Lue keskustelun säännöt.
Miesystävän pienet lapset joka toinen viikonloppu
Nainen 31 v
16.12.2022 |
Miesystävälläni on kaksi pientä lasta, alle kouluikäisiä. Lapset ovat hänen luona joka toinen viikonloppu pitkän viikonlopun (4pv). Olemme seurustelleet noin 1,5v ja tapasin lapset ensimmäisen kerran noin vuoden seurustelun jälkeen. Alkuun tapasin lapsia noin joka toinen kerta kun he olivat mieheni luona, pikkuhiljaa useammin ja nykyään olen mieheni luona melkeinpä joka kerta kun lapsetkin. Miesystäväni on toivonut, että minä olisin mahdollisimman paljon heidän kanssa, jotta tutustuisin lasten kanssa paremmin. Hän ei yritä sysätä yhtään minulle vastuuta lapsista tai kotitöistä vaan todellakin haluaa minun olevan mukana sen takia että tutustuisin lapsiin paremmin.
Lapset ovat kivoja ja hyvinkäyttäytyviä ja pidän heistä. Olen kuitenkin huomannut, etten nauti niistä viikonlopuista, kun lapset ovat mieheni luona. Minulla on kuormittava työ ja haluaisin viikonloppuisin nukkua, rentoutua rauhassa ja tehdä kaikkia asioita, joista nautin ilman, että lapset pitää koko ajan ottaa huomioon ja leikkiä heidän kanssa jne. Lapset ovat niin pieniä, että vaativat todella paljon koko ajan.
Jäisin mieluusti lapsiviikonloppuina yksin omaan kotiini, mutta mies on selkeästi pettynyt jos teen niin, joten koen painetta olla mukana lapsiviikonloppuina. Olen myös miettinyt, että onko suhteellamme tulevaisuutta, koska minulle on tärkeää, että muutamme jossain vaiheessa yhteen. Tiedän, ettei se ole pakollista ja seurustella voisi näinkin, mutta tuo on se, mitä haluan parisuhteelta. Ja niin haluaa mieskin. Mutta silloin joutuisin viettämään aina joka toisen viikonlopun miehen lasten kanssa ja se hirvittää.
Lapsiviikonloput ahdistaa kerta kerralta enemmän. Mies on kaikinpuolin hyvä ja ihana mies, paras tapaamani ja haluamme samoja asioita elämältä. En haluaisi erota, mutta se on pyörinyt paljon mielessä viime aikoina. Vertaistukea? Mielipiteitä?
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oiskohan arki tullut suhteeseen myös lasten kanssa?
Et enää olekaan se vieras vaan jo osa perhettä. Eli sulta odotetaan enemmän ja lapsetkin näyttävät ne huonommat puolensa?Tottakai se on raskasta ja kuormittavaa. Varsinkin, kun lähtökohtana on lapseton elämä ja siitä suoraan hyppy syvään päätyyn. Onhan se muutoksena ihan älyttömän iso.
Kyllä ne pikkulasten vanhemmat myös kaipaavat omaa aikaa ja pitkään nukkumista.
Onneksi olen loistava kokki ja lapsi saa meillä parempaa ruokaa kuin kotona ja lapsen voi viedä välillä mummolaan hoitoon, on anoppi ja on uuden äitipuolen mummola.
Meillä lapsen kaverin vanhemmat eronneet ja lapset on ainakin uuden isäpuolen vanhemmilla hoidossa.
Lapsella on 4 mummolaa.
Perinnönjaot on perhanan sekaisin nykyään.
No ei ole. Täysin suoraviivaista se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oiskohan arki tullut suhteeseen myös lasten kanssa?
Et enää olekaan se vieras vaan jo osa perhettä. Eli sulta odotetaan enemmän ja lapsetkin näyttävät ne huonommat puolensa?Tottakai se on raskasta ja kuormittavaa. Varsinkin, kun lähtökohtana on lapseton elämä ja siitä suoraan hyppy syvään päätyyn. Onhan se muutoksena ihan älyttömän iso.
Kyllä ne pikkulasten vanhemmat myös kaipaavat omaa aikaa ja pitkään nukkumista.
Onneksi olen loistava kokki ja lapsi saa meillä parempaa ruokaa kuin kotona ja lapsen voi viedä välillä mummolaan hoitoon, on anoppi ja on uuden äitipuolen mummola.
Meillä lapsen kaverin vanhemmat eronneet ja lapset on ainakin uuden isäpuolen vanhemmilla hoidossa.
