Anoppi haluaa, että matkustamme joulunpyhinä mummolaan - olenko kohtuuton, kun en halua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miehen kanssa vetää yhtä köyttä tuossa. Isoin virhe on se, jos lupaudutte joka vuosi kyläilemään mummon toiveen takia. Äkkiä tuosta muodostuu mummon mielessä perinne, jota ei voi missään nimessä katkaista.

Tätä hieman pelkäänkin. Asia on selvästi anopille tärkeä ja hän on tässä harvinaisen ehdoton. Miehellä ja minulla on kuitenkin realiteettina se, että tulemme vastaisuudessakin olemaan jouluna töissä eli "ongelma" ei häviä mihinkään.

Ap

Nyt on tuhannen taalan paikka aloittaa teidän oman perheen omat joukuperinteet. Ilmoitatte mummolle, että olette joulun oman perheen kesken ja kutsutte hänet teille sellaisena päivänä kylään, joka teille sopii. Jos haluatte sisällyttää jouluperinteisiinne anoppilassa vierailun, niin menkää sinne. Anoppi saattaa kokea hankalia tunteita asian tiimoilta ja kiukutellakin, mutta miettikää mikä on teille tärkeämpää, anopin vai teidän perheen tyytyväisyys.

Näissä haasteena on se, että perheen tyytyväisyys meinaa yleensä kahta asiaa: perheen äidin tyytyväisyys ja perheen isän tyytyväisyys. Äiti ehkä haluaisi kotijoulun, mutta isästä on enemmän kuin ok mennä lapsuuskotiin äitinsä lihapatojen ääreen. 

Miehen pitää itsenäistyä jos noin on.

Äidin kotijouluun osallistuminen on alistumista, jos itse haluaisi jotain muuta. Jokaisella, myös miehellä, on oikeus viettää haluamansa joulu eikä tuttu sukujoulu ole mikään epäitsenäisyyden merkki. Kiukuttelevan puolison kanssa kotiin jääminen merkitsee sitä, että hukkaa elämänsä ihmiseen, joka ei edes välitä muista.

Miehen pitää ymmärtää oman perheensä rajat. Eikä vain hääriä siinä äitinsä essun narussa.

Sama koskee toki myös vaimoa.

Ja jos se anoppi hukkuu elämästä, jos ei saa määrätä kaikkea niin ehkä se on vain hyvä.

Kannattaisi muistaa, että eron jälkeen lapset todennäköisesti ovat joka toisen joulun anoppilassa ja saavat sieltä ne parhaat lapsuusmuistot. Perhejoulut tuollaisessa "mä vihaan sun äitiä" -perheessä on todennäköisesti sellaisia, että niitä käsitellään myöhemmin terapiassa.

Tai jopa oikeudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun unelmani raskaan vauvavuoden aikana eli lapsen ensimmäisen joulun aikaan:

Näkemistä hinkuneet appivanhemmat olisivat voineet tulla meille kylään ja auttaa jouluvalmisteluissa. Olisin ollut todella iloinen, jos anoppi olisi kertonut tuovansa mukanaan valmiit joululaatikot ja lämmittävänsä ne meillä. Olisipa anoppi sanonut, että jättäkää joulusiivoilut ja me tullaan kylään, vaikka olisi vähän sotkuakin. Isovanhemmat olisivat leikittäneet vauvaa sen aikaa, että olisimme päässeet miehen kanssa kahdestaan saunaan.

Todellisuus oli toinen. Appivanhemmat kyllä tulivat käymään, mutta ilman minkäänlaisia tuomisia. Odottivat passausta ja istuivat ruokapöydässä odottamassa, että heille laitetaan kaikki valmiiksi. Ihmettelivät, miksi ei olla jaksettu laittaa joulua ja siivota erityisemmin. Naureskelivat väsymyksellemme, että sellaista se nyt vauvaperheessä on. Minkään kanssa ei autettu, eikä päästy saunaan miehen kanssa. Appiukko katseli telkkaria sohvalla löhöillen. Lapsenlapselle lirkuteltiin ja hänestä otettiin söpöjä kuvia työkavereille ja mummokavereille esiteltäviksi.

