Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään pitäisi konmarittaa koko koti?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kenenkään pakko. Moni haluaa, koska vähemmän tavaraa = vähemmän siivottavaa, vähemmän huollettavaa ja enemmän aikaa elämään.
Voi keskittyä asioihin joista tykkää, sen sijaan että siirtelee tavaroita kaapista toiseen.
Mä tykkään pianon ja muutaman muun soittimen soitosta, musiikin kuuntelusta, kirjojen lukemisesta, neulomisesta ja ompelusta, huonekalujen tuunauksesta, vintage-muodista, retkeilystä luonnossa, talvella hiihdosta ja luistelusta.
Välillä tuntuu, että aikaa tähän kaikkeen ei mitenkään riitä. Mutta en oikein näe, kuinka myöskään voisin harrastaa mitään noista tyhjässä asunnossa.
Niin, mutta et voi harrastaa niitä myöskään jos soittimien päällä roikkuu tavaraa, kaiuttimet saa kaivaa joka kerta lelujen seasti, retkely varusteet on kellarissa vanhojen kodinkoneiden takana, langat ovat hukassa jne. Konmarin ja muiden idea on jättää ne tavarat joita oikeasti tarvitse ja käytät.
Sitten jos tajuat, ettet koskaa oikeastaan soita viulua, vaan aina kitaraa, niin tarvitsetko viulua?
Tuskin sinunkaan kotona on legoa, elektroniikkaa ja mopon osia, joita minulla taasen on. Minä olen sinun kaltaisille myynyt kitaroita ja mummon vanhoja mekkoja, koska en itse niitä tarvinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ole nähnyt yhtään hienoa ja kaunista konmaritettua kotia. Yleensä ne ovat aakeita ja laakeita. Ei mitään tunneperäisiä esineitä missään. Ovat kylmiä koteja, joissa kaikuu.
Siskoni poksahti konmaritukseen ennen kuin buumi nosti päätään. Asui siis jonkin aikaa Japanissa ja tulivat takaisin Suomeen niin 150 neliöinen koti sitten raivattiin tavaroista vapaaksi.
Ennen niin kauniisti sisustettu koti on kuin lentokonehalli. Lapsilla muutama lelu per nuppi, eikä mitään sarjoja (legot, brio..) kerätä, ettei tule liikaa roinaa.
Telkkarin tuo konmaritti ekojen esineiden mukana. Eikä siinä mitään, kyllhän sitä ilman telkkaria tulee toimeen. Samoin lähti myös muu viihde-elektroniikka... Ilman musiikkia mä en tulisi toimeen. Mä en vaan enää ole keksinyt heidän "olohuoneelleen" funktiota. Siellä on yksi kulmasohva ja ikkunan alla pöytä, jolla yksi kukka. Ei se oikein houkuttele istumaankaan ja viettämään rupatteluaikaa. Kai siellä sitten hiljennytään.
Joillakin menee tämäkin överiksi.
Miljoonat ihmiset on konmarittaneet ja varmasti suurimmalla osalla heistä on kivat kodikkaat kodit. Niin meilläkin, valkoista ja harmaata et löydä, saati ikeaa. Konmarin ansiosta saatiin ne live love laugh -krääsät roskiin ja mummon vanhoja koriste-esineitä tilalle. Koska mietittiin mitä oikeasti tarvitaan ja mitä halutaan pitää esillä.
Lapsilla on tutkitusti parempi, jos leluja on rajoitettu määrä n. 5-10kpl, mutta yksi niistä voi tosiaan olla iso laatikko legoja tai nuken tavaroita. Toki tässäkin on yksilöitä lapset ja ihan tyhmää jos ei saa leikkiä niillä mistä on kiinnostunut, koska mamma konmarittaa. Ei pidä muiden kuin omiin tavaroihin puuttua. Lapsia voi opastaa, mutta heidän oma päätös.
Joillain menee mikä vaan överiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kenenkään pakko. Moni haluaa, koska vähemmän tavaraa = vähemmän siivottavaa, vähemmän huollettavaa ja enemmän aikaa elämään.
Voi keskittyä asioihin joista tykkää, sen sijaan että siirtelee tavaroita kaapista toiseen.
