Miesystävän pienet lapset joka toinen viikonloppu
Miesystävälläni on kaksi pientä lasta, alle kouluikäisiä. Lapset ovat hänen luona joka toinen viikonloppu pitkän viikonlopun (4pv). Olemme seurustelleet noin 1,5v ja tapasin lapset ensimmäisen kerran noin vuoden seurustelun jälkeen. Alkuun tapasin lapsia noin joka toinen kerta kun he olivat mieheni luona, pikkuhiljaa useammin ja nykyään olen mieheni luona melkeinpä joka kerta kun lapsetkin. Miesystäväni on toivonut, että minä olisin mahdollisimman paljon heidän kanssa, jotta tutustuisin lasten kanssa paremmin. Hän ei yritä sysätä yhtään minulle vastuuta lapsista tai kotitöistä vaan todellakin haluaa minun olevan mukana sen takia että tutustuisin lapsiin paremmin.
Lapset ovat kivoja ja hyvinkäyttäytyviä ja pidän heistä. Olen kuitenkin huomannut, etten nauti niistä viikonlopuista, kun lapset ovat mieheni luona. Minulla on kuormittava työ ja haluaisin viikonloppuisin nukkua, rentoutua rauhassa ja tehdä kaikkia asioita, joista nautin ilman, että lapset pitää koko ajan ottaa huomioon ja leikkiä heidän kanssa jne. Lapset ovat niin pieniä, että vaativat todella paljon koko ajan.
Jäisin mieluusti lapsiviikonloppuina yksin omaan kotiini, mutta mies on selkeästi pettynyt jos teen niin, joten koen painetta olla mukana lapsiviikonloppuina. Olen myös miettinyt, että onko suhteellamme tulevaisuutta, koska minulle on tärkeää, että muutamme jossain vaiheessa yhteen. Tiedän, ettei se ole pakollista ja seurustella voisi näinkin, mutta tuo on se, mitä haluan parisuhteelta. Ja niin haluaa mieskin. Mutta silloin joutuisin viettämään aina joka toisen viikonlopun miehen lasten kanssa ja se hirvittää.
Lapsiviikonloput ahdistaa kerta kerralta enemmän. Mies on kaikinpuolin hyvä ja ihana mies, paras tapaamani ja haluamme samoja asioita elämältä. En haluaisi erota, mutta se on pyörinyt paljon mielessä viime aikoina. Vertaistukea? Mielipiteitä?
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
[Kerrotko vielä miten voin miehenä väkisin olla lapseni äidin kanssa yhdessä jos hän ei sitä itse halua vaan haluaa erota minusta?
Miten ex-vaimosi perusteli haluaan erota?
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina hälytyskellot päälle, kun pikkulasten isä on eronnut.
Olen samaa mieltä. Enkä edes omasta mielestäni ole mitenkään konservatiivinen tai vanhanaikainen, mutta onhan se vähän outoa, että ensin hankitaan pari lasta pienellä ikäerolla ja sitten erotaan.
Minäkin kerran kävin Tinder-treffeillä nelikymppisen miehen kanssa, jolla oli 11- ja 3-vuotiaat lapset. Minä tietenkin kuvittelin, että lapsilla on sama äiti. Sitten paljastuikin, että heillä on eri äidit, eli mies on siis kahdesti eronnut lapsen ollessa pieni. Sellainen ei herätä luottamusta. Kaiken huipuksi mies kertoi, että hän haaveilee vielä lisää lapsista, että ihannelapsiluku on neljä lasta. Jos hän kerta noin paljon tykkää lapsista, niin varmasti hänelle löytyy joku toinen yh-mutsi.
Yh-mutsi on todennäköisesti kantapään kautta oppinut, ettei noihin kannata koskea.
