Lue keskustelun säännöt.
Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?
Sillä kun en ole elänyt itse kyseistä aikaa, niin olen miettinyt että kuinka hyvin elokuvat ja sarjar kuvastaa tätä aikakautta? Kuten esim. Back to the Future, MacGyver ja Stranger Things? Tai tämä Netflixin uusin elokuva White Noise:
Kommentit (777)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla matkusteltiin paljon.
Käytiin Kanarialla ja Välimeren kohteissa, kuten Rhodos, Kreeta jne.
Suomi ei ollut silloinkaan takapajula, sen kummemmin kuin muutkaan maat.
Upea aikakausi ja puhdas, kuten joku aiemmin sanoi.
Bussikuskin tai postinkantajan palkalla maksettiin asuntolainat ja autot.Ei todellakaan matkusteltu kuin nykyään. Jos vertaat lentomatkojen määrää nykyaikaan, kyse on hyvin marginaalisesta touhusta. Ei 80-luvulla ollut halpalentoja. Nuoret matkustivat junalla Eurooppaan.
Tähän pieni tarkennus:
-Halpoja reittilentoja ulkomaille ei ollut, edestakaisesta lennosta esim Frankfurtin piti pulittaa n 2000 mk mikä vastasi duunarin tai toimistosihteerin kuukausipalkkaa. Ne oli tarkoitettu liikemiehille. Finnairilla oli kartellisopimukset eli ei ollut kilpailua muiden yhtiöidne kanssa.
- Charter- eli seuramatkalennot oli halvempia koska matkatoimistojen ja charter lentoyhtiöiden välillä oli kilpailua. Se tosin johti siihen että jotkut matkatoimistot meni konkkaan kuten Keihäsmatkat. Suurin osa aikuisista suomalaisista ja lapsiperheet menivät juuri charter-matkalle Välimerelle. Thaimaahan ym kaukokohteisiin ei ollut halpoja matkoja.
- Junamatkustaminen Europpaan eli interreilaaminen oli suosittua nimenoman yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa joilla oli riittävä kielitaito pärjätäkseen maissa joissa ei puhuttu englantia. Interrail-kortti maksoi alle 1000 mk ja oli voimassa kuukauden rajattomasti. Jos halusi laadukkaamman matkan yöpyi hotelleissa, tai vähintään retkeilymajoissa, säästeliäimmät yöpyivät junissa tai rautatieasemilla tai puistonpenkeillä jolloin oli taskuvarkaiden kohde. Interreilaamine onnistui helpoiten jos oli joku kaveri jonka kanssa mennä, mutta jotkut matkustivat kanssa yksin. Isossa kaveriporukasta olen kuullut että välillä tuli riitoja niin että porukka hajaantui.
- Omalla autolla tai moottoripyörällä mentiin ulkomaille kanssa paljon. Useimmiten toki vain Ruotsiin jos esim oli sukulaisia siellä, mutta monet ajoivat ympäri Eurooppaa koko kesäloman aikana. Tämä vaati kanssa kielitaitoa kuten interreilaaminen. Harvemmin mentiin yksin autolla minnekään ulkomaille, usein oli joko perhe tai kaveriporukka, koska jos sattui matkalla jotain niin yksin ei ollut kiva.
- Osa suomalaisnuorista kävi kesätöissä ulkomailla, suurin osa Ruotsissa, mutta jos oli yyliopistossa, myös kauempana jonkun harjoittelijavaihdon kauttta.
- Busseillakin matkustettiin Eurooppaan , bussimatkojen kohderyhmä oli eläkeläiset tai jotkut seurueet kuten kuorot, tai urheliseurat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvun alussa oli jo kotitietokoneita ja varsinkin pelikonsoleita ja elektroniikkapelejä. Esim. Vectrex, Mattel Intellivision, VIC 20, Commodore 64, SEGA Master System, NES, ja myöhemmin 80-luvun loppupuolella tuli Amiga 500, sekä Sega Megadrive, jotka olivat jo melko moderneja laitteita nykymittapuunkin mukaan. Myös kolikkopelit tulivat 80-luvun alussa. Sekä CD-musiikkisoitin 1985, eli elektroniikasta ja tietokoneista ei ollut pulaa 80-luvulla.
