Lue keskustelun säännöt.
Miten nykyisten kasvatusohjeiden mukaan toimitaan, jos lapsi on jäätävän itsepäinen?
15.12.2022 |
Minä olin, erityisesti joku vaihe ennen murrosikää oli sellainen, että saatoin vaan itsepintaisesti pitää oman pääni. Esimerkki tästä vaikkapa se, että otin ennemmin takapuolen helläksi kuin sanoin yhtä sanaa. Tapeltiin pikkusiskon kanssa ja vanhemmat oli sitä mieltä, että minun isosiskona pitää pyytää pikkusiskolta anteeksi. Omasta mielestäni vika oli pikkusiskossa, enkä suostunut tuota sanaa sanomaan, vaikka lopulta vaihtoehdoksi annettiin anteeksipyytäminen tai vyön hakeminen.
Miten nykyään tehtäisiin tilanteessa, jossa lapsi ei vaan kertakaikkiaan suostu tekemään jotain, esim. vaikka pyytämään anteeksi?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa tarvitaan kahdenlaista otetta.
1) Nopeaan, mukautuvaan tottelemiseen opettaminen. Sitä on kouluelämä ja työelämäkin täynnä: joku antaa kiireessä nopean käskyn ja sun on nopsaan vaan toteltava.
Siinä ei sanoiteta tunteita vaan "aikuisen sana on laki ja piste."
Ne muksut ovat elämässään purjeissa, joille ei tottelemista ole opetettu.
2) Sen JÄLKEEN on selostusvaihe. Selostetaan, että miksi se käsky/kielto tuli. Selostetaan yhteisiä sääntöjä ja perustellaan niitä, ja tarvittaessa sanoitetaan tunteita.
Jonkun muksun koko kouluviikko voi olla tuota ekaa, ja se on silloin ihan hyvin mennyt viikko. Sen ohessa voi keskutella lisäks asioista.
Auta armias, jos joku muksu on totutettu vain tuohon tokaan. Se löytää kohta ittensä perheneuvolasta ja pienryhmästä ja ties mistä (toki selkeän neurologisen taustan ymmärrän)
Ja käyttämällä riittävästi kohtaa kaksi, voi käyttää kohtaa yksi. Lapsi oppii että asioilla on aina syy vaikkei joka kerta ensin voikaan keskustella ensin. Molemmilla on paikkansa ja piiskaavat useimmiten olettavat että kohta yksi pätee ja selkään saa ellei tottele. Kasvatus on asia joka ei ole helppoa ja vaivatonta , eikä lapsi ole automaatti joka tottelee kyselemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea käsittää tätä menneisyyden kasvatuslogiikkaa. Toisaalta edellytetään lapselta, että ei saa tapella ja pitää osata pyytää anteeksi. Mutta itse kuitenkin kuritetaan lasta vyöllä.
Eikö tällainen kasvatus kaadu sisäiseen ristiriitaan?
Se vyöllä saatu selkäsauna on rangaistus eikä tappelu. Ei siinä ole mitään ristiriitaa.
Niin kuin ei siinäkään ole ristiriitaa, että jos lapsi ottaa luvatta jotain toiselta lapselta niin rangaistuksena lapsen puhelin tai pelikone takavarikoidaan.
Rangaistuksia ei myöskään pyydetä anteeksi paitsi silloin jos on vahingossa rangaistu syytöntä. Eiväthän tuomaritkaan pyydä rikollisilta anteeksi sitä, että rikollinen joutuu vankilaan.
Kyllä siinä on ristiriita. Et vo
Lyömällä aiheutat vain henkisen välirikon itsesi ja lapsen välille, sekä traumatisoit lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea käsittää tätä menneisyyden kasvatuslogiikkaa. Toisaalta edellytetään lapselta, että ei saa tapella ja pitää osata pyytää anteeksi. Mutta itse kuitenkin kuritetaan lasta vyöllä.
Eikö tällainen kasvatus kaadu sisäiseen ristiriitaan?
Se vyöllä saatu selkäsauna on rangaistus eikä tappelu. Ei siinä ole mitään ristiriitaa.
