Lue keskustelun säännöt.
Että jaksaa ärsyttää vanhemmat (etenkin äidit), jotka aina leuhkii lastensa paremmuudesta
17.12.2025 |
"Ei meillä ainakaan, ei meidän Maija-Pertti koskaan". Jos siis kerrot vaikka uniongelmista, uhmaiästä tms. vaikeuksista, niin aina joku parempi äiti leuhkii paremmilla lapsillaan, joissa ei koskaan mitään negatiivista muka.
Kommentit (7)
En muista kuinka tuo meni omien lasten ollessa pieniä. Mutta nyt ärsyttää tutut, jotka ensimmäisenä aloittavat aikuisten lastensa ylistämisen ja seuraavaksi tungetaan lastenlasten kuvia nenän eteen. Joskus tekisi mieli kiljua, että eikö ole mitään muuta elämää. Joten ehkä tuo ei lopu koskaan, tuo omien lasten hehkuttaminen. Itse en puhu mitäön aikuisista lapsistani, ellei joku kysy. Harvemmin nämä ylivanhemmat edes kysyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muista kuinka tuo meni omien lasten ollessa pieniä. Mutta nyt ärsyttää tutut, jotka ensimmäisenä aloittavat aikuisten lastensa ylistämisen ja seuraavaksi tungetaan lastenlasten kuvia nenän eteen. Joskus tekisi mieli kiljua, että eikö ole mitään muuta elämää. Joten ehkä tuo ei lopu koskaan, tuo omien lasten hehkuttaminen. Itse en puhu mitäön aikuisista lapsistani, ellei joku kysy. Harvemmin nämä ylivanhemmat edes kysyvät.
Tavallaan ymmärrän sen, että omien lasten saavutuksista on mukava puhua, mutta jos toinen kertoo ongelmistaan, niin ei sitä nyt jumalauta voi alkaa lyttäämään toista kertomalla, "ettei meillä ainakaan"! Ap
Vierailija kirjoitti:
Yritä nähdä se sielun pienuus siellä takana niin ärtymys voi edes osin vaihtua huvituksensekaiseen sääliin. Jotain haavaahan siinä koitetaan laastaroida.
Siis jotain tällaista se on. Ehkä jopa ne asiat on oikeasti paljon huonommin kuin tällä toisella, mutta parempi on aina oltava tavalla tai toisella. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista kuinka tuo meni omien lasten ollessa pieniä. Mutta nyt ärsyttää tutut, jotka ensimmäisenä aloittavat aikuisten lastensa ylistämisen ja seuraavaksi tungetaan lastenlasten kuvia nenän eteen. Joskus tekisi mieli kiljua, että eikö ole mitään muuta elämää. Joten ehkä tuo ei lopu koskaan, tuo omien lasten hehkuttaminen. Itse en puhu mitäön aikuisista lapsistani, ellei joku kysy. Harvemmin nämä ylivanhemmat edes kysyvät.
Tavallaan ymmärrän sen, että omien lasten saavutuksista on mukava puhua, mutta jos toinen kertoo ongelmistaan, niin ei sitä nyt jumalauta voi alkaa lyttäämään toista kertomalla, "ettei meillä ainakaan"! Ap
Joskus on vaikea ymmärtää asiaa josta ei ole kokemusta. Ja mitä siihen sitten pitäisi sanoa? Voivotella ja sääliä että onpa kurjaa?
"Itse en puhu mitäön aikuisista lapsistani, ellei joku kysy. Harvemmin nämä ylivanhemmat edes kysyvät."
Omassa tuttavapiirissä on ihan normaalia käydä läpi lasten kuulumiset, olenhan tuntenut useimmat heistäkin vauvasta asti. Hassua jos heitä ei edes mainittaisi.
Eivät he mikään keskustelun pääasia ole mutta kyllä kerrotaan jos jollekin kuuluu jotain uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tosiaan, mitä tuohon sitten pitäisi sanoa, kun toinen valittaa lapsen uniongelmista, joista itsellä ei ole hyvin nukkuvan lapsen kohdalla mitään kokemusta? En minä tiedä miltä se tuntuu, joten en osaa siihen oikein mitään kommentoida. Keskustelu loppuu aika lyhyeen, jos en saa sanoa, että meillä ei ole onneksi ollut uniongelmia, koliikkia, pahaa uhmaikää tai oikeastaan mitään muutakaan suurta ongelmaa. Enkä myöskään itse pidä näitä negatiivisina piirteinä lapsessa tai arvota omaa lasta paremmaksi ja muita huonommaksi sen mukaan, jos jollain toisella on joku univaikeus tai mitä vaan. Aika kummallista oikeastaan pitää toisia lapsia parempana tuolla perusteella.
Yritä nähdä se sielun pienuus siellä takana niin ärtymys voi edes osin vaihtua huvituksensekaiseen sääliin. Jotain haavaahan siinä koitetaan laastaroida.