Mielestäni monet ihmiset ovat tylsiä. Voiko se johtua siitä, että minut on mittauksissa todettu älykkääksi?
Tiedän että tämä kuulostaa tökeröltä ja varmaan sitä onkin.
Koen olevani empaattinen ihminen ja hyvä ihmistuntija. Niin minulle on usein myös sanottu. Minulla on vilkas sosiaalinen elämä ja hyviä ystäviä.
Aika usein kuitenkin tunnen oloni yksinäiseksi jollain syvällä henkisellä tasolla sellaisissa arkisissa kanssakäymisissä. Koen monet keskustelut tylsiksi ja pinnallisiksi, vaikka muut osapuolet saattavat pitää ajatuksiaan hyvin originelleina ja oivaltavina.
ÄO:ni on mitattu olevan 144 Mensan testeissä. Eli en todellakaan ole mikään Einstein. Esim. yliopisto-opiskelijoissa tämä luku ei ole mikään harvinaisuus. Mutta kuitenkin olen sellainen, että hoksaan asiat nopeasti ja olen syvällisesti ja laaja-alaisesti kiinnostunut monista asioista. Teen parhaillaan väitöskirjaa.
Minulla on yksi tosi hyvä ystävä, joka on myös testattu ja hänellä on about samaa luokkaa ÄO. Hänellä tosin on paljon nopeammat hoksottimet kuin minulla. Mutta tosi usein oikein odotan, että pääsen keskustelemaan monista asioista hänen kanssaan. Korvamerkitsen kirjoja ja artikkeleita ja puheenaiheita ja toisillemme huikkailemme, että hei perehdy tähän, haluan keskustella tästä kanssasi. Lähipiirissäni ei ole ketään muuta oman siskoni lisäksi, jonka kanssa kokisin keskustelut näin stimuloiviksi. Ja hän on ihan eri alalla kuin minä, eli ei ole siitäkään kyse.
Sitten taas minua älykkäämmät ihmiset varmaan kuuntelevat minun jorinoitani että hohhoijaa, mitä ihmettä tuo luulee itsestään.
Voiko tällä yksinäisyyden kokemuksella ja jatkuvalla stimulaation tarpeella olla yhteyttä älykkyyteen? Vai olenko vain nirso ja leuhka ihminen?
Kommentit (80)
Minulle tulee ap:sta mieleen veljeni. Kaikki ihmiset ovat tylsiä, paitsi he, jotka osaavat keskustella fysiikasta tai astrofysiikasta. Hän tietää jokaisen nippelikohdan ja ymmärtää kaiken.
Mutta auta armias, jos pitää puhua tunteita, ihmissuhteista tai ylipäätään käyttäytymisen liittyvistä asioista. Älykkyyden määritelmiin kuuluu, että hallitsee syys-seuraussuhteita laaja-alaisesti, mutta miksi se ymmärrys on rajoittunutta?
Olen älykkääksi todistettu. Tylsistyn helposti mutta muiden mielestä olen myös aika tylsä ihminen.
Monet ihmiset ovat tylsää mitäänsanomatonta massaa. Älykkyys/tyhmyys on vain 1 tekijä, joka ei yksin takaa tai poista tylsyyttäkään. Ap ei avauksensa perusteella vaikuta kovin empaattiselta tai miellyttävältä persoonalta.
Sinulla on jumalharha, eli luulet olevani jumala. Se tie vie helvettiin.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee ap:sta mieleen veljeni. Kaikki ihmiset ovat tylsiä, paitsi he, jotka osaavat keskustella fysiikasta tai astrofysiikasta. Hän tietää jokaisen nippelikohdan ja ymmärtää kaiken.
Mutta auta armias, jos pitää puhua tunteita, ihmissuhteista tai ylipäätään käyttäytymisen liittyvistä asioista. Älykkyyden määritelmiin kuuluu, että hallitsee syys-seuraussuhteita laaja-alaisesti, mutta miksi se ymmärrys on rajoittunutta?
Mä taas en ole juurikaan kiinnostunut fysiikasta tai astrofysiikasta. Sen sijaan tunteista ja psykologiasta hyvin paljon.
Stereotypia on usein se, että jos on aivan nörttiyteen asti kiinnostunut jostain, se on nimenomaan jotain astrofysiikkaa tai koodaamista. Mutta se voi olla mitä tahansa muutakin.
ap
Tyhmät ihmiset ovat tylsiä, se vain on niin.
Jos olet huoneen fiksuin ihminen, olet väärässä huoneessa, kuuluu sanonta.
Olisiko kohdallasi kuitenkin mittarivirhe!