Lapsella on 4 mummolaa.
Perinnönjaot on perhanan sekaisin nykyään.
En haluaisi olla lakimies joka noita tulevaisuudessa selvittää.
Lakimiehille tuo on ihan selkeää. Ne jotka eivät halua omien rahojensa päätyvän missään vaiheessa jonnekin muualle kuin omille lapsille, kannattaa testamentti tehdä yhdessä ammattilaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos alkaisin seurustelemaan miehen kanssa jolla on pieni lapsi ja ex pompottaa niin kyllä minäkin osaan olla ilkeä ja en takuulla hoida lasta niinkuin ex käskee vaan paljon karkkia, jäätelöä, käydään parturissa.
Täällä on äitejä joilla anoppi kiusannut eikä viranomaiset ole puuttuneet. Omat lapset jo teinejä joten tiedetään kyllä miten biologisia äitejä voi kiusata ja miten äitipuolesta tulee suositumpi kuin biologisesta äidistä.
Ostetaan hienot kalliit lelut, jotta lapsi hauaa vain isän luo, paljon karkkeja ja herkkuja. Taaperon voi viedä parturiin ja lakataan kynnet.
Jos tarhan joulujuhla tai kevätjuhla osuu isäviikkoon niin äitipuoli valitsee juhlavaatteet.
Nykyään lapsella on oikeus olla isän luona joka toinen viikko.
Yksi mies olisi minusta kiinnostunut, jolla on pieni taapero tyttö. Hienoja juhlamekkoja kyllä myydään ja voisin tehdä taaperolle kampauksen, jos ei ole juhlia niin vaikka laivalle joka kuukausi.
Ihanaa käydä laivalla joka kuukausi ja hemmotella lasta. Tai kenties ulkomaanmatkalle.
Monen aikuisen laiva- ja lomamatkat ulkomaille halvan viinan maihin ovat kovin kosteita, eivätkä todellakaan mitään lasten hemmottelua.
En äitipuolena juo alkoholia.
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinun kannattaa etsiä lapseton mies. Voitte perustaa yhteisen, ihanan ja ehjän perheen. Ei kannata panostaa toisten lapsiin eikä suunnitella elämäänsä toisten ehdoilla kun parempaakin voi saada.
Ei ongelma ole, että miehellä on lapsia (ap tykkää lapsista lähtökohtaisesti). Ongelma on, että mies ei kanna vastuutaan lapsistaan, eikä mies halua viettää aikaa lastensa kanssa.
Normaali mies toki tutustuttaisi uuden naisen lapsiin, jos esim. yhteenmuutto joskus tulevaisuudessa mielessä, mutta tämä voisi tarkoittaa vaikka, että otetaan uusi nainen pulkkamäkeen mukaan tai kutsutaan syömään (valmiiseen pöytään), kun lapset on miehellä. Ei sitä, että uuden naisen täytyy koko viikonloppu olla hoitamassa lapsia.
Ongelma on tuo mies. Noin yleisestikin hälytyskellot tulisi soida, jos mies näkee lapsiaan vain joka toinen viikonloppu. Eron jälkeen ns. kunnon isät vaatii aina viikko-viikko, koska haluavat olla mukana lastensa arjessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oiskohan arki tullut suhteeseen myös lasten kanssa?
Et enää olekaan se vieras vaan jo osa perhettä. Eli sulta odotetaan enemmän ja lapsetkin näyttävät ne huonommat puolensa?Tottakai se on raskasta ja kuormittavaa. Varsinkin, kun lähtökohtana on lapseton elämä ja siitä suoraan hyppy syvään päätyyn. Onhan se muutoksena ihan älyttömän iso.
Kyllä ne pikkulasten vanhemmat myös kaipaavat omaa aikaa ja pitkään nukkumista.
Onneksi olen loistava kokki ja lapsi saa meillä parempaa ruokaa kuin kotona ja lapsen voi viedä välillä mummolaan hoitoon, on anoppi ja on uuden äitipuolen mummola.
Meillä lapsen kaverin vanhemmat eronneet ja lapset on ainakin uuden isäpuolen vanhemmilla hoidossa.
Lapsella on 4 mummolaa.
Perinnönjaot on perhanan sekaisin nykyään.
En haluaisi olla lakimies joka noita tulevaisuudessa selvittää.
Lakimiehille tuo on ihan selkeää. Ne jotka eivät halua omien rahojensa päätyvän missään vaiheessa jonnekin muualle kuin omille lapsille, kannattaa testamentti tehdä yhdessä ammattilaisen kanssa.
