Te 80-luvulla eläneet, osaatteko kertoa että oliko kasari juuri sellainen kuin se esitetää elokuvissa ja sarjoissa?

Vierailija kirjoitti:

Ei elokuvista ja tv-sarjoista saa mitään oikeaa kuvaa mistään aikakaudesta.

Se riippuu varmaankin siitä miten huolellisesti joku historiallinen sarja on tehty. Esimerkiksi 1950-luvun historiallisissa elokuvissa voi näkyä enemmänkin ne 1950-luvun amerikkalaiset arvot kuin antiikin roomalaiset arvot, joissa vaikkapa orjuutta ei koko ajan kauhisteltu vaan se oli luontainen osa antiikin ajan yhteiskuntaa. Myöhemmissä historiallisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa on pyritty yleensä tarkempaan ajankuvaa ellei kyse ole sitten puhtaasti seikkailuelokuvasta Kolmen muskettisoturin tavoin, joka on jo lähtökohtaisesti fiktiivinen teos.

Jos sitten katsoo esimerkiksi 1970-luvun elokuvia, niin niissä voi kiinnittää esimerkiksi huomioita millaisena toimistotilat nähtiin tuona ajankohtana. Toimistosihteerit käyttivät mekaanisia kirjoituskoneita asiakirjojen puhtaaksi kirjoittamiseen ja tietoa etsittiin ja säilyttiin pahvikortistoissa ja asiakirjakansioissa.

Vierailija kirjoitti:

Väyrynen oli Neuvostoliiton omistama juoppo. Sittemmin Väyrysen jurri on kehittynyt deliriumiksi ja ukko siirtynyt Putinin yksityisomistukseen.

Älä anna väärä todistusta lähimmäisestä kuten jossain kirjassa sanotaan. Ahti Karjalainen oli juoppo ja vaikka Paavo Väyrysestä voi löytää monia vikoja, ei hän ole ollut viiinamäen miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Mielikuvissani todellakin 1980-luku alkoi hohtamaan aivan eri tavalla 1970-luvun ruskeansävyisen lapsuuden jälkeen.

Näin minunkin kokemukseni mukaan. Tunkkainen, ylipolitisoitunut, paskanruskea ja myrkynvihreä 70-luku vaihtui värikkääseen (no ainakin värikäämpään), iloiseen, urbaanimpaan 80-lukuun. Kaikki kiva pamahti kerralla ilmoille, elektroninen musiikki ja musiikkivideot, walkmanit, videonauhurit, värikäs muoti, tv-sarjat, nuorisoelokuvat (jenkkilästä tietty).

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla retroiltiin 60-luvun lopun kanssa kuten TV sarjatkin ja elokuvat.

Farkkumalli oli lökärit (ehkä nykyisiä boyfriendejä lähellä) kunnes alkoi tulla pillimuoti. KIvipesu eli vaaleat farkut yleistyivät myös kasarilla ja siitä kaikenlaiset aika kamalatkin farkkukulutuspesut. Ja sitten vähän punkimmat valkaisivat farkkujaan kloriitilla. 

Minusta kasarilla oli ihan parasta nuorisomuoti ja rock/pop-kulttuuri. Nuorilla oli huopahattuja ja pikkutakkeja, oli tärkeää näyttää coolilta olipa musatyyli mikä hyvänsä. Kyllä Suomessa osattiin nuo tyylijutut ihan yhtä lailla. Sai kapinoida ihan olan takaa ulkonäöllään, ikävä alkaa jo sitä tulla..paljon luovempaa jotekin kuin nykyinen sukupuolettomuus joka miksataan usein suoranaiseen rumuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei elokuvista ja tv-sarjoista saa mitään oikeaa kuvaa mistään aikakaudesta.

Se riippuu varmaankin siitä miten huolellisesti joku historiallinen sarja on tehty. Esimerkiksi 1950-luvun historiallisissa elokuvissa voi näkyä enemmänkin ne 1950-luvun amerikkalaiset arvot kuin antiikin roomalaiset arvot, joissa vaikkapa orjuutta ei koko ajan kauhisteltu vaan se oli luontainen osa antiikin ajan yhteiskuntaa. Myöhemmissä historiallisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa on pyritty yleensä tarkempaan ajankuvaa ellei kyse ole sitten puhtaasti seikkailuelokuvasta Kolmen muskettisoturin tavoin, joka on jo lähtökohtaisesti fiktiivinen teos.

Jos sitten katsoo esimerkiksi 1970-luvun elokuvia, niin niissä voi kiinnittää esimerkiksi huomioita millaisena toimistotilat nähtiin tuona ajankohtana. Toimistosihteerit käyttivät mekaanisia kirjoituskoneita asiakirjojen puhtaaksi kirjoittamiseen ja tietoa etsittiin ja säilyttiin pahvikortistoissa ja asiakirjakansioissa.

Totta, ainahan elokuvaan vaikuttaa myös se, milloin se on tehty. Jos 2020-luvulla tehdään sarja 1980-luvusta, niin se on aina myös 2020-luvun ihmisten näkemys 1980-luvusta, vaikka se tehtäisi historiallisesti kuinka huolellisesti tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vievieviekauaspois kirjoitti:

Areena arkistoston uutista näkee pinnalta Suomen yleistilan, mutta 80 luku eli oma 10-20v, koulussa käytiin, opettajia kuunneltiin, paitsi se yksi luokassa aina äänessä, oli pakko hiihto, pakko yleisurheilu, laulu, kuvis yms kisat koulussa. Alaasteella leikittiin yhessä poikien kaa, yläasteella pareittain murkissa ulkona aina välkät, satoi tai paistoi. Pari opee aina kävi sätkällä tunnilla, toiset välkällä.

Kotona syötiin kala-makkarakeittoo, muusia ja lihapullia, pitsa tuli vasta n. 85 ravintolaan ihan mentiin, oli hienoo. Viikonlopun illat vietettiin serkulla ja mummolassa tai kierrettiin kylää ympäriinsä kävellen tai autoilla ja luisteltiin ja kesällä ajeltiin pyörillä uimaan ja jokapaikkaan ite. Tai perheen kanssa tätin mökille 2kk kalateltiin ja oltiin vaakiireityä. Tukka kiharalla pystyssä hulmusi, ei voinut olla liian suurta luomusta, vaatteet väljiä ja collegee ja lepakohihaa, sammareita ja farkkuja. VHS leffa Videoita käytiin vuokraa hämärientyyppien liikkeistä ja Ärrältä. Tv ei tullu muuta kuin LiveAid, Ja McGyver joku Hitchcock. Dianan ja Charlesin häät. Eipä tullu ikinä katottuu uutisia. Never. Radiosta nauhotettiin biisit kasetille ja musaliikkeestä abat, hassisenkoneet ja pellemiljoonat. Isä ja äiti olivat aina töissä, lapsilisät muutama markan kymppi kk, sai merkkarit, t-paijan ja Suosikit ostetuu ja julisteet liimattuu seinille, kattoon...pari kertaa käytiin risteilyllä Ruottissa ja Tallinnassa, tai yo lahjana Epsanjassa. Golfilla, Kuplalla tai Ladalla ajeltiin lukio läpi. Oli niin tylsää, muualle amikseen ja merten taa 90 luvuksi lamaa pakoon.

