Lue keskustelun säännöt.
Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?
Sillä kun en ole elänyt itse kyseistä aikaa, niin olen miettinyt että kuinka hyvin elokuvat ja sarjar kuvastaa tätä aikakautta? Kuten esim. Back to the Future, MacGyver ja Stranger Things? Tai tämä Netflixin uusin elokuva White Noise:
Kommentit (777)
En jaksanut lukea otsikkoa, mutta... kirjoitti:
täh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun alussa oli jo kotitietokoneita ja varsinkin pelikonsoleita ja elektroniikkapelejä. Esim. Vectrex, Mattel Intellivision, VIC 20, Commodore 64, SEGA Master System, NES, ja myöhemmin 80-luvun loppupuolella tuli Amiga 500, sekä Sega Megadrive, jotka olivat jo melko moderneja laitteita nykymittapuunkin mukaan. Myös kolikkopelit tulivat 80-luvun alussa. Sekä CD-musiikkisoitin 1985, eli elektroniikasta ja tietokoneista ei ollut pulaa 80-luvulla.
Nettiä ei tosin vielä ollut 80-luvulla, piti olla modeemi, ja puhelinlinjoja pitkin soitettiin purkkeihin, joista voitiin ladata softaa.
Kivaa muistelua, mutta ei mitenkään otsikon mukaista.
Muutenkin oudon lukutaidotonta väkeä täällä suurin osa, kun listaavat lähinnä muistamiaan asioita 80-luvulta eivätkä vertaa sen hetkistä elämäänsä jenkki TV-sarjoihin, kuten otsikossa pyydetään tekemään. Taitaa olla samat ihmiset, jotka näitä samoja jorinoita jankuttavat useissa ketjuissa aina, kun 80-luku mainitaan otsikossa.
mistähän näitä nipottajia,mielensä pahoittajia aina ilmaantuu näihin ketjuihin???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistoja
Pari sanaa nuoriso seuroista, niihin kokoonnuttiin ja siellä myös viihdyttiin. Monelta meni neitsyys jossain ko. rakennuksen takana. Kovilla kundeilla oli juomaa ja kuumat "liisat" sitten pummaamassa tupakkia ja keskikaljaa näiltä sankareilta. Ns. "Jännämiehien alkuja". Aikanaan yökerhoissa -90 luvun paikkeilla oli kova meno aina aamuun asti. Tecnobiitti soi ja yö-kerhossa oli porukkaa yhtä paljon kuin Juhannusraveissa oli Herrasmiehiä raveja seuraamassa. Kulttuuria ja tapahtumia koko suomi täynnä !
Jos snaijaa kuten "Andy mc koi", "tuota kivaa aikaa", ei tarvi miettiä tätä:
VS.
Tuli EY, eurostoliitton tulisuudelma, kassakaappi sopimukset, sopeuttaminen ja ken sen oivaltaa, käsikirjoituksen mukaan tehty sopeuttamisohjelma, jossa tullaan tekemään kaikille "alasajoa" sopeuttamisen nimissä. Palkaksi tästä te saatte 10 hyvää ja 9 kaunista asiaa. -Luvattiin kauniisti. Ja kansa uskoi päättäjiä.
-"Vihersiirtymä, yhteisvelkakirjat, "Tinder-elämä", sähköt loppuu suomesta, autoilu on pian kiellettyä...direktiivit__*pitää rekisteröityä jos pelaa lottoa!! Ja sanktiot etc. - Nami sulle ?! , eikun -> ....aaaaaargh** !!
Hmm?,, Olen saanut elää kahta erillaista aikakautta. T.S Voiko suurin osa teistä ostaa nyt kämpän,eikä ole huolta huomisesta -Tyyliin.
-Kumpaa aikaa sinä eläisit uudestaan ?