Ei ne tee, kun uusi nainen pahoittaa mielensä.
Itse olen nyt näkemässä kuinka talo meren rannalla on päätymässä naiselle ja hänen lapsilleen. Miehen vanhemmat kun antoi tuon talon vain yhdelle lapselleen testamentilla, eivät ole edes ikinä nähneet tätä uutta naista kuolivat jo ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä täälläkin välillä rönsyillään. Testamentit ja vastaavat asiat, mitä vielä aiheen vierestä?
Mistään en päättele että ko. mies olisi huono isä. Miksi esim. kaikkien eroperheiden pitäisi sopia tuo viikko-viikko-systeemi? Ei vaan sovi läheskään kaikkiin tapauksiin monista eri syistä.
Hienostihan tuo mies on esittänyt toiveensa omien lastensa ja naisystävänsä toistensa näkemisestä.
Palaan siihen, mitä aiemmin sanoin.
Älä ole sitä koko 4 vuorokautta miehen luona , mutta käy-jos mahdollista ainakin yhtenä päivänä paikan päällä. Useamminkin jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terve rajojen asettaminen on sitä, ettet pakota itseäsi miellyttämisenhalussasi miehen luokse vaikka olisit mieluummin kotona.
Suuremmaksi ongelmaksi koen ehkäpä tuon tulevaisuuden ja yhteenmuuttamisen, jolloin en voi jäädä omaan kotiin välttelemään lapsiviikonloppuja.
Ap
Ja voi myös olla mahdollista että tapahtuu asioita joiden vuoksi lapset muuttavatkin isälleen koko aikaisesti. Jos et siihen ole valmis(kuten et taida olla) niin kyllä se ero taitaa ikävä kyllä olla parempi ratkaisu.
Ihminen jolla on lapsia on, noh, ihminen jolla on lapsia elämänsä loppuun asti, joten tavalla tai toisella niistä on vaivaa (joskin iloakin) koko loppuelämän ajan. Meillä on kouluikäiset lapset olleet sen 8-10 päivää joka kuu, plus lomilla enemmän, ja en kyllä olisi lähtenyt tähän jos olisin tiennyt miten raskasta tämä on ollut. Joko niin mieluummin että lapset olisivat olleet äidittömiä, ja olisivat tulleet ns minun lapsikseni, tai sitte nei lapsia ollenkaan. Näin nyt on menty ja kohta viimeinenkin täysi-ikäinen, ja sen jälkeen onneksi saa heittää piupaut lasten äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täälläkin välillä rönsyillään. Testamentit ja vastaavat asiat, mitä vielä aiheen vierestä?
Mistään en päättele että ko. mies olisi huono isä. Miksi esim. kaikkien eroperheiden pitäisi sopia tuo viikko-viikko-systeemi? Ei vaan sovi läheskään kaikkiin tapauksiin monista eri syistä.
Hienostihan tuo mies on esittänyt toiveensa omien lastensa ja naisystävänsä toistensa näkemisestä.
Palaan siihen, mitä aiemmin sanoin.
Älä ole sitä koko 4 vuorokautta miehen luona , mutta käy-jos mahdollista ainakin yhtenä päivänä paikan päällä. Useamminkin jos siltä tuntuu.
No on siinä nyt jotain outoa, jos loukkaantuu siitä, että toinen haluaa viettää ihan oman viikonlopun. Kyllähän ydinperheistäkin joskus toinen aikuinen viettää viikonlopun itsekseen/reissussa jne.
Se, että mies loukkaantuu, tarkoittaa, että miehellä on joku sotasuunnitelma käynnissä. Koska on eronnut lastensa äidistä ja itsekin näkee lapsiaan harvoin, niin veikkaanpa, että juurikin haluaa uuden naisen lastenhoitajaksi. Ei tietenkään sitä myönnä, vaan päin vastoin jauhaa jostain suhteen muodostumisesta.
Eikö mies ollenkaan ajattele sitä, että kun muutenkin näkee lapsiaan noin harvoin, niin voisi antaa lapsille ihan sitä jakamatonta huomiotaan? Eipä mieti, eli miettii vain itsekkäästi, että halua naisseuraa viikonlopuksi, vaikka lapset tuleekin hänelle.
Olet fiksu kun mietit tätä etukäteen. Useimmat tämänaiheiset avaukset tulevat naisilta, jotka jo asuvat lapsellisen miehen kanssa eivätkä enää pääse härdelliä pakoon.
