Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi haluaa, että matkustamme joulunpyhinä mummolaan - olenko kohtuuton, kun en halua?
18.12.2022 |
Mieheni ollessa lapsi/nuori, heidän perheensä matkusti aina joulunpyhiksi miehen äidin luokse maalle, kun miehen vanhemmilla alkoi töistään joululoma. Perhe vietti mummolassa monta päivää ja palasi usein vasta uuden vuoden jälkeen takaisin kotiin. Tätä perinnettä jatkui siihen asti, kunnes mies muutti pois kotoa eli vielä miehen teinivuosinakin matkustivat mummolaan.
Minä ja mies olemme työssä, jossa olemme töissä lähes poikkeuksetta jouluisin. Usein käy niin, että olemme töissä eri päivinä: molemmat ollaan töissä aattona, mies joulupäivänä ja minä tapaninpäivänä. Joskus harvoin sattuu niin, että oltaisiin molemmat vapaalla joulupäivänä, vaikka muuten oltaisiin töissä. Töiden vuoksi meillä ei ole koskaan ollut tarkkaa ohjelmaa joulunpyhiksi: saunat, jouluruoat ja muut tehdään silloin, kun ne töiden puolesta sopii. Emme ole halunneet ottaa joulusta ylimääräistä stressiä eikä meillä vietetä joulua mitenkään isosti. Emme myöskään haluaisi tunkea joulunpyhiä täyteen tekemistä, vaan haluaisimme työpäivien jälkeen myös levätä.
Meille syntyi lapsi ja anoppi haluaa, että alamme lapsen myötä viettää joulunpyhät mummolassa, kuten miehen lapsuudessa oli tapana. Anoppi on ehdoton siinä, että hän haluaa meidän matkustavan joulunpyhinä mummolaan - vaihtoehto ei ole se, että anoppi tulisi välillä meille jouluna. Anoppi on hyvässä kunnossa eli kyse ei ole siitä, että hän ei kykenisi matkustamaan. Matkaan mummolaan menee tunti, eikä työpaikkojen sijainnin takia ole mahdollista viettää joulua mummolasta ja käydä sieltä käsin töissä (työmatkoihin menisi kohtuuttomasti aikaa, työpaikat eivät sijaitse asuinkaupungissamme). Anoppi haluaa itse olla se, joka laittaa jouluruoat ja hän haluaa lapsenlapsensa saavan sellaiset joulut, kuin oma poikansa sai. Tänä vuonna menemme mummolaan joulupäivänä, kun miehellä on vapaapäivä töistä ja minä olen hoitovapaalla vauvan kanssa.
Ollaan miehen kanssa ehdotettu anopille seuraavaa järjestelyä: jos olemme miehen kanssa töissä joulunpyhinä, menisimme perheenä kylään vasta 27.12. Tai jos meillä on vapaapäivä molemmilla joulupäivänä, niin mentäisiin mummolaan silloin käymään päiväseltään. Tai jos ollaan koko joulu töissä ja anoppi haluaisi ehdottomasti nähdä jouluna, niin hän voisi tulla meille. Ollaan yritetty miehen kanssa puhua anopin kanssa tästä asiasta, mutta ehdotukset tasapuolisesta näkemisestä kaikuvat kuuroille korville. Jos jollakulla on vastaava ongelma/on ollut tällaista, niin kiinnostaisi kuulla, miten ratkaisitte tilanteen?
Ja kun joku kuitenkin kysyy: minun vanhempiani näemme vasta reilusti joulun jälkeen/tammikuussa, koska vanhempani ymmärtävät meidän olevan jouluna kiinni töissä. Tällöin vanhempani matkustavat meidän luokse tai me vanhemmille, vanhempani eivät oleta meidän matkustavan aina sinne.
Ap
Kommentit (510)
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta ei tee hyvää meille poikien äideille.
Tulevaa ajatellen: anoppina ei taida voida muuta, kuin epäonnistua.
