Suostuisitko treffeille ihmisen kanssa joka ei ollut kiinnostunut sinusta ennen kuin pudotit painoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen vastaus = suostuisin

Naisen vastaus = kun opin hallitsemaan syömiseni, saan chadejä, joten voin hylätä yhden miehen tarjouksen, kun tarjontaa on muutenkin niin paljon

Lihavuus on mielenterveys- ja elämänhallintaongelma eikä pelkästään kosmeettinen ongelma, kuten joku psoriasis ehkä on. Lihavuus johtuu siitä, että ihminen ei pysty hallitsemaan omaa käytöstään yhdellä elämän osa-alueella, kuten ei alkoholisti tai huumeriippuvainenkaan. Alkoholistin ja narkomaanin ongelma ei näy päältä, mutta lihavan näkyy. 

Mulla tuli ylipainoa kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Onko sekin mielenterveys- ja elämänhallintaongelma?

Kilpirauhasen vajaatoiminta, kuten joku muukin sairaus voi vaatia elämäntapojen muuttamista. Energiaa ei kuitenkaan synny tyhjästä eli ruokailutapoja muuttamalla ei myöskään liho. Samaan tapaan kilpirauhasen liikatoiminta ei tarkoita laihtumista, vaan ratkaisevaa on syöminen. 

"Kilpirauhashormonin puute hidastaa aineenvaihduntaa, mistä seuraa väsymystä, paleluherkkyyttä, painonnousua, ummetusta, sydämen sykkeen hidastumista ja ihon kuivumista. Usein esiintyy turvotusta silmissä, kasvoissa ja säärissä. Oireet alkavat hitaasti ja pahenevat hiljalleen kuukausien tai vuosien aikana.

Vaikeaan kilpirauhasen vajaatoimintaan voi liittyä mielentilan muutoksia ja muistihäiriöitä."

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00667

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen vastaus = suostuisin

Naisen vastaus = kun opin hallitsemaan syömiseni, saan chadejä, joten voin hylätä yhden miehen tarjouksen, kun tarjontaa on muutenkin niin paljon

Lihavuus on mielenterveys- ja elämänhallintaongelma eikä pelkästään kosmeettinen ongelma, kuten joku psoriasis ehkä on. Lihavuus johtuu siitä, että ihminen ei pysty hallitsemaan omaa käytöstään yhdellä elämän osa-alueella, kuten ei alkoholisti tai huumeriippuvainenkaan. Alkoholistin ja narkomaanin ongelma ei näy päältä, mutta lihavan näkyy. 

Mulla tuli ylipainoa kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Onko sekin mielenterveys- ja elämänhallintaongelma?

Kilpirauhasen vajaatoiminta, kuten joku muukin sairaus voi vaatia elämäntapojen muuttamista. Energiaa ei kuitenkaan synny tyhjästä eli ruokailutapoja muuttamalla ei myöskään liho. Samaan tapaan kilpirauhasen liikatoiminta ei tarkoita laihtumista, vaan ratkaisevaa on syöminen. 

No kun mulla puhkesi voimakas kipirauhasen liikatoiminta, niin se sai mut syömään n. 2x enemmän kuin normaalisti, ja paino vaan pysyi samassa. Aineenvaihdunta ja keho kävi ylikierroksilla ja tarvi enemmän enegiaa. Ei jos en silloin olisi lisännyt huomattavasti syömisen määrää, olisin kaiken järjen mukaan laihtunut. (Olin ja olen hoikka ylipäätään, että ei oisi niin ollut varaakaan laihtua ettei olisi kuihtunut.)

Vastaavasti kun lääkityksen takia on ollut aikoja, että on mennyt vajaatoiminnan puolelle, niin silloin sillä normaalilla syömisellä joa ainon tavaiseti on pysynyt samassa, niin paino alkaakin pikkuhiljaa nousta. Mula kyllä sitten väheni ruokahalukin ja oli ihan zombi olo. Kyllä nämä kilpirauhasen sairaudet vaikuttaa suoraan painoon. Eli samalla syömisellä jos on liikatoiminta, niin laihtuisi ja jos vajaatoiminta, niin lihoisi. Tämä on mun kokemus ainakin asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Jos en kelvannut hänelle sellaisena kun olen, tuskin kelpaisin muutenkaan.

