Lue keskustelun säännöt.
Eronneet vanhemmat ja joulu
16.12.2022 |
Vanhempani siis eronneet ja joulut olleet välillä hankalia sen vuoksi ja usein olemme jakautuneet osa isän kanssa ja osa äidin kanssa. Sisaruksia minulla 3 kpl ja lapsemme yhteen laskettuna 8 hlö. Serkukset ilmaisivat tänä jouluna halunsa olla kaikki koolla. Siispä kutsuin jouluksi isäni ja äitini meille sekä minun kolme sisarustani.
Isämme innostui ja haluaa tulla juhlimaan joulua meille. Äitini loukkaantui, että kutsuin myös isäni. Jokainen toki valitsee kuinka jouluaan viettää, mutta nyt hän jo muille sukulaisille katkerana kertoo, että olen kutsunut oman isäni myös jouluna kotiini.
Nyt äitini on niin loukkaantunut, että perui mm. meidän tapaamisen huomiselta.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasta oman eron myötä tajusin myös mitä vanhempani ovat kokeneet erotessaan. Ihmiset ei ymmärrä miten hirveää se on kun koko siihen asti ollut elämä yhtäkkiä loppuu.
Jokainen ero on kuitenkin aina omanlaisensa. Kipeä kokemus se itsellekin on ollut ja mullistanut elämän kokonaan. Silti pystyn viettämään jouluni eksän kanssa samassa paikassa vallan mainiosti.
Minä en pysty itkemättä katsomaan edes valokuvia yhteisestä ajasta. Olisikohan meillä kovin hilpeä joulu yhdessä, mitä luulet?
Eihän se varmasti hilpeä ole. On sitä itsekin käyty itkemässä entisen kodin vessassa (eksä asuu meidän entisessä kodissa ja joulut vietetään siellä) Kuitenkin sitä sitten kokoaa itsensä ja kun kumpikin parhaan kykynsä mukaan käyttäytyy asiallisesti, kohteliaasti ja ystävällisesti toista kohtaan, lopuksi on kuitenkin ollut ihan mukavaa joulunviettoa. Me ollaan edelleen mitä suurimmassa määrin perhe vaikka ollaankin erottu. Ja lapset on erityisesti kiittäneet meitä siitä että voidaan olla kaikki yhdessä.
No itselläni ei ole tuollaista marttyyrihenkeä, että kävisin välillä vessassa itkemässä ja sitten hampaat irvessä joulupöytään teeskentelemään että kivaa on. Mielummin olen koiran kanssa joulun.
Se itkeminen on enempi sellaista haikeutta siitä mitä on ollut. Suruakin toki. Oltiin kuitenkin kauan yhdessä. Mut se itku on minun henkilökohtainen tapa päästää ne yli tulvivat tunteet ulos. Sen jälkeen voi taas rauhoittua ja olla yhdessä perheen kanssa. Ei ole kyse marttyyriudesta, ollaan eksän kans puhuttu asiamme selviksi ja tullaan hyvin toimeen keskenämme. Ihan viihdytäänkin yhdessä.
Mutta tätä mä just tarkoitin alunperin sillä että eroja on erilaisia. Ei tietenkään pidä viettää joulua eksän kanssa jos ero on johtunut väkivallasta tai alkoholismista tms. Mutta jos on ollut kyse jostain ns. normaalimmasta syystä, rakkaus loppui, kasvoimme erillemme tms niin niistä kipeistä tunteista voi päästä yli tai opetella sietämään niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä iso koti, vai joutuuko välttämättä ihan lähelle exää?
Ymmärrän jossain määrin äitiäsi. Ero voi olla todella kivuliasta, ja lisäksi te lapset ette todennäköisesti tiedä kaikkia asioita. Tosiasia on kuitenkin, että kuulostaa siltä, että teillä on kohtalaisesti väkeä niin, että esim. joulupöytään ei vanhempiasi tarvitse laittaa vierekkäin/ vastapäätä istumaan.
Voisi vielä hieman helpottaa, jos saisitte kutsuttua vaikka niitä muita sukulaisia/ miehen vanhemmat/ sisaruksesi appivanhempia yms mukaan.Itse aikoinaan kutsuin eron jälkeen lapsen 5-vuotissynttäreille niin paljon porukkaa, ettei minun, minun vanhempieni eikä sisarusteni tarvinnut ex- miehelleni puhua kuin tervehdykset. Oltiin nimittäin tuon exän käytöksestä pöyristyneitä. Silti muistan, kuinka lapsi oli onnellinen, kun sai kaikkien rakkaitten kanssa viettää synttäreitään. Siitä se sitten helpottui kaikilla.
