Lue keskustelun säännöt.
Se tunne kun menee nettitreffeille ja näkee heti, että vetovoimaa ei ole!
18.12.2022 |
Kauheaa. Eilen kävi näin. Miestä ei ollut tunnistaa, lisäksi huomasin heti että en viehäty hänestä fyysisesti. Kahviteltiin kuitenkin. Jotenkin niin turhauttavaa istua ja jutella tunti kun tietää ettei tästä mitään tule. No, mies maksoi ja oli sinällään ihan ok jutella jonkun kanssa vähän. Huoh.
Kommentit (436)
Yhden ainoan kerran olen ollut treffeillä täysin tuntemattoman miehen kanssa (ei kuvaa) ja oli sen verran kaamea kokemus, että toista kertaa ei koskaan tule. Mies oli sellainen kuin sanoikin olevansa, mutta täysin erilainen tyyliltään kuin minä (setämäisiä vaatteita ja vielä kaiken huipuksi viiksekäs) ja lisäksi ainakin 15 vuotta vanhempi, vaikka antoi ymmärtää olevansa samaa ikäluokkaa. Keksin jonkun äkillisen menon ja häivyin paikalta edes kahvia juomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mitään vetovoimaa olla etsimässä vaan kanttarelleja
No etsi sitten syksyllä niitä metsästä...
Vierailija kirjoitti:
Miksi menette ylipäätään treffeille miehen kanssa, josta ette ole jo valmiiksi aidosti kiinnostuneita?
Itse juttelen aina sovelluksessa sen verran, että huomaan onko keskustelukemiaa. Aikanaan kun ensimmäisiä kertoja nettitreffailin, lähdin tapaamaan niitäkin joiden keskustelutyyli tuntui haukotuttavalta, ja joka kerta sama toistui treffeillä. Lopetin ajan haaskaamisen noihin. Sen jälkeen kaikilla treffeilläni on ollut vähintäänkin mukavaa keskustelua, vaikka ne muilta osin eivät olisi johtaneetkaan mihinkään.
Jos tykkään keskustella miehen kanssa niin en yleensä ole pettynyt ulkokuoreen, vaikka se ei täysin deittiprofiilin kuvia vastaisikaan. Tosin nämä hyvät keskustelijat eivät tyypillisesti huijaa kuvilla, varmaan siksi että heillä on riittävästi tunneälyä ymmärtämään, että huijaaminen johtaa vain huonompaan lopputulokseen sitten tavatessa.
Mulle on käynyt monta kertaa niin, että keskustelukemiaa on, paljonkin, mutta sitten kun näkee livenä, tietää heti että en pystyisi ikinä seksuaalisesti kiinnostumaan hänestä. Kerran ehdin jopa ihastua yhteen mieheen, kun hän vaikutti todella syvälliseltä ja sivistyneeltä ja älykkäältä. Oletin että hän olisi ehkä vähän sellainen hillitty "professorityyppi" ulkoisesti, ei ehkä komea tai mitenkään erityisen tyylikäs mutta ok näköinen ja hillitty. Mikä olisi minulle ollut oikein hyvä! Millainen tyyppi tuli treffeillä vastaan? Pitkätukkainen, tatuoitu, jossain mustassa hevikonserttipaidassa ja kireissä farkuissa oleva "jätkä", sellainen yli-ikäisen rokkiäijän näköinen kaveri. Tiesin heti, että ei, ei ole minun tyyliä.
Kemia onkin jännä juttu. Voimakkaimmillaan kahden ihmisen välillä niin voimakasta, mieletöntä seksuaalista sähköä ja puoleensavetoa, että sitä ei pysty millään vastustamaan. Itse olen kokenut sen kerran. Useamman kerran vahvasti ja tunnistettavasti, muttei niin järisyttävästi.
Mutta onhan sekin kemiaa, kun joidenkin ihmisten kanssa sukupuolesta ja iästä riippumatta on heti luonteva ja helppo olla. Joidenkin kanssa taas ihan pakkopullaa, ei jutut mene yksiin yhtään.
Ei ne tavalliset ystävyyssuhteetkaan yleensä ilman kemiaa synny.
Harvemmin itsellä käynyt näin mutta miehiltä tullut useinkin viestiä etteivät enää halua nähdä. Itselleni ainoastaan epähygieenisyys ja ylipaino olisivat esteitä etten voisi harkita suhdetta.
N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menette ylipäätään treffeille miehen kanssa, josta ette ole jo valmiiksi aidosti kiinnostuneita?
Itse juttelen aina sovelluksessa sen verran, että huomaan onko keskustelukemiaa. Aikanaan kun ensimmäisiä kertoja nettitreffailin, lähdin tapaamaan niitäkin joiden keskustelutyyli tuntui haukotuttavalta, ja joka kerta sama toistui treffeillä. Lopetin ajan haaskaamisen noihin. Sen jälkeen kaikilla treffeilläni on ollut vähintäänkin mukavaa keskustelua, vaikka ne muilta osin eivät olisi johtaneetkaan mihinkään.