Vinkki siis anopeille, jotka kaipaisivat enemmän aikaa lastenlastensa kanssa. Tarjotkaa lapsiperheille sitä käytännön apua. Ei tarkoita mitään ilmaisena lastenvahtina oloa, vaan kysykää, voinko auttaa ruoanlaitossa, tyhjentää tiskikoneen tai katsoa vauvaa hetken, että pääset rauhassa suihkuun.

Kurjan kuuloinen joulu ja hyviä vinkkejä anopeille.

Kysyn kuitenkin, mahdoitko kysyä anopilta apua? Pyysitkö tuomaan laatikot? Pyysittekö päästä yhdessä saunaan? Jne.

En puolustele anoppiasi, mutta kuten aviomiehet, ei myöskään anopit ole ajatuksenlukijoita.

Oma anoppini esim. haluaa olla puuttumatta liikaa elämäämme, joka on tietenkin hyvä asia. Mutta tämän takia hän on aika varovainen tarjoamaan meille apua. Ettemme vain loukkaannu tai ettei hän vaan tuppaudu liikaa.

Jos pyysit apua ja tulos oli tuo, oli anoppisi kyllä todella tökerö.

Ja toki tuo väsymyksellenne nauraminen on ollut tökeröä joka tapauksessa.

Ääh, ei se valitettavasti toimi noin, jos on manipuloiva anoppi. Jos miniä kysyy, että voitteko katsoa vauvaa hetken jos käydään saunassa, niin manipuloiva anoppi kysyy seuraavaksi pojaltaan, että mitä mieltä sinä olet, haluatteko te nyt mennä saunaan kun me ollaan täällä kylässä? - ja senhän tietää, että poika myötäilee äitiään. Saunaan ei mennä. Vaikka poika olisi kaksi tuntia aikaisemmin miniän kanssa puhunut että olisi kiva jos pääsisi saunaan. Mutta tosi paikan tullen ei uskalla asettautua äitiään vastaan. Miniä taas syrjäytetty 6-0. 

Tässä keskustelussakin on paljon noita kysymyksiä, että mitä mieltä miehesi on? Anopit ne siellä hakee tukea itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää palsta ei tee hyvää meille poikien äideille.

Tulevaa ajatellen: anoppina ei taida voida muuta, kuin epäonnistua.

Olen aikuisten poikien äiti eikä meillä ole lasten tai miniöiden kanssa ongelmia. Oma äiti ja anoppi ei taas tunnu ymmärtävän, että ne pikku palleroiset on nyt aikuisia miehiä. Niitä entisiä jouluja ei saa enää takaisin vaikka miten tahtoisi. Lapsenlapsetkaan ei voi aattona revetä moneen paikkaan vaikka miten mummut toivoisi.

Anopin mielestä lapsi on kuin konvehtirasia. Hänelle kaikki makoisat palat ja se rasian ainut paha liköörikarkki muille.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussakin on paljon noita kysymyksiä, että mitä mieltä miehesi on? Anopit ne siellä hakee tukea itselleen. 

Mun mies haluaa mun vanhempien luo. Siellä pääsee valmiiseen pöytään, lapset viihtyy ja minäkin viihdyn. Ohjelma on rentoa. Ei tarvitse kuunnella oman äidin taukoamatonta kommenttiraitaa hänen omasta erinomaisuudesta tai naapuruston "skandaaleista", tai suoranaista haukkumista.