On meillä isot tilat. Täällä pääsee kyllä piiloon ja omaan rauhaan...
En ymmärrä miksi tänne nyt vielä lisääkin väkeä pitäisi kutsua. Meitä on jo muutenkin paljon.
Ymmärrän kyllä jos ei pysty olemaan samassa tilassa, mutta sitten turha valittaa . Voi keksiä muuta mieluisaa tekemistä.
Valitathan sinäkin. Sen sijaan että juttelisit äitisi kanssa, märiset täällä.
No , lähinnä ihmettelen
No mitäpä jos soittaisit äidillesi ja kysyisit miksi ajatus yhteisestä joulusta tuntuu hänestä niin vaikealta, niin ei tarvitsisi ihmetellä. Voisit saman tien vaikka pyytää kertomaan millainen se heidän ero ihan todellisuudessa on ollut, kun siitä on jäänyt noin pitkäaikainen paha mieli.
Hän ei vastaa. Ei soittoon eikä viestiin. Ilmoitti vain, ettei tule huomiseen tapaamiseen.
Hän ei vastaa minulle asiallisesti.
Erosta on aikaa 20 vuotta. Ei se varmasti helpoin ollut, mutta viettävät lastenlasten syntymäpäivätkin yhdessä.
Minusta tuntuisi väärältä lapsia kohtaan alkaa jakamaan taas perhettä osa äidille ja osa isälle kun he haluavat olla yhdessä.
No älä jaa. Teet niin kuin haluat. Mutta yritä nyt vähän ymmärtää äitiäsikin. Sinulla ei ole pienintäkään yritystä ymmärtää miltä hänestä tuntuu.
No, sanotaanko näin, että taustalla on äitini hankalaa käytöstä muutenkin. Aika moni asia pitäisi miettiä aina niin, miten hänelle on hyvä ja näin on vuosien varrella paljon tehty.
En yksinkertaisesti jaksa enää viettää joulua monena eri päivänä ja tämän olen sanonut suoraan. Äiti ei ole itse esim kutsunut minua esim hänen luokseen toisena päivänä. Lisäksi monet elämässäni tekemäni valinnat eivät ole miellyttäneet häntä. Olen vähän niin kuin samalla oppinut ulos siitä miellyttämisestä häntä kohtaan kaikessa.
No niin, paljastuihan se, kostat äidillesi, eipä ole omena pudonnut kauas puusta. Mietipä miltä tuntuu kun teille tulee ero ja lapset haluavat että juhlit miehesi uuden hempukan kanssa.
Voi kun te äidit joilla on aikuisia lapsia, voisitte antaa teidän nuorien aikuisten perheiden viettää omia jouluja ihan heidän omien perheidensä kesken jos he niin toivovat. Älkää velvoittako heitä ramppaamaan ympäriinsä, siitä on joulurauha kaukana. Oma, nyt jo edesmennyt äitini sekä anoppini molemmat olettivat, että kaikkien joulu on juuri hänen luonaan. Sitä ramppaamista kesti vuosikaudet, nimenomaan lapsiperheillä. Kyllä aikuinen ihminen voi viettää sen joulunsa ihan yksinkin , itsekin teen niin ja suorastaan nautin oikeasta Joulu rauhasta. Lapset saavat luoda omat jouluperinteensä ja rauhoittua omaan kiireisen elämänsä keskellä. Oikein sylettää lukea joitain naistenlehtiä joissa julkkisäidit joilla on monta lasta jo omine puolisoineen, kirjoittavat että on niin "ihanaa kun kaikki tulevat tänne". Siinä kohtaa aina mietin että mitähän niitten lasten puolisoitten vanhemmat miettivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä iso koti, vai joutuuko välttämättä ihan lähelle exää?
Ymmärrän jossain määrin äitiäsi. Ero voi olla todella kivuliasta, ja lisäksi te lapset ette todennäköisesti tiedä kaikkia asioita. Tosiasia on kuitenkin, että kuulostaa siltä, että teillä on kohtalaisesti väkeä niin, että esim. joulupöytään ei vanhempiasi tarvitse laittaa vierekkäin/ vastapäätä istumaan.
