Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa huippuälykkään lapsen?
Onko sinulla ollut lapsi joka myöhemmin todettu poikkeuksellisen älykkääksi? Minkälainen hän oli pienenä? Entä koulussa? Miten hän tulee toimeen muiden ihmisten kanssa? Entä muuten pärjää elämässä?
Kommentit (500)
Vittumaisesta luonteesta.
t. Kahden tällaisen älykön äiti (ja kahden keskiverron)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainaki siitä että se on 100-varmasti karmee rumilus. Nainen voi joko olla kaunis tai viisas, molemmat ei onnistu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä hyvä kuvaus mielestäni: https://lahjakkaatlapset.fi/mita-tarkoittaa-lahjakas-lapsi/tyypillista/
Tässäkin muuten luki, että sosiaaliset taidot saattavat kehittyä jäljessä kun vertaa muuhun kehitykseen.
Erityisesti älykkäillä lapsilla sosiaalisten taitojen kehittyminen voi jäädä jälkeen, jos hänen tuttavapiirissään ei ole muita älykkäitä lapsia, joiden kanssa ystävystyä. Hyvin älykkään lapsen voi olla vaikea tulla toimeen tavallisempien lasten kanssa, koska älykkään lapsen voi olla vaikea ymmärtää, miksi muut eivät ymmärrä, mistä hän puhuu ja ne tavikset taas pitävät älykästä outona.
Ei ole ihan harvinaista, että hyvin älykkäät lapset saavat ensimmäiset todelliset ystävänsä vasta lukiossa tai yliopistossa.
Sosiaaliset taidot eivät tarkoita, että saisi ystäviä. Lapsellani on ollut aina hyvät sosiaaliset taidot, hän on pidetty ja ystävällinen. Silti vertaisia ystäviä löytyi enemmän vasta yliopistosta. Peruskoulussa on ihmisiä niin laajalla skaalalla, ettei monen kanssa ole mitään tulokulmaa, mistä kohdata syvällisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä moni sairastuu murrosiässä psyykkisesti ja pysyvästi.
Tiedän yhden tapauksen. Huippuälykäs nuori, kirjoitti kasapäin älliä yo-kirjoituksissa, juhlittiin tulevana menestyjänä. Kirjoitusten jälkeen suoraan psykiatriselle. Ei ole siltä tieltä palannut.
Sen valitettavasti näkee lasten psykiatrisella osastolla, että vanhemmat asettavat kohtuuttomia tavoitteita opiskeluun, harrastuksiin, ulkonäköön. Jossain vaiheessa tulee täydellinen stoppi.
Näin ja mm tämän takia olen itse miettinyt onko nk lahjakkaiden lasten koulu hyvä juttu. Kun ongelmana on monesti juurikin nämä vanhemmat jotka vaativat ja olettavat valtavan paljon lapselta ja nuorelta. Ei toki kaikki. Mietin myös mikä on itse koulun osuus ja minkälaista ilmapiiriä siellä sitten onkaan.
Jos lapselle jatkuvasti suitsutetaan että olet nyt aika erityinen ja opiskelet sentään eliittikoulussa, luo se helposti vääristyneen kuvan itsestä suhteessa muihin. Tämä voi sitten näkyä mm ylimielisyytenä. Toki suitsutus toimii negatiivisesti muillakin kuin vain nk lahjakkailla lapsilla ja/ tai eliittikoulua käyvillä. Eipä sen puoleen.
Lahjakkaalle lapselle (ja oikeastaan kaikille lapsille) paras koulu olisi sellainen, jossa lapselle asetaan sopivasti haastetta ja mahdollisuus edetä kykyjen mukaan. Jos jokin aine ei suju, keskitytään kertaamaan jo opittua ja jos uudet asiat oppii, annetaan lisää opittavaa.
Tavallisessa koulussa opettajan mahdollisuudet eriyttää opetusta oppilaiden tarpeiden mukaan ovat aika rajalliset. Opettajan aikaa ei yksinkertaisesti riitä kovin monta minuuttia yhdelle oppilaalle ja todennäköisesti opettajan on pakko priorisoida ne luokan heikoimmat lahjakkaiden edelle, jotta he voisivat saavuttaa edes minimitavoitteet. Lahjakkaat ovat aika lailla omillaan. Hyvällä tuurilla opettajalla on aikaa heillekin ja hän ehtii etsiä heille lisämateriaalia.