Vierailija kirjoitti:

Omassa lapsuuskodissani joulu oli kireää suorittamista, josta on jäänyt kurjat muistot. Omalla kohdalla olen halunnut mahdollisimman stressittömiä jouluja. Kunhan syödään jossain vaiheessa päivää hyvin ja ollaan yhdessä, niin se riittää. Nykyisin lapsen myötä olen alkanut ärsyyntymään jouluista. Olisi kiva olla kotona ilman joulustressiä. Lapsen takia meitä vaaditaan mummolaan jouluksi ja isovanhemmat yrittävät saada joulun suorittamisperinnettä tuputettua meillekin, kun mitään ei voi jättää tekemättä. 

Tämä on ihan kummallista. Me olemme lapsettomia nelikymppisiä, ja aina pitäisi olla menossa sinne ja tänne kun eihän meillä niitä lapsiakaan ole, mitä me kaksin kotona joulua vietettäisi. Samaan aikaan sitten meidän molempien lapselliset sisarukset saa kuulla kuinka heidänkin pitää mennä sinne ja tänne, kun pitäähän lapsenlapsen päästä joulua viettämään isovanhemman kanssa. Ihan sama, lapsettomuus on syy miksi me emme saa viettää omaa perhejoulua, ja lapset ovat sisaruksille syy miksi ei saa viettää omaa perhejoulua. Niin tai näin, aina pitäisi raahautua yhtä aikaa jokaisen (iso)vanhemman luo (eronneita, eli neljässä paikassa pitäisi olla yhtä aikaa).

No voi voi. Kukin viettäköön joulua miten haluaa, kunhan ei vaadi toisilta mitään. Sanotte nyt sille anopille, että pahoittelut, tänä jouluna olette ihan oman perheen kesken. Sillä selvä.

Puoliso, joka laivalla töissä, kertoi että moni työkaveri haluaa olla töissä jouluna koska eivät halua mennä anopin luokse jouluna. Ilmiö siis taitaa olla aika yleinen.

Itse olen tehnyt selväksi kaikille sukulaisille, myös omille vanhemmilleni, että jouluna me ollaan ihan omassa kodissa eikä lähdetä mihinkään. Ja ollaan tykätty näistä rauhallisista jouluista ilman hössötystä. Jouluna pitää saada halutessaan tehdä just mitä haluaa.

Haluaisin myös olla omassa kodissa joulun oman perheen kanssa, en oikein jaksa sukulointia.

Tosin lapset haluaa nähdä serkkuja ja mennä jompaan kumpaan mummolaan niin aina sitten menen mukaan, en mökötä mutta kotona olisi rennommpaa.

Etenkin anoppilassa olen paljon ujompi kuin muu kovaääninen suku. Plus anoppi päsmäröi joulupäivien kulun pilkuntarkkaan, mahdollisuutta esim. lukea kirjaa omassa rauhassa ei ole kun jo revitään ulkoiluun, saunomaan, lautapeliin, yhteismusisointiin, avuksi keittiöön jne. jne. Huoh, heikottaa jo etukäteen. Ja jos olemme minun vanhempieni luona on meno myös samankaltaista, älyttömästi perinteitä ja vierailuja pitkin ja poikin.

Jos omat ehdotukset otetaan vastaan kuuroin korvin, niin sama tekniikka itsellekin käyttöön. Jatkossa ilmoitatte tulevanne xx-päivänä, tai että ko. vuonna ette pääse tulemaan lainkaan, ihan miten teidän omat aikataulut menevät. Ruikutuksiin ette vastaa mitään. Toivottavasti miehelläsi on napanuora katki ja osaa olla aikuinen äitinsä kohtuuttomien vaatimusten edessä.

Vierailija kirjoitti:

Puoliso, joka laivalla töissä, kertoi että moni työkaveri haluaa olla töissä jouluna koska eivät halua mennä anopin luokse jouluna. Ilmiö siis taitaa olla aika yleinen.

Itse olen tehnyt selväksi kaikille sukulaisille, myös omille vanhemmilleni, että jouluna me ollaan ihan omassa kodissa eikä lähdetä mihinkään. Ja ollaan tykätty näistä rauhallisista jouluista ilman hössötystä. Jouluna pitää saada halutessaan tehdä just mitä haluaa.

