Käsissämme on pommi liikunnanopettaja kertoo karmeita esimerkkejä suomalaisten lasten heikentyneestä kunnosta

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat jotka täällä tuomaroi taas nykysukupolvea, oletteko nähneet tuon Move-testin josta liikunnanopettaja puhui? Meillä on kaksi viitosluokkalaista, ja kahdet testitulokset tuli kotiin tänä syksynä.

Te puhutte ihan eri asiasta, kun sanotte että laittakaa lapset ulos leikkimään kirkonrottaa ja viekää hiihtämään. Ei tällaiset asiat tuossa Move-testissä auta.

Se ei ole se liikunta mitä tuo liikunnanopettaja peräänkuuluttaa. Leikkiessä ja pihalla ei lihaskunto kasva. 

On kyllä ihan rapakuntoisiakin lapsia, lasten kavereissa on pari jotka hengästyy tasamaakävelyssä. Mutta pääpaino Move-testissä näytti olevan lihaskunto. Liikuntasalissa tehty testi. 

nro 267

Kyllä kasvaa ja vartalonhallinta myös. Kirjoitinkin jo aiemmin lapsistani, jotka pelkällä kotiliikunnalla pärjäsivät lajiharrastajien rinnalla koulussa. Tosin olivat pienestä asti kiinnostuneita juoksentelusta, kiipeilyistä, pitkäkestoista punnerteluista kuten majahommista. Pyöräilyä oli välillä monta tuntia päivässä tässä kotinurkilla, uintia kaiket kesät. Ja kyllä, (ikätasoiset) kotityöt maatilalla kuuluivat myös listaan. Silloin ei ollut älypuhelimia, niitä vanhanmallisia kännyköitä vain.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ne koulujen liikuntatunnit kovin motivoivia ole. Koko ajan mitataan ja verrataan niihin, jotka pärjäävät parhaiten. Ja kuvitellaanpa, että kerran viikossa olisi matikantunti ja oletetaan, että kyllä oppilaat ovat omalla ajalla lukeneet matikkaa ja pärjäävät hyvin kerran viikossa olevan tuplatunnin varassa. 

  Muistan kun itse olin peruskoulussa 80-90 luvuilla, niin silloin ainakin liikunnan olpettaja arvosti yli kaiken jos pelasi lätkää jossain joukkueessa ja sai automaattisesti kympin. Luokallani oli poika joka ei osannut uida ollenkaan, juoksi hitaasti ja oli muutenkin laiska liikuntatunneilla mutta sai aina kympin koska harrasti jääkiekkoa seurassa. Vitut.i koska itse harrastin aktiivisesti uintia ja yleisurheilua ja olin niissä hyvä, mutta joukkue peleistä en niin välittänyt. Ei tullut kymppiä eikä tainnut tulla ysiäkään koska vain pallopelit olivat maikan mielestä oikeaa urheilua. En tiedä onko nykyäänkin näin. 

M43

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoahan se lähtee se malli liikunnallisuudesta. Kyllä sen huomaa missä perheissä vanhemmat liikkuu ja missä liikutaan lähinnä etuoven ja auton väliä. Ei se joku liikuntaharrastus kerran viikossa riitä, pitäisi tulla sitä arkiliikuntaa, ulkona leikkimistä jne. Tämäkin on asia jossa erot lasten välillä vain kasvaa: on ne vanhemmat jotka panostaa lapsiinsa, vie luistelemaan, hiihtämään, uimaan, metsäretkelle ja pulkkamäkeen ja niihin liikuntaharrastuksiin. Ja sitten on ne vanhemmat joitten lapset kasvaa kiinni ruutuun, kun ei muuta osata, jakseta tai viitsitä.

Jep, mutta nämä vapaa-ajalla luistelijat, hiihtäjät, uimarit, pulkkailijat, ei nämä pärjää näissä koulun lihaskuntotesteissä. Vain jos on sellainen säännöllinen liikuntaharrastus, jossa käydään monta kertaa viikossa ja erikseen myös lihasvoimaa kehitetään, voi pärjätä esim punnerruksissa tai vatsalihasliikkeissä. 

Onhan se nyt ihan fakta. Sen tietää jos itse harrastaa juurikin vaikka lenkkeilyä ja metsäretkiä - ei minullakaan kummoinen lihaskunto ole. Hoikkia ollaan kyllä kaikki, kun paljon ollaan ulkona ja liikkeellä. 

