissaan odottamassa, saa käydä ihailemassa niitä se antajakin, ja sitten kun lapset muuttaa kotoa, saavat siitä ottaa mukaansa sen mitä haluavat. Ja kun perivät mökkimme, voivat siellä sitten käyttää loput mielensä mukaan.
Niihn eivät saastu kalliit ajatuksella annetut lakanat ainakaan meillä vanhemmilla koko tänä aikana.
Lakanamuseonkin voivat sitten joskus perustaa ja laittaa sinne antajan kunniaplakaatin.
Ahaa, eli kyseessä oli lahjan antajan säännöt. Valitettavasti lahjan antajan kontrolli lahjaan päättyy siihen hetkeen, kun lahja vastaanotettu. Älkää ottako liikaa paineita siitä, että tanssisitte lahjan antajan pillin mukaan. Taitaa olla korkea aika hänenkin oppia, mihin hänellä on valtaa ja mihin ei. Jos ei opi, niin sitten on rajattava kontakteja häneen sen verran, että pystytte pitämään omat rajanne ja tämä ihmissuhde ei rasita teitä liikaa.
P.S. Jos kyseessä on narsisti, suosittelen tutustumaan nk. grey rock -menetelmään. Nyt tuntuu, että annatte narsistin oikkujen mennä vähän liikaa ihon alle. Valitettavasti hän ei muutu, mutta te voitte muuttaa sitä, miten häneen reagoitte.
Niillä lakanoilla ei saa parisänkyyn kaunista petausta.
Ja lapsilla käytetään ne lastenkuosiset ensin pois, ja sitten ne jotka sopii heidän huoneisiinsa.
No tämä taas antaakin ymmärtää, että kyseessä on lahjan saajan (tai lahjan saajan äidin?) "lakanasännöt" eli käsitys kauniista petauksesta. Jos lahja ei osu näihin esteettisiin kriteereihin, niin pistäkää ne kiertoon. En ymmärrä, miksi pitää lakanamuseo perustaa. Teillä on nyt joku ihmeen tahtojen taistelu niinkin triviaalista asiasta kuin lakanat... Onko se tosiaan vaivan arvoista? Luulen, ettei tässä taistelussa kukaan voita mitään. Antakaa siis olla jo, aikuiset ihmiset.
Olen nyt sanonut jo miljoona kertaa, että ne on tahallaan annettu niin, että niistä me vanhemmat emme saa aikaiseksi petausta, vaikka haluaisimmekin.
Ja lapsilla niitä on idioottimaista käyttää, koska olen talon remontoituamme ostanut ihan itse omaan kotiimme omille lapsilleni mm. lastenkuosisia lakanoita, joita en ala laittaa kiertoon vain siksi, että joku haluaa tunkea meille 20 lakanat.
Ne odottaa nyt sitä onko niistä mitään hyötyä koskaan vai ei. Mitään taistelua ei ole.
Nyt minusta alkaa tuntua, että minäkin joudun asiasta kanssasi taisteluun, jos jatkan vielä väittelyä aiheesta. Mutta taidan kyllä jättää väliin, kiitos vain!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erinomainen hetki kasvatukselle. Lapset opetetaan kiittämään aina lahjasta ja kunnioittamaan huomionosoitusta. Kotona puretaan sitten tunteita ja pettymyksiä vasta. Opetetaan että lahja ei ole itsestäänselvyys eikä mummo ole itsestäänselvyys. Lahja on etuoikeus ja rakkauden viesti sinulle lapsena. Sinun ei ole pakko pitää ko lahjasta mutta on tärkeää ymmärtää miten etuoikeutettu on että saa lahjoja ja että on mummi.
Tuota... Missä on mainittu, ettei lahjoista kiitetä? Ja mummohan se on, joka on pettynyt, kun ei saa suitsutusta ja ylistystä, kun on tahallaan tehnyt ihan päinvastoin Täytyy kyllä myös sanoa, että tällainen näpäyttely ja opetusten antaminen ei ole myöskään ihan ok käytöstä etenkään joululahjojen muodossa.