Niin kuin ei siinäkään ole ristiriitaa, että jos lapsi ottaa luvatta jotain toiselta lapselta niin rangaistuksena lapsen puhelin tai pelikone takavarikoidaan.
Rangaistuksia ei myöskään pyydetä anteeksi paitsi silloin jos on vahingossa rangaistu syytöntä. Eiväthän tuomaritkaan pyydä rikollisilta anteeksi sitä, että rikollinen joutuu vankilaan.
Ei pidä paikkaansa. Lapsi oppii kunnioittamaan auktoriteetteja, kuten opettajia ja ymmärtää että valta ja vastuu liittyvät kiinteästi yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoitetaan tunteita, ja jos se ei auta niin voidaan ottaa tunnetaitojen opetukseen esimerkiksi tunnekortit avuksi. Toisaalta jos lapsen tunnetaidot eivät opetuksesta huolimatta parane niin kyseessä voi olla nepsy, jolloin lapsi on syytä viedä tutkimuksiin.
Jos on esimerkiksi kolme lasta ja tavallinen arkiaamu aikatauluineen, ei ole mahdollista jäädä jokaista tunteenilmaisua sanoittelemaan tai tunnekortteja plarailemaan.
Monet nykyajan kasvatussuositukset lähtevät siitä että vanhemmilla on yksi lapsi - korkeintaan kaksi, ja rajattomasti aikaa käydä läpi jokaisen ihmisen kaikki tunteet milloin vain. Ne eivät huomioi, että ihmisellä on usein monia samanaikaista velvoitteita ja vastuita, kuten työt, jotka eivät voi odottaa sanoituksen ajan.
Näillä loputtomasti sanoittavilla ja ymmärtäjillä ei taida kauheasti töitä ollakaan.
Itsetuntoasi varmaan hivelee, kun lapsesi ihailevat sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea käsittää tätä menneisyyden kasvatuslogiikkaa. Toisaalta edellytetään lapselta, että ei saa tapella ja pitää osata pyytää anteeksi. Mutta itse kuitenkin kuritetaan lasta vyöllä.
Eikö tällainen kasvatus kaadu sisäiseen ristiriitaan?
Se vyöllä saatu selkäsauna on rangaistus eikä tappelu. Ei siinä ole mitään ristiriitaa.
Niin kuin ei siinäkään ole ristiriitaa, että jos lapsi ottaa luvatta jotain toiselta lapselta niin rangaistuksena lapsen puhelin tai pelikone takavarikoidaan.
Rangaistuksia ei myöskään pyydetä anteeksi paitsi silloin jos on vahingossa rangaistu syytöntä. Eiväthän tuomaritkaan pyydä rikollisilta anteeksi sitä, että rikollinen joutuu vankilaan.
Kyllä siinä on ristiriita. Et vo
Voit yrittää, mutta seurauksia et tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Lyömällä aiheutat vain henkisen välirikon itsesi ja lapsen välille, sekä traumatisoit lapsen.
Vanhempia ikäpolvia on lähes kaikkia rangaistu ruumiillisesti. Silti eivät vaikuta traumatisoituneilta ja perhesuhteet ovat usein paljon läheisempiä kuin nuoremmalla polvella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsetuntoasi varmaan hivelee, kun lapsesi ihailevat sinua?
Tämä on siis kommentti viestiin nro 60, jossa kirjoittaja kertoo lastensa ihailevan häntä ja matkivan kaikessa.
"Täysin totta. Meillä lapset tottelevat minua, koska kunnioittavat ja jotenkin suloisella tavalla ihailevat minua. Siis niin, että matkivat minua melkein kaikessa. En ole koskaan huutanut lapsille enkä käyttänyt fyysistä voimaa. Juttelen lapsille paljon, perustelen asioita, kerron miten maailma toimii, mikä on oikein ja mikä väärin. Kehun lapsia paljon, mutta puhun myös itsestäni positiiviseen sävyyn, jotta lapset oppivat, että on hyväksyttävää rakastaa itseään terveellä tavalla. "
Tuosta tekstistä päätellen lapsesi ovat poikkeuksellisen helppoluonteisia. Suurin osa lapsista ei noin vain suostu tottelemaan, vaan heillä on voimakas oma tahto ja omat mielipiteet asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyömällä aiheutat vain henkisen välirikon itsesi ja lapsen välille, sekä traumatisoit lapsen.
