Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään pitäisi konmarittaa koko koti?
Kommentit (79)
Konmari ei ole minimalismia. Konmaritettu koti voi olla hyvinkin runsas eikä se sulje pois tavaroiden keräilyä tai harrastuksia. Ottakaa asioista selvää ennen kuin kritisoitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kyllä meidän menneestä elämästä kertovia esineitä esillä. Kirjoja on paljon, kaikki vanhassa kaapissa ovien takana pölyltä piilossa. Toisessa vanhassa kaapissa on lautapelejä, palapelejä, yms.
Mutta sitten mitä ei ehkä ihmiset usko ennen kuin sattumalta näkevät: meidän muut kaapistot ja niiden sisusta. En itse ymmärrä kysymystä "missä kaikki teidän tavarat on?", koska meillä on aivan tarpeeksi mm. lakanoita, pyyhkeitä, pöytäliinoja, askartelutarvikkeita, retkeilyjuttuja, harrastusjuttuja.
Siistit kaappien sisukset on se, mitä ihmetellään.
Minä puolestani ihmettelen, miksi pitää säilyttää tavaraa jota ei tarvitse tai jolla ei ole tunnearvoa? Meillä on esimerkiksi varastossa varmaankin 20 samanlaista laatikkoa, joiden sisällä on Briot ja Duplot, Barbit ja lastenkirjat, kuten on myös omia muistojuttuja, ne retkeilyvälineet, sopivat monot ja luistimet yms.
Minulle tärkeintä on se, että laitan kiertoon ne vaatteet ja tavarat, joita kuopuskaan ei tule enää tarvitsemaan, ja että teen sen nopeasti. Ei synny pinoja sinne tänne. Ja toinen tärkeä on se, että kaikkea ei tarvitse olla tolkutonta määrää. Meitä on tässä talossa viisi + koira, mutta eteinen ei pursuile takkeja ja kenkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olis ihan kiva ainakin vähän iäkkäämpien perheellisten se tehdä. Mulla kun vanhemmat kuolivat niin ei ollut kivaa tyhjentää taloa, jossa oltiin kaikki säästetty 80-luvun vaatteista lähtien. Kaikki meidän lapsuuden pipot ja hanskat, kauhtuneet tennissukatkin edelleen jäljellä. Kaikki koko elämän aikana käytetyt arvottomat rannekellot ja rikkinäiset jouluvalot jne.
Kuule kun niillä iäkkäämmilläkin perheellisillä on oikeus asua sellaisessa kodissa kuin itse haluavat eikä sellaisessa kun heidän kakaransa haluavat.
Toki on, kunhan he itse huolehtivat myös oman kotinsa asianmukaisesta, ympäristöystävällisestä tyhjennyksestä kun heistä aika jättää.
Meillä on varmastikin liikaa tavaraa, kun ei saada laitettua vaikkapa lapsen vaatteita ja leluja kiertoon. Mutta minimalismi ei ole mun juttu siinäkään mielessä, että en vaan tule toimeen ilman tavaraa. Tottakai kaikkeen tottuu, mutta en näe järkeä tottua siihen, että kaikkea tavaraa olisi vain absoluuttinen minimi. Ei mun arkea ainakaan helpota, että karsisin vaikkapa astioista niin, että perheessä olisi vain yksi leipäveitsi tai juustohöylä, jotka olisivat koko ajan pesussa, kun niitä tarvitsee.
Mielestäni Marie Kondo joko on täysin ns. infantiili henkilö (tai sitten esittää sellaista)
Sinä tapauksessa se joka pitää hänen esitystensä myynnin taloudellisia lankoja käsissään saattaakin todellisuudessa olla vaikka se hänen aviomiehensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolviero. Vanhemmat sukuolvet ovat tottuneet elämään köyhyydessä, jossa
oli pakko säilyttää jopa rautanaulat, koska
tavaroista oli puutetta. Tämä selittänee
vanhemman sukupolven taipumuksen
säilyttää turhalta vaikuttavat esineet.
Toiset keräävät tavaroita, koska
ne antavat lämpimiä muistoja menneestä
ajasta ja tuottavat turvallisuuden ja jatkuvuuden
tunteen.Ai naulat on turhia? Ok.
