Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ei ymmärrä, että minulla on työaika
Teen etätyötä kotona. Vaimo ja alle 1v lapsi ovat kotona.
Aloitan työpäivän aamulla, mitä ennen teen tunnin aamutoimia, omaa syömistä ja lapsen aamutoimista osan.
Työpäivän aikana hoidan lasta välillä, mutta keskimäärin ehkä noin puoli tuntia. Nipistän sen ruokatauosta.
Työaikani on joka päivä 7,5 tuntia plus ruokatauko. Ainakin pari kertaa viikossa on joku meno, välillä pakollinen, välillä ei niin pakollinen, mutta joiden takia pitää olla joko kesken päivän pois tai sitten lyhentää työpäivää lopusta tai alusta. Viikottain tulee monta tuntia vajausta työaikaan tästä syystä.
Ongelma on lähinnä siinä, että kun otan puheeksi että ne muutama tunti töitä pitäisi tehdä takaisin jossain välissä, niin tälle ei ymmärrystä heru, "koska teen niin paljon töitä muutenkin". Siis teen normaalia kokopäivätyöaikaa. Vaimolla on niin rankkaa koko päivän joka päivä lapsen kanssa, että hänen pitää saada omaa aikaa, parisuhdeaikaa, koko perheen yhteistä aikaa ja retkiä, pitää tehdä paljon kotityötä, käydä kylässä, muiden pitää käydä meillä kylässä. En siis voi ilman riitaa tehdä niitä tunteja arki-illalla, koska oma aika ja kotityöt sekä lapsen nukkumaan menon jälkeen parisuhdeaika. Enkä myöskään viikonloppuna, koska retket, kylässä käynnit, sekä myös silloin kotityöt ym. Vaihtoehtoni on siis elää tästä asiasta kiukuttelevan vaimon kanssa, tai huijata työnantajaa, kun ei sitä työaikaakaan pysty pudottamaan tuota muutamaa tuntia viikottain. En ole heittäytynyt tossun alle, vaan teen ne tunnit pois milloin missäkin välissä. Jos lähtisin huijauksen tielle, voisi sillä olla paljon katastrofaalisempia seurauksia koko perheelle. Taloudellisesti ei ole varaa virallisesti osapäiväiseen työhön ja uutta joustavaa työpaikkaa ei ole niin vain tarjolla. Ei niitä työpaikkoja oikeasti tuosta noin vain vaihdeta.
Lähinnä kyselisin, että olenko tässä nyt itse ihan kohtuuton, kun mielestäni tulen jo aika paljon vastaan, kun ylipäätään voin tehdä etätöitä ja siten nollaan kaiken työmatka-ajan (noin 1h/päivä olisivat) ja hoidan lasta päivittäin kesken työajan, helpottaakseni vaimon työmäärää edes vähän. Lisäksi yleensä suostun myös näihin ei-pakollisiin menoihin, joiden vuoksi työpäivä usein katkeaa, aina huomauttaen että tämä on sitten pois myöhemmästä "vapaa-ajasta".
Kommentit (584)
Kaikki ei vaan tajua. Eikä edes ne, jotka tekevät itse etätyötä. Silloin, kun korona alkoi, niin molemmat jäimme etätöihin ja 2v. lapsemme oli osittain hoidossa ja osittain kotona. Lapsen kanssa ei ongelmaa, mutta miehen kanssa kyllä... Minun työni oli/on sellaista, että esimies kyttää ja kaikki on niiiiin tarkkaa ja minuutilleen. Esimerkiksi Skypessä seurasi taukojen pituuksia ja muuta hölmöä. Miehellä sitten taas todella joustava ja leppoisa työilmapiiri, että kävi milloin missäkin kesken työpäivän ja naureskeli kollegoidensa kanssa puhelimessa jne. Ei hänelle vaan mennyt kaaliin se, että en todellakaan voi tulla tekemään asiaa x kesken työnteon, minua häiritsi mekkalointi (villitsi lasta, huuteli kaikkea tyhmää kesken palaverin, ihmetteli onko se muka nyt noin tarkkaa ja niin tarkkaa, käski tulla keittiöön katsomaan sitä sun tätä, valitti, kun jouduin ihan oikeasti tekemään töitä sinne klo 16 asti).
