Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ei ymmärrä, että minulla on työaika
Teen etätyötä kotona. Vaimo ja alle 1v lapsi ovat kotona.
Aloitan työpäivän aamulla, mitä ennen teen tunnin aamutoimia, omaa syömistä ja lapsen aamutoimista osan.
Työpäivän aikana hoidan lasta välillä, mutta keskimäärin ehkä noin puoli tuntia. Nipistän sen ruokatauosta.
Työaikani on joka päivä 7,5 tuntia plus ruokatauko. Ainakin pari kertaa viikossa on joku meno, välillä pakollinen, välillä ei niin pakollinen, mutta joiden takia pitää olla joko kesken päivän pois tai sitten lyhentää työpäivää lopusta tai alusta. Viikottain tulee monta tuntia vajausta työaikaan tästä syystä.
Ongelma on lähinnä siinä, että kun otan puheeksi että ne muutama tunti töitä pitäisi tehdä takaisin jossain välissä, niin tälle ei ymmärrystä heru, "koska teen niin paljon töitä muutenkin". Siis teen normaalia kokopäivätyöaikaa. Vaimolla on niin rankkaa koko päivän joka päivä lapsen kanssa, että hänen pitää saada omaa aikaa, parisuhdeaikaa, koko perheen yhteistä aikaa ja retkiä, pitää tehdä paljon kotityötä, käydä kylässä, muiden pitää käydä meillä kylässä. En siis voi ilman riitaa tehdä niitä tunteja arki-illalla, koska oma aika ja kotityöt sekä lapsen nukkumaan menon jälkeen parisuhdeaika. Enkä myöskään viikonloppuna, koska retket, kylässä käynnit, sekä myös silloin kotityöt ym. Vaihtoehtoni on siis elää tästä asiasta kiukuttelevan vaimon kanssa, tai huijata työnantajaa, kun ei sitä työaikaakaan pysty pudottamaan tuota muutamaa tuntia viikottain. En ole heittäytynyt tossun alle, vaan teen ne tunnit pois milloin missäkin välissä. Jos lähtisin huijauksen tielle, voisi sillä olla paljon katastrofaalisempia seurauksia koko perheelle. Taloudellisesti ei ole varaa virallisesti osapäiväiseen työhön ja uutta joustavaa työpaikkaa ei ole niin vain tarjolla. Ei niitä työpaikkoja oikeasti tuosta noin vain vaihdeta.
Lähinnä kyselisin, että olenko tässä nyt itse ihan kohtuuton, kun mielestäni tulen jo aika paljon vastaan, kun ylipäätään voin tehdä etätöitä ja siten nollaan kaiken työmatka-ajan (noin 1h/päivä olisivat) ja hoidan lasta päivittäin kesken työajan, helpottaakseni vaimon työmäärää edes vähän. Lisäksi yleensä suostun myös näihin ei-pakollisiin menoihin, joiden vuoksi työpäivä usein katkeaa, aina huomauttaen että tämä on sitten pois myöhemmästä "vapaa-ajasta".
Kommentit (584)
Vierailija kirjoitti:
Meillä niin, että ollaan molemmat suurin osa ajasta etätöissä. Mies tekee ns. parempaa hommaa, jossa ei kukaan kyttäile ajankäyttöä. Hän voi joustavasti hoitaa omia menojaan työajalla, kunhan tekee joskus noin suunnilleen tunnit takaisin. Tekee varmasti paljon enemmänkin ylimääräistä, työn luonteesta johtuen.
Itselläni työ, jossa tarkka minuuttiaikataulu ja työajan seuranta. Jokainen oma poissaolo pitää korvata.