Varsinaisia lahjakkaiden kouluja Suomessa ei ole. Edes huippulukiot eivät ole sellaisia, koska niissäkin edetään opetussuunnitelman mukaisesti. Eikä pienessä maassa luonnollisestikaan ole huippulahjakkuuksia niin paljon, että heille tarvittaisiin omia erikoiskouluja. Ei etenkään, jos tavalliset koulut pystyvät eriyttämään opetusta ylöspäin.
Päivölän matematiikkalinja on ehkä tällainen superlahjakkaiden koulu, jossa opetus on räätälöity ja painotettu. Mutta se onkin yksityiskoulu, voivat niin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä moni sairastuu murrosiässä psyykkisesti ja pysyvästi.
Tiedän yhden tapauksen. Huippuälykäs nuori, kirjoitti kasapäin älliä yo-kirjoituksissa, juhlittiin tulevana menestyjänä. Kirjoitusten jälkeen suoraan psykiatriselle. Ei ole siltä tieltä palannut.
Sen valitettavasti näkee lasten psykiatrisella osastolla, että vanhemmat asettavat kohtuuttomia tavoitteita opiskeluun, harrastuksiin, ulkonäköön. Jossain vaiheessa tulee täydellinen stoppi.
Näin ja mm tämän takia olen itse miettinyt onko nk lahjakkaiden lasten koulu hyvä juttu. Kun ongelmana on monesti juurikin nämä vanhemmat jotka vaativat ja olettavat valtavan paljon lapselta ja nuorelta. Ei toki kaikki. Mietin myös mikä on itse koulun osuus ja minkälaista ilmapiiriä siellä sitten onkaan.
Jos lapselle jatkuvasti suitsutetaan että olet nyt aika erityinen ja opiskelet sentään eliittikoulussa, luo se helposti vääristyneen kuvan itsestä suhteessa muihin. Tämä voi sitten näkyä mm ylimielisyytenä. Toki suitsutus toimii negatiivisesti muillakin kuin vain nk lahjakkailla lapsilla ja/ tai eliittikoulua käyvillä. Eipä sen puoleen.
Varmastikin on lapsesta kiinni, toimiiko lahjakkaiden lasten koulu. Jos lapsen itsetunto on huono ja suoritusten varassa, tuntuu varmasti pahalta olla kovatasoisessa seurassa, jossa ei voi olla paras. Sitten taas laiskalle ja itseensä tyytyväiselle alisuoriutujalle voi olla hyvä juttu että vaaditaan vähän enemmän.
Suurin syy, miksi Suomessa ei ole lahjakkaiden lasten kouluja, liittyy kuitenkin kulttuuriimme, ei niinkään lasten tarpeisiin. Täällä on elämä ollut niin ankaraa, että jokaisen panosta on tarvittu, ja toisaalta ilman toisten apua on ollut todella vaikeaa selviytyä. Siksi kulttuurimme arvostaa yhteistyötä ja tasapäistämistä. Sekä varsinkin kovaa yrittämistä. Ja hienostihan tämä yhteiskunta on toiminut. Tosin nuoret taitavat nykyään kärsiä kovista suorituspaineista ihan tasapäistävässäkin systeemissä.
Se ei toimi. Tajuatko miten tylsää tavallinen peruskoulu on huippuälykkäälle? Niin tylsää, että se laiskistaa ja syö kaiken motivaation. Huippuälykkäitä tarvitaan innovoimaan, jotta tämä maa selviytyy.
Melkeinpä väitän, että oikeasti huippuälykäs ei tyydy pelkkään kouluopetukseen, vaan alkaa omatoimisesti hankkia lisää tietoa tai osaamista. Huippuälykäs huomaa kyllä nopeasti, että peruskoulun opetuksessa yksinkertaistetaan asioita ja paljon jätetään kertomatta. Tietenkään kaikki tiedonhaluiset eivät ole huippuälykkäitä. Jonkinasteinen riski älykkäälle on se, että peruskoulussa ja lukiossa vaatimustaso on lopulta melko matala ja jos lapsi selviää tehtävistä näkemättä vaivaa, hän ei ehkä opi näkemään vaivaa oppiakseen jotain uutta.
