Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa huippuälykkään lapsen?
Onko sinulla ollut lapsi joka myöhemmin todettu poikkeuksellisen älykkääksi? Minkälainen hän oli pienenä? Entä koulussa? Miten hän tulee toimeen muiden ihmisten kanssa? Entä muuten pärjää elämässä?
Kommentit (500)
Sairaalassa jo nosti päätään ja katseli tarkkaavaisesti. Hymyili parin viikon ikäisenä, vaikka pitkään luulin olleen vatsanväänteitä. 6kk ikäisenä oppi tukea vasten seisomaan, muttei vielä osannut istua tai kävellä. Yökuivaksi 1 v. ikäisenä, vaikka pidettiinkin yövaippaa vielä 1/2 vuotta. Nauroi antaumuksella kun joku pelleili tai teki jotain hölmöä.
Oppi puhumaan aikaisin ja oli kiinnostunut tähdistä. Istui pimeällä ulkona ja laski kuun kraatereita. Tykkäsi selailla tähtitiedelehtien kuvia ja kertoi todella tarkasti tähtitieteeseen perustuvien dokumenttien asioista. Aloitti 2 kk vaille 4 vuotiaana pianonsoiton ja soittanut siitä asti päivittäin, jos vaan piano ollut käytettävissä. Oppi lukemaan 5 vuotiaana. Viihtyi introverttina yksin pitkiä aikoja. Pystyi keskittymään tekemäänsä 4 tuntia putkeen, jos oli jotain mielenkiintoista tekemistä. Harjoitteli Bachin Toccata & fuugan viikossa ollessaan 8 vuotias. Sai koulussa lähes aina kymppejä. Suuuttui, jos tuli virheitä. Empaattinen ja kovin tykätty ystävä- ja koulupiireissä. Lempiaineet englanti, luonnontiede ja musiikki. Sai hymypoikapatsaan ja oli sitä mieltä, että se oli kaikille luokan yhteinen. Sai joka kesä vähintään yhden stipendin. 5 ja 6 luokalla ehdotti opelle, että musiikin stipendin voisi antaa jollekin muulle, kun hän on jo saanut niin monta.
Yläasteella ei vieläkään tehnyt läksyjä kotona vaan valmiiksi tunnilla. Pelasi aikuisille tarkoitettuja vaikeita videopelejä ja päihitti monta kokenutta.
Nyt opiskelee musiikkia ja haluaa säveltäjäksi. Kävelevä kalkulaattori. Minimalisti, joka ostaa vaatteensa kirppiksiltä eikä nosta juuri mitään opintolainastaan. Vajoaa välillä syviin mietteisiin viikoiksi, eikä halua olla muiden kanssa tekemisissä, jos jokin asia pitää ratkaista. Tasokokeissa saanut hyväksytyksi kursseja ja opiskelee suht löysästi. Hankki koiran ja elelee kahdestaan sen kanssa. Tyytyväinen kaikkeen siihen mitä saa tehdä. Onnellinen pienistä asioista. Piano, koira ja tiede hänen lempiasioita. Herkkä luonne. Tarvitsee paljon aikaa pohtiakseen ihmissuhdeasioita. Vastaa kysymyksiin vasta kun on valmis siihen, mutta vastaa kumminkin. Kömpelö uusien ihmisten kanssa ja välttää niitä tilanteita. Ihana lapsi, jonka kanssa pitää olla kärsivällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa opettaja sanoi jo, että lapsi pystyy mihin vain ja hän oli monissa aiheissa opettajaa etevämpi.
Nyt on aikuinen ja alallaan matemaattisesti ja kielellisesti tunnetusti huippuälykäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi, että sai ns pelkkiä kymppejä ja esim.9lk päättötodistuksen ka oli 10 niin on erittäin hyvin sosiaalisesti pärjäävä eikä anna muiden ajatusten/mielipiteiden ns vaikuttaa omiinsa, on selkeät omat mielipiteet ja varmuus. Lisäksi hyvin "mukautuva" tarvittaessa, ei myöskään häiriinny helposti, keskittymiskyky loistava.
Siinä muutama esimerkki omasta nyt 2kymppisestäni.Luettelemillasi asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Yhtä hyvin olisit voinut vielä ilmoittaa että älykkään lapsen kengän koko oli lukiossa 40 ja lempiväri vihreä.
Miten niin? Kyllä hyvät sosiaaliset taidot ja erityisesti keskittymiskyky korreloivat älykkyyden kanssa ilman muuta.
Eri
Kyllä ne muutamat matemaattisesti hyvin lahjakkaat, jotka tunnen, esim päässeet tkkk ilman pääsykoetta aikana, jolloin kaikki kävivät pääsykokeessa, ovat joutuneet todella paljon tekemään töitä sosiaalisten taitojen kanssa, että pärjäävät työelämässä. Keskittymiskyky monesti vie niitä sosiaalisia taitoja kun ei kuule eikä näe mitä ympärillä tapahtuu kun pystyy keskittymään vaikka ohjushyökkäyksen aikana siihen mitä tekee.