Oli helpotus palata toimistolle. Mies tekee edelleen osittain etänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kotona ei ole erillistä työhuonetta, jonne pääset töihin ja perhettä pakoon, niin etsi läheltä jokin tila, jossa teet töitä. Näin säästäisit edelleen työaikaa, mutta saisit myös työrauhan. Tai sitten se toimistolle paluu.
Lapsi on alle vuoden ikäinen... miten paljon alle? Eli olisiko esim. osa-aikainen päiväkoti mahdollinen jo lähikuukausina? Kuulostaa siltä, että vaimo ei nyt oikein viihdy kotona, osa-aikainen työhön paluu jossain vaiheessa voisi piristää ja helpottaa elämäänne. Keskustelkaapa asiasta. Jos asia ei vielä ole ajankohtainen, niin sitten pitää löytää muita ratkaisuja. Vai olisiko sopiva hetki sinun jäädä hoitamaan lasta, ja vaimon palata töihin?
Sillä välin ehdottaisin, että sovitte selvät säännöt työpäivillesi. Teet siis selväksi koska olet töissä ja koska käytettävissä, ja pidät siitä myös kiinni. Esim. jos sinulla on työhuone, niin sovitte vaikka että kun ovi on kiinni, niin sinulle pitää antaa työrauha. Ja sovitte etukäteen että teet töitä vaikka 7-11, sitten lounastauko (koko perhe yhdessä, jos onnistuu), ja 12-15.30 taas töitä... tai mikä nyt omaan aikatauluunne sopii. Itse huomasin, että kannatti yrittää herätä aikaisin ja saada vähän töitä tehtyä, ennen kuin vaimo ja vauva kömpivät hereille. Tämä siis olettaen, että vauva ei herää jo ennen kukonlaulua. Aamupäivisin oli lisäksi usein hyvin omaa rauhaa tehdä töitä, kun vaimo vei vauvaa ulos tai kerhoon tai mammakaffelle. Olisiko teillä jotain sellaista lähistöllä? Samalla vaimo saisi vähän aikuisseuraa, se tekee useimmille hyvää. Huonoin idea oli venyttää aamulla töiden aloittamista vaikka vauvanhoidon tai muun (teko)syyn varjolla, ja sitten yrittää tehdä töitä illalla, se aiheutti vain eripuraa kotona, kun vaimo koki, että tavallaan pakenin töiden pariin, ja hän jää yksin vauvan kanssa. Iltapäivät pienen lapsen kanssa tuntuvat usein kamalan pitkiltä, ja sitä odottaa vain puolison kotiinpaluuta, ja sitä että saisi vaikka käydä vessassa rauhassa tai juoda kupin kahvia ja ajatella omia juttuja.
Ja tämä on tärkeää: kun lopetat työt, anna vaimolle tunti tai hätätapauksessa edes puoli tuntia ihan omaa aikaa, jolloin sinä katsot vauvan perään ihan vaatimatta ja vahtimatta. Vie vaikka lapsi leikkipaikalle, tai vaunulenkille tai jotain, mitä nyt tykkäätte yhdessä tehdä. Sinä saat samalla hetken kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa (ja vähän raitista ilmaa sisällä istumisen vastapainoksi), ja vaimo saa vähän hengähtää ja nollata päätä. Takaan, että koko perhe voi paremmin. Kyllä, sinä olet tehnyt rankan työpäivän, mutta niin on vaimosikin, ja yleensä vielä ilman työkaverien antamaa vertaistukea ja aikuisseuraa. On tärkeää, että kumpikin teistä voi hyvin. Samalla saat toivon mukaan paremman työrauhan.