Nettiä ei tosin vielä ollut 80-luvulla, piti olla modeemi, ja puhelinlinjoja pitkin soitettiin purkkeihin, joista voitiin ladata softaa.
Kivaa muistelua, mutta ei mitenkään otsikon mukaista.
täh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun alussa oli jo kotitietokoneita ja varsinkin pelikonsoleita ja elektroniikkapelejä. Esim. Vectrex, Mattel Intellivision, VIC 20, Commodore 64, SEGA Master System, NES, ja myöhemmin 80-luvun loppupuolella tuli Amiga 500, sekä Sega Megadrive, jotka olivat jo melko moderneja laitteita nykymittapuunkin mukaan. Myös kolikkopelit tulivat 80-luvun alussa. Sekä CD-musiikkisoitin 1985, eli elektroniikasta ja tietokoneista ei ollut pulaa 80-luvulla.
Nettiä ei tosin vielä ollut 80-luvulla, piti olla modeemi, ja puhelinlinjoja pitkin soitettiin purkkeihin, joista voitiin ladata softaa.
Kivaa muistelua, mutta ei mitenkään otsikon mukaista.
Muutenkin oudon lukutaidotonta väkeä täällä suurin osa, kun listaavat lähinnä muistamiaan asioita 80-luvulta eivätkä vertaa sen hetkistä elämäänsä jenkki TV-sarjoihin, kuten otsikossa pyydetään tekemään. Taitaa olla samat ihmiset, jotka näitä samoja jorinoita jankuttavat useissa ketjuissa aina, kun 80-luku mainitaan otsikossa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä millaisen kuvan 80-luvusta nuo sarjat antavat, mutta itse sen ajan eläneenä voin sanoa, että oli suomessa upein vuosikymmen ikinä(ja aivan ihmeellinen ajanjakso ihmiskunnan historiassa yleisesti.) Maailma oli värikäs, yllätyksellinen, jokainen sai olla oma itsensä, osattiin juhlia täysillä miettimättä huomista, elettiin hetkessä. Rajoituksia oli hyvin vähän, mopoilla ajettiin ilman kypäriä, ruotsin laivalle pääsi risteilemään ilman vanhempia kun oli 15v(mekin teimme kaveriporukassa alaikäisinä useamman reissun autolautoilla ruotsiin, laivalla osteltiin olutta ja tupakkaa, päivät rällättiin tukholmassa) jne... Ruoka ja tavarat olivat halpoja suomalaisten tulotasoon nähden. Jokainen sai töitä jos halusi (viimeistään talonrakennustyömailta, jossa tienattiin "mukavasti" hanttihommissa). Suurin ero tähän päivään oli yksilön valtava vapaus ja se, että ihmiset olivat perhekeskeisiä, perheen asioita ei ulkopuolisille isolti juteltu. Jokainen hoiti omat asiansa, viranomaisille ei ilmoituksia helpolla tehty.Tätä ajanjaksoa on lähes mahdoton 2000-luvulla syntyneen ihmisen ymmärtää.
"Jokainen hoiti omat asiansa, viranomaisille ei ilmoituksia helpolla tehty."
Kiitos tämän, minä jouduin elämään perheessä, jossa väkivaltainen alkoholisti isä sai rauhassa riehua menemään. Vasta kun se ajoi minut ja äidin aseella asunnosta pihalle pelkät yöpaidat päällä, päätettiin että pitäisikö jonkun vihdoin puuttua asiaan.
Käteinen oli kuningas, eli siis paperiraha.
90-luvun alussa kun muutin Englantiin muutamaksi kuukaudeksi, niin mulla ei ollut mitään korttia. Ei Suomessa eikä Englannissa, nettiä ei ollut.
Kaikki hoitui lyömällä paperirahaa tiskiin. Lentoliput, vuokrat, takuut, bussiliput, junaliput, hotelliyöt, jne.
Bussilla lentokentälle, Finskin tiskille, paperirahaa tiskiin, ja tässä lippunne olkaa hyvä.
Tykkäsin. Saatoit olla anonyymi ja spontaani aivan toisella tavalla kuin nykyään.