Mä tykkään pianon ja muutaman muun soittimen soitosta, musiikin kuuntelusta, kirjojen lukemisesta, neulomisesta ja ompelusta, huonekalujen tuunauksesta, vintage-muodista, retkeilystä luonnossa, talvella hiihdosta ja luistelusta.
Välillä tuntuu, että aikaa tähän kaikkeen ei mitenkään riitä. Mutta en oikein näe, kuinka myöskään voisin harrastaa mitään noista tyhjässä asunnossa.
Niin, mutta et voi harrastaa niitä myöskään jos soittimien päällä roikkuu tavaraa, kaiuttimet saa kaivaa joka kerta lelujen seasti, retkely varusteet on kellarissa vanhojen kodinkoneiden takana, langat ovat hukassa jne. Konmarin ja muiden idea on jättää ne tavarat joita oikeasti tarvitse ja käytät.
Sitten jos tajuat, ettet koskaa oikeastaan soita viulua, vaan aina kitaraa, niin tarvitsetko viulua?
Tuskin sinunkaan kotona on legoa, elektroniikkaa ja mopon osia, joita minulla taasen on. Minä olen sinun kaltaisille myynyt kitaroita ja mummon vanhoja mekkoja, koska en itse niitä tarvinnut.
Väärin arvattu. Mun kotonani on kolme Lego-harrastajaa ja kymmeniä, ellei satoja tuhansia legoja. Ja jos harrastan musiikin kuuntelua, niin kai minulla elektroniikkaakin sitä varten on. Leffoja en ehtinyt edes mainita.
Mutta oli mitä oli, elämää se vain on, ja Legot tuottavat nuorelle polvelle iloa joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ole nähnyt yhtään hienoa ja kaunista konmaritettua kotia. Yleensä ne ovat aakeita ja laakeita. Ei mitään tunneperäisiä esineitä missään. Ovat kylmiä koteja, joissa kaikuu.
Siskoni poksahti konmaritukseen ennen kuin buumi nosti päätään. Asui siis jonkin aikaa Japanissa ja tulivat takaisin Suomeen niin 150 neliöinen koti sitten raivattiin tavaroista vapaaksi.
Ennen niin kauniisti sisustettu koti on kuin lentokonehalli. Lapsilla muutama lelu per nuppi, eikä mitään sarjoja (legot, brio..) kerätä, ettei tule liikaa roinaa.
Telkkarin tuo konmaritti ekojen esineiden mukana. Eikä siinä mitään, kyllhän sitä ilman telkkaria tulee toimeen. Samoin lähti myös muu viihde-elektroniikka... Ilman musiikkia mä en tulisi toimeen. Mä en vaan enää ole keksinyt heidän "olohuoneelleen" funktiota. Siellä on yksi kulmasohva ja ikkunan alla pöytä, jolla yksi kukka. Ei se oikein houkuttele istumaankaan ja viettämään rupatteluaikaa. Kai siellä sitten hiljennytään.
Joillakin menee tämäkin överiksi.
Miljoonat ihmiset on konmarittaneet ja varmasti suurimmalla osalla heistä on kivat kodikkaat kodit. Niin meilläkin, valkoista ja harmaata et löydä, saati ikeaa. Konmarin ansiosta saatiin ne live love laugh -krääsät roskiin ja mummon vanhoja koriste-esineitä tilalle. Koska mietittiin mitä oikeasti tarvitaan ja mitä halutaan pitää esillä.
Lapsilla on tutkitusti parempi, jos leluja on rajoitettu määrä n. 5-10kpl, mutta yksi niistä voi tosiaan olla iso laatikko legoja tai nuken tavaroita. Toki tässäkin on yksilöitä lapset ja ihan tyhmää jos ei saa leikkiä niillä mistä on kiinnostunut, koska mamma konmarittaa. Ei pidä muiden kuin omiin tavaroihin puuttua. Lapsia voi opastaa, mutta heidän oma päätös.
Joillain menee mikä vaan överiksi.
Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, millaista leikkiä 5-10 lelulla leikitään. Meille tulee kuukaudessa jo sen verran uutta lasten itsensä askartelemina. Ja lapsillamme on upeat leikkitaidot, vaikka itse sanonkin. Lelut ovat lasten työkaluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No olis ihan kiva ainakin vähän iäkkäämpien perheellisten se tehdä. Mulla kun vanhemmat kuolivat niin ei ollut kivaa tyhjentää taloa, jossa oltiin kaikki säästetty 80-luvun vaatteista lähtien. Kaikki meidän lapsuuden pipot ja hanskat, kauhtuneet tennissukatkin edelleen jäljellä. Kaikki koko elämän aikana käytetyt arvottomat rannekellot ja rikkinäiset jouluvalot jne.
P.o. oli säästetty
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kenenkään pakko. Moni haluaa, koska vähemmän tavaraa = vähemmän siivottavaa, vähemmän huollettavaa ja enemmän aikaa elämään.
Voi keskittyä asioihin joista tykkää, sen sijaan että siirtelee tavaroita kaapista toiseen.
Mä tykkään pianon ja muutaman muun soittimen soitosta, musiikin kuuntelusta, kirjojen lukemisesta, neulomisesta ja ompelusta, huonekalujen tuunauksesta, vintage-muodista, retkeilystä luonnossa, talvella hiihdosta ja luistelusta.
Välillä tuntuu, että aikaa tähän kaikkeen ei mitenkään riitä. Mutta en oikein näe, kuinka myöskään voisin harrastaa mitään noista tyhjässä asunnossa.
Niin, mutta et voi harrastaa niitä myöskään jos soittimien päällä roikkuu tavaraa, kaiuttimet saa kaivaa joka kerta lelujen seasti, retkely varusteet on kellarissa vanhojen kodinkoneiden takana, langat ovat hukassa jne. Konmarin ja muiden idea on jättää ne tavarat joita oikeasti tarvitse ja käytät.
Sitten jos tajuat, ettet koskaa oikeastaan soita viulua, vaan aina kitaraa, niin tarvitsetko viulua?
Tuskin sinunkaan kotona on legoa, elektroniikkaa ja mopon osia, joita minulla taasen on. Minä olen sinun kaltaisille myynyt kitaroita ja mummon vanhoja mekkoja, koska en itse niitä tarvinnut.
Väärin arvattu. Mun kotonani on kolme Lego-harrastajaa ja kymmeniä, ellei satoja tuhansia legoja. Ja jos harrastan musiikin kuuntelua, niin kai minulla elektroniikkaakin sitä varten on. Leffoja en ehtinyt edes mainita.
Mutta oli mitä oli, elämää se vain on, ja Legot tuottavat nuorelle polvelle iloa joka päivä.
Ja sinulla olisi tuhansia legoja vaikka elämässäsi ei olisi legoharrastajia? Etkä silloin laittaisi niitä pois? Vaan siirtelisit paikasta toiseen että pääsisit kiinni omiin harrastuksiisi? Siinä konmarissa on kyse, luopua tavarasta jota ei tarvitse, eikä käytä. Ei siitä että heitetään pois sellaista josta pitää, että olisi tyhjää. Minullakin on monia harrastuksia ja koti täynnä tavaraa, mutta ei yhtään turhaa. Joulun jälkeen käyn taas läpi kierroksen karsimista, ekalla kerralla meni pari kuukautta, nykyään yksi lauantai-ilta, kun kaikelle on oma paikka ja tiedän mitä tarvitse ja käytän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ole nähnyt yhtään hienoa ja kaunista konmaritettua kotia. Yleensä ne ovat aakeita ja laakeita. Ei mitään tunneperäisiä esineitä missään. Ovat kylmiä koteja, joissa kaikuu.
Siskoni poksahti konmaritukseen ennen kuin buumi nosti päätään. Asui siis jonkin aikaa Japanissa ja tulivat takaisin Suomeen niin 150 neliöinen koti sitten raivattiin tavaroista vapaaksi.
Ennen niin kauniisti sisustettu koti on kuin lentokonehalli. Lapsilla muutama lelu per nuppi, eikä mitään sarjoja (legot, brio..) kerätä, ettei tule liikaa roinaa.