Silti kuitenkin on niin, että jos autoa pitää korjata tai koiraa käyttää eläinlääkärillä, mies olettaa, että se olen minä, joka käyttää. Istun sitten illat töissä ja korvaan tunteja. Tällä ja ensi viikollakin useampi ilta töitä
Tokihan tunnit pitää korvata. Kuvittelitko muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pystyin kyllä hoitamaan kahta alle kaksivuotiasta kun mies saattoi olla parinkin viikon ulkomaanmatkoilla. Rankkaa se oli, kun ei ollut tukiverkkoja lähellä, yksi kaveri vain jolla samanikäinen lapsi jonka kanssa nähtiin välillä.
Mutta et todellakaan ole kohtuuton. Voin kyllä siinä mielessä samaistua, että kun itse tein jo aika kauan sitten töitä yrittäjänä kotona, ei siitä tullut mitään. Mies ymmärsi, mutta muun suvun mielestä minä olin "vain kotona" ja he voivat tulla viikoksi palveltavaksi. Mun suku, ei miehen. Isäni osasi olla aika rasittava tässä eikä sitten yhtään auttanut missään.
Meillä on töissä useampiakin tällaisia miehiä, jotka selkeästi hoitavat lapset töiden lomassa. Joka palaverissa jollain istuu se 1-vuotias sylissä ja jokeltelee sinne väliin, kun isänsä alkaa puhua. En voi olla miettimättä, että eikö sen kotona olevan äidin pitäisi hoitaa se lapsi? Ei joka päivä voi olla niin, että juuri palaverin aikaan tulee joku välttämätön meno äidille ja lapsi häiriköi isänsä työntekoa. Aika usein nämä samat miehet tekevät työnsä hitaammassa tahdissa kuin pitäisi. En tiedä ovatko niin vaimojensa tossun alla vai missä vika.
Olin itse kotona lapsen kanssa samaan aikaan, kun mies opiskeli ja teki esim. gradua. Vaikka kyse ei ollut palkkatyöstä, niin kyllä meillä oli selkeät rajat sille, milloin miehellä oli rauhoitettu opiskeluaikaa ja milloin oli muuta. Ja oli päivän selvää, ettei ihan kaikelle yhteiselle hömpälle riittänyt aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä niin, että ollaan molemmat suurin osa ajasta etätöissä. Mies tekee ns. parempaa hommaa, jossa ei kukaan kyttäile ajankäyttöä. Hän voi joustavasti hoitaa omia menojaan työajalla, kunhan tekee joskus noin suunnilleen tunnit takaisin. Tekee varmasti paljon enemmänkin ylimääräistä, työn luonteesta johtuen.
Itselläni työ, jossa tarkka minuuttiaikataulu ja työajan seuranta. Jokainen oma poissaolo pitää korvata.
Silti kuitenkin on niin, että jos autoa pitää korjata tai koiraa käyttää eläinlääkärillä, mies olettaa, että se olen minä, joka käyttää. Istun sitten illat töissä ja korvaan tunteja. Tällä ja ensi viikollakin useampi ilta töitä
Tokihan tunnit pitää korvata. Kuvittelitko muuta?
Selkeästikään tuon kirjoittaja ei muuta kuvitellut, hänen puolisonsa kuvitteli.
Tämä on marinaa, jota en pysty tajuamaan. Kyllä seurusteluaikana tehdään johtopäätöksiä ja jutellaan siitä, minkälainen suhtautuminen töihin on.
Esimerkiksi minä olen aina ollut työorientoitunut, mies vähän myöhemmin heräsi siihen, että olisi ihan kiva tehdä helpompia sisätöitä, työnsä on aika vapaata, tekee etää ja on toimistolla. Samoin itselläni, minä ehkä olen enemmän toimistolla. Minun takiani meillä on loma-aikoja vaihdettu ja siedetty sitä, että olen usein työmatkalla ja teen pitkää päivää.
SIlti jos toinen lähtee toimistolle ja toinen jää kotiin, ihan riittää, että mainitsee esim. että täytin pesukoneen tai jättää vaikka lapun, jos vielä nukutaan, kyllä siitä normijärkinen tajuaa sen päälle napsauttaa. Mutta jos toinen ei sano mitään, niin välttämättä ei nyt tule koko kone mieleen, eikä kierrellä kämppää katsomassa, olisiko täällä toisen mielestä jotain tehtävää.