Siis kävittekö te Tallinnassa risteilyllä 80-luvulla?

Tuo taisi olla feikkijonne. Puhui itsensä pussiin tuolla Tallinnan-risteilyväitteellään.

Mitä uutisiin tulee, niin niitähän seurattiin Suomessa tosi tarkkaan 80-luvulla, koska haluttiin tietää maailman asioista: uutiset olivat yksi kurkistusaukko maailmalle täältä vielä silloin niin turvaisasta lintukodosta.

Kylmän sodan uhka oli jatkuvasti läsnä jossain taustalla, joten myös nuoria ihmisiä kiinnosti kyllä kovasti, missä milloinkin mennään sen suhteen.

Matkustamisesta: ihmiset kävivät paljon risteilyllä Ruotsissa. Finnjetillä taas pääsi käymään Länsi-Saksassa ja Länsi-Saksan kautta pääsi kätevästi muualle Eurooppaan. Mutta eivät suomalaiset saati muut länsimaalaiset suinkaan missään Neuvostoliittoon kuuluvassa Tallinnassa käyneet risteilyllä. Viro oli vielä 80-luvulla osa Neuvostoliittoa ja täysin suljettu yhteiskunta. Ei sinne niin vain päässyt risteilemään kuten nykyään.

Suomesta lennettiin 80-luvulla paljon lomailemaan mm. Manner-Espanjan Aurinkorannikolle + Espanjan saarille: Mallorcalle, Ibizalle, Teneriffalle ja Kanariansaarille. Myös Italiaan ja Kreikkaan lennettiin paljon lomailemaan. Nuoret kävivät paljon interreilaamassa ympäri Eurooppaa ja näkivät maailmaa laajemmin. Vaihto-oppilaita lähti paljon Suomesta mm. Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan ja Länsi-Saksaan vuodeksi. Sieltä tultiin takaisin joko "maitojunalla" tai yhtä kokemusta rikkaampana.

Tällaisia juttuja tuli tänään mieleen.

T. 49-vuotias täti

Kyllä Neuvostoliitossa käytiin 1980-luvulla, sinne pääsi matkustamaan. Tallinnaan meni matkustajalaivoja yms. viisumi piti tietysti olla kuten vielä pitkään 1990-luvullakin. 1980-luvulla suomalaiset matkailijat matkustivat paljon eri puolilla Neuvostoliittoa. Mustanmeren rannikon lomakohteet (mm. Sotsi, Krim, Batumi, Odessa) olivat suosittuja koska sinne sai edullisemmin matkan kuin vaikkapa Kreikkaan tai Espanjaan.

Suomalaiset matkustivat tietysti myös Leningradiin ja Moskovaan. Sekä vielä kauemmas mm. Uzbekistania myöten mutta näihin tietysti vähemmissä väärin kuin vaikkapa Leningradiin.

1980-luvulla matkustettiin myös Euroopassa Interraililla, siis junalla. Kävin kaksi kertaa 1980-luvun loppupuolella Interraililla. Tuli kierrettyä paljon etenkin Saksaa, Ranskaa ja Italiaa. Nukuttiin junissa ja halvoissa hostelleissa. Riminillä kävin silloin ensimmäistä kertaa ja ihastuin tosi paljon. Unkarista käytiin ostamassa reppuun paljon ruokaa, yöjunalla Keleti pu, ja sitten etsittiin ruokakauppa kun oltiin kuultu, että ruoka oli siellä niin halpaa, melkein ilmaista, ja olikin se, ja sitten palattiin seuraavalla yöjunalla takaisin Saksaan reppu täynnä ruokaa. Saksalaiset junat oli siihen aikaan käteviä, niissä oli sellaiset hyttiosastot, joista pystyi vetämään penkit lepoasentoon vastakkain kiinni toisiinsa, niin että koko hytti tuli sängyksi, ja siellä nukuttiin yöllä vieraitten ihmisten kanssa vierekkäin siskonpedissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vievieviekauaspois kirjoitti:

Areena arkistoston uutista näkee pinnalta Suomen yleistilan, mutta 80 luku eli oma 10-20v, koulussa käytiin, opettajia kuunneltiin, paitsi se yksi luokassa aina äänessä, oli pakko hiihto, pakko yleisurheilu, laulu, kuvis yms kisat koulussa. Alaasteella leikittiin yhessä poikien kaa, yläasteella pareittain murkissa ulkona aina välkät, satoi tai paistoi. Pari opee aina kävi sätkällä tunnilla, toiset välkällä.

Kotona syötiin kala-makkarakeittoo, muusia ja lihapullia, pitsa tuli vasta n. 85 ravintolaan ihan mentiin, oli hienoo. Viikonlopun illat vietettiin serkulla ja mummolassa tai kierrettiin kylää ympäriinsä kävellen tai autoilla ja luisteltiin ja kesällä ajeltiin pyörillä uimaan ja jokapaikkaan ite. Tai perheen kanssa tätin mökille 2kk kalateltiin ja oltiin vaakiireityä. Tukka kiharalla pystyssä hulmusi, ei voinut olla liian suurta luomusta, vaatteet väljiä ja collegee ja lepakohihaa, sammareita ja farkkuja. VHS leffa Videoita käytiin vuokraa hämärientyyppien liikkeistä ja Ärrältä. Tv ei tullu muuta kuin LiveAid, Ja McGyver joku Hitchcock. Dianan ja Charlesin häät. Eipä tullu ikinä katottuu uutisia. Never. Radiosta nauhotettiin biisit kasetille ja musaliikkeestä abat, hassisenkoneet ja pellemiljoonat. Isä ja äiti olivat aina töissä, lapsilisät muutama markan kymppi kk, sai merkkarit, t-paijan ja Suosikit ostetuu ja julisteet liimattuu seinille, kattoon...pari kertaa käytiin risteilyllä Ruottissa ja Tallinnassa, tai yo lahjana Epsanjassa. Golfilla, Kuplalla tai Ladalla ajeltiin lukio läpi. Oli niin tylsää, muualle amikseen ja merten taa 90 luvuksi lamaa pakoon.

Siis kävittekö te Tallinnassa risteilyllä 80-luvulla?

Tuo taisi olla feikkijonne. Puhui itsensä pussiin tuolla Tallinnan-risteilyväitteellään.

Mitä uutisiin tulee, niin niitähän seurattiin Suomessa tosi tarkkaan 80-luvulla, koska haluttiin tietää maailman asioista: uutiset olivat yksi kurkistusaukko maailmalle täältä vielä silloin niin turvaisasta lintukodosta.

Kylmän sodan uhka oli jatkuvasti läsnä jossain taustalla, joten myös nuoria ihmisiä kiinnosti kyllä kovasti, missä milloinkin mennään sen suhteen.

Matkustamisesta: ihmiset kävivät paljon risteilyllä Ruotsissa. Finnjetillä taas pääsi käymään Länsi-Saksassa ja Länsi-Saksan kautta pääsi kätevästi muualle Eurooppaan. Mutta eivät suomalaiset saati muut länsimaalaiset suinkaan missään Neuvostoliittoon kuuluvassa Tallinnassa käyneet risteilyllä. Viro oli vielä 80-luvulla osa Neuvostoliittoa ja täysin suljettu yhteiskunta. Ei sinne niin vain päässyt risteilemään kuten nykyään.

