Lue keskustelun säännöt.
Eronneet vanhemmat ja joulu
16.12.2022 |
Vanhempani siis eronneet ja joulut olleet välillä hankalia sen vuoksi ja usein olemme jakautuneet osa isän kanssa ja osa äidin kanssa. Sisaruksia minulla 3 kpl ja lapsemme yhteen laskettuna 8 hlö. Serkukset ilmaisivat tänä jouluna halunsa olla kaikki koolla. Siispä kutsuin jouluksi isäni ja äitini meille sekä minun kolme sisarustani.
Isämme innostui ja haluaa tulla juhlimaan joulua meille. Äitini loukkaantui, että kutsuin myös isäni. Jokainen toki valitsee kuinka jouluaan viettää, mutta nyt hän jo muille sukulaisille katkerana kertoo, että olen kutsunut oman isäni myös jouluna kotiini.
Nyt äitini on niin loukkaantunut, että perui mm. meidän tapaamisen huomiselta.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä iso koti, vai joutuuko välttämättä ihan lähelle exää?
Ymmärrän jossain määrin äitiäsi. Ero voi olla todella kivuliasta, ja lisäksi te lapset ette todennäköisesti tiedä kaikkia asioita. Tosiasia on kuitenkin, että kuulostaa siltä, että teillä on kohtalaisesti väkeä niin, että esim. joulupöytään ei vanhempiasi tarvitse laittaa vierekkäin/ vastapäätä istumaan.
Voisi vielä hieman helpottaa, jos saisitte kutsuttua vaikka niitä muita sukulaisia/ miehen vanhemmat/ sisaruksesi appivanhempia yms mukaan.Itse aikoinaan kutsuin eron jälkeen lapsen 5-vuotissynttäreille niin paljon porukkaa, ettei minun, minun vanhempieni eikä sisarusteni tarvinnut ex- miehelleni puhua kuin tervehdykset. Oltiin nimittäin tuon exän käytöksestä pöyristyneitä. Silti muistan, kuinka lapsi oli onnellinen, kun sai kaikkien rakkaitten kanssa viettää synttäreitään. Siitä se sitten helpottui kaikilla.
On meillä isot tilat. Täällä pääsee kyllä piiloon ja omaan rauhaan...
En ymmärrä miksi tänne nyt vielä lisääkin väkeä pitäisi kutsua. Meitä on jo muutenkin paljon.
Ymmärrän kyllä jos ei pysty olemaan samassa tilassa, mutta sitten turha valittaa . Voi keksiä muuta mieluisaa tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisi yhden päivän vuodessa ajatella lasten riemua
Minä olen eronnut väkivallan vuoksi. Lapselle en syytä ole kertonut, koska isä on häntä kohtaan hyvä. Pitäisikö minun viettää juhlapäivät p a h o i n p i t e l i j ä n i kanssa??
Olen itse eronnut. Ero oli todella kipeä kokemus. Lapset ovat aikuisia. Olemme kaikki yhdessä jouluaattona ja joskus muulloinkin. Myös silloin kuin ero oli tuore. En halunnut lasten joutuvan valitsemaan puolia. Lapset rakastavat meitä molempia ja me molemmat lapsia. Olemme lasten vanhempia aina.
Ymmärrän, että aina tämä ei ole mahdollista. Tilanteet ja ihmiset ovat erilaisia.
Kukin kutsuu ketä haluaa. Jokainen päättää itse, ottaako kutsun vastaan.
Kutsut kenet kutsut ja ne tulee jotka pääsee ja haluaa tulla. Jos joku jättää tulematta kun ei pidä muusta vieraslistasta niin jääkööt kotiin. Jos joku ei osaa käyttäytyä asiallisesti ja meinaa pilata joulun muilta niin näytät ovea. Ei siinä sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä iso koti, vai joutuuko välttämättä ihan lähelle exää?
Ymmärrän jossain määrin äitiäsi. Ero voi olla todella kivuliasta, ja lisäksi te lapset ette todennäköisesti tiedä kaikkia asioita. Tosiasia on kuitenkin, että kuulostaa siltä, että teillä on kohtalaisesti väkeä niin, että esim. joulupöytään ei vanhempiasi tarvitse laittaa vierekkäin/ vastapäätä istumaan.