Ei ole olemassa mitään sellaista tilannetta jossa lahjan antaja tekee "päinvastoin". Jos nyt oikeat aseet ja porno lasketa lahjoina pois.Lahja on lahja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erinomainen hetki kasvatukselle. Lapset opetetaan kiittämään aina lahjasta ja kunnioittamaan huomionosoitusta. Kotona puretaan sitten tunteita ja pettymyksiä vasta. Opetetaan että lahja ei ole itsestäänselvyys eikä mummo ole itsestäänselvyys. Lahja on etuoikeus ja rakkauden viesti sinulle lapsena. Sinun ei ole pakko pitää ko lahjasta mutta on tärkeää ymmärtää miten etuoikeutettu on että saa lahjoja ja että on mummi.
Alle kouluikäinen lapsi voi lahjan nähdessään spontaanisti sanoa mitä siitä ajattelee, eikä hän sillä tarkoita pahaa.
Hän ei ymmärrä, että ei ole kohteliasta sanoa niin ääneen. Ja hän voi sanoa sen siitäkin huolimatta, että asiasta on keskusteltu 5 minuuttia aikaisemmin, tunti aikaisemmin, sekä joka päivä viimeisen kuukauden ajan. Lapsen päässä se menee niin, että hän toivoi (kenties joulupukilta johon vielä uskoo ja keltä ajattelee lahjojen tulleen) lelua x ja paketista tuleekin lelu y.
Vielä kierompaa on, jos joulupukki on ihan itse punanutussaan tuonut lahjan, ja jonka avaamista mummo katsoo silmä tarkkana. Ja siinä mummo sitten odottaa lapselta spontaania reaktiota, mutta vain sellaista että lahja on maailman paras.
Jos se ei ole maailman paras, se ei ole.
Jos mummo on antanut lahjan, sanotaan kiitos, ja sen pitää riittää. Normaalissa perheessä lahjoja ei paiskota mihinkään ja kiukun puuskat mennään rauhoittumaan muualle. Mutta nekään ei ole mikään henkilökohtainen moite lahjan antajalle. Lapsi vain on, mikä on. Kehittyvä ihminen.Lapsi on mikä on mutta yhtä tärkeää on oppia miten ja missä on sopivaa osoittaa tunteitaan. Juuri tämän opettelemattomuus johtaa siihen että nuoret tulevat kettingin kanssa sitten mummon kotiin hakemaan rahaa jne.
Hieno porttiteoria. Wau.
Lapsi opettelee. Se tarkoittaa, että ihan joka kerta ei vielä osata. Oli se sitten kauppareissu jossa tulee kiukku kun ei osteta lelua x, tai joulu ja ihmetys, kun paketissa ei ollutkaan lelua y.
Aikuinen joka loukkaantuu lapsen reaktiosta lahjaan, ei ole itsekään henkisesti kovin kypsä.
Minulla on sukulaislapsia ja kummilapsia ja aina olen kysynyt toiveet ja niitten perusteella ostanut lahjan. Toiveet on olleet järkeviä ja tullut muutama vaihtoehto joista valita. Helppoa, ei ole tullut mieleenkään mennä ostelemaan mitään muuta. No, joskus olen nähnyt jonkun kivan jutun tai saanut idean, jolloin olen saattanut kysäistä vanhemmilta tykkäisköhän X tästä, ja ostanut sitten jos vastaus on myöntävä. Olen kuvitellut että tämä on normaali tapa toimia ja nyt olen kyllä aika hämmentynyt tätä ketjua luettuani. Miksi ihmeessä joku haluaa tieten tahtoen ostaa jotain muuta kuin toivotaan, ja sitten sitä vielä monen kymmenen sivun verran täällä puolustellaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erinomainen hetki kasvatukselle. Lapset opetetaan kiittämään aina lahjasta ja kunnioittamaan huomionosoitusta. Kotona puretaan sitten tunteita ja pettymyksiä vasta. Opetetaan että lahja ei ole itsestäänselvyys eikä mummo ole itsestäänselvyys. Lahja on etuoikeus ja rakkauden viesti sinulle lapsena. Sinun ei ole pakko pitää ko lahjasta mutta on tärkeää ymmärtää miten etuoikeutettu on että saa lahjoja ja että on mummi.