Ja muista: tämä on väliaikaista. Kun lapsi menee aikanaan hoitoon, teillä on edessä uudet haasteet. Tsemppiä!
Ei se homma toimi niin, että siinä pyöritään perheen mukana ja tehdään töitä jossain väleissä. Sillä noin tehden perhe ei tiedä milloin olet töissä ja milloin et.
Ja mitä päivällä olevia menoja on jatkuvasti? Jos olisit toimistolla, niin hyppäisitkö sieltäkin noille päivämenoillesi?
Vierailija kirjoitti:
Jos kotona ei ole erillistä työhuonetta, jonne pääset töihin ja perhettä pakoon, niin etsi läheltä jokin tila, jossa teet töitä. Näin säästäisit edelleen työaikaa, mutta saisit myös työrauhan. Tai sitten se toimistolle paluu.
Kirjastoilla on tiloja hiljaiseen työskentelyyn, kannattaa kysyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se homma toimi niin, että siinä pyöritään perheen mukana ja tehdään töitä jossain väleissä. Sillä noin tehden perhe ei tiedä milloin olet töissä ja milloin et.
Ja mitä päivällä olevia menoja on jatkuvasti? Jos olisit toimistolla, niin hyppäisitkö sieltäkin noille päivämenoillesi?
Ne olivat vaimon menoja, piti olla beibisitterinä silloin...
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli koronapandemian alkuaikoina sama tilanne kun jäin etätöihin. Mun mies oli siis se osapuoli joka ei tajunnut että teen oikeasti töitä päivällä. Hän itse on täysin toisenlaisessa asemassa hyvätuloisena yrittäjänä, eikä hänelle oikeasti koskaan oikein mennyt jakeluun se että tein töitä. Tuntui jotenkin jopa vähättelevältä se asenne. Parempi olla toimistolla työpaikalla siis jos toinen ei vaan hiffaa.
Myönnän jo kommenttiani aloittaessa, että käyn tällä palstalla työpäiväni aikana. Silti teen työssäni koko ajan tulosta ja en pelkästään saavuta vaan ylitän tavoitteeni. Nämä ovat kuitenkin vain muutaman minuutin pyrähdyksiä kahvi- ja lounastauoilla tai tehtävästä toiseen vaihtaessa.
Mutta en osaisi kuvitellakaan puolisoni odottavan minulta edes kotitöitä, saati lapsenhoitoa, työaikana! Sulkeudun aamulla kahdeksan jälkeen aamiaiseni kanssa tänne omaan työhuoneeseeni. Iltapäivällä käyn lämmittämässä ja syömässä lounasta keittiössä (tai syön sen koneen äärellä ja samalla surffaan somessa ja täällä), muutoin käyn päivän mittaan vain vessassa, hakemassa lisää teetä tai iltapäivällä välipalaa. Samalla saatan vaihtaa pari sanaa puolisoni kanssa, jos hän sattuu olemaan keittiössä.
Eikä hän onneksi edes odota, että työpäiväni aikana laittaisin pyykkiä koneeseen tai ripustaisin kuivumaan tai tyhjentelisin astianpesukonetta tms. Enhän minä niitä toimistollakaan tekisi! Ja on kummankin etu, että minulle jää vuorokaudessa reilu tunti lisää vapaa-aikaa, kun vältyn matkustamasta toimistolle. Pääsen valoisana aikana koiran kanssa lenkille (paitsi tähän aikaan, kun pimeä tulee jo ennen neljää) ja jaksan illalla tehdä oman osuuteni kotitöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi päiväkotiin.
Alle vuoden ikäinen lapsiko päiväkotiin!
Otat kotona käyttöön työaikakellon (riittävän isolla näytöllä), jonka täppäät päälle ja pois aina siten, että vaimokin joka kerta työsi keskeyttäessään näkee, miten se vaikuttaa päivän työaikakertymään. Selität vaimolle, että joko työajasta pidetään kiinni, tai kohta ei ole töitä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi päiväkotiin.