Jos tykkään keskustella miehen kanssa niin en yleensä ole pettynyt ulkokuoreen, vaikka se ei täysin deittiprofiilin kuvia vastaisikaan. Tosin nämä hyvät keskustelijat eivät tyypillisesti huijaa kuvilla, varmaan siksi että heillä on riittävästi tunneälyä ymmärtämään, että huijaaminen johtaa vain huonompaan lopputulokseen sitten tavatessa.
Mulle on käynyt monta kertaa niin, että keskustelukemiaa on, paljonkin, mutta sitten kun näkee livenä, tietää heti että en pystyisi ikinä seksuaalisesti kiinnostumaan hänestä. Kerran ehdin jopa ihastua yhteen mieheen, kun hän vaikutti todella syvälliseltä ja sivistyneeltä ja älykkäältä. Oletin että hän olisi ehkä vähän sellainen hillitty "professorityyppi" ulkoisesti, ei ehkä komea tai mitenkään erityisen tyylikäs mutta ok näköinen ja hillitty. Mikä olisi minulle ollut oikein hyvä! Millainen tyyppi tuli treffeillä vastaan? Pitkätukkainen, tatuoitu, jossain mustassa hevikonserttipaidassa ja kireissä farkuissa oleva "jätkä", sellainen yli-ikäisen rokkiäijän näköinen kaveri. Tiesin heti, että ei, ei ole minun tyyliä.
Tyyli vaikuttaa todella paljon myös, koska kertoohan sekin ihmisestä. Vaikka ihminen olisi kuinka kiva ja fiksu, niin jos sieltä tulee joku lippalakissa kulkeva pate siniset farkut vedettyinä kainaloihin asti parranreuhka heiluen, niin ei auta, vaikka olisi kuinka syvällinen keskustelija.
Myös ääni vaikuttaa. Joillakin ihmisillä on myös ihan hirveä nauru. Joten jos lähtisin treffeille, niin kyllä tyypistä pitäisi aika paljon selvittää ennen kuin uskaltaisi kahville lähteä. Suurin osa huteista jäisi tekemättä, mutta ovathan nämä toisaalta hauskoja tarinoita, joita täälläkin on kerrottu. Muistan jonkun ketjun, missä sai nauraa katketakseen kaameimmille treffikumppaneille. Vieläkin naurattaa se alkoholistinainen, joka tuli jonkun miehen kotiin ja pullot tyhjeni "klunk-klunk" ja meno oli muutenkin kuin kaurismäen leffassa. Tuli mieleen, että se nainen oli varmaan vankilasta lomilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menette ylipäätään treffeille miehen kanssa, josta ette ole jo valmiiksi aidosti kiinnostuneita?
Itse juttelen aina sovelluksessa sen verran, että huomaan onko keskustelukemiaa. Aikanaan kun ensimmäisiä kertoja nettitreffailin, lähdin tapaamaan niitäkin joiden keskustelutyyli tuntui haukotuttavalta, ja joka kerta sama toistui treffeillä. Lopetin ajan haaskaamisen noihin. Sen jälkeen kaikilla treffeilläni on ollut vähintäänkin mukavaa keskustelua, vaikka ne muilta osin eivät olisi johtaneetkaan mihinkään.
Jos tykkään keskustella miehen kanssa niin en yleensä ole pettynyt ulkokuoreen, vaikka se ei täysin deittiprofiilin kuvia vastaisikaan. Tosin nämä hyvät keskustelijat eivät tyypillisesti huijaa kuvilla, varmaan siksi että heillä on riittävästi tunneälyä ymmärtämään, että huijaaminen johtaa vain huonompaan lopputulokseen sitten tavatessa.
Mulle on käynyt monta kertaa niin, että keskustelukemiaa on, paljonkin, mutta sitten kun näkee livenä, tietää heti että en pystyisi ikinä seksuaalisesti kiinnostumaan hänestä. Kerran ehdin jopa ihastua yhteen mieheen, kun hän vaikutti todella syvälliseltä ja sivistyneeltä ja älykkäältä. Oletin että hän olisi ehkä vähän sellainen hillitty "professorityyppi" ulkoisesti, ei ehkä komea tai mitenkään erityisen tyylikäs mutta ok näköinen ja hillitty. Mikä olisi minulle ollut oikein hyvä! Millainen tyyppi tuli treffeillä vastaan? Pitkätukkainen, tatuoitu, jossain mustassa hevikonserttipaidassa ja kireissä farkuissa oleva "jätkä", sellainen yli-ikäisen rokkiäijän näköinen kaveri. Tiesin heti, että ei, ei ole minun tyyliä.
Uijui, tuollainen älykkö-hevari ois kyllä kelvannut mulle. Olisin ollut erittäin positiivisesti yllättynyt tuosta näystä. :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menette ylipäätään treffeille miehen kanssa, josta ette ole jo valmiiksi aidosti kiinnostuneita?
