Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?

Niin kyllä jo 70-luvullakin matkusteltiin, mutta vähemmän kuin nykyään.

Ulkomailla oli silloin oikeasti erilaista, ei ollut tätä nykyistä globalisaatiota.

Ei ollut länsimäisten ketjujen ravintoloita ja kauppoja kaikkialla. Oli vain paikallisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vievieviekauaspois kirjoitti:

Areena arkistoston uutista näkee pinnalta Suomen yleistilan, mutta 80 luku eli oma 10-20v, koulussa käytiin, opettajia kuunneltiin, paitsi se yksi luokassa aina äänessä, oli pakko hiihto, pakko yleisurheilu, laulu, kuvis yms kisat koulussa. Alaasteella leikittiin yhessä poikien kaa, yläasteella pareittain murkissa ulkona aina välkät, satoi tai paistoi. Pari opee aina kävi sätkällä tunnilla, toiset välkällä.

Kotona syötiin kala-makkarakeittoo, muusia ja lihapullia, pitsa tuli vasta n. 85 ravintolaan ihan mentiin, oli hienoo. Viikonlopun illat vietettiin serkulla ja mummolassa tai kierrettiin kylää ympäriinsä kävellen tai autoilla ja luisteltiin ja kesällä ajeltiin pyörillä uimaan ja jokapaikkaan ite. Tai perheen kanssa tätin mökille 2kk kalateltiin ja oltiin vaakiireityä. Tukka kiharalla pystyssä hulmusi, ei voinut olla liian suurta luomusta, vaatteet väljiä ja collegee ja lepakohihaa, sammareita ja farkkuja. VHS leffa Videoita käytiin vuokraa hämärientyyppien liikkeistä ja Ärrältä. Tv ei tullu muuta kuin LiveAid, Ja McGyver joku Hitchcock. Dianan ja Charlesin häät. Eipä tullu ikinä katottuu uutisia. Never. Radiosta nauhotettiin biisit kasetille ja musaliikkeestä abat, hassisenkoneet ja pellemiljoonat. Isä ja äiti olivat aina töissä, lapsilisät muutama markan kymppi kk, sai merkkarit, t-paijan ja Suosikit ostetuu ja julisteet liimattuu seinille, kattoon...pari kertaa käytiin risteilyllä Ruottissa ja Tallinnassa, tai yo lahjana Epsanjassa. Golfilla, Kuplalla tai Ladalla ajeltiin lukio läpi. Oli niin tylsää, muualle amikseen ja merten taa 90 luvuksi lamaa pakoon.

Siis kävittekö te Tallinnassa risteilyllä 80-luvulla?

Tuo taisi olla feikkijonne. Puhui itsensä pussiin tuolla Tallinnan-risteilyväitteellään.

Mitä uutisiin tulee, niin niitähän seurattiin Suomessa tosi tarkkaan 80-luvulla, koska haluttiin tietää maailman asioista: uutiset olivat yksi kurkistusaukko maailmalle täältä vielä silloin niin turvaisasta lintukodosta.

Kylmän sodan uhka oli jatkuvasti läsnä jossain taustalla, joten myös nuoria ihmisiä kiinnosti kyllä kovasti, missä milloinkin mennään sen suhteen.

Matkustamisesta: ihmiset kävivät paljon risteilyllä Ruotsissa. Finnjetillä taas pääsi käymään Länsi-Saksassa ja Länsi-Saksan kautta pääsi kätevästi muualle Eurooppaan. Mutta eivät suomalaiset saati muut länsimaalaiset suinkaan missään Neuvostoliittoon kuuluvassa Tallinnassa käyneet risteilyllä. Viro oli vielä 80-luvulla osa Neuvostoliittoa ja täysin suljettu yhteiskunta. Ei sinne niin vain päässyt risteilemään kuten nykyään.

Suomesta lennettiin 80-luvulla paljon lomailemaan mm. Manner-Espanjan Aurinkorannikolle + Espanjan saarille: Mallorcalle, Ibizalle, Teneriffalle ja Kanariansaarille. Myös Italiaan ja Kreikkaan lennettiin paljon lomailemaan. Nuoret kävivät paljon interreilaamassa ympäri Eurooppaa ja näkivät maailmaa laajemmin. Vaihto-oppilaita lähti paljon Suomesta mm. Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan ja Länsi-Saksaan vuodeksi. Sieltä tultiin takaisin joko "maitojunalla" tai yhtä kokemusta rikkaampana.

Tällaisia juttuja tuli tänään mieleen.

T. 49-vuotias täti

Kyllä Neuvostoliitossa käytiin 1980-luvulla, sinne pääsi matkustamaan. Tallinnaan meni matkustajalaivoja yms. viisumi piti tietysti olla kuten vielä pitkään 1990-luvullakin. 1980-luvulla suomalaiset matkailijat matkustivat paljon eri puolilla Neuvostoliittoa. Mustanmeren rannikon lomakohteet (mm. Sotsi, Krim, Batumi, Odessa) olivat suosittuja koska sinne sai edullisemmin matkan kuin vaikkapa Kreikkaan tai Espanjaan.

Suomalaiset matkustivat tietysti myös Leningradiin ja Moskovaan. Sekä vielä kauemmas mm. Uzbekistania myöten mutta näihin tietysti vähemmissä väärin kuin vaikkapa Leningradiin.

1980-luvulla matkustettiin myös Euroopassa Interraililla, siis junalla. Kävin kaksi kertaa 1980-luvun loppupuolella Interraililla. Tuli kierrettyä paljon etenkin Saksaa, Ranskaa ja Italiaa. Nukuttiin junissa ja halvoissa hostelleissa. Riminillä kävin silloin ensimmäistä kertaa ja ihastuin tosi paljon. Unkarista käytiin ostamassa reppuun paljon ruokaa, yöjunalla Keleti pu, ja sitten etsittiin ruokakauppa kun oltiin kuultu, että ruoka oli siellä niin halpaa, melkein ilmaista, ja olikin se, ja sitten palattiin seuraavalla yöjunalla takaisin Saksaan reppu täynnä ruokaa. Saksalaiset junat oli siihen aikaan käteviä, niissä oli sellaiset hyttiosastot, joista pystyi vetämään penkit lepoasentoon vastakkain kiinni toisiinsa, niin että koko hytti tuli sängyksi, ja siellä nukuttiin yöllä vieraitten ihmisten kanssa vierekkäin siskonpedissä. 

Jatkan vielä. Ruotsinlaivoissa oli sleep-in-osastot. Ei tarvinnut ostaa hyttiä, vaan pystyi ostamaan halvan kansipaikan ja nukkumaan ilmaiseksi sleep-in-osastolla, se oli jossain sisääntulokannella lähellä respaa sellainen alue, missä oli paljon kerrossänkyjä. Sinne vaan mentiin nukkumaan. Maailma oli jotenkin turvallisempi silloin.

Tai siis oli oikeasti paljon vaarallisempi, mutta siitä ei välitetty. Hurjia tarinoita noilta laivoilta kerrottiin. Ja kyllähän niiltä porukkaa katosi.

Kasarin henki oli, että haluttiin uskoa, että kaikki oli hyvää ja turvallista. Ihan samanlaista suhtautuminen oli myös itänaapuriin, sinisilmäistä. Tiedettiin, oli kerrottu, mutta kun ei juuri itseä koskettanut, niin uskottiin hyvään. 

Tämä nyt on aivan tuulesta temmattua!

Todellakin. 80-luvulla pelättiin ydinsotaa ja kylmä sota oli koko ajan läsnä.

Minä en ainakaan pelännyt mitään sotaa kunnolla silloin 1980-luvulla. Enemmän pelkään sen toteutuvan nyt 2020-luvulla kuin silloin. 1980-luvulla se ei toteutunut, vaikka Reagan sitä kovin yrittikin. Hänen pelastuksensa oli Gorbatshov, joka oli oikeasti liberaali neuvostojohtaja. Sellainen oli myös nykyisen Venäjän ensimmäinen presdentti Boris Jeltsin.