Suomesta lennettiin 80-luvulla paljon lomailemaan mm. Manner-Espanjan Aurinkorannikolle + Espanjan saarille: Mallorcalle, Ibizalle, Teneriffalle ja Kanariansaarille. Myös Italiaan ja Kreikkaan lennettiin paljon lomailemaan. Nuoret kävivät paljon interreilaamassa ympäri Eurooppaa ja näkivät maailmaa laajemmin. Vaihto-oppilaita lähti paljon Suomesta mm. Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan ja Länsi-Saksaan vuodeksi. Sieltä tultiin takaisin joko "maitojunalla" tai yhtä kokemusta rikkaampana.

Tällaisia juttuja tuli tänään mieleen.

T. 49-vuotias täti

Kyllä Neuvostoliitossa käytiin 1980-luvulla, sinne pääsi matkustamaan. Tallinnaan meni matkustajalaivoja yms. viisumi piti tietysti olla kuten vielä pitkään 1990-luvullakin. 1980-luvulla suomalaiset matkailijat matkustivat paljon eri puolilla Neuvostoliittoa. Mustanmeren rannikon lomakohteet (mm. Sotsi, Krim, Batumi, Odessa) olivat suosittuja koska sinne sai edullisemmin matkan kuin vaikkapa Kreikkaan tai Espanjaan.

Suomalaiset matkustivat tietysti myös Leningradiin ja Moskovaan. Sekä vielä kauemmas mm. Uzbekistania myöten mutta näihin tietysti vähemmissä väärin kuin vaikkapa Leningradiin.

1980-luvulla matkustettiin myös Euroopassa Interraililla, siis junalla. Kävin kaksi kertaa 1980-luvun loppupuolella Interraililla. Tuli kierrettyä paljon etenkin Saksaa, Ranskaa ja Italiaa. Nukuttiin junissa ja halvoissa hostelleissa. Riminillä kävin silloin ensimmäistä kertaa ja ihastuin tosi paljon. Unkarista käytiin ostamassa reppuun paljon ruokaa, yöjunalla Keleti pu, ja sitten etsittiin ruokakauppa kun oltiin kuultu, että ruoka oli siellä niin halpaa, melkein ilmaista, ja olikin se, ja sitten palattiin seuraavalla yöjunalla takaisin Saksaan reppu täynnä ruokaa. Saksalaiset junat oli siihen aikaan käteviä, niissä oli sellaiset hyttiosastot, joista pystyi vetämään penkit lepoasentoon vastakkain kiinni toisiinsa, niin että koko hytti tuli sängyksi, ja siellä nukuttiin yöllä vieraitten ihmisten kanssa vierekkäin siskonpedissä. 

Jatkan vielä. Ruotsinlaivoissa oli sleep-in-osastot. Ei tarvinnut ostaa hyttiä, vaan pystyi ostamaan halvan kansipaikan ja nukkumaan ilmaiseksi sleep-in-osastolla, se oli jossain sisääntulokannella lähellä respaa sellainen alue, missä oli paljon kerrossänkyjä. Sinne vaan mentiin nukkumaan. Maailma oli jotenkin turvallisempi silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80 luvulla nuoriso pörräsi kartsalla ja tappeluita oli sekä satunnaisten kulkijoiden päälle käytiin toisinaan. Ite liikuin kartsalla toisinaan kaverien kanssa. Harrastin karatea ja kaverit treenasi judoa, nyrkkeilyä ja punttisalia . Rauhassa saatiin kulkea kadulla

Ainahan satunnaisten kulkijoiden päälle on käyty "toisinaan" kautta maailmanhistorian, myös Suomessa 80-luvulla, mutta ei suinkaan niin usein kuin jotkut täällä yrittävät antavat ymmärtää.

Suomi oli 80-luvulla kirjaimellisesti lintukoto asukkailleen.

Kadut ja kaupungit olivat erittäin turvallisia liikkua keskivertokansalaisille.

Samoin ihmisten oli erittäin turvallista käyttää esim. taksia ihan yksinkin, iästä ja sukupuolesta riippumatta, ihan mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Palvelu pelasi erittäin hienosti.

Kun käteisautomaatteja alkoi ilmestyä enemmän katukuvaan 80-luvun loppupuolella, niin eipä tarvinnut rahaa nostaessaan kytätä jatkuvasti ympärilleen mahdollisia yksittäisiä ryöstäjiä saati kokonaisia ryöstöjengejä, näin pari esimerkkiä mainitakseni.

T. 49-vuotias täti

Tämä kertoo lähinnä siitä, että et ainakaan kasarilla nähnyt oman todellisuutesi ulkopuolelle. Siis tää jälkimmäinen kommentti. Etenkin nuorille miehille turpaan saamisen riski oli todellinen. Syyksi riitti milloin mikäkin. Se että joku koki asian noin, ei tarkoita että asiat oli noin. Ensimmäinen kommentti taas kertoo paljon. Liikkui porukassa, jossa treenattuja kavereita. Ei mikään ihme, että sai kulkea rauhassa. Yksin ois saattanut olla vähän toisin.

Tuo sun suomivihas ei muutu todellisuudeks vihapuheistas huolimatta,

totuus on että kasarilla ei varastettu pyöriä, kaupoista aamusta iltaan, juoksukaljaa, tai ollu joka pikkukylässäkin lauma huumeidenkäyttäjiä jotka elätti itsensä rikoksilla.

Turha yrittää väittää nykytodellisuutta kuinka "aina on ollut" kun ei todellakaan ole ollut.

Mutta olihan sitä pahoinvointia ja huono-osaisuutta, se usein vain katosi silmiltä näkymättömiin. Sanoisin että jos nuoret voivat huonosti, he ainakin kanavoivat sen musiikkiin (tulee nyt mieleen vaikka Pelle Miljoona ja Eput, jotka alkuaikoinaan varsin ärhäköitä, sitten jotkus Sleepy Sleepersit aloitti rähinän jo 70-luvun puolella suomettuneisuutta vastaan). Nyt kun miettii ne huono-osaiset oli silloin varmaan sodan sukupolvia, moni joi itsensä ennenaikaiseen hautaan. Toki joku sotkeutui huumeisiin mutta olihan se vielä marginaaliporukoiden touhuja, ehkä jotain musapiirejä mihin (kovat) huumeet saattoi kuulua.

Kyllä me kilttiä ja hiljaista kansaa ollaan oltu. Jopa alistunutta, se räyhääminenkin on jäänyt usein känniläisten möykäksi. Muutama valtakunnanhäirikkö tai vastarannan räksyttäjä kerrallaan sallittu. Yhteisöllinen kuri ja paheksunta oli melko kovaa ysärille asti, sitten lamassa vaan sinniteltiin moni miten taisi. 

Varmaankin. Se oli huoletonta kivaa aikaa. Kännyköitä ei ollut mutta silti tultiin toimeen.

Munkkivuori-sarjassa on aidon tuntuista kuvausta kasarilta.

