Mielialalääkkeistä ei toivukaan?
Tunteet on laimeita, koen surua, ajattelen paljon kuolemaa, itsetunto maassa, en naura aitoa naurua, joskus harvoin saatan herkistyä, alapäässä ei ole tuntoa. Olen vakavasti masentunut, ja olen syönyt masennuslääkkeitä ihan nuoresta asti. Pelkään pahoin, etten koskaan enää palaudu avusta huolimatta, en saa rakastaa ketään, koska en pysty siihen. Yritän ajatella positiivisesti, mutta tämä itsessään on kuin kuolemantuomio. Olen 20-vuotias ja syönyt lääkkeitä monia vuosia.
Kommentit (50)
Lääkkeet tasaavat mielialaa. Eli tunteet laimenevat. Suru ei tunnu yhtä pahalta mutta myöskään iloa ei pysty tuntemaan samalla tavalla. Seksuaalinen halukkuus saattaa lähteä ja samoin kyky saada orgasmi. Mielialalääkkeet eivät ole lääke onnelliseen mielialaan. Ne vain auttavat tasoittamaan pahimmat olot. Niillä on myös haittansa. Joskus mielialalääkkeet tuntuvat ihan kusetukselta mutta ovat ne ehkäisseet paljon itsemurhia.
Kannattaa keskustella asiasta lääkärin/terapeutin kanssa. Joskus lääkkeet kannattaa lopettaa ja alkaa elää oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ruoka, liikunta + vahvat vitamiinit toimii monella paremmin kuin lääkkeet, mutta en toki ketään käske lääkkeitä lopettamaan.
Nuo attaa satunnaiseen matalaan mieleen, ei masennukseen.
Ap, olen kuullut tapauksista joissa usean vuoden käytön jälkeen lääkkeiden sivuvaikutukset eivät lähde vuosiin tai koskaan, mutta niin ei ole jokaisen kohdalla. Oletko keskustellut lääkärin kanssa sivuvaikutuksista ja näistä ajatuksista?
Todennäköistä on ettet palaudu, meillä on valitettavasti vedetty yhden ison ikäluokan aivot puuroksi kemikaaleilla. Apteekkipiriä ja masennuslääkkeitä pienestä pitäen, miksei kukaan vanhempi tee mitään?
Aloittaja, olen surullinen puolestasi. :/
Joo, ei niistä välttämättä palaudu. Voi kokeilla palautuuko... Mutta kai se masennus ittessään on ollu aika paha, kun on lääkkeet tarvinnu?
Vetis 20 kirjoitti:
Minulla on edelleen vakava masennus, joka osittain johtuu siitä, että en välttämättä ikinä palaudu. En näe syytä elää, mikä ahdistaa hirveästi. Ei ole toivoa huomisesta. Auta Jumala, jos siellä olet.
Rukous voi auttaa.
Mä olen syönyt masislääkkeitä jo 12 vuotta ja neuroleptejä muutaman vuoden. Mua on ainakin auttanut nuo lääkkeet. Harmi jos ei sua ne auta.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Minulla on edelleen vakava masennus, joka osittain johtuu siitä, että en välttämättä ikinä palaudu. En näe syytä elää, mikä ahdistaa hirveästi. Ei ole toivoa huomisesta. Auta Jumala, jos siellä olet.
Rukous voi auttaa. <3
Auttaisipa.
Täällähän on oikein Vauva-palstan kokoontumisajot.
Meitä muita on myös paljon. Mutta jatkakaa te palstalla, jonka olette kaapanneet.
Aivan normaalia vauva ja lapsielämää elävät eivät tunnu saavan ääntänsä kuuluviin.
Kaikenlaiset muut sen sijaan kyllä.
Kannattaisikohan puhua lääkärin kanssa lääkityksen vaihtamisesta? Kai myös lääkkeettömät hoidot ovat käytössä, psykoterapia yms? Nykyään on saatavilla myös esim. neuromodulaatiohoitoa hoitoresistentille masennukselle. Ei kannata lannistua vielä. Jos yhä käytät lääkkeitä, et voi tietää jäävätkö laimenneet tunteet sinulle pysyväksi vaivaksi. Tunnen muitakin ihmisiä, jotka käyttäneet mielialalääkkeitä vuosia, ja heistä kyllä kaikille on palautunut lopulta normaali tunne-elämä, vaikka siihen on osalla voinut kulua useitkain vuosia lääkkeiden lopettamisen jälkeen.
Masennuslääkkeitä ei pitäisi määrätä nuorille.
Aivot ovat vielä kehittyvässä tilassa.
Aivoja voi nuorena vielä helpommin säätää terapioilla ja muilla tavoin.
Nuorilla on useimmiten masennuksen taustalla joitain syitä, joiden huolellinen hoitaminen antaa mahdollisuuden alkaa kehittymään hyvään suuntaan oman mielen sisällä ja ulkoisesti myös harrastusten, koulun, työn, perheen, ystävien ja itselle mieleisten tulevaisuuden haaveiden suhteen.
Tämä ei nyt varsinaisesti lohduta, jos on jo syönyt lääkkeitä nuoruudesta lähtien tai lapsuudesta lähtien. 20-vuotias on kuitenkin vielä nuori ja aivot edelleen vielä kehittyvät. Nyt olisi paljon parempi aika lopettaa lääkkeet kuin vaikkapa viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Toivottavasti löydät jostain viisasta tukea. Elämää on tulossa paljon ja sitä ei ole vielä kulunut niin paljon. Paljon on vielä mahdollista siis.
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on oikein Vauva-palstan kokoontumisajot.
Meitä muita on myös paljon. Mutta jatkakaa te palstalla, jonka olette kaapanneet.
Aivan normaalia vauva ja lapsielämää elävät eivät tunnu saavan ääntänsä kuuluviin.
Kaikenlaiset muut sen sijaan kyllä.
Normaali- ja lapsielämä kuulostaa tylsältä.
Omasta kokemuksesta voin kertoa ettei lääkärien suositukset ole todellakaan aina niitä parhaita, kannattaa kokeilla itse mikä itselle toimii ja mikä ei - sekä lääkityksen määrässä että laadussa. Ja vaihda maisemaa, olet vielä nuori ja voit muuttaa elämäsi suuntaa vielä niin monta kertaa kuin haluat.
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on oikein Vauva-palstan kokoontumisajot.
Meitä muita on myös paljon. Mutta jatkakaa te palstalla, jonka olette kaapanneet.
Aivan normaalia vauva ja lapsielämää elävät eivät tunnu saavan ääntänsä kuuluviin.
Kaikenlaiset muut sen sijaan kyllä.
Kannattaa varmaankin keskittyä niihin keskusteluihin, jotka sinua kiinnostavat.
Vierailija kirjoitti:
Täällähän on oikein Vauva-palstan kokoontumisajot.
Meitä muita on myös paljon. Mutta jatkakaa te palstalla, jonka olette kaapanneet.
Aivan normaalia vauva ja lapsielämää elävät eivät tunnu saavan ääntänsä kuuluviin.
Kaikenlaiset muut sen sijaan kyllä.
Tämä on sentään paljon normaalimpaa kuin ne eläkeläisten höpötykset.
Koita ymmärtää se tosiaan, että olet nuori ja sulla on paljon paljon mahdollisuuksia. Puhu se mitä mietit.
Hyvä ruoka, liikunta + vahvat vitamiinit toimii monella paremmin kuin lääkkeet, mutta en toki ketään käske lääkkeitä lopettamaan.