Video, joka on tosin jo 1990-luvun puolelta. Se on ajalta jolloin kaikki oli oikeasti menossa vielä oikeaan suuntaan. Sepä ei kaikille kelvannut. Siinä asiassa voi kaikki mennä itseensä, kun sitä omaa kyynisyyttään esiin nostelee.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tirsk! Esität videon 90-luvulta kun puhut 80-luvusta. Kasaa itsesi.

Mahdoinkohan aivan itse kirjoittaa  tuohon näin: Video, joka on tosin jo 1990-luvun puolelta.

Ja mahtoikohan olla niinkin, että 1990-luku oli ensimmäinen irtiotto 1980-luvusta? Eli, paljon oli vielä samoin, mutta tosi paljon eri lailla. Kansainvälinen politiikka muun muassa oli muuttunut rajusti, koska NL lakkasi olemasta. Mutta, kaikki se muutos alkoi tietenkin jo 1980-luvulla. Joten, kasaa ihan itsesi vaan.

Kurt T U Rose kirjoitti:

Aika kultaa muistot, 40 vuoden päästä tämän päivän lapset muistelee kuinka auvoista elämä oli 2020-luvulla.

En usko. Niin on sielutonta ja kuollutta tämä nykyaika, että 2040 luvulla tällä menolla ei ole enää ketään ketä mitään muistelisi.

Se on se radikaalein ero kasarissa (ja ysärissä ja jopa vielä 2000-luvun alussa), että ihmiset oikeasti ELI. Niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Se negatiivinenkaan ei ole paha asia, koska sekin on liikettä. Nykyisin kaikki on täysin apaattista ja pysähtynyttä - kuollutta. Ei ole perinteitä, ei perhettä, ei kulttuuria, ei alkeellisimpiakaan tapoja, ei läheisiä, ei tavoitteita, ei pyrkimyksiä. Kaikki "tekee töitä" tai on "työttömänä". Ne ketkä tekee töitä tai opiskelee, luhistuu kuorman alle. Loput taas on siipeilijöitä mutta ne taas luhistuu pysähtyneisyyteen. Ihmiset nykyisin tiedä enää edes mitä ovat - edes yksinkertaista asiaa kuten sukupuolta.

Joten kyllä, kasarilla oli ongelmia alkoholin ja väkivallan kanssa. Mutta nykyisin on ongelmana pystyyn-kuolleisuus. Ainoa asia mitä Suomessa enää on odotettavissa, on massiivinen köyhtyminen myöskin materiaalisessa suhteessa jo tapahtuneen henkisen kuolleisuuden lisäksi. Sekä koko Suomalaisuuden katoaminen pysyvästi. Tätä polkua viitoittaa kaikkinaisen byrokratian, nillityksen ja jäkätyksen eksponetiaalinen lisääntyminen. Tiedä holhosiko edes neuvostoliitto kansaansa yhtä paljon kuin Suomi nykyisin. Joka asian "Sannat ja Saulit" tietää paremmin kuin tavan ihminen, miten pitäisi elää. Ohessa imuroivat lompakon tyhjäksi ja jakavat nekin muualle maailmalle.

Muistot matkoilta 80- ja 90-luvun alusta ovat ihania. Nykyään ei edes tee mieli matkailla niin kovasti, kun kaikkialla alkaa olla aika samanlaista. Ihmiset puhuvat englantia ja joka lomakohteessa on tosiaan ne samat kansainväliset ketjut ja ruuat. Ennen tunsi tosiaan olevansa matkalla, kun ei ollut kännyköitä, joilla olisi yhteyden kotiin saanut, ja piti vaihtaa aina kyseisen maan valuuttaa. Ennen matkaa hain pankista matkashekkejä, joista osan kirjoitutuin Saksan markoille ja osan Yhdysvaltain dollareille.

Moniin kuuluisiin nähtävyyksiin, joihin nyt joutuu jonottamaan ja joihin on rakennettu lisäkomplekseja ja eteen tuotu betoniporsaita, pääsi silloin 80-luvulla kun vain parkkeerasi auton siihen eteen ja meni sisään. Nykyään omalla autolla ei edes pääse nähtävyyksien lähelle.

Stranger thingsistä tai white noisesta en osaa sanoa, mutta noi kaks muuta esimerkkiä niin, ei ollut aikakoneita vielä 80-luvulla, eikä pystynyt pommia oikeasti rakentamaan klemmarista, purukumista ja oksasta, eikä pystynyt kaatamaan minkään maan hallitusta pelkällä linkkuveitsellä. MacGyverin tukka on valitettavasti autenttinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vievieviekauaspois kirjoitti:

Areena arkistoston uutista näkee pinnalta Suomen yleistilan, mutta 80 luku eli oma 10-20v, koulussa käytiin, opettajia kuunneltiin, paitsi se yksi luokassa aina äänessä, oli pakko hiihto, pakko yleisurheilu, laulu, kuvis yms kisat koulussa. Alaasteella leikittiin yhessä poikien kaa, yläasteella pareittain murkissa ulkona aina välkät, satoi tai paistoi. Pari opee aina kävi sätkällä tunnilla, toiset välkällä.

Kotona syötiin kala-makkarakeittoo, muusia ja lihapullia, pitsa tuli vasta n. 85 ravintolaan ihan mentiin, oli hienoo. Viikonlopun illat vietettiin serkulla ja mummolassa tai kierrettiin kylää ympäriinsä kävellen tai autoilla ja luisteltiin ja kesällä ajeltiin pyörillä uimaan ja jokapaikkaan ite. Tai perheen kanssa tätin mökille 2kk kalateltiin ja oltiin vaakiireityä. Tukka kiharalla pystyssä hulmusi, ei voinut olla liian suurta luomusta, vaatteet väljiä ja collegee ja lepakohihaa, sammareita ja farkkuja. VHS leffa Videoita käytiin vuokraa hämärientyyppien liikkeistä ja Ärrältä. Tv ei tullu muuta kuin LiveAid, Ja McGyver joku Hitchcock. Dianan ja Charlesin häät. Eipä tullu ikinä katottuu uutisia. Never. Radiosta nauhotettiin biisit kasetille ja musaliikkeestä abat, hassisenkoneet ja pellemiljoonat. Isä ja äiti olivat aina töissä, lapsilisät muutama markan kymppi kk, sai merkkarit, t-paijan ja Suosikit ostetuu ja julisteet liimattuu seinille, kattoon...pari kertaa käytiin risteilyllä Ruottissa ja Tallinnassa, tai yo lahjana Epsanjassa. Golfilla, Kuplalla tai Ladalla ajeltiin lukio läpi. Oli niin tylsää, muualle amikseen ja merten taa 90 luvuksi lamaa pakoon.

Siis kävittekö te Tallinnassa risteilyllä 80-luvulla?

Tuo taisi olla feikkijonne. Puhui itsensä pussiin tuolla Tallinnan-risteilyväitteellään.

Mitä uutisiin tulee, niin niitähän seurattiin Suomessa tosi tarkkaan 80-luvulla, koska haluttiin tietää maailman asioista: uutiset olivat yksi kurkistusaukko maailmalle täältä vielä silloin niin turvaisasta lintukodosta.

Kylmän sodan uhka oli jatkuvasti läsnä jossain taustalla, joten myös nuoria ihmisiä kiinnosti kyllä kovasti, missä milloinkin mennään sen suhteen.

Matkustamisesta: ihmiset kävivät paljon risteilyllä Ruotsissa. Finnjetillä taas pääsi käymään Länsi-Saksassa ja Länsi-Saksan kautta pääsi kätevästi muualle Eurooppaan. Mutta eivät suomalaiset saati muut länsimaalaiset suinkaan missään Neuvostoliittoon kuuluvassa Tallinnassa käyneet risteilyllä. Viro oli vielä 80-luvulla osa Neuvostoliittoa ja täysin suljettu yhteiskunta. Ei sinne niin vain päässyt risteilemään kuten nykyään.

Suomesta lennettiin 80-luvulla paljon lomailemaan mm. Manner-Espanjan Aurinkorannikolle + Espanjan saarille: Mallorcalle, Ibizalle, Teneriffalle ja Kanariansaarille. Myös Italiaan ja Kreikkaan lennettiin paljon lomailemaan. Nuoret kävivät paljon interreilaamassa ympäri Eurooppaa ja näkivät maailmaa laajemmin. Vaihto-oppilaita lähti paljon Suomesta mm. Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan ja Länsi-Saksaan vuodeksi. Sieltä tultiin takaisin joko "maitojunalla" tai yhtä kokemusta rikkaampana.