Voisi vielä hieman helpottaa, jos saisitte kutsuttua vaikka niitä muita sukulaisia/ miehen vanhemmat/ sisaruksesi appivanhempia yms mukaan.Itse aikoinaan kutsuin eron jälkeen lapsen 5-vuotissynttäreille niin paljon porukkaa, ettei minun, minun vanhempieni eikä sisarusteni tarvinnut ex- miehelleni puhua kuin tervehdykset. Oltiin nimittäin tuon exän käytöksestä pöyristyneitä. Silti muistan, kuinka lapsi oli onnellinen, kun sai kaikkien rakkaitten kanssa viettää synttäreitään. Siitä se sitten helpottui kaikilla.
On meillä isot tilat. Täällä pääsee kyllä piiloon ja omaan rauhaan...
En ymmärrä miksi tänne nyt vielä lisääkin väkeä pitäisi kutsua. Meitä on jo muutenkin paljon.
Ymmärrän kyllä jos ei pysty olemaan samassa tilassa, mutta sitten turha valittaa . Voi keksiä muuta mieluisaa tekemistä.
Valitathan sinäkin. Sen sijaan että juttelisit äitisi kanssa, märiset täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse eronnut. Ero oli todella kipeä kokemus. Lapset ovat aikuisia. Olemme kaikki yhdessä jouluaattona ja joskus muulloinkin. Myös silloin kuin ero oli tuore. En halunnut lasten joutuvan valitsemaan puolia. Lapset rakastavat meitä molempia ja me molemmat lapsia. Olemme lasten vanhempia aina.
Ymmärrän, että aina tämä ei ole mahdollista. Tilanteet ja ihmiset ovat erilaisia.
Kukin kutsuu ketä haluaa. Jokainen päättää itse, ottaako kutsun vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä iso koti, vai joutuuko välttämättä ihan lähelle exää?
Ymmärrän jossain määrin äitiäsi. Ero voi olla todella kivuliasta, ja lisäksi te lapset ette todennäköisesti tiedä kaikkia asioita. Tosiasia on kuitenkin, että kuulostaa siltä, että teillä on kohtalaisesti väkeä niin, että esim. joulupöytään ei vanhempiasi tarvitse laittaa vierekkäin/ vastapäätä istumaan.
Voisi vielä hieman helpottaa, jos saisitte kutsuttua vaikka niitä muita sukulaisia/ miehen vanhemmat/ sisaruksesi appivanhempia yms mukaan.Itse aikoinaan kutsuin eron jälkeen lapsen 5-vuotissynttäreille niin paljon porukkaa, ettei minun, minun vanhempieni eikä sisarusteni tarvinnut ex- miehelleni puhua kuin tervehdykset. Oltiin nimittäin tuon exän käytöksestä pöyristyneitä. Silti muistan, kuinka lapsi oli onnellinen, kun sai kaikkien rakkaitten kanssa viettää synttäreitään. Siitä se sitten helpottui kaikilla.
Juurikin näin. Aikuiset ovat kykeneviä peittelemään sen muutaman tunnin ajan ne oikeatajatuksensa ja käyttäytymään kohteliaasti. Jos ja kun on lasten edusta kyse. Näin on toimittu meilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on lapsellinen. Mun vanhemmat ovat eronneet melkein 30 vuotta sitten ja aina ovat mahtuneet samoihin juhliin ja monta vuotta ovat olleet samassa joulupöydässä meidän luona.
On eroja ja on eroja.
Voidaan erota ihan sovussa, tai voidaan pettää ja käyttäytyä todella törkeästi. Joku pääsee loukkaavista asioista yli ajan mittaan, joku toinen ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä iso koti, vai joutuuko välttämättä ihan lähelle exää?
Ymmärrän jossain määrin äitiäsi. Ero voi olla todella kivuliasta, ja lisäksi te lapset ette todennäköisesti tiedä kaikkia asioita. Tosiasia on kuitenkin, että kuulostaa siltä, että teillä on kohtalaisesti väkeä niin, että esim. joulupöytään ei vanhempiasi tarvitse laittaa vierekkäin/ vastapäätä istumaan.
Voisi vielä hieman helpottaa, jos saisitte kutsuttua vaikka niitä muita sukulaisia/ miehen vanhemmat/ sisaruksesi appivanhempia yms mukaan.Itse aikoinaan kutsuin eron jälkeen lapsen 5-vuotissynttäreille niin paljon porukkaa, ettei minun, minun vanhempieni eikä sisarusteni tarvinnut ex- miehelleni puhua kuin tervehdykset. Oltiin nimittäin tuon exän käytöksestä pöyristyneitä. Silti muistan, kuinka lapsi oli onnellinen, kun sai kaikkien rakkaitten kanssa viettää synttäreitään. Siitä se sitten helpottui kaikilla.
