Miehen lapsuudenperheessä joulu on vain lapsille

Meillä on ollut ihan sama tilanne kuin ap:llä. Kerran kävi sitten niin, että lapset saivat lahjoja ja kaikki aikuiset (minä tietty olin hankkinut kaiken), mutta minulle ei tullut ainoatakaan lahjaa, koska dementoitunut äitini ei enää ymmärtänyt antaa pikkukäsitöitään lahjaksi. Minä kuitenkin raadoin kaiken valmiiksi, siivoukset ja ruoat ja kaikki. Minua ei harmittanut jäädä ilman lahjoja, mutta lasten hämmennys sattui varmasti kaikkiin. Lapseni katsoivat hämmästyneenä, että miksi joulupukin mielestä äiti oli ollut tuhma ja jäänyt ilman lahjoja. Ja tämä on ihan tosi tarina. Seuraavana vuonna ostin pari lahjaa itselleni muiden lahjojen joukkoon.

Minut on kasvatettu huomioimaan toisetkin ihmiset mutta mieheni äiti luulee että olen tyhmä kun en pidä puoliani kuulemma. Pidän kyllä hyvin puoleni mutta se heillä taas luetaan toisten "kaatamiseksi" ja siitä koko suku loukkaantuun yhden puolesta, tulee pahaa riitaa ja arvostelua ym. loukkauksia minulle, en halua muutenkaan riidellä koska olen kasvatettu elämään sovussa ja tasapuolisuudessa, kiitos hyvien vanhempieni. Eli en oikeesti saakaan pitää puoliani ja tuoda itseäni kuuluville jonka kyllä osaan. Minua kohdellaan muutenkin siinä suvussa aivan väärin kuin täysin toisenlaisena ihmisenä kuin oikeesti olen. Mikä neuvoksi?

Ostan lahjat kaikille miehen perheessä mutta siellä ollaan kitsaita ja hyvin minimalistisia lahjojen suhteen, sanotaan jopa ei kai aikuiset nyt lahjoja ostele toisilleen, ite voi ostaa itelleen mitä haluaa. Ovatko oikeesti noin tylyjä vai esittävätkö vaan?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut ihan sama tilanne kuin ap:llä. Kerran kävi sitten niin, että lapset saivat lahjoja ja kaikki aikuiset (minä tietty olin hankkinut kaiken), mutta minulle ei tullut ainoatakaan lahjaa, koska dementoitunut äitini ei enää ymmärtänyt antaa pikkukäsitöitään lahjaksi. Minä kuitenkin raadoin kaiken valmiiksi, siivoukset ja ruoat ja kaikki. Minua ei harmittanut jäädä ilman lahjoja, mutta lasten hämmennys sattui varmasti kaikkiin. Lapseni katsoivat hämmästyneenä, että miksi joulupukin mielestä äiti oli ollut tuhma ja jäänyt ilman lahjoja. Ja tämä on ihan tosi tarina. Seuraavana vuonna ostin pari lahjaa itselleni muiden lahjojen joukkoon.

Tein samoin kun huomasin jouluisin että ostin toisille suuremmalla sydämellä lahjoja kuin itse sain, ostin muutaman mieluisan lahjan itselleni ja kerroin jouluna kyselijöille että enkeli oli tuonut lahjani.

Ei, joulu ei ole pelkkiä lahjoja, mutta kyllä ne kivan lisän siihen tuo.

Veikkaan ettei ap:tä pelkkä joululahjojen puute pänni, ehkä siellä anoppilassa joulut ei vaan tunnu joululta.

Jep, meillekin tuli kalliiksi aikoinaan, kun lahjat ostettiin vain lapsille. Miehellä 3 sisarusta, joilla lapsia 1-4/perhe. Meillä ei ainuttakaan. Oltiin siis maksajia emmekä itse saanut mitään. Voi kuulostaa pikkumaiselta, mutta kyllä se vähän harmitti. 

Onneks ne lapset kasvoi aikuisiksi ja nyt ei kukaan osta kenellekään mitään (no appivanhemmille toki).

Meillä joulusin aikuisille ruoka ja lapsille lahjat. Lapset saa syödä, jos jouluruoat kelpaa

Taas yksi miniä oottaa anopilta timantteja.

Meillä ei ostella lahjoja aikuisten kesken. Eikä sisarusten tarvitse toistensa lapsille ostaa lahjoja.

Joulu on muuta kuin hillitön tuhlausjuhla.

En tarvitse kynttilänjalkoja, vaasseja, huiveja, suklaata en syö, kirjatkin hankin omaan makuuni, en tarvitse syksyn tylsintä hittiä.

Vanhempani elivät 85- vuotiaiksi, kummallakin oli avaamattomia kerrastopaketteja, heidän mieleisiään kyllä, äiti piti sellaisia mummokerrastoja, paita ja reisipituiset housut.