Älykkyys voi olla kapea-alaista ja hyvin älykkään voi olla vaikea kommunikoida tavallisten ihmisten eli selvästi itseään tyhmempien kanssa. 100-140 älykkyysero on sama kuin 60-100. Ei tavallinen ihminen pysty kommunikoimaan kovin monipuolisesti kehitysvammaisenkaan kanssa.
Ne matikkanerot, joita itse kohtasin tkk:lla pystyivät kyllä kommunikoimaan sujuvasti oman viiteryhmänsä kanssa.
Onko kapea-alainen lahjakkuus älykkyyttä? Nykykäsityksen mukaan ei. Älykäs pystyy kommunikoimaan tyhmemmän kanssa - älykäs pystyy joustamaan, mukauttamaan ja soveltamaan sekä hahmottamaan kokonaisuuksia kommunikointitilanteissa.
Älykäs pystyy kommunikoimaan tyhmemmän kanssa, mutta harvemmin haluaa niin tehdä. Siinä on eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos sillä on asperger niin se riittää. Ei haittaa vaikka ei osaisi 10-vuotiaana kengännauhojaan solmia. Median mukaan kaikki aspergerit ovat huippuälykkäitä.
Tämä on kyllä huvittavaa. Tunnen muutaman asperger-tapauksen ja pikemminkin he ovat sellaisia junasta jääneitä heikkolahjaisia. Kenelläkään ei ole parisuhdetta, motoriset taidot pikkulapsen tasolla ja sosiaaliset taidot ihan yhtä huonot. Se, että jollain Albert Einsteinilla (ehkä) oli asperger, ei todellakaan tarkoita että he kaikki olisivat sellaisia. Suurin osa ei todellakaan ole.
Joo, ja jotkut epäilee, että hänellä oli ADHD. Oli kumpaakaan, tai ei, niin se ei kerro mistään mitään. Siinä olet oikeassa. Tai no, jos pitää paikkansa, niin kertoisi sen, että kumman tahansa oireyhtymän omaava voi olla älykäs, huomattavan älykäs, huippuälykäs, nero. Mikä jo tiedetään. Mutta se, että tunnet "muutaman" asperger-tapauksen, ja sen perusteella väität, lainaan sinua: "Suurin osa ei todellakaan ole.", kertoo siitä, että sinulla on selkeä ennakkoasenne tämän suhteen. Se, että tunnet muutaman, ei kerro mitään muuta kuin sinun oman käsityksesi heistä muutamasta jotka tunnet. Jos ymmärtäisit enemmän, niin ymmärtäisit sen, että ne sinun tuntema muutama ei millään mittarilla riitä tarpeeksi isoksi otannaksi, joilla voisit luotettavasti todeta, että suurin osa ei todellakaan ole älykkäitä, tai ovat niitä sun sanoin "junasta jääneitä heikkolahjaisia". Todeta voi vain sen, että sinulla on ennakkoasenne, ja/tai haluat muuten vain olla ilkeä ja arvosteleva.
No sellanen romaani. Taisi mennä aspergerilla tunteisiin. Anteeksi, puhuin vain omista kokemuksistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyttäkin on montaa lajia. Että mitä kukin sitten eniten arvostaa; matemaattista, loogista vai kielellistä lahjakkuutta. Avaruudellista hahmotuskykuä, sosiaalisia taitoja vai eettisiä taitoja kuten oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja hyväsydämisyys. Vai liikunnallisuus ja musikaalisuus tai se, että ihminen on taitava käsistään ja taitava korjaaja. Tai taitava autolla ajaja kuten vaikkapa rekan kuljettajat tai Mika Häkkinen. Ja mikä sitten katsotaan menestykseksi?
Ei tule rallikuskista kyllä ekana mieleen älykäs.
Ei varmaan perinteisessä mielessä. Mutta mietipä niinpäin, että ilman aivan uskomatonta avaruudellista hahmotuskykyä tai tilannetajua, ei varmasti voi tulla hyvää kilpa-autoilijaa. Tai vaikka otetaan vielä tuoreimpana esimerkkinä Leo Messi, joka on jalkapalloilijana ihan omaa luokkaansa - eipä hänkään olisi saanut yli 500 miljoonan ja 4 kauden sopimusta, jos tuo avaruudellinen hahmotuskyky ja tilannetaju olisivat perus-Pentin tasolla.