Vanhempia ikäpolvia on lähes kaikkia rangaistu ruumiillisesti. Silti eivät vaikuta traumatisoituneilta ja perhesuhteet ovat usein paljon läheisempiä kuin nuoremmalla polvella.
Tuskinpa lähes kaikkia sentään. Ei ennenkään ruumillinen kuritus ollut mikään normi, vaikka yleisempää kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyömällä aiheutat vain henkisen välirikon itsesi ja lapsen välille, sekä traumatisoit lapsen.
Vanhempia ikäpolvia on lähes kaikkia rangaistu ruumiillisesti. Silti eivät vaikuta traumatisoituneilta ja perhesuhteet ovat usein paljon läheisempiä kuin nuoremmalla polvella.
Tuskinpa lähes kaikkia sentään. Ei ennenkään ruumillinen kuritus ollut mikään normi, vaikka yleisempää kylläkin.
Kouluissakin sitä käytettiin vielä 60-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyömällä aiheutat vain henkisen välirikon itsesi ja lapsen välille, sekä traumatisoit lapsen.
Vanhempia ikäpolvia on lähes kaikkia rangaistu ruumiillisesti. Silti eivät vaikuta traumatisoituneilta ja perhesuhteet ovat usein paljon läheisempiä kuin nuoremmalla polvella.
Tuskinpa lähes kaikkia sentään. Ei ennenkään ruumillinen kuritus ollut mikään normi, vaikka yleisempää kylläkin.
Kouluissakin sitä käytettiin vielä 60-luvulla.
Ehkä joissain, muttei tietenkään kaikissa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo sun hyvin vahva itsepintainen käyttäytyminen varmaan johtui siitä ihan, että olit oppinut sen vanhemmiltasi, jotka oli kasvatettu kovakouraisesti ja jotka pyrkivät nyt sitten kasvattamaan sinua samalla tavalla kovakouraisesti.
Ei pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoitetaan tunteita, ja jos se ei auta niin voidaan ottaa tunnetaitojen opetukseen esimerkiksi tunnekortit avuksi. Toisaalta jos lapsen tunnetaidot eivät opetuksesta huolimatta parane niin kyseessä voi olla nepsy, jolloin lapsi on syytä viedä tutkimuksiin.
Jos on esimerkiksi kolme lasta ja tavallinen arkiaamu aikatauluineen, ei ole mahdollista jäädä jokaista tunteenilmaisua sanoittelemaan tai tunnekortteja plarailemaan.
Monet nykyajan kasvatussuositukset lähtevät siitä että vanhemmilla on yksi lapsi - korkeintaan kaksi, ja rajattomasti aikaa käydä läpi jokaisen ihmisen kaikki tunteet milloin vain. Ne eivät huomioi, että ihmisellä on usein monia samanaikaista velvoitteita ja vastuita, kuten työt, jotka eivät voi odottaa sanoituksen ajan.
Kaikkein vaikeinta on ammattikasvattajilla joilla on vastuullaan jopa yli 20 lasta. Yritäpä siinä sitten positiivisesti vahvistaa lasten luottamussuhdetta ja tunnetaitoja, kun muita sallittuja keinoja ei ole millä voisi yrittää ylläpitää järjestystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyömällä aiheutat vain henkisen välirikon itsesi ja lapsen välille, sekä traumatisoit lapsen.
Vanhempia ikäpolvia on lähes kaikkia rangaistu ruumiillisesti. Silti eivät vaikuta traumatisoituneilta ja perhesuhteet ovat usein paljon läheisempiä kuin nuoremmalla polvella.
Läheskään kaikkia ei ole. Jo aikoja sitten jotkut osasivat kasvattaa fiksusti. Heikot tukeutuu väkivaltaan, kun ei korvien välissä liiku tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyömällä aiheutat vain henkisen välirikon itsesi ja lapsen välille, sekä traumatisoit lapsen.
