Annan 500e joulurauhaan jos käytät sen oikein

Laittaisin rahan pieneen poikaani. Uusia vaatteita ja muutama joululahja. Polkupyörä odottamaan kevättä valmiiksi

Rikkaat kokoomuslaiset tykkää vedättää ja nöyryyttää köyhiä tällä tavalla heiluttelemalla jotain 500e seteliä nenän edessä että saat tämän jos teet niinkuin minä haluan... herra-ja-narri -asetelma, tai voidaan verrata ihan h**raamiseenkin, saata rahaa jos teet niinkuin minä haluan...

Kokoomuslaine, how low you can go?

Et anna kuitenkaan.

Pojalle talvikengät, farkut, huppari ja pipo. Tytölle lääkkeet, koulutuoli, lakanat ja kaulaliina. Koiralle lääkkeet.

Tilaisin koko rahalla halpaa viinaa ja myisin kalliimmalla pois.

Mikä on riittävä vaikeuden aste?

Mulla meni jalkapöydän luu poikki ukkovarpaan yläpuolelta polttopuita hakiessa ja liukastuessa alamäkeen matkalla puuliiterille.

Seuraus on, että en pysty kävelemään ja sen takia en voi hakea polttopuita ja nyt pitää lämmittää sähköllä.

On ironista, että sillä vain 10 metrin matkalla on pieni alamäki, joka pitäisi nyt jalan takia kontata alas ja ylös ja tuoda puut repussa selässä mukanaan. Sekin menisi, mutta siinä on puoli metriä lunta, joten en ole vielä kokeillut.

Eilen ajoin huoltoasemalle ja kinkkasin väkisin ostamaan 2 säkkiä polttopuita. Oli pakko hakea polttopuut, että pääsen saunaan, koska toinen ongelma on, että nokka menee umpitukkoon, jos ei sauno kerran viikossa ja sen takia hengittää nukkuessa suun kautta ja se kuivattaa suun ja heräilee yöllä vartin välein juomaan vettä eikä käytännössä nuku lainkaan. Säännöllinen saunominen liuottaa tämän ongelman auki eikä normaalisti ehdi haitata, joten polttopuureissu oli siis pakko saada tehtyä senkin takia.

Tavoitteen suhteen se oli onnistuminen, mutta jalan suhteen se oli katkera virhe.

Jalkapöydän luu on ollut poikki ennenkin, mutta tällä kertaa se koski niin paljon, ettei ollut enää mitään asentoa, jossa se ei tunnu siltä kuin jalkaterä olisi kiehuvassa vedessä.  Jopa tätä kirjoittaessa jalkaa siirtelee eestaas yrittäen vaistomaisesti löytää vähemmän kipeän asennon, jota ei ole edes olemassa. Kaikkein hienointa on se, että kun vihdoin saa sen rauhoittumaan ja se koskee sen verran vähemmän, että alkaa tulla uni, perään tulee joku spontaani lihasnytkäys, joka polkaisee jalkaa suoremmaksi ja varpaat tarttuu peittoon ja vääntää sitä kohtaa ja taas alettiin alusta. Kolmas vuorokausi nyt melkein samoilla silmillä.

En tiedä, mikä tällä kertaa on toisin, koska aiemmilla kerroilla se oli vain peruskipeä, nyt se on kuin sitä keitettäisiin puristimessa. Joku hermo täytyy olla jumissa lisäksi tai jotain. Jos varvasta vääntää, se rahisee.

Jos joku ihmettelee niin tuollainen hoidetaan sillä, että jalalla ei vain kävellä, ja siinä kaikki.

Kun se on ukkovarvasta kannatteleva jalkaterän luu, sulta puuttuu tuennasta koko sen puoleinen etusektori. Pienikin lipsahdus saa koikkelehtimaan, ja koska kävelet sen takia jo muutenkin päin h---tiä, niin horjahtelet koko ajan. Se on erittäin tuskallista. Ei tule mieleenkään kokeilla kinkata mäkeä alas liiterille, missä se alkujaan alkoikin. Tänään se ei enää sitten mahtunut edes kenkään, joten uudet yritykset yrittää kauppaan kuihtuivat siihen.

Voin vakuuttaa, ei kannata kokeilla perässä.