Tällaisia juttuja tuli tänään mieleen.

T. 49-vuotias täti

Kyllä Neuvostoliitossa käytiin 1980-luvulla, sinne pääsi matkustamaan. Tallinnaan meni matkustajalaivoja yms. viisumi piti tietysti olla kuten vielä pitkään 1990-luvullakin. 1980-luvulla suomalaiset matkailijat matkustivat paljon eri puolilla Neuvostoliittoa. Mustanmeren rannikon lomakohteet (mm. Sotsi, Krim, Batumi, Odessa) olivat suosittuja koska sinne sai edullisemmin matkan kuin vaikkapa Kreikkaan tai Espanjaan.

Suomalaiset matkustivat tietysti myös Leningradiin ja Moskovaan. Sekä vielä kauemmas mm. Uzbekistania myöten mutta näihin tietysti vähemmissä väärin kuin vaikkapa Leningradiin.

1980-luvulla matkustettiin myös Euroopassa Interraililla, siis junalla. Kävin kaksi kertaa 1980-luvun loppupuolella Interraililla. Tuli kierrettyä paljon etenkin Saksaa, Ranskaa ja Italiaa. Nukuttiin junissa ja halvoissa hostelleissa. Riminillä kävin silloin ensimmäistä kertaa ja ihastuin tosi paljon. Unkarista käytiin ostamassa reppuun paljon ruokaa, yöjunalla Keleti pu, ja sitten etsittiin ruokakauppa kun oltiin kuultu, että ruoka oli siellä niin halpaa, melkein ilmaista, ja olikin se, ja sitten palattiin seuraavalla yöjunalla takaisin Saksaan reppu täynnä ruokaa. Saksalaiset junat oli siihen aikaan käteviä, niissä oli sellaiset hyttiosastot, joista pystyi vetämään penkit lepoasentoon vastakkain kiinni toisiinsa, niin että koko hytti tuli sängyksi, ja siellä nukuttiin yöllä vieraitten ihmisten kanssa vierekkäin siskonpedissä. 

Jatkan vielä. Ruotsinlaivoissa oli sleep-in-osastot. Ei tarvinnut ostaa hyttiä, vaan pystyi ostamaan halvan kansipaikan ja nukkumaan ilmaiseksi sleep-in-osastolla, se oli jossain sisääntulokannella lähellä respaa sellainen alue, missä oli paljon kerrossänkyjä. Sinne vaan mentiin nukkumaan. Maailma oli jotenkin turvallisempi silloin.

Tai siis oli oikeasti paljon vaarallisempi, mutta siitä ei välitetty. Hurjia tarinoita noilta laivoilta kerrottiin. Ja kyllähän niiltä porukkaa katosi.

Kasarin henki oli, että haluttiin uskoa, että kaikki oli hyvää ja turvallista. Ihan samanlaista suhtautuminen oli myös itänaapuriin, sinisilmäistä. Tiedettiin, oli kerrottu, mutta kun ei juuri itseä koskettanut, niin uskottiin hyvään. 

Tämä nyt on aivan tuulesta temmattua!

Todellakin. 80-luvulla pelättiin ydinsotaa ja kylmä sota oli koko ajan läsnä.

Ei sitä ydinsodan uhkaa pidä liioitella, sillä kauhun tasapaino esti suurvaltojen välisen suoran sodan. Reagan ja Gorbatshov pystyivät myös neuvottelemaan asioista. Kylmä sota näkyi ehkä selviten siinä että suurin osa maailman maista laskettiin kuuluvaksi joko Yhdysvaltain tai Neuvostoliiton leiriin Afrikan ja Aasian maita myöten. Suomi yritti vakuutella puoluettomuutta vaikka itänaapurin kanssa oli YYA-sopimus.

Vierailija kirjoitti:

Tytär just sanoi, että hän ei pystyisi syömään maksanakkaraa tai lauantaimakkaraakaan. Mä en myöskään. Sitten muistin, että lapsena 80-luvulla söin molempia hyvällä ruokahalulla.

Meillä viipaloitiin lenkkiä ruislimpun päälle. Suolakurkkua ehkä siihen.

Sitten hoksattiin me lapset että balkaninmakkara maistuu hyvältä ja isä alkoi ostaa sitä. Ainoa juusto mitä syötiin vuosikaudet oli Edam. Äiti toi joskus kermajuustoa, Turunmaata.

Mutta kotisuokaa tehtiin ja lapsenahan kaikki periaatteessa maistuu hyvältä. Näkkileipää kului myös monessa perheessä runsaasti. Nk roskaruoka ei kuulunut arkeen.

Vierailija kirjoitti:

FatherOf3 kirjoitti:

80-luvulla pojat oli poikia ja tytöt tyttöjä. Jengi tiesi mitä sukupuolta oli ja kaikki olivat onnellisia.

Pienemmissä kaupungeissa homot eivät todellakaan olleet onnellisia syvällä kaapeissa. Jotkut seurustelivat vastakkaisen sukupuolen kanssa, etteivät paljastuisi. Homoksi epäilty sai turpiin ja joutui kaikkien kaveripiirien ulkopuolelle. Jos uskalsi tulla kaapista, niin vanhemmat hylkäsivät ja käskivät muuttamaan kotoa. Helsinki oli ainoa vähän vapaampi paikka Suomessa.

Tämä on vähän ristiriitaista: seksuaalivähemmistöt ovat vapautuneet, mutta tuntuu, että heteroita kontrolloidaan ja paljon.

Kasarilla ja vielä ysärillä teinit pyörivät omissa porukoissaan ja tekivät aika lailla ilman valvontaa, mitä lystäsivät. Amikset ajeluttivat yläastelaisia ja suhteet olivat moninaisempia, ilman että joku kyttäsi hysteerisesti kuka tekee mitänkin kenen kanssa. Chateissä trollailtiin, ilman että joku esti seuraavaksi sun päätelaitteen ja kaikki sillä luodut tunnukset. Mielenterveysongelmia oli silti paljon vähemmän, luultavasti siksi, että painostava valvonnan ja huumorintajuttomuuden ilmapiiri puuttui. IRC-galleria oli rento ja rempseä, käyttäjiensä näköinen. Instat ja snapchatit taas ovat pelkkää esittämistä ja filttereitä ja ajavat nuoret tytöt mielenterveysongelmiin vääristyneen kehonkuvan ja bling bling -elämän esittämisellään. Nykyään tuntuu, että some on yksi valvonta- ja markkinointikoneisto.

Joku Vauva.fi ja Ylilauta ovat vielä vähän ysäriä, eivät niin kontrolloituja ja kaupallistettuja kuin kaiki nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Kurt T U Rose kirjoitti:

Aika kultaa muistot, 40 vuoden päästä tämän päivän lapset muistelee kuinka auvoista elämä oli 2020-luvulla.

En usko. Niin on sielutonta ja kuollutta tämä nykyaika, että 2040 luvulla tällä menolla ei ole enää ketään ketä mitään muistelisi.

Se on se radikaalein ero kasarissa (ja ysärissä ja jopa vielä 2000-luvun alussa), että ihmiset oikeasti ELI. Niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Se negatiivinenkaan ei ole paha asia, koska sekin on liikettä. Nykyisin kaikki on täysin apaattista ja pysähtynyttä - kuollutta. Ei ole perinteitä, ei perhettä, ei kulttuuria, ei alkeellisimpiakaan tapoja, ei läheisiä, ei tavoitteita, ei pyrkimyksiä. Kaikki "tekee töitä" tai on "työttömänä". Ne ketkä tekee töitä tai opiskelee, luhistuu kuorman alle. Loput taas on siipeilijöitä mutta ne taas luhistuu pysähtyneisyyteen. Ihmiset nykyisin tiedä enää edes mitä ovat - edes yksinkertaista asiaa kuten sukupuolta.