Itse juttelen aina sovelluksessa sen verran, että huomaan onko keskustelukemiaa. Aikanaan kun ensimmäisiä kertoja nettitreffailin, lähdin tapaamaan niitäkin joiden keskustelutyyli tuntui haukotuttavalta, ja joka kerta sama toistui treffeillä. Lopetin ajan haaskaamisen noihin. Sen jälkeen kaikilla treffeilläni on ollut vähintäänkin mukavaa keskustelua, vaikka ne muilta osin eivät olisi johtaneetkaan mihinkään.
Jos tykkään keskustella miehen kanssa niin en yleensä ole pettynyt ulkokuoreen, vaikka se ei täysin deittiprofiilin kuvia vastaisikaan. Tosin nämä hyvät keskustelijat eivät tyypillisesti huijaa kuvilla, varmaan siksi että heillä on riittävästi tunneälyä ymmärtämään, että huijaaminen johtaa vain huonompaan lopputulokseen sitten tavatessa.
Ei "keskustelukemia" kerro yhtään mitään siitä, kohtaavatko fyysiset kemiat. Minä juttelin aikoinaan kaksi kuukautta miehen kanssa päivittäin netissä, soittelimme toisillemme, olin ihan "head over heels" ihastunut häneen ennen tapaamistamme. Mutta kun tapasimme, tiesin heti etten koe häntä puoleensavetäväksi. Yritin kyllä, yritin yli vuoden ajan, mutta lopulta oli pakko myöntää että oikeanlaisia tunteita ei herää.
Minäkin (naisena) allekirjoitan tämän. Itsekin juttelin joskus miehen kanssa useamman kuukauden ennen tapaamista ja sen perusteella ehdimme ihastua toisiimme. Kun vihdoin tapasimme, en kyennytkään tuntemaan minkäänlaista fyysistä vetovoimaa, vaikka kuinka "pinnistin". Fiilikset jäivät täysin kaverillisiksi. Tuntui saakelin pahalta toisen puolesta ja olihan se kova pettymys itsellekin. Siitä viisastuneena, jos vielä joskus nettitreffailen, niin tapaaminen mahd. pian.
Olen se joka sanoi juttelevansa aina sen verran että keskustelukemian perusteella kiinnostaa tavata.
En nyt tokikaan useiksi kuukausiksi ole jäänyt juttelemaan! Miten noin voi edes käydä? Vaihtelen muutaman kierroksen verran viestejä ja siinä huomaa jo luistaako juttu riittävän hyvin. Eli tarkoituksena ei ole ihastua päätä pahkaa epärealistiseen mielikuvaan ihmisestä ja muhia kuukausia sen mielikuvan pauloissa, vaan saada realistinen käsitys siitä minkälainen ajatuksenjuoksu miehellä on. Sen perusteella olen ainakin itse ollut muutaman kerran hyvin innokas tapaamaan, eikä tämä into ole vielä kertaakaan muuttunut pettymykseksi treffeillä.
Noh, se nyt vain sattui menemään niin, ettei tapaaminen järjestynyt aiemmin. Mitään tarkoitushakuista muhittelua siinä ei ollut. Eikä mielikuvani siitä miehestä sinällään ollut mitenkään väärä tai epärealistinen. (Missä kohtaa niin sanoin?) Tavatessa vain kävi ilmi, ettei fyysistä vetovoimaa sitten syntynytkään minun puoleltani. Paska juttu, mutta ainakin minä otin siitä opikseni.
No siis tarkoitin enemmän sitä, että jos itse ihastuisin pelkän tekstipohjaisen viestittelyn perusteella, niin ihastus kohdistuisi ainakin osittain kuvitteelliseen henkilöön. Ketään kun ei voi tuntea jos ei ole kertaakaan häntä luonnossa tavannut (eikä vielä heti ensitapaamisen jälkeenkään, koska tunteminen vaatii ihmisen näkemistä monenlaisissa tilanteissa ja olosuhteissa, ja keskustelua monenlaisista aiheista).
Kun sanoin että olen innostuneena mennyt treffeille tekstittelyn ansiosta, tarkoitin että olin innostunut niistä asioista jotka siinä vaiheessa miehestä tiesin (esim. miten hän keskustelee, mikä kertoo siitä miten hän ajattelee). En sanoisi olleeni kuitenkaan itse ihmiseen ihastunut siinä vaiheessa.
Jos kävisi niin että syystä tai toisesta lupaavaa miestä ei pystyisi viikkokausiin tapaamaan, niin ehdottaisin varmaan videotreffejä. Vaikka ei niistäkään täyttä kuvaa ihmisestä saa, niin paljon enemmän kuitenkin kuin tekstailusta.
t. Sama
Jatkan vielä sen verran, että ei ollut pelkkää tekstipohjaista viestittelyä (missä kohtaa sitäkään sanoin?), vaan soiteltiin myös. Sen verran vanha keissi, ettei silloin vielä mahdollisuutta videopuheluihin kuitenkaan. Voisin väittää, että ainahan ihastuminen/rakastuminen perustuu enemmän tai vähemmän omiin mielikuviisi, mutta en lähde siitä sen enemmälti saivartelemaan. Ymmärrän kuitenkin pointtisi, ja hyvää pohdintaa. Kiitos siitä.