T: kasarin lapsi

Tänään tulee taas kasaria Kontulasta ja Stadista

Täältä tullaan elämä | Yle Areena

https://areena.yle.fi/1-1084910

Tuli juuri tuolloin asuttua tuon kuvatun ikäisenä Kontulassa, tien toisella puolella kuvauspaikasta. Tuollaista se meno ja meininki aika pitkälle oli tuolloin Stadissa ja Kondekassa! Kultaista aikaa, kun kaikki oli vielä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vievieviekauaspois kirjoitti:

Areena arkistoston uutista näkee pinnalta Suomen yleistilan, mutta 80 luku eli oma 10-20v, koulussa käytiin, opettajia kuunneltiin, paitsi se yksi luokassa aina äänessä, oli pakko hiihto, pakko yleisurheilu, laulu, kuvis yms kisat koulussa. Alaasteella leikittiin yhessä poikien kaa, yläasteella pareittain murkissa ulkona aina välkät, satoi tai paistoi. Pari opee aina kävi sätkällä tunnilla, toiset välkällä.

Kotona syötiin kala-makkarakeittoo, muusia ja lihapullia, pitsa tuli vasta n. 85 ravintolaan ihan mentiin, oli hienoo. Viikonlopun illat vietettiin serkulla ja mummolassa tai kierrettiin kylää ympäriinsä kävellen tai autoilla ja luisteltiin ja kesällä ajeltiin pyörillä uimaan ja jokapaikkaan ite. Tai perheen kanssa tätin mökille 2kk kalateltiin ja oltiin vaakiireityä. Tukka kiharalla pystyssä hulmusi, ei voinut olla liian suurta luomusta, vaatteet väljiä ja collegee ja lepakohihaa, sammareita ja farkkuja. VHS leffa Videoita käytiin vuokraa hämärientyyppien liikkeistä ja Ärrältä. Tv ei tullu muuta kuin LiveAid, Ja McGyver joku Hitchcock. Dianan ja Charlesin häät. Eipä tullu ikinä katottuu uutisia. Never. Radiosta nauhotettiin biisit kasetille ja musaliikkeestä abat, hassisenkoneet ja pellemiljoonat. Isä ja äiti olivat aina töissä, lapsilisät muutama markan kymppi kk, sai merkkarit, t-paijan ja Suosikit ostetuu ja julisteet liimattuu seinille, kattoon...pari kertaa käytiin risteilyllä Ruottissa ja Tallinnassa, tai yo lahjana Epsanjassa. Golfilla, Kuplalla tai Ladalla ajeltiin lukio läpi. Oli niin tylsää, muualle amikseen ja merten taa 90 luvuksi lamaa pakoon.

Siis kävittekö te Tallinnassa risteilyllä 80-luvulla?

Tuo taisi olla feikkijonne. Puhui itsensä pussiin tuolla Tallinnan-risteilyväitteellään.

Mitä uutisiin tulee, niin niitähän seurattiin Suomessa tosi tarkkaan 80-luvulla, koska haluttiin tietää maailman asioista: uutiset olivat yksi kurkistusaukko maailmalle täältä vielä silloin niin turvaisasta lintukodosta.

Kylmän sodan uhka oli jatkuvasti läsnä jossain taustalla, joten myös nuoria ihmisiä kiinnosti kyllä kovasti, missä milloinkin mennään sen suhteen.

Matkustamisesta: ihmiset kävivät paljon risteilyllä Ruotsissa. Finnjetillä taas pääsi käymään Länsi-Saksassa ja Länsi-Saksan kautta pääsi kätevästi muualle Eurooppaan. Mutta eivät suomalaiset saati muut länsimaalaiset suinkaan missään Neuvostoliittoon kuuluvassa Tallinnassa käyneet risteilyllä. Viro oli vielä 80-luvulla osa Neuvostoliittoa ja täysin suljettu yhteiskunta. Ei sinne niin vain päässyt risteilemään kuten nykyään.

Suomesta lennettiin 80-luvulla paljon lomailemaan mm. Manner-Espanjan Aurinkorannikolle + Espanjan saarille: Mallorcalle, Ibizalle, Teneriffalle ja Kanariansaarille. Myös Italiaan ja Kreikkaan lennettiin paljon lomailemaan. Nuoret kävivät paljon interreilaamassa ympäri Eurooppaa ja näkivät maailmaa laajemmin. Vaihto-oppilaita lähti paljon Suomesta mm. Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan ja Länsi-Saksaan vuodeksi. Sieltä tultiin takaisin joko "maitojunalla" tai yhtä kokemusta rikkaampana.

Tällaisia juttuja tuli tänään mieleen.

T. 49-vuotias täti

Kyllä Neuvostoliitossa käytiin 1980-luvulla, sinne pääsi matkustamaan. Tallinnaan meni matkustajalaivoja yms. viisumi piti tietysti olla kuten vielä pitkään 1990-luvullakin. 1980-luvulla suomalaiset matkailijat matkustivat paljon eri puolilla Neuvostoliittoa. Mustanmeren rannikon lomakohteet (mm. Sotsi, Krim, Batumi, Odessa) olivat suosittuja koska sinne sai edullisemmin matkan kuin vaikkapa Kreikkaan tai Espanjaan.

Suomalaiset matkustivat tietysti myös Leningradiin ja Moskovaan. Sekä vielä kauemmas mm. Uzbekistania myöten mutta näihin tietysti vähemmissä väärin kuin vaikkapa Leningradiin.

1980-luvulla matkustettiin myös Euroopassa Interraililla, siis junalla. Kävin kaksi kertaa 1980-luvun loppupuolella Interraililla. Tuli kierrettyä paljon etenkin Saksaa, Ranskaa ja Italiaa. Nukuttiin junissa ja halvoissa hostelleissa. Riminillä kävin silloin ensimmäistä kertaa ja ihastuin tosi paljon. Unkarista käytiin ostamassa reppuun paljon ruokaa, yöjunalla Keleti pu, ja sitten etsittiin ruokakauppa kun oltiin kuultu, että ruoka oli siellä niin halpaa, melkein ilmaista, ja olikin se, ja sitten palattiin seuraavalla yöjunalla takaisin Saksaan reppu täynnä ruokaa. Saksalaiset junat oli siihen aikaan käteviä, niissä oli sellaiset hyttiosastot, joista pystyi vetämään penkit lepoasentoon vastakkain kiinni toisiinsa, niin että koko hytti tuli sängyksi, ja siellä nukuttiin yöllä vieraitten ihmisten kanssa vierekkäin siskonpedissä. 

Jatkan vielä. Ruotsinlaivoissa oli sleep-in-osastot. Ei tarvinnut ostaa hyttiä, vaan pystyi ostamaan halvan kansipaikan ja nukkumaan ilmaiseksi sleep-in-osastolla, se oli jossain sisääntulokannella lähellä respaa sellainen alue, missä oli paljon kerrossänkyjä. Sinne vaan mentiin nukkumaan. Maailma oli jotenkin turvallisempi silloin.