Ja juuri koska molemmat ovat vastuussa kotitöistä, en minäkään joka etäpäivä ole tekemässä mitään pikkuhommia. Joskus en viitsi, joskus en ennätä.
Aivan outoa on mikään nakittelu toiselle jotain ämpärinhakua, tietty kysyä voi, että oletko keskustaan menossa tms. mutta olettaa ei voi.
Minkälaisessa alistussuhteissa te oikein elätte, eikö teilläl ole kahta aikuista siellä, jotka hoitavat oman työnsä kuten lystäävät ja kotityöt sovitusti yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä useampiakin tällaisia miehiä, jotka selkeästi hoitavat lapset töiden lomassa. Joka palaverissa jollain istuu se 1-vuotias sylissä ja jokeltelee sinne väliin, kun isänsä alkaa puhua. En voi olla miettimättä, että eikö sen kotona olevan äidin pitäisi hoitaa se lapsi? Ei joka päivä voi olla niin, että juuri palaverin aikaan tulee joku välttämätön meno äidille ja lapsi häiriköi isänsä työntekoa. Aika usein nämä samat miehet tekevät työnsä hitaammassa tahdissa kuin pitäisi. En tiedä ovatko niin vaimojensa tossun alla vai missä vika.
Olin itse kotona lapsen kanssa samaan aikaan, kun mies opiskeli ja teki esim. gradua. Vaikka kyse ei ollut palkkatyöstä, niin kyllä meillä oli selkeät rajat sille, milloin miehellä oli rauhoitettu opiskeluaikaa ja milloin oli muuta. Ja oli päivän selvää, ettei ihan kaikelle yhteiselle hömpälle riittänyt aikaa.
Samoin meillä! Lisäksi samat miehet hyppivät toimistollakin kesken kokouksien puhelimeen ja vastailevat monta kertaa päivässä erilaisiin kotikyselyihin. Niin isoa pomoa ei huoneessa istu, etteikö vaimon mahtisoitto kokousta keskeyttäisi.
Tekevät tosiaan aika verkkaisesti hommansa ja päivät ovat lyhyitä. Ja sitä en juuri ymmärräkään, että miten niin monta tärkeää asiaa sen muutaman tunnin aikana voi olla, että koko ajan puhelin pirisee. Ja että eikö voi esim. wa-viestein näitä asioita toimittaa, vaan pitää aina soittaa?
Nuoria miehiä, joilla luulisi olevan digikykyjä hoitaa hommiaan vähän huomaamattomammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut pojan etätyötä. Nousee usein aamuyöllä koneelleen. Silloin ei tule sähköposteja tai puheluja ja saa kuulemma paljon aikaan. Aamulla ennen palavereja pitää taukoa, syö aamupalaa, huolehtii lapsen kouluun, jatkaa päivään, mutta pitää taukoja tarvittaessa. Illalla tekee vielä tunnin töitä, tarkistaa postinsa. Etätyö on osittain koiran virkaa - viimeksi tuli työreissulta lähellä puolta yötä, aamulla kahdeksalta tietokoneelle, samana iltana taas päivän työmatka, kotona alle vuorokausi ja siitäkin osa yötä ja osa täyteen työpäivään. En ole varma, onko tuo kaikki sen vaivan arvoista, että saa nimensä verotietoihin.
Mieti toimistolle palaamista - osa on sillä tavalla rajattomia, ettei osaa antaa työrauhaa.