-
Tuo on totta. On itse asiassa elokuva "Kid Svensk" joka kertoo oikeasti todella realistisesti kasarin ajoista. Ajellaan pienikokoisilla ruotsinlaivoilla (eikä nykyisillä jättiläislaivoilla). Näkee vanhaa Helsinkiä. Näkee sitä oikeaa ulkoista olemusta lapsilla, rähjäset hiukset ja vaatteet. Rähjäistä kesämökkiä. Mutta myös tuo pieni yksityiskohta näkyy leffassa. Kun ei ollut paljoa muita viihdelaitteita kuin mankkari, jutut lasten kesken oli usein aika seksikeskeisiä ja oli jonkin verran näitä "näytä sää mulle, mää näytän sulle" -juttuja. Lääkärileikkejä. Hyvin varhain jo teini-iässä oli sitten isompaa asiaa.
Samoin oli paljon sala-alkoholin juontia ja salatupakointia. Joskus sukulaiset tarjosi lapsille salaa esimerkiksi saunakaljaa.
Perheet oli todella paljon yhdessä. Mummit, ukit, serkut, suvut kokoontui usein juuri noille mökeille. Ei ollut tällainen nykyaikainen yksinäinen kulttuuri. Kerrostalokommuuneissa pihalla oli aina valtavasti lapsia. Oli nuorisotiloja. Skeittirampit taisi tulla vasta ysärillä, niissä roikuttiin. Kavereita oli ulkona ja perhe oli aina turvallisesti sisällä. Vaikka nurkat ja olemus oli hyvin rähjäinen, sosiaalinen puoli oli viimeisen päälle kunnossa niin lapsilla kuin vanhuksillakin. Aina oli tekemistä vaikka ei ollut näitä nykyajan gizmoja. Voisi siis väittää elämän olevan rippasen onnellisempaa tuolloin. Vaikka ongelmiakin tietysti oli. Ei se ihan pinkit aurinkolasit juttua silti ole.
Tuossa vielä leffan traileri.
Vaikka olen 70-luvulla syntynyt mies ja aina kiinnostunut autoista, tuossa Kid Svensk trailerissa oli sen verran outo BMW että voisin väittää nähneeni tuollaisen ensi kertaa elämässäni. Nuo takavalot varsinkin on sen verran erikoiset että varmaankin muistaisin jos olisin nuo nähnyt joskus aiemmin.
Näyttää olevan BMW 2500 vm. 1968 - 1977:
https://en.wikipedia.org/wiki/BMW_New_Six
Liekö näitä aikoinaan sitten tuotu Suomeen ollenkaan kun en muista nähneeni moista Bemaria?
Eikös tää leffa tapahdu ainakin osittain Ruotsissa? Lieneekö kummasta maasta. Mut joo, vähän harvinaisempi Bemu on kyllä. 70-luvun lopulla kyllä näki monenmoista menopeliä Suomessakin, joista moni katosi kasarin mittaan. Dartteja ja Valiantteja oli arkiautoina, Opel Record Coupe, niitä 60-luvun lopun bemareita oli mitänenytoli, 1502 ja 2002, ja isompiakin. Kasarin alussa jotkut ajoivat vielä 60-luvun alun kalustolla. Meillä oli kasarilla diesel-mersu vuosimallia 1966, se siipikori.
Pukeutuminen, puvustus tuossa rainassa on kyllä kohdallaan. Tuo tytön ruskeankeltainen verkkaritakki, tuo ironmaidenjätkä, jne. Olisipa Munkkivuorenkin puvustanut sama ammattilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistoja
Pari sanaa nuoriso seuroista, niihin kokoonnuttiin ja siellä myös viihdyttiin. Monelta meni neitsyys jossain ko. rakennuksen takana. Kovilla kundeilla oli juomaa ja kuumat "liisat" sitten pummaamassa tupakkia ja keskikaljaa näiltä sankareilta. Ns. "Jännämiehien alkuja". Aikanaan yökerhoissa -90 luvun paikkeilla oli kova meno aina aamuun asti. Tecnobiitti soi ja yö-kerhossa oli porukkaa yhtä paljon kuin Juhannusraveissa oli Herrasmiehiä raveja seuraamassa. Kulttuuria ja tapahtumia koko suomi täynnä !