LIhaskunto on erittäin tärkeä osa tervettä elämää. Jos koulun testit sanovat, että lapsen lihaskunto on huono, se voi toimia joko nuorelle tai vanhemmille herätyksenä, että asialle olisi syytä tehdä jotain. Ei kyse ole siitä, että kaikkien pitäisi olla bodareita tai edes saada kiitettäviä testeistä, mutta sellainen perustaso, jolla selviää huonekalujen siirtelystä ja lumitöistä vähän kovemmankin pyryn jälkeen, on varmaankin hyödyllinen ihan kaikille.

Vaikka paino on olennainen osa terveyttä, ei se ratkaise kaikkea. Hoikkakin ihminen voi olla huonossa kunnossa.

Joo aivan, en tarkoittanutkaan etteikö lihaskunto olisi tärkeää.

Vaan sitä, että kun tässä ketjussa huudetaan joka toisessa viestissä, että vanhemmat laittakaa lapset ulos leikkimään ja hiihtämään ja kävelemään. Täällä ollaan tietävinään että huono Move-tulos johtuu jostain kännykän katselusta ja korjaantuu hiihtämällä ja ulkoilemalla. Ei johdu, eikä korjaannu noin. 

Lihaskunto ei kasva ulkoleikeissä tai metsäretkillä. Kestävyys voi kasvaa, mutta lihaskunto ei.

Se että huutelijat luulee kirkonrotan ja pulkkailun nostavan lihaskuntoa, kertoo kyllä sen, etteivät itse ainakaan mitään lihaskunnosta ymmärrä. 

Siihen auttaa tavoitteellinen urheilu (treenit ainakin 3 kertaa viikossa, joissa alkulämmittelyissä on tavallisesti juurikin lihaskuntoa) tai sitten että vanhemmat pitää muutaman kerran viikossa jotain punnerrussulkeisia kotona? 

Nimimerkillä "paljon ulkoilevat lapset, ja huonosti mennyt Move-testi."

Juokseminen, mäen kiipeäminen, pyöräily, hyppiminen ei kehitä lihaskuntoa?

Kyllä muuten kehittää.

Niin kehittää myös konttaaminen, kyykkiminen jne. kaikki se, mikä on olennainen osa lasten aktiivista leikkiä

Pulkkamäen ylös kiipeäminen vahvistaa paitsi jalka- myös kelkä- ja vatsalihaksia.

Passiiviset ruudun ääressä istujat eivät pääse edes kyykkyyn. Tämä on hälyttävää.

Aika vähän kehittää. Ei tietysti nollaan jää, mutta ei kovin hyväksi kehitä.

Nuo kehittävät hapenottokykyä, kestävyyttä, mikä on hieman eri asia kuin lihasvoima. Ja niitä treenataan eri tavoin. Tämä on ihan selvä asia, jos on itse tavoitteellisesti joskus liikuntaa harrastanut. Aika monelle täällä näyttää olevan täysin hämärää. 

Mitä itse saat lihaskuntotesteistä, vai oletko koskaan ollutkaan? Montako punnerrusta menee minuutissa, tai kyykkyä, tai istumaannousua? Oletko pelkän arkiliikunnan varassa ja kuvittelet silti jaksavasi kokonaisen minuutin tehdä punnerruksia? Kokeilepa. Yllättävän moni luulee itsestään suoraan sanottuna liikoja. 

Olen harrastanut tavoitteellisesti kilpaurheilua ja tehnyt pv:n lihaskuntotestejä useana vuonna. Pääsin keskitasolle. Vaikka harrastin aktiivisesti lihasvoimaa kasvattavaa lajia. 

Jos harrastaa vain perustallailua, kuten tässä ketjussa on sanottu "kirkonrottaa, pulkkailua, ulkoilua, metsäretkiä" niin ei todellakaan voi odottaa että vatsalihakset on terästä tai hauiksessa löytyy. Näin se oli omassa lapsuudessa, näin se on nyt.

Tämän voi kertoa kuka tahansa oikeasti jotain tällaista kuntolajia harrastava. 

On ihan päivänselvää että täällä nostetaan nyt omaa vanhemmuutta ja kuvitellaan että lapset pärjäisivät move-testissä loistavasti "kun vaan viitsisitte viedä ne lapset pihaleikkeihin, kuten me."