Asuuhan poika sentään äitin kanssa!
et ole kohtuuton. vaimosi kuulostaa sellaiselta, joka näkee kalenterissasi tyhjän aukon ja keksii oitis miten tuo joutoaika saadaan kulumaan. mennään brunssille naisen kavereiden kanssa, ja sinä maksat. kulttuuritapahtumaa, kyläilyä/anoppi kylään ym. kun sunnuntaina voisi vaikka nukkua edes aamu yhdeksään ilman kauheaa touhotusta. takaisin toimistolle on ainoa ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimosi ei vain taida olla kotona viihtyvää tyyppiä. Kaipaa merkityksellisyyttä ja todennäköisesti arvostusta. Kaipaa sosiaalisia kontakteja, joita jopa etätyön palaverit tarjoaa enemmän kuin mitä vauvan kanssa on. Vauva kun ei kovin fiksuja keskustele.
Ehdotan, että vaihdatte osia, eli jää sinä vanhempainvapaalle ja päästä vaimo töihin. Ainiin, ja koita tarjota vaimollesi sitä kaipaamaansa arvostusta ja huomiota. Sinä saatat joinakin päivinä olla ainoa aikuinen, kenet hän tapaa koko päivänä. Jos sinäkin koet hänet lähinnä rasitteeksi, niin ei ihme, että vaimosi on yksinäinen, mikä näkyy siten, että vaatii sinulta enemmän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä useampiakin tällaisia miehiä, jotka selkeästi hoitavat lapset töiden lomassa. Joka palaverissa jollain istuu se 1-vuotias sylissä ja jokeltelee sinne väliin, kun isänsä alkaa puhua. En voi olla miettimättä, että eikö sen kotona olevan äidin pitäisi hoitaa se lapsi? Ei joka päivä voi olla niin, että juuri palaverin aikaan tulee joku välttämätön meno äidille ja lapsi häiriköi isänsä työntekoa. Aika usein nämä samat miehet tekevät työnsä hitaammassa tahdissa kuin pitäisi. En tiedä ovatko niin vaimojensa tossun alla vai missä vika.
Olin itse kotona lapsen kanssa samaan aikaan, kun mies opiskeli ja teki esim. gradua. Vaikka kyse ei ollut palkkatyöstä, niin kyllä meillä oli selkeät rajat sille, milloin miehellä oli rauhoitettu opiskeluaikaa ja milloin oli muuta. Ja oli päivän selvää, ettei ihan kaikelle yhteiselle hömpälle riittänyt aikaa.
Lapsi mukana palaverissa? Kuulostaa todella oudolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin toimistolle töihin. Tuo ei voi onnistua ikävä kyllä. Molemmille helpompi niin...
Itse päädyin juuri tuohon. Toimistolla 4 pv / vk ja yksi päivä etänä kotona. Sanoin, että työnantajan määräys tuo jako.
Oma työni on ns. asiantuntijatyötä, jota voin periaatteessa tehdä missä ja milloin vaan. Mutta perheen sisäisen dynamiikan kannnalta tämä on paras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä useampiakin tällaisia miehiä, jotka selkeästi hoitavat lapset töiden lomassa. Joka palaverissa jollain istuu se 1-vuotias sylissä ja jokeltelee sinne väliin, kun isänsä alkaa puhua. En voi olla miettimättä, että eikö sen kotona olevan äidin pitäisi hoitaa se lapsi? Ei joka päivä voi olla niin, että juuri palaverin aikaan tulee joku välttämätön meno äidille ja lapsi häiriköi isänsä työntekoa. Aika usein nämä samat miehet tekevät työnsä hitaammassa tahdissa kuin pitäisi. En tiedä ovatko niin vaimojensa tossun alla vai missä vika.
Olin itse kotona lapsen kanssa samaan aikaan, kun mies opiskeli ja teki esim. gradua. Vaikka kyse ei ollut palkkatyöstä, niin kyllä meillä oli selkeät rajat sille, milloin miehellä oli rauhoitettu opiskeluaikaa ja milloin oli muuta. Ja oli päivän selvää, ettei ihan kaikelle yhteiselle hömpälle riittänyt aikaa.
Lapsi mukana palaverissa? Kuulostaa todella oudolta.
