Miten nykyisten kasvatusohjeiden mukaan toimitaan, jos lapsi on jäätävän itsepäinen?

Vierailija kirjoitti:

"Täysin totta. Meillä lapset tottelevat minua, koska kunnioittavat ja jotenkin suloisella tavalla ihailevat minua. Siis niin, että matkivat minua melkein kaikessa. En ole koskaan huutanut lapsille enkä käyttänyt fyysistä voimaa. Juttelen lapsille paljon, perustelen asioita, kerron miten maailma toimii, mikä on oikein ja mikä väärin. Kehun lapsia paljon, mutta puhun myös itsestäni positiiviseen sävyyn, jotta lapset oppivat, että on hyväksyttävää rakastaa itseään terveellä tavalla. "

Tuosta tekstistä päätellen lapsesi ovat poikkeuksellisen helppoluonteisia. Suurin osa lapsista ei noin vain suostu tottelemaan, vaan heillä on voimakas oma tahto ja omat mielipiteet asioista.

Yksi lapsi on melko helpolla temperamentilla varustettu ja toinen on kovapäinen. Oikeastaan vaan tämän toisen kanssa on joutunut vähän näkemään vaivaa. 

Tällaisiin lapsiin usein auttaa kuunteleminen. Itsepäisyys vähenee kun lapsrlle tulee sellainen olo, että häntä on kuultu ja ymmärretty.

Näihin ei lapsiin ei useinkaan toimi mitkään ulkoa tukevat rangaistukset tai palkkiot. Uhkailu ja lahjonta eivät vaikuta millään tavalla. Vain lapsen näkökulman ymmärtäminen auttaa. Silloin lapselta löytyy paremmin joustamiskykyä.

T. Uhmakkuushäiriöisen autistin äiti.

Vierailija kirjoitti:

Tossa ap:n esimerkissähän ap tavallaan "voitti". Joo, sai remmiä, mutta ilmeisesti hän ei sitä anteeksi pyytämistä siltikään tehnyt, eli vanhemmat tuossa hävisi tuon taistelun.

Tämä on jännä asenne, että nähdään vanhempi ja lapsi toistensa vihollisina, ja ristiriitatilanteessa jommankumman pitää "voittaa". Tällaisia opettajiakin on vielä.

Eihän tuossa kumpikaan voittanut, vaan molemmat menettivät.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisiin lapsiin usein auttaa kuunteleminen. Itsepäisyys vähenee kun lapsrlle tulee sellainen olo, että häntä on kuultu ja ymmärretty.

Näihin ei lapsiin ei useinkaan toimi mitkään ulkoa tukevat rangaistukset tai palkkiot. Uhkailu ja lahjonta eivät vaikuta millään tavalla. Vain lapsen näkökulman ymmärtäminen auttaa. Silloin lapselta löytyy paremmin joustamiskykyä.

T. Uhmakkuushäiriöisen autistin äiti.

Lapsihan ei ole "vain" itsepäinen, vaan taustalla on lähes aina nepsyongelmaa kuten adhd tai uhmakkuushäiriö. Neurotyypillinen lapsi kyllä tottelee kunhan vanhempi jaksaa sanoittaa, mutta ei nepsylapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyömällä aiheutat vain henkisen välirikon itsesi ja lapsen välille, sekä traumatisoit lapsen. 

Vanhempia ikäpolvia on lähes kaikkia rangaistu ruumiillisesti. Silti eivät vaikuta traumatisoituneilta ja perhesuhteet ovat usein paljon läheisempiä kuin nuoremmalla polvella.

Tuskinpa lähes kaikkia sentään. Ei ennenkään ruumillinen kuritus ollut mikään normi, vaikka yleisempää kylläkin.

Väittäisin, että yli 90% perheistä sitä hyvinkin käytti. Se oli myös lainmukainen rangaistus alle 15-vuotiaalle jos tämä teki sellaisen rikoksen josta yli 15-vuotias olisi saanut sakkoja. Oikeudessa siis määrättiin antamaan lapselle selkäsauna. Tämä käytäntö oli voimassa 40-luvulle asti. Vakavammasta rikokse

Mutua tuo 90%. Ei läheskään kaikissa perheissä ole koskaan lapsia lyöty. Tutustu esim. kirjallisuuteen. Monet ovat kammonneet ajatustakin oman lapsensa lyömisestä ja ovat pohtineet, miten lasta pitäisi pahasta teosta rangaista muuten kuin lyömällä.

Vierailija kirjoitti:

Voin kuvitella, miten suuttuisit, jos ammattikasvattaja pahoinpitelisi sinun lasta. Muiden lapsia saa lyödä, niinkö?