Tämä testi tehtiin vain vitos- ja kasiluokkalaisille. Täällä varmasti pätee aika joukko niitä, jotka ei ole tätä testilappua nähnytkään. 

Tässä menee monella nyt puurot ja vellit sekaisin. Move-testien tulokset kertovat siitä, että lasten arjesta on jäänyt vähiin perus arki- ja hyötyliikunta. Sitä ei voi paikata sillä, että käy muutaman tunnin harrastamassa tavoitteellisesti. Puhutaan pohjakunnosta ja perustaidoista, joka ylipäätään mahdollistaa tavoitteellisen treenaamisen. Ja kun vielä huomioidaan se, että moni lapsi ei harrasta myöskään mitään ohjattua lajia, niin tilanne on paha. 

Hyvään kuntoon ei vielä riitä pelkkä pulkkamäki, mutta ei myöskään se salilla rehkiminen, jos arki on muuten sitä, että istutaan joko tietokoneen tai telkkarin edessä tai autossa. Monipuolisella liikkumisella arjessa, ihan sieltä lapsuudesta saakka, luodaan kuitenkin hyvät pohjat kunnon ja taitojen kehittämiseen. Ja ennen kaikkea luodaan sitä kipinää lapseen että se innostus kantaisi aikuisikään saakka.

Kerrot harrastaneesi tavoitteellisesti kilpaurheilua ja tehneesi pv:n lihaskuntotestejä. Pääsit keskitasolle. No, minä olin yli kymmenen vuotta töissä pv:llä, joten testit tulivat tutuksi. Koskaan en ole kilpaurheilua tai muutakaan tavoitteellista liikuntaa harrastanut. Mutta ikäni olen joka paikkaan joko kävellyt tai pyöräillyt. Talvet hiihtänyt ja könynnyt pulkkamäessä ihan silkasta liikkumisen ilosta. Salilla en viihdy, mutta kahvakuulailen kotosalla. Uin ja höntsäilen sulkista. Pv:n testeissä pärjäsin keskitasoa paremmin. Kävinpä vielä kurkkaamassa viimeisimmän testin tuloksen (38 v. siviilinainen) : Vauhditon pituushyppy tulos 1,85 = 5 eli erinomainen, istumaannousu tulos 28 = 3,75 eli kiitettävä, etunojapunnerrus 24 = 3,75 eli kiitettävä. Ihan vaan höntsäilemällä, mutta tekemällä sitä riittävän usein ja reippaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoahan se lähtee se malli liikunnallisuudesta. Kyllä sen huomaa missä perheissä vanhemmat liikkuu ja missä liikutaan lähinnä etuoven ja auton väliä. Ei se joku liikuntaharrastus kerran viikossa riitä, pitäisi tulla sitä arkiliikuntaa, ulkona leikkimistä jne. Tämäkin on asia jossa erot lasten välillä vain kasvaa: on ne vanhemmat jotka panostaa lapsiinsa, vie luistelemaan, hiihtämään, uimaan, metsäretkelle ja pulkkamäkeen ja niihin liikuntaharrastuksiin. Ja sitten on ne vanhemmat joitten lapset kasvaa kiinni ruutuun, kun ei muuta osata, jakseta tai viitsitä.

Jep, mutta nämä vapaa-ajalla luistelijat, hiihtäjät, uimarit, pulkkailijat, ei nämä pärjää näissä koulun lihaskuntotesteissä. Vain jos on sellainen säännöllinen liikuntaharrastus, jossa käydään monta kertaa viikossa ja erikseen myös lihasvoimaa kehitetään, voi pärjätä esim punnerruksissa tai vatsalihasliikkeissä. 

Onhan se nyt ihan fakta. Sen tietää jos itse harrastaa juurikin vaikka lenkkeilyä ja metsäretkiä - ei minullakaan kummoinen lihaskunto ole. Hoikkia ollaan kyllä kaikki, kun paljon ollaan ulkona ja liikkeellä. 

Mitä ihmettä höpötät? Kaikki nuo mainitsemasi (luistelu, hiihto, metsäkävelyt jne...) kehittävät mainiosti kuntoa, koordinaatiota, reaktiokykyä, tasapainoa ja myös lihaskuntoa. Juuri niitä taitoja ja kunnon osa-alueita, joita tarvitaan oikeassa elämässä. Se on toisarvoista johonkin kuntotestin punnerruksiin, mikä ei tosiaankaan ole mielekäs tapa mitata lasten terveyttä ja kuntoa. 