En sano olevani huippuälykäs, vaan en emminkin monelta osin taustalta hyvin tavallinen. Silti jotenkin koen mielenkiintoiseksi ihmiset, jotka ovat erilaisia kuin itse. En useinkaan heti keskustelun lomassa osaa olla asioissa mitään mieltä, mutta keskustelut jäävät mieleeni ja koen useinkin oppivani myös itsestäni enemmän muiden ihmisten kanssa. Omista asenteistani, näkökulmistani ja sellaisista ilmiöistä, joihin minulla ei olisi kosketuspintaa ilman näitä ihmisiä kuunnellessa. Ajan kanssa olen toki oppinut ja opetellut kysymään taustalla olevista kokemuksista ja ajatuksista.
Me olemme jotenkin niin paljon enemmän ihmisinä kuin äly. Jos viettäisin aikaa vain itsenilaisten taviksien kanssa, väistämättä vahvistaisin vain omia ajatusmallejani. Itsensä haastaminen ja ajoittainen epämukavuusalueelle meneminen on asia, joka usein tekee asioista ja ihmisistä hyvinkin mielenkiintoisia - ei tylsä ollenkaan :)
Olen myös älykäs ja koen aivan eri tavalla. En tylsisty juuri koskaan. Löydän kiinnostavia tulokulmia ja asioita ihan joka paikasta, kaikista ihmisistä, kirjoista jne. Välillä tämä on rasittavaakin, mutta enimmäkseen hauskaa.
Väittäisin kokemuksesi johtuvan luoteenpiirteestäsi eikä niinkään seuraukseksi älykkyydestäsi.
Tai sitten aivosi tarvitsevat enemmän stimulaatiota kuin muiden ihmisten. Sekin voi johtua ihan muusta kuin älykkyydestä.
Olette kaikki ihan taviksia, sori.
Korjaan kuitenkin. Itseään ja älykkyyttään loputtomasti analysoivat ja korostavat ihmiset ovat kyllä joskus tylsiä. 72
Vierailija kirjoitti:
Olen älykkääksi todistettu. Tylsistyn helposti mutta muiden mielestä olen myös aika tylsä ihminen.
Mä pidän itseäni myös aika tylsänä ihmisenä. Huumorintajustani tykkään ja aika usein minua on kuvattukin huumorintajuiseksi ja hauskaksi.
Mutta tylsyys muodostuu muistakin asioista. Kuten vaikka siitä, että en ole kovin supliikki ja elämäni on tosi tylsää :D
ap
Juu, kyllä se niin on, että älykkäät ja älyköt tuppaavat olemaan tylsiä. Hauskimpia on sellaiset keskiverrot, mutta nopeaälyiset, nokkelat ja tietysti verbaalisesti lahjakkaat tyypit.
Melkein kaikki ihmiset ovat muuten tylsiä, eikä se haittaa. Tympeimpiä on nämä itsensäkorottajat, huomihoorat ja muut narssut. Niistä kun aina tietää, mistä päin tuulee.
Vierailija kirjoitti:
Juu, kyllä se niin on, että älykkäät ja älyköt tuppaavat olemaan tylsiä. Hauskimpia on sellaiset keskiverrot, mutta nopeaälyiset, nokkelat ja tietysti verbaalisesti lahjakkaat tyypit.
Melkein kaikki ihmiset ovat muuten tylsiä, eikä se haittaa. Tympeimpiä on nämä itsensäkorottajat, huomihoorat ja muut narssut. Niistä kun aina tietää, mistä päin tuulee.
Makuasioita tietenkin, mutta huumorintaju ja äly korreloivat keskenään.
Ehkäpä siis keskimäärin hauskimmiksi koetaan sellaiset keskivertoa hiukan älykkäämmät, sosiaalisesti lahjakkaat ihmiset. Superälykkäillä nimittäin tuppaa olemaan sosiaalisessa kanssakäymisessäkin usein hankaluuksia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olen myös älykäs ja koen aivan eri tavalla. En tylsisty juuri koskaan. Löydän kiinnostavia tulokulmia ja asioita ihan joka paikasta, kaikista ihmisistä, kirjoista jne. Välillä tämä on rasittavaakin, mutta enimmäkseen hauskaa.
Väittäisin kokemuksesi johtuvan luoteenpiirteestäsi eikä niinkään seuraukseksi älykkyydestäsi.
Tai sitten aivosi tarvitsevat enemmän stimulaatiota kuin muiden ihmisten. Sekin voi johtua ihan muusta kuin älykkyydestä.
Tämä on kiinnostava näkökulma!
Avoimuus uusille kokemuksille ja äly korreloivat suht vahvasti keskenään, mutta se ei tarkoita, että jokainen älykäs saisi korkeat pisteet myös avoimuudessa. Ja toisaalta tuo avoimuus voi toisilla suuntautua vahvemmin toisiin ihmisiin ja joillakin taas asioihin, ilmiöihin jne.
ap
Täällä on Suomen nerojen kokoontumisajot, menen pois.