Telkkarin tuo konmaritti ekojen esineiden mukana. Eikä siinä mitään, kyllhän sitä ilman telkkaria tulee toimeen. Samoin lähti myös muu viihde-elektroniikka... Ilman musiikkia mä en tulisi toimeen. Mä en vaan enää ole keksinyt heidän "olohuoneelleen" funktiota. Siellä on yksi kulmasohva ja ikkunan alla pöytä, jolla yksi kukka. Ei se oikein houkuttele istumaankaan ja viettämään rupatteluaikaa. Kai siellä sitten hiljennytään.
Joillakin menee tämäkin överiksi.
Miljoonat ihmiset on konmarittaneet ja varmasti suurimmalla osalla heistä on kivat kodikkaat kodit. Niin meilläkin, valkoista ja harmaata et löydä, saati ikeaa. Konmarin ansiosta saatiin ne live love laugh -krääsät roskiin ja mummon vanhoja koriste-esineitä tilalle. Koska mietittiin mitä oikeasti tarvitaan ja mitä halutaan pitää esillä.
Lapsilla on tutkitusti parempi, jos leluja on rajoitettu määrä n. 5-10kpl, mutta yksi niistä voi tosiaan olla iso laatikko legoja tai nuken tavaroita. Toki tässäkin on yksilöitä lapset ja ihan tyhmää jos ei saa leikkiä niillä mistä on kiinnostunut, koska mamma konmarittaa. Ei pidä muiden kuin omiin tavaroihin puuttua. Lapsia voi opastaa, mutta heidän oma päätös.
Joillain menee mikä vaan överiksi.Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, millaista leikkiä 5-10 lelulla leikitään. Meille tulee kuukaudessa jo sen verran uutta lasten itsensä askartelemina. Ja lapsillamme on upeat leikkitaidot, vaikka itse sanonkin. Lelut ovat lasten työkaluja.
Meillä on taloudellisen tilanteen takia, toisella lapsella on legot ja toisella nukkeja+tarvikkeita (jotain monster high tai vastaava). Yhteisiin leikkeihin on autorata, palapeli ja pari lautapeliä. Palapeli kootaan ja sitten laitetaan kiertoon ja saadaan uusi sukulaiselta. Ihan onnellisia lapsia nuokin on. Lahjaksi toinen halua aina legoja ja toinen niitä nukkensa juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kenenkään pakko. Moni haluaa, koska vähemmän tavaraa = vähemmän siivottavaa, vähemmän huollettavaa ja enemmän aikaa elämään.
Voi keskittyä asioihin joista tykkää, sen sijaan että siirtelee tavaroita kaapista toiseen.
Mä tykkään pianon ja muutaman muun soittimen soitosta, musiikin kuuntelusta, kirjojen lukemisesta, neulomisesta ja ompelusta, huonekalujen tuunauksesta, vintage-muodista, retkeilystä luonnossa, talvella hiihdosta ja luistelusta.
Välillä tuntuu, että aikaa tähän kaikkeen ei mitenkään riitä. Mutta en oikein näe, kuinka myöskään voisin harrastaa mitään noista tyhjässä asunnossa.
Niin, mutta et voi harrastaa niitä myöskään jos soittimien päällä roikkuu tavaraa, kaiuttimet saa kaivaa joka kerta lelujen seasti, retkely varusteet on kellarissa vanhojen kodinkoneiden takana, langat ovat hukassa jne. Konmarin ja muiden idea on jättää ne tavarat joita oikeasti tarvitse ja käytät.
Sitten jos tajuat, ettet koskaa oikeastaan soita viulua, vaan aina kitaraa, niin tarvitsetko viulua?
Tuskin sinunkaan kotona on legoa, elektroniikkaa ja mopon osia, joita minulla taasen on. Minä olen sinun kaltaisille myynyt kitaroita ja mummon vanhoja mekkoja, koska en itse niitä tarvinnut.
Väärin arvattu. Mun kotonani on kolme Lego-harrastajaa ja kymmeniä, ellei satoja tuhansia legoja. Ja jos harrastan musiikin kuuntelua, niin kai minulla elektroniikkaakin sitä varten on. Leffoja en ehtinyt edes mainita.