Aikuiselle pelkkä lenkkeily ei riitä. Mutta väitän, että jos aikuisenakin menisit luistelemaan, hiihtäisit, kävisit metsäretkillä, uisit ja ravaisit ylös-alas pulkkamäkeä, niin olisit paremmassa kunnossa myös lihaskunnon osalta. 

Sinulla menee iloisesti sekaisin kestävyys ja lihaskunto. Näihin tarvitaan erityyppisiä lihaksiakin ja näitä myös treenataan eri tavoin. Toiset lihakset on pitkäkestoisempia, toiset räjähtävään voimaan sopivia. 

Meidän arkiliikkuvat, ulkoilevat vitosluokkalaiset pärjääkin aika hyvin juoksutestissä. Mutta lihaskunto jäi alle keskitason. 

Voit kaivella asiasta tietoa netistä, löytyy vaikka kuinka paljon. 

Ei mene minulla sekaisin, mutta aika moni tässä ketjussa kyllä lahjakkaasti unohtaa punaisen langan. Kysypä keneltä vain liikunnanopettajalta, miten lasten hyvän peruskunnon pohja luodaan. Tässä puhutaan nyt pikkulapsista. Salilleko heidät olisit passittamassa?

Vierailija kirjoitti:

Poikani saisi liikkua paljon enemmän, mutta silti hän pärjäsi movessa hyvin. Syksyllä oli joku maraton-kisa ja siinä hän juoksi 7 kilometriä. Eli kuntoa kyllä riittää, vaikka ei oikeasti aktiivisesti liikukaan. Kuinka vähän siis ne huonokuntoiset liikkuvat?

Eivät liiku oikeastaan ollenkaan, siinä se ongelma on. Nyt täällä osa meuhkaa lihaskunnosta yms. eikä ymmärrä, että ihan normaali lasten leikkiminen, pyöräily/kävely kouluun yms. saa aikaiseksi sen, että lihaskuntoa on. Eiköhän tuon move-testin tuloksia tulkittaessa ole myös ymmärretty mikä on sellaisen normaalin lihaskunnon raja (ei ole se kiitettävät pisteet, vaan jossain keskivälillä). Nyt osa tuijottelee vain sitä, että saiko lapsi siitä 10 vai 6. Totuus on, että osa ei pysty tekemään edes yhtä punnerrusta, kun ei liiku ollenkaan eli lihaskunto on todella huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan mallin elämässä antaa vanhemmat. Jos kumpikaan vanhemmista ei treenaa eikä harrasta mitään liikunnallista, niin sieltähän se malli lapselle tulee.

Osa on kyllä niin pihalla elämästä kun voi, ei ole ollut mitään vastoinkäymisiä. Toivottavasti tulee niitä 3000 euron kuukausi sähkölaskuja ja lähtee koti monelta ja työpaikka niin katsotaan miten se liikunta kiinnostaa.

Olen ollut usein työttömänä ja silloin olen aina ollut parhaimmassa kunnossa. Kerrankin on ollut aikaa treenata. Tehdä useamman tunnin pyörälenkkejä jne, mihin ei työssä käyvänä ole ollut mahdollisuutta. Samalla on saanut hoidettua sitä työttömyyden aiheuttamaan stressiä. Läheisen kuolema paransi maratonennätystä yli 20 min, kun purin huonoa oloa juoksemalla.  Ei liikkuva ihminen lakkaa liikkumasta kovinkaan helposti.

Yli ikäiset lapset sitten roikkuu edelleen ostoskärryissä joiden nyt odottaisi jaksaa kävelevän kauppareissun?

Näiden heikkokuntoisten lasten elinajanodote on alhaisempi, kuin ihmisillä keskimäärin nyt. Lapsuudessa ja nuoruudessa kasvatetaan ne luut ja lihassolut, joiden kanssa olisi tarkoitus pärjätä loppuelämä. Myös koordinaatio ja motoriikka syntyvät pitkälti lapsuuden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ongelma on siinä, ettei matalan kynnyksen helppoa höntsäliikuntaa enää ole lapsille ja nuorille. Aikoinaan löytyi liikuntakerhoja, joissa liikuttiin liikkumisen ilosta eikä kilpailtu..