Juurikin näin. Aikuiset ovat kykeneviä peittelemään sen muutaman tunnin ajan ne oikeatajatuksensa ja käyttäytymään kohteliaasti. Jos ja kun on lasten edusta kyse. Näin on toimittu meilläkin.
Lapset oikeasti viis veisaa jostain mummosta ja papasta jouluna, kun on serkut ja uudet lahjat siinä. Aivan turha nyt ainakaan lasten takia kärsiä mitään ja teeskennellä juhlatunnelmaa. Mummona tilaisin matkan jonnekkin täysihoitoon koko jouluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä iso koti, vai joutuuko välttämättä ihan lähelle exää?
Ymmärrän jossain määrin äitiäsi. Ero voi olla todella kivuliasta, ja lisäksi te lapset ette todennäköisesti tiedä kaikkia asioita. Tosiasia on kuitenkin, että kuulostaa siltä, että teillä on kohtalaisesti väkeä niin, että esim. joulupöytään ei vanhempiasi tarvitse laittaa vierekkäin/ vastapäätä istumaan.
Voisi vielä hieman helpottaa, jos saisitte kutsuttua vaikka niitä muita sukulaisia/ miehen vanhemmat/ sisaruksesi appivanhempia yms mukaan.Itse aikoinaan kutsuin eron jälkeen lapsen 5-vuotissynttäreille niin paljon porukkaa, ettei minun, minun vanhempieni eikä sisarusteni tarvinnut ex- miehelleni puhua kuin tervehdykset. Oltiin nimittäin tuon exän käytöksestä pöyristyneitä. Silti muistan, kuinka lapsi oli onnellinen, kun sai kaikkien rakkaitten kanssa viettää synttäreitään. Siitä se sitten helpottui kaikilla.
On meillä isot tilat. Täällä pääsee kyllä piiloon ja omaan rauhaan...
En ymmärrä miksi tänne nyt vielä lisääkin väkeä pitäisi kutsua. Meitä on jo muutenkin paljon.
Ymmärrän kyllä jos ei pysty olemaan samassa tilassa, mutta sitten turha valittaa . Voi keksiä muuta mieluisaa tekemistä.
Valitathan sinäkin. Sen sijaan että juttelisit äitisi kanssa, märiset täällä.
No , lähinnä ihmettelen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi yhden päivän vuodessa ajatella lasten riemua
Minä olen eronnut väkivallan vuoksi. Lapselle en syytä ole kertonut, koska isä on häntä kohtaan hyvä. Pitäisikö minun viettää juhlapäivät p a h o i n p i t e l i j ä n i kanssa??
Ei tarvitse. Osa ihmisistä kulkee elämän läpi ilman pahan kosketusta, ja luulevat olevansa oikeutettuja kertomaan kuinka muiden pitäisi käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta oman eron myötä tajusin myös mitä vanhempani ovat kokeneet erotessaan. Ihmiset ei ymmärrä miten hirveää se on kun koko siihen asti ollut elämä yhtäkkiä loppuu.
Jokainen ero on kuitenkin aina omanlaisensa. Kipeä kokemus se itsellekin on ollut ja mullistanut elämän kokonaan. Silti pystyn viettämään jouluni eksän kanssa samassa paikassa vallan mainiosti.
Minä en pysty itkemättä katsomaan edes valokuvia yhteisestä ajasta. Olisikohan meillä kovin hilpeä joulu yhdessä, mitä luulet?
Eihän se varmasti hilpeä ole. On sitä itsekin käyty itkemässä entisen kodin vessassa (eksä asuu meidän entisessä kodissa ja joulut vietetään siellä) Kuitenkin sitä sitten kokoaa itsensä ja kun kumpikin parhaan kykynsä mukaan käyttäytyy asiallisesti, kohteliaasti ja ystävällisesti toista kohtaan, lopuksi on kuitenkin ollut ihan mukavaa joulunviettoa. Me ollaan edelleen mitä suurimmassa määrin perhe vaikka ollaankin erottu. Ja lapset on erityisesti kiittäneet meitä siitä että voidaan olla kaikki yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä iso koti, vai joutuuko välttämättä ihan lähelle exää?