Ei sinun tarvitse muuta kuin kunnioittaa sitä tosiseikkaa, että pojastasi on tullut mies. Eikö se ole hieno asia?
Sinun kotisi ei ole enää hänen kotinsa.
Hänen tyttöystävänsä / puolisonsa on hänen rakkainpansa ja läheisin ihminen.
Kun he perustavat yhteisen kodin, sinä annat heille rauhan totutella yhteiselämään puolison kanssa.
Jos he kaipaavat apua tai neuvoja, huomaat sen siitä että he pyytävät niitä.
Mikä tässä on vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät joulut vaan kaikille miten sitä ikinä sitten vietättekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta ei tee hyvää meille poikien äideille.
Tulevaa ajatellen: anoppina ei taida voida muuta, kuin epäonnistua.Ei sinun tarvitse muuta kuin kunnioittaa sitä tosiseikkaa, että pojastasi on tullut mies. Eikö se ole hieno asia?
Sinun kotisi ei ole enää hänen kotinsa.
Hänen tyttöystävänsä / puolisonsa on hänen rakkainpansa ja läheisin ihminen.
Kun he perustavat yhteisen kodin, sinä annat heille rauhan totutella yhteiselämään puolison kanssa.
Jos he kaipaavat apua tai neuvoja, huomaat sen siitä että he pyytävät niitä.Mikä tässä on vaikeaa?
En tiedä vielä. Omat poikani ovat alle kouluikäisiä.
Mutta kun lukee tämän keskustelun viestejä, tuntuu anoppi olevan aikamoinen pahis. Ja epäilen, että ihan järki-ihmisiä on näissäkin haukutuissa anopeissa. Ainakin osa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta ei tee hyvää meille poikien äideille.
Tulevaa ajatellen: anoppina ei taida voida muuta, kuin epäonnistua.Ei sinun tarvitse muuta kuin kunnioittaa sitä tosiseikkaa, että pojastasi on tullut mies. Eikö se ole hieno asia?
Sinun kotisi ei ole enää hänen kotinsa.
Hänen tyttöystävänsä / puolisonsa on hänen rakkainpansa ja läheisin ihminen.
Kun he perustavat yhteisen kodin, sinä annat heille rauhan totutella yhteiselämään puolison kanssa.
Jos he kaipaavat apua tai neuvoja, huomaat sen siitä että he pyytävät niitä.Mikä tässä on vaikeaa?
En tiedä vielä. Omat poikani ovat alle kouluikäisiä.
Mutta kun lukee tämän keskustelun viestejä, tuntuu anoppi olevan aikamoinen pahis. Ja epäilen, että ihan järki-ihmisiä on näissäkin haukutuissa anopeissa. Ainakin osa.
Että tuntuu ja epäilyttää. Sillä lailla. Marttyyrianoppi selkeästi se siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän ei tarvitse joustaa, joustaminen ei ole mikään hyve. Lopettakaa heti kaikki joustaminen. Joustaminen tarkoittaa sellaisen elämän elämistä, joka ei ole omaa elämää. Päättäkää ihan röyhkeästi vaan omista asioistanne ja antakaa oman äänenne kuulua.
Nykyisessä työpaikassa on kokemusta sekä joustamisesta että joustamattomuudesta. Jostain kumman syystä ne henkilöt, jotka ovat olleet joustamattomia, ovat joutuneet lähtemään seuraavissa yt-neuvotteluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta ei tee hyvää meille poikien äideille.
Tulevaa ajatellen: anoppina ei taida voida muuta, kuin epäonnistua.Ei sinun tarvitse muuta kuin kunnioittaa sitä tosiseikkaa, että pojastasi on tullut mies. Eikö se ole hieno asia?
Sinun kotisi ei ole enää hänen kotinsa.
Hänen tyttöystävänsä / puolisonsa on hänen rakkainpansa ja läheisin ihminen.