Ongelma ei todellakaan ole ohjatun liikunnan tai suoranaisen (kilpa)urheilun puutteessa vaan siinä että hyötyliikunnan (pyöräily tai kävely) lisäksi kaikki omaehtoinen liikunta on korvautunut kännykän tuijottamisella.

Oma teinikin harrastaa SM-tasolla joukkueurheilua mutta treenien ja pelien lisäksi kaikki muu liikkuminen on tasan nolla.

Treeneihin on sen verran matkaa että niihin täytyy mennä autolla tai bussilla, samoin lukioon ja jos kavereiden kanssa mennään 5km päässä olevaan Isoon Omenaan kahville niin eihän sinnekään kehtaa mennä hikisenä fillarilla vaan bussilla.

Ilman urheiluharrastusta tuokin olisi laardipallo joka hengästyisi keittiöjakkaralle noustessaankin.

Ei välttämättä olisi. Meillä on kotona yksi tietokoneeseen pystyvästi kiinnitetty teini, joka on silti hyvin hoikka. Eikä ole ihme kyllä edes hirveän huonokuntoinen, eli jaksaa juostakin kilometrin (testattiin sen ainoan kerran tänä vuonna, kun tuon on saanut muun perheen kanssa ulos). Kouluun on matkaa 250 metriä, jonka kävelee. Hänen paras kaverinsa on aivan hirveän laiha, vaikka myös hän istuu koneella täydet työviikot lukio-opintojen ohessa. Geenit ratkaisevat lopulta todella paljon.

Pelottavaa ajatella, että jonkun vanhemman mielestä kyky hölkätä kilometri tai se, että kävelee 250 metriä kouluun on merkki hyvästä kunnosta. Missäköhän kunnossa vanhemmat ovat ja millaista esimerkkiä antavat?

Se sisälukutaito taas. Kyseinen vanhempi kirjoittaa sanatarkasti "ei ole ihme kyllä edes hirveän huonokuntoinen". Ja jos jaksaa juosta kilometrin, niin ei ole hirveän huonokuntoinen, sellaiselle tekee parisataa metriä jo tiukkaa. Kukaan ei puhunut hyvästä kunnosta vaan siitä, että geenitkin vaikuttaa.

Maailma olisi parempi kun älyttömien kärjistysten sijaan keskityttäisiin vaihteeksi täsmällisyyteen.

Nyt puhuttiin lukioikäisestä pojasta. Coopertestissä tuon ikäisenä alle 2300 m on hyvin huono. (Ihan vertailuna samalla tuloksella 40-49 vuotias nainen pääsee luokkaan erinomainen). Täytyy huomioida ikä ja sukupuoli. Tuon ikäinen poika on fyysisesti elämänsä parhaassa kunnossa (ainoa ikä, jossa samassa testissä erinomaiseen tulokseen vaaditaan 3000 m). Eli kilometrin juoksu tuon ikäisenä on oikeasti surkea tulos. Joku 200 m on käytännössä liikuntakyvytön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoahan se lähtee se malli liikunnallisuudesta. Kyllä sen huomaa missä perheissä vanhemmat liikkuu ja missä liikutaan lähinnä etuoven ja auton väliä. Ei se joku liikuntaharrastus kerran viikossa riitä, pitäisi tulla sitä arkiliikuntaa, ulkona leikkimistä jne. Tämäkin on asia jossa erot lasten välillä vain kasvaa: on ne vanhemmat jotka panostaa lapsiinsa, vie luistelemaan, hiihtämään, uimaan, metsäretkelle ja pulkkamäkeen ja niihin liikuntaharrastuksiin. Ja sitten on ne vanhemmat joitten lapset kasvaa kiinni ruutuun, kun ei muuta osata, jakseta tai viitsitä.

Jep, mutta nämä vapaa-ajalla luistelijat, hiihtäjät, uimarit, pulkkailijat, ei nämä pärjää näissä koulun lihaskuntotesteissä. Vain jos on sellainen säännöllinen liikuntaharrastus, jossa käydään monta kertaa viikossa ja erikseen myös lihasvoimaa kehitetään, voi pärjätä esim punnerruksissa tai vatsalihasliikkeissä. 

Onhan se nyt ihan fakta. Sen tietää jos itse harrastaa juurikin vaikka lenkkeilyä ja metsäretkiä - ei minullakaan kummoinen lihaskunto ole. Hoikkia ollaan kyllä kaikki, kun paljon ollaan ulkona ja liikkeellä. 