Eihän se ammattikasvattaja saa edes laittaa lasta jälki-istuntoon tai jäähylle, koska ne ovat henkistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Täysin totta. Meillä lapset tottelevat minua, koska kunnioittavat ja jotenkin suloisella tavalla ihailevat minua. Siis niin, että matkivat minua melkein kaikessa. En ole koskaan huutanut lapsille enkä käyttänyt fyysistä voimaa. Juttelen lapsille paljon, perustelen asioita, kerron miten maailma toimii, mikä on oikein ja mikä väärin. Kehun lapsia paljon, mutta puhun myös itsestäni positiiviseen sävyyn, jotta lapset oppivat, että on hyväksyttävää rakastaa itseään terveellä tavalla. "

Tuosta tekstistä päätellen lapsesi ovat poikkeuksellisen helppoluonteisia. Suurin osa lapsista ei noin vain suostu tottelemaan, vaan heillä on voimakas oma tahto ja omat mielipiteet asioista.

Yksi lapsi on melko helpolla temperamentilla varustettu ja toinen on kovapäinen. Oikeastaan vaan tämän toisen kanssa on joutunut vähän näkemään vaivaa. 

Tässä on avainkäsite: nähdä vaivaa.

Kun lapsen ja vanhemman temperamentit eivät ole luonnostaan yhteensopivat, vanhemman täytyy tulla vastaan. Nähdä vaivaa.

Jotkut vanhemmat eivät ole sitä valmiita tekemään, vaan yrittävät alistaa lapsen mieleisekseen.

Oma vanhempi sanoi minulle kiitollisena joskus kun olin jo aikuinen, että minun vuokseni ei ole koskaan tarvinnut nähdä vaivaa.

Kaipa tämä oli jonkinlainen kiitos, mutta minun korviini se kuulosti erittäin kylmältä. Tottahan se oli, että minusta ei ole ollut heille vaivaa. Mutta eipä ole ollut kovin läheiset välitkään.

Yritän itse nähdä vaivaa myös sen 'helppotempperamenttisen" lapseni eteen. Jotta hän ymmärtäisi olevansa tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyömällä aiheutat vain henkisen välirikon itsesi ja lapsen välille, sekä traumatisoit lapsen. 

Vanhempia ikäpolvia on lähes kaikkia rangaistu ruumiillisesti. Silti eivät vaikuta traumatisoituneilta ja perhesuhteet ovat usein paljon läheisempiä kuin nuoremmalla polvella.

Tuskinpa lähes kaikkia sentään. Ei ennenkään ruumillinen kuritus ollut mikään normi, vaikka yleisempää kylläkin.

Kouluissakin sitä käytettiin vielä 60-luvulla.

Kouluissa on aina ollut opettajina ihmisiä, joiden ei pitäisi olla missään tekemisissä lasten kanssa. Vanhoja piikoja ja vanhoja poikia, kyvyttömiä läheisiin ihmissuhteisiin, tunnevammaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoitetaan tunteita, ja jos se ei auta niin voidaan ottaa tunnetaitojen opetukseen esimerkiksi tunnekortit avuksi. Toisaalta jos lapsen tunnetaidot eivät opetuksesta huolimatta parane niin kyseessä voi olla nepsy, jolloin lapsi on syytä viedä tutkimuksiin.

Jos on esimerkiksi kolme lasta ja tavallinen arkiaamu aikatauluineen, ei ole mahdollista jäädä jokaista tunteenilmaisua sanoittelemaan tai tunnekortteja plarailemaan.

Monet nykyajan kasvatussuositukset lähtevät siitä että vanhemmilla on yksi lapsi - korkeintaan kaksi, ja rajattomasti aikaa käydä läpi jokaisen ihmisen kaikki tunteet milloin vain. Ne eivät huomioi, että ihmisellä on usein monia samanaikaista velvoitteita ja vastuita, kuten työt, jotka eivät voi odottaa sanoituksen ajan.

Kaikkein vaike

No nythän lapset lyövät ja pahoinpitelevät toisiaan, koska sillä aikuisella ei ole kiinnipito-oikeutta. 

Kaikkiin lapsiin ei tehoa mikään puhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tossa ap:n esimerkissähän ap tavallaan "voitti". Joo, sai remmiä, mutta ilmeisesti hän ei sitä anteeksi pyytämistä siltikään tehnyt, eli vanhemmat tuossa hävisi tuon taistelun.

Tämä on jännä asenne, että nähdään vanhempi ja lapsi toistensa vihollisina, ja ristiriitatilanteessa jommankumman pitää "voittaa". Tällaisia opettajiakin on vielä.

Eihän tuossa kumpikaan voittanut, vaan molemmat menettivät.

Ei siinä ole mitään jännää vaan kyse on valtasuhteiden ymmärtämisestä.