Kun he perustavat yhteisen kodin, sinä annat heille rauhan totutella yhteiselämään puolison kanssa.
Jos he kaipaavat apua tai neuvoja, huomaat sen siitä että he pyytävät niitä.Mikä tässä on vaikeaa?
En tiedä vielä. Omat poikani ovat alle kouluikäisiä.
Mutta kun lukee tämän keskustelun viestejä, tuntuu anoppi olevan aikamoinen pahis. Ja epäilen, että ihan järki-ihmisiä on näissäkin haukutuissa anopeissa. Ainakin osa.
Anopeissa on eroja ja valitettavasti osa mukavista anopeista muuttuu, kun poikansa saavat lapsia. Minunkin anoppi oli tosi mukava ihminen, kun tavattiin miehen kanssa. Lapsemme synnyttyä muuttui ihan mahdottomaksi: kantoi kotiimme selkä vääränä kulahtaneita vaatteita ja kirjoja kirpparilta, vaikka on sanottu, että pitää sopia meidän kanssa etukäteen, jos jotain aikoo ostaa. Sen sijaan, että oltaisiin saatu apua allergisen vauvan kanssa, niin saatiin arkeen kuormitusta, kun piti viedä noita kulahtaneita tavaroita jätekeräyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta ei tee hyvää meille poikien äideille.
Tulevaa ajatellen: anoppina ei taida voida muuta, kuin epäonnistua.Ei sinun tarvitse muuta kuin kunnioittaa sitä tosiseikkaa, että pojastasi on tullut mies. Eikö se ole hieno asia?
Sinun kotisi ei ole enää hänen kotinsa.
Hänen tyttöystävänsä / puolisonsa on hänen rakkainpansa ja läheisin ihminen.
Kun he perustavat yhteisen kodin, sinä annat heille rauhan totutella yhteiselämään puolison kanssa.
Jos he kaipaavat apua tai neuvoja, huomaat sen siitä että he pyytävät niitä.Mikä tässä on vaikeaa?
En tiedä vielä. Omat poikani ovat alle kouluikäisiä.
Mutta kun lukee tämän keskustelun viestejä, tuntuu anoppi olevan aikamoinen pahis. Ja epäilen, että ihan järki-ihmisiä on näissäkin haukutuissa anopeissa. Ainakin osa.
Että tuntuu ja epäilyttää. Sillä lailla. Marttyyrianoppi selkeästi se siellä.
Alleviivasit juuri pointtini.
Ihanko oikeasti muut nielevät nämä yksipuoliset tarinat anoppien kauheudesta? Jos on joku anoppeja puolustava kommentti, on sen pakko olla marttyyrianopin näppikseltä.
Ja ei, en ole anoppi, enkä tule vielä vuosikausiin olemaan. Onneksi minulla on hyvä anoppi - kuulostavat olevan harvinaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta ei tee hyvää meille poikien äideille.
Tulevaa ajatellen: anoppina ei taida voida muuta, kuin epäonnistua.Ei sinun tarvitse muuta kuin kunnioittaa sitä tosiseikkaa, että pojastasi on tullut mies. Eikö se ole hieno asia?
Sinun kotisi ei ole enää hänen kotinsa.
Hänen tyttöystävänsä / puolisonsa on hänen rakkainpansa ja läheisin ihminen.
Kun he perustavat yhteisen kodin, sinä annat heille rauhan totutella yhteiselämään puolison kanssa.
Jos he kaipaavat apua tai neuvoja, huomaat sen siitä että he pyytävät niitä.Mikä tässä on vaikeaa?
Minusta isoin asia on se, että anoppi hyväksyy, että ei ole poikansa elämän tärkein ihminen eikä yritä olla sitä. Jos aikuisen miehen äiti pitää liian tiukasti pojastaan kiinni, niin ei siihen miniä mahdu. Tästä on itsellä kokemusta entisen parisuhteen osalta. Terveessä parisuhteessa se tiimi on aikuinen mies ja vaimonsa eikä aikuinen mies ja äitinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta ei tee hyvää meille poikien äideille.