Tai siis oli oikeasti paljon vaarallisempi, mutta siitä ei välitetty. Hurjia tarinoita noilta laivoilta kerrottiin. Ja kyllähän niiltä porukkaa katosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vievieviekauaspois kirjoitti:

Areena arkistoston uutista näkee pinnalta Suomen yleistilan, mutta 80 luku eli oma 10-20v, koulussa käytiin, opettajia kuunneltiin, paitsi se yksi luokassa aina äänessä, oli pakko hiihto, pakko yleisurheilu, laulu, kuvis yms kisat koulussa. Alaasteella leikittiin yhessä poikien kaa, yläasteella pareittain murkissa ulkona aina välkät, satoi tai paistoi. Pari opee aina kävi sätkällä tunnilla, toiset välkällä.

Kotona syötiin kala-makkarakeittoo, muusia ja lihapullia, pitsa tuli vasta n. 85 ravintolaan ihan mentiin, oli hienoo. Viikonlopun illat vietettiin serkulla ja mummolassa tai kierrettiin kylää ympäriinsä kävellen tai autoilla ja luisteltiin ja kesällä ajeltiin pyörillä uimaan ja jokapaikkaan ite. Tai perheen kanssa tätin mökille 2kk kalateltiin ja oltiin vaakiireityä. Tukka kiharalla pystyssä hulmusi, ei voinut olla liian suurta luomusta, vaatteet väljiä ja collegee ja lepakohihaa, sammareita ja farkkuja. VHS leffa Videoita käytiin vuokraa hämärientyyppien liikkeistä ja Ärrältä. Tv ei tullu muuta kuin LiveAid, Ja McGyver joku Hitchcock. Dianan ja Charlesin häät. Eipä tullu ikinä katottuu uutisia. Never. Radiosta nauhotettiin biisit kasetille ja musaliikkeestä abat, hassisenkoneet ja pellemiljoonat. Isä ja äiti olivat aina töissä, lapsilisät muutama markan kymppi kk, sai merkkarit, t-paijan ja Suosikit ostetuu ja julisteet liimattuu seinille, kattoon...pari kertaa käytiin risteilyllä Ruottissa ja Tallinnassa, tai yo lahjana Epsanjassa. Golfilla, Kuplalla tai Ladalla ajeltiin lukio läpi. Oli niin tylsää, muualle amikseen ja merten taa 90 luvuksi lamaa pakoon.

Siis kävittekö te Tallinnassa risteilyllä 80-luvulla?

Tuo taisi olla feikkijonne. Puhui itsensä pussiin tuolla Tallinnan-risteilyväitteellään.

Mitä uutisiin tulee, niin niitähän seurattiin Suomessa tosi tarkkaan 80-luvulla, koska haluttiin tietää maailman asioista: uutiset olivat yksi kurkistusaukko maailmalle täältä vielä silloin niin turvaisasta lintukodosta.

Kylmän sodan uhka oli jatkuvasti läsnä jossain taustalla, joten myös nuoria ihmisiä kiinnosti kyllä kovasti, missä milloinkin mennään sen suhteen.

Matkustamisesta: ihmiset kävivät paljon risteilyllä Ruotsissa. Finnjetillä taas pääsi käymään Länsi-Saksassa ja Länsi-Saksan kautta pääsi kätevästi muualle Eurooppaan. Mutta eivät suomalaiset saati muut länsimaalaiset suinkaan missään Neuvostoliittoon kuuluvassa Tallinnassa käyneet risteilyllä. Viro oli vielä 80-luvulla osa Neuvostoliittoa ja täysin suljettu yhteiskunta. Ei sinne niin vain päässyt risteilemään kuten nykyään.

Suomesta lennettiin 80-luvulla paljon lomailemaan mm. Manner-Espanjan Aurinkorannikolle + Espanjan saarille: Mallorcalle, Ibizalle, Teneriffalle ja Kanariansaarille. Myös Italiaan ja Kreikkaan lennettiin paljon lomailemaan. Nuoret kävivät paljon interreilaamassa ympäri Eurooppaa ja näkivät maailmaa laajemmin. Vaihto-oppilaita lähti paljon Suomesta mm. Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan ja Länsi-Saksaan vuodeksi. Sieltä tultiin takaisin joko "maitojunalla" tai yhtä kokemusta rikkaampana.

Tällaisia juttuja tuli tänään mieleen.

T. 49-vuotias täti

Kyllä Neuvostoliitossa käytiin 1980-luvulla, sinne pääsi matkustamaan. Tallinnaan meni matkustajalaivoja yms. viisumi piti tietysti olla kuten vielä pitkään 1990-luvullakin. 1980-luvulla suomalaiset matkailijat matkustivat paljon eri puolilla Neuvostoliittoa. Mustanmeren rannikon lomakohteet (mm. Sotsi, Krim, Batumi, Odessa) olivat suosittuja koska sinne sai edullisemmin matkan kuin vaikkapa Kreikkaan tai Espanjaan.

Suomalaiset matkustivat tietysti myös Leningradiin ja Moskovaan. Sekä vielä kauemmas mm. Uzbekistania myöten mutta näihin tietysti vähemmissä väärin kuin vaikkapa Leningradiin.

1980-luvulla matkustettiin myös Euroopassa Interraililla, siis junalla. Kävin kaksi kertaa 1980-luvun loppupuolella Interraililla. Tuli kierrettyä paljon etenkin Saksaa, Ranskaa ja Italiaa. Nukuttiin junissa ja halvoissa hostelleissa. Riminillä kävin silloin ensimmäistä kertaa ja ihastuin tosi paljon. Unkarista käytiin ostamassa reppuun paljon ruokaa, yöjunalla Keleti pu, ja sitten etsittiin ruokakauppa kun oltiin kuultu, että ruoka oli siellä niin halpaa, melkein ilmaista, ja olikin se, ja sitten palattiin seuraavalla yöjunalla takaisin Saksaan reppu täynnä ruokaa. Saksalaiset junat oli siihen aikaan käteviä, niissä oli sellaiset hyttiosastot, joista pystyi vetämään penkit lepoasentoon vastakkain kiinni toisiinsa, niin että koko hytti tuli sängyksi, ja siellä nukuttiin yöllä vieraitten ihmisten kanssa vierekkäin siskonpedissä. 

Jatkan vielä. Ruotsinlaivoissa oli sleep-in-osastot. Ei tarvinnut ostaa hyttiä, vaan pystyi ostamaan halvan kansipaikan ja nukkumaan ilmaiseksi sleep-in-osastolla, se oli jossain sisääntulokannella lähellä respaa sellainen alue, missä oli paljon kerrossänkyjä. Sinne vaan mentiin nukkumaan. Maailma oli jotenkin turvallisempi silloin.

Tai siis oli oikeasti paljon vaarallisempi, mutta siitä ei välitetty. Hurjia tarinoita noilta laivoilta kerrottiin. Ja kyllähän niiltä porukkaa katosi.

Kasarin henki oli, että haluttiin uskoa, että kaikki oli hyvää ja turvallista. Ihan samanlaista suhtautuminen oli myös itänaapuriin, sinisilmäistä. Tiedettiin, oli kerrottu, mutta kun ei juuri itseä koskettanut, niin uskottiin hyvään. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin. Se oli huoletonta kivaa aikaa. Kännyköitä ei ollut mutta silti tultiin toimeen.

