Lue keskustelun säännöt.
Miesystävän pienet lapset joka toinen viikonloppu
Nainen 31 v
16.12.2022 |
Miesystävälläni on kaksi pientä lasta, alle kouluikäisiä. Lapset ovat hänen luona joka toinen viikonloppu pitkän viikonlopun (4pv). Olemme seurustelleet noin 1,5v ja tapasin lapset ensimmäisen kerran noin vuoden seurustelun jälkeen. Alkuun tapasin lapsia noin joka toinen kerta kun he olivat mieheni luona, pikkuhiljaa useammin ja nykyään olen mieheni luona melkeinpä joka kerta kun lapsetkin. Miesystäväni on toivonut, että minä olisin mahdollisimman paljon heidän kanssa, jotta tutustuisin lasten kanssa paremmin. Hän ei yritä sysätä yhtään minulle vastuuta lapsista tai kotitöistä vaan todellakin haluaa minun olevan mukana sen takia että tutustuisin lapsiin paremmin.
Lapset ovat kivoja ja hyvinkäyttäytyviä ja pidän heistä. Olen kuitenkin huomannut, etten nauti niistä viikonlopuista, kun lapset ovat mieheni luona. Minulla on kuormittava työ ja haluaisin viikonloppuisin nukkua, rentoutua rauhassa ja tehdä kaikkia asioita, joista nautin ilman, että lapset pitää koko ajan ottaa huomioon ja leikkiä heidän kanssa jne. Lapset ovat niin pieniä, että vaativat todella paljon koko ajan.
Jäisin mieluusti lapsiviikonloppuina yksin omaan kotiini, mutta mies on selkeästi pettynyt jos teen niin, joten koen painetta olla mukana lapsiviikonloppuina. Olen myös miettinyt, että onko suhteellamme tulevaisuutta, koska minulle on tärkeää, että muutamme jossain vaiheessa yhteen. Tiedän, ettei se ole pakollista ja seurustella voisi näinkin, mutta tuo on se, mitä haluan parisuhteelta. Ja niin haluaa mieskin. Mutta silloin joutuisin viettämään aina joka toisen viikonlopun miehen lasten kanssa ja se hirvittää.
Lapsiviikonloput ahdistaa kerta kerralta enemmän. Mies on kaikinpuolin hyvä ja ihana mies, paras tapaamani ja haluamme samoja asioita elämältä. En haluaisi erota, mutta se on pyörinyt paljon mielessä viime aikoina. Vertaistukea? Mielipiteitä?
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheellinen, molemmilla on omia lapsia, ja minulle sattuu silmään yksi juttu aloituksessa: miehen vaatiminen.
Vaatimukset tappavat rakkauden. Siksi toiselta ei saisi ikinä vaatia tuollaisia asioita. Oman toiveensa saa tietty esittää, ja sen jälkeen toiselle on jätettävä vapaa tahto. Ja hyväksyttävä se, mitä toimen päättää.
Uusperheet tuhoutuvat kahdesta syystä: mies ei kanna hoito-, kasvatus tai viihdytysvastuutaan omista lapsistaan, vaan yrittää sysätä sen äitipuolen harteille. Lopulta äitipuoli uupuu tähän. Tai toinen syy on se, että mies (kumpi vain) antaa eksänsä hyppiä nenille, eikä aseta tälle rajoja.
Mä en ihan rehellisesti edes ymmärrä, että mitä tuolla exän nenille hyppimisellä tarkoitetaan näissä viikonloppuisätapauksissa. Se exähän pyörittää sen koko lapsiarjen yksin (ja ne on sen miehenkin lapsia!), ja vielä se lapsiaan pari viikonloppua kuukaudessa tapaava mies tai miehen uusi puoliso kehtaa valittaa jostain nenille hyppimisestä.
Meillä lapset on isällään n. 5pvä/kk, eli todella vähän. Kerran minä myöhästyin bussista ja tulin 5min myöhässä kotiin, kun lasten isä oli tulossa tuomaan lapsia. Sain osakseni hirveän ryöpyn siitä, kuinka minulle pitää asettaa rajat. Ja tämä oli siis vain yksi kerta ja lähetin jo 45min aikaisemmin viestin, että olen vähän myöhässä, mutta tulossa kyllä (kun olin bussissa).
Että miehellä on about 25 lapsivapaata päivää kuukaudessa ja minulla 5, mutta jos kerran myöhästyy ja vielä siitä ilmoittaa, niin heti alkaa tämä paasaus, että exälle pitää asettaa rajat! Mitä ihmettä?!