Tuota... Missä on mainittu, ettei lahjoista kiitetä? Ja mummohan se on, joka on pettynyt, kun ei saa suitsutusta ja ylistystä, kun on tahallaan tehnyt ihan päinvastoin Täytyy kyllä myös sanoa, että tällainen näpäyttely ja opetusten antaminen ei ole myöskään ihan ok käytöstä etenkään joululahjojen muodossa.
Samaa mieltä. En jaksanut enää lukea kokonaan näin pitkää ketjua, mutta jotenkin huvittaa tämä suomalainen asennekasvatus, että kärsi kärsi sitä kirkkaamman kruunun saat. Jos toivot nuken, saat auton ja jos toivot auton, saat nuken, sehän se kasvattaa ja mikäpä sen tärkeämpää! Joulu on oivaa aikaa opettaa sietämään pettymyksiä, mikäpä sen osuvampi ajankohta kuin JUHLA, jolloin voisi olla kivaakin. Voin kuvitella mitä se ARKI sitten on näillä ihmisillä, joilla joulun sanomana on lapsen kasvattaminen nielemään pettymyksensä. Mikä hemmetti siinä on niin vaikeaa eläytyä siihen lapsen, lahjan saajan asemaan, ja miettiä mitä hän haluaa itselleen lahjaksi. Tällaisille mummoille voisi ostaa vaikka partavettä, jotka aivan systemaattisesti vähättelevät lapsen toiveita. Totta kai niiden ykköstoiveiden lisäksi voi lahjaksi saada jotain yllättävääkin, voi yllättää iloisestikin. Mutta että joidenkin mielestä pitäisi järjestelmällisesti tuottaa pettymyksiä joululahjojen muodossa ja sitten sitä pettymystä ei saisi edes näyttää, voi elämä...
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sukulaislapsia ja kummilapsia ja aina olen kysynyt toiveet ja niitten perusteella ostanut lahjan. Toiveet on olleet järkeviä ja tullut muutama vaihtoehto joista valita. Helppoa, ei ole tullut mieleenkään mennä ostelemaan mitään muuta. No, joskus olen nähnyt jonkun kivan jutun tai saanut idean, jolloin olen saattanut kysäistä vanhemmilta tykkäisköhän X tästä, ja ostanut sitten jos vastaus on myöntävä. Olen kuvitellut että tämä on normaali tapa toimia ja nyt olen kyllä aika hämmentynyt tätä ketjua luettuani. Miksi ihmeessä joku haluaa tieten tahtoen ostaa jotain muuta kuin toivotaan, ja sitten sitä vielä monen kymmenen sivun verran täällä puolustellaan?
Näin normaalit ihmiset toimivatkin, mutta tämä on av 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erinomainen hetki kasvatukselle. Lapset opetetaan kiittämään aina lahjasta ja kunnioittamaan huomionosoitusta. Kotona puretaan sitten tunteita ja pettymyksiä vasta. Opetetaan että lahja ei ole itsestäänselvyys eikä mummo ole itsestäänselvyys. Lahja on etuoikeus ja rakkauden viesti sinulle lapsena. Sinun ei ole pakko pitää ko lahjasta mutta on tärkeää ymmärtää miten etuoikeutettu on että saa lahjoja ja että on mummi.
Tuota... Missä on mainittu, ettei lahjoista kiitetä? Ja mummohan se on, joka on pettynyt, kun ei saa suitsutusta ja ylistystä, kun on tahallaan tehnyt ihan päinvastoin Täytyy kyllä myös sanoa, että tällainen näpäyttely ja opetusten antaminen ei ole myöskään ihan ok käytöstä etenkään joululahjojen muodossa.
Ei ole olemassa mitään sellaista tilannetta jossa lahjan antaja tekee "päinvastoin". Jos nyt oikeat aseet ja porno lasketa lahjoina pois.Lahja on lahja.