Jos snaijaa kuten "Andy mc koi", "tuota kivaa aikaa", ei tarvi miettiä tätä:
VS.
Tuli EY, eurostoliitton tulisuudelma, kassakaappi sopimukset, sopeuttaminen ja ken sen oivaltaa, käsikirjoituksen mukaan tehty sopeuttamisohjelma, jossa tullaan tekemään kaikille "alasajoa" sopeuttamisen nimissä. Palkaksi tästä te saatte 10 hyvää ja 9 kaunista asiaa. -Luvattiin kauniisti. Ja kansa uskoi päättäjiä.
-"Vihersiirtymä, yhteisvelkakirjat, "Tinder-elämä", sähköt loppuu suomesta, autoilu on pian kiellettyä...direktiivit__*pitää rekisteröityä jos pelaa lottoa!! Ja sanktiot etc. - Nami sulle ?! , eikun -> ....aaaaaargh** !!
Hmm?,, Olen saanut elää kahta erillaista aikakautta. T.S Voiko suurin osa teistä ostaa nyt kämpän,eikä ole huolta huomisesta -Tyyliin.
-Kumpaa aikaa sinä eläisit uudestaan ?
-
Tuo on totta. On itse asiassa elokuva "Kid Svensk" joka kertoo oikeasti todella realistisesti kasarin ajoista. Ajellaan pienikokoisilla ruotsinlaivoilla (eikä nykyisillä jättiläislaivoilla). Näkee vanhaa Helsinkiä. Näkee sitä oikeaa ulkoista olemusta lapsilla, rähjäset hiukset ja vaatteet. Rähjäistä kesämökkiä. Mutta myös tuo pieni yksityiskohta näkyy leffassa. Kun ei ollut paljoa muita viihdelaitteita kuin mankkari, jutut lasten kesken oli usein aika seksikeskeisiä ja oli jonkin verran näitä "näytä sää mulle, mää näytän sulle" -juttuja. Lääkärileikkejä. Hyvin varhain jo teini-iässä oli sitten isompaa asiaa.
Samoin oli paljon sala-alkoholin juontia ja salatupakointia. Joskus sukulaiset tarjosi lapsille salaa esimerkiksi saunakaljaa.
Perheet oli todella paljon yhdessä. Mummit, ukit, serkut, suvut kokoontui usein juuri noille mökeille. Ei ollut tällainen nykyaikainen yksinäinen kulttuuri. Kerrostalokommuuneissa pihalla oli aina valtavasti lapsia. Oli nuorisotiloja. Skeittirampit taisi tulla vasta ysärillä, niissä roikuttiin. Kavereita oli ulkona ja perhe oli aina turvallisesti sisällä. Vaikka nurkat ja olemus oli hyvin rähjäinen, sosiaalinen puoli oli viimeisen päälle kunnossa niin lapsilla kuin vanhuksillakin. Aina oli tekemistä vaikka ei ollut näitä nykyajan gizmoja. Voisi siis väittää elämän olevan rippasen onnellisempaa tuolloin. Vaikka ongelmiakin tietysti oli. Ei se ihan pinkit aurinkolasit juttua silti ole.
Tuossa vielä leffan traileri.
Vaikka olen 70-luvulla syntynyt mies ja aina kiinnostunut autoista, tuossa Kid Svensk trailerissa oli sen verran outo BMW että voisin väittää nähneeni tuollaisen ensi kertaa elämässäni. Nuo takavalot varsinkin on sen verran erikoiset että varmaankin muistaisin jos olisin nuo nähnyt joskus aiemmin.
Näyttää olevan BMW 2500 vm. 1968 - 1977:
https://en.wikipedia.org/wiki/BMW_New_Six
Liekö näitä aikoinaan sitten tuotu Suomeen ollenkaan kun en muista nähneeni moista Bemaria?
Tekniikan Maailmasta löytyy joitakin kymmeniä mainintoja. Koeajoa ei julkaistu, mutta yleisönosastokysymyksistä yms. on pääteltävissä, että mallia on myyty Suomessakin.