Tulevaa ajatellen: anoppina ei taida voida muuta, kuin epäonnistua.Ei sinun tarvitse muuta kuin kunnioittaa sitä tosiseikkaa, että pojastasi on tullut mies. Eikö se ole hieno asia?
Sinun kotisi ei ole enää hänen kotinsa.
Hänen tyttöystävänsä / puolisonsa on hänen rakkainpansa ja läheisin ihminen.
Kun he perustavat yhteisen kodin, sinä annat heille rauhan totutella yhteiselämään puolison kanssa.
Jos he kaipaavat apua tai neuvoja, huomaat sen siitä että he pyytävät niitä.Mikä tässä on vaikeaa?
En tiedä vielä. Omat poikani ovat alle kouluikäisiä.
Mutta kun lukee tämän keskustelun viestejä, tuntuu anoppi olevan aikamoinen pahis. Ja epäilen, että ihan järki-ihmisiä on näissäkin haukutuissa anopeissa. Ainakin osa.
Että tuntuu ja epäilyttää. Sillä lailla. Marttyyrianoppi selkeästi se siellä.
Alleviivasit juuri pointtini.
Ihanko oikeasti muut nielevät nämä yksipuoliset tarinat anoppien kauheudesta? Jos on joku anoppeja puolustava kommentti, on sen pakko olla marttyyrianopin näppikseltä.
Ja ei, en ole anoppi, enkä tule vielä vuosikausiin olemaan. Onneksi minulla on hyvä anoppi - kuulostavat olevan harvinaisia.
En alleviivannut vaan kerroin että jos välittömästi samaistuu kammoanoppiin, on sellainen.
En minä vaan tunne yhtään sympatiaa näitä hirviöitä kohtaan.
t. anoppi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta ei tee hyvää meille poikien äideille.
Tulevaa ajatellen: anoppina ei taida voida muuta, kuin epäonnistua.Ei sinun tarvitse muuta kuin kunnioittaa sitä tosiseikkaa, että pojastasi on tullut mies. Eikö se ole hieno asia?
Sinun kotisi ei ole enää hänen kotinsa.
Hänen tyttöystävänsä / puolisonsa on hänen rakkainpansa ja läheisin ihminen.
Kun he perustavat yhteisen kodin, sinä annat heille rauhan totutella yhteiselämään puolison kanssa.
Jos he kaipaavat apua tai neuvoja, huomaat sen siitä että he pyytävät niitä.Mikä tässä on vaikeaa?
En tiedä vielä. Omat poikani ovat alle kouluikäisiä.
Mutta kun lukee tämän keskustelun viestejä, tuntuu anoppi olevan aikamoinen pahis. Ja epäilen, että ihan järki-ihmisiä on näissäkin haukutuissa anopeissa. Ainakin osa.
Että tuntuu ja epäilyttää. Sillä lailla. Marttyyrianoppi selkeästi se siellä.
Alleviivasit juuri pointtini.
Ihanko oikeasti muut nielevät nämä yksipuoliset tarinat anoppien kauheudesta? Jos on joku anoppeja puolustava kommentti, on sen pakko olla marttyyrianopin näppikseltä.
Ja ei, en ole anoppi, enkä tule vielä vuosikausiin olemaan. Onneksi minulla on hyvä anoppi - kuulostavat olevan harvinaisia.
Minun nykyinen anoppini on maailman ihanin. Jopa läheisempi kuin oma äitini. Ex-anoppi taas oikea anoppi from hell. Hirveä ihminen ja ihan alusta alkaen, kun hänet tapasin, niin alkoi pitämään muka vitsillä sellaista anopit vs miniät irvailua. Kyllä ne "vitsit" lopulta muuttui ihan totiseksi todeksi ja poikansa mateli mammansa edessä kuin pikku lapsi.