Mutta oli mitä oli, elämää se vain on, ja Legot tuottavat nuorelle polvelle iloa joka päivä.
Ja sinulla olisi tuhansia legoja vaikka elämässäsi ei olisi legoharrastajia? Etkä silloin laittaisi niitä pois? Vaan siirtelisit paikasta toiseen että pääsisit kiinni omiin harrastuksiisi? Siinä konmarissa on kyse, luopua tavarasta jota ei tarvitse, eikä käytä. Ei siitä että heitetään pois sellaista josta pitää, että olisi tyhjää. Minullakin on monia harrastuksia ja koti täynnä tavaraa, mutta ei yhtään turhaa. Joulun jälkeen käyn taas läpi kierroksen karsimista, ekalla kerralla meni pari kuukautta, nykyään yksi lauantai-ilta, kun kaikelle on oma paikka ja tiedän mitä tarvitse ja käytän.
Konmarissa ei lähestytä tavaroita tarpeen tai käytön vaan ilon kautta. Eli tuo sinun tyylisi ei oikeastaan ole konmaritusta. Sinänsä kyllä tyylisi on järkevämpi.
Minun mielestäni tärkein pointti ei ole karsiminen vaan se, että kysyy itseltään, miten voi olla tilanteessa, jossa kodissa on paljon tarpeettomia tavaroita. Jos tähän löytää vastauksen, ei elämän tarvitse olla isoja tai pieniäkään karsimiskierroksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska näin voi pian taas ostaa paljon uutta trendikkäämpää tavaraa ja kassakoneet kilisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kenenkään pakko. Moni haluaa, koska vähemmän tavaraa = vähemmän siivottavaa, vähemmän huollettavaa ja enemmän aikaa elämään.
Voi keskittyä asioihin joista tykkää, sen sijaan että siirtelee tavaroita kaapista toiseen.
Mä tykkään pianon ja muutaman muun soittimen soitosta, musiikin kuuntelusta, kirjojen lukemisesta, neulomisesta ja ompelusta, huonekalujen tuunauksesta, vintage-muodista, retkeilystä luonnossa, talvella hiihdosta ja luistelusta.
Välillä tuntuu, että aikaa tähän kaikkeen ei mitenkään riitä. Mutta en oikein näe, kuinka myöskään voisin harrastaa mitään noista tyhjässä asunnossa.
Niin, mutta et voi harrastaa niitä myöskään jos soittimien päällä roikkuu tavaraa, kaiuttimet saa kaivaa joka kerta lelujen seasti, retkely varusteet on kellarissa vanhojen kodinkoneiden takana, langat ovat hukassa jne. Konmarin ja muiden idea on jättää ne tavarat joita oikeasti tarvitse ja käytät.
Sitten jos tajuat, ettet koskaa oikeastaan soita viulua, vaan aina kitaraa, niin tarvitsetko viulua?
Tuskin sinunkaan kotona on legoa, elektroniikkaa ja mopon osia, joita minulla taasen on. Minä olen sinun kaltaisille myynyt kitaroita ja mummon vanhoja mekkoja, koska en itse niitä tarvinnut.
Väärin arvattu. Mun kotonani on kolme Lego-harrastajaa ja kymmeniä, ellei satoja tuhansia legoja. Ja jos harrastan musiikin kuuntelua, niin kai minulla elektroniikkaakin sitä varten on. Leffoja en ehtinyt edes mainita.
Mutta oli mitä oli, elämää se vain on, ja Legot tuottavat nuorelle polvelle iloa joka päivä.
Ja sinulla olisi tuhansia legoja vaikka elämässäsi ei olisi legoharrastajia? Etkä silloin laittaisi niitä pois? Vaan siirtelisit paikasta toiseen että pääsisit kiinni omiin harrastuksiisi? Siinä konmarissa on kyse, luopua tavarasta jota ei tarvitse, eikä käytä. Ei siitä että heitetään pois sellaista josta pitää, että olisi tyhjää. Minullakin on monia harrastuksia ja koti täynnä tavaraa, mutta ei yhtään turhaa. Joulun jälkeen käyn taas läpi kierroksen karsimista, ekalla kerralla meni pari kuukautta, nykyään yksi lauantai-ilta, kun kaikelle on oma paikka ja tiedän mitä tarvitse ja käytän.