Joten kyllä, kasarilla oli ongelmia alkoholin ja väkivallan kanssa. Mutta nykyisin on ongelmana pystyyn-kuolleisuus. Ainoa asia mitä Suomessa enää on odotettavissa, on massiivinen köyhtyminen myöskin materiaalisessa suhteessa jo tapahtuneen henkisen kuolleisuuden lisäksi. Sekä koko Suomalaisuuden katoaminen pysyvästi. Tätä polkua viitoittaa kaikkinaisen byrokratian, nillityksen ja jäkätyksen eksponetiaalinen lisääntyminen. Tiedä holhosiko edes neuvostoliitto kansaansa yhtä paljon kuin Suomi nykyisin. Joka asian "Sannat ja Saulit" tietää paremmin kuin tavan ihminen, miten pitäisi elää. Ohessa imuroivat lompakon tyhjäksi ja jakavat nekin muualle maailmalle.

Tuntuu että vaikka kasarillakin oli viihdettä ja hömppää ja omat juorulehtensä, niin porukka osasi kuitenkin erottaa arvokkaat ja todelliset asiat ainakin paremmin. Korkeakulttuuri oli esillä ihan eritavalla eikä sen roolia sivistyttäjänä kukaan oikein pilkannut. Nyt millään ei saisi oikein olla arvoa, siis muulla kuin oman napanöyhdän kaivelulla. Tälle itsekeskeiselle kaivelulle rakennetaan sanomalehdetkin.

Valtakulttuuri alkaa olla nyt sellaista, että siitä on käännyttävä pois, lähdettävä etsimään parempia sisältöjä ja arvoa elämäänsä muualta. Vaikka sanotaan että yhtenäiskulttuurin aika on ohi, niin kyllä äänekkäimmät ja röyhkeimmät kaappaavat huomion omilla ismeillään ja haluavat vaientaa muita. Jos suomettumisen aika oli sitten joiltain osi samanlaista niin sitävasten ymmärtää myös vastakulttuurien raivon mm musiikissa. Silloin väkivalta saattoi kätkeytyä kaikkitietävään normiaikuisuuteen. Nyt tuntuu että (hyvä ja viisas) aikuisuus ja siihen liittyvät valinnat/vastuu ovat pilkan ja mitätöinnin kohteina. Entiset kapinalliset katsovat nykytouhua hämmentyneinä. Pitikö tämä mennä näin nurin? Voiko kaaokselle rakentaa mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vievieviekauaspois kirjoitti:

Areena arkistoston uutista näkee pinnalta Suomen yleistilan, mutta 80 luku eli oma 10-20v, koulussa käytiin, opettajia kuunneltiin, paitsi se yksi luokassa aina äänessä, oli pakko hiihto, pakko yleisurheilu, laulu, kuvis yms kisat koulussa. Alaasteella leikittiin yhessä poikien kaa, yläasteella pareittain murkissa ulkona aina välkät, satoi tai paistoi. Pari opee aina kävi sätkällä tunnilla, toiset välkällä.

Kotona syötiin kala-makkarakeittoo, muusia ja lihapullia, pitsa tuli vasta n. 85 ravintolaan ihan mentiin, oli hienoo. Viikonlopun illat vietettiin serkulla ja mummolassa tai kierrettiin kylää ympäriinsä kävellen tai autoilla ja luisteltiin ja kesällä ajeltiin pyörillä uimaan ja jokapaikkaan ite. Tai perheen kanssa tätin mökille 2kk kalateltiin ja oltiin vaakiireityä. Tukka kiharalla pystyssä hulmusi, ei voinut olla liian suurta luomusta, vaatteet väljiä ja collegee ja lepakohihaa, sammareita ja farkkuja. VHS leffa Videoita käytiin vuokraa hämärientyyppien liikkeistä ja Ärrältä. Tv ei tullu muuta kuin LiveAid, Ja McGyver joku Hitchcock. Dianan ja Charlesin häät. Eipä tullu ikinä katottuu uutisia. Never. Radiosta nauhotettiin biisit kasetille ja musaliikkeestä abat, hassisenkoneet ja pellemiljoonat. Isä ja äiti olivat aina töissä, lapsilisät muutama markan kymppi kk, sai merkkarit, t-paijan ja Suosikit ostetuu ja julisteet liimattuu seinille, kattoon...pari kertaa käytiin risteilyllä Ruottissa ja Tallinnassa, tai yo lahjana Epsanjassa. Golfilla, Kuplalla tai Ladalla ajeltiin lukio läpi. Oli niin tylsää, muualle amikseen ja merten taa 90 luvuksi lamaa pakoon.

Siis kävittekö te Tallinnassa risteilyllä 80-luvulla?

Tuo taisi olla feikkijonne. Puhui itsensä pussiin tuolla Tallinnan-risteilyväitteellään.

Mitä uutisiin tulee, niin niitähän seurattiin Suomessa tosi tarkkaan 80-luvulla, koska haluttiin tietää maailman asioista: uutiset olivat yksi kurkistusaukko maailmalle täältä vielä silloin niin turvaisasta lintukodosta.

Kylmän sodan uhka oli jatkuvasti läsnä jossain taustalla, joten myös nuoria ihmisiä kiinnosti kyllä kovasti, missä milloinkin mennään sen suhteen.

Matkustamisesta: ihmiset kävivät paljon risteilyllä Ruotsissa. Finnjetillä taas pääsi käymään Länsi-Saksassa ja Länsi-Saksan kautta pääsi kätevästi muualle Eurooppaan. Mutta eivät suomalaiset saati muut länsimaalaiset suinkaan missään Neuvostoliittoon kuuluvassa Tallinnassa käyneet risteilyllä. Viro oli vielä 80-luvulla osa Neuvostoliittoa ja täysin suljettu yhteiskunta. Ei sinne niin vain päässyt risteilemään kuten nykyään.

Suomesta lennettiin 80-luvulla paljon lomailemaan mm. Manner-Espanjan Aurinkorannikolle + Espanjan saarille: Mallorcalle, Ibizalle, Teneriffalle ja Kanariansaarille. Myös Italiaan ja Kreikkaan lennettiin paljon lomailemaan. Nuoret kävivät paljon interreilaamassa ympäri Eurooppaa ja näkivät maailmaa laajemmin. Vaihto-oppilaita lähti paljon Suomesta mm. Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan ja Länsi-Saksaan vuodeksi. Sieltä tultiin takaisin joko "maitojunalla" tai yhtä kokemusta rikkaampana.

Tällaisia juttuja tuli tänään mieleen.

T. 49-vuotias täti

Kyllä Neuvostoliitossa käytiin 1980-luvulla, sinne pääsi matkustamaan. Tallinnaan meni matkustajalaivoja yms. viisumi piti tietysti olla kuten vielä pitkään 1990-luvullakin. 1980-luvulla suomalaiset matkailijat matkustivat paljon eri puolilla Neuvostoliittoa. Mustanmeren rannikon lomakohteet (mm. Sotsi, Krim, Batumi, Odessa) olivat suosittuja koska sinne sai edullisemmin matkan kuin vaikkapa Kreikkaan tai Espanjaan.

Suomalaiset matkustivat tietysti myös Leningradiin ja Moskovaan. Sekä vielä kauemmas mm. Uzbekistania myöten mutta näihin tietysti vähemmissä väärin kuin vaikkapa Leningradiin.

1980-luvulla matkustettiin myös Euroopassa Interraililla, siis junalla. Kävin kaksi kertaa 1980-luvun loppupuolella Interraililla. Tuli kierrettyä paljon etenkin Saksaa, Ranskaa ja Italiaa. Nukuttiin junissa ja halvoissa hostelleissa. Riminillä kävin silloin ensimmäistä kertaa ja ihastuin tosi paljon. Unkarista käytiin ostamassa reppuun paljon ruokaa, yöjunalla Keleti pu, ja sitten etsittiin ruokakauppa kun oltiin kuultu, että ruoka oli siellä niin halpaa, melkein ilmaista, ja olikin se, ja sitten palattiin seuraavalla yöjunalla takaisin Saksaan reppu täynnä ruokaa. Saksalaiset junat oli siihen aikaan käteviä, niissä oli sellaiset hyttiosastot, joista pystyi vetämään penkit lepoasentoon vastakkain kiinni toisiinsa, niin että koko hytti tuli sängyksi, ja siellä nukuttiin yöllä vieraitten ihmisten kanssa vierekkäin siskonpedissä. 