Minun unelmani raskaan vauvavuoden aikana eli lapsen ensimmäisen joulun aikaan:
Näkemistä hinkuneet appivanhemmat olisivat voineet tulla meille kylään ja auttaa jouluvalmisteluissa. Olisin ollut todella iloinen, jos anoppi olisi kertonut tuovansa mukanaan valmiit joululaatikot ja lämmittävänsä ne meillä. Olisipa anoppi sanonut, että jättäkää joulusiivoilut ja me tullaan kylään, vaikka olisi vähän sotkuakin. Isovanhemmat olisivat leikittäneet vauvaa sen aikaa, että olisimme päässeet miehen kanssa kahdestaan saunaan.
Todellisuus oli toinen. Appivanhemmat kyllä tulivat käymään, mutta ilman minkäänlaisia tuomisia. Odottivat passausta ja istuivat ruokapöydässä odottamassa, että heille laitetaan kaikki valmiiksi. Ihmettelivät, miksi ei olla jaksettu laittaa joulua ja siivota erityisemmin. Naureskelivat väsymyksellemme, että sellaista se nyt vauvaperheessä on. Minkään kanssa ei autettu, eikä päästy saunaan miehen kanssa. Appiukko katseli telkkaria sohvalla löhöillen. Lapsenlapselle lirkuteltiin ja hänestä otettiin söpöjä kuvia työkavereille ja mummokavereille esiteltäviksi.
Vinkki siis anopeille, jotka kaipaisivat enemmän aikaa lastenlastensa kanssa. Tarjotkaa lapsiperheille sitä käytännön apua. Ei tarkoita mitään ilmaisena lastenvahtina oloa, vaan kysykää, voinko auttaa ruoanlaitossa, tyhjentää tiskikoneen tai katsoa vauvaa hetken, että pääset rauhassa suihkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhea vouhkaaminen taas.
-"Ollaan töissä joulun aika, ei päästä kylään, mitä tehdä?"
-"Älkää menkö"
-"Ok"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain tunnin matka, joten käytte päiväseltään. Sovitte joka vuosi ajoissa päivän, niin mummo saa sitten laittaa tarjoilut ja muut.
Työvuoromme eivät aina ole tiedossa hyvissä ajoin. Joskus tulee myös sairastumistapaus/äkillisiä muutoksia töissä, jolloin suunnitelmat muuttuvat.
Ap
Oletteko te siis miehesi kanssa kumpikin työpaikoillanne ainoita jotka aina joustavat ja muuttavat omia suunnitelmiaan jos töissä tulee niitä äkillisiä muutoksia tai ennakoimattomia poissaoloja? Kai siellä muitakin on töissä jotka voivat muuttaa omia suunnitelmiaan.
Emme ole ainoita, jotka joustavat. Jokainen joutuu joustamaan joskus. Emme koe, että olisimme jotenkin "erityisiä", kaikilla työntekijöillä on omat jouluperinteensä eikä meidän "oikeus viettää joulua" ole tärkeämpi kuin muilla.
Ap
Kuinka monen muun teidän työpaikoilla tiedät ajattelevan samoin?
Ei kyse ole ajattelusta. Meillä työnantajalla on oikeus määrätä työntekijät töihin poikkeuksellisissa tilanteissa (esim. sairastapaus). Työnantaja määrää tasaisesti työntekijöitä sijaistamaan sairastuneita, ei siis osu aina samoille ihmisille vuorot.