Kummasti se ihmisten välinen yhteydenpito onnistui ilman kännyköitä ja internettiä. Kaikilla opiskelijoilla ei ollut käytössä edes lankapuhelinta vaan vanhemmille saatettiin soittaa puhelinkopista ja opiskelukavereitten kanssa sovittiin tapaamisista kasvotusten tyyliin "nähdään huomenna klo 18 Ranen luona, niin voidaan pelata korttia."  Pelkkä suullinen sopimus riitti eikä siinä välissä ollut välttämättä edes mahdollista tavoittaa toista. Ihmiset myös saattoivat tavata toisiaan ihan vain soittamalla ovikelloa ja kysyä kuulumisia etenkin jos asuivat lähellä.

Minusta on aika masentavaa jos ihmiset eivät osaa enää keskustella rauhassa kahvipöydän ääressä ilman että heillä on tarvetta koko ajan tarkistaa faktoja jostain kännykästä. Kyse ei ole kuitenkaan mistään Trivial Pursuit pelistä vaan siitä että kaikki mielenkiintoinen ei tapahdu siellä netissä vaan juuri siinä seurassa, jossa sattuu olemaan. Lisäksi jos jonkun tiedon on omaksunut kunnolla, ei sitä tarvitse koko ajan tarkistaa guuglettamalla tai wikipediasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vievieviekauaspois kirjoitti:

Areena arkistoston uutista näkee pinnalta Suomen yleistilan, mutta 80 luku eli oma 10-20v, koulussa käytiin, opettajia kuunneltiin, paitsi se yksi luokassa aina äänessä, oli pakko hiihto, pakko yleisurheilu, laulu, kuvis yms kisat koulussa. Alaasteella leikittiin yhessä poikien kaa, yläasteella pareittain murkissa ulkona aina välkät, satoi tai paistoi. Pari opee aina kävi sätkällä tunnilla, toiset välkällä.

Kotona syötiin kala-makkarakeittoo, muusia ja lihapullia, pitsa tuli vasta n. 85 ravintolaan ihan mentiin, oli hienoo. Viikonlopun illat vietettiin serkulla ja mummolassa tai kierrettiin kylää ympäriinsä kävellen tai autoilla ja luisteltiin ja kesällä ajeltiin pyörillä uimaan ja jokapaikkaan ite. Tai perheen kanssa tätin mökille 2kk kalateltiin ja oltiin vaakiireityä. Tukka kiharalla pystyssä hulmusi, ei voinut olla liian suurta luomusta, vaatteet väljiä ja collegee ja lepakohihaa, sammareita ja farkkuja. VHS leffa Videoita käytiin vuokraa hämärientyyppien liikkeistä ja Ärrältä. Tv ei tullu muuta kuin LiveAid, Ja McGyver joku Hitchcock. Dianan ja Charlesin häät. Eipä tullu ikinä katottuu uutisia. Never. Radiosta nauhotettiin biisit kasetille ja musaliikkeestä abat, hassisenkoneet ja pellemiljoonat. Isä ja äiti olivat aina töissä, lapsilisät muutama markan kymppi kk, sai merkkarit, t-paijan ja Suosikit ostetuu ja julisteet liimattuu seinille, kattoon...pari kertaa käytiin risteilyllä Ruottissa ja Tallinnassa, tai yo lahjana Epsanjassa. Golfilla, Kuplalla tai Ladalla ajeltiin lukio läpi. Oli niin tylsää, muualle amikseen ja merten taa 90 luvuksi lamaa pakoon.

Siis kävittekö te Tallinnassa risteilyllä 80-luvulla?

Tuo taisi olla feikkijonne. Puhui itsensä pussiin tuolla Tallinnan-risteilyväitteellään.

Mitä uutisiin tulee, niin niitähän seurattiin Suomessa tosi tarkkaan 80-luvulla, koska haluttiin tietää maailman asioista: uutiset olivat yksi kurkistusaukko maailmalle täältä vielä silloin niin turvaisasta lintukodosta.

Kylmän sodan uhka oli jatkuvasti läsnä jossain taustalla, joten myös nuoria ihmisiä kiinnosti kyllä kovasti, missä milloinkin mennään sen suhteen.

Matkustamisesta: ihmiset kävivät paljon risteilyllä Ruotsissa. Finnjetillä taas pääsi käymään Länsi-Saksassa ja Länsi-Saksan kautta pääsi kätevästi muualle Eurooppaan. Mutta eivät suomalaiset saati muut länsimaalaiset suinkaan missään Neuvostoliittoon kuuluvassa Tallinnassa käyneet risteilyllä. Viro oli vielä 80-luvulla osa Neuvostoliittoa ja täysin suljettu yhteiskunta. Ei sinne niin vain päässyt risteilemään kuten nykyään.

Suomesta lennettiin 80-luvulla paljon lomailemaan mm. Manner-Espanjan Aurinkorannikolle + Espanjan saarille: Mallorcalle, Ibizalle, Teneriffalle ja Kanariansaarille. Myös Italiaan ja Kreikkaan lennettiin paljon lomailemaan. Nuoret kävivät paljon interreilaamassa ympäri Eurooppaa ja näkivät maailmaa laajemmin. Vaihto-oppilaita lähti paljon Suomesta mm. Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan ja Länsi-Saksaan vuodeksi. Sieltä tultiin takaisin joko "maitojunalla" tai yhtä kokemusta rikkaampana.

Tällaisia juttuja tuli tänään mieleen.

T. 49-vuotias täti

Kyllä Neuvostoliitossa käytiin 1980-luvulla, sinne pääsi matkustamaan. Tallinnaan meni matkustajalaivoja yms. viisumi piti tietysti olla kuten vielä pitkään 1990-luvullakin. 1980-luvulla suomalaiset matkailijat matkustivat paljon eri puolilla Neuvostoliittoa. Mustanmeren rannikon lomakohteet (mm. Sotsi, Krim, Batumi, Odessa) olivat suosittuja koska sinne sai edullisemmin matkan kuin vaikkapa Kreikkaan tai Espanjaan.

Suomalaiset matkustivat tietysti myös Leningradiin ja Moskovaan. Sekä vielä kauemmas mm. Uzbekistania myöten mutta näihin tietysti vähemmissä väärin kuin vaikkapa Leningradiin.

1980-luvulla matkustettiin myös Euroopassa Interraililla, siis junalla. Kävin kaksi kertaa 1980-luvun loppupuolella Interraililla. Tuli kierrettyä paljon etenkin Saksaa, Ranskaa ja Italiaa. Nukuttiin junissa ja halvoissa hostelleissa. Riminillä kävin silloin ensimmäistä kertaa ja ihastuin tosi paljon. Unkarista käytiin ostamassa reppuun paljon ruokaa, yöjunalla Keleti pu, ja sitten etsittiin ruokakauppa kun oltiin kuultu, että ruoka oli siellä niin halpaa, melkein ilmaista, ja olikin se, ja sitten palattiin seuraavalla yöjunalla takaisin Saksaan reppu täynnä ruokaa. Saksalaiset junat oli siihen aikaan käteviä, niissä oli sellaiset hyttiosastot, joista pystyi vetämään penkit lepoasentoon vastakkain kiinni toisiinsa, niin että koko hytti tuli sängyksi, ja siellä nukuttiin yöllä vieraitten ihmisten kanssa vierekkäin siskonpedissä. 