Ei ole mitenkään tavatonta, että lapsia ja koiria nostellaan TEAMSpalaverin kesken näkyville
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vaimo vielä kypsymätön lapsiperhe-elämään kun ei ole itsenäinen vaan sitoon miehen töihinsä. Ymmärtääkö mitä on äidin rooli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä useampiakin tällaisia miehiä, jotka selkeästi hoitavat lapset töiden lomassa. Joka palaverissa jollain istuu se 1-vuotias sylissä ja jokeltelee sinne väliin, kun isänsä alkaa puhua. En voi olla miettimättä, että eikö sen kotona olevan äidin pitäisi hoitaa se lapsi? Ei joka päivä voi olla niin, että juuri palaverin aikaan tulee joku välttämätön meno äidille ja lapsi häiriköi isänsä työntekoa. Aika usein nämä samat miehet tekevät työnsä hitaammassa tahdissa kuin pitäisi. En tiedä ovatko niin vaimojensa tossun alla vai missä vika.
Olin itse kotona lapsen kanssa samaan aikaan, kun mies opiskeli ja teki esim. gradua. Vaikka kyse ei ollut palkkatyöstä, niin kyllä meillä oli selkeät rajat sille, milloin miehellä oli rauhoitettu opiskeluaikaa ja milloin oli muuta. Ja oli päivän selvää, ettei ihan kaikelle yhteiselle hömpälle riittänyt aikaa.
Lapsi mukana palaverissa? Kuulostaa todella oudolta.
Ei ole mitenkään tavatonta, että lapsia ja koiria nostellaan TEAMSpalaverin kesken näkyville
Ja ihmiset kuvittelee, että muita työntekijöitä kiinnostaa katsella näitä lapsia ja koiria?
Ehkä siihen on joitakin syitä, ettei noita lapsia ja koiria yleensä tuoda toimistolle.
Et ole kohtuuton. Lähde toimistolle töihin. Jos toisella osapuolella on niin rankkaa 1 lapsen kanssa laittakaa lapsi päiväkotiin. En kyllä ymmärrä miten ei 1 lapsen kanssa pärjää mutta nää on näitä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut pojan etätyötä. Nousee usein aamuyöllä koneelleen. Silloin ei tule sähköposteja tai puheluja ja saa kuulemma paljon aikaan. Aamulla ennen palavereja pitää taukoa, syö aamupalaa, huolehtii lapsen kouluun, jatkaa päivään, mutta pitää taukoja tarvittaessa. Illalla tekee vielä tunnin töitä, tarkistaa postinsa. Etätyö on osittain koiran virkaa - viimeksi tuli työreissulta lähellä puolta yötä, aamulla kahdeksalta tietokoneelle, samana iltana taas päivän työmatka, kotona alle vuorokausi ja siitäkin osa yötä ja osa täyteen työpäivään. En ole varma, onko tuo kaikki sen vaivan arvoista, että saa nimensä verotietoihin.
Mieti toimistolle palaamista - osa on sillä tavalla rajattomia, ettei osaa antaa työrauhaa.
Asuuhan poika sentään äitin kanssa!
Nelikymppinen mies? No ei todellakaan, välimatkaa parisataa kilometriä, mutta kun sattuu veemäinen viikko, niin sekä miniällä, että pojalla monta työmatkapäivää, Miniä ei matkojaan voi itse päättää, poika pystyy aika paljon vaikuttamaan omiinsa, mutta kuukausittain tarvitaan lastenhoitoapua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli koronapandemian alkuaikoina sama tilanne kun jäin etätöihin. Mun mies oli siis se osapuoli joka ei tajunnut että teen oikeasti töitä päivällä. Hän itse on täysin toisenlaisessa asemassa hyvätuloisena yrittäjänä, eikä hänelle oikeasti koskaan oikein mennyt jakeluun se että tein töitä. Tuntui jotenkin jopa vähättelevältä se asenne. Parempi olla toimistolla työpaikalla siis jos toinen ei vaan hiffaa.