Uskon että monet huippu-urheiljat omaavat autistisia piirteitä ja sen pohjalta kumpuaa kapea-alainen mieletön kiinnostuminen omaan lajiin/sen kaltaisiin lajeihin ja ajaa treenaamaan ja kehittymään lajissaan huipuksi ja voittajaksi. Toki myös fyysiset edellytykset pitää olla. Mutta varsinaista huippuälykkyyttä harva urheilulaji vaatii.
Se että pääsee huipulle urheilussa vaatii niin älyttömän määrän treeniä ja monotonista ajankäyttöä niin eihän se älykkäälle ihmiselle sovi, pitää olla ns. putkiaivo höystettynä omaan lajiin sopivilla ominaisuuksilla esim. notkeus, kivun sieto, tilan ja paikan hahmottaminen, nopeus, kestävyys, voiton tahto jne. jne. Puhdasta älyä tarvii sen verran että oppii oman lajin säännöt ja löytää treenipaikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyttäkin on montaa lajia. Että mitä kukin sitten eniten arvostaa; matemaattista, loogista vai kielellistä lahjakkuutta. Avaruudellista hahmotuskykuä, sosiaalisia taitoja vai eettisiä taitoja kuten oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja hyväsydämisyys. Vai liikunnallisuus ja musikaalisuus tai se, että ihminen on taitava käsistään ja taitava korjaaja. Tai taitava autolla ajaja kuten vaikkapa rekan kuljettajat tai Mika Häkkinen. Ja mikä sitten katsotaan menestykseksi?
Öö matemaattinen älykkyys on yleisälykkyyden mittari. Musikaalinen taito ei ole älykkyyttä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhallinen. Ei kilju ja huuda julkisilla paikoilla kuin apina. Keskittyy sen sijaan johonkin kehittävään puuhaamiseen. Oppii lukemaan oma-aloitteisesti jo ennen kouluikää. Kiinnostunut maailmasta ja tiedon haalimisesta.
Ahaa. Entäpä jos älykkäällä, tai huippuälykkäällä olisi vaikka ADHD? Päteekö silloin samat säännöt? Sellaisiakin kun historiasta löytyy. Ja nykyisyydessäkin.
Olen tuon alkuperäisen kommentin kirjoittaja. Huippuälykkääksi todettu, jolla myös ADHD. Enkä lapsena kiljunut ja huutanut; sen sijaan ajatusten puolella saattoi olla hyperaktiivisuutta. Tuo esim. julkisissa kulkuvälineissä vauhkoaminen on oikeasti ehkä selkein merkki lapsen heikkolahjaisuudesta tukiopetuksessa olemisen ohella. Ala huviksesi kiinnittää vaikka huomiota, millaisia lapsia nämä vauvaiän ylittäneet meluhaittatason äänilähteet ovat. Yleensä vanhemmatkin sen mukaisia, ettei yllätä; älykkyyshän periytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä moni sairastuu murrosiässä psyykkisesti ja pysyvästi.
Tiedän yhden tapauksen. Huippuälykäs nuori, kirjoitti kasapäin älliä yo-kirjoituksissa, juhlittiin tulevana menestyjänä. Kirjoitusten jälkeen suoraan psykiatriselle. Ei ole siltä tieltä palannut.
Sen valitettavasti näkee lasten psykiatrisella osastolla, että vanhemmat asettavat kohtuuttomia tavoitteita opiskeluun, harrastuksiin, ulkonäköön. Jossain vaiheessa tulee täydellinen stoppi.
Näin ja mm tämän takia olen itse miettinyt onko nk lahjakkaiden lasten koulu hyvä juttu. Kun ongelmana on monesti juurikin nämä vanhemmat jotka vaativat ja olettavat valtavan paljon lapselta ja nuorelta. Ei toki kaikki. Mietin myös mikä on itse koulun osuus ja minkälaista ilmapiiriä siellä sitten onkaan.
Jos lapselle jatkuvasti suitsutetaan että olet nyt aika erityinen ja opiskelet sentään eliittikoulussa, luo se helposti vääristyneen kuvan itsestä suhteessa muihin. Tämä voi sitten näkyä mm ylimielisyytenä. Toki suitsutus toimii negatiivisesti muillakin kuin vain nk lahjakkailla lapsilla ja/ tai eliittikoulua käyvillä. Eipä sen puoleen.
Varmastikin on lapsesta kiinni, toimiiko lahjakkaiden lasten koulu. Jos lapsen itsetunto on huono ja suoritusten varassa, tuntuu varmasti pahalta olla kovatasoisessa seurassa, jossa ei voi olla paras. Sitten taas laiskalle ja itseensä tyytyväiselle alisuoriutujalle voi olla hyvä juttu että vaaditaan vähän enemmän.