Jatkan vielä. Ruotsinlaivoissa oli sleep-in-osastot. Ei tarvinnut ostaa hyttiä, vaan pystyi ostamaan halvan kansipaikan ja nukkumaan ilmaiseksi sleep-in-osastolla, se oli jossain sisääntulokannella lähellä respaa sellainen alue, missä oli paljon kerrossänkyjä. Sinne vaan mentiin nukkumaan. Maailma oli jotenkin turvallisempi silloin.

Tai siis oli oikeasti paljon vaarallisempi, mutta siitä ei välitetty. Hurjia tarinoita noilta laivoilta kerrottiin. Ja kyllähän niiltä porukkaa katosi.

Kasarin henki oli, että haluttiin uskoa, että kaikki oli hyvää ja turvallista. Ihan samanlaista suhtautuminen oli myös itänaapuriin, sinisilmäistä. Tiedettiin, oli kerrottu, mutta kun ei juuri itseä koskettanut, niin uskottiin hyvään. 

Siinä oli varmasti sama logiikka kuin että terroristien vaatimuksiin ei suostuta, muuten siitä ei tulisi loppua millään. Samoin pelolle ei saa antaa sijaa, muuten pelkää kohta omaa varjoaankin.

Valitettavasti tämä asenne on mennyttä, jo 90-luvun lama alkoi romuttaa tätä ja 2001 wtc iskut oli selkeä käännekohta, jossa alettiin pitää kaikkea uhkana jollei toisin todisteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karpolla on asiaa oli ainoa todellinen tosi kuva 80-luvun Suomesta ja Kekkosen valtakaudesta.

Karpon höpinät eivät olleet muuta kuin fiktiota ja käsikirjoiteetua viihdettä.

Höpöhöpö.

Katso youtubesta "kirkkoherran helvetillinen kiirastuli".

"Tämä on hurja tarina naapurikiusaamisesta, joka yltyi henkisen ja fyysisen väkivallan sekä lopulta tapon yrityksen puolelle. Piina jatkui vuosikymmeniä, useat naapurit pakenivat, mutta virkavalta oli hampaaton. Kirkkoherra Määttä tuli julkisuuteen ja toi koko hurjan tarinan suomalaisten tiedoksi. Ja lopulta se oikeuskin sitten tapahtui. Esitetty alunperin 1999. Tämä on kokonainen jakso Karpon parhaista vuodelta 2009."

Karpoa parhaimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vievieviekauaspois kirjoitti:

Areena arkistoston uutista näkee pinnalta Suomen yleistilan, mutta 80 luku eli oma 10-20v, koulussa käytiin, opettajia kuunneltiin, paitsi se yksi luokassa aina äänessä, oli pakko hiihto, pakko yleisurheilu, laulu, kuvis yms kisat koulussa. Alaasteella leikittiin yhessä poikien kaa, yläasteella pareittain murkissa ulkona aina välkät, satoi tai paistoi. Pari opee aina kävi sätkällä tunnilla, toiset välkällä.

Kotona syötiin kala-makkarakeittoo, muusia ja lihapullia, pitsa tuli vasta n. 85 ravintolaan ihan mentiin, oli hienoo. Viikonlopun illat vietettiin serkulla ja mummolassa tai kierrettiin kylää ympäriinsä kävellen tai autoilla ja luisteltiin ja kesällä ajeltiin pyörillä uimaan ja jokapaikkaan ite. Tai perheen kanssa tätin mökille 2kk kalateltiin ja oltiin vaakiireityä. Tukka kiharalla pystyssä hulmusi, ei voinut olla liian suurta luomusta, vaatteet väljiä ja collegee ja lepakohihaa, sammareita ja farkkuja. VHS leffa Videoita käytiin vuokraa hämärientyyppien liikkeistä ja Ärrältä. Tv ei tullu muuta kuin LiveAid, Ja McGyver joku Hitchcock. Dianan ja Charlesin häät. Eipä tullu ikinä katottuu uutisia. Never. Radiosta nauhotettiin biisit kasetille ja musaliikkeestä abat, hassisenkoneet ja pellemiljoonat. Isä ja äiti olivat aina töissä, lapsilisät muutama markan kymppi kk, sai merkkarit, t-paijan ja Suosikit ostetuu ja julisteet liimattuu seinille, kattoon...pari kertaa käytiin risteilyllä Ruottissa ja Tallinnassa, tai yo lahjana Epsanjassa. Golfilla, Kuplalla tai Ladalla ajeltiin lukio läpi. Oli niin tylsää, muualle amikseen ja merten taa 90 luvuksi lamaa pakoon.

Siis kävittekö te Tallinnassa risteilyllä 80-luvulla?

Tuo taisi olla feikkijonne. Puhui itsensä pussiin tuolla Tallinnan-risteilyväitteellään.

Mitä uutisiin tulee, niin niitähän seurattiin Suomessa tosi tarkkaan 80-luvulla, koska haluttiin tietää maailman asioista: uutiset olivat yksi kurkistusaukko maailmalle täältä vielä silloin niin turvaisasta lintukodosta.

Kylmän sodan uhka oli jatkuvasti läsnä jossain taustalla, joten myös nuoria ihmisiä kiinnosti kyllä kovasti, missä milloinkin mennään sen suhteen.

Matkustamisesta: ihmiset kävivät paljon risteilyllä Ruotsissa. Finnjetillä taas pääsi käymään Länsi-Saksassa ja Länsi-Saksan kautta pääsi kätevästi muualle Eurooppaan. Mutta eivät suomalaiset saati muut länsimaalaiset suinkaan missään Neuvostoliittoon kuuluvassa Tallinnassa käyneet risteilyllä. Viro oli vielä 80-luvulla osa Neuvostoliittoa ja täysin suljettu yhteiskunta. Ei sinne niin vain päässyt risteilemään kuten nykyään.

Suomesta lennettiin 80-luvulla paljon lomailemaan mm. Manner-Espanjan Aurinkorannikolle + Espanjan saarille: Mallorcalle, Ibizalle, Teneriffalle ja Kanariansaarille. Myös Italiaan ja Kreikkaan lennettiin paljon lomailemaan. Nuoret kävivät paljon interreilaamassa ympäri Eurooppaa ja näkivät maailmaa laajemmin. Vaihto-oppilaita lähti paljon Suomesta mm. Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan ja Länsi-Saksaan vuodeksi. Sieltä tultiin takaisin joko "maitojunalla" tai yhtä kokemusta rikkaampana.

Tällaisia juttuja tuli tänään mieleen.

T. 49-vuotias täti

Kyllä Neuvostoliitossa käytiin 1980-luvulla, sinne pääsi matkustamaan. Tallinnaan meni matkustajalaivoja yms. viisumi piti tietysti olla kuten vielä pitkään 1990-luvullakin. 1980-luvulla suomalaiset matkailijat matkustivat paljon eri puolilla Neuvostoliittoa. Mustanmeren rannikon lomakohteet (mm. Sotsi, Krim, Batumi, Odessa) olivat suosittuja koska sinne sai edullisemmin matkan kuin vaikkapa Kreikkaan tai Espanjaan.

