Voiko masentuneen kanssa elää masentumatta itse?
Voiko masentuneen kanssa olla masentumatta itse?
Siis olla parisuhteessa ja asua saman katon alla?
Puoliso aloittaa päivän huokailemalla, miten nukkui huonosti ja miten paljon töitä pitää tehdä. Päivän aikana valittaa väsymystä ja stressiä. Ei voi eikä halua vähentää töitä. Nukkuu eri huoneessa. Ei mene lääkäriin, joten turha puhua mitään masennuksen syistä tai testosteronivajeesta tms. Olen alkanut uskoa, että hän ei tule muuttumaan eikä piristymään.
Olen itse lakannut kertomasta hänelle mitään, koska mies jo olemuksellaan ja väsymyksestä valittamalla kertoo, että ei ole resursseja olla läsnä minulle. Minun kuitenkin pitäisi kuunnella häntä. Itsellä oli nuoruudessa masennustaipumusta, mutta pääsin terapian avulla eteenpäin.
Siksi kysymys kuuluu, voiko tällaisessa olla masentumatta itse? Esim. eilen itse kävin lumisella kävelyllä, jolloin olo oli ihanan tyyni ja olisin halunnut kuunnella äänikirjaa kotona, kun mies tuli huokailemaan. Tein ruoan ja mies huokaili syödessään, miten tuntee itsensä vanhaksi ja väsyneeksi. Itsellä oli tuohon asti neutraali ja jopa tyytyväinen olo, mutta uuvahdin itse täysin. Hyviä päiviä on välillä ja silloin on mukavaa. Huonoja hetkiä vaan ei voi ennakoida mitenkään.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo välttämättä ole masennusta.
Vaan mitä?
Voihan se olla, että mies vaan haluaa purkaa negatiiviset asiat ulos, jotta voi paremmin. Sii sanoittaa liikaa tuntemuksiaan.
Ei välttämättä ole masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut kirjoittaa aloituksen itse. Kuulostaa NIIN tutulta ja ihan samaa olen miettinyt. Itse paloin loppuun ja masennuin pari vuotta takaperin ja suurena syynä juurikin tuo energian musta aukko, joka mieheni on.
Rakastan häntä paljon ja toivon kovasti, että paranisi. Teen kaikkeni oman hyvinvointini eteen, että jaksaisin, mutta kyllähän energiasyöppö vie voimia.
Joskus sanoin, että minun on hirveän vaikea jaksaa jatkuvan valituksen keskellä. Mies tietty koki, ettei voi siis purkaa tuntojaan vaikka kuinka kuinka yritin selittää, että siitä ei ole kyse.
Yhdessä olemme edelleen ja tällä hetkellä menee ihan ok. Voimme onneksi jutella hyvin rehellisesti ja avoimesti ja voin sanoa suoraan, että nyt omat resurssit on niin tiukilla, että minulta ei liikene miehelle ylimääräistä.
Yritän myös muistaa kysyä mitä mies hakee valituksella. Haluaako vaan, että kuuntelen vai kaipaako neuvoja vai jotain muuta. Se auttaa rajaamaan omaa aluetta. Kun olen "hoitanut oman osuuteni" on helpompi psyykkisesti irrottautua hänen ongelmistaan tietäen, että olen tehnyt mitä voin ja jatkaa eteenpäin.
Niin, mitä voi edes sanoa jos masentunut ottaa kaiken itseensä?
Kyllä voi, itse lähinnä katkeroiduin, mikä ei ole hyvä sekään.
Vierailija kirjoitti:
Masennus ei tartu.
Paitsi että olet väärässä. Masennus nimenomaan tarttuu.
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut kirjoittaa aloituksen itse. Kuulostaa NIIN tutulta ja ihan samaa olen miettinyt. Itse paloin loppuun ja masennuin pari vuotta takaperin ja suurena syynä juurikin tuo energian musta aukko, joka mieheni on.
Rakastan häntä paljon ja toivon kovasti, että paranisi. Teen kaikkeni oman hyvinvointini eteen, että jaksaisin, mutta kyllähän energiasyöppö vie voimia.
Joskus sanoin, että minun on hirveän vaikea jaksaa jatkuvan valituksen keskellä. Mies tietty koki, ettei voi siis purkaa tuntojaan vaikka kuinka kuinka yritin selittää, että siitä ei ole kyse.
Yhdessä olemme edelleen ja tällä hetkellä menee ihan ok. Voimme onneksi jutella hyvin rehellisesti ja avoimesti ja voin sanoa suoraan, että nyt omat resurssit on niin tiukilla, että minulta ei liikene miehelle ylimääräistä.