Alle vuoden ikäinen lapsiko päiväkotiin!
No kyllä siitä siellä parempaa huolta pidetään kun kotona. Vaikuttaa siltä että vaimosi ei osaa/pärjää.
Sano sille että saat potkut jos et saa tehdä töitäsi.
Ymmärrän hyvin, että on kohtuullista jakaa lapsenhoitoa, kotitöitä ja vapaa-aikaa molemmille, vaikka toinen olisi töissä ja toinen sen aikaa hoitovastuussa lapsesta. Lapsenhoito voi olla vaativaa eri syistä, ok. Mutta tuossa ap:n kuviossa oudoimmalta vaikuttaa vapaa-ajan täyttäminen kumppanin mielen mukaan. Perhe-aika ja parisuhdeaika ovat varmasti kohtuullisia toiveita, mutta mistä saa kukin itse päättää? Saatko siis ap mennä minne itse haluat tai tehdä kotona vapaa-ajalla viikottain jotain, kuten haluat? Entä vaimo, tekeekö hän omiaan viikottain niin, että sinä hoidat sillä aikaa lasta? Totta kai sinulla on oikeus tehdä työaikaisi mukaiset tunnit, ellet sinä ja te muuta sovi. Jos teillä ei ole erillistä omaa aikaa päivätyösi tavanomaisten tuntien ulkopuolella, niin siitä kannattaisi aloittaa. Samoin laittaisin sinuna vaikka jääkaapin oveen suunnitellut ja toteutuneet viikkotyötunnit. Jos teillä on jotain yhteismenoja, niin nekin merkattaisiin etukäteen viikon aikatauluun, niin mitään tärkeää ei jää tekemättä eikä tärkeät menot estä puuttuvien työtuntien tekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli koronapandemian alkuaikoina sama tilanne kun jäin etätöihin. Mun mies oli siis se osapuoli joka ei tajunnut että teen oikeasti töitä päivällä. Hän itse on täysin toisenlaisessa asemassa hyvätuloisena yrittäjänä, eikä hänelle oikeasti koskaan oikein mennyt jakeluun se että tein töitä. Tuntui jotenkin jopa vähättelevältä se asenne. Parempi olla toimistolla työpaikalla siis jos toinen ei vaan hiffaa.
Myönnän jo kommenttiani aloittaessa, että käyn tällä palstalla työpäiväni aikana. Silti teen työssäni koko ajan tulosta ja en pelkästään saavuta vaan ylitän tavoitteeni. Nämä ovat kuitenkin vain muutaman minuutin pyrähdyksiä kahvi- ja lounastauoilla tai tehtävästä toiseen vaihtaessa.
Mutta en osaisi kuvitellakaan puolisoni odottavan minulta edes kotitöitä, saati lapsenhoitoa, työaikana! Sulkeudun aamulla kahdeksan jälkeen aamiaiseni kanssa tänne omaan työhuoneeseeni. Iltapäivällä käyn lämmittämässä ja syömässä lounasta keittiössä (tai syön sen koneen äärellä ja samalla surffaan somessa ja täällä), muutoin käyn päivän mittaan vain vessassa, hakemassa lisää teetä tai iltapäivällä välipalaa. Samalla saatan vaihtaa pari sanaa puolisoni kanssa, jos hän sattuu olemaan keittiössä.
Eikä hän onneksi edes odota, että työpäiväni aikana laittaisin pyykkiä koneeseen tai ripustaisin kuivumaan tai tyhjentelisin astianpesukonetta tms. Enhän minä niitä toimistollakaan tekisi! Ja on kummankin etu, että minulle jää vuorokaudessa reilu tunti lisää vapaa-aikaa, kun vältyn matkustamasta toimistolle. Pääsen valoisana aikana koiran kanssa lenkille (paitsi tähän aikaan, kun pimeä tulee jo ennen neljää) ja jaksan illalla tehdä oman osuuteni kotitöistä.