Huomasin 23v sitten olevani raskaana ja päätin pitää lapsen. Olin yh koko ajan. En ole oppinut mitään tuollaisia, vaan 34 vuotiaana löysin nykyisen aviomieheni. Ei jokainen yh ole joku miehen ku
settama ja pinkit lasit päässään isäehokasta jäljestänyt tampio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, että kuinka täällä meuhkataan, että kannattaa varoa miestä, joka on eronnut lasten ollessa pieniä. Itsellä tulee heti mieleen pari tällaista eronnutta pariskuntaa ja molemmissa tapauksissa nainen oli se, joka enemmän eroa halusi. Toinen jopa oli jo uusissa naimisissa ennen kuin nuorempi lapsista oli kouluikäinen.
Tottakai se on nainen, joka haluaa sitä eroa. Siksi, että mies pitää lasten jälkeen naista kotiorjanaan, kontrolloi naisen tekemisiä ja menemisiä, haukkuu, lyttää jne., koska luulee, että nainen on nalkissa lasten myötä ja naista voisi kohdella miten vain.
Esim. mun exäni haukkui mut ennen työhaastattelua, eikä hänen mielestään mun olisi kannattanut mennä koko haastatteluun. Aloitti hirveän riidan, jos halusin kaverin kanssa kahville, vaikka olin koko kuukauden ollut kotona ja lasten kanssa. Laittoi telkkarista äänet täysille, jos olin puhelimessa ja vaikka mitä muuta sairasta. Miehellä itsellään sai kuitenkin menoja jne. Lopulta alkoi jo fyysinenkin väkivalta.
Että joo, minä halusin erota, kun lapset oli pieniä ja erosinkin. Nyt se exäni viikonloppuisänä metsästää uusia uhreja ja voisin hyvin kuvitella, että painostaisi uutta naistaan olemaan kanssaan lapsiviikonloput, koska ei kestä sitä, että nainen on menoillaan ja hän lasten kanssa.
Pitäisi VÄHÄN katsoa kenen kanssa niitä lapsia on pakko vääntää. Hyi hele.
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[Kerrotko vielä miten voin miehenä väkisin olla lapseni äidin kanssa yhdessä jos hän ei sitä itse halua vaan haluaa erota minusta?
Miten ex-vaimosi perusteli haluaan erota?
Vastaa nyt vain kysymykseen.
Kun aloitimme seurustelun mieheni kanssa hänen lapsensa olivat meillä joka toinen viikonloppu. Nyt olemme olleet yhdessä 8 vuotta ja nyt teini-ikään tulleet lapset ovat muuttaneet meille lähes kokonaan. Äidillään eivät enää juurikaan edes käy. Teilläkin voi tällaiseen mennä, joten mieti tarkkaan oletko siihen valmis.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[Kerrotko vielä miten voin miehenä väkisin olla lapseni äidin kanssa yhdessä jos hän ei sitä itse halua vaan haluaa erota minusta?
Miten ex-vaimosi perusteli haluaan erota?
Vastaa nyt vain kysymykseen.
Katso itse peiliin.
Mammat ei vaan kestä että joku on saanut hyvän miehen. Sisko eroamiskehoituksia tulee jatkuvasti. Ap voisi vaan yksinkertaisesti sanoa, että haluaa olla yksin välillä. Sehän on tietenkin ihan mahdottomuus olla rehellinen kun voi kirjoittaa tänne ja valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Mammat ei vaan kestä että joku on saanut hyvän miehen. Sisko eroamiskehoituksia tulee jatkuvasti. Ap voisi vaan yksinkertaisesti sanoa, että haluaa olla yksin välillä. Sehän on tietenkin ihan mahdottomuus olla rehellinen kun voi kirjoittaa tänne ja valittaa.
Itsehän ap otti puheeksi, että hän haliaisi joskus muuttaa yhteen ja saada yhteisen lapsen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, että kuinka täällä meuhkataan, että kannattaa varoa miestä, joka on eronnut lasten ollessa pieniä. Itsellä tulee heti mieleen pari tällaista eronnutta pariskuntaa ja molemmissa tapauksissa nainen oli se, joka enemmän eroa halusi. Toinen jopa oli jo uusissa naimisissa ennen kuin nuorempi lapsista oli kouluikäinen.