Ymmärrän jossain määrin äitiäsi. Ero voi olla todella kivuliasta, ja lisäksi te lapset ette todennäköisesti tiedä kaikkia asioita. Tosiasia on kuitenkin, että kuulostaa siltä, että teillä on kohtalaisesti väkeä niin, että esim. joulupöytään ei vanhempiasi tarvitse laittaa vierekkäin/ vastapäätä istumaan.
Voisi vielä hieman helpottaa, jos saisitte kutsuttua vaikka niitä muita sukulaisia/ miehen vanhemmat/ sisaruksesi appivanhempia yms mukaan.Itse aikoinaan kutsuin eron jälkeen lapsen 5-vuotissynttäreille niin paljon porukkaa, ettei minun, minun vanhempieni eikä sisarusteni tarvinnut ex- miehelleni puhua kuin tervehdykset. Oltiin nimittäin tuon exän käytöksestä pöyristyneitä. Silti muistan, kuinka lapsi oli onnellinen, kun sai kaikkien rakkaitten kanssa viettää synttäreitään. Siitä se sitten helpottui kaikilla.
On meillä isot tilat. Täällä pääsee kyllä piiloon ja omaan rauhaan...
En ymmärrä miksi tänne nyt vielä lisääkin väkeä pitäisi kutsua. Meitä on jo muutenkin paljon.
Ymmärrän kyllä jos ei pysty olemaan samassa tilassa, mutta sitten turha valittaa . Voi keksiä muuta mieluisaa tekemistä.
Valitathan sinäkin. Sen sijaan että juttelisit äitisi kanssa, märiset täällä.
No , lähinnä ihmettelen
No mitäpä jos soittaisit äidillesi ja kysyisit miksi ajatus yhteisestä joulusta tuntuu hänestä niin vaikealta, niin ei tarvitsisi ihmetellä. Voisit saman tien vaikka pyytää kertomaan millainen se heidän ero ihan todellisuudessa on ollut, kun siitä on jäänyt noin pitkäaikainen paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä iso koti, vai joutuuko välttämättä ihan lähelle exää?
Ymmärrän jossain määrin äitiäsi. Ero voi olla todella kivuliasta, ja lisäksi te lapset ette todennäköisesti tiedä kaikkia asioita. Tosiasia on kuitenkin, että kuulostaa siltä, että teillä on kohtalaisesti väkeä niin, että esim. joulupöytään ei vanhempiasi tarvitse laittaa vierekkäin/ vastapäätä istumaan.
Voisi vielä hieman helpottaa, jos saisitte kutsuttua vaikka niitä muita sukulaisia/ miehen vanhemmat/ sisaruksesi appivanhempia yms mukaan.Itse aikoinaan kutsuin eron jälkeen lapsen 5-vuotissynttäreille niin paljon porukkaa, ettei minun, minun vanhempieni eikä sisarusteni tarvinnut ex- miehelleni puhua kuin tervehdykset. Oltiin nimittäin tuon exän käytöksestä pöyristyneitä. Silti muistan, kuinka lapsi oli onnellinen, kun sai kaikkien rakkaitten kanssa viettää synttäreitään. Siitä se sitten helpottui kaikilla.
On meillä isot tilat. Täällä pääsee kyllä piiloon ja omaan rauhaan...
En ymmärrä miksi tänne nyt vielä lisääkin väkeä pitäisi kutsua. Meitä on jo muutenkin paljon.
Ymmärrän kyllä jos ei pysty olemaan samassa tilassa, mutta sitten turha valittaa . Voi keksiä muuta mieluisaa tekemistä.
Sen vuoksi lisää ihmisiä että se helpottaisi äitiäsi. Ja sitä kautta teitä sisaruksia. Lisäksi jos on muitakin, niin ri ole niin silmiinpistävää se, että joulu muistuttaa esim.jotain onnellista/onnetonta joulua.
Mutta isäntäväkihän sen päättää. Tosiasia kuitenkin on, että jos tekee muutoksia, niin joskus kannattaa pyrkiä tekemään niitä muutoksia mahdollisimman helpoksi kaikille. Ja jos yritätte saada serkusten rakkaat yhteen, niin varmaan serkuksilla niitä rakkaita myös teidän sisarusten puolisoiden suvuissa?