Mä kyllä vähän odotin mieheltäni, että kun etänä on, niin ehtii laittaa pyykkärin päälle aamulla ja/tai tiskikoneen.
Mä lähden töihin ajoissa, etten viitti vielä niin aikaisin laittaa pyykkikonetta päälle, ettei täällä porukka joudu linkousääniin heräämään liian aikaisin. Olen toisinaan jopa "ladannut" koneet valmiiksi, että päälle vaan, kun silmät aukeaa.
Mä voin kyllä ripustaa ne pyykit, kun mä tuun.
Kerran on kumpikin tapahtunut nyt puolentoista vuoden aikana. En ole asiasta kummosesti maininnut.
Toisinaan vaan ihmetyttää meidän erilaiset tavat. Tiedän, että jos olen kotona koneet pyörii ja tauoilla tapahtuu jotain muuta(pöytien, kaappien ovien pyyhintää, roskisten vientiä..). Siinä sivussa, ettei sitten mene illan mahdollinen yhteinen aika tuommoisiin helposti hoidettaviin kotitöihin. :)
Emännälle nyt vähän faktoja pöytään. Miten hän pärjäisi jos olisitkin reissuhommissa? Ei mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan mun anopilta, ei tajunnut että ollessani etätöissä en voi lähteä viemään mattoja ulos vaan joudun tekemään ihan oikeita töitä. Mutta ei huolta, vastasin hänelle antaen "rakentavaa palautetta" eikä hän enää koskaan pyytänyt apua mattojen ulosviemiseen.
Vaimo tosin ihmetteli illalla miten isoäiti oli niin hiljainen.
No, mitä sille isoäidille tapahtui? Tarinassasi otit anopilta luulot pois? Onko vaimosi kasvattanut isovanhemmat vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan mun anopilta, ei tajunnut että ollessani etätöissä en voi lähteä viemään mattoja ulos vaan joudun tekemään ihan oikeita töitä. Mutta ei huolta, vastasin hänelle antaen "rakentavaa palautetta" eikä hän enää koskaan pyytänyt apua mattojen ulosviemiseen.
Vaimo tosin ihmetteli illalla miten isoäiti oli niin hiljainen.
No, mitä sille isoäidille tapahtui? Tarinassasi otit anopilta luulot pois? Onko vaimosi kasvattanut isovanhemmat vai?
Siis selitin että kyllä minä olen töissä vaikka olenkin fyysisesti kodin seinien ulkopuolella enkä voi laiminlyödä töitäni edes mattojen tamppauksen vuoksi. Ja jatkoin ettei asiaan toivottavasti tarvitse enää palata.
Naiset ne nyt kuvittelevat että mies on hänellä palkatta töissä jos ei ole työmaalla pomolla töissä jolta vaaditaan palvelua senkin lisäksi että mies työllään maksaa kotiäidin ja hänen lapsen koko elämän
Miten kukaan ei ole tarttunut olennaisimpaan kysymykseen? Eli mitä pakollisia menoja ap:lla on kesken työpäiviä niin, että työaikaa kuluu niihin useita tunteja joka viikko?
Ovatko nämä jotain sellaista, mitä ap:n vaimo voisi hoitaa lapsen kanssa, eli auton katsastusta tms. juoksevia asioita? Jos ovat vaikka terveyteen liittyviä menoja, hammaslääkäriä yms., silloin olisi kyllä syytä aikatauluttaa uusiksi niin että joka ikiseen pikkuasiaan ei mene erikseen montaa tuntia työaikaa. Jos nämä pakolliset jutut liittyvät työhön, niin silloin ne kyllä ovat työaikaa ja niitä ei korvata työnantajalle erikseen.
Jos on vaativa 1-vuotias, niin ei se kyllä ole ihan ok, että lapsen isä tekee täyden työajan lisäksi vielä monta tuntia ekstraa ihan joka viikko. Lapsen hoitaminen 24/7 on paljon raskaampaa kuin työnteko. Joka ei usko, kokeilkoot itse.