Ap
Niin minunkin työnantajallani on oikeus määrätä, mutta ensin kysytään onko halukkaita vapaaehtoisia. Useimmiten heitä löytyykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se sun puoliso on mieltä? Ehkä jonain jouluna voisitte mennä mummolaan, jos se on anopilla tärkeää, mutta on kohtuutonta odottaa, että teidän perhe viettäisi kaikki joulunsa niin kuin anoppi haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun unelmani raskaan vauvavuoden aikana eli lapsen ensimmäisen joulun aikaan:
Näkemistä hinkuneet appivanhemmat olisivat voineet tulla meille kylään ja auttaa jouluvalmisteluissa. Olisin ollut todella iloinen, jos anoppi olisi kertonut tuovansa mukanaan valmiit joululaatikot ja lämmittävänsä ne meillä. Olisipa anoppi sanonut, että jättäkää joulusiivoilut ja me tullaan kylään, vaikka olisi vähän sotkuakin. Isovanhemmat olisivat leikittäneet vauvaa sen aikaa, että olisimme päässeet miehen kanssa kahdestaan saunaan.
Todellisuus oli toinen. Appivanhemmat kyllä tulivat käymään, mutta ilman minkäänlaisia tuomisia. Odottivat passausta ja istuivat ruokapöydässä odottamassa, että heille laitetaan kaikki valmiiksi. Ihmettelivät, miksi ei olla jaksettu laittaa joulua ja siivota erityisemmin. Naureskelivat väsymyksellemme, että sellaista se nyt vauvaperheessä on. Minkään kanssa ei autettu, eikä päästy saunaan miehen kanssa. Appiukko katseli telkkaria sohvalla löhöillen. Lapsenlapselle lirkuteltiin ja hänestä otettiin söpöjä kuvia työkavereille ja mummokavereille esiteltäviksi.
Vinkki siis anopeille, jotka kaipaisivat enemmän aikaa lastenlastensa kanssa. Tarjotkaa lapsiperheille sitä käytännön apua. Ei tarkoita mitään ilmaisena lastenvahtina oloa, vaan kysykää, voinko auttaa ruoanlaitossa, tyhjentää tiskikoneen tai katsoa vauvaa hetken, että pääset rauhassa suihkuun.
Mitä mieltä miehesi oli? Kysyikö hän äidiltään, että voisitteko katsoa vauvaa sen ajan, kun käymme saunassa? Tai sanoiko hän "sellaista se vauvaperheessä on" -naureskelulle, että asiassa ei ole mitään hauskaa ja joutuu vielä passaamaan aikuisia ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun unelmani raskaan vauvavuoden aikana eli lapsen ensimmäisen joulun aikaan:
Näkemistä hinkuneet appivanhemmat olisivat voineet tulla meille kylään ja auttaa jouluvalmisteluissa. Olisin ollut todella iloinen, jos anoppi olisi kertonut tuovansa mukanaan valmiit joululaatikot ja lämmittävänsä ne meillä. Olisipa anoppi sanonut, että jättäkää joulusiivoilut ja me tullaan kylään, vaikka olisi vähän sotkuakin. Isovanhemmat olisivat leikittäneet vauvaa sen aikaa, että olisimme päässeet miehen kanssa kahdestaan saunaan.
Todellisuus oli toinen. Appivanhemmat kyllä tulivat käymään, mutta ilman minkäänlaisia tuomisia. Odottivat passausta ja istuivat ruokapöydässä odottamassa, että heille laitetaan kaikki valmiiksi. Ihmettelivät, miksi ei olla jaksettu laittaa joulua ja siivota erityisemmin. Naureskelivat väsymyksellemme, että sellaista se nyt vauvaperheessä on. Minkään kanssa ei autettu, eikä päästy saunaan miehen kanssa. Appiukko katseli telkkaria sohvalla löhöillen. Lapsenlapselle lirkuteltiin ja hänestä otettiin söpöjä kuvia työkavereille ja mummokavereille esiteltäviksi.
Vinkki siis anopeille, jotka kaipaisivat enemmän aikaa lastenlastensa kanssa. Tarjotkaa lapsiperheille sitä käytännön apua. Ei tarkoita mitään ilmaisena lastenvahtina oloa, vaan kysykää, voinko auttaa ruoanlaitossa, tyhjentää tiskikoneen tai katsoa vauvaa hetken, että pääset rauhassa suihkuun.
