Olen liian kiltti parisuhteeseen

24, mikä tän aloituksen pointti oli?

Vierailija kirjoitti:

Kiltti mies kirjoitti:

Kiltti ja kunnollinen mies ei naisille kelpaa.

Elämänhallinta ongelmista kärsivä ei ole hot

Minulla ei ole ongelmia elämässä.

Olen siis mies 61 v.

Ap

Tollaiset itseään kilteiksi luulevat nössöt ei ole parisuhdematskua.

Vierailija kirjoitti:

Tollaiset itseään kilteiksi luulevat nössöt ei ole parisuhdematskua.

Kink sheimaus on out

Parisuhde sopii ihmisille joilla on ylimääräistä kaistaa aivoissa jossa kuljettaa jatkuvaa väsymystä, pettymystä, riitoja, selkään puukottamista, pettämistä, manipulontia, taloudellisia kriisejä, ikävää elintilaa kotona ja monia muita ongelmia. Meille muille jotka tavoittelee rauhallista ja mielekästä elämää on sinkkuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen kiltti mies, mutta ongelmani on etten uskaltaudu lähestymään naisia. Ei ole mukavaa itsetunnolle saada pakkeja ihastuksen kohteelta ja naiset voivat joskus olla tylyjäkin. Kun ovat tottuneet liukuhihnalta jakamaan pakkeja niin eipä siinä empatiaa paljon mukana ole.

Ei ne tee sitä pahalla.

Nainen ei vaan osaa rakastaa!!!!

Mihin sun nimimerkkis unohtui? Siis mies54v

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde sopii ihmisille joilla on ylimääräistä kaistaa aivoissa jossa kuljettaa jatkuvaa väsymystä, pettymystä, riitoja, selkään puukottamista, pettämistä, manipulontia, taloudellisia kriisejä, ikävää elintilaa kotona ja monia muita ongelmia. Meille muille jotka tavoittelee rauhallista ja mielekästä elämää on sinkkuus.

Yleensä ihminen pariutuu ja perheellistyy tylsyyden iskiessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla on sama tilanne. Mutta tarviiko tilanteeseen alistua, vai voisiko yrittää kehittyä ihmisenä? Ihan itsesi vuoksi, tsemppiä =)

Yritän koko ajan, tosin aika huonolla menestyksellä. Viimeksi kun uskaltauduin sanomaan mielipiteeni kumppanin huonosta käytöksestä, niin parisuhde päättyi siihen eikä hänestä kuulunut koskaan enää mitään.

Ap

Kannattaa ettiä semmonen sopiva,jonka kanssa voi puhua asioista. Ei ehkä löydy helpolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen kiltti mies, mutta ongelmani on etten uskaltaudu lähestymään naisia. Ei ole mukavaa itsetunnolle saada pakkeja ihastuksen kohteelta ja naiset voivat joskus olla tylyjäkin. Kun ovat tottuneet liukuhihnalta jakamaan pakkeja niin eipä siinä empatiaa paljon mukana ole.

Ei ne tee sitä pahalla.

Nainen ei vaan osaa rakastaa!!!!

Mihin sun nimimerkkis unohtui? Siis mies54v

Se on insinöörinä niin yksinkertainen ettei usko palstalaisten osaavan laskea toistuva ruikutus+toistuva ruikutus samalta heebolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla on sama tilanne. Mutta tarviiko tilanteeseen alistua, vai voisiko yrittää kehittyä ihmisenä? Ihan itsesi vuoksi, tsemppiä =)

Yritän koko ajan, tosin aika huonolla menestyksellä. Viimeksi kun uskaltauduin sanomaan mielipiteeni kumppanin huonosta käytöksestä, niin parisuhde päättyi siihen eikä hänestä kuulunut koskaan enää mitään.

Ap

Montako päivää ehditte tapailla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla on sama tilanne. Mutta tarviiko tilanteeseen alistua, vai voisiko yrittää kehittyä ihmisenä? Ihan itsesi vuoksi, tsemppiä =)

Yritän koko ajan, tosin aika huonolla menestyksellä. Viimeksi kun uskaltauduin sanomaan mielipiteeni kumppanin huonosta käytöksestä, niin parisuhde päättyi siihen eikä hänestä kuulunut koskaan enää mitään.

Ap

Montako päivää ehditte tapailla?

Jotain 60 päivää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde sopii ihmisille joilla on ylimääräistä kaistaa aivoissa jossa kuljettaa jatkuvaa väsymystä, pettymystä, riitoja, selkään puukottamista, pettämistä, manipulontia, taloudellisia kriisejä, ikävää elintilaa kotona ja monia muita ongelmia. Meille muille jotka tavoittelee rauhallista ja mielekästä elämää on sinkkuus.

Ei, vaan ainoastaan paska parisuhde vääränlaisen kumppanin kanssa on tuollaista. Oikeanlaisen vastinparin kanssa elämä on rauhallista ja mielekästä potenssiin x.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla on sama tilanne. Mutta tarviiko tilanteeseen alistua, vai voisiko yrittää kehittyä ihmisenä? Ihan itsesi vuoksi, tsemppiä =)

Yritän koko ajan, tosin aika huonolla menestyksellä. Viimeksi kun uskaltauduin sanomaan mielipiteeni kumppanin huonosta käytöksestä, niin parisuhde päättyi siihen eikä hänestä kuulunut koskaan enää mitään.