Konmarissa ei lähestytä tavaroita tarpeen tai käytön vaan ilon kautta. Eli tuo sinun tyylisi ei oikeastaan ole konmaritusta. Sinänsä kyllä tyylisi on järkevämpi.
Minun mielestäni tärkein pointti ei ole karsiminen vaan se, että kysyy itseltään, miten voi olla tilanteessa, jossa kodissa on paljon tarpeettomia tavaroita. Jos tähän löytää vastauksen, ei elämän tarvitse olla isoja tai pieniäkään karsimiskierroksia.
No tuo ilo on vaikeasti määritettävä, toki harrastusvälineet ja muistoesineet tuo sitä iloa. Henkilökohtaisesti en iloa löydä esim kattiloista, haarukoista, kynistä, vaatteista jne. Niin pitää määritellä se ilo, minulle se on sitä että lautasia on sen verran, että saan koneellisen astioita pestyä. Ja vaikka legot tuottavat iloa, kun niitä rakennan, ei oikeastaan paljon valmistumisen jälkeen, jolloin voin suurimman osan antaa lahjaksi veljenpojalle. Pari suosikkia esillä.
Karsimiskierroksia tarvitaan. Kosna tavaraa kertyy kotiin, jouluna lahjoja ja vanhoja harrastuksia loppuu, uusia alkaa, asioita kokeillaan, eikä sitten tykätty. Vaatteet kauhtuu, osa ei ole hyviä päällä, astioita hajoaa, uusia ostetaan settinä. Elämässä ei useinkaan pärjää ikuisesti yhdellä tavaralla vaikka haluaisi. Siksi välillä vedän kierroksen läpi. Samalla opin, että kokeilen uusia asioita yleensä kerran, voisiko sitä jatkossa tehdä lainatavaroilla tai kokeilla jossain muualla jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kenenkään pakko. Moni haluaa, koska vähemmän tavaraa = vähemmän siivottavaa, vähemmän huollettavaa ja enemmän aikaa elämään.
Voi keskittyä asioihin joista tykkää, sen sijaan että siirtelee tavaroita kaapista toiseen.
Mä tykkään pianon ja muutaman muun soittimen soitosta, musiikin kuuntelusta, kirjojen lukemisesta, neulomisesta ja ompelusta, huonekalujen tuunauksesta, vintage-muodista, retkeilystä luonnossa, talvella hiihdosta ja luistelusta.
Välillä tuntuu, että aikaa tähän kaikkeen ei mitenkään riitä. Mutta en oikein näe, kuinka myöskään voisin harrastaa mitään noista tyhjässä asunnossa.
Niin, mutta et voi harrastaa niitä myöskään jos soittimien päällä roikkuu tavaraa, kaiuttimet saa kaivaa joka kerta lelujen seasti, retkely varusteet on kellarissa vanhojen kodinkoneiden takana, langat ovat hukassa jne. Konmarin ja muiden idea on jättää ne tavarat joita oikeasti tarvitse ja käytät.
Sitten jos tajuat, ettet koskaa oikeastaan soita viulua, vaan aina kitaraa, niin tarvitsetko viulua?
Tuskin sinunkaan kotona on legoa, elektroniikkaa ja mopon osia, joita minulla taasen on. Minä olen sinun kaltaisille myynyt kitaroita ja mummon vanhoja mekkoja, koska en itse niitä tarvinnut.
Väärin arvattu. Mun kotonani on kolme Lego-harrastajaa ja kymmeniä, ellei satoja tuhansia legoja. Ja jos harrastan musiikin kuuntelua, niin kai minulla elektroniikkaakin sitä varten on. Leffoja en ehtinyt edes mainita.
Mutta oli mitä oli, elämää se vain on, ja Legot tuottavat nuorelle polvelle iloa joka päivä.