Jos hoitaisi edes puolet ajasta lapsia, niin vois olla vara sanoa, mutta tällä suhdeluvulla ei kyllä 5minuutin venymisestä voisi valittaa.Ja kun niin kliseisesti heti lähti nämä pitää asettaa rajat -sanat, niin varmaan muille paasaa juuri tuollaisia juttuja. Säälittävä mulqvisti. Halusi lapsia, ihan yrittämällä niitä yritettiin (olimme naimisissa), mutta nyt ihan maksimi, mitä voi lapsia ottaa, on se 5vrk/kk ja yhtään ei siitä saa venyä.
Emme ole tekemisissä muuten kuin pakolliset, eikä lasten isä edes soittele lapsille koskaan (vanhemmalla on omakin puhelin), vaikka näkee heitä niin vähän. En tiedä exän elämästä mitään, eikä voisi vähempää kiinnostaa, eli todellakaan emme häntä tai hänen elämää mitenkään häiritse. Nytkin hän on jossain reissussa ja laittoi vaan viestin, ettei ota lapsia isäviikonloppunaan (eli hän voi olla ottamatta lapsia ollenkaan, mutta minä tarvitsen rajat, jos myöhästyn 5min).
Onnea vaan uudelle naiselle, siinähän paasaatte rajojen asettamisesta ja demonisoitte lasten äitiä. Jepjep.
Kerron sinulle esimerkin kaveristani. Näin on helpointa kertoa, millainen on mies, joka ei aseta rajoja.
Lasten äiti lähettää lapset tunnin varoitusajalla. Minä päivänä hyvänsä. Ei noudata tapaamissopimusta. Samoin hän voi muuttaa lasten lähtöpäivää milloin hyvänsä. Edes teineille ei kerro näitä asioita etukäteen. Miehellä ei ole mitään mahdollisuutta suunnitella kesälomaansa sinne, minne itse haluaa. Koska lasten äiti.
Tämän vuoksi miehen pitää elää elämänsä stand by. Yksikään tyttöystävä ei tuollaisen lähde mukaan kokeakseen, että miehelle on tärkeintä se, mitä eksä haluaa, seuraavaksi tärkeintä on se, mitä lapset haluaa. Tyttöystävän paikka on vasta koiran jälkeen.
Av:lta saa myös lukea miehistä, jotka korjaavat eksänsä tietokoneita ja autoja. Kaiken edellä olevan lisäksi.
Mutta tuo ei olekaan viikonloppuisä, joka siis ottaa lapset vain parina viikonloppuna/kk. Noilla on ilmeisesti kuvio, jossa isä on lasten elämässä (lähes) joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karu totuushan on nyt se, että kun alkaa seurustella eronneen miehen tai naisen kanssa jolla lapsi/lapsia edellisestä liitosta, ne lapset ei vain mihinkään katoa.
Jos lapsi/lapset ei sovi omaan kuvioon, on paras sitten etsiä kumppani jolla niitä ei ole.
Yksikään vastuullinen mieleltään terve vanhempi ei lastaan hylkää vain koska joku uusi nais/miesystävä ei heitä hyväksy. Yrittäkää nyt vain sisäistää ja ymmärtää se.
Yhdelläkään uudella morsian/sulhasehdokkaalla ei ole oikeutta vaatia vanhempaa hylkäämään lapsiaan. Jos alkaa siihen että jonkinlaista pysyvämpääkin suhdetta haaveilee rakentavansa, on varauduttava siihen että kaikki tässä leikissä on otettava huomioon tasavertaisesti; se kumppani sekä ne mahd. lapset. Sekä siinä sivussa se toinen vanhempi.
Ja se todella harvoin on mikään läpihuutojuttu, se vaatii valtavan paljon kypsyyttä ja tervettä järkeä, sopeutumista, kompromissikykyä, kärsivällisyyttä jne. Ei se mene niin että kun minä-minä-minä haluan ja vaadin.
Vierailija kirjoitti:
Karu totuushan on nyt se, että kun alkaa seurustella eronneen miehen tai naisen kanssa jolla lapsi/lapsia edellisestä liitosta, ne lapset ei vain mihinkään katoa.
Jos lapsi/lapset ei sovi omaan kuvioon, on paras sitten etsiä kumppani jolla niitä ei ole.