Millä perusteella olet enemmän sitä mitä olet ylipainoisena kuin laihempana? En ymmärrä tätä perustettasi. Sen sijaan toki ymmärrän, ettei halua antaa uutta mahdollisuutta ihmiselle, jolta jo kerran sai pakit.

Eihän tuo niin sanonut että on enemmän sitä mitä on ylipainoisena. Vaan että jos ei ensin kelpaa mutta sitten kelpaa ja ainoa muuttunut asia on paino, niin eipä tuota miestä taida tämän henkilön persoona ja sisin juuri kiinnostaa.

On aika epätodennäkoistä, että kahdessa vuodessa ainoa muuttunut asia heidän kupaisenkin elämissään olisi toisen paino...

Voihan ap suoraan kysyä mieheltä että miksi nyt kahden vuoden päästä haluaisikn treffeille, mutta siloni ei? Mikä on muttunut? Kuuntelee vastauksen ja kyllä uskoisin, että vastauksesta käy ilmi, onko kyse AP:n aihtumiseta (vaikkei suoraan sanoisi) vai kertooko mies esim. jotain muita järkeviä syitä ja ajatuksia asialle.

Vierailija kirjoitti:

Jos oisin pyytänyt sitä aiemmin ulos niin en

Miksi et? Jos se oisi ollut sillon vaikka varattu, tai ihastunut toiseen, tai sellasessa elämäntilanteessa, ettei voisi seurustella. Ei voida tietää, että syynä oli ap:n paino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen vastaus = suostuisin

Naisen vastaus = kun opin hallitsemaan syömiseni, saan chadejä, joten voin hylätä yhden miehen tarjouksen, kun tarjontaa on muutenkin niin paljon

Lihavuus on mielenterveys- ja elämänhallintaongelma eikä pelkästään kosmeettinen ongelma, kuten joku psoriasis ehkä on. Lihavuus johtuu siitä, että ihminen ei pysty hallitsemaan omaa käytöstään yhdellä elämän osa-alueella, kuten ei alkoholisti tai huumeriippuvainenkaan. Alkoholistin ja narkomaanin ongelma ei näy päältä, mutta lihavan näkyy. 

Mulla tuli ylipainoa kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi. Onko sekin mielenterveys- ja elämänhallintaongelma?

Kilpirauhasen vajaatoiminta, kuten joku muukin sairaus voi vaatia elämäntapojen muuttamista. Energiaa ei kuitenkaan synny tyhjästä eli ruokailutapoja muuttamalla ei myöskään liho. Samaan tapaan kilpirauhasen liikatoiminta ei tarkoita laihtumista, vaan ratkaisevaa on syöminen. 

Niin, lääkkeen syöminen. Kun saa ensin diagnoosin ja  sitten lääkityksen saa paikoilleen, voi alkaa laihduttamaan. Maltillisesti. Liian nopea laihduttaminen voi saada aikaan lisää kilppariongelmia.

Kyllä varmaan lähtisin, jos itse olisin edelleen kiinnostunut. Ihastun itsekin ulkonäköön, enkä voisi kiinnostua ihmisestä johon en uslkoisesti tunne vetoa, joten ymmärrän että se toimii toiseenkin suuntaan. Pitkän parisuhteen aikana ulkonäkökin tietysti sitten muuttuu, mutta se on eri asia, koska silloin on jo niin vahva tunneside, että rakastaa ihmistä, ei ulkonäköä. Ihastumisvaiheessa ulkonäkö kyllä on tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmaan lähtisin, jos itse olisin edelleen kiinnostunut. Ihastun itsekin ulkonäköön, enkä voisi kiinnostua ihmisestä johon en uslkoisesti tunne vetoa, joten ymmärrän että se toimii toiseenkin suuntaan. Pitkän parisuhteen aikana ulkonäkökin tietysti sitten muuttuu, mutta se on eri asia, koska silloin on jo niin vahva tunneside, että rakastaa ihmistä, ei ulkonäköä. Ihastumisvaiheessa ulkonäkö kyllä on tärkeä.