Mitä mieltä miehesi oli? Kysyikö hän äidiltään, että voisitteko katsoa vauvaa sen ajan, kun käymme saunassa? Tai sanoiko hän "sellaista se vauvaperheessä on" -naureskelulle, että asiassa ei ole mitään hauskaa ja joutuu vielä passaamaan aikuisia ihmisiä?
Mies ei mennyt kommentoimaan vanhempiensa ikävää käytöstä, koska "sellaisia he ovat ja ei voi pakottaa auttamaan". Kyllä miestä siis ärsytti tuo tilanne yhtä lailla, mutta ei asiasta sanominen olisi auttanut.
-aiempi
Vierailija kirjoitti:
Minun unelmani raskaan vauvavuoden aikana eli lapsen ensimmäisen joulun aikaan:
Näkemistä hinkuneet appivanhemmat olisivat voineet tulla meille kylään ja auttaa jouluvalmisteluissa. Olisin ollut todella iloinen, jos anoppi olisi kertonut tuovansa mukanaan valmiit joululaatikot ja lämmittävänsä ne meillä. Olisipa anoppi sanonut, että jättäkää joulusiivoilut ja me tullaan kylään, vaikka olisi vähän sotkuakin. Isovanhemmat olisivat leikittäneet vauvaa sen aikaa, että olisimme päässeet miehen kanssa kahdestaan saunaan.
Todellisuus oli toinen. Appivanhemmat kyllä tulivat käymään, mutta ilman minkäänlaisia tuomisia. Odottivat passausta ja istuivat ruokapöydässä odottamassa, että heille laitetaan kaikki valmiiksi. Ihmettelivät, miksi ei olla jaksettu laittaa joulua ja siivota erityisemmin. Naureskelivat väsymyksellemme, että sellaista se nyt vauvaperheessä on. Minkään kanssa ei autettu, eikä päästy saunaan miehen kanssa. Appiukko katseli telkkaria sohvalla löhöillen. Lapsenlapselle lirkuteltiin ja hänestä otettiin söpöjä kuvia työkavereille ja mummokavereille esiteltäviksi.
Vinkki siis anopeille, jotka kaipaisivat enemmän aikaa lastenlastensa kanssa. Tarjotkaa lapsiperheille sitä käytännön apua. Ei tarkoita mitään ilmaisena lastenvahtina oloa, vaan kysykää, voinko auttaa ruoanlaitossa, tyhjentää tiskikoneen tai katsoa vauvaa hetken, että pääset rauhassa suihkuun.
Kurjan kuuloinen joulu ja hyviä vinkkejä anopeille.
Kysyn kuitenkin, mahdoitko kysyä anopilta apua? Pyysitkö tuomaan laatikot? Pyysittekö päästä yhdessä saunaan? Jne.
En puolustele anoppiasi, mutta kuten aviomiehet, ei myöskään anopit ole ajatuksenlukijoita.
Oma anoppini esim. haluaa olla puuttumatta liikaa elämäämme, joka on tietenkin hyvä asia. Mutta tämän takia hän on aika varovainen tarjoamaan meille apua. Ettemme vain loukkaannu tai ettei hän vaan tuppaudu liikaa.
Jos pyysit apua ja tulos oli tuo, oli anoppisi kyllä todella tökerö.
Ja toki tuo väsymyksellenne nauraminen on ollut tökeröä joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun unelmani raskaan vauvavuoden aikana eli lapsen ensimmäisen joulun aikaan:
Näkemistä hinkuneet appivanhemmat olisivat voineet tulla meille kylään ja auttaa jouluvalmisteluissa. Olisin ollut todella iloinen, jos anoppi olisi kertonut tuovansa mukanaan valmiit joululaatikot ja lämmittävänsä ne meillä. Olisipa anoppi sanonut, että jättäkää joulusiivoilut ja me tullaan kylään, vaikka olisi vähän sotkuakin. Isovanhemmat olisivat leikittäneet vauvaa sen aikaa, että olisimme päässeet miehen kanssa kahdestaan saunaan.