Ap

No mutta sittenhän huomasit, ettei hän ollut arvoisesi. Vai olisiko tuollainen vaimoke ollut kiva, se mitä toivot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et ole lähestynyt, niin veikkaan että olet ihastunut vain ulkoisiin avuihin? Et tunne näitä naisia ollenkaan, he ovat vain "objekteja" sinulle, ja sitten vasta kun saat pakit huomaat, että olikin ruma luonne.

Kannattaisiko ensin tutustua, ja sitten vasta ihastua, jos luonne osoittautuu mukavaksi? Ulkonäköön ihastuminen on tavallista ja normaalia, mutta ehkä vähän lapsellistakin, ettei näe sen yli ja ohi.

Olen pahoillani, mutta sairaalloisen ylipainoiset naiset eivät vain viehätä minua yhtään.  Olen vain jatkuvasti huolissani heidän terveydestään.

Siis ihastut kaikkiin hoikkiin ja normaalipainoisiin naisiin, niinkö? Kyllä meissäkin on eriluonteisia ihmisiä, enemmän ja vähemmän kivoja.

Tai sitten, kuten naisilla on tapana, ihastut liian assertiivisiin ja voimakastahtoisiin miehiin, ja siksi jäät heittopussiksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ollut liian kiltti parisuhteisiin ja siksipä niitä on minulla ollutkin jo neljä vakavaa vuodesta 1984 lähtien. Viides työn alla, mies alkoi piirittää alkuviikosta ja homma jatkuu...

Minä siis annan sen kuvitella, että se jahtaa. Oikeasti se on kala, jonka edessä uitan uistinta.

Vielä jaksat leikkiä teinijuttujas :D

saman miehen rouva vuodesta -88 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde sopii ihmisille joilla on ylimääräistä kaistaa aivoissa jossa kuljettaa jatkuvaa väsymystä, pettymystä, riitoja, selkään puukottamista, pettämistä, manipulontia, taloudellisia kriisejä, ikävää elintilaa kotona ja monia muita ongelmia. Meille muille jotka tavoittelee rauhallista ja mielekästä elämää on sinkkuus.

Yleensä ihminen pariutuu ja perheellistyy tylsyyden iskiessä.

Kyllä, tai kun on itsetunto-ongelmia ja pitää esittää muille että kelpaa jollekin. Mitä paremmin on asiat omassa elämässä sitä vähemmän tekee mieli ottaa riskiä toisesta ihmisestä joka pilaisi kaiken. Silloin kun ei ole mitään menetettävää niin parisuhde menee siinä samalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla on sama tilanne. Mutta tarviiko tilanteeseen alistua, vai voisiko yrittää kehittyä ihmisenä? Ihan itsesi vuoksi, tsemppiä =)

Yritän koko ajan, tosin aika huonolla menestyksellä. Viimeksi kun uskaltauduin sanomaan mielipiteeni kumppanin huonosta käytöksestä, niin parisuhde päättyi siihen eikä hänestä kuulunut koskaan enää mitään.

Ap

Tässä haiskahtaa se tavallisin ilmiö.

Yrität komeinta ja itsevarminta miestä johon rahkeesi just ja just rittävät.

= mies on sinua tasokkaampi, mutta onnistut pitämään parisuhteen miellyttämällä miestä. Vinoutunut valtasuhde kompensoi tasoeroa. Miehellä on varaa vaihtaa sinut koska vain, sinä joudut myötäilemään.

Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin etsiä mies jonka kanssa tasaveroinen parisuhde onnistuu. Sinun tapauksessasi se mies on sitten vähemmän komea, itsevarma ja määrätietoinen. Ja joudut myös itse ottamaan vetovastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen kiltti mies, mutta ongelmani on etten uskaltaudu lähestymään naisia. Ei ole mukavaa itsetunnolle saada pakkeja ihastuksen kohteelta ja naiset voivat joskus olla tylyjäkin. Kun ovat tottuneet liukuhihnalta jakamaan pakkeja niin eipä siinä empatiaa paljon mukana ole.

Jos et ole lähestynyt, niin veikkaan että olet ihastunut vain ulkoisiin avuihin? Et tunne näitä naisia ollenkaan, he ovat vain "objekteja" sinulle, ja sitten vasta kun saat pakit huomaat, että olikin ruma luonne.

Kannattaisiko ensin tutustua, ja sitten vasta ihastua, jos luonne osoittautuu mukavaksi? Ulkonäköön ihastuminen on tavallista ja normaalia, mutta ehkä vähän lapsellistakin, ettei näe sen yli ja ohi.

Hyvä kommentti, muuten paitsi en ole koskaan ihastunut tarkoituksella, vaan ihan tajuamattani, ja sehän on paras syy tutustua kun on ihastunut.

Kaukoihastuminen vaan on aina iso riski, et koskaan tiedä, mikä luonnehäiriöinen tai narsku tai alkoholisti se toinen on. Mutta ei siinä, rohkeasti tutustumaan vain ihastuksiisi!