Jatkan vielä. Ruotsinlaivoissa oli sleep-in-osastot. Ei tarvinnut ostaa hyttiä, vaan pystyi ostamaan halvan kansipaikan ja nukkumaan ilmaiseksi sleep-in-osastolla, se oli jossain sisääntulokannella lähellä respaa sellainen alue, missä oli paljon kerrossänkyjä. Sinne vaan mentiin nukkumaan. Maailma oli jotenkin turvallisempi silloin.

Tai siis oli oikeasti paljon vaarallisempi, mutta siitä ei välitetty. Hurjia tarinoita noilta laivoilta kerrottiin. Ja kyllähän niiltä porukkaa katosi.

Kasarin henki oli, että haluttiin uskoa, että kaikki oli hyvää ja turvallista. Ihan samanlaista suhtautuminen oli myös itänaapuriin, sinisilmäistä. Tiedettiin, oli kerrottu, mutta kun ei juuri itseä koskettanut, niin uskottiin hyvään. 

Tämä nyt on aivan tuulesta temmattua!

Todellakin. 80-luvulla pelättiin ydinsotaa ja kylmä sota oli koko ajan läsnä.

Minä en ainakaan pelännyt mitään sotaa kunnolla silloin 1980-luvulla. Enemmän pelkään sen toteutuvan nyt 2020-luvulla kuin silloin. 1980-luvulla se ei toteutunut, vaikka Reagan sitä kovin yrittikin. Hänen pelastuksensa oli Gorbatshov, joka oli oikeasti liberaali neuvostojohtaja. Sellainen oli myös nykyisen Venäjän ensimmäinen presdentti Boris Jeltsin.

Video, joka on tosin jo 1990-luvun puolelta. Se on ajalta jolloin kaikki oli oikeasti menossa vielä oikeaan suuntaan. Sepä ei kaikille kelvannut. Siinä asiassa voi kaikki mennä itseensä, kun sitä omaa kyynisyyttään esiin nostelee.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tirsk! Esität videon 90-luvulta kun puhut 80-luvusta. Kasaa itsesi.

Mahdoinkohan aivan itse kirjoittaa  tuohon näin: Video, joka on tosin jo 1990-luvun puolelta.

Ja mahtoikohan olla niinkin, että 1990-luku oli ensimmäinen irtiotto 1980-luvusta? Eli, paljon oli vielä samoin, mutta tosi paljon eri lailla. Kansainvälinen politiikka muun muassa oli muuttunut rajusti, koska NL lakkasi olemasta. Mutta, kaikki se muutos alkoi tietenkin jo 1980-luvulla. Joten, kasaa ihan itsesi vaan.

Tämän ketjun aiheena on 80-luku ja millaista silloin oli. 90-luku ei ollut 80-lukua. Miksi linkkaat 90-luvun tapahtumia 80-lukuketjuun?

Usko tulevaisuuteen oli uskomattoman vahvaa 1980-luvulla. Mielestäni merkittävin ero nykyisyyteen. Ja mitä tulee elokuvaan Back to The future, olin katsomassa sen kahteen kertaan elokuvissa kun päästiin ilmaiseksi. Mielestäni 80-luvun henki on siihen hyvin tallentunut, fiilis. Autoja ei tosin suominuorisolla samaan tapaan ollut. (50-luku on leffassa enemmän läsnä, miten oikein, en osaa sanoa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vievieviekauaspois kirjoitti:

Areena arkistoston uutista näkee pinnalta Suomen yleistilan, mutta 80 luku eli oma 10-20v, koulussa käytiin, opettajia kuunneltiin, paitsi se yksi luokassa aina äänessä, oli pakko hiihto, pakko yleisurheilu, laulu, kuvis yms kisat koulussa. Alaasteella leikittiin yhessä poikien kaa, yläasteella pareittain murkissa ulkona aina välkät, satoi tai paistoi. Pari opee aina kävi sätkällä tunnilla, toiset välkällä.

Kotona syötiin kala-makkarakeittoo, muusia ja lihapullia, pitsa tuli vasta n. 85 ravintolaan ihan mentiin, oli hienoo. Viikonlopun illat vietettiin serkulla ja mummolassa tai kierrettiin kylää ympäriinsä kävellen tai autoilla ja luisteltiin ja kesällä ajeltiin pyörillä uimaan ja jokapaikkaan ite. Tai perheen kanssa tätin mökille 2kk kalateltiin ja oltiin vaakiireityä. Tukka kiharalla pystyssä hulmusi, ei voinut olla liian suurta luomusta, vaatteet väljiä ja collegee ja lepakohihaa, sammareita ja farkkuja. VHS leffa Videoita käytiin vuokraa hämärientyyppien liikkeistä ja Ärrältä. Tv ei tullu muuta kuin LiveAid, Ja McGyver joku Hitchcock. Dianan ja Charlesin häät. Eipä tullu ikinä katottuu uutisia. Never. Radiosta nauhotettiin biisit kasetille ja musaliikkeestä abat, hassisenkoneet ja pellemiljoonat. Isä ja äiti olivat aina töissä, lapsilisät muutama markan kymppi kk, sai merkkarit, t-paijan ja Suosikit ostetuu ja julisteet liimattuu seinille, kattoon...pari kertaa käytiin risteilyllä Ruottissa ja Tallinnassa, tai yo lahjana Epsanjassa. Golfilla, Kuplalla tai Ladalla ajeltiin lukio läpi. Oli niin tylsää, muualle amikseen ja merten taa 90 luvuksi lamaa pakoon.

Siis kävittekö te Tallinnassa risteilyllä 80-luvulla?

Tuo taisi olla feikkijonne. Puhui itsensä pussiin tuolla Tallinnan-risteilyväitteellään.

Mitä uutisiin tulee, niin niitähän seurattiin Suomessa tosi tarkkaan 80-luvulla, koska haluttiin tietää maailman asioista: uutiset olivat yksi kurkistusaukko maailmalle täältä vielä silloin niin turvaisasta lintukodosta.

Kylmän sodan uhka oli jatkuvasti läsnä jossain taustalla, joten myös nuoria ihmisiä kiinnosti kyllä kovasti, missä milloinkin mennään sen suhteen.

Matkustamisesta: ihmiset kävivät paljon risteilyllä Ruotsissa. Finnjetillä taas pääsi käymään Länsi-Saksassa ja Länsi-Saksan kautta pääsi kätevästi muualle Eurooppaan. Mutta eivät suomalaiset saati muut länsimaalaiset suinkaan missään Neuvostoliittoon kuuluvassa Tallinnassa käyneet risteilyllä. Viro oli vielä 80-luvulla osa Neuvostoliittoa ja täysin suljettu yhteiskunta. Ei sinne niin vain päässyt risteilemään kuten nykyään.

Suomesta lennettiin 80-luvulla paljon lomailemaan mm. Manner-Espanjan Aurinkorannikolle + Espanjan saarille: Mallorcalle, Ibizalle, Teneriffalle ja Kanariansaarille. Myös Italiaan ja Kreikkaan lennettiin paljon lomailemaan. Nuoret kävivät paljon interreilaamassa ympäri Eurooppaa ja näkivät maailmaa laajemmin. Vaihto-oppilaita lähti paljon Suomesta mm. Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan ja Länsi-Saksaan vuodeksi. Sieltä tultiin takaisin joko "maitojunalla" tai yhtä kokemusta rikkaampana.

Tällaisia juttuja tuli tänään mieleen.

T. 49-vuotias täti

Kyllä Neuvostoliitossa käytiin 1980-luvulla, sinne pääsi matkustamaan. Tallinnaan meni matkustajalaivoja yms. viisumi piti tietysti olla kuten vielä pitkään 1990-luvullakin. 1980-luvulla suomalaiset matkailijat matkustivat paljon eri puolilla Neuvostoliittoa. Mustanmeren rannikon lomakohteet (mm. Sotsi, Krim, Batumi, Odessa) olivat suosittuja koska sinne sai edullisemmin matkan kuin vaikkapa Kreikkaan tai Espanjaan.

Suomalaiset matkustivat tietysti myös Leningradiin ja Moskovaan. Sekä vielä kauemmas mm. Uzbekistania myöten mutta näihin tietysti vähemmissä väärin kuin vaikkapa Leningradiin.