Todellisuus oli toinen. Appivanhemmat kyllä tulivat käymään, mutta ilman minkäänlaisia tuomisia. Odottivat passausta ja istuivat ruokapöydässä odottamassa, että heille laitetaan kaikki valmiiksi. Ihmettelivät, miksi ei olla jaksettu laittaa joulua ja siivota erityisemmin. Naureskelivat väsymyksellemme, että sellaista se nyt vauvaperheessä on. Minkään kanssa ei autettu, eikä päästy saunaan miehen kanssa. Appiukko katseli telkkaria sohvalla löhöillen. Lapsenlapselle lirkuteltiin ja hänestä otettiin söpöjä kuvia työkavereille ja mummokavereille esiteltäviksi.
Vinkki siis anopeille, jotka kaipaisivat enemmän aikaa lastenlastensa kanssa. Tarjotkaa lapsiperheille sitä käytännön apua. Ei tarkoita mitään ilmaisena lastenvahtina oloa, vaan kysykää, voinko auttaa ruoanlaitossa, tyhjentää tiskikoneen tai katsoa vauvaa hetken, että pääset rauhassa suihkuun.
Mitä mieltä miehesi oli? Kysyikö hän äidiltään, että voisitteko katsoa vauvaa sen ajan, kun käymme saunassa? Tai sanoiko hän "sellaista se vauvaperheessä on" -naureskelulle, että asiassa ei ole mitään hauskaa ja joutuu vielä passaamaan aikuisia ihmisiä?
Mies ei mennyt kommentoimaan vanhempiensa ikävää käytöstä, koska "sellaisia he ovat ja ei voi pakottaa auttamaan". Kyllä miestä siis ärsytti tuo tilanne yhtä lailla, mutta ei asiasta sanominen olisi auttanut.
-aiempi
Niin. Tuollainen käytös jatkuu niin kauan kuin alistuu tuollaiseen. Ette kai te enää nuole noiden moukkien varpaita?
Sivusta kommentoin, että kyllä noissa kauhuanoppi jutuissa on tosi usein sellainen sivujuonne, että poika ei uskalla sanoa äidilleen vastaan. Voimakastahtoinen nainen on kasvattanut poikansa vauvasta pitäen miellyttämään äitiään. On siis ihan turha anopin kuullen kysyä, mitä mies haluaa, koska mies ei tuossa tilanteessa asetu äitiään vastaan, vaan mukautuu äitinsä tahtoon. Päin vastoin, tuota kysymystä käytetään usein jopa miniää vastaan, sillä jos anoppi on taitava manipuloija, hän kyllä tietää, ettei poika asetu äitiään vastaan, ja mielellään kysyy, ja vastauksen saatuaan vetoaa sitten siihen että poikakin on tätä mieltä.
Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun tämmöisestä voimakastahtoinen äiti - mammanpoika mies - alakynteen ja sivuutetuksi jätetty miniä -tilanteista on aiheutunut ero.
Alue: Aihe vapaa
Minä ja nuoruuden perheeni kävimme kerran anoppilassa jouluaaton viettämässä. Kerran vietimme joulua anopilla uudessa suhteessani. Ne riittivät. Kyllä aikuisilla on oma tahto ja oikeus tehdä joulustaan sellainen kuin haluaa. Ja mikä ihme se on, että just jouluna pitäisi revetä joka paikkaan? Joulu voi olla joka päivä ja rakkaita voi tavata kun haluaa. Joulu on rauhan ja levon juhla, viettää sitä sitten yksin, kaksin tai isommalla seurueella.