Joten jos joku rahoja kaipailee, aseta ihmeessä joku vastaava hankaluuden kriteeri rajaksi. Mulla on muut pärjäämisen asiat ok mutta jollain muulla voi olla joku vastaava vaiva tai pahempi ja kauppareissut jää tekemättä jne. Käsittämätöntä miten pienestä asiasta voi revetä tämmönen show.

Mutta jos joku samaa kokenut osaa heittää jonkun vinkin, millä tuon särkemisen saa asettumaan nopeammin, se olisi mukava. Särkylääkettä en syö enkä aio. 

realiteettejä vastineeksi kirjoitti:

Mikä on riittävä vaikeuden aste?

Mulla meni jalkapöydän luu poikki ukkovarpaan yläpuolelta polttopuita hakiessa ja liukastuessa alamäkeen matkalla puuliiterille.

Seuraus on, että en pysty kävelemään ja sen takia en voi hakea polttopuita ja nyt pitää lämmittää sähköllä.

On ironista, että sillä vain 10 metrin matkalla on pieni alamäki, joka pitäisi nyt jalan takia kontata alas ja ylös ja tuoda puut repussa selässä mukanaan. Sekin menisi, mutta siinä on puoli metriä lunta, joten en ole vielä kokeillut.

Eilen ajoin huoltoasemalle ja kinkkasin väkisin ostamaan 2 säkkiä polttopuita. Oli pakko hakea polttopuut, että pääsen saunaan, koska toinen ongelma on, että nokka menee umpitukkoon, jos ei sauno kerran viikossa ja sen takia hengittää nukkuessa suun kautta ja se kuivattaa suun ja heräilee yöllä vartin välein juomaan vettä eikä käytännössä nuku lainkaan. Säännöllinen saunominen liuottaa tämän ongelman auki eikä normaalisti ehdi haitata, joten polttopuureissu oli siis pakko saada tehtyä senkin takia.

Tavoitteen suhteen se oli onnistuminen, mutta jalan suhteen se oli katkera virhe.

Jalkapöydän luu on ollut poikki ennenkin, mutta tällä kertaa se koski niin paljon, ettei ollut enää mitään asentoa, jossa se ei tunnu siltä kuin jalkaterä olisi kiehuvassa vedessä.  Jopa tätä kirjoittaessa jalkaa siirtelee eestaas yrittäen vaistomaisesti löytää vähemmän kipeän asennon, jota ei ole edes olemassa. Kaikkein hienointa on se, että kun vihdoin saa sen rauhoittumaan ja se koskee sen verran vähemmän, että alkaa tulla uni, perään tulee joku spontaani lihasnytkäys, joka polkaisee jalkaa suoremmaksi ja varpaat tarttuu peittoon ja vääntää sitä kohtaa ja taas alettiin alusta. Kolmas vuorokausi nyt melkein samoilla silmillä.

En tiedä, mikä tällä kertaa on toisin, koska aiemmilla kerroilla se oli vain peruskipeä, nyt se on kuin sitä keitettäisiin puristimessa. Joku hermo täytyy olla jumissa lisäksi tai jotain. Jos varvasta vääntää, se rahisee.

Jos joku ihmettelee niin tuollainen hoidetaan sillä, että jalalla ei vain kävellä, ja siinä kaikki.

Kun se on ukkovarvasta kannatteleva jalkaterän luu, sulta puuttuu tuennasta koko sen puoleinen etusektori. Pienikin lipsahdus saa koikkelehtimaan, ja koska kävelet sen takia jo muutenkin päin h---tiä, niin horjahtelet koko ajan. Se on erittäin tuskallista. Ei tule mieleenkään kokeilla kinkata mäkeä alas liiterille, missä se alkujaan alkoikin. Tänään se ei enää sitten mahtunut edes kenkään, joten uudet yritykset yrittää kauppaan kuihtuivat siihen.

Voin vakuuttaa, ei kannata kokeilla perässä.

Joten jos joku rahoja kaipailee, aseta ihmeessä joku vastaava hankaluuden kriteeri rajaksi. Mulla on muut pärjäämisen asiat ok mutta jollain muulla voi olla joku vastaava vaiva tai pahempi ja kauppareissut jää tekemättä jne. Käsittämätöntä miten pienestä asiasta voi revetä tämmönen show.

Mutta jos joku samaa kokenut osaa heittää jonkun vinkin, millä tuon särkemisen saa asettumaan nopeammin, se olisi mukava. Särkylääkettä en syö enkä aio. 