Okei, en tajunnut että olitte soitelleetkin. Ja totta on ettei ihastuessa yleensä toista täydellisesti tunneta, vaikka yrittäisikin saada asiat menemään enemmän niin vs. se mielikuviin ihastuminen. Kiitos sinullekin keskustelusta!
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan kiva tutustua ihmisiin, vaikka huomaisikin heti, ettei ole vetovoimaa. Jos mies siis on normaali ja keskustelutaitoinen. Jos käyttäytyy huonosti, lähden samantien pois. Jos ei ole kemiaa, kerron sen kyllä, niin toisen ei tarvitse jäädä miettimään mitä tästä tulee. 99 % ihmisistä on kivoja ja on kiva kuulla muiden tarinoita.
Miten kertoa nätisti ja kohteliaasti että kemiaa ei ole eikä halua jatkaa tutustumista? Itselläni tämä on asia mikä estää lähtemästä nettitreffeille. Miehet eivät ota tätä tietoa hyvin vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menette ylipäätään treffeille miehen kanssa, josta ette ole jo valmiiksi aidosti kiinnostuneita?
Itse juttelen aina sovelluksessa sen verran, että huomaan onko keskustelukemiaa. Aikanaan kun ensimmäisiä kertoja nettitreffailin, lähdin tapaamaan niitäkin joiden keskustelutyyli tuntui haukotuttavalta, ja joka kerta sama toistui treffeillä. Lopetin ajan haaskaamisen noihin. Sen jälkeen kaikilla treffeilläni on ollut vähintäänkin mukavaa keskustelua, vaikka ne muilta osin eivät olisi johtaneetkaan mihinkään.
Jos tykkään keskustella miehen kanssa niin en yleensä ole pettynyt ulkokuoreen, vaikka se ei täysin deittiprofiilin kuvia vastaisikaan. Tosin nämä hyvät keskustelijat eivät tyypillisesti huijaa kuvilla, varmaan siksi että heillä on riittävästi tunneälyä ymmärtämään, että huijaaminen johtaa vain huonompaan lopputulokseen sitten tavatessa.
Mulle on käynyt monta kertaa niin, että keskustelukemiaa on, paljonkin, mutta sitten kun näkee livenä, tietää heti että en pystyisi ikinä seksuaalisesti kiinnostumaan hänestä. Kerran ehdin jopa ihastua yhteen mieheen, kun hän vaikutti todella syvälliseltä ja sivistyneeltä ja älykkäältä. Oletin että hän olisi ehkä vähän sellainen hillitty "professorityyppi" ulkoisesti, ei ehkä komea tai mitenkään erityisen tyylikäs mutta ok näköinen ja hillitty. Mikä olisi minulle ollut oikein hyvä! Millainen tyyppi tuli treffeillä vastaan? Pitkätukkainen, tatuoitu, jossain mustassa hevikonserttipaidassa ja kireissä farkuissa oleva "jätkä", sellainen yli-ikäisen rokkiäijän näköinen kaveri. Tiesin heti, että ei, ei ole minun tyyliä.
Oletko siis treffaillut jossain sellaisessa paikassa missä ei näe ollenkaan kuvia? Tai tyyppien kanssa joilla ei vain ole ollut kuvia, vaikka niitä olisi mahdollista lisätä? Itse en uskaltaisi. Vaikka biologiset ulkonäköpiirteet (esim. pituus) eivät minulla vaikuta juurikaan, niin pukeutumistyyli ja muut tyylivalinnat kyllä vaikuttavat. Keskustelukemian lisäksi minulla täytyy siis olla käsitys siitä, minkä tyylisen miehen kanssa keskustelen - muuten ei maksa vaivaa lähteä livenä tapaamaan.
t. sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit sinä pessyt meikit pois kesken treffien niin mies olisi myös pettynyt sinuun ja vetovoimaa ei olisi ollut. Tunne olisi ollut molemminpuolinen.
Laitapa sinä meikkiä ja feikkaa itsesi komeaksi. Kuulemma hyvin helppo tapa huijata. Näet itse, onko.
Valjusta mitäänsanomattomasta naamasta pystyy meikkaamaan hyvännäköisen, joku 4-5 tason naisen pystyy meikkaamaan 8 tasolle.
Ihan samoin se sulla toimii. Et uskalla kokeilla niin mariset ja jankkaat.
Nää meikistä valittajat naurattaa. :D Harva nainen kuitenkaan meikkaa kun joku Kardashian (sellaisia ei muuten kannata valita jatkoon, jos meikkipellejä pelkää).