1980-luvulla matkustettiin myös Euroopassa Interraililla, siis junalla. Kävin kaksi kertaa 1980-luvun loppupuolella Interraililla. Tuli kierrettyä paljon etenkin Saksaa, Ranskaa ja Italiaa. Nukuttiin junissa ja halvoissa hostelleissa. Riminillä kävin silloin ensimmäistä kertaa ja ihastuin tosi paljon. Unkarista käytiin ostamassa reppuun paljon ruokaa, yöjunalla Keleti pu, ja sitten etsittiin ruokakauppa kun oltiin kuultu, että ruoka oli siellä niin halpaa, melkein ilmaista, ja olikin se, ja sitten palattiin seuraavalla yöjunalla takaisin Saksaan reppu täynnä ruokaa. Saksalaiset junat oli siihen aikaan käteviä, niissä oli sellaiset hyttiosastot, joista pystyi vetämään penkit lepoasentoon vastakkain kiinni toisiinsa, niin että koko hytti tuli sängyksi, ja siellä nukuttiin yöllä vieraitten ihmisten kanssa vierekkäin siskonpedissä. 

Jatkan vielä. Ruotsinlaivoissa oli sleep-in-osastot. Ei tarvinnut ostaa hyttiä, vaan pystyi ostamaan halvan kansipaikan ja nukkumaan ilmaiseksi sleep-in-osastolla, se oli jossain sisääntulokannella lähellä respaa sellainen alue, missä oli paljon kerrossänkyjä. Sinne vaan mentiin nukkumaan. Maailma oli jotenkin turvallisempi silloin.

Tai siis oli oikeasti paljon vaarallisempi, mutta siitä ei välitetty. Hurjia tarinoita noilta laivoilta kerrottiin. Ja kyllähän niiltä porukkaa katosi.

Kasarin henki oli, että haluttiin uskoa, että kaikki oli hyvää ja turvallista. Ihan samanlaista suhtautuminen oli myös itänaapuriin, sinisilmäistä. Tiedettiin, oli kerrottu, mutta kun ei juuri itseä koskettanut, niin uskottiin hyvään. 

Tämä nyt on aivan tuulesta temmattua!

Todellakin. 80-luvulla pelättiin ydinsotaa ja kylmä sota oli koko ajan läsnä.

Ei sitä ydinsodan uhkaa pidä liioitella, sillä kauhun tasapaino esti suurvaltojen välisen suoran sodan. Reagan ja Gorbatshov pystyivät myös neuvottelemaan asioista. Kylmä sota näkyi ehkä selviten siinä että suurin osa maailman maista laskettiin kuuluvaksi joko Yhdysvaltain tai Neuvostoliiton leiriin Afrikan ja Aasian maita myöten. Suomi yritti vakuutella puoluettomuutta vaikka itänaapurin kanssa oli YYA-sopimus.

Ilmeisesti 80-luvun järjetön asevarustelu pääsi nyt unohtumaan? Ydinsodan uhka oli todellisuutta, josta puhuttiin myös koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vievieviekauaspois kirjoitti:

Areena arkistoston uutista näkee pinnalta Suomen yleistilan, mutta 80 luku eli oma 10-20v, koulussa käytiin, opettajia kuunneltiin, paitsi se yksi luokassa aina äänessä, oli pakko hiihto, pakko yleisurheilu, laulu, kuvis yms kisat koulussa. Alaasteella leikittiin yhessä poikien kaa, yläasteella pareittain murkissa ulkona aina välkät, satoi tai paistoi. Pari opee aina kävi sätkällä tunnilla, toiset välkällä.

Kotona syötiin kala-makkarakeittoo, muusia ja lihapullia, pitsa tuli vasta n. 85 ravintolaan ihan mentiin, oli hienoo. Viikonlopun illat vietettiin serkulla ja mummolassa tai kierrettiin kylää ympäriinsä kävellen tai autoilla ja luisteltiin ja kesällä ajeltiin pyörillä uimaan ja jokapaikkaan ite. Tai perheen kanssa tätin mökille 2kk kalateltiin ja oltiin vaakiireityä. Tukka kiharalla pystyssä hulmusi, ei voinut olla liian suurta luomusta, vaatteet väljiä ja collegee ja lepakohihaa, sammareita ja farkkuja. VHS leffa Videoita käytiin vuokraa hämärientyyppien liikkeistä ja Ärrältä. Tv ei tullu muuta kuin LiveAid, Ja McGyver joku Hitchcock. Dianan ja Charlesin häät. Eipä tullu ikinä katottuu uutisia. Never. Radiosta nauhotettiin biisit kasetille ja musaliikkeestä abat, hassisenkoneet ja pellemiljoonat. Isä ja äiti olivat aina töissä, lapsilisät muutama markan kymppi kk, sai merkkarit, t-paijan ja Suosikit ostetuu ja julisteet liimattuu seinille, kattoon...pari kertaa käytiin risteilyllä Ruottissa ja Tallinnassa, tai yo lahjana Epsanjassa. Golfilla, Kuplalla tai Ladalla ajeltiin lukio läpi. Oli niin tylsää, muualle amikseen ja merten taa 90 luvuksi lamaa pakoon.

Siis kävittekö te Tallinnassa risteilyllä 80-luvulla?

Tuo taisi olla feikkijonne. Puhui itsensä pussiin tuolla Tallinnan-risteilyväitteellään.

Mitä uutisiin tulee, niin niitähän seurattiin Suomessa tosi tarkkaan 80-luvulla, koska haluttiin tietää maailman asioista: uutiset olivat yksi kurkistusaukko maailmalle täältä vielä silloin niin turvaisasta lintukodosta.

Kylmän sodan uhka oli jatkuvasti läsnä jossain taustalla, joten myös nuoria ihmisiä kiinnosti kyllä kovasti, missä milloinkin mennään sen suhteen.

Matkustamisesta: ihmiset kävivät paljon risteilyllä Ruotsissa. Finnjetillä taas pääsi käymään Länsi-Saksassa ja Länsi-Saksan kautta pääsi kätevästi muualle Eurooppaan. Mutta eivät suomalaiset saati muut länsimaalaiset suinkaan missään Neuvostoliittoon kuuluvassa Tallinnassa käyneet risteilyllä. Viro oli vielä 80-luvulla osa Neuvostoliittoa ja täysin suljettu yhteiskunta. Ei sinne niin vain päässyt risteilemään kuten nykyään.

Suomesta lennettiin 80-luvulla paljon lomailemaan mm. Manner-Espanjan Aurinkorannikolle + Espanjan saarille: Mallorcalle, Ibizalle, Teneriffalle ja Kanariansaarille. Myös Italiaan ja Kreikkaan lennettiin paljon lomailemaan. Nuoret kävivät paljon interreilaamassa ympäri Eurooppaa ja näkivät maailmaa laajemmin. Vaihto-oppilaita lähti paljon Suomesta mm. Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan ja Länsi-Saksaan vuodeksi. Sieltä tultiin takaisin joko "maitojunalla" tai yhtä kokemusta rikkaampana.

Tällaisia juttuja tuli tänään mieleen.

T. 49-vuotias täti

Kyllä Neuvostoliitossa käytiin 1980-luvulla, sinne pääsi matkustamaan. Tallinnaan meni matkustajalaivoja yms. viisumi piti tietysti olla kuten vielä pitkään 1990-luvullakin. 1980-luvulla suomalaiset matkailijat matkustivat paljon eri puolilla Neuvostoliittoa. Mustanmeren rannikon lomakohteet (mm. Sotsi, Krim, Batumi, Odessa) olivat suosittuja koska sinne sai edullisemmin matkan kuin vaikkapa Kreikkaan tai Espanjaan.

Suomalaiset matkustivat tietysti myös Leningradiin ja Moskovaan. Sekä vielä kauemmas mm. Uzbekistania myöten mutta näihin tietysti vähemmissä väärin kuin vaikkapa Leningradiin.

