Voiko masentuneen kanssa elää masentumatta itse?
Voiko masentuneen kanssa olla masentumatta itse?
Siis olla parisuhteessa ja asua saman katon alla?
Puoliso aloittaa päivän huokailemalla, miten nukkui huonosti ja miten paljon töitä pitää tehdä. Päivän aikana valittaa väsymystä ja stressiä. Ei voi eikä halua vähentää töitä. Nukkuu eri huoneessa. Ei mene lääkäriin, joten turha puhua mitään masennuksen syistä tai testosteronivajeesta tms. Olen alkanut uskoa, että hän ei tule muuttumaan eikä piristymään.
Olen itse lakannut kertomasta hänelle mitään, koska mies jo olemuksellaan ja väsymyksestä valittamalla kertoo, että ei ole resursseja olla läsnä minulle. Minun kuitenkin pitäisi kuunnella häntä. Itsellä oli nuoruudessa masennustaipumusta, mutta pääsin terapian avulla eteenpäin.
Siksi kysymys kuuluu, voiko tällaisessa olla masentumatta itse? Esim. eilen itse kävin lumisella kävelyllä, jolloin olo oli ihanan tyyni ja olisin halunnut kuunnella äänikirjaa kotona, kun mies tuli huokailemaan. Tein ruoan ja mies huokaili syödessään, miten tuntee itsensä vanhaksi ja väsyneeksi. Itsellä oli tuohon asti neutraali ja jopa tyytyväinen olo, mutta uuvahdin itse täysin. Hyviä päiviä on välillä ja silloin on mukavaa. Huonoja hetkiä vaan ei voi ennakoida mitenkään.
Kommentit (80)
Nyt olisi tärkeää saada mies lääkäriin. Oletan että ei ole "opittu tapa", siis on ihmisiä jotka valittaa joka päivä työtä ja väsymystä ja "elää" vain lomia varten? Työterveys voi ehkä auttaa tai terveyskeskus? Monta kertaa on tuurista kiinni että saako lääkärin joka näkee tilanteen. Ehkä nyt on parempi ettei lähde liikaa tuputtamaan omia kokemuksia koska jokainen masennusjakso on omanlaisensa. Kannattaa myös poissulkea fyysiset sairaudet, nyt on myös vuoden pimein aika joten monia väsyttää. Lääkäriin voi tarjoutua tueksi, jos ei halua niin sitten menee yksin. Pidä huolta omasta jaksamisesta, ota aikaa itsellesi niin kuin olet tehnytkin. Masennukseen niin kuin moneen muuhunkin sairauteen liittyy perinnöllinen alttius joten kaikki eivät sairastu.
Erohan voisi tehdä teille molemmille hyvää
Vierailija kirjoitti:
Nyt olisi tärkeää saada mies lääkäriin. Oletan että ei ole "opittu tapa", siis on ihmisiä jotka valittaa joka päivä työtä ja väsymystä ja "elää" vain lomia varten? Työterveys voi ehkä auttaa tai terveyskeskus? Monta kertaa on tuurista kiinni että saako lääkärin joka näkee tilanteen. Ehkä nyt on parempi ettei lähde liikaa tuputtamaan omia kokemuksia koska jokainen masennusjakso on omanlaisensa. Kannattaa myös poissulkea fyysiset sairaudet, nyt on myös vuoden pimein aika joten monia väsyttää. Lääkäriin voi tarjoutua tueksi, jos ei halua niin sitten menee yksin. Pidä huolta omasta jaksamisesta, ota aikaa itsellesi niin kuin olet tehnytkin. Masennukseen niin kuin moneen muuhunkin sairauteen liittyy perinnöllinen alttius joten kaikki eivät sairastu.
Jos ihminen ei oma-aloitteisesti ota mitään vastuuta ongelmistaan, kukaan muu ei voi auttaa. Ap sanoi selvästi ettei mies suostu edes puhumaan asiasta eli hoitoon meneminen tai siitä puhuminen on poissuljettua, ja eka neuvosi on mennä lääkäriin miehen kanssa. Ei tuollaiseen tepsi mikään mitä ap tekisi, miehen pitää hoksata toimia itse. Jos lääkärin varaaminen auttaisi asiaa niin toki ap sen olisi jo tehnyt.