En tiedä, miten suuret suorituspaineet nykylukiolaisilla on, mutta minun aikanani lukion sai suoritettua hyvillä arvosanoilla melko pienellä vaivalla. Käytännössä se tarkoitti sitä, että kotiin ei juuri jäänyt läksyjä, koska tuntien lopussa oli yleensä muutama minuutti, joiden aikana tehtiin tehtäviä ja opettaja neuvoi niitä, joilla oli kysymyksiä. Siinä ehti hyvin lukea seuraavan tunnin kappaleet ja tehdä mahdolliset kotitehtävät. Kielet vaativat vähän enemmän vaivaa. Oppikirjat luin yleensä heti, kun ne oli ostettu, joten seuraavan tunnin asia oli jo alustavasti tuttua.
Selvyyden vuoksi: minä en ole huippuälykäs, ÄO joidenkin suuntaa antavien testien mukaan ehkä 135-140.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murm3li kirjoitti:
Lukematta kaikkia kommentteja oletan, että täällä on sankoin joukoin vanhempia jotka ilmoittavat juuri sen oman tekevänsä "huippuälykkääksi". Eikös huippuälykls ole se, jolla äo vähintään noin 150?? Ja näitä o joku pari prosenttia väestöstä :D
Huippuälykkäitä en ole eläissäni tavannut, mutta keskivertoa älykkäämpiä lapsia kyllä. Olen yli 30 vuotta toiminut perhepäivähoitajana ja junnujen urheiluvalmennuksen parissa. Lapsia ja perheitä olen nähnyt aikas monia.
Muutama entinen hoitolapsi/valmennettava on sitten aikuistuttuaan pärjännyt poikkeuksellisen hyvin opiskelujen/ töiden saralla, osoittaneet harvinaista lahjakkuutta jossain asiassa...
Nyt kun jälkeenpäin muistelee, kaikki nämä olivat todella tiedonjanoisua ja uteliaita lapsia. Hyvin vilkkaita suurinosa, joku voisi nimitellä heillä olleen adhd , mut mä sanoisin että vain vilkas ja "toimintaa kaipaava". Yksi "pikku professori" mahtui joukkoon, pikkuvanha ja hiljainen. Ja se mikä yhdisti kaikkia, oli sinnikkyys. Eivät luovuttaneet helpolla, kun jotain halusivat. Yksikin opetteli luistelemaan 2,5v iässä. Aikansa kaatuiltuaan nousi aina vaan sinnikkäästi ylös. Oppi 2kk aikana (kävi jäällä noin 2x viikossa) luistelemaan sujuvasti. Ois ehkä nopeamminkin jos ois us3ammin harjoitellut.Tasapaino kehittyy, kun aikansa kaatuilee, pätee mm. pylrällä ajoon, senhan moni oppii tosi aikaisin. Tasapaino ei varsinaisesti ole kognitio vaan kefalokaudaalisen kehityksen ja korvan toimivan tasapainoelimen onnistunut yhteistyö ja lopputulema. Mitä sinnikkyyteen tulee, kyllä jopa tylsämielinen saattaa olla hyvinkin sinnikäs ja ponnistelee väsymättä kohti päämäärää, jonka haluaa tavoittaa. Luja tahto ja sitkeä luonne ovat pikemminkin temperamenttiasioita.
Kommentoin minäkin tuota edellistä kirjoittajaa. Hän kirjoitti hymiöiden kanssa, että on toiminut perheiden parissa 30 vuotta mm. urheiluvalmentajana, muttei ole eläessään tavannut huippuälykkäitä, joita on vain pari prosenttia väestössä.
Tosiaankin Mensan testien raja on, että saa paremmat pisteet kuin 98 prosenttia väestöstä. Tämä tarkoittaa joka 50. ihmistä. Melkein jokaisella lukioluokalla on siis keskimäärin yksi tällainen oppilas. Omallani oli kaksi.
