Olen vähään tyytyvä ja minimalistisesti elävä mies. Tuntuu että tällaiselle miehelle vain ei löydy naista sitten millään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletus, että minimalisti on köyhä ja/tai sairaalloisen pihi? Minimalisti voi hyvin olla menestyvä ja varakas henkilö, joka tavaran hamstraamisen sijaan keskittyy muutamiin itselle tärkeisiin laadukkaisiin tavaroihin ja hää nuorena jo pois töistä, koska on onnistunut keräämään riittävästi varallisuutta sitä varten.

Palstan vakiominimalisti taitaa olla meille monille jo useammasta ketjusta tuttu.

Kun minusta tuli minimalisti, olin pa jatkuvasti. Laskin jos saan myytyä kirjahyllyn kirjat a 1 e ja kirjahyllyn 50 e, maksan niillä sähkölaskun.

Siinä vaiheessa, kun koti oli perattu, ei siivoamiseen mennyt juurikaan aikaa, en ostanut juuri mitään ikinä ja mikään ei ollut ikinä hukassa. Jos paidasta lähti nappi, paikkasin sen nopeasti. Rikkinäinen veroketju tuli vaihdettua.

Muuttaminen oli helppoa ja esim ulkomailla ei tarvi pitää shoppailupäiviä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää, minkä takia jotkut luulee, että kumppanin pitäisi jotain tarjota itselle mahdollisessa suhteessa? Eikö rakkaus ollutkaan enemmän antamista ja pyytettömyyttä, eikä mikään ostos hankinta. Mutta kyllähän se jotain ihmisestä kertoo ja siitä miten laskelmoivia jotkut ovat.

Minullekin kelpaisi vähällä toimeen tuleva kumppani ja tosiaan eipä niitäkään joka oksalla istu. Ja vaikka tulisi vähällä toimeen, niin ei se tarkoita liiallista nuukutta joka asiassa. Kyllä rahaa voi myös käyttää mutta tulojen mukaan ja ne tulot ei ole suuret. Monet naiset haluaa keskiluokkaisen unelman toteuttaa talosta, koirasta ja kesämökistä lähtien. Eikö sitä voi vaan vuokrallakin asua? On helpompaa ja vähemmän riskiä ja stressiä.

Parisuhde syntyy, kun kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa. Siinä vaiheessa he ovat alkuihastuksesta edenneet siihen saakka, että ovat huomanneet, että heillä on (riittävän) samanlaiset arvot, tulevaisuudentoiveet ja -haaveet, elämäntapa, vapaa-ajanviettotavat jne.

Siinä ei ole mitään väärää, että monet naiset haluavat talon, koiran ja kesämökin. Eikä siinä, että sinä haluat asua vuokralla. Niin sinä kuin ne keskiluokkaista elämää haluavat naisetkin etsitte vain elämänkumppanin, jolla on riittävän samanlaiset ajatukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin samantapainen tyyppi mutta en ihan sentään minimalistiksi menisi itseäni kutsumaan. Ja olen huomannut samaa, että suhtautuminen tällaiseen tyyppiin on aika nihkeää. Käyn töissä ja uralla tapahtuu etenemistä mutta se ei ole elämäni päätavoite.

En pröystäile omaisuudella. Ajan 20 vuotta vanhalla autolla eikä vaatteetkaan taida olla ihan siitä uusinta uutta, ehjiä kuitenkin ovat. En tykkää heittää mitään pois minkä voisi ehkä korjata, rajansa kaikella tosin. Sen vanhan ostalampun, joka ei enää lähde päälle voi purkaa ja katsoa olisiko siellä jokin huono juotos. Jopa rikkinäisen auton moottorin voi avata jos tietää, että parilla sadalla siitä saa taas toimivan.

T: Tämmöinen tylsähkö insinöörimies

Kuulostat ihan humanistimieheltäni. 17 vuotta vanha auto (omani on vielä pari vuotta sitäkin vanhempi), pyysi joululahjaksi kalsareita joissa on vaihdettava kuminauha, kun ei haluaisi heittää muuten hyviä kalsareita menemään vain siksi, että kuminauha pesuissa löystyy. Korjaa, parsii, kierrättää. Mutta myös nauttii ulkona syömisestä, matkustamisesta, kulttuurista, maksullisista liikuntaharrastuksista, siitä että kotona on laadukasta ruokaa.

Meidän huushollin netto on yli 10 t kk. Asuntolainaa vähän ja sijoitukset tuottaa.

Teen kotoa käsin töitä ja olen tottunut parsimaan, korjaamaan.

N vuosi sitten alettiin käymään miehen kotia läpi. Hänen 2 poikaansa ovat muuttaneet kotoa jo vuosia sitten.

Poikien huoneista löytyi vanhoja vaatteita, jotka olivat jo liian pieniä. Pesin, silitin ja laitoin kirppikselle.

Löysin myös vanhoja kalsareita ja sukkia. Sukissa pieniä reikiä. Paikkasin nämä ja otin käyttöön. Kalsareissa kuminauhat rotkotti. Korjasin ja annoin pojalleni.

Poika ei välitä olivat käytetty, ei olisi haitannut, vaikka olisi ollut rikki.

Aina välillä miesystävä toteaa en ole käyttänyt lainkaan luottokorttia.

Ei ole mitään kiinnostusta ostaa uutta, jos pärjään ilmankin

Mitä se minimalismi sulle on, ap? Että sulla ei oo sänkyä, vaan patja lattialla? Kuinka leveä patja? Että sulla ei ole lainkaan tai on tosi vähän huonekaluja? Mitä on, mitä ei?

Että ei ole tekniikkaa, esim. 1 vanha läppäri joka toimii leffojen katsomiseen ja kaikkeen? Että puhelin on niin vanha, että äpit ei enää päivity (miksi uusimaan kun soittamiseen ja tekstarit toimii)? 

Mikä sulle on hyvää elämää paitsi vähä tavara? Mitä elämässä saa olla paljon tai pitää olla riittävästi?

Ap on kokeilee hieman uutta tulokulmaa tässä. Hän on vanha tuttumme, kelpuuttajajankuttaja, jolla on pitkä kokemus siitä, miten ei naista löydä. Persoonallisuushäiriöstä käyvä pihiys, ankeuteen kärjistynyt asketismi ja ehdottomat timmiysvaatimukset naisille hiekoittavat pahasti kelpuuttajajankuttajan rakkauselämää.

Jään seuraamaan, miten ketju etenee.

Eiköhän niitä kiinnostuneita jossain ole.

Voi olla että olet yrittänyt väärän tyyppisiä naisia tai asetat liian tiukat vaatimukset.

Jos itse haluaa elää minimalistisesti, miksi toisen toisaalta pitäisi? 

Tietenkin voi olla helpompaa jos on samantyyppinen, mutta joustavuus kannattaa.

Eli jos ei löydy juuri sellaista kuin itse haluaa, miksi ei voisi "laajentaa hakua" sinne päin olevaa?

Voi myös olla että suurinosa minimalistisesti elävistä haluavat mielummin elää sinkkuna eikä saman tyyppisen ihmisen löytäminen ole helppoa.

Nämä ovat vain ajatuksia ja jokainen tekee itse mitä tekee.

Naiset odottavat, että mies tekee heidän elämästään jännittävää. Minimalismi ei ole jännittävää.