1980-luvulla matkustettiin myös Euroopassa Interraililla, siis junalla. Kävin kaksi kertaa 1980-luvun loppupuolella Interraililla. Tuli kierrettyä paljon etenkin Saksaa, Ranskaa ja Italiaa. Nukuttiin junissa ja halvoissa hostelleissa. Riminillä kävin silloin ensimmäistä kertaa ja ihastuin tosi paljon. Unkarista käytiin ostamassa reppuun paljon ruokaa, yöjunalla Keleti pu, ja sitten etsittiin ruokakauppa kun oltiin kuultu, että ruoka oli siellä niin halpaa, melkein ilmaista, ja olikin se, ja sitten palattiin seuraavalla yöjunalla takaisin Saksaan reppu täynnä ruokaa. Saksalaiset junat oli siihen aikaan käteviä, niissä oli sellaiset hyttiosastot, joista pystyi vetämään penkit lepoasentoon vastakkain kiinni toisiinsa, niin että koko hytti tuli sängyksi, ja siellä nukuttiin yöllä vieraitten ihmisten kanssa vierekkäin siskonpedissä. 

Jatkan vielä. Ruotsinlaivoissa oli sleep-in-osastot. Ei tarvinnut ostaa hyttiä, vaan pystyi ostamaan halvan kansipaikan ja nukkumaan ilmaiseksi sleep-in-osastolla, se oli jossain sisääntulokannella lähellä respaa sellainen alue, missä oli paljon kerrossänkyjä. Sinne vaan mentiin nukkumaan. Maailma oli jotenkin turvallisempi silloin.

ja mä jatkan lisää,kreikasta mentiin israeliin kibbutsille töihin laivalla kansipaikoilla,ja kansipaikat oli ihan oikeet kansipaikat,jengiä makoili laivan kannella,taivasalla,oluet laitettiin muovikassiin ja köyden päähän mereen,josta sitten nosteltiin kun haluttiin kylmää juotavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vievieviekauaspois kirjoitti:

Areena arkistoston uutista näkee pinnalta Suomen yleistilan, mutta 80 luku eli oma 10-20v, koulussa käytiin, opettajia kuunneltiin, paitsi se yksi luokassa aina äänessä, oli pakko hiihto, pakko yleisurheilu, laulu, kuvis yms kisat koulussa. Alaasteella leikittiin yhessä poikien kaa, yläasteella pareittain murkissa ulkona aina välkät, satoi tai paistoi. Pari opee aina kävi sätkällä tunnilla, toiset välkällä.

Kotona syötiin kala-makkarakeittoo, muusia ja lihapullia, pitsa tuli vasta n. 85 ravintolaan ihan mentiin, oli hienoo. Viikonlopun illat vietettiin serkulla ja mummolassa tai kierrettiin kylää ympäriinsä kävellen tai autoilla ja luisteltiin ja kesällä ajeltiin pyörillä uimaan ja jokapaikkaan ite. Tai perheen kanssa tätin mökille 2kk kalateltiin ja oltiin vaakiireityä. Tukka kiharalla pystyssä hulmusi, ei voinut olla liian suurta luomusta, vaatteet väljiä ja collegee ja lepakohihaa, sammareita ja farkkuja. VHS leffa Videoita käytiin vuokraa hämärientyyppien liikkeistä ja Ärrältä. Tv ei tullu muuta kuin LiveAid, Ja McGyver joku Hitchcock. Dianan ja Charlesin häät. Eipä tullu ikinä katottuu uutisia. Never. Radiosta nauhotettiin biisit kasetille ja musaliikkeestä abat, hassisenkoneet ja pellemiljoonat. Isä ja äiti olivat aina töissä, lapsilisät muutama markan kymppi kk, sai merkkarit, t-paijan ja Suosikit ostetuu ja julisteet liimattuu seinille, kattoon...pari kertaa käytiin risteilyllä Ruottissa ja Tallinnassa, tai yo lahjana Epsanjassa. Golfilla, Kuplalla tai Ladalla ajeltiin lukio läpi. Oli niin tylsää, muualle amikseen ja merten taa 90 luvuksi lamaa pakoon.

Siis kävittekö te Tallinnassa risteilyllä 80-luvulla?

Tuo taisi olla feikkijonne. Puhui itsensä pussiin tuolla Tallinnan-risteilyväitteellään.

Mitä uutisiin tulee, niin niitähän seurattiin Suomessa tosi tarkkaan 80-luvulla, koska haluttiin tietää maailman asioista: uutiset olivat yksi kurkistusaukko maailmalle täältä vielä silloin niin turvaisasta lintukodosta.

Kylmän sodan uhka oli jatkuvasti läsnä jossain taustalla, joten myös nuoria ihmisiä kiinnosti kyllä kovasti, missä milloinkin mennään sen suhteen.

Matkustamisesta: ihmiset kävivät paljon risteilyllä Ruotsissa. Finnjetillä taas pääsi käymään Länsi-Saksassa ja Länsi-Saksan kautta pääsi kätevästi muualle Eurooppaan. Mutta eivät suomalaiset saati muut länsimaalaiset suinkaan missään Neuvostoliittoon kuuluvassa Tallinnassa käyneet risteilyllä. Viro oli vielä 80-luvulla osa Neuvostoliittoa ja täysin suljettu yhteiskunta. Ei sinne niin vain päässyt risteilemään kuten nykyään.

Suomesta lennettiin 80-luvulla paljon lomailemaan mm. Manner-Espanjan Aurinkorannikolle + Espanjan saarille: Mallorcalle, Ibizalle, Teneriffalle ja Kanariansaarille. Myös Italiaan ja Kreikkaan lennettiin paljon lomailemaan. Nuoret kävivät paljon interreilaamassa ympäri Eurooppaa ja näkivät maailmaa laajemmin. Vaihto-oppilaita lähti paljon Suomesta mm. Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan ja Länsi-Saksaan vuodeksi. Sieltä tultiin takaisin joko "maitojunalla" tai yhtä kokemusta rikkaampana.

Tällaisia juttuja tuli tänään mieleen.

T. 49-vuotias täti

Kyllä Neuvostoliitossa käytiin 1980-luvulla, sinne pääsi matkustamaan. Tallinnaan meni matkustajalaivoja yms. viisumi piti tietysti olla kuten vielä pitkään 1990-luvullakin. 1980-luvulla suomalaiset matkailijat matkustivat paljon eri puolilla Neuvostoliittoa. Mustanmeren rannikon lomakohteet (mm. Sotsi, Krim, Batumi, Odessa) olivat suosittuja koska sinne sai edullisemmin matkan kuin vaikkapa Kreikkaan tai Espanjaan.

Suomalaiset matkustivat tietysti myös Leningradiin ja Moskovaan. Sekä vielä kauemmas mm. Uzbekistania myöten mutta näihin tietysti vähemmissä väärin kuin vaikkapa Leningradiin.

1980-luvulla matkustettiin myös Euroopassa Interraililla, siis junalla. Kävin kaksi kertaa 1980-luvun loppupuolella Interraililla. Tuli kierrettyä paljon etenkin Saksaa, Ranskaa ja Italiaa. Nukuttiin junissa ja halvoissa hostelleissa. Riminillä kävin silloin ensimmäistä kertaa ja ihastuin tosi paljon. Unkarista käytiin ostamassa reppuun paljon ruokaa, yöjunalla Keleti pu, ja sitten etsittiin ruokakauppa kun oltiin kuultu, että ruoka oli siellä niin halpaa, melkein ilmaista, ja olikin se, ja sitten palattiin seuraavalla yöjunalla takaisin Saksaan reppu täynnä ruokaa. Saksalaiset junat oli siihen aikaan käteviä, niissä oli sellaiset hyttiosastot, joista pystyi vetämään penkit lepoasentoon vastakkain kiinni toisiinsa, niin että koko hytti tuli sängyksi, ja siellä nukuttiin yöllä vieraitten ihmisten kanssa vierekkäin siskonpedissä. 

Jatkan vielä. Ruotsinlaivoissa oli sleep-in-osastot. Ei tarvinnut ostaa hyttiä, vaan pystyi ostamaan halvan kansipaikan ja nukkumaan ilmaiseksi sleep-in-osastolla, se oli jossain sisääntulokannella lähellä respaa sellainen alue, missä oli paljon kerrossänkyjä. Sinne vaan mentiin nukkumaan. Maailma oli jotenkin turvallisempi silloin.