Nythän on työelämässä ihmetelty tunteita sanoittamalla kasvatettua Z-sukupolvea, joka kokee asemansa asiakkuutena suhteessa työnantajaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tossa ap:n esimerkissähän ap tavallaan "voitti". Joo, sai remmiä, mutta ilmeisesti hän ei sitä anteeksi pyytämistä siltikään tehnyt, eli vanhemmat tuossa hävisi tuon taistelun.

Tämä on jännä asenne, että nähdään vanhempi ja lapsi toistensa vihollisina, ja ristiriitatilanteessa jommankumman pitää "voittaa". Tällaisia opettajiakin on vielä.

Eihän tuossa kumpikaan voittanut, vaan molemmat menettivät.

Ei siinä ole mitään jännää vaan kyse on valtasuhteiden ymmärtämisestä.

Nythän on työelämässä ihmetelty tunteita sanoittamalla kasvatettua Z-sukupolvea, joka kokee asemansa asiakkuutena suhteessa työnantajaan.

Boomerien kasvattamat lapset oppivat siihen, että tärkeää on opetella tottelemaan auktoriteetteja. Nykylapset taas oppivat, että tärkeä on se tunne mikä heille tunnekortista näytetään.

Itse kasvatan kunnioittavasti. Ei aikuistakaan pakoteta sanomaan anteeksi, jos ei koe olleensa väärässä. Miksi siis lasta? Sama koskee kuritusta. Ei aikuistakaan satuteta, jos mokaa. Eikä kasvateta satuttamisen eli kivun pelolla. Aikuiset keskustelevat ja samoin lapsen kanssa keskustellaan, jotta ainakin ymmärtää asian ja tekonsa. Odotetaan, että kasvaa ja kehittyy ja itsekin tajuaa tehneensä väärin. Aikuinen ei siis ole auktoriteetti vaan kulkee rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Itse kasvatan kunnioittavasti. Ei aikuistakaan pakoteta sanomaan anteeksi, jos ei koe olleensa väärässä. Miksi siis lasta? Sama koskee kuritusta. Ei aikuistakaan satuteta, jos mokaa. Eikä kasvateta satuttamisen eli kivun pelolla. Aikuiset keskustelevat ja samoin lapsen kanssa keskustellaan, jotta ainakin ymmärtää asian ja tekonsa. Odotetaan, että kasvaa ja kehittyy ja itsekin tajuaa tehneensä väärin. Aikuinen ei siis ole auktoriteetti vaan kulkee rinnalla.

Aikuinen menee työpaikkaan missä pomo uhkaa häntä potkuilla jos hän ei tottele pomoa. Lapselle ei voi antaa potkuja, joten kuritus on tarpeellista jotta lapsi ymmärtää että totella pitää.

Vierailija kirjoitti:

No minusta se lähtee siitä, että siihen lapseen on tatsi ihan pienestä pitäen. On asioita mistä lapsi voi päättää ja on asioita mistä aikuiset päättää. Sitä on turha ruveta enää teinille opettamaan, jos ei ole pienestä pitäen jo kasvatettu siihen. Meillä ei esim. ole koskaan itse päässyt päättämään yksikään lapsi, että kouluun ei esim huvita mennä. Monellakin tutulla tämä on ongelma ja sen lisäksi moni muu asia. Kyllä meillä on kaikki 3 jo aikuista lasta ymmärtäneet, että jotkut asiat menee niin kuin vastuussa oleva vanhempi niin sanoo. Kaikesta ei voi aina neuvotella.

Minä koen nämä myös niin, että vanhemmat eivät ymmärrä, että johdonmukainen kasvatus alkaa heti eikä vasta uhmaiässä. Syy ja seuraus, oikea ja väärä jne. Lapsen kiukkua ei saa pelätä, kuten niin monen kasvoista näkee. Kyllä tänne maailmaan ääntä mahtuu, huutokiukulle ei tarvitse antaa periksi.

Meillä ihan rehellisesti uhkaus, lahjonta ja kiristys olivat käytössä pienestä saakka. Luin jo äitiyslomalla paljon kasvatuskirjoja, kaikki eivät kolahtaneet, mutta muutama oli ihan taivaan lahja temperamenttisten lasten kanssa. Jari Sinkkonen my favorit! Täyspäisiä ovat kaikki kolme, helpolla ei aina päästy, mutta ei myöskään menty siitä mistä aita oli matalin.

Vierailija kirjoitti:

Tossa ap:n esimerkissähän ap tavallaan "voitti". Joo, sai remmiä, mutta ilmeisesti hän ei sitä anteeksi pyytämistä siltikään tehnyt, eli vanhemmat tuossa hävisi tuon taistelun.

Tuossahan annettiin kaksi vaihtoehtoa; anteeksipyyntö tai remmi. Jos lapsi valitsi remmin niin kai vanhemmat nyt piti huolen siitä riittävä hinta tuli persnahalla maksettua.