Yksikään vastuullinen mieleltään terve vanhempi ei lastaan hylkää vain koska joku uusi nais/miesystävä ei heitä hyväksy. Yrittäkää nyt vain sisäistää ja ymmärtää se.
Yhdelläkään uudella morsian/sulhasehdokkaalla ei ole oikeutta vaatia vanhempaa hylkäämään lapsiaan. Jos alkaa siihen että jonkinlaista pysyvämpääkin suhdetta haaveilee rakentavansa, on varauduttava siihen että kaikki tässä leikissä on otettava huomioon tasavertaisesti; se kumppani sekä ne mahd. lapset. Sekä siinä sivussa se toinen vanhempi.
Ja se todella harvoin on mikään läpihuutojuttu, se vaatii valtavan paljon kypsyyttä ja tervettä järkeä, sopeutumista, kompromissikykyä, kärsivällisyyttä jne. Ei se mene niin että kun minä-minä-minä haluan ja vaadin.
Joo, ja jos pelkät viikonloput ahdistaa, niin ei todellakaan kannata muuttaa miehen kanssa yhteen. Tulevaisuudessa lapset saattaa olla miehellä viikko-viikko (useimmiten pienet lapset vain viikonloput, mutta kun kasvavat, voidaan siirtyä viikko-viikkoon) ja tosiaan, jos äidillä vaikka tulee terveysongelmia (syöpä, masennus) tms., niin isän rooli lasten elämässä saattaa kasvaa. Esim. roolit kääntyykin toisin päin, että äidistä tulee viikonloppuäiti ja isä pyörittää arkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheellinen, molemmilla on omia lapsia, ja minulle sattuu silmään yksi juttu aloituksessa: miehen vaatiminen.
Vaatimukset tappavat rakkauden. Siksi toiselta ei saisi ikinä vaatia tuollaisia asioita. Oman toiveensa saa tietty esittää, ja sen jälkeen toiselle on jätettävä vapaa tahto. Ja hyväksyttävä se, mitä toimen päättää.
Uusperheet tuhoutuvat kahdesta syystä: mies ei kanna hoito-, kasvatus tai viihdytysvastuutaan omista lapsistaan, vaan yrittää sysätä sen äitipuolen harteille. Lopulta äitipuoli uupuu tähän. Tai toinen syy on se, että mies (kumpi vain) antaa eksänsä hyppiä nenille, eikä aseta tälle rajoja.
Mä en ihan rehellisesti edes ymmärrä, että mitä tuolla exän nenille hyppimisellä tarkoitetaan näissä viikonloppuisätapauksissa. Se exähän pyörittää sen koko lapsiarjen yksin (ja ne on sen miehenkin lapsia!), ja vielä se lapsiaan pari viikonloppua kuukaudessa tapaava mies tai miehen uusi puoliso kehtaa valittaa jostain nenille hyppimisestä.
Meillä lapset on isällään n. 5pvä/kk, eli todella vähän. Kerran minä myöhästyin bussista ja tulin 5min myöhässä kotiin, kun lasten isä oli tulossa tuomaan lapsia. Sain osakseni hirveän ryöpyn siitä, kuinka minulle pitää asettaa rajat. Ja tämä oli siis vain yksi kerta ja lähetin jo 45min aikaisemmin viestin, että olen vähän myöhässä, mutta tulossa kyllä (kun olin bussissa).
Että miehellä on about 25 lapsivapaata päivää kuukaudessa ja minulla 5, mutta jos kerran myöhästyy ja vielä siitä ilmoittaa, niin heti alkaa tämä paasaus, että exälle pitää asettaa rajat! Mitä ihmettä?!
Jos hoitaisi edes puolet ajasta lapsia, niin vois olla vara sanoa, mutta tällä suhdeluvulla ei kyllä 5minuutin venymisestä voisi valittaa.Ja kun niin kliseisesti heti lähti nämä pitää asettaa rajat -sanat, niin varmaan muille paasaa juuri tuollaisia juttuja. Säälittävä mulqvisti. Halusi lapsia, ihan yrittämällä niitä yritettiin (olimme naimisissa), mutta nyt ihan maksimi, mitä voi lapsia ottaa, on se 5vrk/kk ja yhtään ei siitä saa venyä.