80-luvun eka puolisko oli vielä vanhaa hyvää aikaa, kuin 70-lukua. Jälkipuoliskolla tuli juppikulttuuri, valuuttalainat ja itsekkyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TV-sarjoissa ja elokuvissa esitetään ainakin suomessa taloja ja autoja joilla edes ylemmällä keskiluokalla ei ollut varaa. 80-luku oli oikeastaan vahvasti 70-luvun lopun elämää niillä jotka maksoivat asuntolainaansa pois. 1985 tavallinen kansa ei juurikaan ostanut pörssiosakkeita saati keinotellut niillä. 1980 loppupuolella ilmestyi pankkeihin lainatarjouksia ja siihen asti oli ollut tavallisilla ihmisillä vaikea saada pankkilainaa asuntoon, kesämökkiin tai autoon. Vallalla oli 1980 luvun puoliväliin ajatus että jos saa lainaa niin sitä pitää ottaa niin paljon kuin saa, koska inflaatio syö sitä. Näin olikin noin 1948-1987 vuoteen saakka.
Juppiaika oli tavallisille useimmiten lainarahoilla pröystäilyä 1990 luvun laman alkuun asti. Säästäväiset ja lainoja takaamattomat elivät "köyhempää elämää" mutta eivät kokeneetkaan sitten kulutusjuhlista saatua "korkomaksujen krapulaa".
Vierailija kirjoitti:
TV-sarjoissa ja elokuvissa esitetään ainakin suomessa taloja ja autoja joilla edes ylemmällä keskiluokalla ei ollut varaa. 80-luku oli oikeastaan vahvasti 70-luvun lopun elämää niillä jotka maksoivat asuntolainaansa pois. 1985 tavallinen kansa ei juurikaan ostanut pörssiosakkeita saati keinotellut niillä. 1980 loppupuolella ilmestyi pankkeihin lainatarjouksia ja siihen asti oli ollut tavallisilla ihmisillä vaikea saada pankkilainaa asuntoon, kesämökkiin tai autoon. Vallalla oli 1980 luvun puoliväliin ajatus että jos saa lainaa niin sitä pitää ottaa niin paljon kuin saa, koska inflaatio syö sitä. Näin olikin noin 1948-1987 vuoteen saakka.
Juppiaika oli tavallisille useimmiten lainarahoilla pröystäilyä 1990 luvun laman alkuun asti. Säästäväiset ja lainoja takaamattomat elivät "köyhempää elämää" mutta eivät kokeneetkaan sitten kulutusjuhlista saatua "korkomaksujen krapulaa".
No Hunttalan Matilla oli 700-sarjan Volvo, mutta esim. Fakta Hommassa taisi olla Lada, vaikkakin jossain jaksossa taisivat käydä Ford liikkeessä istumassa muistaakseni Sierrassa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Italiassa tehtiin 80-luvulla ihanaa musiikkia: Ricci & Poveri, Alice (alias Carla Bissi) & Franco Battiato, Al Bano & Romina Power etc.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla matkusteltiin paljon.
Käytiin Kanarialla ja Välimeren kohteissa, kuten Rhodos, Kreeta jne.
Suomi ei ollut silloinkaan takapajula, sen kummemmin kuin muutkaan maat.
Upea aikakausi ja puhdas, kuten joku aiemmin sanoi.
Bussikuskin tai postinkantajan palkalla maksettiin asuntolainat ja autot.Ei todellakaan matkusteltu kuin nykyään. Jos vertaat lentomatkojen määrää nykyaikaan, kyse on hyvin marginaalisesta touhusta. Ei 80-luvulla ollut halpalentoja. Nuoret matkustivat junalla Eurooppaan.
Matkusteltiin paljon, ei ehkä niin paljon kun nykyään, mutta ei se ollut harvojen huvi.
Halvemmat lennot tuli jo 70-luvulla, nykyisen kaltaisia halpalentoja ei ollut, mutta nehän ovat nykyäänkin nuoremmilla ja yksin kulkeville - ei nelihenkinen perhe matkustele halpalennoilla tänäkään päivänä.