Mä oon ihan itseni näköinen ilman meikkiä, silmät vain eivät korostu samalla tavalla, ihossa on pieniä punaisia läiskiä, silmänaluset on tummemmat ja kulmakarvat ei oo ihan yhtä yhtenäisen tummat joka puolelta. Miehet vois laittaa pornon ja ig:n tauolle ja googlailla vaikka miltä naiset näyttää meikittä.
Ja tosiaan, saatte tekin käyttää meikkiä, jos koette että siitä on apua. Meikillä on kuitenkin yleensä vaikea piilottaa isoa mahaa, kaksoisleukaa ja muuten epämiellyttävää luustoa.
Niin, tottakai olet itsesi näköinen ilman meikkiä, niin kuin jokainen. Meikattuna taas et ole itsesi näköinen, sehän tässä oli pointti. Sinä meikkaat, jotta saisit piilotettua sen miltä oikeasti näytät.
Newsflash i.n.c.e.l.i.l.l.e: naiset eivät meikkaa piilottaakseen oikean ulkonäkönsä vaan korostaakseen parhaimpia ulkonäöllisiä puoliaan ja häivyttääkseen epäedullisempia. Meikkaaminen ei tarkoita itselleen uusien kasvojen tekemistä ellei puhuta vahvasta maskeerauksesta esim. elokuvaroolia tai mallikuvauksia varten.
Siis täh?
Mitä tuo on paitsi oikean ulkonäön piilottamista jos "häivytetään epäedullisia kohtia"?
Niin, jos esim. peitetään huonosti nukutusta yöstä johtuvia tummia silmänalusia peiteaineella tai tehdään nenästä kapeamman näköinen varjostusvärillä se ei tarkoita sitä, että oma ulkonäkö peitetään täysin kuten kuvittelet. Jos naiset taas eivät meikkaisi, te miehet alatte heti ulisemaan epäsiisteydestä, laiskuudesta ja itsestähuolehtimattomuudesta - mikään ei teille koskaan kelpaa ja siksi kaltaisesi ovatkin yksin.
Jos te naiset olette niin kovia huolehtimaan itsestänne, miksi 2/3 teistä on ylipainoisia tai pullukoita?
Ei se ole itsestä huolehtimista että mässää herkuilla ylipainoiseksi/pullukaksi, sitten häivyttää meikillä liiallisen sokerin aiheuttamia iho-ongelmia ja peittää vaatevalinnoilla kadonnutta vyötäröä.
Pakenet tärkeintä kysymystä: miksi olet edelleen yksin?
Mieti hieman, miksi yksikään nainen haluaisi olla tuollaisen ihmisen kanssa joka kirjoittaa naisista noin rumasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan kiva tutustua ihmisiin, vaikka huomaisikin heti, ettei ole vetovoimaa. Jos mies siis on normaali ja keskustelutaitoinen. Jos käyttäytyy huonosti, lähden samantien pois. Jos ei ole kemiaa, kerron sen kyllä, niin toisen ei tarvitse jäädä miettimään mitä tästä tulee. 99 % ihmisistä on kivoja ja on kiva kuulla muiden tarinoita.
Miten kertoa nätisti ja kohteliaasti että kemiaa ei ole eikä halua jatkaa tutustumista? Itselläni tämä on asia mikä estää lähtemästä nettitreffeille. Miehet eivät ota tätä tietoa hyvin vastaan.
Miten joillakin aina käy näin? Musta tuntuu että miehet vaan katoaa treffien jälkeen tai eivät halua kuulla musta sanaakaan. Sen takia en kovin mielellään enää lähde treffeille. Hyvin harvoin ovat enää kiinnostuneita. Eikö voi vaan sanoa että elämäntilanne ei ole otollinen parisuhteelle? Tai sitten sanoo suoraan etten ole sinusta kiinnostunut. Tosin miten sen voi tietää yksien treffien perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menette ylipäätään treffeille miehen kanssa, josta ette ole jo valmiiksi aidosti kiinnostuneita?
Itse juttelen aina sovelluksessa sen verran, että huomaan onko keskustelukemiaa. Aikanaan kun ensimmäisiä kertoja nettitreffailin, lähdin tapaamaan niitäkin joiden keskustelutyyli tuntui haukotuttavalta, ja joka kerta sama toistui treffeillä. Lopetin ajan haaskaamisen noihin. Sen jälkeen kaikilla treffeilläni on ollut vähintäänkin mukavaa keskustelua, vaikka ne muilta osin eivät olisi johtaneetkaan mihinkään.
Jos tykkään keskustella miehen kanssa niin en yleensä ole pettynyt ulkokuoreen, vaikka se ei täysin deittiprofiilin kuvia vastaisikaan. Tosin nämä hyvät keskustelijat eivät tyypillisesti huijaa kuvilla, varmaan siksi että heillä on riittävästi tunneälyä ymmärtämään, että huijaaminen johtaa vain huonompaan lopputulokseen sitten tavatessa.