Turhia, jos et tarvitse vääntyneitä vanhoja nauloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kenenkään pakko. Moni haluaa, koska vähemmän tavaraa = vähemmän siivottavaa, vähemmän huollettavaa ja enemmän aikaa elämään.
Voi keskittyä asioihin joista tykkää, sen sijaan että siirtelee tavaroita kaapista toiseen.
Mä tykkään pianon ja muutaman muun soittimen soitosta, musiikin kuuntelusta, kirjojen lukemisesta, neulomisesta ja ompelusta, huonekalujen tuunauksesta, vintage-muodista, retkeilystä luonnossa, talvella hiihdosta ja luistelusta.
Välillä tuntuu, että aikaa tähän kaikkeen ei mitenkään riitä. Mutta en oikein näe, kuinka myöskään voisin harrastaa mitään noista tyhjässä asunnossa.
Niin, mutta et voi harrastaa niitä myöskään jos soittimien päällä roikkuu tavaraa, kaiuttimet saa kaivaa joka kerta lelujen seasti, retkely varusteet on kellarissa vanhojen kodinkoneiden takana, langat ovat hukassa jne. Konmarin ja muiden idea on jättää ne tavarat joita oikeasti tarvitse ja käytät.
Sitten jos tajuat, ettet koskaa oikeastaan soita viulua, vaan aina kitaraa, niin tarvitsetko viulua?
Tuskin sinunkaan kotona on legoa, elektroniikkaa ja mopon osia, joita minulla taasen on. Minä olen sinun kaltaisille myynyt kitaroita ja mummon vanhoja mekkoja, koska en itse niitä tarvinnut.
No olipa vertaus tuokin ! (tiedätkö, että jos viulu on yleensä millään lailla kenellekään soittokelpoinen, niin sen arvo on vähintään satoja euroja !)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kenenkään pakko. Moni haluaa, koska vähemmän tavaraa = vähemmän siivottavaa, vähemmän huollettavaa ja enemmän aikaa elämään.
Voi keskittyä asioihin joista tykkää, sen sijaan että siirtelee tavaroita kaapista toiseen.
Mä tykkään pianon ja muutaman muun soittimen soitosta, musiikin kuuntelusta, kirjojen lukemisesta, neulomisesta ja ompelusta, huonekalujen tuunauksesta, vintage-muodista, retkeilystä luonnossa, talvella hiihdosta ja luistelusta.
Välillä tuntuu, että aikaa tähän kaikkeen ei mitenkään riitä. Mutta en oikein näe, kuinka myöskään voisin harrastaa mitään noista tyhjässä asunnossa.
Niin, mutta et voi harrastaa niitä myöskään jos soittimien päällä roikkuu tavaraa, kaiuttimet saa kaivaa joka kerta lelujen seasti, retkely varusteet on kellarissa vanhojen kodinkoneiden takana, langat ovat hukassa jne. Konmarin ja muiden idea on jättää ne tavarat joita oikeasti tarvitse ja käytät.
Sitten jos tajuat, ettet koskaa oikeastaan soita viulua, vaan aina kitaraa, niin tarvitsetko viulua?
Tuskin sinunkaan kotona on legoa, elektroniikkaa ja mopon osia, joita minulla taasen on. Minä olen sinun kaltaisille myynyt kitaroita ja mummon vanhoja mekkoja, koska en itse niitä tarvinnut.
No olipa vertaus tuokin ! (tiedätkö, että jos viulu on yleensä millään lailla kenellekään soittokelpoinen, niin sen arvo on vähintään satoja euroja !)
Miten tämä liittyy aiheeseen? Sama se, minkä arvoinen viulu on, jos sitä ei tarvitse eikä se tuota mitään iloa minulle. Miksi säästäisin sitä?
Ottaen huomioon sen että Japani on Japani, niin olisi todella outoa ajatella ettei mr. Kondolla olisi minkäänlaista osaa eikä arpaa vaimonsa miljoonabisneksessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Konmaritus sai alkunsa kun kaupan alalla huomattiin että kaikilla oli kodit täynnä tavaraa. Jotain piti keksiä kulutuksen kasvattamiseksi.
Minkä kulutuksen kasvattamiseksi? Marie Kondon kirjojen? Pahvilaatikoiden ja jätesäkkien?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kenenkään pakko. Moni haluaa, koska vähemmän tavaraa = vähemmän siivottavaa, vähemmän huollettavaa ja enemmän aikaa elämään.