Mitä ihmettä höpötät? Kaikki nuo mainitsemasi (luistelu, hiihto, metsäkävelyt jne...) kehittävät mainiosti kuntoa, koordinaatiota, reaktiokykyä, tasapainoa ja myös lihaskuntoa. Juuri niitä taitoja ja kunnon osa-alueita, joita tarvitaan oikeassa elämässä. Se on toisarvoista johonkin kuntotestin punnerruksiin, mikä ei tosiaankaan ole mielekäs tapa mitata lasten terveyttä ja kuntoa. 

Aikuiselle pelkkä lenkkeily ei riitä. Mutta väitän, että jos aikuisenakin menisit luistelemaan, hiihtäisit, kävisit metsäretkillä, uisit ja ravaisit ylös-alas pulkkamäkeä, niin olisit paremmassa kunnossa myös lihaskunnon osalta. 

Joo, kyllä meidän pulkkailijat ja hiihtelijät vetävät leukoja ja punnertavat ihan huvikseen kotona, ja movet on olleet huippuluokkaa, punnerrukset, vatsat ja kaikki. Ei tarvitse ohjattua liikuntaharrastusta monta kertaa viikossa jos kotona on aktiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä pitäisi poistaa arviointi. Toiset on liikunnallisia toiset ei. Kaiken innon tappaa juuri testit, arvioinnit ja toisten oppilaiden (joskus myös opettajien) tärkeät kommentit. Hyväksytty/hylätty riittäisi.

Hönttöliikunta takaisin, kilpaurheilijat eri osiin harrastuksissa. Tosin vanhemmat näitä yleensä hakee, että heidä Puuro-petteri on se seuraava huippu- urheilija.

Tämä siksi, että moni on jättänyt kasvatusvastuun koululle kaikissa asioissa. On turha kuvitella että liikkuisivat lasten kanssa kun peruskäytöstavatkin puuttuu.

Ei se "liikunnallisuus" ole mikään syntymässä määräytynyt geneettinen ominaisuus ainakaan, jos ei lasketa mukaan mitään vammoja tai raajojen puuttumisia.

Kyllä se lapsen liikunnallisuus lähtee kehittymään ihan varhaislapsuudesta lähtien siitä, miten lapsi joutuu käyttämään kehoaan. Kannetaanko/kärrätäänkö joka paikkaan, vai pitääkö kävellä? Jos muksahtaa (ja ei satu), niin ollaanko heti nostamassa syliin, vai annetaanko itse yrittää ylös? Pistetäänkö kiipeämään portaat liukumäkeen vai nostetaanko sinne? 

Sitten vähän vanhempana, pelataanko lapsen kanssa palloa vai pleikkaa. Osallistuuko lapsi mukaan ikätasoisesti kotitöihin, eli auttaako vaikka lumitöissä tai kauppakassien kannossa. Tietenkin pikkulapsien kohdalla tämä "auttaminen" lähinnä hidastaa hommia, mutta lapsi saa puuhata. 

Sitten kun tulee koululiikunnan ja harrastamisen aika, niin kyllä sen huomaa, ketkä lapsista ovat liikkuneet pieninä vanhempien kanssa ja kenen kasvatus on ulkoistettu ruudulle. Sitten näiden ruutulasten vanhemmat valittavat, että heidän lapseltaan ei voi vaatia, että hän osaisi juosta, koska hän ei ole "liikunnallisesti lahjakas". On siis uskomatonta, kun katsoo vaikka harrastefutista aloittavia lapsia, kuinka moni heistä ei osaa juosta normaalisti. Ja ei, kyseessä ei ole mikään juuri ollut kasvuspurtti. Ne selviävät kyllä.  

Vierailija kirjoitti:

Keskieuroopassa lasten harrastukset ja aikuisten on iltapäivisin. Lasten harrastukset on koululla ja aikuisten töissä osana työpäivää. Illat perheet on kotona yhdessä tai liikkuu yhdessä. Toimisiko edes osa siitä myös maassamme?

Mukavampaahan se on alemmilla leveyspiireillä liikkua talvellakin, kun päivä on pidempi ja aurinkoa näkyy. Vaikka kuinka täällä hehkutetaan ihania lumileikkejä, hiihtämistä ja luistelua, niin totuus nyt vain on, ettei useimmille ole herkkua lähteä työpäivän jälkeen pimeässä ja pakkasessa lastensa kanssa ulos. 