Voisi vielä hieman helpottaa, jos saisitte kutsuttua vaikka niitä muita sukulaisia/ miehen vanhemmat/ sisaruksesi appivanhempia yms mukaan.Itse aikoinaan kutsuin eron jälkeen lapsen 5-vuotissynttäreille niin paljon porukkaa, ettei minun, minun vanhempieni eikä sisarusteni tarvinnut ex- miehelleni puhua kuin tervehdykset. Oltiin nimittäin tuon exän käytöksestä pöyristyneitä. Silti muistan, kuinka lapsi oli onnellinen, kun sai kaikkien rakkaitten kanssa viettää synttäreitään. Siitä se sitten helpottui kaikilla.
On meillä isot tilat. Täällä pääsee kyllä piiloon ja omaan rauhaan...
En ymmärrä miksi tänne nyt vielä lisääkin väkeä pitäisi kutsua. Meitä on jo muutenkin paljon.
Ymmärrän kyllä jos ei pysty olemaan samassa tilassa, mutta sitten turha valittaa . Voi keksiä muuta mieluisaa tekemistä.
Valitathan sinäkin. Sen sijaan että juttelisit äitisi kanssa, märiset täällä.
No , lähinnä ihmettelen
No mitäpä jos soittaisit äidillesi ja kysyisit miksi ajatus yhteisestä joulusta tuntuu hänestä niin vaikealta, niin ei tarvitsisi ihmetellä. Voisit saman tien vaikka pyytää kertomaan millainen se heidän ero ihan todellisuudessa on ollut, kun siitä on jäänyt noin pitkäaikainen paha mieli.
Hän ei vastaa. Ei soittoon eikä viestiin. Ilmoitti vain, ettei tule huomiseen tapaamiseen.
Hän ei vastaa minulle asiallisesti.
Erosta on aikaa 20 vuotta. Ei se varmasti helpoin ollut, mutta viettävät lastenlasten syntymäpäivätkin yhdessä.
Minusta tuntuisi väärältä lapsia kohtaan alkaa jakamaan taas perhettä osa äidille ja osa isälle kun he haluavat olla yhdessä.
No älä jaa. Teet niin kuin haluat. Mutta yritä nyt vähän ymmärtää äitiäsikin. Sinulla ei ole pienintäkään yritystä ymmärtää miltä hänestä tuntuu.
No, sanotaanko näin, että taustalla on äitini hankalaa käytöstä muutenkin. Aika moni asia pitäisi miettiä aina niin, miten hänelle on hyvä ja näin on vuosien varrella paljon tehty.
En yksinkertaisesti jaksa enää viettää joulua monena eri päivänä ja tämän olen sanonut suoraan. Äiti ei ole itse esim kutsunut minua esim hänen luokseen toisena päivänä. Lisäksi monet elämässäni tekemäni valinnat eivät ole miellyttäneet häntä. Olen vähän niin kuin samalla oppinut ulos siitä miellyttämisestä häntä kohtaan kaikessa.
Ja niin paljastui provoksi tämäkin hässäkkä. Toivottavasti ap joulusi peruuntuu kokonaan, saat kuolemantaudin ja kuolet jo ennen joulua. Olen kironnut sinut! Nyt!
Tiedän joitain perheitä joissa onnistui. Kaikilla ei onnistu, mutta eihän sille mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kun te äidit joilla on aikuisia lapsia, voisitte antaa teidän nuorien aikuisten perheiden viettää omia jouluja ihan heidän omien perheidensä kesken jos he niin toivovat. Älkää velvoittako heitä ramppaamaan ympäriinsä, siitä on joulurauha kaukana. Oma, nyt jo edesmennyt äitini sekä anoppini molemmat olettivat, että kaikkien joulu on juuri hänen luonaan. Sitä ramppaamista kesti vuosikaudet, nimenomaan lapsiperheillä. Kyllä aikuinen ihminen voi viettää sen joulunsa ihan yksinkin , itsekin teen niin ja suorastaan nautin oikeasta Joulu rauhasta. Lapset saavat luoda omat jouluperinteensä ja rauhoittua omaan kiireisen elämänsä keskellä. Oikein sylettää lukea joitain naistenlehtiä joissa julkkisäidit joilla on monta lasta jo omine puolisoineen, kirjoittavat että on niin "ihanaa kun kaikki tulevat tänne". Siinä kohtaa aina mietin että mitähän niitten lasten puolisoitten vanhemmat miettivät.