Emme ole tekemisissä muuten kuin pakolliset, eikä lasten isä edes soittele lapsille koskaan (vanhemmalla on omakin puhelin), vaikka näkee heitä niin vähän. En tiedä exän elämästä mitään, eikä voisi vähempää kiinnostaa, eli todellakaan emme häntä tai hänen elämää mitenkään häiritse. Nytkin hän on jossain reissussa ja laittoi vaan viestin, ettei ota lapsia isäviikonloppunaan (eli hän voi olla ottamatta lapsia ollenkaan, mutta minä tarvitsen rajat, jos myöhästyn 5min).
Onnea vaan uudelle naiselle, siinähän paasaatte rajojen asettamisesta ja demonisoitte lasten äitiä. Jepjep.
Kerron sinulle esimerkin kaveristani. Näin on helpointa kertoa, millainen on mies, joka ei aseta rajoja.
Lasten äiti lähettää lapset tunnin varoitusajalla. Minä päivänä hyvänsä. Ei noudata tapaamissopimusta. Samoin hän voi muuttaa lasten lähtöpäivää milloin hyvänsä. Edes teineille ei kerro näitä asioita etukäteen. Miehellä ei ole mitään mahdollisuutta suunnitella kesälomaansa sinne, minne itse haluaa. Koska lasten äiti.
Tämän vuoksi miehen pitää elää elämänsä stand by. Yksikään tyttöystävä ei tuollaisen lähde mukaan kokeakseen, että miehelle on tärkeintä se, mitä eksä haluaa, seuraavaksi tärkeintä on se, mitä lapset haluaa. Tyttöystävän paikka on vasta koiran jälkeen.
Av:lta saa myös lukea miehistä, jotka korjaavat eksänsä tietokoneita ja autoja. Kaiken edellä olevan lisäksi.
Mutta tuo ei olekaan viikonloppuisä, joka siis ottaa lapset vain parina viikonloppuna/kk. Noilla on ilmeisesti kuvio, jossa isä on lasten elämässä (lähes) joka päivä.
Tapaamissopimuksen mukaan lapset ovat isällään lähes jokaisen viikonlopun. Mutta käytännössä milloin mitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Karu totuushan on nyt se, että kun alkaa seurustella eronneen miehen tai naisen kanssa jolla lapsi/lapsia edellisestä liitosta, ne lapset ei vain mihinkään katoa.
Jos lapsi/lapset ei sovi omaan kuvioon, on paras sitten etsiä kumppani jolla niitä ei ole.
Yksikään vastuullinen mieleltään terve vanhempi ei lastaan hylkää vain koska joku uusi nais/miesystävä ei heitä hyväksy. Yrittäkää nyt vain sisäistää ja ymmärtää se.
Yhdelläkään uudella morsian/sulhasehdokkaalla ei ole oikeutta vaatia vanhempaa hylkäämään lapsiaan. Jos alkaa siihen että jonkinlaista pysyvämpääkin suhdetta haaveilee rakentavansa, on varauduttava siihen että kaikki tässä leikissä on otettava huomioon tasavertaisesti; se kumppani sekä ne mahd. lapset. Sekä siinä sivussa se toinen vanhempi.
Ja se todella harvoin on mikään läpihuutojuttu, se vaatii valtavan paljon kypsyyttä ja tervettä järkeä, sopeutumista, kompromissikykyä, kärsivällisyyttä jne. Ei se mene niin että kun minä-minä-minä haluan ja vaadin.
Olen samaa mieltä, mutta yksi asia on myös tärkeää: uusperhettäpitää pystyssä parisuhde. Jos sitä laiminlyö, niin ei ole enää olemassa mitään yhteistä. Ei ole sitä ns perhettä, joka sitoo yhteen vaikeassa tilanteessa.
Siksi jokaisen eronneen pitää huolellisesti miettiä, mitä haluaa elämältä. Aika usein joku kuviossa kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva tietää, että vaativatko yh-äiditkin uusia miesystäviään olemaan paikalla silloin kun lapset ovat äitinsä luona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karu totuushan on nyt se, että kun alkaa seurustella eronneen miehen tai naisen kanssa jolla lapsi/lapsia edellisestä liitosta, ne lapset ei vain mihinkään katoa.
Jos lapsi/lapset ei sovi omaan kuvioon, on paras sitten etsiä kumppani jolla niitä ei ole.
Yksikään vastuullinen mieleltään terve vanhempi ei lastaan hylkää vain koska joku uusi nais/miesystävä ei heitä hyväksy. Yrittäkää nyt vain sisäistää ja ymmärtää se.