Nyt en ymmärrä kyllä väitettä että miksi perheet ei matkustelisi halpalennoilla.
Jokaisella halpalennolla joilla olen ollut on hyvin erilaisia matkustajia. Lapsiperheitä, eläkeläispariskuntia/seurueita, nuoria yksinmatkutavia, vanhempia yksinmatkustavia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TV-sarjoissa ja elokuvissa esitetään ainakin suomessa taloja ja autoja joilla edes ylemmällä keskiluokalla ei ollut varaa. 80-luku oli oikeastaan vahvasti 70-luvun lopun elämää niillä jotka maksoivat asuntolainaansa pois. 1985 tavallinen kansa ei juurikaan ostanut pörssiosakkeita saati keinotellut niillä. 1980 loppupuolella ilmestyi pankkeihin lainatarjouksia ja siihen asti oli ollut tavallisilla ihmisillä vaikea saada pankkilainaa asuntoon, kesämökkiin tai autoon. Vallalla oli 1980 luvun puoliväliin ajatus että jos saa lainaa niin sitä pitää ottaa niin paljon kuin saa, koska inflaatio syö sitä. Näin olikin noin 1948-1987 vuoteen saakka.
Traagista oli se että vanhemmat opettivat näin vielä lapsiaankin joskus 1990.
Tuo kaikkien luottojen tappiin ottaminen ei oikein toiminut vuotta ennen syvää lamaa rikastumiskeinona, kun vielä yhtaikaan opetettiin että hölmö kouluja käy kun kunnon töihin pääsee muutenkin kun kysyy vaan. Useimmat vanhempien opit olivat meille 70-luvun alussa syntyneille kuin terrorismia. Eivät vanhemmat tietysti ymmärtäneet, että kohta on kaikki aivan toisin.
Teevee ja elokuvaepookeista tulee usein sellaista feelgoodia koulutetulle keskiluokalle. Halutaan häivyttää menneisyyden työväenluokkainen todellisuus, ikään kuin harmonisoida mennyt nykyiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TV-sarjoissa ja elokuvissa esitetään ainakin suomessa taloja ja autoja joilla edes ylemmällä keskiluokalla ei ollut varaa. 80-luku oli oikeastaan vahvasti 70-luvun lopun elämää niillä jotka maksoivat asuntolainaansa pois. 1985 tavallinen kansa ei juurikaan ostanut pörssiosakkeita saati keinotellut niillä. 1980 loppupuolella ilmestyi pankkeihin lainatarjouksia ja siihen asti oli ollut tavallisilla ihmisillä vaikea saada pankkilainaa asuntoon, kesämökkiin tai autoon. Vallalla oli 1980 luvun puoliväliin ajatus että jos saa lainaa niin sitä pitää ottaa niin paljon kuin saa, koska inflaatio syö sitä. Näin olikin noin 1948-1987 vuoteen saakka.
Traagista oli se että vanhemmat opettivat näin vielä lapsiaankin joskus 1990.
Tuo kaikkien luottojen tappiin ottaminen ei oikein toiminut vuotta ennen syvää lamaa rikastumiskeinona, kun vielä yhtaikaan opetettiin että hölmö kouluja käy kun kunnon töihin pääsee muutenkin kun kysyy vaan. Useimmat vanhempien opit olivat meille 70-luvun alussa syntyneille kuin terrorismia. Eivät vanhemmat tietysti ymmärtäneet, että kohta on kaikki aivan toisin.
Teevee ja elokuvaepookeista tulee usein sellaista feelgoodia koulutetulle keskiluokalle. Halutaan häivyttää menneisyyden työväenluokkainen todellisuus, ikään kuin harmonisoida mennyt nykyiseen.