Yritän myös muistaa kysyä mitä mies hakee valituksella. Haluaako vaan, että kuuntelen vai kaipaako neuvoja vai jotain muuta. Se auttaa rajaamaan omaa aluetta. Kun olen "hoitanut oman osuuteni" on helpompi psyykkisesti irrottautua hänen ongelmistaan tietäen, että olen tehnyt mitä voin ja jatkaa eteenpäin.
Rajaaminen on tärkeää. Meillä kuormitus kasvoi niin suureksi, että masentunutkin sai kuulla kunniansa miten en jaksa enää sitä kuormitusta.
Me emme asu yhdessä, joten meillä on mahdollisuus vähän toisenlaisiin keinoihin tuon rajaamisen kanssa. Ja nyt raja on siinä, että hän saa kertoa asioistaan vain kerran viikossa vuorokauden ajan. Muina aikoina minä voin laittaa viestejä, ja hän voi vastata niihin, mutta ei saa nostaa mitään omia asioitaan keskusteluun.
Tämä on nyt minulle sopiva määrä. Ja hänelle se on ihan ok, ja hän pitää siitä, että on selkeät rajat, jotka hänkin tietää.
En tiedä. Itsellä tekisi mieli tissutella, vaikka olen koettanut olla raittiina pari vuotta. Olisi edes jotain iloa ja valoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut kirjoittaa aloituksen itse. Kuulostaa NIIN tutulta ja ihan samaa olen miettinyt. Itse paloin loppuun ja masennuin pari vuotta takaperin ja suurena syynä juurikin tuo energian musta aukko, joka mieheni on.
Rakastan häntä paljon ja toivon kovasti, että paranisi. Teen kaikkeni oman hyvinvointini eteen, että jaksaisin, mutta kyllähän energiasyöppö vie voimia.
Joskus sanoin, että minun on hirveän vaikea jaksaa jatkuvan valituksen keskellä. Mies tietty koki, ettei voi siis purkaa tuntojaan vaikka kuinka kuinka yritin selittää, että siitä ei ole kyse.
Yhdessä olemme edelleen ja tällä hetkellä menee ihan ok. Voimme onneksi jutella hyvin rehellisesti ja avoimesti ja voin sanoa suoraan, että nyt omat resurssit on niin tiukilla, että minulta ei liikene miehelle ylimääräistä.
Yritän myös muistaa kysyä mitä mies hakee valituksella. Haluaako vaan, että kuuntelen vai kaipaako neuvoja vai jotain muuta. Se auttaa rajaamaan omaa aluetta. Kun olen "hoitanut oman osuuteni" on helpompi psyykkisesti irrottautua hänen ongelmistaan tietäen, että olen tehnyt mitä voin ja jatkaa eteenpäin.
Rajaaminen on tärkeää. Meillä kuormitus kasvoi niin suureksi, että masentunutkin sai kuulla kunniansa miten en jaksa enää sitä kuormitusta.
Me emme asu yhdessä, joten meillä on mahdollisuus vähän toisenlaisiin keinoihin tuon rajaamisen kanssa. Ja nyt raja on siinä, että hän saa kertoa asioistaan vain kerran viikossa vuorokauden ajan. Muina aikoina minä voin laittaa viestejä, ja hän voi vastata niihin, mutta ei saa nostaa mitään omia asioitaan keskusteluun.
Tämä on nyt minulle sopiva määrä. Ja hänelle se on ihan ok, ja hän pitää siitä, että on selkeät rajat, jotka hänkin tietää.
Tämä tiukka rajaaminen tuntui ensin liian karulta ja äärimmäiseltä. Mutta kun uuvuin riittävästi, niin halusin tilanteelle parannusta keinolla millä hyvänsä. Ja nyt tuntuu, että voin vähitellen koko ajan paremmin.
Lähinnä alkoi aikanaan viduddamaan, joten suunnistin toisaalle tarpeeksi kaun katseltuani sitä touhua. En vaan ymmärtänyt, ettei edes lääkäriin viitsinyt raahautua. Olisin kyllä auttanut siinä.
Masentuneita on paljon erilaisia. Itsellä masennus johtuu lähinnä seurauksena fyysisestä sairaudesta, joka aiheuttaa kipuja ja väsymystä, mutta muuten koen olevan positiivinen ja elämänmyönteinen ihminen enkä kaada omia ongelmiani muiden niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä alkoi aikanaan viduddamaan, joten suunnistin toisaalle tarpeeksi kaun katseltuani sitä touhua. En vaan ymmärtänyt, ettei edes lääkäriin viitsinyt raahautua. Olisin kyllä auttanut siinä.