Yhdelläkään uudella morsian/sulhasehdokkaalla ei ole oikeutta vaatia vanhempaa hylkäämään lapsiaan. Jos alkaa siihen että jonkinlaista pysyvämpääkin suhdetta haaveilee rakentavansa, on varauduttava siihen että kaikki tässä leikissä on otettava huomioon tasavertaisesti; se kumppani sekä ne mahd. lapset. Sekä siinä sivussa se toinen vanhempi.
Ja se todella harvoin on mikään läpihuutojuttu, se vaatii valtavan paljon kypsyyttä ja tervettä järkeä, sopeutumista, kompromissikykyä, kärsivällisyyttä jne. Ei se mene niin että kun minä-minä-minä haluan ja vaadin.
Joo, ja jos pelkät viikonloput ahdistaa, niin ei todellakaan kannata muuttaa miehen kanssa yhteen. Tulevaisuudessa lapset saattaa olla miehellä viikko-viikko (useimmiten pienet lapset vain viikonloput, mutta kun kasvavat, voidaan siirtyä viikko-viikkoon) ja tosiaan, jos äidillä vaikka tulee terveysongelmia (syöpä, masennus) tms., niin isän rooli lasten elämässä saattaa kasvaa. Esim. roolit kääntyykin toisin päin, että äidistä tulee viikonloppuäiti ja isä pyörittää arkea.
Eikä ole muuten ihan tuulesta temmattu skenaario, että lasten äiti saattaa ap:n miehen tapauksessa uupua, kun äiti hoitaa 22-23 päivää kuusta lapset yksin ja varmaan hänelläkin on työ jne. lisäksi. Jos siis vertaa siihen, että ap:ta uuvuttaa jo satunnaiset viikonloput lasten kanssa, vaikka lasten isäkin on paikalla ja oletettavasti osallistuu hoitoon/ottaa jopa päävastuun hoidosta.
Eli lasten äiti voi hyvinkin uuvahtaa ja sitten lapset alkaakin olla isällä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsethan kasvavat, tilanne ei siis pysy samana loputtomiin. Viimeistään koulun alkaessa tilanne rauhoittuu paljonkin verrattuna siihen, mitä se on ihan pikkulasten kanssa.
Kysymys onkin oikeastaan, että kestätkö tilannetta siihen asti, onko mies niin hyvä että tästä vaiheesta päästään yli?
Christiiina kirjoitti:
Olisi kiva tietää, että vaativatko yh-äiditkin uusia miesystäviään olemaan paikalla silloin kun lapset ovat äitinsä luona?
Yh-äidit ja näiden viikonloppuisien exät eivät juurikaan ehdi deittailemaan. Itse tällaisen viikonloppuisän lasten äitinä en todellakaan käytä harvoja lapsivapaitani jonkun randomin kanssa treffeillä, vaan tapaan silloin ystäviäni, käyn urheilemassa jne. Pienten lasten yh-äidillä ei ole mahkuja edes harrastaa oikein mitään, eli en edes mieti, että jonkun miehen kanssa ehtisin hengailla tai miehen tarpeisiin vastata.
Elämässä on ihan riittävästi liikkuvia osia, kun on vaativa työ, kaksi pientä lasta, ystäviä, lapsuuden perheeni, asunto, piha ja auto jne. Ei tähän mikään mies mahdu. Ehkä sitten, kun lapset on isompia ja itsenäisempiä.
Ja ei, ei tulisi mieleenkään vaatia yhtään mitään tuollaista joltain uudelta kumppanilta. En pyydä apuja kuin harvakseltaan vanhemmiltanikaan tai keneltäkään (vähän sellainen pärjäämisen kulttuuri mulla menossa), että tuntuisi oudolta vaatia joltain mieheltä jotain lastenhoitoa.
Ja jos olisin lasteni kanssa vain 8 päivää/kk, niin antaisin kyllä täyden huomioni silloin lapsille, enkä todellakaan ottaisi mitään miestä siihen väliin. Mieshän saisi sitten 22 päivää/kk, että eiköhän se hänelle riitä. No okei, ehkä olis muitakin menoja, ettei ihan 22 miehelle, mutta kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä vastailee, onpas tullut paljon kommentteja! :) Kiitos hyvistä neuvoista niitä antaneille.