Tarviitko klapeja?Olen Kiikalassa

Mä tartteisin 30.000 euroa, että voisin käydä hoidattamassa mun sairautta Saksassa ja ehkä tulisin työkykyiseksi.

Vierailija kirjoitti:

realiteettejä vastineeksi kirjoitti:

Mikä on riittävä vaikeuden aste?

Mulla meni jalkapöydän luu poikki ukkovarpaan yläpuolelta polttopuita hakiessa ja liukastuessa alamäkeen matkalla puuliiterille.

Seuraus on, että en pysty kävelemään ja sen takia en voi hakea polttopuita ja nyt pitää lämmittää sähköllä.

On ironista, että sillä vain 10 metrin matkalla on pieni alamäki, joka pitäisi nyt jalan takia kontata alas ja ylös ja tuoda puut repussa selässä mukanaan. Sekin menisi, mutta siinä on puoli metriä lunta, joten en ole vielä kokeillut.

Eilen ajoin huoltoasemalle ja kinkkasin väkisin ostamaan 2 säkkiä polttopuita. Oli pakko hakea polttopuut, että pääsen saunaan, koska toinen ongelma on, että nokka menee umpitukkoon, jos ei sauno kerran viikossa ja sen takia hengittää nukkuessa suun kautta ja se kuivattaa suun ja heräilee yöllä vartin välein juomaan vettä eikä käytännössä nuku lainkaan. Säännöllinen saunominen liuottaa tämän ongelman auki eikä normaalisti ehdi haitata, joten polttopuureissu oli siis pakko saada tehtyä senkin takia.

Tavoitteen suhteen se oli onnistuminen, mutta jalan suhteen se oli katkera virhe.

Jalkapöydän luu on ollut poikki ennenkin, mutta tällä kertaa se koski niin paljon, ettei ollut enää mitään asentoa, jossa se ei tunnu siltä kuin jalkaterä olisi kiehuvassa vedessä.  Jopa tätä kirjoittaessa jalkaa siirtelee eestaas yrittäen vaistomaisesti löytää vähemmän kipeän asennon, jota ei ole edes olemassa. Kaikkein hienointa on se, että kun vihdoin saa sen rauhoittumaan ja se koskee sen verran vähemmän, että alkaa tulla uni, perään tulee joku spontaani lihasnytkäys, joka polkaisee jalkaa suoremmaksi ja varpaat tarttuu peittoon ja vääntää sitä kohtaa ja taas alettiin alusta. Kolmas vuorokausi nyt melkein samoilla silmillä.

En tiedä, mikä tällä kertaa on toisin, koska aiemmilla kerroilla se oli vain peruskipeä, nyt se on kuin sitä keitettäisiin puristimessa. Joku hermo täytyy olla jumissa lisäksi tai jotain. Jos varvasta vääntää, se rahisee.

Jos joku ihmettelee niin tuollainen hoidetaan sillä, että jalalla ei vain kävellä, ja siinä kaikki.

Kun se on ukkovarvasta kannatteleva jalkaterän luu, sulta puuttuu tuennasta koko sen puoleinen etusektori. Pienikin lipsahdus saa koikkelehtimaan, ja koska kävelet sen takia jo muutenkin päin h---tiä, niin horjahtelet koko ajan. Se on erittäin tuskallista. Ei tule mieleenkään kokeilla kinkata mäkeä alas liiterille, missä se alkujaan alkoikin. Tänään se ei enää sitten mahtunut edes kenkään, joten uudet yritykset yrittää kauppaan kuihtuivat siihen.

Voin vakuuttaa, ei kannata kokeilla perässä.

Joten jos joku rahoja kaipailee, aseta ihmeessä joku vastaava hankaluuden kriteeri rajaksi. Mulla on muut pärjäämisen asiat ok mutta jollain muulla voi olla joku vastaava vaiva tai pahempi ja kauppareissut jää tekemättä jne. Käsittämätöntä miten pienestä asiasta voi revetä tämmönen show.

Mutta jos joku samaa kokenut osaa heittää jonkun vinkin, millä tuon särkemisen saa asettumaan nopeammin, se olisi mukava. Särkylääkettä en syö enkä aio. 

Tarviitko klapeja?Olen Kiikalassa

Ei mulla mikä hätä ole

Klapeja on liiterissä mutta kinttu ei käyttäydy isänmaallisesti.

Kiitos kuitenkin.

Pari viikkoa niin taas alkaa hoitua