Mullekin vanhemmat yllytti ottamaan opintolainaa niin paljon kuin suinkin saisi kun aloin opiskella ammattiin syksyllä 1991. No en ottanut ja varmaankin tällä väistin mahdollisesti kohtalokkaan pommin kun eipä ysärillä paljon työpaikkoja ollut. Opiskelun alussa maksettiin vielä koulumatkat naapurikunnasta opiskelukaupunkiin, bussiliput siis sai koulun puolesta, no nekin lopetettiin laman ryvettäessä kaiken muunkin pilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasari oli vielä parempi kuin Miami Vice. TV esittää vain pintaa. Silloin oli ihan oma henki päällä, kaikki oli mahdollista. Naiset eivät enää halunneet naida miljonääriä, vaan tulla sellaiseksi. Erityisesti naisten käsitys itsestään muuttui, korkeimpana ammatillisena tavoitteena ei enää ollut vain pankkineidin tai sihteerin jakkupuku, vaan edetä omilla kyvyillään johtajaksi, lääkäriksi tai ministeriksi.
Kasari ei ollut missään tapauksessa yhtenäinen vuosikymmen. Sen alkuvuoden olivat vielä pelkkää 70-lukua. Vuosikymmenen loppu eli joku 86-90 olivat ihan oma maailmansa. Musiikki, muoti, ruoka, matkustaminen tulivat esiin eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elin parhaimman biletysikäni 80-luvulla ja opiskelin, niin muistan vain että rahapula kuului siihen ikävaiheeseen ihan kaikilla. MInulla tosin oli vauraat vanhemmat ja miksi sain heiltä avustuksia säännöllisesti.
Pukeutuminen oli minulle tärkeää, mutta ompelin suurimman osan vaatteista itse. Lepakkohihaiset puserot ja hameet olivat hyvin yksinkertaisia ommella ja niistä sai näyttäviä. Korvissa piti roikkua pitkät korvikset ja jotkut tutut tekivät niitä ihan työkseen.
En löydä Jenkkilän elokuvista mitään yhtymäkohtia omaan kasariajan nuoruuteeni Helsingissä. Arvostin enemmän brittiläistä musiikkia ja muotia, niin sitä seurasin mieluummin kuin Jenkkilää.
Totta, rahaa ei ollut. Olin itse aikalailla keskituloisesta perheestä ja oli ihan normaalia se, että oli tasan 1 pari talvikenkiä, 1 toppatakki ja max 2 farkut. Koskaan ei käyty ulkomailla, ajettiin kesälomalla suorinta tietä (eväät mukana autossa) mummolaan kuukaudeksi. Mutta kovin kummoista vaatekaappia ei tarvittu, kun vaatteita ei vaan ollut kuin muutama kappale.
Opiskelija asuttiin suurin osa soluissa, muuhun ei ollut varaa. Se toki erona, että töitä sai tehdä opiskelujen ohessa niin paljon kuin sielu sieti ja tehtiinkin, koska mistä sitä rahaa muuten olisi saatu. Ja juurikin niitä nykyisin p..katyöksi kutsuttuja töitä tehtiin ihan innoissaan, koska tuli rahaa. Muistan kun käytiin ystävien kanssa Tukholman risteilyllä, ei tietenkään ollut hyttiä, koska se oli meille liian kallista (muistan, että hytit maksoivat todella paljon). Silloin suurin osa nuorista oli ns. kansipaikoilla ja nukuttiin pitkin laivan käytäviä koska kansipaikatkin (oli sellaisia tuoleja) täyttyivät aika nopeasti. Mutta hauskaa oli.
Minäkin muistan, että ihmiset matkustivat laivalla ilman hyttiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elin parhaimman biletysikäni 80-luvulla ja opiskelin, niin muistan vain että rahapula kuului siihen ikävaiheeseen ihan kaikilla. MInulla tosin oli vauraat vanhemmat ja miksi sain heiltä avustuksia säännöllisesti.
Pukeutuminen oli minulle tärkeää, mutta ompelin suurimman osan vaatteista itse. Lepakkohihaiset puserot ja hameet olivat hyvin yksinkertaisia ommella ja niistä sai näyttäviä. Korvissa piti roikkua pitkät korvikset ja jotkut tutut tekivät niitä ihan työkseen.