Niille, jotka syyttävät miestäni siitä, että hän haluaa minut mukaan vain koska ei jaksa hoitaa yksin lapsiaan, niin seison kyllä edelleen sen takana, että mies ei millään tavalla ole osoittanut, että minun pitäisi hoitaa lapsia tai kotitöitä. Kuten kerroin, seurustelimme vuoden ennen kuin edes tapasin lapset ja hän oli sitä ennen sinkkuna hoitanut lapsensa yksin ilman mitään ongelmaa. Jos hän etsisi lapsilleen hoitajaa, niin olisi varmasti halunnut minun tapaavan lapset jo paljon ennen kuin hän sitä vuoden seurustelun jälkeen ehdotti. Tiedän taustat hänen ja lasten äidin suhteelle ja erolle sekä nykyiselle tapaamismallille eikä siellä ole mitään mikä herättäisi epäilykseni.
Vaikka mies ei edellytä minua osallistumaan lasten tai kotitöiden hoitoon, niin lapset itse tulevat pyytämään minua leikkimään tai tulevat juttelemaan tai pyytävät apua. Enkä raaski kieltäytyä, vaikka en aina jaksaisi. Miehen asunto on myös sen verran pieni, ettei siellä saa omaa rauhaa tai pysty esimerkiksi nukkumaan pidempään lasten heräämisen jälkeen.
Mieheni vaikuttaa kyllä pettyneeltä, jos sanon etten tule lapsiviikonloppuna, mutta ei hän mitään henkistä väkivaltaa tai manipulointia minuun käytä, kun siitäkin jotkut syyttivät. Minussa taitaa olla se ongelma, kun olen huono kestämään sitä että joku osoittaa pettymyksen tunteita. Ei mies mitenkään mökötä tai muuta vaan toteaa vaan asian olevan ok ja ymmärtävänsä, mutta huomaan hänen olevan pettynyt.
Jotkut ehdottivat, että olisin vain osan viikonlopusta miehen luona. Asumme eri paikkakunnilla siten, ettei pelkkä päivävierailu tule kyseeseen, mutta ehkäpä voisin jatkossa tehdä lyhyemmän vierailun, esimerkiksi la päivästä su päivään ainoastaan.
Aion ottaa tämän asian miehen kanssa puheeksi, vaikka tuntuukin vaikealta. Ongelma on tässäkin varmasti minun pääni sisässä eikä siinä että mies oikeasti loukkaantuisi.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä vastailee, onpas tullut paljon kommentteja! :) Kiitos hyvistä neuvoista niitä antaneille.
Niille, jotka syyttävät miestäni siitä, että hän haluaa minut mukaan vain koska ei jaksa hoitaa yksin lapsiaan, niin seison kyllä edelleen sen takana, että mies ei millään tavalla ole osoittanut, että minun pitäisi hoitaa lapsia tai kotitöitä. Kuten kerroin, seurustelimme vuoden ennen kuin edes tapasin lapset ja hän oli sitä ennen sinkkuna hoitanut lapsensa yksin ilman mitään ongelmaa. Jos hän etsisi lapsilleen hoitajaa, niin olisi varmasti halunnut minun tapaavan lapset jo paljon ennen kuin hän sitä vuoden seurustelun jälkeen ehdotti. Tiedän taustat hänen ja lasten äidin suhteelle ja erolle sekä nykyiselle tapaamismallille eikä siellä ole mitään mikä herättäisi epäilykseni.
Vaikka mies ei edellytä minua osallistumaan lasten tai kotitöiden hoitoon, niin lapset itse tulevat pyytämään minua leikkimään tai tulevat juttelemaan tai pyytävät apua. Enkä raaski kieltäytyä, vaikka en aina jaksaisi. Miehen asunto on myös sen verran pieni, ettei siellä saa omaa rauhaa tai pysty esimerkiksi nukkumaan pidempään lasten heräämisen jälkeen.
Mieheni vaikuttaa kyllä pettyneeltä, jos sanon etten tule lapsiviikonloppuna, mutta ei hän mitään henkistä väkivaltaa tai manipulointia minuun käytä, kun siitäkin jotkut syyttivät. Minussa taitaa olla se ongelma, kun olen huono kestämään sitä että joku osoittaa pettymyksen tunteita. Ei mies mitenkään mökötä tai muuta vaan toteaa vaan asian olevan ok ja ymmärtävänsä, mutta huomaan hänen olevan pettynyt.
Jotkut ehdottivat, että olisin vain osan viikonlopusta miehen luona. Asumme eri paikkakunnilla siten, ettei pelkkä päivävierailu tule kyseeseen, mutta ehkäpä voisin jatkossa tehdä lyhyemmän vierailun, esimerkiksi la päivästä su päivään ainoastaan.