Mulle on käynyt monta kertaa niin, että keskustelukemiaa on, paljonkin, mutta sitten kun näkee livenä, tietää heti että en pystyisi ikinä seksuaalisesti kiinnostumaan hänestä. Kerran ehdin jopa ihastua yhteen mieheen, kun hän vaikutti todella syvälliseltä ja sivistyneeltä ja älykkäältä. Oletin että hän olisi ehkä vähän sellainen hillitty "professorityyppi" ulkoisesti, ei ehkä komea tai mitenkään erityisen tyylikäs mutta ok näköinen ja hillitty. Mikä olisi minulle ollut oikein hyvä! Millainen tyyppi tuli treffeillä vastaan? Pitkätukkainen, tatuoitu, jossain mustassa hevikonserttipaidassa ja kireissä farkuissa oleva "jätkä", sellainen yli-ikäisen rokkiäijän näköinen kaveri. Tiesin heti, että ei, ei ole minun tyyliä.
Tyylirassismia?
Miten olisit suhtautunut, jos sama mies olisi ollut tummaihoinen? Muuten juuri kuten kuvittelit, hillitty proffatyyppi.
Oletkohan poroporvarillisen rajoittunut lokeroimaan ihmisiä ulkonäön mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan kiva tutustua ihmisiin, vaikka huomaisikin heti, ettei ole vetovoimaa. Jos mies siis on normaali ja keskustelutaitoinen. Jos käyttäytyy huonosti, lähden samantien pois. Jos ei ole kemiaa, kerron sen kyllä, niin toisen ei tarvitse jäädä miettimään mitä tästä tulee. 99 % ihmisistä on kivoja ja on kiva kuulla muiden tarinoita.
Miten kertoa nätisti ja kohteliaasti että kemiaa ei ole eikä halua jatkaa tutustumista? Itselläni tämä on asia mikä estää lähtemästä nettitreffeille. Miehet eivät ota tätä tietoa hyvin vastaan.
Minä olen opetellut sellaisen tavan, että kerron keskustelun edetessä aina heti, jos olemme eri linjoilla jossain asiassa. En arvostelevasti vaan tuon vain neutraalisti esille että meillä on siinä kohtaa eroavaisuus. Silloin mies pystyy itsekin päättelemään jo tapaamisen aikana, varsinkin jos näitä juttuja tulee enemmän, että emme varmaan sopisi hyvin yhteen.
Treffien lopuksi kiitän seurasta ja sanon esim. "Mun mielestä meillä ei ole niin paljon yhteistä että kannattaisi tavata uudestaan. Olet varmaan samaa mieltä?" Tuohon on miehen helppo vastata vain myöntävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan kiva tutustua ihmisiin, vaikka huomaisikin heti, ettei ole vetovoimaa. Jos mies siis on normaali ja keskustelutaitoinen. Jos käyttäytyy huonosti, lähden samantien pois. Jos ei ole kemiaa, kerron sen kyllä, niin toisen ei tarvitse jäädä miettimään mitä tästä tulee. 99 % ihmisistä on kivoja ja on kiva kuulla muiden tarinoita.
Miten kertoa nätisti ja kohteliaasti että kemiaa ei ole eikä halua jatkaa tutustumista? Itselläni tämä on asia mikä estää lähtemästä nettitreffeille. Miehet eivät ota tätä tietoa hyvin vastaan.
Tätä pyrin välttämään siellä että juttelin pidempää ennen tapaamista. Kyllä moni onnistui sekopäisyytensä paljastamaan muutamassa päivässä (esim kiukutteli kun en vastaa tarpeeksi nopeasti, yksi vaati että lopetan kaikki muut keskustelut paitsi hänen kanssaan).
En mene treffeille sellaisen kanssa josta huomaa että on sinne tulossa löytämään jotain vaimoa, mielummin hieman huumorilla liikkeellä olevat niin ainakin saa todennäköisemmin kivan illan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menette ylipäätään treffeille miehen kanssa, josta ette ole jo valmiiksi aidosti kiinnostuneita?
Itse juttelen aina sovelluksessa sen verran, että huomaan onko keskustelukemiaa. Aikanaan kun ensimmäisiä kertoja nettitreffailin, lähdin tapaamaan niitäkin joiden keskustelutyyli tuntui haukotuttavalta, ja joka kerta sama toistui treffeillä. Lopetin ajan haaskaamisen noihin. Sen jälkeen kaikilla treffeilläni on ollut vähintäänkin mukavaa keskustelua, vaikka ne muilta osin eivät olisi johtaneetkaan mihinkään.
Jos tykkään keskustella miehen kanssa niin en yleensä ole pettynyt ulkokuoreen, vaikka se ei täysin deittiprofiilin kuvia vastaisikaan. Tosin nämä hyvät keskustelijat eivät tyypillisesti huijaa kuvilla, varmaan siksi että heillä on riittävästi tunneälyä ymmärtämään, että huijaaminen johtaa vain huonompaan lopputulokseen sitten tavatessa.