Suurin syy, miksi Suomessa ei ole lahjakkaiden lasten kouluja, liittyy kuitenkin kulttuuriimme, ei niinkään lasten tarpeisiin. Täällä on elämä ollut niin ankaraa, että jokaisen panosta on tarvittu, ja toisaalta ilman toisten apua on ollut todella vaikeaa selviytyä. Siksi kulttuurimme arvostaa yhteistyötä ja tasapäistämistä. Sekä varsinkin kovaa yrittämistä. Ja hienostihan tämä yhteiskunta on toiminut. Tosin nuoret taitavat nykyään kärsiä kovista suorituspaineista ihan tasapäistävässäkin systeemissä.
Lähes kaikki kärsivät suorituspaineista nykysysteemissä. Siis ne, jotka yrittävät pysyä kelkassa mukana.
Jos tässä ketjussa kirjoittelee joku älykäs ihminen, osaisiko hän vastata pariin kysymykseen, tai haluaisiko esittää aiheesta jonkinlaisen teoreettisen pohdinnan?
Olettaen, että yhteiskuntaa pyörittää (ahneuden lisäksi) myös jokunen keskimääräistä fiksumpi ihminen, miten on mahdollista, että homma ei toimi? Ihmisiltä vaaditaan 150% suoritusta ja erilaisia lisäarvoja koko ajan. Se ei ole mahdollista, eikä se lisää tuottavuutta. Ihmiset kilahtelevat ja burnouttaavat tasaiseen tahtiin riippumatta älystä, koulutuksesta ja varallisuudesta. Miksi kehitys menee syöksykierteellä ikävään suuntaan? Miten sen voisi estää?
Sivuunhan tämä pohdinta meni, tai vähän edelle, mutta huippuälykkyys tai yleinen superlahjakkuus ei takaa menestystä eikä onnellisuutta sen enempää kuin alhaisempi ÄO.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhallinen. Ei kilju ja huuda julkisilla paikoilla kuin apina. Keskittyy sen sijaan johonkin kehittävään puuhaamiseen. Oppii lukemaan oma-aloitteisesti jo ennen kouluikää. Kiinnostunut maailmasta ja tiedon haalimisesta.
Ahaa. Entäpä jos älykkäällä, tai huippuälykkäällä olisi vaikka ADHD? Päteekö silloin samat säännöt? Sellaisiakin kun historiasta löytyy. Ja nykyisyydessäkin.
Olen tuon alkuperäisen kommentin kirjoittaja. Huippuälykkääksi todettu, jolla myös ADHD. Enkä lapsena kiljunut ja huutanut; sen sijaan ajatusten puolella saattoi olla hyperaktiivisuutta. Tuo esim. julkisissa kulkuvälineissä vauhkoaminen on oikeasti ehkä selkein merkki lapsen heikkolahjaisuudesta tukiopetuksessa olemisen ohella. Ala huviksesi kiinnittää vaikka huomiota, millaisia lapsia nämä vauvaiän ylittäneet meluhaittatason äänilähteet ovat. Yleensä vanhemmatkin sen mukaisia, ettei yllätä; älykkyyshän periytyy.
Ehkä kannattaisi vähän päivittää tietojaan. Siis sellasta ihan tutkittua tietoa. Ja täytyy sanoa, että suht lähipiiristä löytyy tapaus, joka oli juuri se mekastaja, ja hetkittäin täysin holtiton, aika vanhaksikin. Ja yllätys yllätys, sai diagnoosin, sekä lääkityksen, ja hupsista sentään, onkin jotain ihan muuta kuin heikkolahjainen. Se, että otat itsesi esimerkiksi yleistykseen, asettaa vähintäänkin kyseenalaiseksi sinun huippuälykkyytesi. Ei millään pahalla. Ainakin kyseenalaistaa sen, että oletko älylläsi mitään tehnyt...
Älykkyyden periytyminen on kyllä melko kiistanalainen kysymys. Aika yllättävää, että et tiedä sitä. Tietenkin älykkyys voi periytyä, kun kyse on jossain määrin geeneistä. Siitä kyllä kiistellään kovasti, että periytyykö älykkyys geneettisesti, vaiko ympäristön vaikutuksesta Jos haluat, voin avata tätä sinulle enemmän. En tänään enää kyllä. Myöskään älykkyysgeenejä ei ole varmuudella tunnistettu. Ehdokkaita osallisiksi kyllä löytyy, mutta ei mitään varmaa vielä. Mutta olet oikeassa, se on jonkin verran periytyvää. Mutta myös ei niin älykkäille vanhemmille syntyy huippuälykkäitä lapsia, ja älykkäille vanhemmille vähemmän älykkäitä lapsia. Kannattaisi vähän enemmän perehtyä asiaan, ennen kuin alkaa väittämään joitakin asoita varmoiksi. Harva asia kun on. Sen tietäisi älykäs henkilö, ja huippuälykäs vielä paremmin.