Aion ottaa tämän asian miehen kanssa puheeksi, vaikka tuntuukin vaikealta. Ongelma on tässäkin varmasti minun pääni sisässä eikä siinä että mies oikeasti loukkaantuisi.
Uusperheessä on todella tärkeää, että kenenkään elämä ei huonone, kun yhteen muutetaan. Että lapsilla on vanhempi käytössä yhtä paljon, ja että uudella puolisolla on oma tila ja oma rauha. Jokaisen pitää saada rauhaa toisiltaan.
Muista, että uusperheen muotoutuminen kestää tutkimusten mukaan 4-7 vuotta. Se aika on kestettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karu totuushan on nyt se, että kun alkaa seurustella eronneen miehen tai naisen kanssa jolla lapsi/lapsia edellisestä liitosta, ne lapset ei vain mihinkään katoa.
Jos lapsi/lapset ei sovi omaan kuvioon, on paras sitten etsiä kumppani jolla niitä ei ole.
Yksikään vastuullinen mieleltään terve vanhempi ei lastaan hylkää vain koska joku uusi nais/miesystävä ei heitä hyväksy. Yrittäkää nyt vain sisäistää ja ymmärtää se.
Yhdelläkään uudella morsian/sulhasehdokkaalla ei ole oikeutta vaatia vanhempaa hylkäämään lapsiaan. Jos alkaa siihen että jonkinlaista pysyvämpääkin suhdetta haaveilee rakentavansa, on varauduttava siihen että kaikki tässä leikissä on otettava huomioon tasavertaisesti; se kumppani sekä ne mahd. lapset. Sekä siinä sivussa se toinen vanhempi.
Ja se todella harvoin on mikään läpihuutojuttu, se vaatii valtavan paljon kypsyyttä ja tervettä järkeä, sopeutumista, kompromissikykyä, kärsivällisyyttä jne. Ei se mene niin että kun minä-minä-minä haluan ja vaadin.
Joo, ja jos pelkät viikonloput ahdistaa, niin ei todellakaan kannata muuttaa miehen kanssa yhteen. Tulevaisuudessa lapset saattaa olla miehellä viikko-viikko (useimmiten pienet lapset vain viikonloput, mutta kun kasvavat, voidaan siirtyä viikko-viikkoon) ja tosiaan, jos äidillä vaikka tulee terveysongelmia (syöpä, masennus) tms., niin isän rooli lasten elämässä saattaa kasvaa. Esim. roolit kääntyykin toisin päin, että äidistä tulee viikonloppuäiti ja isä pyörittää arkea.
Eikä ole muuten ihan tuulesta temmattu skenaario, että lasten äiti saattaa ap:n miehen tapauksessa uupua, kun äiti hoitaa 22-23 päivää kuusta lapset yksin ja varmaan hänelläkin on työ jne. lisäksi. Jos siis vertaa siihen, että ap:ta uuvuttaa jo satunnaiset viikonloput lasten kanssa, vaikka lasten isäkin on paikalla ja oletettavasti osallistuu hoitoon/ottaa jopa päävastuun hoidosta.
Eli lasten äiti voi hyvinkin uuvahtaa ja sitten lapset alkaakin olla isällä enemmän.
Ei kannata verrata lapsen vanhempaa ja ihmistä, joka ei ole ko. lapsen vanhempi. Outoa, miten perheelliset usein ajattelee, että vieraat ihmiset ovat jotenkin vastuussa heidän jaksamisestaan.
Vai,että ihana mies ku on 8 päivää kk. omien lastensa kanssa. Pitäs olla puolet ajasta, ni vois kutsua ihanaksi mieheksi.
Muuhun en ota kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karu totuushan on nyt se, että kun alkaa seurustella eronneen miehen tai naisen kanssa jolla lapsi/lapsia edellisestä liitosta, ne lapset ei vain mihinkään katoa.
Jos lapsi/lapset ei sovi omaan kuvioon, on paras sitten etsiä kumppani jolla niitä ei ole.
Yksikään vastuullinen mieleltään terve vanhempi ei lastaan hylkää vain koska joku uusi nais/miesystävä ei heitä hyväksy. Yrittäkää nyt vain sisäistää ja ymmärtää se.
Yhdelläkään uudella morsian/sulhasehdokkaalla ei ole oikeutta vaatia vanhempaa hylkäämään lapsiaan. Jos alkaa siihen että jonkinlaista pysyvämpääkin suhdetta haaveilee rakentavansa, on varauduttava siihen että kaikki tässä leikissä on otettava huomioon tasavertaisesti; se kumppani sekä ne mahd. lapset. Sekä siinä sivussa se toinen vanhempi.
