Suostuisitko treffeille ihmisen kanssa joka ei ollut kiinnostunut sinusta ennen kuin pudotit painoa?

Vaikea sanoa näin vähillä tiedoilla. En nyt pelkästään tuon perusteella ihmistä tyrmäisi. Se on voinut olla aiemmin pienestä kiinni, että hän ei ollut lähestynyt. Nyt poistui se viimeinenkin hidaste. Kyllä ihastumisessa on aina jossain määrin kyse myös ulkonäöstä ja muusta fysiikasta.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Mitä jos paino joillakin ihmisellä nousee tulevaisuudessa, sittenkö se on ero. Vaikka ei välttämättä nouse. Mutta se asia jäisi vaivaamaan. Onko suhde aina pintasuhde.

Suhteen aikana yleensä tapahtuu sen verran kiintymistä ja yhteenkasvamista, että pelkät pienet lisäkilot tuskin aiheutaa eroa. Tai jos aiheuttaa, niin ei siinä mitään aitoa kiintymystä koskaan syntynytkään.

Suhteen alkuvaiheessa ulkonäkö on aina osatekijänä kiinnostumisessa.

En suostuisi. Olisin yhä sama ihminen. Jos en ollut kiinnostava 20 kiloa painavampana, en olisi sitä edelleenkään.

Entä jos lihoisin uudestaan? Sairastuisin tai vammautuisin? Olisi pakko pitää paino alhaalla koska tietäisi, että muuten tuo toinen ei enää tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Mitä jos paino joillakin ihmisellä nousee tulevaisuudessa, sittenkö se on ero. Vaikka ei välttämättä nouse. Mutta se asia jäisi vaivaamaan. Onko suhde aina pintasuhde.

Sissus soikoon, onhan se nyt saletti että aika monella sellainen selkeä ylipaino on vähän luotaantyöntävää intiimissä mielessä, etenkin jos itse ei ole ylipainoinen. Kun ihmisen näkee ekakertaa niin onhan se hoikempi aina puoleensavetävämpi. Mutta sitten kun on rakastuttu ja alkaa välittämään toisesta, ei se lihominen siinä vaiheessa enää useimmitenkaan haittaa. Toki niitäkin on, jotka märisee kun se puoliso on niin lihonut eikä sängyssä enää kiihotu. Mutta on aivan utopistista olettaa, etteikö sillä ulkonäöllä olisi tutustumisvaiheessa mitään merkitystä ja pitäisi rakastua ainoastaan siihen toisen sisimpään ulkomuoto kokonaan ignooraten.

Etsitte pullukat vain niitä kaltaisianne pullukoita puolisoiksi, niin ei tarvi itkeä pinnallisuudesta kun ei se hoikempi innostunut extra kiloistanne. Ongelma ratkaistu.

Kysehän on henkilökohtaisista ulkoisista mieltymyksistä, onko ihminen siis huono jos ei huoli itselleen esteettisesti epämiellyttävää kumppania? Ja kun tuo lihavuus otetaan aina jotenkin herkimmäksi ja tärkeimmäksi jutuksi, ihan sama voi toimia vaikka että joku tykkää tietystä hiustyylistä ja ihastuu johonkin hiusten ansiosta, myöhemmin toinen ajaakin kaljuksi - tuleeko sitten ero sen kaljun takia?

Ymmärtäisin hyvin miksi kiinnostan vasta nyt, koska en millään muotoa ollut oma itseni (siis mielialan ym suhteen) silloin kuin painoin +20 kiloa enemmän. Se sitten olisikin asia erikseen olisinko itse kiinnostunut, koska se suurin muutos ei ainakaan mulla tapahtunut ulkonäössä vaan korvien välissä.

Mutta jos olisin kiinnostunut niin miksen lähtisi. 

Jos joku naisia kiinnostamaton ruipelomies bodaisi itselleen lihakset ja alkaisi kiinnostuneille naisille kostamaan pakeilla, niin kyllä sitä pidettäisiin aika säälittävänä.

Ei sitten varmaan kannata suostua treffeille kenenkään kanssa, koska laihdutettuanne ne uudetkin tapaamanne ihmiset saattaa lähteä vain sen hoikkuutenne takia, eivätkä olisi lähteneet jos olisitte olleet pulleampia.