Eroteltavia asioita esimerkiksi:
- Taidot, osaaminen. Tietenkin älykäs oppii helpommin, mutta joku saattaa yhdessä tai parissa häntä kiinnostavasta asiassa olla todella taitava ihan pelkästään siksi, että on aiheeseen niin paneutunut. Tästä saattaa tulla älykäs vaikutelma, vaikka kyse olisi taidosta tai osaamisesta. Älykäs ihminen osaa usein montaa asiaa hyvin, koska kapasiteetti riittää muidenkin asioiden kuin erityismielenkiintoisten haltuun ottamiseen. Normaali tai heikompikin voi ottaa syvästi haltuun yksittäisiä kiinnostuksen kohteita.
- Muisti. Muisti on toki osa kognitiivisiä kykyjä, mutta ei sinällään älykkyyttä. Lapsi ei ole älykäs vain sillä, että muistaa tietoa ulkoa. Hän on silloin hyvä muistinen. Toki aikuinen voi hämmästyä, kun pieni osaa ulkoa nimetä paljon asioita.
- Onko lapsi lahjakas yhdessä osa-alueessa vaiko yleisesti älykäs. Nykytiede puhuu yleisälykkyydestä, jossa toki esim. matemaattiset taidot ovat yksi iso osa, mutta ei ainoa. Yleisälykkäät ovat lahjakkaita matematiikassakin, mutta ei pelkästään siinä. Epätasainen kykyprofiili on toki lahjakkuutta jossain, mutta ei huippuälykkyyttä.
- Huippu keskiarvon voi saavuttaa ilman ka parempaa lahjakkuutta, eli ka ei ole älykkyyden mittari. Toki oikeasti älykäs kykenee huippu todistuksen saamaan helposti ilman ponnisteluja, joten heiltä niitä löytyy. Toki jotkut eivät viihdy koulussa.
- Älykäs ihminen on ajattelutavaltaan kokonaisvaltainen ja joustava. Hän kyllä tasan tarkkaan ymmärtää asiat ja tilanteet sekä osaa analysoida konteksteja. Hän on harvoin sosiaalisesti kömpelö, vaikka usein muuta luullaan. Älykäs ihminen hoksaa kyllä, mitä ympärillä tapahtuu. Eri asia on, että jaksaako muita.
- Lapsen yksittäinen taito ei kerro älykkyydestä. Pelkästään se, että oppii 3v lukemaan ei tee älykästä. Mutta jos näitä aikaisia taitoja on paljon, saattaa jo olla kyse älykkyydestä.
- Monet lahjakkuudet korreloivat keskenään. Siksi yhdessä hyvä on usein hyvä muussakin (vrt. matemaattiset taidot ja musikaalisuus), mutta tämäkään ei aina päde. Nallekarkit eivät mene tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyttäkin on montaa lajia. Että mitä kukin sitten eniten arvostaa; matemaattista, loogista vai kielellistä lahjakkuutta. Avaruudellista hahmotuskykuä, sosiaalisia taitoja vai eettisiä taitoja kuten oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja hyväsydämisyys. Vai liikunnallisuus ja musikaalisuus tai se, että ihminen on taitava käsistään ja taitava korjaaja. Tai taitava autolla ajaja kuten vaikkapa rekan kuljettajat tai Mika Häkkinen. Ja mikä sitten katsotaan menestykseksi?
Öö matemaattinen älykkyys on yleisälykkyyden mittari. Musikaalinen taito ei ole älykkyyttä
Yleisälykkyyden mittari taitaa olla looginen päättelykyky. Jos nyt tollaista termia, kuin yleisälykkyys kokee tarpeelliseksi käyttää. Jotkut sanovat, että musiikki on matematiikkaa. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhallinen. Ei kilju ja huuda julkisilla paikoilla kuin apina. Keskittyy sen sijaan johonkin kehittävään puuhaamiseen. Oppii lukemaan oma-aloitteisesti jo ennen kouluikää. Kiinnostunut maailmasta ja tiedon haalimisesta.
Ahaa. Entäpä jos älykkäällä, tai huippuälykkäällä olisi vaikka ADHD? Päteekö silloin samat säännöt? Sellaisiakin kun historiasta löytyy. Ja nykyisyydessäkin.
Olen tuon alkuperäisen kommentin kirjoittaja. Huippuälykkääksi todettu, jolla myös ADHD. Enkä lapsena kiljunut ja huutanut; sen sijaan ajatusten puolella saattoi olla hyperaktiivisuutta. Tuo esim. julkisissa kulkuvälineissä vauhkoaminen on oikeasti ehkä selkein merkki lapsen heikkolahjaisuudesta tukiopetuksessa olemisen ohella. Ala huviksesi kiinnittää vaikka huomiota, millaisia lapsia nämä vauvaiän ylittäneet meluhaittatason äänilähteet ovat. Yleensä vanhemmatkin sen mukaisia, ettei yllätä; älykkyyshän periytyy.