Ymmärrän täysin lääkärivastahakoisuuden, kun siellä tähänkin mennessä on vain vähätelty "ei sua mikään vaivaa" niin tuskin sitä apua saa jatkossakaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut kirjoittaa aloituksen itse. Kuulostaa NIIN tutulta ja ihan samaa olen miettinyt. Itse paloin loppuun ja masennuin pari vuotta takaperin ja suurena syynä juurikin tuo energian musta aukko, joka mieheni on.
Rakastan häntä paljon ja toivon kovasti, että paranisi. Teen kaikkeni oman hyvinvointini eteen, että jaksaisin, mutta kyllähän energiasyöppö vie voimia.
Joskus sanoin, että minun on hirveän vaikea jaksaa jatkuvan valituksen keskellä. Mies tietty koki, ettei voi siis purkaa tuntojaan vaikka kuinka kuinka yritin selittää, että siitä ei ole kyse.
Yhdessä olemme edelleen ja tällä hetkellä menee ihan ok. Voimme onneksi jutella hyvin rehellisesti ja avoimesti ja voin sanoa suoraan, että nyt omat resurssit on niin tiukilla, että minulta ei liikene miehelle ylimääräistä.
Yritän myös muistaa kysyä mitä mies hakee valituksella. Haluaako vaan, että kuuntelen vai kaipaako neuvoja vai jotain muuta. Se auttaa rajaamaan omaa aluetta. Kun olen "hoitanut oman osuuteni" on helpompi psyykkisesti irrottautua hänen ongelmistaan tietäen, että olen tehnyt mitä voin ja jatkaa eteenpäin.
Ensimmäinen, joka vastasi jotain muuta kuin "mies lääkäriin/muuttumaan" tai erokortin
.
MSS! Muuta se sika! Tai JSS! Jätä se sika!
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Itsellä tekisi mieli tissutella, vaikka olen koettanut olla raittiina pari vuotta. Olisi edes jotain iloa ja valoa.
Onko se kestävä elämäntapa jota haluat pitemmällä tähtäimellä? Olisi harmi jos menettäisit terveytesi toisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo välttämättä ole masennusta.
Vaan mitä?
Voihan se olla, että mies vaan haluaa purkaa negatiiviset asiat ulos, jotta voi paremmin. Sii sanoittaa liikaa tuntemuksiaan.
Ei välttämättä ole masentunut.
No joka tapauksessa jokin tunne-elämän säätelyn ongelma. Ottaisi kyllä päähän kuunnella tuollaista yksipuolista tilitystä päivästä toiseen, oli syy mikä tahansa.
Ajattele se henkisenä harjoituksena.
Ala itse oikein onnelliseksi. Katso, pysyykö mies vielä perässä vai tuleeko kateelliseksi ja ottaa tilalle jonkun joka jaksaa valitusvirsiä ja itsesäälissä kieriskelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo välttämättä ole masennusta.
Vaan mitä?
Voihan se olla, että mies vaan haluaa purkaa negatiiviset asiat ulos, jotta voi paremmin. Sii sanoittaa liikaa tuntemuksiaan.
Ei välttämättä ole masentunut.
Piilonarsisti?
Olisin voinut kirjoittaa aloituksen itse. Kuulostaa NIIN tutulta ja ihan samaa olen miettinyt. Itse paloin loppuun ja masennuin pari vuotta takaperin ja suurena syynä juurikin tuo energian musta aukko, joka mieheni on.
Rakastan häntä paljon ja toivon kovasti, että paranisi. Teen kaikkeni oman hyvinvointini eteen, että jaksaisin, mutta kyllähän energiasyöppö vie voimia.
Joskus sanoin, että minun on hirveän vaikea jaksaa jatkuvan valituksen keskellä. Mies tietty koki, ettei voi siis purkaa tuntojaan vaikka kuinka kuinka yritin selittää, että siitä ei ole kyse.
Yhdessä olemme edelleen ja tällä hetkellä menee ihan ok. Voimme onneksi jutella hyvin rehellisesti ja avoimesti ja voin sanoa suoraan, että nyt omat resurssit on niin tiukilla, että minulta ei liikene miehelle ylimääräistä.
Yritän myös muistaa kysyä mitä mies hakee valituksella. Haluaako vaan, että kuuntelen vai kaipaako neuvoja vai jotain muuta. Se auttaa rajaamaan omaa aluetta. Kun olen "hoitanut oman osuuteni" on helpompi psyykkisesti irrottautua hänen ongelmistaan tietäen, että olen tehnyt mitä voin ja jatkaa eteenpäin.