En sen ajan nuorena pidä minkään varaamisesta etukäteen, aivan idioottien hommaa, koska se johtaa siihen että kaikkialla kaikki on varattu etukäteen, ei voi olla spontaani ja elää hetkessä enää.
Ennen homman nimi oli "first come, first served". Jos esmes lentokoneessa oli vapaata, niin sitä ei kukaan voinut ostaa nokkasi edestä jos ei ollut fyysisesti paikalla. Jos olit fyysisesti paikalla, voitit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kurt T U Rose kirjoitti:
Aika kultaa muistot, 40 vuoden päästä tämän päivän lapset muistelee kuinka auvoista elämä oli 2020-luvulla.
En usko. Niin on sielutonta ja kuollutta tämä nykyaika, että 2040 luvulla tällä menolla ei ole enää ketään ketä mitään muistelisi.
Se on se radikaalein ero kasarissa (ja ysärissä ja jopa vielä 2000-luvun alussa), että ihmiset oikeasti ELI. Niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Se negatiivinenkaan ei ole paha asia, koska sekin on liikettä. Nykyisin kaikki on täysin apaattista ja pysähtynyttä - kuollutta. Ei ole perinteitä, ei perhettä, ei kulttuuria, ei alkeellisimpiakaan tapoja, ei läheisiä, ei tavoitteita, ei pyrkimyksiä. Kaikki "tekee töitä" tai on "työttömänä". Ne ketkä tekee töitä tai opiskelee, luhistuu kuorman alle. Loput taas on siipeilijöitä mutta ne taas luhistuu pysähtyneisyyteen. Ihmiset nykyisin tiedä enää edes mitä ovat - edes yksinkertaista asiaa kuten sukupuolta.
Joten kyllä, kasarilla oli ongelmia alkoholin ja väkivallan kanssa. Mutta nykyisin on ongelmana pystyyn-kuolleisuus. Ainoa asia mitä Suomessa enää on odotettavissa, on massiivinen köyhtyminen myöskin materiaalisessa suhteessa jo tapahtuneen henkisen kuolleisuuden lisäksi. Sekä koko Suomalaisuuden katoaminen pysyvästi. Tätä polkua viitoittaa kaikkinaisen byrokratian, nillityksen ja jäkätyksen eksponetiaalinen lisääntyminen. Tiedä holhosiko edes neuvostoliitto kansaansa yhtä paljon kuin Suomi nykyisin. Joka asian "Sannat ja Saulit" tietää paremmin kuin tavan ihminen, miten pitäisi elää. Ohessa imuroivat lompakon tyhjäksi ja jakavat nekin muualle maailmalle.
Pystyynkuolleisuus voi olla vaihe. Ei voi vielä tietää. Ehkä porukka lopulta saa tarpeekseen kurjuudesta (kurjistamisesta) ja ihmisarvonsa polkemisesta. Itse peukutan sen puolesta. Meno on sen verran räikeää jo että kumma jos flippaamista ei ala tapahtua yhä enemmän. Että täytyy olla muita vaihtoehtoja kuin kaksi. Enkä puhu nyt sukupuolesta. Tuo moninaisuustyrkytys on sumutusta. Todellisuudessa elämää/ajattelua ahtautetaan entisestään jos ihmiset siihen suostuvat. Toivottavasti eivät suostu. Elämisen kirjon täytyy löytyä jostain muusta kuin sukupuolesta. Nykyinen touhuilu huutaa hälytystä.
Vierailija kirjoitti:
FatherOf3 kirjoitti:
80-luvulla pojat oli poikia ja tytöt tyttöjä. Jengi tiesi mitä sukupuolta oli ja kaikki olivat onnellisia.
Pienemmissä kaupungeissa homot eivät todellakaan olleet onnellisia syvällä kaapeissa. Jotkut seurustelivat vastakkaisen sukupuolen kanssa, etteivät paljastuisi. Homoksi epäilty sai turpiin ja joutui kaikkien kaveripiirien ulkopuolelle. Jos uskalsi tulla kaapista, niin vanhemmat hylkäsivät ja käskivät muuttamaan kotoa. Helsinki oli ainoa vähän vapaampi paikka Suomessa.