Vierailija kirjoitti:
Laitan nämä kysymykseni vielä tähän tuoreempaan älykkyysosamäärää käsittelevään ketjuun, josko joku haluaisi antaa vielä lisää näkökulmia ja mielipiteitä :) (Alkuperäisen ketjun aloitus taisi olla vuodelta 2016)
Koska älykkyyttä tunnutaan pidettävän tässäkin ketjussa kovin korkeassa arvossa, minulla olisi pari kysymystä mukana omat näkemykseni.
1.Miten älykkyys määritellään, mitä on älykkyys?
Mensan sivujen mukaan kyse on "yhteisesti sovituista ominaisuuksista". Tämähän on pohjimmiltaan absurdia: jos joku on lahjakas ja kykenevä yhdessä asiassa esim. matematiikassa ja joku muu toisessa esim. organisoinnissa, erityisen ahkera tai omaa korkean moraalin, ei jälkimmäisen kykyjä silti mitata älykkyystesteillä. Toisen kykyjä kyetään siis mittaamaan matemaattisesti mutta tuon toisen ei -tästä syystä saa toinen korkeat pisteet testeissä, kun taas toinen joutuu työkseen siivoamaan vessoja, ellei omaa kykyä ja häikäilemättömyyttä nousta sosiaalisessa hierarkiassa ylöspäin muilla keinoilla. Toisaalta, moni älykäs ihminen yhdistettynä terveeseen tunne-elämään todennäköisesti mieluummin siivoaakin niitä vessoja, kuin osallistuu nyky-yhteiskunnan moraalittomiin sosiaalisiin peleihin muiden kustannuksella, siis siinä tapauksessa, että empatiakyky ja inhimillisyys luetaan älykkäiden ihmisten ominaisuuksiksi, mikä ei tosiasiassa kylläkään ole tilanne yhteiskunnissa. Tästä syystä pääasiassa psykopaatit ja narsistit johtavat yhteisöitä, yrityksiä ja yhteiskuntia- häikäilemättömät oman edun tavoittelijat, jotka oikeuttavat väärätkin tekonsa sillä, että heillä ei ole ketään itseään tai kuviteltua älykkyyttänsä suurempaa tahoa , jota arvostaa. Toiset meistä kutsuvat tuota tahoa Jumalaksi, Luojaksi, Korkeammaksi Älyksi tms.
2.Onko oikeudenmukaista, että esim. ihminen, joka on kokenut elämänsä aikana käsittämättömän traumatisoivaa väkivaltaa, olisi ilman tuota väkivaltaa voinut kehittää älykkyyttänsä hyvinkin pitkälle, mutta lähtökohtiensa vuoksi hänellä ei siihen ollut mitään todellista mahdollisuutta? Myös hän päätyy siivoamaan vessoja tai lopuksi ikäänsä mielisairaalaan, vaikka selkeä potentiaali älykkyyden kehittymiseen olisi ollut olemassa ja tuon potentiaalin johdosta hän on selvinnyt vaikeista kokemuksistaan hengissä? Sama pätee varattomiin ihmisiin.
3. Jos henkilöllä on paljon kokemusperäistä tietoa eri elämän aloilta, paitsi työnsä myös elämänkokemustensa kautta, mutta hänellä ei ole minkäänlaista virallista tutkintotodistusta näistä tiedoistaan tai mahdollisuutta hyödyntää ko. kokemuksia tai tietoja muuntamalla ne esim. matemaattiseen tai kielelliseen muotoon (joka siis on mitattavissa olevaa osaamista) onko hän mielestänne älykäs vai viisas ja mikä ero oikeastaan on viisaudella ja älykkyydellä? Kumpi loppujen lopuksi on mielestänne tässä elämässä tärkeämpi ominaisuus ja kuinka nuo kaksi voidaan erottaa toisistaan?
Kiitos vastauksista.
Uutena lisäyksenä yllä olevien kysymysten perään:
Minkä vaikutelman saatte kysymysten esittäjästä ja millä perusteella?
Onko kysyjä mielestänne todennäköisesti: a)elämänkoululainen b)korkeakoulutettu c)keskinkertaisella älyllä varustettu, mutta luonnostaan filosofinen pohdiskelija d)nämä kaikki/useampi näistä e)joku muu
Arvaan, että kommentoija on: e) keskinkertaista korkeammalla älyllä varustettu luonnostaan filosofinen pohdiskelija.
Nyt kun oon veikannut, niin oikea vastaus olisi kiva saada tietää.
Tästä herää ajatus, että ehkä koet keskustelut pinnallisiksi, ihmiset tylsiksi ja itsesi yksinäiseksi siksi, että ihmissuhteesi ovat ihan oikeasti pinnallisia? En tietenkään tunne sinua joten tämä on pelkkää arvailua, mutta uskallatko itse puhua muiden kanssa syvällisemmistä aiheista ja näyttää heikkoutesi ja sen, että haluaisit ihmissuhteen olevan läheisempi?