Voi keskittyä asioihin joista tykkää, sen sijaan että siirtelee tavaroita kaapista toiseen.
Mä tykkään pianon ja muutaman muun soittimen soitosta, musiikin kuuntelusta, kirjojen lukemisesta, neulomisesta ja ompelusta, huonekalujen tuunauksesta, vintage-muodista, retkeilystä luonnossa, talvella hiihdosta ja luistelusta.
Välillä tuntuu, että aikaa tähän kaikkeen ei mitenkään riitä. Mutta en oikein näe, kuinka myöskään voisin harrastaa mitään noista tyhjässä asunnossa.
Niin, mutta et voi harrastaa niitä myöskään jos soittimien päällä roikkuu tavaraa, kaiuttimet saa kaivaa joka kerta lelujen seasti, retkely varusteet on kellarissa vanhojen kodinkoneiden takana, langat ovat hukassa jne. Konmarin ja muiden idea on jättää ne tavarat joita oikeasti tarvitse ja käytät.
Sitten jos tajuat, ettet koskaa oikeastaan soita viulua, vaan aina kitaraa, niin tarvitsetko viulua?
Tuskin sinunkaan kotona on legoa, elektroniikkaa ja mopon osia, joita minulla taasen on. Minä olen sinun kaltaisille myynyt kitaroita ja mummon vanhoja mekkoja, koska en itse niitä tarvinnut.
No olipa vertaus tuokin ! (tiedätkö, että jos viulu on yleensä millään lailla kenellekään soittokelpoinen, niin sen arvo on vähintään satoja euroja !)
Miten tämä liittyy aiheeseen? Sama se, minkä arvoinen viulu on, jos sitä ei tarvitse eikä se tuota mitään iloa minulle. Miksi säästäisin sitä?
Jos olet esim. perinyt viulun joltain etäsukulaiselta eikä sinulla ole mitään käsitystä sen laadusta (rahallisesta ) arvosta niin ota, hyvä ihminen, siitä selvää .
Unohda 'konmarit' ja keskity niiden filosofeerausten miettimisen sijasta silloin sen viulun myyntiin!
Jos viulu on yleensä soittokelpoinen niin vähintään satoja euroja siitä kyllä saat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kenenkään pakko. Moni haluaa, koska vähemmän tavaraa = vähemmän siivottavaa, vähemmän huollettavaa ja enemmän aikaa elämään.
Voi keskittyä asioihin joista tykkää, sen sijaan että siirtelee tavaroita kaapista toiseen.
Mä tykkään pianon ja muutaman muun soittimen soitosta, musiikin kuuntelusta, kirjojen lukemisesta, neulomisesta ja ompelusta, huonekalujen tuunauksesta, vintage-muodista, retkeilystä luonnossa, talvella hiihdosta ja luistelusta.
Välillä tuntuu, että aikaa tähän kaikkeen ei mitenkään riitä. Mutta en oikein näe, kuinka myöskään voisin harrastaa mitään noista tyhjässä asunnossa.
Niin, mutta et voi harrastaa niitä myöskään jos soittimien päällä roikkuu tavaraa, kaiuttimet saa kaivaa joka kerta lelujen seasti, retkely varusteet on kellarissa vanhojen kodinkoneiden takana, langat ovat hukassa jne. Konmarin ja muiden idea on jättää ne tavarat joita oikeasti tarvitse ja käytät.
Sitten jos tajuat, ettet koskaa oikeastaan soita viulua, vaan aina kitaraa, niin tarvitsetko viulua?
Tuskin sinunkaan kotona on legoa, elektroniikkaa ja mopon osia, joita minulla taasen on. Minä olen sinun kaltaisille myynyt kitaroita ja mummon vanhoja mekkoja, koska en itse niitä tarvinnut.
No olipa vertaus tuokin ! (tiedätkö, että jos viulu on yleensä millään lailla kenellekään soittokelpoinen, niin sen arvo on vähintään satoja euroja !)
Miten tämä liittyy aiheeseen? Sama se, minkä arvoinen viulu on, jos sitä ei tarvitse eikä se tuota mitään iloa minulle. Miksi säästäisin sitä?