En, varjelkoon! Olen aina ollut lihava ja ymmärrän kyllä, että se on monelle deal breaker - mutta annan itsekin ihmisille mahdollisuuden vain kerran. Omaa miestäni eivät painon heilahtelut suuntaan tai toiseen paljon hetkauta, mikä on pitkässä suhteessa mielestäni ideaalitilanne muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ikävä kyllä toisen runsas ylipaino tappaa mahdollisuudet romanttiseen kiinnostukseen, oli miten mukava muuten tahansa. Itselläni ei ole ylipainoa. Nyt onkin kehittymässä uhkaavasti tilanne, että henkilö joka ylipainoisena lähestyi minua parikin kertaa, on nyt hoikistumassa ja pelkään että itsellä se kiinnostus sitten herää viimein. Kavereina olemme pysytelleet. Pitää vaan sitten vastusta sitä kiinnostusta kaikin voimin ja toivoa, että hän löytää jonkun mahdollisimman pian.

Samoin ja en kyllä kehtaisi edes kysyä treffeille sellaista jolle olen pakit aiemmin antanut ylipainon takia, koska tiedän miten pöljältä sellainen vaikuttaa. Nielisin siinä vaiheessa vain tappioni. Mutta minkäs teet, kun ei vain ylipaino sytytä.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Mitä jos paino joillakin ihmisellä nousee tulevaisuudessa, sittenkö se on ero. Vaikka ei välttämättä nouse. Mutta se asia jäisi vaivaamaan. Onko suhde aina pintasuhde.

Monet on hoikkina pariutuneet ja myöhemmin turvonneet, eikä eroa sen takia ole tullut. Joten eiköhän kyse ole siitä että kun tunneside pääsee muodostumaan ja toisiin kasvettu kiinni, niin ei siinä enää moiset haittaa. Samat ihmiset olisi kuitenkin saattaneet jäädä pariutumatta keskenään, jos jompikumpi olisi ollut ylipainoinen. Jännää tämä elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ikävä kyllä toisen runsas ylipaino tappaa mahdollisuudet romanttiseen kiinnostukseen, oli miten mukava muuten tahansa. Itselläni ei ole ylipainoa. Nyt onkin kehittymässä uhkaavasti tilanne, että henkilö joka ylipainoisena lähestyi minua parikin kertaa, on nyt hoikistumassa ja pelkään että itsellä se kiinnostus sitten herää viimein. Kavereina olemme pysytelleet. Pitää vaan sitten vastusta sitä kiinnostusta kaikin voimin ja toivoa, että hän löytää jonkun mahdollisimman pian.

Samoin ja en kyllä kehtaisi edes kysyä treffeille sellaista jolle olen pakit aiemmin antanut ylipainon takia, koska tiedän miten pöljältä sellainen vaikuttaa. Nielisin siinä vaiheessa vain tappioni. Mutta minkäs teet, kun ei vain ylipaino sytytä.

Sehän siinä juuri onkin, kun ei se entinen ylipainoinenkaan voi sille mitään, että pöljyys ei sytytä. Varsinkaan kertaalleen vesittyneet tunteet eivät roihahda uudelleen. Ei siinä kumpikaan mitään voi, minkäs teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Jos en kelvannut hänelle sellaisena kun olen, tuskin kelpaisin muutenkaan.

Millä perusteella olet enemmän sitä mitä olet ylipainoisena kuin laihempana? En ymmärrä tätä perustettasi. Sen sijaan toki ymmärrän, ettei halua antaa uutta mahdollisuutta ihmiselle, jolta jo kerran sai pakit.

Eihän tuo niin sanonut että on enemmän sitä mitä on ylipainoisena. Vaan että jos ei ensin kelpaa mutta sitten kelpaa ja ainoa muuttunut asia on paino, niin eipä tuota miestä taida tämän henkilön persoona ja sisin juuri kiinnostaa.

Ei se välttämättä ihan noinkaan ole. Kyllä persoona ja sisin voi kiinnostaa myös, vaikka ulkonäölläkin olisi vaikutusta siihen, tunteeko vetoa. Eihän se niin ole, että ihmiset yleensä ihastuvat vain persoonaan, vaan kyllä ulkonäöllä on osuutensa asiaan.