Ja kysyn siksi, että meillä väännettiin ihan samanlaisesta aiheesta lapsen vauvavuoden aikana. Mies keksi, että työmatkat ja kokoukset syövät hänen työaikaansa ja hänen pitää saada viikonloppuisinkin vapaata istuakseen tietokoneella rauhassa. Tästä riideltiin usein ja paljon.
Kun lapsi täytti 1, mies jäi kotiin ja minä menin töihin. Ei mennyt viikkoakaan kun hän oivalsi, että ei oikeastaan haluakaan että minä vielä viikonloputkin istun toimistolla paikkaamassa kallisarvoista menetettyä työaikaani työnantajan hyväksi. Myöhemmin sitten jatkettiin molemmat osapäiväisessä työssä.
Meillä oli kyllä keskinäiselle yhteisymmärrykselle ihan älyttömän tärkeää, että mieskin pääsi kokeilemaan sitä 24/7 vastuussa oloa ja univelkaa.
Mikä on tämä työtaakka? Ruokaa teette vkl tarpeeksi jotta voi vain lämmittää viikolla, tuo nyt ehkä on isotöisin, toisalata ihmettelen miksi sitä ruokaa ei kerkeä tekemään kun on kaiket päivät kotona.
Minä hoidin yksin alle 1v lapseni 19-vuotiaana, joten ihmettelen kyllä aika paljon tätä.
Ehkä perheneuvolasta olisi teille apua, jos ei ole keinoja elää arkea lapsen kanssa.
Sympatiat AP:lle. Minä teen etänä tietokoneella töitä koko päivän, luovalla alalla, joka vie paljon henkisiä resursseja. Mies tekee fyysistä työtä ja on pitkillä vapailla. Kun miehellä on vapaa ja minä olen töissä kotona, mies saattaa maata sängyssä telkkaria katsoen puolille päivin tai yli ja odottaa, että minä teen ruoan ja pesen pyykit jne. Eli ongelma on se, että mies ei miellä koneella työskentelyäni ja palavereita "oikeaksi" työksi ja pitää omaa vapaa-aikaansa tärkeämpänä, kuin minun työaikaani. On monta kertaa ollut myös hämmästynyt, miksi en voi noinnvain kesken työpäivän lähteä kauppaan/leffaan/uimaan jne.
Vaimosi on suoraan sanottuna nyt aika torvi. Sano suoraan nyt miten homma menee, että antaa työrauhan, 8-16, kahvitauko klo 10 ja ruokis klo 12, tai lähdet konttorille työrauhaa hakemaan ja saa hoitaa rouva koko lapsiruljanssin sitten yksin päivisin klo 6-17 (matka-ajat mukaan laskettuna).
Mene muualle töihin, jos vaimolle ei mene jakeluun, vaikka konttorille tai onko kunnassa vuokrattavia tai ilmaisia etätyöpisteitä? Tai jos on oma kämppä ja budjetti riittää, niin erotat jostain tilasta vaikka lasiseinillä ja liukuovella https://www.meillakotona.fi/artikkelit/ruutulasiseina-on-kodin-tyylikka… sen oman työtilan ja verhot sinne sisäpuolelle. Siitä luultavasti tonnilla parilla selviää, riippuen tilan koosta.
Mulla on oma työhuone, jossa saa oven kiinni. Olen koronan alussa työskennellyt eteisessä, kyllä sekin koulua käyvien kanssa toimi, mutta taaperoiden ja "eihän toi edes näytä työnteolta"-torvelon kanssa ei toimisi.
Meillä onneksi ei ole noin, mies yötyöläinen ja nukkuu kotona päivät, ja illallakin kyllä tajuaa, jos mulla on iltavuoro että töitä teen. Nyt kaffepaussi, homma jatkuu iltavuorolla.....