Ehkä kannattaisi vähän päivittää tietojaan. Siis sellasta ihan tutkittua tietoa. Ja täytyy sanoa, että suht lähipiiristä löytyy tapaus, joka oli juuri se mekastaja, ja hetkittäin täysin holtiton, aika vanhaksikin. Ja yllätys yllätys, sai diagnoosin, sekä lääkityksen, ja hupsista sentään, onkin jotain ihan muuta kuin heikkolahjainen. Se, että otat itsesi esimerkiksi yleistykseen, asettaa vähintäänkin kyseenalaiseksi sinun huippuälykkyytesi. Ei millään pahalla. Ainakin kyseenalaistaa sen, että oletko älylläsi mitään tehnyt...
Älykkyyden periytyminen on kyllä melko kiistanalainen kysymys. Aika yllättävää, että et tiedä sitä. Tietenkin älykkyys voi periytyä, kun kyse on jossain määrin geeneistä. Siitä kyllä kiistellään kovasti, että periytyykö älykkyys geneettisesti, vaiko ympäristön vaikutuksesta Jos haluat, voin avata tätä sinulle enemmän. En tänään enää kyllä. Myöskään älykkyysgeenejä ei ole varmuudella tunnistettu. Ehdokkaita osallisiksi kyllä löytyy, mutta ei mitään varmaa vielä. Mutta olet oikeassa, se on jonkin verran periytyvää. Mutta myös ei niin älykkäille vanhemmille syntyy huippuälykkäitä lapsia, ja älykkäille vanhemmille vähemmän älykkäitä lapsia. Kannattaisi vähän enemmän perehtyä asiaan, ennen kuin alkaa väittämään joitakin asoita varmoiksi. Harva asia kun on. Sen tietäisi älykäs henkilö, ja huippuälykäs vielä paremmin.
Tämä. Jo se, että luulee itsensä yksittäisenä esimerkkinä olevan yleistettävissä yleisiin älykkyyskriteereihin kertoo siitä, ettei ehkä niin fiksu olekaan.
Täällä taitaa olla paljon itse itsensä älykkääksi nimeämä paikalla. Se on sitten eri asia, mitä oikeasti ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos sillä on asperger niin se riittää. Ei haittaa vaikka ei osaisi 10-vuotiaana kengännauhojaan solmia. Median mukaan kaikki aspergerit ovat huippuälykkäitä.
Tämä on kyllä huvittavaa. Tunnen muutaman asperger-tapauksen ja pikemminkin he ovat sellaisia junasta jääneitä heikkolahjaisia. Kenelläkään ei ole parisuhdetta, motoriset taidot pikkulapsen tasolla ja sosiaaliset taidot ihan yhtä huonot. Se, että jollain Albert Einsteinilla (ehkä) oli asperger, ei todellakaan tarkoita että he kaikki olisivat sellaisia. Suurin osa ei todellakaan ole.
Joo, ja jotkut epäilee, että hänellä oli ADHD. Oli kumpaakaan, tai ei, niin se ei kerro mistään mitään. Siinä olet oikeassa. Tai no, jos pitää paikkansa, niin kertoisi sen, että kumman tahansa oireyhtymän omaava voi olla älykäs, huomattavan älykäs, huippuälykäs, nero. Mikä jo tiedetään. Mutta se, että tunnet "muutaman" asperger-tapauksen, ja sen perusteella väität, lainaan sinua: "Suurin osa ei todellakaan ole.", kertoo siitä, että sinulla on selkeä ennakkoasenne tämän suhteen. Se, että tunnet muutaman, ei kerro mitään muuta kuin sinun oman käsityksesi heistä muutamasta jotka tunnet. Jos ymmärtäisit enemmän, niin ymmärtäisit sen, että ne sinun tuntema muutama ei millään mittarilla riitä tarpeeksi isoksi otannaksi, joilla voisit luotettavasti todeta, että suurin osa ei todellakaan ole älykkäitä, tai ovat niitä sun sanoin "junasta jääneitä heikkolahjaisia". Todeta voi vain sen, että sinulla on ennakkoasenne, ja/tai haluat muuten vain olla ilkeä ja arvosteleva.
No sellanen romaani. Taisi mennä aspergerilla tunteisiin. Anteeksi, puhuin vain omista kokemuksistani.
Voiko enää väsyneempää argumenttia olla, kuin toi "Taisi aspergerilla mennä tunteisiin."? Niin, niinhän mä sanoin, että puhut omista kokemuksistasi. Mutta ei niistä voi yleistyksiä tehdä.