Niinpä, todella yksiulotteista ajattelua täällä monella, vaikka useimmiten asiat ovat useiden juttujen summa.

Miksi te naiset kehoitatte naisettomia miehiä nostamaan tasoaan mm. laihduttamalla sun muulla, kun täällä sitten pidetään jonkun miehen takia laihdutusta suunnilleen pyhäinhäväistyksenä ja pitäisi kelvata omana pulleana itsenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ikävä kyllä toisen runsas ylipaino tappaa mahdollisuudet romanttiseen kiinnostukseen, oli miten mukava muuten tahansa. Itselläni ei ole ylipainoa. Nyt onkin kehittymässä uhkaavasti tilanne, että henkilö joka ylipainoisena lähestyi minua parikin kertaa, on nyt hoikistumassa ja pelkään että itsellä se kiinnostus sitten herää viimein. Kavereina olemme pysytelleet. Pitää vaan sitten vastusta sitä kiinnostusta kaikin voimin ja toivoa, että hän löytää jonkun mahdollisimman pian.

Samoin ja en kyllä kehtaisi edes kysyä treffeille sellaista jolle olen pakit aiemmin antanut ylipainon takia, koska tiedän miten pöljältä sellainen vaikuttaa. Nielisin siinä vaiheessa vain tappioni. Mutta minkäs teet, kun ei vain ylipaino sytytä.

Sehän siinä juuri onkin, kun ei se entinen ylipainoinenkaan voi sille mitään, että pöljyys ei sytytä. Varsinkaan kertaalleen vesittyneet tunteet eivät roihahda uudelleen. Ei siinä kumpikaan mitään voi, minkäs teet.

Jonkun haisevan puliukon mielestä sinäkin olisit pöljä, kun et huoli häntä haisevana puliukkona. Onpas kaikki kovin suhteellista ja mieltymykset erilaisia, jännää eikös.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on pulleiden naisten toistensa tsemppaus ketju :D Yhteenlaskettu paino huitelee tonneissa.

Kas, silti me saadaan tinderissä 9999 tykkäystä miehiltä(enempää tinder ei näytä).  Sinä et taida saada tinderistä yhtään tykkäystä, voi sentään...

Monica ja Chandler frendeistä?

Mies, suostuisitko treffeille naisen kanssa, joka ei ollut kiinnostunut sinusta, ennen kuin pääsit hyväpalkkaiseen ammattiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Mitä jos paino joillakin ihmisellä nousee tulevaisuudessa, sittenkö se on ero. Vaikka ei välttämättä nouse. Mutta se asia jäisi vaivaamaan. Onko suhde aina pintasuhde.

Sissus soikoon, onhan se nyt saletti että aika monella sellainen selkeä ylipaino on vähän luotaantyöntävää intiimissä mielessä, etenkin jos itse ei ole ylipainoinen. Kun ihmisen näkee ekakertaa niin onhan se hoikempi aina puoleensavetävämpi. Mutta sitten kun on rakastuttu ja alkaa välittämään toisesta, ei se lihominen siinä vaiheessa enää useimmitenkaan haittaa. Toki niitäkin on, jotka märisee kun se puoliso on niin lihonut eikä sängyssä enää kiihotu. Mutta on aivan utopistista olettaa, etteikö sillä ulkonäöllä olisi tutustumisvaiheessa mitään merkitystä ja pitäisi rakastua ainoastaan siihen toisen sisimpään ulkomuoto kokonaan ignooraten.

Ajattelen täysin samoin tuosta, että ulkonäöllä on tosi ratkaiseva merkitys sille, kiinnostuuko jostain ihmisestä vai ei. Mutta kun ollaan parisuhteessa, rakastetaan toisiaan, tilanne on jo aivan toinen.

Miksi niin monelle miehelle tekee siis vaikeaa hyväksyä ulkonäön merkitys kiinnostuksen heräämiselle? Miksi viimeksi tänään iltapäivällä täällä oli ketju, jossa kehotettiin naisia "alentamaan rimaa"?