Tottakai se on nainen, joka haluaa sitä eroa. Siksi, että mies pitää lasten jälkeen naista kotiorjanaan, kontrolloi naisen tekemisiä ja menemisiä, haukkuu, lyttää jne., koska luulee, että nainen on nalkissa lasten myötä ja naista voisi kohdella miten vain.
Esim. mun exäni haukkui mut ennen työhaastattelua, eikä hänen mielestään mun olisi kannattanut mennä koko haastatteluun. Aloitti hirveän riidan, jos halusin kaverin kanssa kahville, vaikka olin koko kuukauden ollut kotona ja lasten kanssa. Laittoi telkkarista äänet täysille, jos olin puhelimessa ja vaikka mitä muuta sairasta. Miehellä itsellään sai kuitenkin menoja jne. Lopulta alkoi jo fyysinenkin väkivalta.
Että joo, minä halusin erota, kun lapset oli pieniä ja erosinkin. Nyt se exäni viikonloppuisänä metsästää uusia uhreja ja voisin hyvin kuvitella, että painostaisi uutta naistaan olemaan kanssaan lapsiviikonloput, koska ei kestä sitä, että nainen on menoillaan ja hän lasten kanssa.
Pitäisi VÄHÄN katsoa kenen kanssa niitä lapsia on pakko vääntää. Hyi hele.
Niin, mitään tuollaistahan ei ollut ennen lapsia ja olimme neljä vuotta yhdessä ennen ensimmäistä lasta. Meno muuttui täysin lasten tultua kuvioon ja ensimmäisen kohdalla vielä meni ns. ajattelemattomuuden piikkiin. Tokan jälkeen ei enää ja toki ne jutut paheni kokoajan.
Ennen lapsia mies oli siis hyvinkin kannustava ja elämä oli tosi meneväistä (sekä omia menoja että yhteistä menemistä). Lasten jälkeen vasta alkoi tuo kontrollointi.
Ja mies siis korkeakoulutettu, hyvässä työssä, aktiivinen harrastaja. Että ihan vaan, että osaatte naiset varoa näitä. Sille on aina syy, miksi se pikkulasten äiti haluaa sen miehen ulos siitä elämästä, eikä sitä syytä ensimmäisten vuosien aikaan heti huomaa.
Pikkulapsivaihe on rankka, eli kukaan ei muuten vaan halua jäädä siinä vaiheessa yksin sitä arkea pyörittämään. Se mies on todennäköisesti oikeasti paha tai vähintään rasite, jos nainen haluaa erota tuolloin.
Entä ap jos viettäisit vain osan miehen lapsiviikonlopusta heidän kanssaan? Mukavatkin lapset on kuormittavia varsinkin jos on vähän introvertimpi ihminen itse. 4 päivää on paljon, eikö vähempi riittäisi? Näin pysyisit tuttuna lapsille, mutta et kuormittuisi liikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina hälytyskellot päälle, kun pikkulasten isä on eronnut.
Olen samaa mieltä. Enkä edes omasta mielestäni ole mitenkään konservatiivinen tai vanhanaikainen, mutta onhan se vähän outoa, että ensin hankitaan pari lasta pienellä ikäerolla ja sitten erotaan.
Minäkin kerran kävin Tinder-treffeillä nelikymppisen miehen kanssa, jolla oli 11- ja 3-vuotiaat lapset. Minä tietenkin kuvittelin, että lapsilla on sama äiti. Sitten paljastuikin, että heillä on eri äidit, eli mies on siis kahdesti eronnut lapsen ollessa pieni. Sellainen ei herätä luottamusta. Kaiken huipuksi mies kertoi, että hän haaveilee vielä lisää lapsista, että ihannelapsiluku on neljä lasta. Jos hän kerta noin paljon tykkää lapsista, niin varmasti hänelle löytyy joku toinen yh-mutsi.