Ja sitten vielä toi, että heität mulle ton asperger. Vähän niin kuin loukkauksena yrität sitä. Ei ole. Ja jos olisi, niin toivottavasti en loukkaantuisi noin tietämättömän yrityksestä satuttaa. Kaivat itseäsi vain syvemmälle, ja todistat, että sulla todellakin on ennakkoasenne, ja yrität olla ilkeä. Valitettavasti se ei nyt oikein osu, eikä uppoa. Mitä sulla on asperger-oireisia vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murm3li kirjoitti:
Lukematta kaikkia kommentteja oletan, että täällä on sankoin joukoin vanhempia jotka ilmoittavat juuri sen oman tekevänsä "huippuälykkääksi". Eikös huippuälykls ole se, jolla äo vähintään noin 150?? Ja näitä o joku pari prosenttia väestöstä :D
Huippuälykkäitä en ole eläissäni tavannut, mutta keskivertoa älykkäämpiä lapsia kyllä. Olen yli 30 vuotta toiminut perhepäivähoitajana ja junnujen urheiluvalmennuksen parissa. Lapsia ja perheitä olen nähnyt aikas monia.
Muutama entinen hoitolapsi/valmennettava on sitten aikuistuttuaan pärjännyt poikkeuksellisen hyvin opiskelujen/ töiden saralla, osoittaneet harvinaista lahjakkuutta jossain asiassa...
Nyt kun jälkeenpäin muistelee, kaikki nämä olivat todella tiedonjanoisua ja uteliaita lapsia. Hyvin vilkkaita suurinosa, joku voisi nimitellä heillä olleen adhd , mut mä sanoisin että vain vilkas ja "toimintaa kaipaava". Yksi "pikku professori" mahtui joukkoon, pikkuvanha ja hiljainen. Ja se mikä yhdisti kaikkia, oli sinnikkyys. Eivät luovuttaneet helpolla, kun jotain halusivat. Yksikin opetteli luistelemaan 2,5v iässä. Aikansa kaatuiltuaan nousi aina vaan sinnikkäästi ylös. Oppi 2kk aikana (kävi jäällä noin 2x viikossa) luistelemaan sujuvasti. Ois ehkä nopeamminkin jos ois us3ammin harjoitellut.Tasapaino kehittyy, kun aikansa kaatuilee, pätee mm. pylrällä ajoon, senhan moni oppii tosi aikaisin. Tasapaino ei varsinaisesti ole kognitio vaan kefalokaudaalisen kehityksen ja korvan toimivan tasapainoelimen onnistunut yhteistyö ja lopputulema. Mitä sinnikkyyteen tulee, kyllä jopa tylsämielinen saattaa olla hyvinkin sinnikäs ja ponnistelee väsymättä kohti päämäärää, jonka haluaa tavoittaa. Luja tahto ja sitkeä luonne ovat pikemminkin temperamenttiasioita.
Kommentoin minäkin tuota edellistä kirjoittajaa. Hän kirjoitti hymiöiden kanssa, että on toiminut perheiden parissa 30 vuotta mm. urheiluvalmentajana, muttei ole eläessään tavannut huippuälykkäitä, joita on vain pari prosenttia väestössä.
Tosiaankin Mensan testien raja on, että saa paremmat pisteet kuin 98 prosenttia väestöstä. Tämä tarkoittaa joka 50. ihmistä. Melkein jokaisella lukioluokalla on siis keskimäärin yksi tällainen oppilas. Omallani oli kaksi.
Hieman herää kysymys, että mikä on urheilulaji, jonka pariin nämä ihmiset eivät koskaan eksy.
Tuossa kirjoittaja puhuu huippuälykkäistä, ei Mensan rajan ylittäneistä!!! Mensan raja on äo 130. Huippuälykkyyteen vaaditaan enemmän, 150 vähintään. Ja näitä henkilöitä nimenomaan EI ole ihan joka luokalla 😆 mensalaisia kyllä.
Sori Ohis.
Lainausketjun ensimmäinen kylläkin puhuu huippuälykkäistä, joita on pari prosenttia väestöstä, mutta joita hän ei ole eläessään tavannut.
Kommenttiketjun ensimmäinen arvelee, että huippuälykkäitä olisi pari prosenttia väestöstä ja että siihen tarvittaisiin ÄO 150. Mensan jäsenyysvaatimus on, että pitää kuulua älykkäimpään kahteen prosenttiin ja heidän testissään raja on 130. Mensan käyttämässä älykkyysjakaumassa keskiarvo on 100 ja keskihajonta 15. Ensimmäinen kommentoija lienee oikeassa arvellessaan, että huippuälykkään ÄO on vähintään 150, mutta väärässä siinä, että heitä olisi pari prosenttia väestöstä. Huippuälykkäitä on paljon vähemmän.