Mutta nämä ihmiset ovat jo tunteneet toisensa muutaman vuoden

En.

Antaa pinnallisten mennä omia menojaan.

Hoikempana olisin luultavimmin energisempi ja viihtyisin paremmin kehossani, joten muutoksia tulisi myös ulosantiin ja yleiseen elämänasenteeseen. Joten riippuen siitä olisinko kiinnostunut hänestä, niin saattaisinkin suostua.

Pystyykö, joku täällä täysin rehellisesti, kirkkain silmin sanomaan, ettei ulkonäöllä ole missään määrin merkitystä. Ennen kuin kukaan älähtää, niin totean, että makuja on monia, enkä tällä kommentilla arvota painon perusteella.

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi. On erittäin suuri riski, että paino jossain vaiheessa elämää palaa takaisin, esim. kun tulee isoja vastoinkäymisiä ja stressejä. Mitä se semmoinen kumppani sitten tekee, jättää toisen haavoittuvaisimmillaan, koska tämä on taas "läski"? Ei kiitos noin pinnallista minulle.

Voi myös olla, että kun toinen ihastuu ollessasi hoikka ja tulee ne vahvemmat tunteet, niin ei siinä enää myöhemmin haittaa vaikka lihoaisitkin. Joillain se ylipaino nyt vaan on vähän sellaisena alkuvaikutelmana vähän no-no muttei se sitten enää haittaa kun on muodostunut tunneside.

Miks sä olit siihen ihastunut, oliko mm. kroppa ihanan timmi? Ja nyt sapettaa kun ei itse pullukkana kelvannut ja pinnallisuus on niin maan huono juttu.

Sairastellessani kerrytin painoa ja myöhemmin taas karistin samat kymmenisen kiloa. Minulla on mielessäni yhä erityinen merkintä niiden ihmisten (miesten) kohdalla, jotka olivat minulle mukavia käväistessäni ylipainon puolella.

Ja aloitukseen: enpä luultavasti antaisi mahdollisuutta todistetusti pinnalliselle. Miksi antaisin?

En todellakaan.

En suostuisi. Itseään kannattaa arvostaa sen verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin, ja tekisin kaikkeni, että tyyppi ihastuisi. Sitten murskaisin sydämen.

Vaikka mies käyttäytyi tökerösti, niin tälläinen kosto on jo sairasta.

Niin kuka mies? Aloituksessa ei puhuta mitään osapuolten sukupuolista.

Mistä tiedät, että hänen kiinnostumattomuus johtui sinun painosta?  Ehkä hänellä oli muu suhde?  Ehkä hän oli vielä liian nuori?  Ehkä ei ollut valmis ylipäätään suhteeseen?  Vai sanoiko hän, että painosi oli kynnyskysymys?

Itsellä ikävä kyllä toisen runsas ylipaino tappaa mahdollisuudet romanttiseen kiinnostukseen, oli miten mukava muuten tahansa. Itselläni ei ole ylipainoa. Nyt onkin kehittymässä uhkaavasti tilanne, että henkilö joka ylipainoisena lähestyi minua parikin kertaa, on nyt hoikistumassa ja pelkään että itsellä se kiinnostus sitten herää viimein. Kavereina olemme pysytelleet. Pitää vaan sitten vastusta sitä kiinnostusta kaikin voimin ja toivoa, että hän löytää jonkun mahdollisimman pian.

Taisi ap vastata omaan kysymykseensä jo siinä kohtaan, kun kertoi treffipyynnön tehneen hänet surulliseksi :(

Niin. Mitä jos paino joillakin ihmisellä nousee tulevaisuudessa, sittenkö se on ero. Vaikka ei välttämättä nouse. Mutta se asia jäisi vaivaamaan. Onko suhde aina pintasuhde.