Jos olet esim. perinyt viulun joltain etäsukulaiselta eikä sinulla ole mitään käsitystä sen laadusta (rahallisesta ) arvosta niin ota, hyvä ihminen, siitä selvää .
Unohda 'konmarit' ja keskity niiden filosofeerausten miettimisen sijasta silloin sen viulun myyntiin!
Jos viulu on yleensä soittokelpoinen niin vähintään satoja euroja siitä kyllä saat.
No mutta eihän konmari ota mitään kantaa tavaroiden myyntiin, tottakai se kannattaa myydä tai antaa jollekin, joka sitä haluaa elämäänsä. Yhdistääkö ihmiset konmarin siihen, että heitetään tavaraa roskiin? Sitä se ei nimittäin ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kenenkään pakko. Moni haluaa, koska vähemmän tavaraa = vähemmän siivottavaa, vähemmän huollettavaa ja enemmän aikaa elämään.
Voi keskittyä asioihin joista tykkää, sen sijaan että siirtelee tavaroita kaapista toiseen.
Mä tykkään pianon ja muutaman muun soittimen soitosta, musiikin kuuntelusta, kirjojen lukemisesta, neulomisesta ja ompelusta, huonekalujen tuunauksesta, vintage-muodista, retkeilystä luonnossa, talvella hiihdosta ja luistelusta.
Välillä tuntuu, että aikaa tähän kaikkeen ei mitenkään riitä. Mutta en oikein näe, kuinka myöskään voisin harrastaa mitään noista tyhjässä asunnossa.
Niin, mutta et voi harrastaa niitä myöskään jos soittimien päällä roikkuu tavaraa, kaiuttimet saa kaivaa joka kerta lelujen seasti, retkely varusteet on kellarissa vanhojen kodinkoneiden takana, langat ovat hukassa jne. Konmarin ja muiden idea on jättää ne tavarat joita oikeasti tarvitse ja käytät.
Sitten jos tajuat, ettet koskaa oikeastaan soita viulua, vaan aina kitaraa, niin tarvitsetko viulua?
Tuskin sinunkaan kotona on legoa, elektroniikkaa ja mopon osia, joita minulla taasen on. Minä olen sinun kaltaisille myynyt kitaroita ja mummon vanhoja mekkoja, koska en itse niitä tarvinnut.
No olipa vertaus tuokin ! (tiedätkö, että jos viulu on yleensä millään lailla kenellekään soittokelpoinen, niin sen arvo on vähintään satoja euroja !)
Miten tämä liittyy aiheeseen? Sama se, minkä arvoinen viulu on, jos sitä ei tarvitse eikä se tuota mitään iloa minulle. Miksi säästäisin sitä?
Jos olet esim. perinyt viulun joltain etäsukulaiselta eikä sinulla ole mitään käsitystä sen laadusta (rahallisesta ) arvosta niin ota, hyvä ihminen, siitä selvää .
Unohda 'konmarit' ja keskity niiden filosofeerausten miettimisen sijasta silloin sen viulun myyntiin!
Jos viulu on yleensä soittokelpoinen niin vähintään satoja euroja siitä kyllä saat.
No mutta eihän konmari ota mitään kantaa tavaroiden myyntiin, tottakai se kannattaa myydä tai antaa jollekin, joka sitä haluaa elämäänsä. Yhdistääkö ihmiset konmarin siihen, että heitetään tavaraa roskiin? Sitä se ei nimittäin ole.
No ei niissä hänen 'decluttering'-opuksissaan kyllä mitään 'kierrätys'-sanaa edes mainitakaan.
Kaikki käyttökelpoinen on myytävissä (tai otetaan vastaan johonkin kierrätykseen) ja käyttökelvoton kama taas on pelkkää jätettä.
Eiköhän jokainen itsekin siinä siivouksensa yhteydessä pystyne (ihan ilman minkään siivousgurujen neuvojakin) päättelemään sen mitä ei kannattane enää säilyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolviero. Vanhemmat sukuolvet ovat tottuneet elämään köyhyydessä, jossa
oli pakko säilyttää jopa rautanaulat, koska
tavaroista oli puutetta. Tämä selittänee
vanhemman sukupolven taipumuksen
säilyttää turhalta vaikuttavat esineet.