Aivan! Samaa ihmettelen aina. Tämäkin keskustelu on ainostaan apn ja apn sisarusten ja apn vanhempien vuosia kestäneestä joulun vietosta! Näin meillä tehdään ja viis veisataan puolisoiden lapsuuden perheistä. Tyttärien äidit sanelee miten joulut vietetään aikuisenakin! Ainoa oikea joulu, perinteet vuodesta toiseen, aina lapset ja lapsetlapset tulee jouluksi kotiin - löpinät, toiset isovanhemmat ei kuulu kuvioon mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun te äidit joilla on aikuisia lapsia, voisitte antaa teidän nuorien aikuisten perheiden viettää omia jouluja ihan heidän omien perheidensä kesken jos he niin toivovat. Älkää velvoittako heitä ramppaamaan ympäriinsä, siitä on joulurauha kaukana. Oma, nyt jo edesmennyt äitini sekä anoppini molemmat olettivat, että kaikkien joulu on juuri hänen luonaan. Sitä ramppaamista kesti vuosikaudet, nimenomaan lapsiperheillä. Kyllä aikuinen ihminen voi viettää sen joulunsa ihan yksinkin , itsekin teen niin ja suorastaan nautin oikeasta Joulu rauhasta. Lapset saavat luoda omat jouluperinteensä ja rauhoittua omaan kiireisen elämänsä keskellä. Oikein sylettää lukea joitain naistenlehtiä joissa julkkisäidit joilla on monta lasta jo omine puolisoineen, kirjoittavat että on niin "ihanaa kun kaikki tulevat tänne". Siinä kohtaa aina mietin että mitähän niitten lasten puolisoitten vanhemmat miettivät.
Minulla on aikuisia lapsia, ja on itsestään selvää että saavat viettää joulunsa niin kuin tahtovat. Enhän voi olettaa että kaikki viettävät joulunsa meillä aina ja ikuisesti. Onhan heidän puolisoillaankin vanhemmat. Ja ehkä jossain vaiheessa haluavat luoda omat jouluperinteensä ja viettää joulunsa omissa kodeissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhempien eroon liittyy minkäänlaista väkivaltaa tai esim törkeä pettäminen (jokainen määritelkööt sen itse) tai esim aiheettomia lasuilmoituksia, niin sitten ymmärrän etteivät vanhempasi ehkä mahdu vieläkään samaan pöytään. Itse erosin tänä vuonna ja me vietämme joulun yhdessä exäni kanssa sekä alle kouluikäisten lastemme. Toki meidän erossamme ei ollut draamaa vaikka kipeä asia onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun te äidit joilla on aikuisia lapsia, voisitte antaa teidän nuorien aikuisten perheiden viettää omia jouluja ihan heidän omien perheidensä kesken jos he niin toivovat. Älkää velvoittako heitä ramppaamaan ympäriinsä, siitä on joulurauha kaukana. Oma, nyt jo edesmennyt äitini sekä anoppini molemmat olettivat, että kaikkien joulu on juuri hänen luonaan. Sitä ramppaamista kesti vuosikaudet, nimenomaan lapsiperheillä. Kyllä aikuinen ihminen voi viettää sen joulunsa ihan yksinkin , itsekin teen niin ja suorastaan nautin oikeasta Joulu rauhasta. Lapset saavat luoda omat jouluperinteensä ja rauhoittua omaan kiireisen elämänsä keskellä. Oikein sylettää lukea joitain naistenlehtiä joissa julkkisäidit joilla on monta lasta jo omine puolisoineen, kirjoittavat että on niin "ihanaa kun kaikki tulevat tänne". Siinä kohtaa aina mietin että mitähän niitten lasten puolisoitten vanhemmat miettivät.
Minulla on aikuisia lapsia, ja on itsestään selvää että saavat viettää joulunsa niin kuin tahtovat. Enhän voi olettaa että kaikki viettävät joulunsa meillä aina ja ikuisesti. Onhan heidän puolisoillaankin vanhemmat. Ja ehkä jossain vaiheessa haluavat luoda omat jouluperinteensä ja viettää joulunsa omissa kodeissaan.
Olen itse eroperheestä ja jouluisin saatettiin kiertää saman päivän aikana jopa 3 kyläpaikkaa. Kun omat lapseni syntyi, ilmoitin, etten halua totuttaa heitä siihen, että jouluna riepotellaan eri paikkoihin. Kaikki otti asian hyvin, paitsi eräs sukulainen
Kun tätä lukee niin ei tytärkään kyllä kovin hyvin tunteitaan sanoita, lähinnä vihan kautta lähestyy.
Mutta sellaistahan se on, niin tytär kuin äitikin näkevät vain sen oman puolensa asiasta.