Mulle on käynyt monta kertaa niin, että keskustelukemiaa on, paljonkin, mutta sitten kun näkee livenä, tietää heti että en pystyisi ikinä seksuaalisesti kiinnostumaan hänestä. Kerran ehdin jopa ihastua yhteen mieheen, kun hän vaikutti todella syvälliseltä ja sivistyneeltä ja älykkäältä. Oletin että hän olisi ehkä vähän sellainen hillitty "professorityyppi" ulkoisesti, ei ehkä komea tai mitenkään erityisen tyylikäs mutta ok näköinen ja hillitty. Mikä olisi minulle ollut oikein hyvä! Millainen tyyppi tuli treffeillä vastaan? Pitkätukkainen, tatuoitu, jossain mustassa hevikonserttipaidassa ja kireissä farkuissa oleva "jätkä", sellainen yli-ikäisen rokkiäijän näköinen kaveri. Tiesin heti, että ei, ei ole minun tyyliä.
Tyylirassismia?
Miten olisit suhtautunut, jos sama mies olisi ollut tummaihoinen? Muuten juuri kuten kuvittelit, hillitty proffatyyppi.
Oletkohan poroporvarillisen rajoittunut lokeroimaan ihmisiä ulkonäön mukaan?
Tyyli kertoo ihmisen ajatusmaailmasta, koska siihen voi itse vaikuttaa. Ihonväri ei.
t. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menette ylipäätään treffeille miehen kanssa, josta ette ole jo valmiiksi aidosti kiinnostuneita?
Itse juttelen aina sovelluksessa sen verran, että huomaan onko keskustelukemiaa. Aikanaan kun ensimmäisiä kertoja nettitreffailin, lähdin tapaamaan niitäkin joiden keskustelutyyli tuntui haukotuttavalta, ja joka kerta sama toistui treffeillä. Lopetin ajan haaskaamisen noihin. Sen jälkeen kaikilla treffeilläni on ollut vähintäänkin mukavaa keskustelua, vaikka ne muilta osin eivät olisi johtaneetkaan mihinkään.
Jos tykkään keskustella miehen kanssa niin en yleensä ole pettynyt ulkokuoreen, vaikka se ei täysin deittiprofiilin kuvia vastaisikaan. Tosin nämä hyvät keskustelijat eivät tyypillisesti huijaa kuvilla, varmaan siksi että heillä on riittävästi tunneälyä ymmärtämään, että huijaaminen johtaa vain huonompaan lopputulokseen sitten tavatessa.
Mulle on käynyt monta kertaa niin, että keskustelukemiaa on, paljonkin, mutta sitten kun näkee livenä, tietää heti että en pystyisi ikinä seksuaalisesti kiinnostumaan hänestä. Kerran ehdin jopa ihastua yhteen mieheen, kun hän vaikutti todella syvälliseltä ja sivistyneeltä ja älykkäältä. Oletin että hän olisi ehkä vähän sellainen hillitty "professorityyppi" ulkoisesti, ei ehkä komea tai mitenkään erityisen tyylikäs mutta ok näköinen ja hillitty. Mikä olisi minulle ollut oikein hyvä! Millainen tyyppi tuli treffeillä vastaan? Pitkätukkainen, tatuoitu, jossain mustassa hevikonserttipaidassa ja kireissä farkuissa oleva "jätkä", sellainen yli-ikäisen rokkiäijän näköinen kaveri. Tiesin heti, että ei, ei ole minun tyyliä.
Oletko siis treffaillut jossain sellaisessa paikassa missä ei näe ollenkaan kuvia? Tai tyyppien kanssa joilla ei vain ole ollut kuvia, vaikka niitä olisi mahdollista lisätä? Itse en uskaltaisi. Vaikka biologiset ulkonäköpiirteet (esim. pituus) eivät minulla vaikuta juurikaan, niin pukeutumistyyli ja muut tyylivalinnat kyllä vaikuttavat. Keskustelukemian lisäksi minulla täytyy siis olla käsitys siitä, minkä tyylisen miehen kanssa keskustelen - muuten ei maksa vaivaa lähteä livenä tapaamaan.
t. sama
No voihan sen kuvan pyytää erikseen ennen kuin päättää tapaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menette ylipäätään treffeille miehen kanssa, josta ette ole jo valmiiksi aidosti kiinnostuneita?
Itse juttelen aina sovelluksessa sen verran, että huomaan onko keskustelukemiaa. Aikanaan kun ensimmäisiä kertoja nettitreffailin, lähdin tapaamaan niitäkin joiden keskustelutyyli tuntui haukotuttavalta, ja joka kerta sama toistui treffeillä. Lopetin ajan haaskaamisen noihin. Sen jälkeen kaikilla treffeilläni on ollut vähintäänkin mukavaa keskustelua, vaikka ne muilta osin eivät olisi johtaneetkaan mihinkään.
Jos tykkään keskustella miehen kanssa niin en yleensä ole pettynyt ulkokuoreen, vaikka se ei täysin deittiprofiilin kuvia vastaisikaan. Tosin nämä hyvät keskustelijat eivät tyypillisesti huijaa kuvilla, varmaan siksi että heillä on riittävästi tunneälyä ymmärtämään, että huijaaminen johtaa vain huonompaan lopputulokseen sitten tavatessa.