Toiset keräävät tavaroita, koska
ne antavat lämpimiä muistoja menneestä
ajasta ja tuottavat turvallisuuden ja jatkuvuuden
tunteen.Ai naulat on turhia? Ok.
Turhia, jos et tarvitse vääntyneitä vanhoja nauloja.
No eihän tuossa puhuttu mitään vääntyneistä vanhoista nauloista. Vaan nauloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olis ihan kiva ainakin vähän iäkkäämpien perheellisten se tehdä. Mulla kun vanhemmat kuolivat niin ei ollut kivaa tyhjentää taloa, jossa oltiin kaikki säästetty 80-luvun vaatteista lähtien. Kaikki meidän lapsuuden pipot ja hanskat, kauhtuneet tennissukatkin edelleen jäljellä. Kaikki koko elämän aikana käytetyt arvottomat rannekellot ja rikkinäiset jouluvalot jne.
Kuule kun niillä iäkkäämmilläkin perheellisillä on oikeus asua sellaisessa kodissa kuin itse haluavat eikä sellaisessa kun heidän kakaransa haluavat.
Toki on, kunhan he itse huolehtivat myös oman kotinsa asianmukaisesta, ympäristöystävällisestä tyhjennyksestä kun heistä aika jättää.
Tuskinpa itsekään kuolleena huolehdit enää mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolviero. Vanhemmat sukuolvet ovat tottuneet elämään köyhyydessä, jossa
oli pakko säilyttää jopa rautanaulat, koska
tavaroista oli puutetta. Tämä selittänee
vanhemman sukupolven taipumuksen
säilyttää turhalta vaikuttavat esineet.
Toiset keräävät tavaroita, koska
ne antavat lämpimiä muistoja menneestä
ajasta ja tuottavat turvallisuuden ja jatkuvuuden
tunteen.Ai naulat on turhia? Ok.
Turhia, jos et tarvitse vääntyneitä vanhoja nauloja.
No eihän tuossa puhuttu mitään vääntyneistä vanhoista nauloista. Vaan nauloista.
Jos ei koskaan naulaa mitään, niin naulat on kyllä turhia. Itse olen elänyt 45 vuotta tarvitsematta rautanauloja, joten uskallan sanoa, että minulle ne ovat turhia. Epäilemättä moni muu on toista mieltä. Veikkaanpa, että naulat ovat turhia myös niissä tapauksissa, että ne ovat vaikkapa hautautuneet kellarin perimmäiseen nurkkaan, eikä niitä löydetä silloin kun tarvitaan.
Itse olen siistinyt kotia melkoisesti vuosien aikana. Asun kaksiossa ja asuntoni varasto on tyhjä. Lainaan varastoa naapurilleni. Kotonakin kaapeissa on tilaa. Minulla on vaatehuone ja hyvin kaappitilaa. Mikään kaappi ei ole täynnä, vaan helppo tyhjentää ja siivota. On mukava olla siistissä kodissa. Kyllä joskus oli ym tilanne, että esim vaatehuoneesta tursusi tavaraa ja lattiat täynnä kasoja eikä kaapeista löytänyt mitään, kun ne oli niin täynnä.
Ensin pitäisi määrittää mitä konmarittaminen tarkoittaa ja toisekseen kuka vaatii koko kotia konmarittamaan. Itse olen pyrkinyt tekemään fiksumpia kulutusvaihtoehtoja ja enemmän harkitsemaan tarvitsenko jotain aidosti. Mikäli jotain hajoaa, niin voin hankkia uuden korvaavan ellei minulle ole kyseisestä asiasta jo ylitarjontaa. Olen esimerkiksi t-paita valikoimaa vähentänyt takoituksella.
Onpas taas vahvat mielipiteet toisten kodeista. Joku tykkää että tavaraa on enemmän ja joku vähemmän, miten se vaikuttaa teidän elämäänne?
Olen kohta neljäkymmentä ja olen tarvinnut vain niitä nauloja joita tuli aikanaan ikean yms huonekalujen mukana takalevyn naulaamiseen. Muuten en ole itse koskaan tarvinnut. Eri ihmiset tarvitsee eri tavaroita, siksi kukaan muu voi sanoa kaikille, että heitä nämä pois, vaan tulee erilaisia tapoja käydä tavaroita läpi kuten konmari.