Kasarilla oli silti paljon säännöllisiä bileitä homoille ja biseksuaaleille, oli viikottaisia diskoja, leirejä kesälle, suuria koko maan viikkogaytapahtumia joillakin kesäleirintäalueilla, ja yhdistyksiä syntyi kuin sieniä sateella koko maahan. Nämä aikanaan kovin vilkkaat yhdistykset sulautuivat myöhemmin lähes kaikki Setaan, en kyllä ymmärrä miksi.
Paikkoja mainostettiin, mutta rakkaus sekä suvun painostus oli joskus musertavaa ja itsemurhiakin tapahtui. Gaykansalle oli omia lehtiä, omia ravintolailtoja ja ravintolaakin isommissa kaupungeissa, ei ollut mitään nurkkakuntaisuutta niille jotka pystyivät seuraamaan aikaansa. Silti kaikki oli uutta, ja valtaväestö oli pääasiassa vielä ahdasmielistä..
Helsingissä oli paljon gaytilaisuuksia, diskoiltoja, tapahtumia, ja klubeja, joista ei ollut puutetta. Kaikesta huolimatta länsimainen naapurimme oli valovuosia Suomea edellä, ja sinne muutti moni seksuaalipakolaiseksi. Suomi oli yleensäkin harmaa alue Venäjän ja Ruotsin välillä kaikkine sääntöineen ja luuloineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
FatherOf3 kirjoitti:
80-luvulla pojat oli poikia ja tytöt tyttöjä. Jengi tiesi mitä sukupuolta oli ja kaikki olivat onnellisia.
Pienemmissä kaupungeissa homot eivät todellakaan olleet onnellisia syvällä kaapeissa. Jotkut seurustelivat vastakkaisen sukupuolen kanssa, etteivät paljastuisi. Homoksi epäilty sai turpiin ja joutui kaikkien kaveripiirien ulkopuolelle. Jos uskalsi tulla kaapista, niin vanhemmat hylkäsivät ja käskivät muuttamaan kotoa. Helsinki oli ainoa vähän vapaampi paikka Suomessa.
Kasarilla oli silti paljon säännöllisiä bileitä homoille ja biseksuaaleille, oli viikottaisia diskoja, leirejä kesälle, suuria koko maan viikkogaytapahtumia joillakin kesäleirintäalueilla, ja yhdistyksiä syntyi kuin sieniä sateella koko maahan. Nämä aikanaan kovin vilkkaat yhdistykset sulautuivat myöhemmin lähes kaikki Setaan, en kyllä ymmärrä miksi.
Paikkoja mainostettiin, mutta rakkaus sekä suvun painostus oli joskus musertavaa ja itsemurhiakin tapahtui. Gaykansalle oli omia lehtiä, omia ravintolailtoja ja ravintolaakin isommissa kaupungeissa, ei ollut mitään nurkkakuntaisuutta niille jotka pystyivät seuraamaan aikaansa. Silti kaikki oli uutta, ja valtaväestö oli pääasiassa vielä ahdasmielistä..
Helsingissä oli paljon gaytilaisuuksia, diskoiltoja, tapahtumia, ja klubeja, joista ei ollut puutetta. Kaikesta huolimatta länsimainen naapurimme oli valovuosia Suomea edellä, ja sinne muutti moni seksuaalipakolaiseksi. Suomi oli yleensäkin harmaa alue Venäjän ja Ruotsin välillä kaikkine sääntöineen ja luuloineen.
Suomi on edelleenkin outo harmaa lintu euroopassa, taantuneen Venäjän ja Länsimaa-Ruotsin välissä.
Ei Suomella ole mitään identiteettiä. Ollaan vähän kaikkea muttei oikein mitään kunnolla.
Ehkä tämä joskus löytää jonkin suunnan mutta nyt on todella huono tilanne.
Naisvihaa, yhtenäistyyliä viimeiseen piirtoon asti. Jos erotuit joukosta, seurasi joukkolynkkaus. Loputonta homottelua ja vihaan IHAN KAIKKEA erilaisuutta kohtaan.