Kuinka moni eteläeurooppalainen lapsi oikeastaan kulkee toppapuvuissa ja kuomat jalassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä pitäisi poistaa arviointi. Toiset on liikunnallisia toiset ei. Kaiken innon tappaa juuri testit, arvioinnit ja toisten oppilaiden (joskus myös opettajien) tärkeät kommentit. Hyväksytty/hylätty riittäisi.

Hönttöliikunta takaisin, kilpaurheilijat eri osiin harrastuksissa. Tosin vanhemmat näitä yleensä hakee, että heidä Puuro-petteri on se seuraava huippu- urheilija.

Tämä siksi, että moni on jättänyt kasvatusvastuun koululle kaikissa asioissa. On turha kuvitella että liikkuisivat lasten kanssa kun peruskäytöstavatkin puuttuu.

Ei se "liikunnallisuus" ole mikään syntymässä määräytynyt geneettinen ominaisuus ainakaan, jos ei lasketa mukaan mitään vammoja tai raajojen puuttumisia.

Kyllä se lapsen liikunnallisuus lähtee kehittymään ihan varhaislapsuudesta lähtien siitä, miten lapsi joutuu käyttämään kehoaan. Kannetaanko/kärrätäänkö joka paikkaan, vai pitääkö kävellä? Jos muksahtaa (ja ei satu), niin ollaanko heti nostamassa syliin, vai annetaanko itse yrittää ylös? Pistetäänkö kiipeämään portaat liukumäkeen vai nostetaanko sinne? 

Sitten vähän vanhempana, pelataanko lapsen kanssa palloa vai pleikkaa. Osallistuuko lapsi mukaan ikätasoisesti kotitöihin, eli auttaako vaikka lumitöissä tai kauppakassien kannossa. Tietenkin pikkulapsien kohdalla tämä "auttaminen" lähinnä hidastaa hommia, mutta lapsi saa puuhata. 

Sitten kun tulee koululiikunnan ja harrastamisen aika, niin kyllä sen huomaa, ketkä lapsista ovat liikkuneet pieninä vanhempien kanssa ja kenen kasvatus on ulkoistettu ruudulle. Sitten näiden ruutulasten vanhemmat valittavat, että heidän lapseltaan ei voi vaatia, että hän osaisi juosta, koska hän ei ole "liikunnallisesti lahjakas". On siis uskomatonta, kun katsoo vaikka harrastefutista aloittavia lapsia, kuinka moni heistä ei osaa juosta normaalisti. Ja ei, kyseessä ei ole mikään juuri ollut kasvuspurtti. Ne selviävät kyllä.  

Lapsissa on ihan valtavia eroja luontaisen liikunnallisuuden suhteen, ihan saman perheen sisällä ja vaikka täsmälleen samalla tavalla kohdellaan. Tietysti lapset voi totuttaa ulkoiluun ja liikkumaan, mutta ei se kaikille suinkaan luontaista ole.

Koululiikunta on niin kamalaa, että jättää traumat. Itse inhosin koulussa eniten liikuntaa. Koulussa ei pitäisi olla ollenkaan tuollaista ainetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskieuroopassa lasten harrastukset ja aikuisten on iltapäivisin. Lasten harrastukset on koululla ja aikuisten töissä osana työpäivää. Illat perheet on kotona yhdessä tai liikkuu yhdessä. Toimisiko edes osa siitä myös maassamme?

Mukavampaahan se on alemmilla leveyspiireillä liikkua talvellakin, kun päivä on pidempi ja aurinkoa näkyy. Vaikka kuinka täällä hehkutetaan ihania lumileikkejä, hiihtämistä ja luistelua, niin totuus nyt vain on, ettei useimmille ole herkkua lähteä työpäivän jälkeen pimeässä ja pakkasessa lastensa kanssa ulos. 

Kuinka moni eteläeurooppalainen lapsi oikeastaan kulkee toppapuvuissa ja kuomat jalassa?

Eivät todellakaan ulkoile jos on alle +20. Lapset ovat rattaissa tutti suussa vielä 5-vuotiaina. Suomalaiset lapset ovat superihmisiä verrattuna eteläeurooppalaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan mallin elämässä antaa vanhemmat. Jos kumpikaan vanhemmista ei treenaa eikä harrasta mitään liikunnallista, niin sieltähän se malli lapselle tulee.