Ja se todella harvoin on mikään läpihuutojuttu, se vaatii valtavan paljon kypsyyttä ja tervettä järkeä, sopeutumista, kompromissikykyä, kärsivällisyyttä jne. Ei se mene niin että kun minä-minä-minä haluan ja vaadin.
Joo, ja jos pelkät viikonloput ahdistaa, niin ei todellakaan kannata muuttaa miehen kanssa yhteen. Tulevaisuudessa lapset saattaa olla miehellä viikko-viikko (useimmiten pienet lapset vain viikonloput, mutta kun kasvavat, voidaan siirtyä viikko-viikkoon) ja tosiaan, jos äidillä vaikka tulee terveysongelmia (syöpä, masennus) tms., niin isän rooli lasten elämässä saattaa kasvaa. Esim. roolit kääntyykin toisin päin, että äidistä tulee viikonloppuäiti ja isä pyörittää arkea.
Eikä ole muuten ihan tuulesta temmattu skenaario, että lasten äiti saattaa ap:n miehen tapauksessa uupua, kun äiti hoitaa 22-23 päivää kuusta lapset yksin ja varmaan hänelläkin on työ jne. lisäksi. Jos siis vertaa siihen, että ap:ta uuvuttaa jo satunnaiset viikonloput lasten kanssa, vaikka lasten isäkin on paikalla ja oletettavasti osallistuu hoitoon/ottaa jopa päävastuun hoidosta.
Eli lasten äiti voi hyvinkin uuvahtaa ja sitten lapset alkaakin olla isällä enemmän.
Ei kannata verrata lapsen vanhempaa ja ihmistä, joka ei ole ko. lapsen vanhempi. Outoa, miten perheelliset usein ajattelee, että vieraat ihmiset ovat jotenkin vastuussa heidän jaksamisestaan.
Ei se lapsen isä ole vieras ihminen, vaan nimen omaan lasten toisena huoltajana se henkilö, joka on lapsista vastuussa, jos äidin jaksaminen loppuu. Ja ap meinaa nyt kuulua siihen pakettiin, mutta ei oikeasti kestä edes jotain viikonloppuja.
Kompromisseja on elämä täynnä, ja hyvätkin suhteet välillä edellyttävät niitä. Mitä jos lapsiviikonloppuina lepäisit itseksesi lauantain ja siirtyisit miehen luo sunnuntaina?
Christiiina kirjoitti:
Miksi tälle miehelle on niin mielettömän tärkeää se, että naisystävä eli ap on paikalla koko viikonlopun silloin kun lapset ovat kotona?
En usko juttuun, mutta tämä on yksi niistä sivujuonteista johon kirjoittaja haluaa että joku tarttuu. Jos juttu on totta, tämä olisi se oleellinen asia.
Jos joka 2. viikonloppu ahdistaa niin entäpä lomat? Kun lapset koulussa pitkillä lomilla pitää isän olla koko 4 viikon kesäoma ja 2 viikon talviloma lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tulevaisuutta. Perheelliset tulevat pakettidiilinä, ja jos sinulle on tärkeää muuttaa jossain kohtaa yhteen, sinun täytyy olla valmis myös siihen vaihtoehtoon, että saattaa tulla päivä, kun ne lapset muuttavat kokonaan ja pysyvästi isänsä luo.
Tämä. Eroa. Ei ole tulevaisuutta. Lapset tulevat aina samassa paketissa ja usein ennen aikuisia heidän tarpeensa.
Jatkossa, etsi perheetön / lapseton mies. Säästät kaikkien tunteita. Kunnon urvelo. Kertoo lapsettoman ajatusmallista kun ei ennen tätä ole käynyt mielessä asia lainkaan.
Ap voisi opetella ottamaan vastuuta omista tunteistaan ja olla ottamatta toisaalta vastuuta miehen tunteista. Ok, mies on pettynyt. Jutelkaa asiasta, ja kerro että mies on rakas ja lapsensa ihania, mutta tarvitset välillä lepoa. Lakkaa syyllistymästä, kun ei kerran edes syytetä. Kaikki on omassa mielessäsi!
Miksi ihmeessä sinun pitäisi tutustua miehen lapsiin? Kun ero tulee, sinulla ei ole niihin mitään oikeutta. Lapset täytyy pitää erillään uusista suhteista.