Komppaan. Ja jotkut jopa viihtyy jouluna töissä. Mulla on jouluna lyhyemmät työpäivät ja asiakkaat on hyvällä tuulella. On oikeastaan aika mukavaa olla jouluna töissä. Bonuksena vielä se, että voi kieltäytyä näistä kyläilypyynnöistä töihin vedoten.😁

Vähän offtopic, mutta onko nuo aikuisessa lapsessaan roikkuvat äidit aina miesten äitejä? Vai onko joku äiti kiinni aikuisessa tyttäressään noin?

Vierailija kirjoitti:

Tää palsta ei tee hyvää meille poikien äideille.

Tulevaa ajatellen: anoppina ei taida voida muuta, kuin epäonnistua.

Minua ei huoleta yhtään. Omaan käytöstavat, en koe tarvetta määräillä tai päättää aikuisten lasteni elämästä joten mikä voisi mennä vikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vähän offtopic, mutta onko nuo aikuisessa lapsessaan roikkuvat äidit aina miesten äitejä? Vai onko joku äiti kiinni aikuisessa tyttäressään noin?

Kyllä tältä palstalta on saanut myös noita juttuja lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vähän offtopic, mutta onko nuo aikuisessa lapsessaan roikkuvat äidit aina miesten äitejä? Vai onko joku äiti kiinni aikuisessa tyttäressään noin?

Minä tiedän naisen, joka asui iäkkään äitinsä kanssa lapsuuskodissaan niin, että äiti oli liki 100 v ja tytär +60 v. Tytär oli naimisissa, mutta miehensä asui toisella paikkakunnalla. Äidin kuoltua mies muutti tyttären kanssa asumaan - yli 20 vuoden avioliiton jälkeen pääsivät vihdoin saman katon alle. En tosin osaa sanoa, oliko työssä äiti riippuvaisempi tyttärestään vai tytär äidistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hyvä, että perheet tekevät omanlaisensa joulun, eikä ainakaan aattona mennä muualle kotoa.

Varsinkin lapsiperheillä on tärkeää luoda joulu lapsille omilla perinteillä. Isovanhemmat voivat lähteä "yläkertaan" milloin tahansa ja jos on opittu, että aina ollaan mummolassa ( yleensä just mummolassa) niin siinä sitten levitellän käsiä, kun sitä ei enää ole.

Lapsille on erityisen tärkeää oman kodin ja perheen joulu. Luokaa se yhdessä lastenne kanssa.

Meille olisikin täysin ok olla joulunpyhät kotona, mutta anopille tämä jouluvierailu mummolassa on niin tärkeä asia.

Ap

Kiitätte vain kauniisti ei tasan yhden kerran, ettekä sen jälkeen huomioi mahdollista nalkutusta siitä aiheesta hänen puoleltaan. Eihän ne menneet joulut takaisin tule. Toisaalta uusissa joulunviettotavoissa ei myöskään ole mitään pelkäämisen aihetta. Kyllä anopin täytyy se ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Minun unelmani raskaan vauvavuoden aikana eli lapsen ensimmäisen joulun aikaan:

Näkemistä hinkuneet appivanhemmat olisivat voineet tulla meille kylään ja auttaa jouluvalmisteluissa. Olisin ollut todella iloinen, jos anoppi olisi kertonut tuovansa mukanaan valmiit joululaatikot ja lämmittävänsä ne meillä. Olisipa anoppi sanonut, että jättäkää joulusiivoilut ja me tullaan kylään, vaikka olisi vähän sotkuakin. Isovanhemmat olisivat leikittäneet vauvaa sen aikaa, että olisimme päässeet miehen kanssa kahdestaan saunaan.