No, päinvastoin on ehkä tässä ap:n tapauksessa väärä sana, mutta tahallaan tekee toisin. Itse on kysynyt ja kun on saanut toiveen, niin ei ole aikomustakaan toteuttaa sitä jostain ihmeen syystä. Sitten ollaan pettyneitä, kun lapset ei olekaan ihan haltioissaan, kun olisi vaan oikeasti voinut kuunnella niitä toiveitakin, kun kerran itse on kysynyt... Ihan hölmöä toimintaa tuollainen eikä palvele ketään!
Ja jos/kun minä kysyn vaikka kummilapseni äidiltä mitä vaatekokoa kummityttöni käyttää, niin eipä tulisi mieleenkään ostaa 128 cm sijaan vaikka 116 cm tai jos toiveena on Sylvanian Families -hahmo, niin en osta Ryhmä Haun hahmoa. Miksi tekisin tahallani näin? Näpäyttääkseni/opettaakseni!? Haloo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erinomainen hetki kasvatukselle. Lapset opetetaan kiittämään aina lahjasta ja kunnioittamaan huomionosoitusta. Kotona puretaan sitten tunteita ja pettymyksiä vasta. Opetetaan että lahja ei ole itsestäänselvyys eikä mummo ole itsestäänselvyys. Lahja on etuoikeus ja rakkauden viesti sinulle lapsena. Sinun ei ole pakko pitää ko lahjasta mutta on tärkeää ymmärtää miten etuoikeutettu on että saa lahjoja ja että on mummi.
Alle kouluikäinen lapsi voi lahjan nähdessään spontaanisti sanoa mitä siitä ajattelee, eikä hän sillä tarkoita pahaa.
Hän ei ymmärrä, että ei ole kohteliasta sanoa niin ääneen. Ja hän voi sanoa sen siitäkin huolimatta, että asiasta on keskusteltu 5 minuuttia aikaisemmin, tunti aikaisemmin, sekä joka päivä viimeisen kuukauden ajan. Lapsen päässä se menee niin, että hän toivoi (kenties joulupukilta johon vielä uskoo ja keltä ajattelee lahjojen tulleen) lelua x ja paketista tuleekin lelu y.
Vielä kierompaa on, jos joulupukki on ihan itse punanutussaan tuonut lahjan, ja jonka avaamista mummo katsoo silmä tarkkana. Ja siinä mummo sitten odottaa lapselta spontaania reaktiota, mutta vain sellaista että lahja on maailman paras.
Jos se ei ole maailman paras, se ei ole.
Jos mummo on antanut lahjan, sanotaan kiitos, ja sen pitää riittää. Normaalissa perheessä lahjoja ei paiskota mihinkään ja kiukun puuskat mennään rauhoittumaan muualle. Mutta nekään ei ole mikään henkilökohtainen moite lahjan antajalle. Lapsi vain on, mikä on. Kehittyvä ihminen.Lapsi on mikä on mutta yhtä tärkeää on oppia miten ja missä on sopivaa osoittaa tunteitaan. Juuri tämän opettelemattomuus johtaa siihen että nuoret tulevat kettingin kanssa sitten mummon kotiin hakemaan rahaa jne.
Ongelmanhan tässä aiheuttaa se mummo, joka ei osaa ilmaista tunteitaan vaan on rajaton, dominoiva ja passiivis-aggressiivinen.
Alue: Aihe vapaa
Joo, itse asiassa minulla ei omassa perheessä ole tällaista ongelmaa. Olen kyllä näistä sinun ohjenuorista ihan samaa mieltä.
Mutta ketjussa on ollut muita, jotka kertovat mummon vaativan lapsilta tietynlaista ylistävää reaktiota mummon lahjaan. Minusta peruskohteliaisuus pitäisi riittää. Ja jos mummo alkaa kovasti painostaa lasta jouluaattona lahjoista, niin kyllä siihen voi vanhempi puuttua, varsinkin jos kyse on pienestä lapsesta. Onneksi minulla sekä oma äiti että anoppi eivät tällaista tee, ei ole tarvetta siis minunkaan puuttua.