Hieman herää kysymys, että mikä on urheilulaji, jonka pariin nämä ihmiset eivät koskaan eksy.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta Mensan jäsenyys ei edellytä huippuälykkyyttä. Parhaaseen kahteen prosenttiin kuuluminen tarkoittaa kyllä, että on huomattavan älykäs, mutta todellisia huippuälykkäitä ovat ne, joita on ehkä 1/1000. Mensan testissä (tai vastaavassa) ÄO pitäisi olla vähintään 145.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mistään sillä huippuälykkäitä lapsia on niin vähän. Jokainen vanhempi kuvittelee aivan liikoja omasta lapsesta, jos nyt sattuu oppimaan lukemaan ennen koulua.
Huippuälykkään lapsen tunnistaa siitä, että menestyy kansainvälisellä tasolla. Voittaa esim kansainvälisiä arvostettuja soittokilpailuja, pelaa ammattilaisena ulkomailla jotain isoa urheilulajia, saavuttaa menestystä kansainvälisissä tiedekilpailuissa. Silloin voidaan puhua todellisesta lahjakkuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murm3li kirjoitti:
Lukematta kaikkia kommentteja oletan, että täällä on sankoin joukoin vanhempia jotka ilmoittavat juuri sen oman tekevänsä "huippuälykkääksi". Eikös huippuälykls ole se, jolla äo vähintään noin 150?? Ja näitä o joku pari prosenttia väestöstä :D
Huippuälykkäitä en ole eläissäni tavannut, mutta keskivertoa älykkäämpiä lapsia kyllä. Olen yli 30 vuotta toiminut perhepäivähoitajana ja junnujen urheiluvalmennuksen parissa. Lapsia ja perheitä olen nähnyt aikas monia.
Muutama entinen hoitolapsi/valmennettava on sitten aikuistuttuaan pärjännyt poikkeuksellisen hyvin opiskelujen/ töiden saralla, osoittaneet harvinaista lahjakkuutta jossain asiassa...
Nyt kun jälkeenpäin muistelee, kaikki nämä olivat todella tiedonjanoisua ja uteliaita lapsia. Hyvin vilkkaita suurinosa, joku voisi nimitellä heillä olleen adhd , mut mä sanoisin että vain vilkas ja "toimintaa kaipaava". Yksi "pikku professori" mahtui joukkoon, pikkuvanha ja hiljainen. Ja se mikä yhdisti kaikkia, oli sinnikkyys. Eivät luovuttaneet helpolla, kun jotain halusivat. Yksikin opetteli luistelemaan 2,5v iässä. Aikansa kaatuiltuaan nousi aina vaan sinnikkäästi ylös. Oppi 2kk aikana (kävi jäällä noin 2x viikossa) luistelemaan sujuvasti. Ois ehkä nopeamminkin jos ois us3ammin harjoitellut.Tasapaino kehittyy, kun aikansa kaatuilee, pätee mm. pylrällä ajoon, senhan moni oppii tosi aikaisin. Tasapaino ei varsinaisesti ole kognitio vaan kefalokaudaalisen kehityksen ja korvan toimivan tasapainoelimen onnistunut yhteistyö ja lopputulema. Mitä sinnikkyyteen tulee, kyllä jopa tylsämielinen saattaa olla hyvinkin sinnikäs ja ponnistelee väsymättä kohti päämäärää, jonka haluaa tavoittaa. Luja tahto ja sitkeä luonne ovat pikemminkin temperamenttiasioita.
Kommentoin minäkin tuota edellistä kirjoittajaa. Hän kirjoitti hymiöiden kanssa, että on toiminut perheiden parissa 30 vuotta mm. urheiluvalmentajana, muttei ole eläessään tavannut huippuälykkäitä, joita on vain pari prosenttia väestössä.
Tosiaankin Mensan testien raja on, että saa paremmat pisteet kuin 98 prosenttia väestöstä. Tämä tarkoittaa joka 50. ihmistä. Melkein jokaisella lukioluokalla on siis keskimäärin yksi tällainen oppilas. Omallani oli kaksi.