Vanhempia ikäpolvia on lähes kaikkia rangaistu ruumiillisesti. Silti eivät vaikuta traumatisoituneilta ja perhesuhteet ovat usein paljon läheisempiä kuin nuoremmalla polvella.
Tuskinpa lähes kaikkia sentään. Ei ennenkään ruumillinen kuritus ollut mikään normi, vaikka yleisempää kylläkin.
Väittäisin, että yli 90% perheistä sitä hyvinkin käytti. Se oli myös lainmukainen rangaistus alle 15-vuotiaalle jos tämä teki sellaisen rikoksen josta yli 15-vuotias olisi saanut sakkoja. Oikeudessa siis määrättiin antamaan lapselle selkäsauna. Tämä käytäntö oli voimassa 40-luvulle asti. Vakavammasta rikoksesta (vankeuden arvoisesta) joutui kasvatuslaitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Itsetuntoasi varmaan hivelee, kun lapsesi ihailevat sinua?
En ole ainut, jonka lapset fanittavat vanhempiaan. Ihan lähipiirissäni on näitä useampia, ja tämä on mielestäni vain osoitus siitä, että olen tehnyt jotain oikein. En varmasti kaikkea, mutta täydellisyyteen ei tarvitsekaan pyrkiä. Keinot ja suunta pitää vaan olla oikeat. Ei väkivaltaa, ei pilkkaamista, ei huutamista, ei pelottelua. Stabiilia, empaattista ja inhimillistä käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoitetaan tunteita, ja jos se ei auta niin voidaan ottaa tunnetaitojen opetukseen esimerkiksi tunnekortit avuksi. Toisaalta jos lapsen tunnetaidot eivät opetuksesta huolimatta parane niin kyseessä voi olla nepsy, jolloin lapsi on syytä viedä tutkimuksiin.
Jos on esimerkiksi kolme lasta ja tavallinen arkiaamu aikatauluineen, ei ole mahdollista jäädä jokaista tunteenilmaisua sanoittelemaan tai tunnekortteja plarailemaan.
Monet nykyajan kasvatussuositukset lähtevät siitä että vanhemmilla on yksi lapsi - korkeintaan kaksi, ja rajattomasti aikaa käydä läpi jokaisen ihmisen kaikki tunteet milloin vain. Ne eivät huomioi, että ihmisellä on usein monia samanaikaista velvoitteita ja vastuita, kuten työt, jotka eivät voi odottaa sanoituksen ajan.
Kaikkein vaikeinta on ammattikasvattajilla joilla on vastuullaan j
Voin kuvitella, miten suuttuisit, jos ammattikasvattaja pahoinpitelisi sinun lasta. Muiden lapsia saa lyödä, niinkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyömällä aiheutat vain henkisen välirikon itsesi ja lapsen välille, sekä traumatisoit lapsen.
Vanhempia ikäpolvia on lähes kaikkia rangaistu ruumiillisesti. Silti eivät vaikuta traumatisoituneilta ja perhesuhteet ovat usein paljon läheisempiä kuin nuoremmalla polvella.
Voi kuule kun tietäisit. Olen "päässyt" viime aikoina kuulemaan oman sukuni salaisuuksia, riitoja, välirikkoja ja kaunoja, joita en olisi voinut edes kuvitella olevan olemassa. Veikkaan että tätä likapyykkiä löytyy joka perheestä. Kulissit osataan pitää hienosti yllä.
Vyöllä lyömällä voi opettaa, että lapsi on jättänyt noudattamatta aikuisen asettamia sääntöjä ja niinpä aikuinen nyt rankaisee tästä sääntöjen rikkomisesta.
Lapsi ja aikuinen eivät ole samalla tasolla. Lapsi ymmärtää, että koska hänen elämänsä ja hyvinvointinsa on aikuisesta riippuvainen, hän noudattaa aikuisen laatimia sääntöjä. Lapsi kunnioittaa aikuista ja oppii ymmärtämään erilaisia hierarkioita.