Sinulla on täysi oikeus rentoutua viikonloppuisin. Olisiko kompromissi mitään? Viettäisit viikonlopusta yhden päivän konkkaronkan kanssa ja tulisit sitten omaan kotiin nukkumaan. Nukkuisit aamulla pitkää. Ei voi mennä niin, että lapsettomana saat lapsiperheen elämän huonoimmat puolet, eli melun ja härdellin, mutta kiintymys puuttuu (koska lapset eivät ole sinun). Sitten kun nuorinkin on eskarissa, voitte ehkä harkita yhteenmuuttoa, kun lapset eivät ole enää ihan pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terve rajojen asettaminen on sitä, ettet pakota itseäsi miellyttämisenhalussasi miehen luokse vaikka olisit mieluummin kotona.
Suuremmaksi ongelmaksi koen ehkäpä tuon tulevaisuuden ja yhteenmuuttamisen, jolloin en voi jäädä omaan kotiin välttelemään lapsiviikonloppuja.
Ap
Ja voi myös olla mahdollista että tapahtuu asioita joiden vuoksi lapset muuttavatkin isälleen koko aikaisesti. Jos et siihen ole valmis(kuten et taida olla) niin kyllä se ero taitaa ikävä kyllä olla parempi ratkaisu.
Ihminen jolla on lapsia on, noh, ihminen jolla on lapsia elämänsä loppuun asti, joten tavalla tai toisella niistä on vaivaa (joskin iloakin) koko loppuelämän ajan. Meillä on kouluikäiset lapset olleet sen 8-10 päivää joka kuu, plus lomilla enemmän, ja en kyllä olisi lähtenyt tähän jos olisin tiennyt miten raskasta tämä on ollut. Joko niin mieluummin että lapset olisivat olleet äidittömiä, ja olisivat tulleet ns minun lapsikseni, tai sitte nei lapsia ollenkaan. Näin nyt on menty ja kohta viimeinenkin täysi-ikäinen, ja sen jälkeen onneksi saa heittää piupaut lasten äidille.
Jep. Ihan riittää, että äidillä menee jalka poikki, eikä pysty pyörittämään lapsiarkea normaalisti, niin lapset siirtyykin pariksi kuukaudeksi pääsääntöisesti isälleen. Tai vaikka yksin lapsiarkea oman työnsä lisäksi pyörittävä lasten äiti uupuu ja joutuu ns. lataamoon, niin lapset voi tulla vaikka kuukausiksi tai pysyvästi isälleen.
Eronneet pienten lasten isät on pahinta pohjasakkaa eikä lapsettoman naisen kannata tuhlata niihin aikaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet fiksu kun mietit tätä etukäteen. Useimmat tämänaiheiset avaukset tulevat naisilta, jotka jo asuvat lapsellisen miehen kanssa eivätkä enää pääse härdelliä pakoon.
Sinulla on täysi oikeus rentoutua viikonloppuisin. Olisiko kompromissi mitään? Viettäisit viikonlopusta yhden päivän konkkaronkan kanssa ja tulisit sitten omaan kotiin nukkumaan. Nukkuisit aamulla pitkää. Ei voi mennä niin, että lapsettomana saat lapsiperheen elämän huonoimmat puolet, eli melun ja härdellin, mutta kiintymys puuttuu (koska lapset eivät ole sinun). Sitten kun nuorinkin on eskarissa, voitte ehkä harkita yhteenmuuttoa, kun lapset eivät ole enää ihan pieniä.
Meillä on apn kaltainen tapaamissysteemi, ja en lähtisi tekemään kompromissiä. Jos haluan lapsettomana viettää lapsetonta aikaa niin vietän sitä niin paljon kuin sielu sietää. Ymmärrän toki sen ettei tähän sovi mies jolla on pienet lapset, mutta enpä sellaisen kanssa suerustelisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Eronneet pienten lasten isät on pahinta pohjasakkaa eikä lapsettoman naisen kannata tuhlata niihin aikaansa.
Ei kyllä senkään naisen kannata, jolla on jo lapsia, koska hän on yhdestä vastaavasta sluibasta jo eroon päässyt, joten ei kai nyt ottaisi samanlaista (siis jonkun toisen naisen pihalle potkimaa) tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset kasvavat yllättävän nopeasti. Jos ihmissuhde on muuten juuri sitä mitä toivot, säilytä oma tila ja ota omaa aikaa tarvittaessa mutta pidä joku säännöllinen yhteys myös lapsiin, jotta tutustutte kunnolla. Ennen kuin huomaatkaan, lapset menevät omilla teillään ja parisuhteelle on taas aikaa enemmän kuin riittävästi.