Minun aviomieheni on eronnut kahdesti. Molemmilla kerroilla kuopus on ollut reilu 1 v.
Me olemme olleet naimisissa 10 v. Tänä aikana olen oppinut, että mies on aviomiehenä täysi timantti. No, ei nyt maailman siistein, mutta se, että kannan hänen jäljiltä vaatteita pyykkikoriin on pieni hinta kaikesta muusta.
Oletan, että hän oli erilainen ihminen ensimmäisessä liitossaan, nuori kun oli. He erosivat yhteistuumin, koska elo oli jatkuvaa riitelyä.
Mutta oletan, että hän oli kakkosliitossa jo samanlainen kuin minun kanssani. Siinä nainen heitti hänet pihalle.
Anyway, haluan vain sanoa tällä kokemuksella, ettei kaksi eroa tarkoita välttämättä mitään.
Onko sulla lapsia tuon miehen kanssa? Ehkä se pointti onkin se, että perusarjessa mies on ok, mutta ei sopeudu poikkeustilanteisiin, kuten vauvavuosiin, jolloin nukutaan tunnin pätkiä kuukausitolkulla, toisen tulot romahtaa jne. Ehkä hän ei ymmärrä muutoksia, eli sitä kun toinen ei ole voimissaan jne. Toivottavasti et esim. sairastu vakavasti, koska se voisi tilanteena vastata vauvavuotta.
Ei ole. Minulla on omia, nyt jo aikuisia lapsia.
Hyvä huomio tuo vauvavuosi, mutta käsittääkseni mies on aina tehnyt paljon töitä. Heillä oli sopimus, että hän tienaa ja nainen hoitaa kodin. Olemme siis jo vähän vanhempia. Eli miestä ei ole vauvavuosi varmaankaan häirinnyt, mutta toki naista varmasti on. Mutta silloin mies on palkannut lastenhoitajan.
Ja olen nähnyt miehen stressaavissa tilanteissa, tiedän kyllä, että hän sulkeutuu silloin ja tulee luolastaan myöhemmin ulos. Ja meille on tapahtunut todella vaikeita asioista tässä vuosien varrella. Minun lapseni sairastui vakavasti ja melkein kuoli. Olen nähnyt, kuinka hän tukee minua. Minä nukun vaihdevuosien takia todella huonosti, ja hermot riekaleina. Näen, miten mies sopeuttaa omaa toimintaansa tämän edessä.
Tuo mies on peruskallio, jota mikään ei horjuta. Hän on se, joka antaa muille. Ja hän sopii asioita, eli työnjako edellisen puolison kanssa on varmasti käyty läpi. Vaikea uskoa, että mies olisi ollut erilainen edellisessä liitossa.
Olen uusperheellinen, molemmilla on omia lapsia, ja minulle sattuu silmään yksi juttu aloituksessa: miehen vaatiminen.
Vaatimukset tappavat rakkauden. Siksi toiselta ei saisi ikinä vaatia tuollaisia asioita. Oman toiveensa saa tietty esittää, ja sen jälkeen toiselle on jätettävä vapaa tahto. Ja hyväksyttävä se, mitä toimen päättää.
Uusperheet tuhoutuvat kahdesta syystä: mies ei kanna hoito-, kasvatus tai viihdytysvastuutaan omista lapsistaan, vaan yrittää sysätä sen äitipuolen harteille. Lopulta äitipuoli uupuu tähän. Tai toinen syy on se, että mies (kumpi vain) antaa eksänsä hyppiä nenille, eikä aseta tälle rajoja.