Jos saa tuloksen 150 Mensan testissä (tai muussa testissä, jonka keskiarvo ja jakauma on sama), on älykkäämpi kuin 99.957% ihmisistä (n. 1/2300). Sellaisia ihmisiä ei todellakaan tapaa joka päivä ja monet eivät tapaa sellaista koskaan. Tuollaisia huippuälykkäitä ihmisiä on Suomessa kenties noin 2400 ja koko maailmassa kenties 3.5 miljoonaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matemaattisesti erittäin lahjakas poikani lukee ihmisiä hyvin mutta ei ole sosiaalinen, muut ihmiset eivät sitten kuitenkaan niin kiinnosta. Kavereita nyt lukioiässä vähän. Pelaa paljon shakkia joko veljensä kanssa tai netissä. Soittaa pianoa. Urheileekin mutta joukkuelajit lopettanut. Ei jaksanut muiden älämölö seuraa.
Nämä samat piirteet pienestä saakka eli hyvin valikoiva seuransa suhteen. Semmoinen jonkinalainen loiste hänessä on jota ei muissa lapsissani samalla tavalla vaikka muutkin lahjakkaita.Tuollaisia poikia oli lukiossa matikkaluokka täynnä! Ihme mököttäjiä, joilla ei tuntunut olevan yhtään kivaa elämässä, vaan seurasivat kaikkea hauskaa ulkopuolelta!
Ja sitten se naamioitiin niin, että muut olivat jotenkin rasittavan iloisia ja sosiaalisia. Tuo mainitsemasi "muiden älämölö" kuvastaa juuri hyvin sitä muka ylemmyttä, joka kuitenkin oli ulkopuolisuutta negatiivisessa mielessä!
Iso osa näistä lienee oli aspergereita, osa vain muuten sosiaalisesti kömpelöitä ja loput niitä itsestään liikaa luulevia!
Mistä sinä tiedät, millaisia nuo "mököttäjät" ovat omassa porukassaan? Tunnen itse aika monta ihmistä, jotka olisivat olleet matematiikkaluokalla, jos sellaisia olisi nuoruudessani ollut. Hyvin harva on mikään mököttäjä. Useimmat ovat oikein hyvää seuraa ja monella tavoin lahjakkaita ja sivistyneitä.
Huoppuälykkäälle kaikki opiskelu on helppoa, mutta motivaation kanssa voi olla vaikeuksia. Lisäksi asperger on yleistä, mikä voi pilata ihmisen elämän eikä lahjakkuuspotentiaali tule käyttöön sosiaalisten ongelmien takia. Varsinkin tytöillä aspergeria ymmärretään huonosti ja lasta pidetään kummallisena ja vaikeana, jopa typeränä.
On hyvä muistaa, että huippuälykkyyskään ei vielä ole neroutta, jota taas ei voi tunnistaa etukäteen oikein mistään, vaikka huomattava osa neroista onkin huippuälykkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaisin, että varmimmin älykkyydestään ja ongelmanratkaisukyvystään. Toissijaisina tuntomerkkeinä pitäisin laajaa kuperaa otsaa ja alhaalla olevia pitkiä, taaksepäin kallistuvia korvia. Korvat kertovat tosin vain eräistä taiteellisista lahjakkuusominaisuuksista.
Hä hä hä! Venäjän ulkoministeri on älykäs!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyyttäkin on montaa lajia. Että mitä kukin sitten eniten arvostaa; matemaattista, loogista vai kielellistä lahjakkuutta. Avaruudellista hahmotuskykuä, sosiaalisia taitoja vai eettisiä taitoja kuten oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja hyväsydämisyys. Vai liikunnallisuus ja musikaalisuus tai se, että ihminen on taitava käsistään ja taitava korjaaja. Tai taitava autolla ajaja kuten vaikkapa rekan kuljettajat tai Mika Häkkinen. Ja mikä sitten katsotaan menestykseksi?
Ei tule rallikuskista kyllä ekana mieleen älykäs.
Sehän se on, että mitä kukin arvostaa. Kai Häkkistä kuitenkin lahjakkaaksi formulakuljettajaksi voi sanoa ja menestyneeksi ihmiseksi. Joku häntä ilmeisesti on arvostanut ainakin palkan perusteella.
Hahaha palkka ja älykkyys eivät kyllä korreloi, valitettavasti. Miksi täällä niin monet sekoittavat varallisuuden ja älykkyyden, tai varallisuuden ja menestyksen? Useat megarikkaat ovat tolloja.
Onko kapea-alainen lahjakkuus älykkyyttä? Nykykäsityksen mukaan ei. Älykäs pystyy kommunikoimaan tyhmemmän kanssa - älykäs pystyy joustamaan, mukauttamaan ja soveltamaan sekä hahmottamaan kokonaisuuksia kommunikointitilanteissa.