Suomalaiset matkustivat tietysti myös Leningradiin ja Moskovaan. Sekä vielä kauemmas mm. Uzbekistania myöten mutta näihin tietysti vähemmissä väärin kuin vaikkapa Leningradiin.

1980-luvulla matkustettiin myös Euroopassa Interraililla, siis junalla. Kävin kaksi kertaa 1980-luvun loppupuolella Interraililla. Tuli kierrettyä paljon etenkin Saksaa, Ranskaa ja Italiaa. Nukuttiin junissa ja halvoissa hostelleissa. Riminillä kävin silloin ensimmäistä kertaa ja ihastuin tosi paljon. Unkarista käytiin ostamassa reppuun paljon ruokaa, yöjunalla Keleti pu, ja sitten etsittiin ruokakauppa kun oltiin kuultu, että ruoka oli siellä niin halpaa, melkein ilmaista, ja olikin se, ja sitten palattiin seuraavalla yöjunalla takaisin Saksaan reppu täynnä ruokaa. Saksalaiset junat oli siihen aikaan käteviä, niissä oli sellaiset hyttiosastot, joista pystyi vetämään penkit lepoasentoon vastakkain kiinni toisiinsa, niin että koko hytti tuli sängyksi, ja siellä nukuttiin yöllä vieraitten ihmisten kanssa vierekkäin siskonpedissä. 

Jatkan vielä. Ruotsinlaivoissa oli sleep-in-osastot. Ei tarvinnut ostaa hyttiä, vaan pystyi ostamaan halvan kansipaikan ja nukkumaan ilmaiseksi sleep-in-osastolla, se oli jossain sisääntulokannella lähellä respaa sellainen alue, missä oli paljon kerrossänkyjä. Sinne vaan mentiin nukkumaan. Maailma oli jotenkin turvallisempi silloin.

Tai siis oli oikeasti paljon vaarallisempi, mutta siitä ei välitetty. Hurjia tarinoita noilta laivoilta kerrottiin. Ja kyllähän niiltä porukkaa katosi.

Kasarin henki oli, että haluttiin uskoa, että kaikki oli hyvää ja turvallista. Ihan samanlaista suhtautuminen oli myös itänaapuriin, sinisilmäistä. Tiedettiin, oli kerrottu, mutta kun ei juuri itseä koskettanut, niin uskottiin hyvään. 

Siinä oli varmasti sama logiikka kuin että terroristien vaatimuksiin ei suostuta, muuten siitä ei tulisi loppua millään. Samoin pelolle ei saa antaa sijaa, muuten pelkää kohta omaa varjoaankin.

Valitettavasti tämä asenne on mennyttä, jo 90-luvun lama alkoi romuttaa tätä ja 2001 wtc iskut oli selkeä käännekohta, jossa alettiin pitää kaikkea uhkana jollei toisin todisteta.

Siinä oli puolensa ja puolensa, hyvät ja huonot. Ehkä siinä oli vielä sellaista jälleenrakennuskauden hengen viime hetkiä, uskoa hyvään ja vielä parempaan. Mutta oli siinä myös sitä, että ummistettiin silmät ikäviltä asioilta eikä uskallettu puhua tietyistä asioista, eikä edes haluttu tietää kaikkea. Suomella oli Neuvostoliiton kanssa kahdenväliset kauppasuhteet vielä silloin, ja se oli tärkeä juttu, jota ei voitu vaarantaa, koska meidän elintaso ja hyvinvointi oli siitä kiinni, kaikki aikuiset sen jotenkin ymmärsi. Nykyään on internetti, niin ei tuollainen yksipuolinen tiedotus ja faktojen kaunistelu enää onnistu, mitä kasarilla harjoitettiin. Toki edelleen eri  asia niissä maissa, missä internet on kielletty. 

^Suomi teki kyllä pahan virheen uinahtaessaan pelkän neuvostoliiton viennin varaan kun sinne kelpasi vähän huonompikin laatu, joka ei länsimaihin kelvannut. Suomen olisi pitänyt satsata länsilaatuisiin tuotteisiin riippumatta siitä vetikö neuvostoliitto vai ei.

Vieläkin saattaa jossain olla sitä mentaliteettia, että on saatava tuote valmiiksi ylikireäksi vedetyssä aikataulussa vaikka sitten laadusta tinkimällä. Uskomatonta typeryyttä!

Mikään vuosikymmen ei ole missään fiktiivisessä sarjassa tai elokuvassa niin aito kuin se oikeasti on ollut. Muoti, pukeutuminen ja ilmiöt saattavat olla siltä ajalta.

Tuossa Paluu tulevaisuuteen elokuvassa on tämä legendaarinen kuka on USA:n presidentti vuonna 1985. No sehän oli silloin entinen näyttelijä Ronald Reagan. Tähän sitten proffa vastaa, että onko sitten varapresidentti Jerry Lewis vai?

Kuinka moni edes tietää enää sitä, että Reagan oli alunperin näyttelijä? Tai kuka helvetti onkaan Jerry Lewis? Hyvä kun itse tiedän sitä. Jos haluaa 1980-lukuun tutustua, niin kyllä se varmasti onnistuu parhaiten kirjoista ja dokumenteista. Mutta ei se paljokaan 1990-luvusta eronnut. Suurin ero oli kännykät ja lama-Suomi.

Täältä Tullaan Elämä-leffa kuvaa loistavasti sen aikaisen peruskoulun ilmapiiriä, mutta noin ajankuvana se on 70-luvun loppua enempi kuin kasaria, kuvattiin 70-luvun lopussa. Olen katsonut sen monta kertaa, sitä katsoessa tulee sellainen hieno "mä olin tuolla!"-fiilis. Kymmenvuotiaana nassikkana, mutta kuitenkin. Hoodit ovat hyvin tutut. Aikakone-fiilis. Mä olin tuolla, ja nyt mä olen tässä ajassa . Aika-avaruus vonkuu ja taipuu. Se ihmisten käytös on siinä leffassa niin autenttista, aitoa ajankuvaa. Se tarkkisope ja se autoileva ope ja nuoret. Siinä ei kukaan "näyttele", ihmiset ovat niin kuin he silloin olivat. Se on kuin pala vangittua todellisuutta.

Kasaria voi kuvata vaikka kuinka pilkuntarkasti visuaalisesti jos rahaa on, mutta mitä on vaikeampaa tavoittaa autenttisesti on ihmisten asenteet ja käytös, arvot. Se oli eri aikaa, ihmiset ajattelivat toisin. Sen ajan arvoista monet halutaan unohtaa, koska ne ovat täysin ristiriidassa sen kanssa, mikä nyt on korrektia. Mulla on tallessa esim sellainen valtamedian gallup kasarilta, jonka kysymys on: Gorba vaiko Reagan?

88% ihmisistä vastasi, että Gorba. Reagan sai 12%. Mm. tämmöiset arvojen muutokset halutaan usein unohtaa, kun tehdään epookkia. Ei haluta tuottaa katsojille häpeää, tai ylpeyttäkään, katsojasta riippuen.

Kun tästä ajasta tehdään mahdollisesti joskus myös elokuvaa, niin moni asia tullaan unohtamaan täysin, ettei synny liian suurta kontrastia siihen tulevaisuuden aikaan.