Ja sinulla olisi tuhansia legoja vaikka elämässäsi ei olisi legoharrastajia? Etkä silloin laittaisi niitä pois? Vaan siirtelisit paikasta toiseen että pääsisit kiinni omiin harrastuksiisi? Siinä konmarissa on kyse, luopua tavarasta jota ei tarvitse, eikä käytä. Ei siitä että heitetään pois sellaista josta pitää, että olisi tyhjää. Minullakin on monia harrastuksia ja koti täynnä tavaraa, mutta ei yhtään turhaa. Joulun jälkeen käyn taas läpi kierroksen karsimista, ekalla kerralla meni pari kuukautta, nykyään yksi lauantai-ilta, kun kaikelle on oma paikka ja tiedän mitä tarvitse ja käytän.
Konmarissa ei lähestytä tavaroita tarpeen tai käytön vaan ilon kautta. Eli tuo sinun tyylisi ei oikeastaan ole konmaritusta. Sinänsä kyllä tyylisi on järkevämpi.
Minun mielestäni tärkein pointti ei ole karsiminen vaan se, että kysyy itseltään, miten voi olla tilanteessa, jossa kodissa on paljon tarpeettomia tavaroita. Jos tähän löytää vastauksen, ei elämän tarvitse olla isoja tai pieniäkään karsimiskierroksia.
Oman ja puolison mielenkiinnon kohteet ja harrastukset vaihtelee, lapset kasvaa ja tarvitsee uusia vaatteita, kasvaa ulos leluistansa ja vaihtaa harrastuksia, tutut antavat lahjoja jotka eivät sovi, vanhemmat kuolevat ja perii heidän tavaransa.
Sukupolviero. Vanhemmat sukuolvet ovat tottuneet elämään köyhyydessä, jossa
oli pakko säilyttää jopa rautanaulat, koska
tavaroista oli puutetta. Tämä selittänee
vanhemman sukupolven taipumuksen
säilyttää turhalta vaikuttavat esineet.
Toiset keräävät tavaroita, koska
ne antavat lämpimiä muistoja menneestä
ajasta ja tuottavat turvallisuuden ja jatkuvuuden
tunteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiset tykkää minimalismista. Se tuo hallinnantunnetta. Konmaritettu koti myös näyttää kivalta.
Toiset tykkää krääsästä. Sekin voi tuoda turvan- tai hallinnantunnetta. Toisten mielestä tavara- ja huonekalupaljous näyttää kotoisalta.
Nämä ovat ääripäät. Siihen väliin mahtuu paljon, mm. normaali koti.
Tuoko se hallinnantunnetta, että kun tarvitsee jotain minkä on konmarittanut, pitää käydä mankumassa sitä joltain lainaksi?
Vierailija kirjoitti:
No olis ihan kiva ainakin vähän iäkkäämpien perheellisten se tehdä. Mulla kun vanhemmat kuolivat niin ei ollut kivaa tyhjentää taloa, jossa oltiin kaikki säästetty 80-luvun vaatteista lähtien. Kaikki meidän lapsuuden pipot ja hanskat, kauhtuneet tennissukatkin edelleen jäljellä. Kaikki koko elämän aikana käytetyt arvottomat rannekellot ja rikkinäiset jouluvalot jne.
Kuule kun niillä iäkkäämmilläkin perheellisillä on oikeus asua sellaisessa kodissa kuin itse haluavat eikä sellaisessa kun heidän kakaransa haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kenenkään pakko. Moni haluaa, koska vähemmän tavaraa = vähemmän siivottavaa, vähemmän huollettavaa ja enemmän aikaa elämään.
Voi keskittyä asioihin joista tykkää, sen sijaan että siirtelee tavaroita kaapista toiseen.
Mä tykkään pianon ja muutaman muun soittimen soitosta, musiikin kuuntelusta, kirjojen lukemisesta, neulomisesta ja ompelusta, huonekalujen tuunauksesta, vintage-muodista, retkeilystä luonnossa, talvella hiihdosta ja luistelusta.
Välillä tuntuu, että aikaa tähän kaikkeen ei mitenkään riitä. Mutta en oikein näe, kuinka myöskään voisin harrastaa mitään noista tyhjässä asunnossa.