Hieman herää kysymys, että mikä on urheilulaji, jonka pariin nämä ihmiset eivät koskaan eksy.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta Mensan jäsenyys ei edellytä huippuälykkyyttä. Parhaaseen kahteen prosenttiin kuuluminen tarkoittaa kyllä, että on huomattavan älykäs, mutta todellisia huippuälykkäitä ovat ne, joita on ehkä 1/1000. Mensan testissä (tai vastaavassa) ÄO pitäisi olla vähintään 145.
Mensan testirajan ylittäisi yli 100 000 suomalaista jos osallistuisi testiin. Vaikea uskoa että Suomessa on yli 100 000 huippuälykästä. Mensan rima on siihen aivan liian alhaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse tunnistaa.
Sen äiti tai mummo kertoo mielellään.
T. pienen neropatin mummo, joka esittää vaatimatonta niin hyvin kuin pystyy.
Itseasiassa ÄO 130 kuvataa sanallisesti huippuälykkyydeksi
t. Psykologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
DI kirjoitti:
Ei huippuälykäs tuhlaa aikaansa hankkiakseen 11 ällää, ne on muut jotka sellaista tekee.
Tuo on hyvä huomio. Tietysti asiaan vaikuttaa sekin, onko 11 ällää saata samalla, kun lukio on käyty parissa vuodessa vai onko lukiota käyty neljä vuotta ja siinä samalla panostettu valtavasti ylioppilaskirjoituksiin.
Oikeasti älykäs ymmärtää, että ylioppilaskirjoituksilla ei ole oikeasti mitään merkitystä sen jälkeen, kun on päässyt yliopistoon jollekin kiinnostavalle alalle. Kannattaa panostaa niihin aineisiin, joita tarvitaan toivealalle pääsyyn.
Sama juttu sitten yliopistossa. Oikeasti älykäs hoksaa, että oleellista on oppiminen, eikä tutkintojen määrä. Jokin tutkinto kannattaa suorittaa, koska moniin kiinnostaviin tehtäviin on muodollisia pätevyysvaatimuksia. Joihinkin tehtäviin tarvitaan tohtorin paperit. Yleensä useampia saman tason tutkintoja ei kannata suorittaa ja aivan erityisen vähän hyötyä on useammasta tohtorintutkinnosta, koska jo yhdellä voi osoittaa pätevyytensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi, että sai ns pelkkiä kymppejä ja esim.9lk päättötodistuksen ka oli 10 niin on erittäin hyvin sosiaalisesti pärjäävä eikä anna muiden ajatusten/mielipiteiden ns vaikuttaa omiinsa, on selkeät omat mielipiteet ja varmuus. Lisäksi hyvin "mukautuva" tarvittaessa, ei myöskään häiriinny helposti, keskittymiskyky loistava.
Siinä muutama esimerkki omasta nyt 2kymppisestäni.Luettelemillasi asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Yhtä hyvin olisit voinut vielä ilmoittaa että älykkään lapsen kengän koko oli lukiossa 40 ja lempiväri vihreä.
Miten niin? Kyllä hyvät sosiaaliset taidot ja erityisesti keskittymiskyky korreloivat älykkyyden kanssa ilman muuta.
Eri
Riippuu älykkyyden laadusta. Näin yläkoulun opena sanoisin, että esim. matemaattisesti lahjakkaat eivät usein ole sosiaalisuuden riemuvoittoja, ja sen näkee myös osassa matikan opettajia. :)
Usein/nuoren älykkyys tai taiteellinen lahjakkuus näyttäytyy keskinkertaisille luokkatovereille outoutena, "omituisuutena", joka usein saattaa ärsyttää heitä. Usein älykäs tai lahjakas lapsi tai nuori ei vielä tajua omaa erityislahjakkuuttaan eikä ymmärrä, miksi pidetään outona. Koska on erilainen. Lukiovaiheessa alkaa mennä yleensä paremmin sosiaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
DI kirjoitti:
Ei huippuälykäs tuhlaa aikaansa hankkiakseen 11 ällää, ne on muut jotka sellaista tekee.