Ja tosiaan ehdotus joka on monella auttanut normalisoimaan tilannetta ajan mittaan. Te tietenkin päätätte ketä kutsutte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta oman eron myötä tajusin myös mitä vanhempani ovat kokeneet erotessaan. Ihmiset ei ymmärrä miten hirveää se on kun koko siihen asti ollut elämä yhtäkkiä loppuu.
Jokainen ero on kuitenkin aina omanlaisensa. Kipeä kokemus se itsellekin on ollut ja mullistanut elämän kokonaan. Silti pystyn viettämään jouluni eksän kanssa samassa paikassa vallan mainiosti.
Minä en pysty itkemättä katsomaan edes valokuvia yhteisestä ajasta. Olisikohan meillä kovin hilpeä joulu yhdessä, mitä luulet?
Eihän se varmasti hilpeä ole. On sitä itsekin käyty itkemässä entisen kodin vessassa (eksä asuu meidän entisessä kodissa ja joulut vietetään siellä) Kuitenkin sitä sitten kokoaa itsensä ja kun kumpikin parhaan kykynsä mukaan käyttäytyy asiallisesti, kohteliaasti ja ystävällisesti toista kohtaan, lopuksi on kuitenkin ollut ihan mukavaa joulunviettoa. Me ollaan edelleen mitä suurimmassa määrin perhe vaikka ollaankin erottu. Ja lapset on erityisesti kiittäneet meitä siitä että voidaan olla kaikki yhdessä.
No itselläni ei ole tuollaista marttyyrihenkeä, että kävisin välillä vessassa itkemässä ja sitten hampaat irvessä joulupöytään teeskentelemään että kivaa on. Mielummin olen koiran kanssa joulun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä iso koti, vai joutuuko välttämättä ihan lähelle exää?
Ymmärrän jossain määrin äitiäsi. Ero voi olla todella kivuliasta, ja lisäksi te lapset ette todennäköisesti tiedä kaikkia asioita. Tosiasia on kuitenkin, että kuulostaa siltä, että teillä on kohtalaisesti väkeä niin, että esim. joulupöytään ei vanhempiasi tarvitse laittaa vierekkäin/ vastapäätä istumaan.
Voisi vielä hieman helpottaa, jos saisitte kutsuttua vaikka niitä muita sukulaisia/ miehen vanhemmat/ sisaruksesi appivanhempia yms mukaan.Itse aikoinaan kutsuin eron jälkeen lapsen 5-vuotissynttäreille niin paljon porukkaa, ettei minun, minun vanhempieni eikä sisarusteni tarvinnut ex- miehelleni puhua kuin tervehdykset. Oltiin nimittäin tuon exän käytöksestä pöyristyneitä. Silti muistan, kuinka lapsi oli onnellinen, kun sai kaikkien rakkaitten kanssa viettää synttäreitään. Siitä se sitten helpottui kaikilla.
On meillä isot tilat. Täällä pääsee kyllä piiloon ja omaan rauhaan...
En ymmärrä miksi tänne nyt vielä lisääkin väkeä pitäisi kutsua. Meitä on jo muutenkin paljon.
Ymmärrän kyllä jos ei pysty olemaan samassa tilassa, mutta sitten turha valittaa . Voi keksiä muuta mieluisaa tekemistä.
Valitathan sinäkin. Sen sijaan että juttelisit äitisi kanssa, märiset täällä.
No , lähinnä ihmettelen
No mitäpä jos soittaisit äidillesi ja kysyisit miksi ajatus yhteisestä joulusta tuntuu hänestä niin vaikealta, niin ei tarvitsisi ihmetellä. Voisit saman tien vaikka pyytää kertomaan millainen se heidän ero ihan todellisuudessa on ollut, kun siitä on jäänyt noin pitkäaikainen paha mieli.
Hän ei vastaa. Ei soittoon eikä viestiin. Ilmoitti vain, ettei tule huomiseen tapaamiseen.
Hän ei vastaa minulle asiallisesti.
Erosta on aikaa 20 vuotta. Ei se varmasti helpoin ollut, mutta viettävät lastenlasten syntymäpäivätkin yhdessä.
Minusta tuntuisi väärältä lapsia kohtaan alkaa jakamaan taas perhettä osa äidille ja osa isälle kun he haluavat olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta oman eron myötä tajusin myös mitä vanhempani ovat kokeneet erotessaan. Ihmiset ei ymmärrä miten hirveää se on kun koko siihen asti ollut elämä yhtäkkiä loppuu.