Mulle on käynyt monta kertaa niin, että keskustelukemiaa on, paljonkin, mutta sitten kun näkee livenä, tietää heti että en pystyisi ikinä seksuaalisesti kiinnostumaan hänestä. Kerran ehdin jopa ihastua yhteen mieheen, kun hän vaikutti todella syvälliseltä ja sivistyneeltä ja älykkäältä. Oletin että hän olisi ehkä vähän sellainen hillitty "professorityyppi" ulkoisesti, ei ehkä komea tai mitenkään erityisen tyylikäs mutta ok näköinen ja hillitty. Mikä olisi minulle ollut oikein hyvä! Millainen tyyppi tuli treffeillä vastaan? Pitkätukkainen, tatuoitu, jossain mustassa hevikonserttipaidassa ja kireissä farkuissa oleva "jätkä", sellainen yli-ikäisen rokkiäijän näköinen kaveri. Tiesin heti, että ei, ei ole minun tyyliä.
Oletko siis treffaillut jossain sellaisessa paikassa missä ei näe ollenkaan kuvia? Tai tyyppien kanssa joilla ei vain ole ollut kuvia, vaikka niitä olisi mahdollista lisätä? Itse en uskaltaisi. Vaikka biologiset ulkonäköpiirteet (esim. pituus) eivät minulla vaikuta juurikaan, niin pukeutumistyyli ja muut tyylivalinnat kyllä vaikuttavat. Keskustelukemian lisäksi minulla täytyy siis olla käsitys siitä, minkä tyylisen miehen kanssa keskustelen - muuten ei maksa vaivaa lähteä livenä tapaamaan.
t. sama
No voihan sen kuvan pyytää erikseen ennen kuin päättää tapaamisesta.
Voi toki, mutta itselleni menee liian hankalaksi kun kuvallisiakin profiileja on niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menette ylipäätään treffeille miehen kanssa, josta ette ole jo valmiiksi aidosti kiinnostuneita?
Itse juttelen aina sovelluksessa sen verran, että huomaan onko keskustelukemiaa. Aikanaan kun ensimmäisiä kertoja nettitreffailin, lähdin tapaamaan niitäkin joiden keskustelutyyli tuntui haukotuttavalta, ja joka kerta sama toistui treffeillä. Lopetin ajan haaskaamisen noihin. Sen jälkeen kaikilla treffeilläni on ollut vähintäänkin mukavaa keskustelua, vaikka ne muilta osin eivät olisi johtaneetkaan mihinkään.
Jos tykkään keskustella miehen kanssa niin en yleensä ole pettynyt ulkokuoreen, vaikka se ei täysin deittiprofiilin kuvia vastaisikaan. Tosin nämä hyvät keskustelijat eivät tyypillisesti huijaa kuvilla, varmaan siksi että heillä on riittävästi tunneälyä ymmärtämään, että huijaaminen johtaa vain huonompaan lopputulokseen sitten tavatessa.
Mulle on käynyt monta kertaa niin, että keskustelukemiaa on, paljonkin, mutta sitten kun näkee livenä, tietää heti että en pystyisi ikinä seksuaalisesti kiinnostumaan hänestä. Kerran ehdin jopa ihastua yhteen mieheen, kun hän vaikutti todella syvälliseltä ja sivistyneeltä ja älykkäältä. Oletin että hän olisi ehkä vähän sellainen hillitty "professorityyppi" ulkoisesti, ei ehkä komea tai mitenkään erityisen tyylikäs mutta ok näköinen ja hillitty. Mikä olisi minulle ollut oikein hyvä! Millainen tyyppi tuli treffeillä vastaan? Pitkätukkainen, tatuoitu, jossain mustassa hevikonserttipaidassa ja kireissä farkuissa oleva "jätkä", sellainen yli-ikäisen rokkiäijän näköinen kaveri. Tiesin heti, että ei, ei ole minun tyyliä.
Tyylirassismia?
Miten olisit suhtautunut, jos sama mies olisi ollut tummaihoinen? Muuten juuri kuten kuvittelit, hillitty proffatyyppi.
Oletkohan poroporvarillisen rajoittunut lokeroimaan ihmisiä ulkonäön mukaan?Tyyli kertoo ihmisen ajatusmaailmasta, koska siihen voi itse vaikuttaa. Ihonväri ei.
t. eri
Hän kirjoitti: "Kerran ehdin jopa ihastua yhteen mieheen, kun hän vaikutti todella syvälliseltä ja sivistyneeltä ja älykkäältä" - no miten se ulkonäkö/tyyli kumosi tämän?
Ihminen kuvittelee, että vain _tietyn_ näköinen ja -tyylinen voi olla syvällinen, sivistynyt, älykäs! Eikö?
Juuri söin kebabin! Oli muuten hyvää.