Sun ap pitää nyt aloittaa ahkera vieroittaminen. Ei isän ole mikään pakko nähdä lapsiaan. Jos hän haluaa ihan väkisin niin ne tapaamiset voi hoitaa vaikka paikallisella ABC:llä (on muuten sossun suosittelema ratkaisu, uskokaa tai älkää!).
Eli aloitapa nyt muksujen kyykyttäminen niin ei kauaa mene että ne haluaa jäädä äidin luo, jolloin miehesi on taas vapaa.
Eipä tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin erota.
Olen vihreänä kateellisena tilanteestasi. Mistä tuollaisia miehiä löytää??? Minä olen jo 37v ikäni vaan uraani ja opiskeluun panostanut nainen, joka on saanut loppuelämän edestä makoilla viikonloppuisin tyhjässä, hiljaisessa asunnossa.
Ikää on nyt jo niin paljon, ettei omia lapsia enää todennäköisesti ole mahdollista saada. Antaisin mitä vain, että löytäisin tuollaisen tasapainoisen, fiksun, huolehtivaisen ja huomioon ottavan miehen kenen kanssa saisin jakaa lasten touhuja. Ja mikä vielä parasta; edelleen arjessa jäisi tosi paljon pelkkää aikuisten aikaa.
Etenkin näin jouluna taas huomaa miten äärimmäisen tyhjä ja turha koko juhla on kun ei ole perhettä. Todennäköisesti viimeistelen väistöskirjaani kaikki pyhät. Onhan minullakin ulkoisesti katsoen aika mukava elämä ja tiedän olevani monessa etuoikeutettu. Mutta tyhjää tämä on, ei mahda minkään.
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheellinen, molemmilla on omia lapsia, ja minulle sattuu silmään yksi juttu aloituksessa: miehen vaatiminen.
Vaatimukset tappavat rakkauden. Siksi toiselta ei saisi ikinä vaatia tuollaisia asioita. Oman toiveensa saa tietty esittää, ja sen jälkeen toiselle on jätettävä vapaa tahto. Ja hyväksyttävä se, mitä toimen päättää.
Uusperheet tuhoutuvat kahdesta syystä: mies ei kanna hoito-, kasvatus tai viihdytysvastuutaan omista lapsistaan, vaan yrittää sysätä sen äitipuolen harteille. Lopulta äitipuoli uupuu tähän. Tai toinen syy on se, että mies (kumpi vain) antaa eksänsä hyppiä nenille, eikä aseta tälle rajoja.
Tämä. Tuo mies on todennäköisesti kontrolloiva ja manipuloiva ja loukkaantuminen siitä, että toinen ei aina halua olla mukana, kun mies on lastensa kanssa, on todella hälyttävä merkki. Vuosien saatossa, kun ollaan jo naimisissa ja ehkä yhteinenkin lapsi, ap:lla ei saa olla enää mitään omaa tahtoa.
Lähisuhdeväkivallan kaava lähtee juuri tuollaisista pienistä painostuksista jne. liikkeelle. Siis sellaisista asioista, joita ei alkuun edes pidä niin pahana.
Mitähän miehen ex kertoisi heidän eronsa syyksi (mies tuskin kertoo totuutta, jos totuus on, että mies harjoittaa vähintään henkistä väkivaltaa)?
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheellinen, molemmilla on omia lapsia, ja minulle sattuu silmään yksi juttu aloituksessa: miehen vaatiminen.
Vaatimukset tappavat rakkauden. Siksi toiselta ei saisi ikinä vaatia tuollaisia asioita. Oman toiveensa saa tietty esittää, ja sen jälkeen toiselle on jätettävä vapaa tahto. Ja hyväksyttävä se, mitä toimen päättää.
Uusperheet tuhoutuvat kahdesta syystä: mies ei kanna hoito-, kasvatus tai viihdytysvastuutaan omista lapsistaan, vaan yrittää sysätä sen äitipuolen harteille. Lopulta äitipuoli uupuu tähän. Tai toinen syy on se, että mies (kumpi vain) antaa eksänsä hyppiä nenille, eikä aseta tälle rajoja.