Todellisuus oli toinen. Appivanhemmat kyllä tulivat käymään, mutta ilman minkäänlaisia tuomisia. Odottivat passausta ja istuivat ruokapöydässä odottamassa, että heille laitetaan kaikki valmiiksi. Ihmettelivät, miksi ei olla jaksettu laittaa joulua ja siivota erityisemmin. Naureskelivat väsymyksellemme, että sellaista se nyt vauvaperheessä on. Minkään kanssa ei autettu, eikä päästy saunaan miehen kanssa. Appiukko katseli telkkaria sohvalla löhöillen. Lapsenlapselle lirkuteltiin ja hänestä otettiin söpöjä kuvia työkavereille ja mummokavereille esiteltäviksi.

Vinkki siis anopeille, jotka kaipaisivat enemmän aikaa lastenlastensa kanssa. Tarjotkaa lapsiperheille sitä käytännön apua. Ei tarkoita mitään ilmaisena lastenvahtina oloa, vaan kysykää, voinko auttaa ruoanlaitossa, tyhjentää tiskikoneen tai katsoa vauvaa hetken, että pääset rauhassa suihkuun.

Aika kultaa muistot, mutta mä olen ulkoistanut joulun. Vuosikausia, yli 10, tehdään ystäväni kanssa joulukortit juhannuksena.

Osoitelista on kunnossa. Kopioin sen edellisestä vuodesta ja teen siihen mahdolliset osoitteenmuutokset.

Ostan joulumerkit heti, kun ne tulee myyntiin ja vien punakuoren laatikkoon ekoina.

Joulusiivousta ei tehdä. Eron jälkeen meni pari v, jonka jälkeen koti oli lähes minimalistinen, paitsi lasten omaisuus. Perussiivous riittää.

Ja parasta. Jouluruuat. Olen ollut vetovastuussa vuosikausia töissä pikkujouluista. Kiitokseksi tästä saan viedä loput kotiin. Nämä ovat aina riittäneet enemmän, kuin hyvin meidän perheen jouluruuaksi.

Lapset esittävät lahjatoiveet ajoissa ja ostamme ne ex.n kanssa puoliksi. Ovat oppineet jos esittää ajoissa, saa mitä haluaa.

Ulkoistakaa ihmiset. Mm jouluruuat ovat halpoja.

Vierailija kirjoitti:

Se on aina anoppi!

Siksi minä anoppi en ole lokakuusta eteenpäin yhteydessä lapsiin, lapsenlapsiin tai etenkään lasten puolisoihin. Pysykää kaukana, täällä vaaditaan ja itketään ja kiukutellaan ja tehdään muiden elämästä kamalaa monin eri tavoin. En osta kenellekään lahjoja ja joulun vietän vaarin kanssa kahdestaan. Ohiajaessa ei kannata poiketa, olen anoppiuden myötä muuttunut ilkeäksi ja pahaksi.

En vaadi miniöiltä yhtään mitään muuta kuin sen, että pysyvät jouluna poissa eivätkä soittele, ja pyydä kylään. Sekin tuntuu olevan liikaa.

Niin, aina se on jomman kumman anoppi. Ja ei, aina se rajaton, määräilevä isovanhempi näissä ketjuissa ei ole kirjoittajan anoppi, ihan samalla tavalla täällä on kerrottu omista äideistä.

Minäkin olen anoppi, mutta minulla ei ole ongelmia miniöideni tai vävyni kanssa. Hyvät välit on kaikkien kanssa.

Olet, ja meitä muita naurattaa asentaasi, että vauva-palstalta kyselet ohjeita elämään.

Hyvää Joulua.

https://tinyurl.com/v9tzz5na

Kun itse sain lapsen niin silloin loppui minulta joulukyläilyt yhtään mihinkään. Haluan luoda oman joulun ja viettää kotona oman perheen kesken. Ihan sama mitä muut vaativat tai ajattelevat, ei tulisi mieleenkään harkita mitään muuta. Muulloin voi käydä kylässä. Nyt on hyvä aika vetää raja kun on oma lapsi syntynyt, myöhemmin voi olla vaikeampi.