Oma vastaukseni aloitukseen on se, että masennus todellakin lisää masennusta myös ympärillä. Riski on erityisen suuri jos toisellakin on masennustaustaa. Itse en haluaisi seurustella toisen masentuneen kanssa, energiani menee oman sairauteni sietämiseen ja sen hoidan hyvin. Toisen ihmisen sairaudelle mulla ei olisi voimia, etenkin kun todella moni masentunut on juuri ap:n miehen kaltainen eikä ota vastuuta tilanteesta eikä yritä hoitaa sitä. Oma masennukseni on pitkäaikainen ja kontrollissa. Se ei vaikuta juurikaan muihin ihmisiin.
On mahdollista, jos ei yritä muuttaa toista ihmistä vaan antaa hänen olla sellainen kuin hän on. Sama pätee alkoholisteihin ja yleensä kaikkiin muihin ihmisiin. Jos huolehtii vain omista asioistaan, ei ole ongelmia. Omista asioista huolehtimiseen kuuluu, että ei rahoittamalla tai muulla tavalla mahdollista toisen ihmisen sellaista käytöstä, joka ei sovi itselle.
Ei voi ainakaan jos tilanne pitkittyy.
Vierailija kirjoitti:
Nyt olisi tärkeää saada mies lääkäriin. Oletan että ei ole "opittu tapa", siis on ihmisiä jotka valittaa joka päivä työtä ja väsymystä ja "elää" vain lomia varten? Työterveys voi ehkä auttaa tai terveyskeskus? Monta kertaa on tuurista kiinni että saako lääkärin joka näkee tilanteen. Ehkä nyt on parempi ettei lähde liikaa tuputtamaan omia kokemuksia koska jokainen masennusjakso on omanlaisensa. Kannattaa myös poissulkea fyysiset sairaudet, nyt on myös vuoden pimein aika joten monia väsyttää. Lääkäriin voi tarjoutua tueksi, jos ei halua niin sitten menee yksin. Pidä huolta omasta jaksamisesta, ota aikaa itsellesi niin kuin olet tehnytkin. Masennukseen niin kuin moneen muuhunkin sairauteen liittyy perinnöllinen alttius joten kaikki eivät sairastu.
Ap kertoi kattavasti vaikeasta tilanteesta sanoen selvästi ettei mies suostu lääkäriin, ja sinä alat tomerasti neuvoa että nyt pitäisi mennä lääkäriin. Täysin hyödytön vastaus. Kyllä ap sen jo tietää ja mies ei ole menossa hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Nyt olisi tärkeää saada mies lääkäriin. Oletan että ei ole "opittu tapa", siis on ihmisiä jotka valittaa joka päivä työtä ja väsymystä ja "elää" vain lomia varten? Työterveys voi ehkä auttaa tai terveyskeskus? Monta kertaa on tuurista kiinni että saako lääkärin joka näkee tilanteen. Ehkä nyt on parempi ettei lähde liikaa tuputtamaan omia kokemuksia koska jokainen masennusjakso on omanlaisensa. Kannattaa myös poissulkea fyysiset sairaudet, nyt on myös vuoden pimein aika joten monia väsyttää. Lääkäriin voi tarjoutua tueksi, jos ei halua niin sitten menee yksin. Pidä huolta omasta jaksamisesta, ota aikaa itsellesi niin kuin olet tehnytkin. Masennukseen niin kuin moneen muuhunkin sairauteen liittyy perinnöllinen alttius joten kaikki eivät sairastu.
Ap sanoi, että ei suostu lääkäriin.
Lisään vielä, että mies on keski-ikäinen ja nuorempana (ennen kuin tavattiin muutama vuosi sitten) kävi läpi terapiat ja lääkitykset, joten uskon että tämä on hänen paras tasapaino, mihin pystyy.
Kysymys kuuluu, mitä parisuhde sinulle antaa? Vai ottaako se vaan ja vie voimat? Mikä on se juttu, joka saa pysymään yhdessä eroamisen sijaan?