Mä en ihan rehellisesti edes ymmärrä, että mitä tuolla exän nenille hyppimisellä tarkoitetaan näissä viikonloppuisätapauksissa. Se exähän pyörittää sen koko lapsiarjen yksin (ja ne on sen miehenkin lapsia!), ja vielä se lapsiaan pari viikonloppua kuukaudessa tapaava mies tai miehen uusi puoliso kehtaa valittaa jostain nenille hyppimisestä.
Meillä lapset on isällään n. 5pvä/kk, eli todella vähän. Kerran minä myöhästyin bussista ja tulin 5min myöhässä kotiin, kun lasten isä oli tulossa tuomaan lapsia. Sain osakseni hirveän ryöpyn siitä, kuinka minulle pitää asettaa rajat. Ja tämä oli siis vain yksi kerta ja lähetin jo 45min aikaisemmin viestin, että olen vähän myöhässä, mutta tulossa kyllä (kun olin bussissa).
Että miehellä on about 25 lapsivapaata päivää kuukaudessa ja minulla 5, mutta jos kerran myöhästyy ja vielä siitä ilmoittaa, niin heti alkaa tämä paasaus, että exälle pitää asettaa rajat! Mitä ihmettä?!
Jos hoitaisi edes puolet ajasta lapsia, niin vois olla vara sanoa, mutta tällä suhdeluvulla ei kyllä 5minuutin venymisestä voisi valittaa.
Ja kun niin kliseisesti heti lähti nämä pitää asettaa rajat -sanat, niin varmaan muille paasaa juuri tuollaisia juttuja. Säälittävä mulqvisti. Halusi lapsia, ihan yrittämällä niitä yritettiin (olimme naimisissa), mutta nyt ihan maksimi, mitä voi lapsia ottaa, on se 5vrk/kk ja yhtään ei siitä saa venyä.
Emme ole tekemisissä muuten kuin pakolliset, eikä lasten isä edes soittele lapsille koskaan (vanhemmalla on omakin puhelin), vaikka näkee heitä niin vähän. En tiedä exän elämästä mitään, eikä voisi vähempää kiinnostaa, eli todellakaan emme häntä tai hänen elämää mitenkään häiritse. Nytkin hän on jossain reissussa ja laittoi vaan viestin, ettei ota lapsia isäviikonloppunaan (eli hän voi olla ottamatta lapsia ollenkaan, mutta minä tarvitsen rajat, jos myöhästyn 5min).
Onnea vaan uudelle naiselle, siinähän paasaatte rajojen asettamisesta ja demonisoitte lasten äitiä. Jepjep.
Suhde sisältää nyt jo niin paljon pakottavaa kontrollia , manipulointia ja valhetta, että pahaa tekee. Ap valehtelee itselleen ja miestä miellyttääkseen myös tälle. Ei tämä mies ole hyvä vaan näyttää merkkejä väkivallasta, joka on tulossa. Ap on rajaton ja sopii uhriksi, kun ei uskalla sanoa mitä haluaa. Lapsiviikonloput pelasti sinut, harmi ettei exällä ollut sitä mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheellinen, molemmilla on omia lapsia, ja minulle sattuu silmään yksi juttu aloituksessa: miehen vaatiminen.
Vaatimukset tappavat rakkauden. Siksi toiselta ei saisi ikinä vaatia tuollaisia asioita. Oman toiveensa saa tietty esittää, ja sen jälkeen toiselle on jätettävä vapaa tahto. Ja hyväksyttävä se, mitä toimen päättää.
Uusperheet tuhoutuvat kahdesta syystä: mies ei kanna hoito-, kasvatus tai viihdytysvastuutaan omista lapsistaan, vaan yrittää sysätä sen äitipuolen harteille. Lopulta äitipuoli uupuu tähän. Tai toinen syy on se, että mies (kumpi vain) antaa eksänsä hyppiä nenille, eikä aseta tälle rajoja.