Kasari oli vihan vuosikymmen. En tajua miksi sitä hehkutetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usko tulevaisuuteen oli uskomattoman vahvaa 1980-luvulla. Mielestäni merkittävin ero nykyisyyteen. Ja mitä tulee elokuvaan Back to The future, olin katsomassa sen kahteen kertaan elokuvissa kun päästiin ilmaiseksi. Mielestäni 80-luvun henki on siihen hyvin tallentunut, fiilis. Autoja ei tosin suominuorisolla samaan tapaan ollut. (50-luku on leffassa enemmän läsnä, miten oikein, en osaa sanoa)
Sillä tavalla, että siinä matkustetaan 50-luvulle?
Paluu tulevaisuuteen oli ensimmäinen ei-lastenelokuva, jonka näin elokuvateatterissa, ja sen jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa syömään pizzan oikeassa pizzeriassa. Aina kun tunnen esim. katkarapujen tai oreganon maun/tuoksun, joka oli tuolloin uusi kokemus, tämä palaa vieläkin mieleen.
Pukeuduin silloin tyyliin Dallas, ihailin Pamelan vaatetusta ja hiuksia. Suuret, olalla kannettavat matkapuhelimet Wall St malliin, olivat coolia. Saattoi puhua keskellä katua. Elokuva Jumping Jack Flash, Woopie keskusteli tietokoneen välityksellä, voiko tuo olla totta. On muuten edelleenkin yksi suosikki leffani. ER oli 90 -lukua, mutta St.Elswhere 80-luvun sairaaladraama. Siinä juostiin Bostonin kaupungin sairaalan käytävillä ja tapeltiin Dorchesterin jengiä vastaan. Siis minulle lähihistoriaa. Ajat olivat toiset, mutta vuosikymmen oli hyvä. Ei tiedetty vielä 90-luvun lamasta. Matkustettiin junilla ympäri maailmaa eikä ollut huolta huomisesta. Bruce Springsteen oli kova sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla matkusteltiin paljon.
Käytiin Kanarialla ja Välimeren kohteissa, kuten Rhodos, Kreeta jne.
Suomi ei ollut silloinkaan takapajula, sen kummemmin kuin muutkaan maat.
Upea aikakausi ja puhdas, kuten joku aiemmin sanoi.
Bussikuskin tai postinkantajan palkalla maksettiin asuntolainat ja autot.Ei todellakaan matkusteltu kuin nykyään. Jos vertaat lentomatkojen määrää nykyaikaan, kyse on hyvin marginaalisesta touhusta. Ei 80-luvulla ollut halpalentoja. Nuoret matkustivat junalla Eurooppaan.
Matkusteltiin paljon, ei ehkä niin paljon kun nykyään, mutta ei se ollut harvojen huvi.
Halvemmat lennot tuli jo 70-luvulla, nykyisen kaltaisia halpalentoja ei ollut, mutta nehän ovat nykyäänkin nuoremmilla ja yksin kulkeville - ei nelihenkinen perhe matkustele halpalennoilla tänäkään päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Munkkivuori-sarjassa on aidon tuntuista kuvausta kasarilta.
T: kasarin lapsi
Muuta vikaa ole, kuin että lapset ovat liian "kauniita". Liian siistit hiukset ja vaatteet.
Todellisuudessa oli kaiken maailman "macgyveriä" ja kattilalla tehtyä hapsuista pottakampausta. Kerrostalolähiöissä siis. Kyllähän silloinkin "lääkärien lapset" parturissa kävi. Mutta ne lääkärit asui silloinkin omakotialueilla.
Samoin kukaan ei tupakoi. Todellisuudessa kasarilla lähes joka kämpässä ja paikassa belmontti kärysi ja tuhkakuppeja oli pöydät niin olkkarissa kuin keittiössäkin.
Eli - epärealistinen.
Näytettiinhän Munkkivuoressa tupakointia. Keskushenkilöistä ainakin Pete tupakoi, kovispoika Jimi tupakoi, ja siinä isompien nuorten porukassa jossa se vihreämaiharinen tyyppi oli, oli tupakointia.