Tuo on hyvä huomio. Tietysti asiaan vaikuttaa sekin, onko 11 ällää saata samalla, kun lukio on käyty parissa vuodessa vai onko lukiota käyty neljä vuotta ja siinä samalla panostettu valtavasti ylioppilaskirjoituksiin.
Oikeasti älykäs ymmärtää, että ylioppilaskirjoituksilla ei ole oikeasti mitään merkitystä sen jälkeen, kun on päässyt yliopistoon jollekin kiinnostavalle alalle. Kannattaa panostaa niihin aineisiin, joita tarvitaan toivealalle pääsyyn.
Sama juttu sitten yliopistossa. Oikeasti älykäs hoksaa, että oleellista on oppiminen, eikä tutkintojen määrä. Jokin tutkinto kannattaa suorittaa, koska moniin kiinnostaviin tehtäviin on muodollisia pätevyysvaatimuksia. Joihinkin tehtäviin tarvitaan tohtorin paperit. Yleensä useampia saman tason tutkintoja ei kannata suorittaa ja aivan erityisen vähän hyötyä on useammasta tohtorintutkinnosta, koska jo yhdellä voi osoittaa pätevyytensä.
Muistutetaan nyt siitäkin, että vaikka olisi huippuälykäs, ei silti välttämättä tiedä, mitä haluaa tehdä isona. Oikeastaan juuri älykäs ihminen ymmärtää, että ihmiset ja prioriteetit muuttuvat iän myötä, unelmien ammatti voi osoittautua käytännössä aivan erilaiseksi kuin mielikuvissa, ja terveyskin voi pakottaa alanvaihtoon.
Eli ehkäpä juuri älykäs ihminen käy hakemassa ne 11 laudaturia, joilla voi tulevaisuudessa saada melkein minkä tahansa opiskelupaikan.
Vierailija kirjoitti:
Tunneälyä ei ole myöskään olemassa
Kaikki ne ominaisuudet voidaan selittää big five persoona eroilla.=> Tunneälyä ei ole olemassa
Se, että sinulla ei ole tunneälyä, ei tarkoita sitä ettei sitä olisi olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos sillä on asperger niin se riittää. Ei haittaa vaikka ei osaisi 10-vuotiaana kengännauhojaan solmia. Median mukaan kaikki aspergerit ovat huippuälykkäitä.
Tämä on kyllä huvittavaa. Tunnen muutaman asperger-tapauksen ja pikemminkin he ovat sellaisia junasta jääneitä heikkolahjaisia. Kenelläkään ei ole parisuhdetta, motoriset taidot pikkulapsen tasolla ja sosiaaliset taidot ihan yhtä huonot. Se, että jollain Albert Einsteinilla (ehkä) oli asperger, ei todellakaan tarkoita että he kaikki olisivat sellaisia. Suurin osa ei todellakaan ole.
Joo, ja jotkut epäilee, että hänellä oli ADHD. Oli kumpaakaan, tai ei, niin se ei kerro mistään mitään. Siinä olet oikeassa. Tai no, jos pitää paikkansa, niin kertoisi sen, että kumman tahansa oireyhtymän omaava voi olla älykäs, huomattavan älykäs, huippuälykäs, nero. Mikä jo tiedetään. Mutta se, että tunnet "muutaman" asperger-tapauksen, ja sen perusteella väität, lainaan sinua: "Suurin osa ei todellakaan ole.", kertoo siitä, että sinulla on selkeä ennakkoasenne tämän suhteen. Se, että tunnet muutaman, ei kerro mitään muuta kuin sinun oman käsityksesi heistä muutamasta jotka tunnet. Jos ymmärtäisit enemmän, niin ymmärtäisit sen, että ne sinun tuntema muutama ei millään mittarilla riitä tarpeeksi isoksi otannaksi, joilla voisit luotettavasti todeta, että suurin osa ei todellakaan ole älykkäitä, tai ovat niitä sun sanoin "junasta jääneitä heikkolahjaisia". Todeta voi vain sen, että sinulla on ennakkoasenne, ja/tai haluat muuten vain olla ilkeä ja arvosteleva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa huomaa, että ihmisillä menee kyllä niin riemukkaasti puurot ja vellit sekaisin. :D
Sotketaan keskenään älykkyys ja lahjakkuus. Käytöstavat ja älykkyys. Kasvatus ja älykkyys. Luonteenpiirteet ja älykkyys. Sosiaalisuus ja älykkyys. Sosiaaliset taidot ja älykkyys. Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Akateemiset taidot ja älykkyys. Tunnollisuus ja älykkyys. Miellyttämisen halu ja älykkyys. Keskittymiskyky ja älykkyys. Ympäristön vaikutus ja älykkyys. Suorittamisen tarve ja älykkyys. Ahkeruus ja älykkyys. jne jne jne.