Mä en ihan rehellisesti edes ymmärrä, että mitä tuolla exän nenille hyppimisellä tarkoitetaan näissä viikonloppuisätapauksissa. Se exähän pyörittää sen koko lapsiarjen yksin (ja ne on sen miehenkin lapsia!), ja vielä se lapsiaan pari viikonloppua kuukaudessa tapaava mies tai miehen uusi puoliso kehtaa valittaa jostain nenille hyppimisestä.
Meillä lapset on isällään n. 5pvä/kk, eli todella vähän. Kerran minä myöhästyin bussista ja tulin 5min myöhässä kotiin, kun lasten isä oli tulossa tuomaan lapsia. Sain osakseni hirveän ryöpyn siitä, kuinka minulle pitää asettaa rajat. Ja tämä oli siis vain yksi kerta ja lähetin jo 45min aikaisemmin viestin, että olen vähän myöhässä, mutta tulossa kyllä (kun olin bussissa).
Että miehellä on about 25 lapsivapaata päivää kuukaudessa ja minulla 5, mutta jos kerran myöhästyy ja vielä siitä ilmoittaa, niin heti alkaa tämä paasaus, että exälle pitää asettaa rajat! Mitä ihmettä?!
Jos hoitaisi edes puolet ajasta lapsia, niin vois olla vara sanoa, mutta tällä suhdeluvulla ei kyllä 5minuutin venymisestä voisi valittaa.Ja kun niin kliseisesti heti lähti nämä pitää asettaa rajat -sanat, niin varmaan muille paasaa juuri tuollaisia juttuja. Säälittävä mulqvisti. Halusi lapsia, ihan yrittämällä niitä yritettiin (olimme naimisissa), mutta nyt ihan maksimi, mitä voi lapsia ottaa, on se 5vrk/kk ja yhtään ei siitä saa venyä.
Emme ole tekemisissä muuten kuin pakolliset, eikä lasten isä edes soittele lapsille koskaan (vanhemmalla on omakin puhelin), vaikka näkee heitä niin vähän. En tiedä exän elämästä mitään, eikä voisi vähempää kiinnostaa, eli todellakaan emme häntä tai hänen elämää mitenkään häiritse. Nytkin hän on jossain reissussa ja laittoi vaan viestin, ettei ota lapsia isäviikonloppunaan (eli hän voi olla ottamatta lapsia ollenkaan, mutta minä tarvitsen rajat, jos myöhästyn 5min).
Onnea vaan uudelle naiselle, siinähän paasaatte rajojen asettamisesta ja demonisoitte lasten äitiä. Jepjep.
Kerron sinulle esimerkin kaveristani. Näin on helpointa kertoa, millainen on mies, joka ei aseta rajoja.
Lasten äiti lähettää lapset tunnin varoitusajalla. Minä päivänä hyvänsä. Ei noudata tapaamissopimusta. Samoin hän voi muuttaa lasten lähtöpäivää milloin hyvänsä. Edes teineille ei kerro näitä asioita etukäteen. Miehellä ei ole mitään mahdollisuutta suunnitella kesälomaansa sinne, minne itse haluaa. Koska lasten äiti.
Tämän vuoksi miehen pitää elää elämänsä stand by. Yksikään tyttöystävä ei tuollaisen lähde mukaan kokeakseen, että miehelle on tärkeintä se, mitä eksä haluaa, seuraavaksi tärkeintä on se, mitä lapset haluaa. Tyttöystävän paikka on vasta koiran jälkeen.
Av:lta saa myös lukea miehistä, jotka korjaavat eksänsä tietokoneita ja autoja. Kaiken edellä olevan lisäksi.
Kerrotko vielä miten voin miehenä väkisin olla lapseni äidin kanssa yhdessä jos hän ei sitä itse halua vaan haluaa erota minusta?