Lapsettomalle lapseton kumppani, lapselliselle lapsellinen. Tämän yksinkertaisen säännön muistamalla elämä on niin paljon helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat yllättävän nopeasti. Jos ihmissuhde on muuten juuri sitä mitä toivot, säilytä oma tila ja ota omaa aikaa tarvittaessa mutta pidä joku säännöllinen yhteys myös lapsiin, jotta tutustutte kunnolla. Ennen kuin huomaatkaan, lapset menevät omilla teillään ja parisuhteelle on taas aikaa enemmän kuin riittävästi.
Ai 15 vuoden päästä? Se on pitkä aika aikuisen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalle lapseton kumppani, lapselliselle lapsellinen. Tämän yksinkertaisen säännön muistamalla elämä on niin paljon helpompaa.
Siis jos mulla on lapsia, jotka on isällään vain joka toinen viikonloppu (koska ns. paperilla kunnollinen isänsä on itsekäs ja elää menettyä nuoruuttaan aivan kuten joku lapseton, reissailee, tekee paljon ylitöitä - siis koska nauttii siitä saamastaan arvostuksesta, ei suostu näkemään lapsia arkena jne.), niin luuletko tosissaan, että olisin pätkääkään kiinnostunut ottamaan jotain toista viikonloppuisää elämääni? Ehei, en todellakaan. Vain lapsettomat naiset voivat haksahtaa tuollaisiin.
Totuus on se, että hyvät tyypit, jotka kantavat vastuunsa ja ottavat muiden tarpeet huomioon, ovat hyviä kumppaneita riippumatta siitä, onko lapsia vai ei. Ap:n mies ei vaikuta tällaiselta hyvältä mieheltä, mutta joku toinen pienten lasten isä voi tuollainen ollakin.
Siis tuohan on ihan kamalaa kontrollointia mieheltä, että määräilee, miten ap:n tulee hänen lastensa kanssa olla. Ja loukkaantuminen ap:n omista tarpeista on henkistä väkivaltaa. Ei ihme, että on tullut ero lasten äidin kanssa ja vieläpä niin, että erossa lapset jäi lähes täysin äidilleen. Todennäköisesti huokaissut lasten äiti helpotuksesta, kun pääsi miehestä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalle lapseton kumppani, lapselliselle lapsellinen. Tämän yksinkertaisen säännön muistamalla elämä on niin paljon helpompaa.
Siis jos mulla on lapsia, jotka on isällään vain joka toinen viikonloppu (koska ns. paperilla kunnollinen isänsä on itsekäs ja elää menettyä nuoruuttaan aivan kuten joku lapseton, reissailee, tekee paljon ylitöitä - siis koska nauttii siitä saamastaan arvostuksesta, ei suostu näkemään lapsia arkena jne.), niin luuletko tosissaan, että olisin pätkääkään kiinnostunut ottamaan jotain toista viikonloppuisää elämääni? Ehei, en todellakaan. Vain lapsettomat naiset voivat haksahtaa tuollaisiin.
Totuus on se, että hyvät tyypit, jotka kantavat vastuunsa ja ottavat muiden tarpeet huomioon, ovat hyviä kumppaneita riippumatta siitä, onko lapsia vai ei. Ap:n mies ei vaikuta tällaiselta hyvältä mieheltä, mutta joku toinen pienten lasten isä voi tuollainen ollakin.
Jostain syystä ihmiset ei ymmärrä tätä, että eronneella lasten äidillä on lapset aina paitsi joka toinen viikonloppu, ja eronnut lapsen isä viettää lapsivapaata arkea ja näkee lapsia vain joka toinen viikonloppu. Jos nuo eronneet lapselliset menisivät yhteen, mies eläisi lapsiarkea jonkun toisen lasten kanssa, vaikka omia lapsiaan suostuu näkemään vain joka toinen viikonloppu. Eihän siinä olisi mitään järkeä. Ei tuollainen viikonloppuisä kestä omiakaan lapsiaan, vaikka tuskin tuli raiskatuksi, kun ne lapset tehtiin, eli ihan saisi kantaa vastuunsa niistä. Mutta ei kai kukaan kuvittele, että sellainen itsekäs mies kestäisi jakaa naistaan naisen lapsien kanssa?
Biologiset lapset perivät.