Niin, mutta et voi harrastaa niitä myöskään jos soittimien päällä roikkuu tavaraa, kaiuttimet saa kaivaa joka kerta lelujen seasti, retkely varusteet on kellarissa vanhojen kodinkoneiden takana, langat ovat hukassa jne. Konmarin ja muiden idea on jättää ne tavarat joita oikeasti tarvitse ja käytät.
Sitten jos tajuat, ettet koskaa oikeastaan soita viulua, vaan aina kitaraa, niin tarvitsetko viulua?
Tuskin sinunkaan kotona on legoa, elektroniikkaa ja mopon osia, joita minulla taasen on. Minä olen sinun kaltaisille myynyt kitaroita ja mummon vanhoja mekkoja, koska en itse niitä tarvinnut.
Väärin arvattu. Mun kotonani on kolme Lego-harrastajaa ja kymmeniä, ellei satoja tuhansia legoja. Ja jos harrastan musiikin kuuntelua, niin kai minulla elektroniikkaakin sitä varten on. Leffoja en ehtinyt edes mainita.
Mutta oli mitä oli, elämää se vain on, ja Legot tuottavat nuorelle polvelle iloa joka päivä.
Ja sinulla olisi tuhansia legoja vaikka elämässäsi ei olisi legoharrastajia? Etkä silloin laittaisi niitä pois? Vaan siirtelisit paikasta toiseen että pääsisit kiinni omiin harrastuksiisi? Siinä konmarissa on kyse, luopua tavarasta jota ei tarvitse, eikä käytä. Ei siitä että heitetään pois sellaista josta pitää, että olisi tyhjää. Minullakin on monia harrastuksia ja koti täynnä tavaraa, mutta ei yhtään turhaa. Joulun jälkeen käyn taas läpi kierroksen karsimista, ekalla kerralla meni pari kuukautta, nykyään yksi lauantai-ilta, kun kaikelle on oma paikka ja tiedän mitä tarvitse ja käytän.
Entäpä jos on reilusti säilytystilaa? Menneiden vuosikymmenten Legot ovat nykyään aika hyvissä hinnoissa. Älytöntä luopua heti kun itse ei tarvitse, kun tavara poikii rahaa ajan myötä. Siis jos on tilaa säilyttää. Legot ei edes mene säilyttäessä miksikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset tykkää minimalismista. Se tuo hallinnantunnetta. Konmaritettu koti myös näyttää kivalta.
Toiset tykkää krääsästä. Sekin voi tuoda turvan- tai hallinnantunnetta. Toisten mielestä tavara- ja huonekalupaljous näyttää kotoisalta.
Nämä ovat ääripäät. Siihen väliin mahtuu paljon, mm. normaali koti.
Tuoko se hallinnantunnetta, että kun tarvitsee jotain minkä on konmarittanut, pitää käydä mankumassa sitä joltain lainaksi?
Yhdellekään konmarihullulle en lainaa edes polkupyörän pumppua.
Vierailija kirjoitti:
Sukupolviero. Vanhemmat sukuolvet ovat tottuneet elämään köyhyydessä, jossa
oli pakko säilyttää jopa rautanaulat, koska
tavaroista oli puutetta. Tämä selittänee
vanhemman sukupolven taipumuksen
säilyttää turhalta vaikuttavat esineet.
Toiset keräävät tavaroita, koska
ne antavat lämpimiä muistoja menneestä
ajasta ja tuottavat turvallisuuden ja jatkuvuuden
tunteen.
Ai naulat on turhia? Ok.
Olen 'konmarittanut ' jo sen Marie Kondon
'Siivouksen elämänmullistavan taian'
Prisman sanomalehtipaperille tarkoitetulle
siirtolavalle.
Sen pituinen se sen 'taika' .
Minun osaltani.
Humpuukia ja huijausta maailmassa näet kyllä on riittänyt aina ja riittää nytkin.
(...ja tarvittavia järjestelykyvyttömiä ,siivoustaidottomia uusavuttomia imbessillejä)
Tarttukoon vapaasti syöttiin ja koukuttukoon siihen kuka haluaa.
Så att också du har en liten tom lya i grått och svart.