Lue keskustelun säännöt.
Tunne, että mieheni etsii minusta vain virheitä
25.10.2026 |
Taustaa; pitkä avioliitto takana. Välillä mennyt mukavasti, välillä ollut riitoja.
Mutta suhde on kyllä muuttunut kuluttavaksi. Minulla on jatkuvasti tunne, että mieheni etsii minusta virheitä. Ja kun hän löytää virheen niin hän muuttuu puhumattomaksi eikä kommunikoi. Joudun arvailemaan mistä hiljaisuus ja "mykkäkoulu" johtuu. Joudun omassa kodissani olemaan varpaillani enkä voi olla oma itseni. Ikään kuin olisin jossakin työsuhteessa, jossa pomoni ei ole tyytyväinen panokseeni. Oikeastaan kaikki mitä teen on väärin. Laitan astiat väärin pesukoneeseen, keskustelen vääristä asioista, en saisi puhua muista ihmisistä mitään, en keskity tarpeeksi. Lista on loputon. Välillä aina yllätyn kun olen ystävieni seurassa niin he ovat minulle ystävällisiä ja näyttävät arvostavan ja pitävän minusta. Mutta sitten todellisuus taas iskee päin naamaan normiarjessa.
Olen itse varmasti tehnyt paljonkin virheitä, mutta tämä on melko kuluttavaa. Olen ihminen, joka innostuu helposti uudesta asiasta ja hyppää nopeasti seuraavaan (jonka seurauksena se edellinen asia jää kesken). Mutta ei tämä luonteenpiirre tee mielestäni minusta huonoa ihmistä. Tai onko tuo luonteenpiirre sellainen, joka oikeuttaa mieheni käytöksen? On tunne, että hän on aina minulle jostakin asiasta vihainen. Onko mielipiteitä? Tai kenelläkään kokemusta samanlaisesta suhteesta?
Kommentit (10)
Tuohon ei tarvita kuin yksi mielipide, eli se mitä itse ajattelisit jos kuulisit sinulle läheisimmän ja rakkaimman henkilön olevan tuollaisessa suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet on tuollaisia. Etenkin ikä vaikuttaa paljon. Viisikymppiset ja yli on ilkeitä.
Miehelläni on työelämässä paljon alaisia. Hän on tottunut arvioimaan ihmisiä suoritusten perusteella. Mutta mielestäni tällainen käytös ei sovi parisuhteeseen.
Pelottaa kyllä avioero. Onneksi lapset ovat jo isoja.
AP
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on työelämässä paljon alaisia. Hän on tottunut arvioimaan ihmisiä suoritusten perusteella. Mutta mielestäni tällainen käytös ei sovi parisuhteeseen.
Pelottaa kyllä avioero. Onneksi lapset ovat jo isoja.
AP
Sinähän et ole miehesi alainen, vai oletko?
Avioerossa ei ole mitään pelättävää. Elämänlaatusi kohenee ihan varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet on tuollaisia. Etenkin ikä vaikuttaa paljon. Viisikymppiset ja yli on ilkeitä.
Ja pojat ovat poikia, niinkö.
Oma mieheni on alkanut samanlaiseksi. Aina alkaa hiljaisen mökötyksen jostain eikä suostu kertomaan mikä on. Hilloaa sitä asiaa pahimmillaan kuukausikaupalla ja sitten jonain päivänä räjähtää ja haukkuu minut pystyyn kuinka huono ja itsekäs olen jos olen jättänyt jonkun astian pöydälle. Hän oikeasti saattaa solvata tosi kamalasti ja huutaa minulle "turpa kiinni!". Nykyään ajattelen että minussa oikeasti on kaikki ne viat mistä mies kritisoi, olen vain kaikinpuolin huono. Lähteminen on sen vuoksi hankalaa. Kahdeksan vuoden avioliitto meillä ja viimeiset kaksi vuotta on ollut tällaista.
N36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on tuollaisia. Etenkin ikä vaikuttaa paljon. Viisikymppiset ja yli on ilkeitä.
Ja pojat ovat poikia, niinkö.
Tuskin sitä tuossa tarkoitettiin.
Vanhenevat ukot vaan aika usein muuttuvat kiukkuisiksi ja ärtyneiksi, ruuan pitää olla valmista juuri minuutilleen, saatetaan rouvan vaatetuksesta ja meikistä huomautella, "naapurin rouva taas on kaunis", vaimo ei ole tarpeeksi nätti/koulutettu/hyvä kokki, seksiä ei ole tarpeeksi (ja haluja pitäisi olla vaikka yöllä klo 3!! jos MIES haluaa juuri silloin).
Vanha ukko kokee kiputilat ja flunssat tuhatkertaisina, tiuskii ja äyskii, mutta auta armias, jos joku nuori nainen sattuu vaikka jotain osoitetta kadulla siltä kysymään, niin ukko luulee sitä iskuyritykseksi ja yrittää flirttailla.
Tällaisia on paljon. Niistä nuorista ja ihanista pojista kuoriutuu tuollaisia naisia kontrolloivia despootteja, mykkäkoulua ja mielenosoitusta.
Ap, älä hukkaa enempää elämääsi tuollaiseen kontrollifriikkiin ja alistajaan!!!
eri
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni on alkanut samanlaiseksi. Aina alkaa hiljaisen mökötyksen jostain eikä suostu kertomaan mikä on. Hilloaa sitä asiaa pahimmillaan kuukausikaupalla ja sitten jonain päivänä räjähtää ja haukkuu minut pystyyn kuinka huono ja itsekäs olen jos olen jättänyt jonkun astian pöydälle. Hän oikeasti saattaa solvata tosi kamalasti ja huutaa minulle "turpa kiinni!". Nykyään ajattelen että minussa oikeasti on kaikki ne viat mistä mies kritisoi, olen vain kaikinpuolin huono. Lähteminen on sen vuoksi hankalaa. Kahdeksan vuoden avioliitto meillä ja viimeiset kaksi vuotta on ollut tällaista.
N36
Kummasti se lähteminen helpottuu, kun kysyt itseltäsi onko tuo oikeasti se tapa miten haluat viettää ainutkertaisen elämäsi?
I feel you. Kun joutuu pelkäämään seuraavaa kritiikkikohtausta, tulee tehtyä virheitä joita ei tekisi jos olisi turvallinen olo.
Eksäni mielestä en osannut tehdä mitään oikein, jopa uneni olivat vääränlaisia.
Juokse. Juokse ennen kuin hän murskaa sinut.