Tai siis oli oikeasti paljon vaarallisempi, mutta siitä ei välitetty. Hurjia tarinoita noilta laivoilta kerrottiin. Ja kyllähän niiltä porukkaa katosi.

Kasarin henki oli, että haluttiin uskoa, että kaikki oli hyvää ja turvallista. Ihan samanlaista suhtautuminen oli myös itänaapuriin, sinisilmäistä. Tiedettiin, oli kerrottu, mutta kun ei juuri itseä koskettanut, niin uskottiin hyvään. 

Tämä nyt on aivan tuulesta temmattua!

Todellakin. 80-luvulla pelättiin ydinsotaa ja kylmä sota oli koko ajan läsnä.

Minä en ainakaan pelännyt mitään sotaa kunnolla silloin 1980-luvulla. Enemmän pelkään sen toteutuvan nyt 2020-luvulla kuin silloin. 1980-luvulla se ei toteutunut, vaikka Reagan sitä kovin yrittikin. Hänen pelastuksensa oli Gorbatshov, joka oli oikeasti liberaali neuvostojohtaja. Sellainen oli myös nykyisen Venäjän ensimmäinen presdentti Boris Jeltsin.

Video, joka on tosin jo 1990-luvun puolelta. Se on ajalta jolloin kaikki oli oikeasti menossa vielä oikeaan suuntaan. Sepä ei kaikille kelvannut. Siinä asiassa voi kaikki mennä itseensä, kun sitä omaa kyynisyyttään esiin nostelee.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tirsk! Esität videon 90-luvulta kun puhut 80-luvusta. Kasaa itsesi.

Mahdoinkohan aivan itse kirjoittaa  tuohon näin: Video, joka on tosin jo 1990-luvun puolelta.

Ja mahtoikohan olla niinkin, että 1990-luku oli ensimmäinen irtiotto 1980-luvusta? Eli, paljon oli vielä samoin, mutta tosi paljon eri lailla. Kansainvälinen politiikka muun muassa oli muuttunut rajusti, koska NL lakkasi olemasta. Mutta, kaikki se muutos alkoi tietenkin jo 1980-luvulla. Joten, kasaa ihan itsesi vaan.

Tämän ketjun aiheena on 80-luku ja millaista silloin oli. 90-luku ei ollut 80-lukua. Miksi linkkaat 90-luvun tapahtumia 80-lukuketjuun?

Lopeta päteminen. Kiva ketju muuten, 80-luvun hengessä voitaisiin olla mikromanageroimatta.

t. Eri

80-luku ei ollut mikään lintukoto, todellakaan. Helsingissä asuessani lähes jokainen miespuolinen kaverini oli saanut turpaansa- osa todella pahasti - ja monet naispuolisista kavereistani olivat kokeneet muunlaista väkivaltaa. Jotkut saivat puukostakin. Seksuaalista ahdistelua oli kokenut varmasti joka ikinen naispuolinen kaverini ja se piti vain ottaa huumorilla.

Hyvää oli se, että töihin pääsi, vaikkei ollutkaan täydellinen ihminen- siivojan paikkaan ei haettu moniosaaja-tiimipelaajaa. Ehkä sen ajan rekrytoijilla ( joista jotkut olivat sota-ajan kokeneita) oli vähän laajempi perspektiivi elämästä ja ihmisistä kuin nykyään.

Kurt T U Rose kirjoitti:

Aika kultaa muistot, 40 vuoden päästä tämän päivän lapset muistelee kuinka auvoista elämä oli 2020-luvulla.

Juuri näin. Tämä ei koskaan muutu. Nostalgia menneestä ajasta ja ennen kaikki oli paremmin!

Puhuttiinhan 80-luvulla aseidenriisuntasopimuksista ja jotain saattoi tapahtuakin, meitä ala-asteelaisia laulatettiin esim. Jäähyväiset Aseille laulua.

Toisten asioihin ei haluttu puuttua, koska sellainen naapurinkyttäys oli DDR:ssä ja varmaan Neuvostoliitossakin, ja sitä pidettiin ei-toivottuna käytöksenä, me Suomalaiset halusimme olla vapaita kansalaisia, länsimaalaisia, Pohjoismaisia hyvinvointivaltion kansalaisia, eikä siihen kuulu sellainen vainoharhainen naapurin kyttäysmentaliteetti.

Valitettavasti nykyään on vajottu siihen DDR:läiseen ilmiantokulttuuriin, mutta minusta sellainen on edelleen vastenmielistä ja ei-toivottua käytöstä!

Itse katson elokuvia ja TV-sarjoja ajan kuvalla. Katukuvaa, sisustusta, kampauksia, meikkiä. muotia jne. Tietynlainen puhetyyli kertoo myös paljon.

Ja nimenomaan aitoja, ei esimerkiksi tänä päivänä tehtyjä jotka sijoittuvat kyseiselle vuosikymmenelle. Niissä se aitous "kärsii".

Aidoista löytyy myös paljon tahatonta. Ja tuotesijoittelu kertoo myös paljon mitä ja miten ihmiset elivät.

Dokumentit kertovat ehkä eniten, koska ne eivät ole pelkkää käsikirjoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyyli oli juuri sitä, mitä olet ehkä nähnyt. Itselläni olkatoppauksia. Niitä oli jopa paidoissa. Herran jestas kuinka huvittavia. Yleisesti ottaen monilla meni taloudellisesti hyvin. En joutunut montaa kertaa kuulemaan "meillä ei ole rahaa" kun pyysin jotain. Tosin joku Sri Lankan matka ei toteutunut vaan ne tavalliset Mallorcat.

Tässä näkyy, kuinka omassa kuplassaan ihmiset ovat. Meidän perheessä ei edes haaveiltu Mallorcan matkoista.

Joo sama, enkä edes tuntenut kasarilla montaa, jotka olisi ulkomailla käyneet matkoilla. Koulussa joku oli käynyt, mutta ne olikin niitä harvoja rikkaita, toinen paikkakunnan Citymarketin kauppiaan lapsi ja toisen molemmat vanhemmat oli lääkäreitä. Me tavikset ei juuri matkoilla käyty, ja esim. omat vanhempani vähän paheksuivatkin semmoista ympäri maailmaa luusuamista, rahan käyttämistä johonkin niin turhaan. 

Me matkustettiin kasarilla interraililla pitkin Eurooppaa, ja minun tietääkseni niin teki monet muutkin nuoret. Lentäminen oli kallista, mutta kyllä niitä Keihäsmatkoja ja sellaisia jo oli, mutta ne oli ehkä vähän varakkaampien aikuisten juttuja. Me nuoret matkustettiin junilla ja laivoilla. 

Interrail oli mahtava keksintö, sen avulla tuli uusia kokemuksia ja nähtiin sitä suurempaa maailmaa, josta Suomessa vasta vain haaveiltiin. Keihäsmatkat sun muut vastaavat eivät kiinnostaneet, niillä tuntui olevan asiakkaina vain varakkaita tumpeloita ja juntteja, joille pääasia oli viina eikä mikään matkustuskokemus. Matkatoimistoilta sai aina äkkilähtöjä Euroopan kohteisiin, joita käytettiin. Jotkut jopa yöpyivät lentoasemalla (Helsinki) tosi halpoja äkkilähtöjä odottaessaan. Kaverin kanssa saatiin Helsingin keskustassa matkatoimistolta lähtö Amsterdamin koneeseen, kone lähtisi 2 tunnin kuluttua. Ei muuta kuin kiireesti bussilla Vuosaareen, sieltä jotain matkatarvikkeita, passi ja rahat mukaan ja saman tien bussilla ja taksilla lentokentälle. Kone oli jo lähtöaikeissa, mutta otti kyytiin vielä pari henkilöä, meidät. Koneelle juostiin, ei ollut liikoja lähtötarkastuksia, ja sisäänkäyntitunneleita.

Vierailija kirjoitti:

Karpolla on asiaa oli ainoa todellinen tosi kuva 80-luvun Suomesta ja Kekkosen valtakaudesta.

Kekkonen ei enää juuri ollut pressa kasarilla. Mauno Koivisto oli kasaripressa, lokakuusta 81 alkaen aina Ahtisaareen saakka ysärillä.