En löydä Jenkkilän elokuvista mitään yhtymäkohtia omaan kasariajan nuoruuteeni Helsingissä. Arvostin enemmän brittiläistä musiikkia ja muotia, niin sitä seurasin mieluummin kuin Jenkkilää.
Totta, rahaa ei ollut. Olin itse aikalailla keskituloisesta perheestä ja oli ihan normaalia se, että oli tasan 1 pari talvikenkiä, 1 toppatakki ja max 2 farkut. Koskaan ei käyty ulkomailla, ajettiin kesälomalla suorinta tietä (eväät mukana autossa) mummolaan kuukaudeksi. Mutta kovin kummoista vaatekaappia ei tarvittu, kun vaatteita ei vaan ollut kuin muutama kappale.
Opiskelija asuttiin suurin osa soluissa, muuhun ei ollut varaa. Se toki erona, että töitä sai tehdä opiskelujen ohessa niin paljon kuin sielu sieti ja tehtiinkin, koska mistä sitä rahaa muuten olisi saatu. Ja juurikin niitä nykyisin p..katyöksi kutsuttuja töitä tehtiin ihan innoissaan, koska tuli rahaa. Muistan kun käytiin ystävien kanssa Tukholman risteilyllä, ei tietenkään ollut hyttiä, koska se oli meille liian kallista (muistan, että hytit maksoivat todella paljon). Silloin suurin osa nuorista oli ns. kansipaikoilla ja nukuttiin pitkin laivan käytäviä koska kansipaikatkin (oli sellaisia tuoleja) täyttyivät aika nopeasti. Mutta hauskaa oli.
Huvittavaa miten kaikki sitten muuttui. 90-luvun alussa ainakin risteilyhytti maksoi noin kerrosaterian verran per naama! Tosin tämä on varmasti ollut totta jo kasarilla.
Vierailija kirjoitti:
Otsikon kysymykseen palatakseni "oliko kasari jne." Onko 2010- ja 2020-luku juuri sellainen kuin se esitetään elokuvissa ja tv-sarjoissa? Naiivi kysymys, joka osoittaa todellisuudentajun köyhyyttä.
Otsikon kysymykseen palataksesi päätit sitten olla vastaamatta siihen.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistan, että ihmiset matkustivat laivalla ilman hyttiä.
1980-luvulla ne tavallisimmat laivamatkat tapahtuivat välillä Helsinki-Tukholma tai Turku-Tukholma, sillä neuvostomiehityksen alainen Viro ei ollut varteenotettava vaihtoehto ennen uudelleen itsenäistymistä vuonna 1991.
Vierailija kirjoitti:
Petsku kirjoitti:
Jos haluaa tietää, miltä Suomi näytti 1980-luvulla, kannattaa etsiä Yle Areenasta Metsolat, jonka alkujaksot kuvaavat 1980-luvun loppua.
No onneksi helsingissä ei todellakaan näyttänyt 80-luvulla miltään metsoloilta. Maaseutuhan on edelleenkin ihan samannäköistä kuin 80-luvulla, ei siellä paljon mikään ole muuttunut.
No todellakin on muuttunut! 90-luvun lopussa ja 00-luvun alussa tuhottiin monien maaseutukuntien keskustat, purettiin vanhaa, kaunista rakennuskantaa pois ja rakennettiin uusia hirvityksiä tilalle. ABCt korvasivat vanhat huoltoasemat ja isot marketit parkkipaikkoineen jyräsivät entiset pikkukaupat.
Vaikka olen 70-luvulla syntynyt mies ja aina kiinnostunut autoista, tuossa Kid Svensk trailerissa oli sen verran outo BMW että voisin väittää nähneeni tuollaisen ensi kertaa elämässäni. Nuo takavalot varsinkin on sen verran erikoiset että varmaankin muistaisin jos olisin nuo nähnyt joskus aiemmin.
Näyttää olevan BMW 2500 vm. 1968 - 1977:
https://en.wikipedia.org/wiki/BMW_New_Six
Liekö näitä aikoinaan sitten tuotu Suomeen ollenkaan kun en muista nähneeni moista Bemaria?