Yritin mutta suhde päättyi eroon. Puoliso oli niin masunteunut että oli jopa yhdessä kohtaa pakkohoidossa, koska yritti vahingoittaa itseään.
Vuosia yritin tukea, järjestää terapiaa, käydä yhdessä pariterapiassa ja sitten kun hän viimein pääsi jaloilleen palkitsi minut sanomalla, ettei meidän suhde ole enää sitä mitä hän elämältä haluaa. Muutti pois kotoa ja aloitti uuden suhteen alle 6kk meidän eron jälkeen.
Erosta on nyt 4 vuotta aikaa ja minä olen vieläkin sinkku, vasta nyt alan olla toipunut niistä rankoista vuosista joita puolisoni kanssa koin. En tiedä olenko vieläkään valmis uuteen suhteeseen.
Yksin en neuvo ketään yrittämään pärjäämään aidosti masentuneen ihmisen kanssa. Hae apua.
Vierailija kirjoitti:
On mahdollista, jos ei yritä muuttaa toista ihmistä vaan antaa hänen olla sellainen kuin hän on. Sama pätee alkoholisteihin ja yleensä kaikkiin muihin ihmisiin. Jos huolehtii vain omista asioistaan, ei ole ongelmia. Omista asioista huolehtimiseen kuuluu, että ei rahoittamalla tai muulla tavalla mahdollista toisen ihmisen sellaista käytöstä, joka ei sovi itselle.
Miten tässä on mahdollistettu? Mitä pitäisi tehdä toisin?
Mielikuvani on, että suuri osa masentuneen kanssa elävistä masentuu itse ja osa kärsii henkistä stressiä.
Aikoinaan avopuolisoni sairastui vakavaan masennukseen, ja olimme juuri menneet kihloihin, joten en halunnut heti erota. Tavallaan hyvä, että mies toipui työkykyiseksi muutamassa vuodessa, mutta kyllä ne olivat raskaat vuodet. Painoa tuli lisää 15 kg, eikä se tahdo lähteä pois, vaikka kaikki mieheen liittyvät ongelmat ovat aikoja sitten ratkenneet.
Tiedän, että joku vetää palkokasvin nenäänsä seuraavasta, mutta itse miettisin vakavasti eroa. Elämä on lyhyt, eikä avopuolisolla ole samoja velvollisuuksia kuin äidillä. Maksamme veroja siksi, että yhteiskunta huolehtii, eikä sääli ole rakkautta.
Kuulostaa että olet onnellisempi yksin.
Masentuneelle ei voi antaa samalla tavalla palautetta koska masentunut vaipuu itsesääliin kaikesta kritiikistä.
Vierailija kirjoitti:
Mielikuvani on, että suuri osa masentuneen kanssa elävistä masentuu itse ja osa kärsii henkistä stressiä.
Aikoinaan avopuolisoni sairastui vakavaan masennukseen, ja olimme juuri menneet kihloihin, joten en halunnut heti erota. Tavallaan hyvä, että mies toipui työkykyiseksi muutamassa vuodessa, mutta kyllä ne olivat raskaat vuodet. Painoa tuli lisää 15 kg, eikä se tahdo lähteä pois, vaikka kaikki mieheen liittyvät ongelmat ovat aikoja sitten ratkenneet.
Tiedän, että joku vetää palkokasvin nenäänsä seuraavasta, mutta itse miettisin vakavasti eroa. Elämä on lyhyt, eikä avopuolisolla ole samoja velvollisuuksia kuin äidillä. Maksamme veroja siksi, että yhteiskunta huolehtii, eikä sääli ole rakkautta.
Mikä on säälin ja myötätunnon ero?
Vierailija kirjoitti:
Masentuneelle ei voi antaa samalla tavalla palautetta koska masentunut vaipuu itsesääliin kaikesta kritiikistä.
Ei niin, mutta masentunut antaa kyllä itse palautetta ja vaatimuksia. Ei voi olla tasa-arvoista kumppanuutta.
JSMS!