Eivät kaikki silloinkaan tupakoineet, itse en muista lapsuudesta kuin yhden vanhempieni monista tuttavaperheistä, jossa olisi tupakoitu. Kahden parhaan ala-astekaverini vanhemmat tupakoivat kyllä myös. Mutta esim. omat vanhemmat suhtautuivat päinvastoin todella jyrkän kielteisesti. Kun itse jäin vanhemmille kiinni tupakasta joskus 5-6-luokkalaisena, niin selittelyjä ei kuunneltu, vaan "vieroitushoito" annettiin koivunoksalla paljaille pakaroille. Yksi esimerkki sekin asiasta, joka silloin oli hyväksyttävyyden rajojen sisällä mutta nykyään ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
FatherOf3 kirjoitti:
80-luvulla pojat oli poikia ja tytöt tyttöjä. Jengi tiesi mitä sukupuolta oli ja kaikki olivat onnellisia.
Pienemmissä kaupungeissa homot eivät todellakaan olleet onnellisia syvällä kaapeissa. Jotkut seurustelivat vastakkaisen sukupuolen kanssa, etteivät paljastuisi. Homoksi epäilty sai turpiin ja joutui kaikkien kaveripiirien ulkopuolelle. Jos uskalsi tulla kaapista, niin vanhemmat hylkäsivät ja käskivät muuttamaan kotoa. Helsinki oli ainoa vähän vapaampi paikka Suomessa.
Nyt vedetään suurella väripensselillä - oletko katsonut jonkun Hollywood-elokuvan homontuskasta jossain Alabamassa, missä lopussa homo hirtetään.
Meidän kaupungissa, missä oli kasarilla noin kuusikymmentätuhatta asukasta, tiesin monia homoja ja niille seläntakaa tirskuttiin - KUTEN NUORET TEKEVÄT TÄNÄKIN PÄIVÄNÄ.
Eikä vanhemmat mitenkään maagisesti hyljänneet homoja 80-luvulla sen herkemmin kuin nykäänkään jos on siihen taipuvainen.
Kekkosen kausi päättyi jo 80-luvun alussa, hän joutui luopumaan virastaan sairauden takia, ja hän kuoli muistaakseni v. -81 tai -82.
Niin ja se oli nimenomaan avomielinen Hesa jossa väkivalta rehotti kasarilla aika pahoin tavoin.
Ellu175 kirjoitti:
Kekkosen kausi päättyi jo 80-luvun alussa, hän joutui luopumaan virastaan sairauden takia, ja hän kuoli muistaakseni v. -81 tai -82.
Kekkonen erosi 27.10.1981, mutta kuoli vasta 31.8.1986.
Muistan kyllä filosofointiin taipuvaisena lapsena ajatelleeni jo siinä välissä, että koska siitä ei ollut sen eronsa jälkeen kuulunut enää mitään, niin oli oikeastaan sama kuin se olisi jo kuollut.
Netflixin Black mirror bandersnatch leffa kuvastaa aika todenmukaisesti kasaria
lokuvista puheenollen katso Täältä tullaan elämä-leffa. Semmoista elämä oli SUOMESSA
Tarkkis-sarjassa on myös aito kasaritunnelma, yksinkertaisesti kun on kuvattukin kasarilla.
Siinä näkee nyt sitä aitoa lasten ja aikuisten hiustyyliä, vaatetusta ja onpa joukossa tuo "punkkarityylinenkin" radikaali. Samoin naisilla oli todella paljon permanenttia. Sitäkään monissa jälkikäteen tehdyissä televisiosarjoissa/elokuvissa ei muisteta. Collie (lassie) tai saksanpaimenkoira oli yleisimpiä koiria. Ei ollut näitä kultaisianoutajia tai karvapallo pikkupiskejä vielä.
https://areena.yle.fi/1-3802900
Tuossa näkee esimakua ja "dailymotionissa" on jopa kokonaisia jaksoja katsottavissa tarkkiksesta.
Ei nuo ajat oikeasti niin huonoja ollut. Ihmisiä oli ympärillä joka paikassa ja ihan valtava määrä. Koskaan ei tarvinnut yksin kököttää niin kuin nykyisin pitää. Kaikki zompieina vain tuijottaa jotain ruutua.