Jonkinlaista älyä tai lahjakkuuttahan nämä mielestäsi sotketut käsitteet kuvastavat. Oletko viimein keksinyt sen ultimatiivisen ja ainoan oikean määritelmän älykkyydelle? Meiltä muilta alan ihmisiltä ja normaaleilta tutkijoilta se kyllä on vienyt aikaa. Näin varovasti pyytäisin sinulta vaikka vain nimmaria, jos ehdit lähettää.
No mikä tossa mun kommentissa nyt noin harmitti? Joo, kyllä ne jotain kuvastaa. Kiistinkö sen jossain kohtaa? Miten olisin keksinyt ainoan oikean määritelmän älykkyydelle? Väitinkö niin? Toin vain esiin, että näyttäisi menevän käsitteet iloisesti sekaisin osalla porukasta. Voitko sinä sitten kertoa, että kertooko nuo erottelemani käsitteet älykkyydestä? Siis yksi kerrallaan eroteltua etenkin. Älykkyydestä ei ainakaan kerro se, että tarvitsee lähteä tollasiin nimmariheittoihin.
Vierailija kirjoitti:
Eli ehkäpä juuri älykäs ihminen käy hakemassa ne 11 laudaturia, joilla voi tulevaisuudessa saada melkein minkä tahansa opiskelupaikan.
Älykkyys ja viisaus on eri asioita. Ne meni nyt sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ehkäpä juuri älykäs ihminen käy hakemassa ne 11 laudaturia, joilla voi tulevaisuudessa saada melkein minkä tahansa opiskelupaikan.
Älykkyys ja viisaus on eri asioita. Ne meni nyt sekaisin.
Eikö pelkällä älykkyydelläkin voi ymmärtää, että elämässä voi tulla tarvetta ammatinvaihdoksiin, ja sellaisissa tilanteissa on hyvä olla hyvät arvosanat plakkarissa?
Tai eikö älykäs voisi ottaa yo-skabat haasteena? Näin ainakin minun tuntemani älykkäät ihmiset ovat tehneet.
Lahjakkaalle lapselle (ja oikeastaan kaikille lapsille) paras koulu olisi sellainen, jossa lapselle asetaan sopivasti haastetta ja mahdollisuus edetä kykyjen mukaan. Jos jokin aine ei suju, keskitytään kertaamaan jo opittua ja jos uudet asiat oppii, annetaan lisää opittavaa.
Tavallisessa koulussa opettajan mahdollisuudet eriyttää opetusta oppilaiden tarpeiden mukaan ovat aika rajalliset. Opettajan aikaa ei yksinkertaisesti riitä kovin monta minuuttia yhdelle oppilaalle ja todennäköisesti opettajan on pakko priorisoida ne luokan heikoimmat lahjakkaiden edelle, jotta he voisivat saavuttaa edes minimitavoitteet. Lahjakkaat ovat aika lailla omillaan. Hyvällä tuurilla opettajalla on aikaa heillekin ja hän ehtii etsiä heille lisämateriaalia.
Varsinaisia lahjakkaiden kouluja Suomessa ei ole. Edes huippulukiot eivät ole sellaisia, koska niissäkin edetään opetussuunnitelman mukaisesti. Eikä pienessä maassa luonnollisestikaan ole huippulahjakkuuksia niin paljon, että heille tarvittaisiin omia erikoiskouluja. Ei etenkään, jos tavalliset koulut pystyvät eriyttämään opetusta ylöspäin.