Osa on kyllä niin pihalla elämästä kun voi, ei ole ollut mitään vastoinkäymisiä. Toivottavasti tulee niitä 3000 euron kuukausi sähkölaskuja ja lähtee koti monelta ja työpaikka niin katsotaan miten se liikunta kiinnostaa.

Olen ollut usein työttömänä ja silloin olen aina ollut parhaimmassa kunnossa. Kerrankin on ollut aikaa treenata. Tehdä useamman tunnin pyörälenkkejä jne, mihin ei työssä käyvänä ole ollut mahdollisuutta. Samalla on saanut hoidettua sitä työttömyyden aiheuttamaan stressiä. Läheisen kuolema paransi maratonennätystä yli 20 min, kun purin huonoa oloa juoksemalla.  Ei liikkuva ihminen lakkaa liikkumasta kovinkaan helposti.

Eikä liikkumaton ala liikkumaan helposti. Sen puolesta tuon edellisen kommentoijan toiveet toisten työttömyydestä ovat todellakin vain ja ainoastaan sairaan mielen tuotteita.  

Liikunnasta puheenollen. Olen pistänyt merkille että näissä viimeisen päälle rakennetuilla -joissa siis kaikki laitteet ja vehkeet ovat viimeistä huutoa ja huippulaatua- leikkikentillä ei näe juuri koskaan mukuloita leikkimässä ja melskaamassa. Siis hyvin harvoin saattaa muutama lapsonen siellä keinua mutta eipä siellä näy kokonaista lapsijoukkoa juoksemassa ja kirmaamassa. Hirveästi kyllä laitetaan näihin rahaa että ovat varmasti eu standardien mukaisia ja turvallisia, mutta ei niissä lapsia näy. Ehkä he ovat sisällä pelaamassa pelikonsolia?

Vierailija kirjoitti:

Liikunnasta puheenollen. Olen pistänyt merkille että näissä viimeisen päälle rakennetuilla -joissa siis kaikki laitteet ja vehkeet ovat viimeistä huutoa ja huippulaatua- leikkikentillä ei näe juuri koskaan mukuloita leikkimässä ja melskaamassa. Siis hyvin harvoin saattaa muutama lapsonen siellä keinua mutta eipä siellä näy kokonaista lapsijoukkoa juoksemassa ja kirmaamassa. Hirveästi kyllä laitetaan näihin rahaa että ovat varmasti eu standardien mukaisia ja turvallisia, mutta ei niissä lapsia näy. Ehkä he ovat sisällä pelaamassa pelikonsolia?

Leikkipuistoissa on leikki-ikäiset päiväsaikaan huoltajan kanssa. Jospa et ole silloin katsomassa. Itse vietin 10 vuotta siellä joten tiedän kertoa että klo 9-11 on meininkiä, ja taas päiväunien jälkeen vilkastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskieuroopassa lasten harrastukset ja aikuisten on iltapäivisin. Lasten harrastukset on koululla ja aikuisten töissä osana työpäivää. Illat perheet on kotona yhdessä tai liikkuu yhdessä. Toimisiko edes osa siitä myös maassamme?

Mukavampaahan se on alemmilla leveyspiireillä liikkua talvellakin, kun päivä on pidempi ja aurinkoa näkyy. Vaikka kuinka täällä hehkutetaan ihania lumileikkejä, hiihtämistä ja luistelua, niin totuus nyt vain on, ettei useimmille ole herkkua lähteä työpäivän jälkeen pimeässä ja pakkasessa lastensa kanssa ulos. 

Kuinka moni eteläeurooppalainen lapsi oikeastaan kulkee toppapuvuissa ja kuomat jalassa?

Ja sitten kesällä siellä etelässä on 38, kun meillä on mukavat 23 ja silti porukka valittaa täälläkin, että on liian kuuma tehdä mitään. Tekosyitä on aina helppo keksiä ja sää on yksi helpoimmista, koska se on aina jonkinlainen: liian kylmä, kuuma, kirkas, pimeä, märkä, pölyinen jne jne. Sit jos siitä ei keksi mitään valitettavaa, niin todetaan, että ei näin hyvää päivää kannata tuhlata lenkillä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki liikunta maksaa, jopa siihen kävelyyn (saati juoksuun) pitää olla kunnolliset kengät ja myös jotkut vaatteet.

En tiennytkään, että suurimmalla osalla lapsista ei ole minkäänlaisia vaatteita. Siis Suomessa.