Jokainen ero on kuitenkin aina omanlaisensa. Kipeä kokemus se itsellekin on ollut ja mullistanut elämän kokonaan. Silti pystyn viettämään jouluni eksän kanssa samassa paikassa vallan mainiosti.
Minä en pysty itkemättä katsomaan edes valokuvia yhteisestä ajasta. Olisikohan meillä kovin hilpeä joulu yhdessä, mitä luulet?
Eihän se varmasti hilpeä ole. On sitä itsekin käyty itkemässä entisen kodin vessassa (eksä asuu meidän entisessä kodissa ja joulut vietetään siellä) Kuitenkin sitä sitten kokoaa itsensä ja kun kumpikin parhaan kykynsä mukaan käyttäytyy asiallisesti, kohteliaasti ja ystävällisesti toista kohtaan, lopuksi on kuitenkin ollut ihan mukavaa joulunviettoa. Me ollaan edelleen mitä suurimmassa määrin perhe vaikka ollaankin erottu. Ja lapset on erityisesti kiittäneet meitä siitä että voidaan olla kaikki yhdessä.
No itselläni ei ole tuollaista marttyyrihenkeä, että kävisin välillä vessassa itkemässä ja sitten hampaat irvessä joulupöytään teeskentelemään että kivaa on. Mielummin olen koiran kanssa joulun.
Kiva siinä katsoa kun exällä uusikin perhe siinä. Vähän ehkä tulisi kolmaspyörä olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä iso koti, vai joutuuko välttämättä ihan lähelle exää?
Ymmärrän jossain määrin äitiäsi. Ero voi olla todella kivuliasta, ja lisäksi te lapset ette todennäköisesti tiedä kaikkia asioita. Tosiasia on kuitenkin, että kuulostaa siltä, että teillä on kohtalaisesti väkeä niin, että esim. joulupöytään ei vanhempiasi tarvitse laittaa vierekkäin/ vastapäätä istumaan.
Voisi vielä hieman helpottaa, jos saisitte kutsuttua vaikka niitä muita sukulaisia/ miehen vanhemmat/ sisaruksesi appivanhempia yms mukaan.Itse aikoinaan kutsuin eron jälkeen lapsen 5-vuotissynttäreille niin paljon porukkaa, ettei minun, minun vanhempieni eikä sisarusteni tarvinnut ex- miehelleni puhua kuin tervehdykset. Oltiin nimittäin tuon exän käytöksestä pöyristyneitä. Silti muistan, kuinka lapsi oli onnellinen, kun sai kaikkien rakkaitten kanssa viettää synttäreitään. Siitä se sitten helpottui kaikilla.
Juurikin näin. Aikuiset ovat kykeneviä peittelemään sen muutaman tunnin ajan ne oikeatajatuksensa ja käyttäytymään kohteliaasti. Jos ja kun on lasten edusta kyse. Näin on toimittu meilläkin.
Olen varma, että me ei ainakaan kaikki oltaisi pystytty käyttäytymään kohteliaasti, jos ei olisi ollut isoa laumaa vieraita :D
Nykyään pystytään ja on ihan hauskaa!
Taitaa olla pieni ongelma yhteinen joulu kun alkaa miettiä mites sitten kun molemmilla on uudet puolisot ja alkaa tulla rippijuhlaa, valmistujaisjuhlia ja häitä. Aika sotkuista on monessa perheessä ja jotain rippijuhlaa on vietetty kahdessa kodissa mutta eipä voi oikein häitä viettää kahteen kertaan kahdessa paikassa...
Kun lapset on aikuisia, niin ei voi odottaa, että jatketaan vuorojuhlia. Jokainen aikuinen määrittelee itse kenen kanssa ja miten juhlansa juhlii, ei aikuisilla ole mitään velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan. Minusta ap:n juhlat kuullostaa kivalle, että kaikki on kutsuttu samaan paikkaan. Pidä juhlat ja anna äidin kiukutella ihan rauhassa. Itse on puolisonsa aikanaan valinnut ja kyllä on kehittymisen ja kasvun paikka jos ei yhtä juhlaa pysty olemaan samassa tilassa keskittyen omiin lapsiin ja lastenlapsiin.