Meillä samankaltainen tilanne, paitsi yrittäjämies ei ole edes hyvätuloinen ja minun palkallani maksetaan suunnilleen koko perheen elämä.
Jos en ole teamspalaverissa niin mies kuvittelee että ehdin jutella, viedä lapset harrastuksiin tai laittaa vaikka ruokaa sille tuntuu olevan käsittämätön ajatus että teen töissä muutakin kuin palaveeraan. Minäkin teen töitä toimistolla 3-4 kertaa viikossa tästä syystä, vaikka päivät venyvät sitten yli kymmentuntisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä useampiakin tällaisia miehiä, jotka selkeästi hoitavat lapset töiden lomassa. Joka palaverissa jollain istuu se 1-vuotias sylissä ja jokeltelee sinne väliin, kun isänsä alkaa puhua. En voi olla miettimättä, että eikö sen kotona olevan äidin pitäisi hoitaa se lapsi? Ei joka päivä voi olla niin, että juuri palaverin aikaan tulee joku välttämätön meno äidille ja lapsi häiriköi isänsä työntekoa. Aika usein nämä samat miehet tekevät työnsä hitaammassa tahdissa kuin pitäisi. En tiedä ovatko niin vaimojensa tossun alla vai missä vika.
Olin itse kotona lapsen kanssa samaan aikaan, kun mies opiskeli ja teki esim. gradua. Vaikka kyse ei ollut palkkatyöstä, niin kyllä meillä oli selkeät rajat sille, milloin miehellä oli rauhoitettu opiskeluaikaa ja milloin oli muuta. Ja oli päivän selvää, ettei ihan kaikelle yhteiselle hömpälle riittänyt aikaa.
Samoin meillä! Lisäksi samat miehet hyppivät toimistollakin kesken kokouksien puhelimeen ja vastailevat monta kertaa päivässä erilaisiin kotikyselyihin. Niin isoa pomoa ei huoneessa istu, etteikö vaimon mahtisoitto kokousta keskeyttäisi.
Tekevät tosiaan aika verkkaisesti hommansa ja päivät ovat lyhyitä. Ja sitä en juuri ymmärräkään, että miten niin monta tärkeää asiaa sen muutaman tunnin aikana voi olla, että koko ajan puhelin pirisee. Ja että eikö voi esim. wa-viestein näitä asioita toimittaa, vaan pitää aina soittaa?
Nuoria miehiä, joilla luulisi olevan digikykyjä hoitaa hommiaan vähän huomaamattomammin.
Ollaankohan me kaikki kolme samassa työpaikassa...nimittäin ihan sama meilläkin. Tosin ei ole miesten iästä kiinni, yhdelläkin jolla on jo isot lapset ja käsittääkseni vaimokin ihan töissä, puhelin pirisee pitkin päivää ja aina siihen vastataan, oli tilanne mikä tahansa.
Ilmeisesti joku kummallinen läheisriippuvuuden laji, jossa on opeteltu raportoimaan toiselle jokainen ajatus, joka työpäivän aikana päähän pälähtää ja toinen alistettu näitä tuumailuja tuumaamaan sitten pitkin päivää.
En tajua. Itse voin olla mieheni kanssa tekstareiden varassa parin viikon työmatkankin.
Alat vain käymään toimistolla töissä, ainakin osan viikosta.
Itse olin aikoinaan koti-isänä 2,5v eri aikoina useamman lapsen kanssa. Vaimo valitti ensin kotona ollessaan kuinka helpolla pääsen, kun saan käydä töissä ja hän on lasten kanssa kotona. Sitten kun hän meni töihin ja minä olin kotona, niin valitti kuinka helpolla pääsen, kun saan olla kotona ja hän on töissä. Ja tällaista se on ollut jatkuvasti, ettei ymmärrä toisen tekemistä ja vastuita.
Käyn nyt vain toimistolla, koska vaimo tekee etätöitä kotona.